EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Suomen Musiikintekijät uusiin toimitiloihin yhdessä muiden musiikkialan järjestöjen kanssa

Tekijä: Nina Lith

Suomen Musiikintekijät uusiin toimitiloihin yhdessä muiden musiikkialan järjestöjen kanssa

Julkaistu

Tavoitteena on parantaa järjestöjen välistä yhteistyötä, kehittää työympäristöä ja tehostaa tilankäyttöä sekä parantaa vuorovaikutusta. Samalla haluttiin luoda entistä paremmat toiminnalliset tilat ja puitteet työskentelylle. Myös sijainti aivan Keilaniemen metroaseman vieressä helpottaa asiointia.

”Teostolle syntyvä säästö, uusi kansainvälisestikin harvinainen musiikkialan yhteisö sekä jäsentapahtumien käytössä olevan, uuden ja valoisan rantapaviljongin mahdollisuudet tuntuvat hyviltä ja tärkeiltä asioilta tulevaisuutta ajatellen. Uskon ja toivon, että jäsenemme löytävät luoksemme edelleen, ja että yhteisistä tiloista syntyy entistäkin toimivampaa yhteisöllisyyttä niin järjestöjen henkilökuntien kuin jäsenistömme kesken”, toiminnanjohtaja Aku Toivonen sanoo.

Teoston ja Gramexin tiedote muutosta

Musiikkialan järjestöt yhteisiin toimitiloihin

Yhdeksän musiikkialan järjestöä muuttaa yhteiseen osoitteeseen Keilalampeen keväällä 2021.

Suomen musiikkialan järjestöt muuttavat yhteisiin toimitiloihin Espoon Keilalampeen keväällä 2021.  Hankkeen käynnistäjiä ja koordinoijia ovat tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto.

Yhteisöllinen hanke rakentaa positiivista tulevaisuutta koronan jälkeiseen aikaan ja on ainutlaatuinen musiikkialan kentällä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Se lisää yhteisöllisyyttä ja tehokkuutta sekä tehostaa tilankäyttöä.

”Muutama vuosi sitten loimme yhteisyrityksen, josta sekä Teoston että Gramexin taustamusiikkilisenssit saa yhdeltä luukulta GT Musiikkiluvat Oy:stä. Ja nyt me kolme ja kuusi muuta järjestöä muutamme samaan osoitteeseen. Kun suunnataan koronan jälkeiseen aikaan, Suomeen rakennetaan nyt aivan uudenlaiset edellytykset musiikkialan yhteistyölle”, sanoo Gramexin toimitusjohtaja Ilmo Laevuo.

”Tämä hanke on musiikkialan kentässä ainutlaatuinen, myös kansainvälisesti. Siirtyminen yhteisiin toimitiloihin mahdollistaa entistä sujuvamman yhteistyön, toimialan kehittämisen sekä huomattavat kustannussäästöt. Uskon, että hankkeen myötä voimme myös merkittävästi lisätä musiikkikentän vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Olen iloinen päästessämme rakentamaan tulevaisuuden yhteisöä, jonka yhteisenä nimittäjänä on musiikki.”, sanoo Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen.

Yhdeksän musiikkialan toimijaa saman katon alle

Vuokrasopimus Keilalampeen allekirjoitettiin 27.4.2020. Yhteisiin toimitiloihin muuttaa yhdeksän musiikkialan järjestöä – Gramex, Teosto, GT Musiikkiluvat, Musiikkituottajat IFPI Finland, Suomen Säveltäjät, Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat, Music Finland sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK.

Yhteisen katon alle muuttamisessa tavoitteena on parantaa järjestöjen välistä yhteistyötä, kehittää työympäristöä ja tehostaa tilankäyttöä sekä parantaa vuorovaikutusta. Samalla haluttiin luoda entistä paremmat toiminnalliset tilat ja puitteet työskentelylle.

Keilalampeen meren äärelle rakentuu täysin uudistettu, tehokas toimitilaratkaisu hyvin lähellä Keilaniemen metroasemaa. Jokaisella järjestöllä on omat työtilansa, ja lisäksi toimitiloissa on riittävästi yhteistä kohtaamis- ja neuvottelutilaa. Keilalampi-toimistotaloon sijoittuu musiikin järjestöjen lisäksi vakuutusyhtiö IF.

Järjestöt muuttavat uusiin tiloihin huhtikuussa 2021.

Teosto-palkinnon sai Jesse Markinin ja Totte Rautiaisen FOLK

Julkaistu

Palkinnonsaajista päätti viisihenkinen raati erillisen esiraadin valitsemien seitsemän teoksen ja teoskokonaisuuden joukosta. Raadin puheenjohtajana toimi Ylen luova johtaja Ville Vilén ja jäseninä kapellimestari Dalia Stasevska sekä viime vuonna Teosto-palkinnolla palkittujen teosten tekijät säveltäjä Sebastian Hilli ja musiikintekijät Stina Koistinen ja Nicolas ’Leissi’ Rehn. FOLK-levylle sovituksia tehnyt Nicolas ’Leissi’ Rehn ei jäävinä osallistunut raadin FOLK-levyä koskeneeseen keskusteluun.   

”Kiitämme ehdokkaat valinnutta esiraatia monipuolisista ja hyvin erilaisia tyylilajeja edustaneista ehdokasvalinnoista. Intensiivisen kuunteluvaiheen jälkeen voittajateoksesta vallitsi kuitenkin täydellinen yksimielisyys: fantastisista yksittäisistä biiseistä koostuva FOLK on ehyt ja mietitty kokonaisuus, joka hurmioittaa”, raati toteaa.

 Vuodesta 2003 asti jaettu Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja. Kun palkinnon saa yksi teos, palkintosumma on 25 000 euroa.

Voittajan valinnut raati luonnehti palkittua FOLK-levyä seuraavasti:

Erinomaisissa kappaleissa ja terävänäköisesti käsitellyissä teemoissa yhdistellään hienosti eri vaikutteita ja tyylejä. Taidokas, korkealaatuinen ja tasapainoinen kokonaisuus, joka kantaa alusta loppuun ja on valmis mihin tahansa.

 Voittajateoksen lisäksi raati halusi nostaa esiin Signen To Sappho -teoskokonaisuuden, jossa raati kuuli kunniamaininnan arvoista omaperäisyyttä ja oivaltavuutta.

 

Palkintoehdokkaina oli seitsemän teosta tai teoskokonaisuutta

Musiikkialan ammattilaisista koostunut esiraati oli valinnut tänä vuonna palkintoehdokkaiksi kaikkiaan seitsemän teosta tai teoskokonaisuutta. Yllä mainitun voittajan lisäksi ehdokkaina olivat:

Hattarahiukset – Sur-rur
Ville Vuorenmaan sävellykset ja sanoitukset sekä Ville Vuorenmaan, Kimmo Pohjapellon ja Ville Laurilan sovitukset levyllä Hattarahiukset.

Lehtojärven Hirvenpää – Lehtojärven Hirvenpää
Harri Kuusijärven sävellykset ja Jaakko Laitisen sanoitukset levyllä Lehtojärven Hirvenpää.

Näytän missä asun – M
Minja Kosken sävellykset ja sanoitukset levyllä M – Näytän missä asun

…On Escher – Sami Klemola
Sami Klemolan sävellys …on Escher

Syrtti – OK:KO
Okko Saastamoisen sävellykset levyllä Syrtti.

To Sappho – Signe
Josefiina Vannesluoman, Selma Savolaisen, Mikko Sarvanteen ja Sampo Kasurisen sävellykset ja sovitukset Sapphon, Edith Södergranin, Josefiina Vannesluoman ja Selma Savolaisen teksteihin levyllä To Sappho.

 

Teosto-palkinnolla palkitaan rohkeita, omaperäisiä ja innovatiivisia teoksia

Teosto perusti tunnustuspalkinnon vuonna 2003 edistääkseen kotimaista luovaa säveltaidetta. Teoston edustamien säveltäjien, musiikintekijöiden ja musiikkikustantajien rahoittamalla palkinnolla halutaan nostaa esiin rohkeita, omaperäisiä ja innovatiivisia kotimaisia sävelteoksia. Tänä vuonna tunnustuspalkinto jaettiin 17. kerran.

Palkinto jaetaan 1–4 teokselle tai teoskokonaisuudelle, ja palkintosumma on enintään 40 000 euroa. Jos palkinnon saa vain yksi teos tai teoskokonaisuus, palkinto on 25 000 euroa. Teokset voivat edustaa mitä tahansa musiikin lajia, ja niiden pitää olla edellisen palkintokauden jälkeistä tuotantoa.

Palkintoehdokkaat on valinnut esiraati, johon kuuluivat tänä vuonna muusikko, musiikkitoimittaja Arttu Tolonen (esiraadin pj), musiikkitoimittaja, tietokirjailija Mervi Vuorela, musiikkitoimittaja Lotta Emanuelsson, musiikintutkija, musiikkitoimittaja Mikael Mattila, toimittaja Katri Kallionpää, viulisti Eriikka Maalismaa ja dj Bunuel.

Lisätietoa Teosto-palkinnosta ja edellisten vuosien voittajista löydät Teoston nettisivuilta www.teosto.fi/teosto/teosto-palkinto.

Musiikkialan kriisi – musiikintekijöiden vetoomus päättäjille

Julkaistu


Musiikkialan kriisi- ja elvytyspaketti

Yleisötapahtumien järjestämiskieltoa on verrattava ravintoloiden sulkemiseen ja perustuslain 18 § säädettyyn oikeuteen elinkeinovapaudesta. Keskustelu suorista kompensaatiomekanismeista tulee laajentaa koskemaan myös musiikkialaa, koska myös musiikkialalla elinkeinotoiminnan keskeytyminen aiheutuu suoraan valtioneuvoston tai viranomaisten päätöksistä.

Musiikkialan ytimessä on kolme arvoketjua: elävä musiikki, äänitemyynti sekä tekijänoikeudet. Valtioneuvoston 22.4. tekemällä päätöksellä syntyvä musiikkialan yhteenlaskettu menetys on 127 miljoonaa euroa.

Tuemme Music Finlandin julkaisemaa Musiikkialan kriisi- ja elvytyspakettia kokonaisuudessaan. Music Finland on myös koostanut Musiikkialan tilannekuvan, jossa tarkastellaan koronakriisin vaikutuksia musiikkialalle.

Musiikintekijöiden vetoomus

Musiikintekijöille valtioneuvoston päätöksen merkitys on valtava. Kun säveltäjien ja sanoittajien teoksia ei esitetä, tekijänoikeuskorvauksia ei kerätä eikä tilitetä. Tekijänoikeuskorvauksiin kohdistuva romahdusvaikutus tapahtumien peruuntumisista realisoituu syksyn tilitysajankohdista alkaen jatkuen vähintään kesäkuun 2021 tilityksiin.

Musiikintekijä on epätyypillisen työn tekijä ja hyvin erikoisessa tilanteessa osoittaessaan olevansa työtön. Musiikintekijän (säveltäjän, sanoittajan ja sovittajan) on päästävä työttömyysturvan piiriin tilanteessa, jossa ansainnan keskeytyminen aiheutuu valtioneuvoston tai viranomaisen päätöksestä.

Musiikintekijöiden toimeentulosta on huolehdittava seuraavin toimenpitein

1. Musiikintekijän on epätyypillisen työn tekijänä päästävä työttömyysturvan piiriin tilanteessa, jossa ansainnan keskeytyminen aiheutuu valtioneuvoston tai viranomaisen päätöksestä. Tämän tulee tapahtua kyseenalaistamatta ja ilman nöyryyttävää kehotusta osaamisensa kehittämiseen työttömyyden aikana.
2. Jo saadut tekijänoikeustulot eivät saa leikata työttömyyspäivärahan määrää, koska tulot tulevat työstä, joka on tehty paljon ennen työttömyysaikaa.
3. Koska tekijänoikeustulot romahtavat, musiikkiala tarvitsee pitkän tähtäyksen rahoitusraamin ja tukea myös myöhempien vaikutusten varalle.
4. Yritystoiminnan tukia tulisi ohjata riittävän monipuolisesti kattamaan myös musiikkialan pienet toimijat. Erityisten innovaatioiden vaatimuksesta tukipäätösten perusteena tulee luopua, koska tarkoituksena on korvata ansainnan menetys, joka johtuu valtioneuvoston päätöksestä.
5. Music Finlandin julkaisema Musiikkialan kriisi- ja elvytyspaketti tulee huomioida kokonaisuudessaan.

Kaija Kärkinen, puheenjohtaja
Markus Nordenstreng, varapuheenjohtaja
Aku Toivonen, toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät, 23.4.2020

Musiikkiala vetosi Yleen, mitkä olivat vaikutukset?

Julkaistu

Yle uutisoi välittömästi lisäävänsä kotimaisen musiikin määrää. ”Kriisiaikana on tarvetta pitää yllä myös oman kulttuurin tuomaa jatkuvuuden ja läheisyyden tunnetta”, totesi julkaisujohtaja Ismo Silvo.

Nyt lupauksesta on kulunut kuukausi. Kysyin Silvolta, onko kotimaisuusasteen nostaminen Ylen radiokanavilla toteutunut luvatulla tavalla. Vastauksessaan hän toteaa, että kotimaisen musiikin osuus on radiokanavilla kasvanut ja kasvaa. Radio Suomen soittolistauutuudet ovat viime viikkoina olleet 100 %:sti kotimaisia, ja kanavan kotimaisuusaste on ollut parhaimmillaan 80 %. Hän jatkaa vielä, että YleX:n ja Radio Suomen erikoisohjelmissa kotimaisuusosuus vaihtelee ohjelmasta riippuen 70 ja 100 %:n välillä.

Ylellä on Silvon mukaan tarkoitus kertoa tilastoista kattavasti kevään loputtua.

Kotimaisen musiikin osuuden kasvu on tapahtunut pääasiassa klassikoilla. Tämä on ymmärrettävää ajassa, jossa moni asia tuntuu epävarmalta ja ennakoimattomissa olevalta. Tuttu musiikki luo turvallisuuden tunnetta.

Samalla kun voimasoitossa on klassikoita, uuden musiikin soittopaikat vähenevät. Uusien ensisoittoaan odottavien biisien jono kasvaa, ja radiosoitosta saatava hyöty tulee monelle myöhässä.

Se on varmaa, että tässä ajassa syntyy voimakasta musiikkia. Mutta miten se pääsee lunastamaan itselleen paikkaa kuuntelijoiden sydämissä, jos voimasoittopaikat on varattu vanhoille klassikoille?

Ylen Olohuone-konsepti ansaitsee kiitosta. Se on ollut monipuolinen ja kiinnostava toteutus kaikin puolin. Ohjelma on ollut sekä inhimillinen että näyttävä, ja se pohjautuu hienosti kotimaiseen musiikkiin.

Iso arvo tässä ajassa olisi, että soittolistoissa ja muissa musiikkivalinnoissa toteutuisi laaja kirjo. Kannustan rohkeuteen nostaa esiin myös sellaista musiikkia, jolle ei normaalisti löydy tilaa.

Kotimainen musiikki on rikasta, monipuolista ja monimuotoista. Ylen tekemillä päätöksillä ja toimilla on iso merkitys kotimaisen musiikkialan tulevalle hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Linkkejä

 

 

Murattia juurrutellessa

Julkaistu

Musiikintekijä 1/2020 oli viittä vaille valmis ennen koronapandemian aiheuttamaa kriisitilannetta. Ajankohtaisinta tietoa musiikintekijöiden mahdollisuuksista saada kriisiajan taloudellista tukea löydät musiikintekijat.fi-sivustolta.

Musiikintekijöiden hyvinvointipäivää vietetään verkossa 6.5.

Toivon, että lehden jutut inspiroivat ja auttavat sinua muistamaan, että arkielämä jatkuu – siinä määrin, kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Musiikintekijää julkaistaan näillä näkymin jatkossakin normaalisti, toki niin, että haastattelut hoidetaan etänä. Tämän numeron haastattelut ja kuvaukset on tehty jo hyvissä ajoin ennen poikkeusoloja, kenenkään terveyttä vaarantamatta.

Pääkirjoitus on lehden sisällöstä se, joka syntyy aina viimeisenä. Niin nytkin. Kun kirjoitan tätä, uutiset kertovat Uudenmaan rajojen sulkemisesta. THL:n uuden ennusteen mukaan pandemia tulee koettelemaan Suomea kovemmin kuin on aiemmin ajateltu. Lähitulevaisuus on pimeän peitossa, ja sanat joko liikaa tai liian vähän.

Koitan ajatella kauemmas, kriisin yli. Oman elämäni solmukohdissa minulla on ollut tapana lohduttautua sillä, että vaikeuksista seuraa jotain hyvää. Jotain sellaista hyvää, jota ei olisi tullut ilman pohjakosketusta. Nyt toki mittakaava on aivan muuta kuin omat murheet.

Hallitus julisti maahan poikkeusolot 16.3. Minä laitoin muratin pistokkaan juurtumaan. Vuoden kuluttua se on kasvanut, vahvistunut ja voi paremmin. Niin mekin. Tämän yritän muistaa.

Sanna Korkee
Päätoimittaja
Musiikintekijä

Musiikintekijä tarvitsee apua

Julkaistu

Suomi on siirtynyt poikkeukselliseen ajanjaksoon, josta meillä ei ole rauhanaikaista kokemusta.

Musiikintekijät ovat usein esiintyjiä ja kuuluvat niihin, joilta on tämän inhimillisen kriisin myötä peruutettu ansainta. Tulot katoavat, mutta kaikki välttämättömät elämiseen liittyvät menot jatkavat juoksuaan.

Suomen hallitus on onneksi sitoutunut turvaamaan yrittäjien ja freelancereiden toimeentuloa yritysmuodosta riippumatta erityisen työttömyysturvan kautta. Havainto on oikea: ammattikuntamme on ollut väliinputoaja, jonka toimeentuloa ja sosiaaliturvaa ei ole turvattu. Ja koska havainto on oikea, ratkaisun tulee jäädä voimaan myös erikoistilanteen jälkeen.

Into Kelan tartuntapäivärahan roolista toimeentulon ratkaisijana laantui, kun musiikintekijöille kävi ilmi, että sen myöntämiseen tarvitaan kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin poissaolo-, eristämis- tai karanteenipäätös. Kun tapahtumia peruutettiin, tällaisia päätöksiä ei vielä ollut olemassa. Peruutukset tehtiin ensin yleisön kaikkoamisen pelossa, sitten yleisön turvallisuuden näkökulmasta ja lopulta viranomaisten asettamien kokoontumiskieltojen perusteella.

Mitä tästä opimme? Tilaajan selvityksen peruutetuista keikoista ja menetetystä ansainnasta tulee riittää tartuntapäivärahan maksamiseen silloin, kun on todettu maanlaajuinen epidemia.

Onneksi ainakin joissakin pankeissa on avattu mahdollisuus erityisiin lyhennysvapaajärjestelyihin. Tällaisia toimenpiteitä nyt tarvitaan.

Artistituotteiden vähäisen kuluttajamyynnin vapauttaminen arvonlisäverovelvollisuudesta sekä lupaus siitä, ettei vähäinen myynti johda pakkoyrittäjyyteen olisivat pieniä, mutta oikealla tavalla vaikuttavia päätöksiä.

Olemme haastaneet Ylen johdon ja kaupalliset radiokanavat lievittämään musiikintekijöiden tuskaa painottamalla kotimaisen musiikin soittamista kanavillaan. Vetoomuksemme on saanut asiallisen vastaanoton. Lupaukset ovat kuitenkin juuri niin hyviä kuin on toteutus, totean minä vanhaa sananlaskua vähän mukaillen.

Henkisen jaksamisen tukeminen on olennaista. Musiikkialan toimijat ovat aktivoituneet todella hienosti luomalla nettiyhteisöjä. Niissä jaetaan tietoutta ja kokemusta sekä sparrataan kollegoja digitaalisen ympäristön hyödyntämisessä.

Kun tilanne jatkuu, henkinen jaksaminen taantuu. Miten tähän valmistaudutaan? Miten Kela huomioi tulevan ruuhkan? Freelancereiden ahdinko on niin suuri, että pelkästään heidän jononsa saattaa olla yllättävän pitkä.

Musiikintekijä työstää taidettaan alitajuisesti ja koko ajan. On todennäköistä, että suomalaiseen musiikkiin on parhaillaan löytymässä uudenlaisia sävyjä.

Kun olemme selättäneet tämän yhteisen ja hyvin poikkeuksellisen terveyteen, toisista huolehtimiseen ja ansainnan loppumiseen liittyvän kokemuksen, meillä on uudenlainen yhteiskunta. Meillä soi uudenlainen musiikki. Turvataan yhdessä sen aarteen löytyminen!

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Mediamusiikki nousemassa aallonpohjasta

Julkaistu

Nelivuotiskauteni Musiikintekijöiden hallituksessa päättyy seuraaviin hallitusvaaleihin, koska en asetu enää ehdolle. Alun perin kimmokkeeni lähteä toimintaan oli silloinen huoli tallennuskorvausten poistumisesta elokuva- ja tv-musiikista sekä yleistyvät itsehallinnointisopimukset. Tämä olikin merkittävä negatiivinen muutos säveltäjien näkökulmasta.

Kun kaikesta elokuvamusiikista tuli oletusarvoisesti itsehallinnoitua, kävi pian varsin selväksi, miten hankalaa on perustella tuottajalle, että miksi summa, joka ennen oli pakollinen, pitäisi nyt sisällyttää budjettiin vaikka sitä ei oikeastaan tarvitsisi enää maksaa. Tuloksena olikin elokuvamusiikin budjettien voimakas lasku ja tulonaleneminen säveltäjille.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston painostuksesta implementoitu laajempi itsehallinnointi nosti sekin monia uhkakuvia. Maalailtiin kauhuskenaarioita tilanteista, joissa tuotantoyhtiö pakottaisi säveltäjän luopumaan kaikista tekijänoikeuskorvauksista ohjaten ne omaan taskuunsa. Tällainen kiristys olisi kuitenkin logistisesti aika hankala toteuttaa ja varojen tuloutus ilman Teostoa yksityiselle taholle vaivalloista.

Etujärjestöjen on kuitenkin syytä olla valppaana ja valmistautua kaikenlaisiin tilanteisiin etukäteen. Olemme yhdistyksen taholta saaneet lakimiesapua sopimusten formulointiin niin, ettei oikeuksien luovutuksesta ole epäselvyyttä. Usein eteen lykätyt sopimukset eivät ole kauhean huolellisesti laadittuja ja jättävät paljon tulkinnanvaraisuuksia.

Katalogimusiikki, joka valtasi markkinat muutama vuosi sitten, on myös ollut suuri huolenaihe ja vähentänyt tuntuvasti mediasäveltäjien työmahdollisuuksia. Siinä, missä ennen tilattiin alkuperäismusiikkia oikealta säveltäjältä, ruvettiin Ylelläkin käyttämään etupäässä ruotsalaisen Epidemic Sound -kirjaston teostovapaata katalogimusiikkia.

Tämä ei mielestäni toteuta Ylen lainmukaista tehtävää tukea ja edistää kotimaista kulttuuria. Voisi sanoa, että viitisen vuotta sitten tilanne oli varsin synkkä: tv-sarja- ja mainosmusiikkityöt olivat käytännössä loppuneet katalogimusiikin takia.

Parina viime vuotena on kuitenkin nähtävissä selviä elpymisen merkkejä: suoratoistopalveluita on ilmestynyt haastamaan Netflixin ja HBO:n valta-asemaa ja sisältöä ostetaan massiivisia määriä. Viime aikoina Netflixille on ruvennut kelpaamaan myös ns. local content, eli suomeksi näytellyt sarjat. Vielä joitain vuosia sitten olisi täytynyt tehdä sarja englanniksi, mikä taas olisi vaikeuttanut menestystä kotimaassa.

Monet yksityiset tuotantoyhtiöt tähtäävätkin suoraan kansainväliseen suoratoistolevitykseen, ja silloin on tarve tehdä tasokasta jälkeä kaikilla osa-alueilla sarjan kilpaillessa katsojista Game of Thronesin kaltaisten megabudjettituotantojen kanssa. Ilokseni olenkin havainnut tv-sarjamusiikkitöiden ainakin jossain määrin palanneen.

Elokuva-alalla kansainvälisten yhteistuotantojen määrä on kasvanut voimakkaasti, ja koko ala on laajentunut merkittävästi Suomen ulkopuolelle. Tämä luo paljon uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia mediasäveltäjille.

Hallituskauteni aikana musiikkialalla on ollut paljon muutoksia. Mielestäni aallonpohjasesongista on kuitenkin päästy eteenpäin. Vaikka suhtaudun usein asioihin varsin nihilistisesti, on minulla henkilökohtaisesti nyt paljon positiivisempi kokonaiskuva mediamusiikkialan tulevaisuudesta kuin aloittaessani.

Pessi Levanto
Säveltäjä
Musiikintekijöiden hallituksen jäsen

Tämän takia

Julkaistu

Olen haahuillut päiväkausia tahmeassa itsesäälissä ja yrittänyt saada aikaan jotain, joka muistuttaisi etäisesti Laulua. Kuuntelen puhelinnauhoitusta eilispäivältä ja valun lätäköksi lattialle. Kuulen vain jotain, joka on kuin heittäisi yksisiipistä lennokkia. Tuuli ei sitä kannattele, ankara maa kutsuu ja kaikki ne lauseet, jotka eilen kuulin tuoreina, käristyvät omaan keskinkertaisuuteensa.

Tekeminen on vaikeaa. On liikaa irtonaisia langanpätkiä, en saa niistä otetta, turhaudun, koska en saa aikaan mitään pysyvää. Siivoan, jotta olisin edes elossa.

Mutta sitten joskus, kun mieli on pyöritellyt, venyttänyt ja vanuttanut lauseita tarpeeksi melodian pintaan, yhtäkkiä minun ja suuremman tietoisuuden välinen jatkojohto kytketään päälle. Tiedän miten Laulu tulee menemään. Sameus väistyy kirkkaaksi loogisuudeksi, lauseet tipahtavat paikalleen kuin olisivat koko tämän ajan olleet valmiiksi odottamassa tarjottimella, kelmun alla.

Ilahdun, lämpenen. Olen äkkiä olemassa mitä tyydyttävimmällä tavalla. Jälkihehku kestää loppupäivän, olen ihana ihminen itselleni ja lähimmäisilleni. Tämän takia.

Ja sitten on ne päivät, joina ajamme bändin kanssa paikkaan, jossa äänentoistoa vasta kasataan. On kylmä tila, kirkkaat valot ja epävarmuus illan yleisömäärästä. On lihassärkyä, kadonneita piuhoja, huumoria ja kahvikuppeja, joita en muista juoda pohjaan asti. Säpäleinen levottomuuteni tiivistyy pikkuhiljaa innoksi, sillä tiedän, että osaan tämän, olen rakkauden pelikentällä.

Kun aika koittaa, nousen lavalle. Kerran niin kauhistuttava onkin maailman luonnollisinta. Olen peloton, niin kuin koi joka lentää kohti valoa. En vielä tiedä onko edessä autuus vai lähestyvä rekka, mutta tuo valo on se johon haluan.

Soitamme ja pikkuhiljaa veri alkaa kiertää lämpimänä. Jos hyvin käy, on luottamus ja ajan pysähtymisen tunne. Katselen kanssamuusikoita lavalla ja joskus tunnen välillämme sinistä sähköä, kuin ääniaaltojen luoma napanuora. Rumpali soittaa silmät kiinni ja tiedän, ettei hän haluaisi olla juuri nyt missään muualla. Vilkaisemme basistin kanssa toisiamme ja hän on pikkupoika, se joksi on syntynyt. Tunnen tuon virnistyksen, filtteröimätön onni jonka jaamme.

Kotona kääntelen vihanneksia pannulla särisevän loisteputken alla ja mietin itsensä toteuttamista, kutsumusta.

Olen onnellisimmillani silloin, kun voin elää samaan aikaan sekä maassa että ilmassa. Tämän takia.

Edunvalvontaslangia, osa 1

Julkaistu

Tunnustan, en ole ollut järjestöihminen. Ensimmäisessä kokouksessani (silloin Elvis ry) taisin istua yhdeksän vuotta sitten. Asia toki oli pääosin tuttua, mutta huomasin joutuneeni keskelle kirjanyhdistelmien viidakkoa. NPU, ECSA, APCOE FFACE… Kokemuksesta voin kertoa, että googlaaminen ei auta. Erään valtion kansallisen poliisin ja laivanvarustajien yhdistysten sivuilta selviydyttyäni päätin tunnustaa tietämättömyyteni. Lohdutan ja kannustan siis kaikkia uusia jäseniä: aina ei voi ymmärtää, ennen kuin ymmärtää kysyä. Se riittää!

NPU:hun tutustuin Holmenkollenilla norjalaisten musiikintekijöiden vieraana vuonna 2011. Nordic Populärauktorunion perustettiin vuonna 1949 ajamaan populaarimusiikin asiaa. Suomi tuli mukaan 1967. Tapaamme nykyään vähintään kerran vuodessa, ja täällä Suomessa seuraavan kerran syksyllä 2021.

Jaamme huoliamme, toimintatapojamme ja ideoitamme. Pyrimme löytämään yhteisiä näkökulmia musiikintekijöiden edunvalvontaan ja yhteistyöhön. Järjestöjen toimistot kokoustavat puhelimitse kuukausittain, joten pohjoismainen tietojenvaihto on normaali osa arkea.

Pohjoismaisilla tekijäjärjestöillä on vahvat roolit myös eurooppalaisessa kattojärjestössämme ECSA:ssa. European Composer and Songwriter Alliance perustettiin vuonna 2007. Toimisto pitää majaa Brysselissä, koska ensisijainen tehtävä on ajaa Euroopan musiikintekijöiden asiaa poliittisen vaikuttamisen keinoin.

Järjestö koostuu kolmen eri tekijäryhmän komiteasta: populaarimusiikin APCOE, taidemusiikin ECF ja elokuva/AV-musiikin FFACE. ECSA:n kautta tehty vuosien uurastus ja lobbaus johti osaltaan EU-tekijäoikeusdirektiivin hyväksymiseen parlamentissa viime keväänä.

Suomen Musiikintekijät ry on tänä päivänä kansainvälinen ja aktiivinen toimija. Olemme osa eurooppalaista musiikintekijöiden kollektiivia, jonka ongelmat ovat yhteisiä.

Kunhan DSM-direktiivi saadaan sovitettua jokaisen jäsenvaltion lainsäädäntöön, matka jatkuu. Artiklat ovat työkaluja, joilla digimarkkinoita pyritään saamaan reilummiksi myös tekijöille.

Alustapalvelut on velvoitettu sopimaan tekijänoikeudellisen materiaalin käytöstä, hyvä niin. Mutta se ei riitä.

Jos tekijätiedot saadaan suoratoistopalvelujen itsestään selväksi asiakaspalveluksi, loistavaa. Mutta sekään ei riitä. Jos nykyinen pro rata-tyyppinen rahan jako (kuukausimaksusi menee enimmäkseen striimatuimmille teoksille, vaikka kuuntelisit aivan muuta) muutettaisiin user centric-malliksi (rahasi jakautuu niille, joita todella kuuntelet), ollaan jo pitkällä. Mutta ei se riitä.

Jos Spotifyn kaltainen suoratoistopalvelu tulouttaa noin 70% tuotoistaan musiikkialalle, mikä on tekijöiden osuus? Jos vilkasemme tilitystietojamme, ikävä totuus paljastuu. Se ei riitä!

Rahan jakautuminen musiikkibisneksessä puhuttaa myös seuraavassa Musiikintekijöiden päivässä. Miksi tuottaja saa palkkaa, mutta tekijä ei? House writerkaan ei saa palkkaa työstään, vaan halutessaan ennakkoa tekijänoikeustulostaan. Ennakko vähennetään tulevista Teosto-korvauksista.

Näinä aikoina, kun rahan jakajina saattaa olla suuri määrä tekijöitä vaihtelevilla panostuksillaan valmiiseen teokseen, on pakko miettiä tätäkin ansaintalogiikkaa uudelta kulmalta.

Ja eurooppalaiset kollegamme ovat samalla asialla: Saksassa ja Britanniassa keskustelu biisinkirjoittajien päiväpalkasta on jo aloitettu.

Viime vuosina koko musiikkiala, ja luovat alat yhdessä, ovat osoittaneet, että yhteisiä asioita voidaan ajaa yhdessä. Mutta se ei riitä. Alalla on epäoikeudenmukaisia ja läpinäkymättömiä käytäntöjä, jotka on avattava, jotta muutos voi tapahtua. Niitä asioita ajavat vain tekijät.

Se oli yksi syy, miksi itse aikoinani uskaltauduin tähän lyhenteiden viidakkoon. Halusin mennä sen läpi ja tehdä edes jotakin. Se riittää.

Kaija Kärkineen
Hallituksen puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tekijät kertovat: Näin tehtiin Neiti Kevät ja Joutsenlaulu

Julkaistu

Neiti Kevät
Säv. ja san. Juha Lehti
Sov. Riku Järvinen, Juha Lehti, Arttu Leskinen, Juha Saaresaho ja Hansu Saarinen
Ensilevytys: Sir Elwoodin hiljaiset värit (1992)

Kun Juha Lehti parikymppisenä opiskelijana näki Neiti Kevään tulevan pihaan tanssimaan, syntyi yksi kevätlaulujen klassikoista.

”Oli 80-luvun alku. Opiskelin Mikkelissä Paukkulassa, Suomen Nuoriso-opistossa nuoriso-ohjaajaksi. Asuin puutalossa Kansankadulla.

Se hetki sijoittui johonkin toukokuun alkuun. Olin vasta herännyt, kun puoliltapäivin istahdin kahvikupin kanssa puisille ulkorappusille. Maassa oli vielä lunta ja sohjoa.

Siinä tuli yhtenä humauksena se riemullinen tunne ja hellä kosketus, kun aurinko lämmittää kasvoja. Sillä hetkellä tajusin, että tähän kaupunkiin on tullut joku. Häntä olin talven yli kovasti odottanut, ja silti hän pääsi tulollaan täysin yllättämään. Hän toi lupauksen uuden ajan alkamisesta.

Istuin siinä ilman takkia. Ensimmäisiä sanoja alkoi tulla. Samoin tuli idea siitä, että tää olento on Neiti Kevät.

Lauluja tehdessäni piirrän kuvaa: näin ja näin ja näin. Ajattelen tekstin päässäni ja se alkaa elää ja viedä tarinaa. Niin se meni nytkin, kun Neiti Kevät tuli siihen pihan keskelle tanssimaan.  

Nautittuani kahvin portailla loppuun menin sisälle ja kirjoittelin kuvia ja tunnelmia. Jatkoin illalla.

Sävelmiäkin alkoi tulla, vaikka ei kokonaan valmiina. Kitaralla tapailin ja lauloin. A-osan sävellys hahmottui ensin. Sen jälkeen B-osa tuli yhtenä ryöppynä ja niin helposti, että  aluksi askarrutti. Onkohan se kopio? Onko Beatles? Ei ole. Onkohan liian simppeli? 

Usein näitä yrittää jotenkin vaikeasti. Nyt se helposti tullut B-osan idea tekstissä ja melodiassa oli vuorottelu: Kolme kertaa ‘täällä taas’ ja siihen vastaus. Miten pienellä jutulla laulu voikaan toimia!

Mihinkään oikeaoppisuuteen en siihen aikaan kiinnittänyt huomiota. Laulamalla kokeilin niin, että alkoi tuntua suussa hyvältä.

Ensimmäinen singlemme julkaistiin 1989 ja ensimmäinen albumi 1991. Materiaalia valitessa tämä ei noussut muiden joukosta eikä tullut mukaan. Talvella 1992 äänitimme joitakin biisejä ja tuli ajatus Ep:n julkaisusta jo samana keväänä, mikä sitten toteutui.

Sävellys oli heti 80-luvun alussa kolmijakoinen, mutta ei niin selvä valssi kuin lopulta bändin kanssa. Ja sovituksestahan tuli muutenkin hyvin epärock. Cembalo, Hansun fonisoolo, euroviisusoinnutus, kun lopussa valon auetessa mollista duuriin.

Se oli liveotto, myös laulu. Arttu oli töissä Kumpulan nuorisotalolla, jossa oli melko pieni sali. Siellä vedettiin sisään. Bändiin kuuluivat silloin Juha Saaresaho, Arttu Leskinen, Riku Järvinen, minä sekä juuri liittynyt Hansu Saarinen. Mikko Joenpolvi äänitti. Levy-yhtiönä meillä oli Kauko Röyhkän ja Gabi Hakasen Herodes, josta sitten tuli EMI:n alamerkki.

Neiti Kevät alkoi heti soida radiossa ihan eri volyymilla kuin meidän aikaisemmat. Yhtenä päivänä olin Vallilassa autoliikkeessä, jossa äijät oli sätkät suussa, kädet rasvassa ja mankka hyllyllä. Tämän soidessa tajusin, että jotain on tapahtumassa.

Oltiin onnekkaita, kun oli hyviä ihmisiä ympärillä. Se oli sitä aikaa, kun kaikki tehtiin kaveripohjalta. Me vasta opeteltiin silloin kaikkea. Nyt kuulee sen hienon vireen ja sen jännityksen, mikä on aloittelevilla. Se haltioitunut tunne siitä, että tää on meidän juttu.

Keikat oli silloin lähinnä tutuille pikkukapakoissa. Kun laulun vie ensimmäisen kerran yleisön eteen, reaktio kertoo, ymmärtävätkö. Hiffaavatko, että tää on laulu? Nyt tuli se tunne.”

 

Joutsenlaulu
Säv., san. ja sov. Jussi Hakulinen
Ensilevytys: Yö (1984)

Tekijän tärkein biisi syntyi, kun pakko oli kovin. Jussi Hakulisen mukaan tarvittiin myös Mika Sundqvistin kannustus.

”Sävellyksen perusta syntyi 1983. Tein biisiä Euroviisuihin, mutta ei mahtunut kolmeen minuuttiin.

 Syksyllä 1984 tehtiin Yön kakkosta. Ideat tyhjeni jo ykköselle. Seitsemän biisiä oli väännettynä siinä vaiheessa, kun soitin ja hyräilin tätä melodiaa yksin Mika Sundqvistin MSL-studiolla. Mika kuuli sen toiseen huoneeseen ja tuli sanomaan: ”Jussi, meillä on vielä mahdollisuus välttää katastrofi. Tee tää ja tee pitkä!”

 Jotain tekstinpätkiä jo oli. Tiesin lähteväni bändistä ja olin ajatellut säästää tämän soolouralle.

Teksti tuli valmiiksi parissa päivässä Tampereen Hervannassa tulevan vaimoni luona. Valvoin pitkään ja tein tekstiä päässäni. Mikan ohjeen mukaisesti siitä tuli pitkä.

Idea joutsenlaulusta oli tullut äidinkielen tunnilla, varmaan lukion viimeisellä 1983–84. Kirjassa Sanan mahti oli Otto Mannisen runo Joutsenlaulua. Opettaja kertoi, että joutsen laulaa vain kerran ja juuri ennen kuolemaansa.

Vasta äsken mulle selvisi, että tää oli yleisesti tunnettu myytti jo ennen Mannisen runoa. Se tunnetaan myös niin, että joutsen laulaa kauneimmin ennen kuolemaansa.

Lamppu syttyi, kun joutsenlaulun idea yhdistyi äidin lähes kahdeksankymppiseen siskoon. Ikäero minuun selittyy sillä, että äiti sai minut 43-vuotiaana ja täti oli äitiä selvästi vanhempi. Tädin puoliso oli kuollut ja lapset maailmalla. Hän asui kerrostalossa, ja alakerrassa oli päiväkoti. Täti kuoli 1987 eikä saanut koskaan tietää yhteyttään lauluun.

Näytin tekstin A3:lle kirjoitettuna Ollille [Lindholm] treeneissä. Olli vilkaisi, totesi tekstin pituuden ja sen, ettei ole kertsiä. Sanoi, ettei hän ‘tollasta opi’. 

Soinnut hain kaksikielisellä Hagströmin kitaran kopiolla äidin luona Porissa. Vain duuria ja mollia, ei seiskasointuja. Sävellajin nostin fis-molliin. Kun sävellaji on harvinainen, kuulija tunnistaa biisin heti alkutahdeista.

Huilu, viulu ja piano. Ei kertosäettä. Tällaisia asioita, mitä muut ei silloin tehneet.  

Koska en osannut kirjoittaa sovituksesta nuotteja, piirsin sydänkäyriä ja soitin pianolla malliksi huilun ja pianon Safkalle [Eero Pekkonen] ja viulun Petri Saloselle.

 Kun Epe [Helenius] tuli kuuntelemaan studiolle, hän oli vaitonainen muiden biisien aikana. Tämän kuultuaan sanoi tuottaja Costello Hautamäelle: ”Totaalinen biisi”.

Studiolta Epe heitti autolla Hervantaan ja kehui päivää. Laittoi soimaan juuri saamansa Peltirummun[Ismo Alanko]. ”Glitteriä”, Epe sanoi.

On sanottu, että tekijän parhaat biisit syntyy, kun pakko on kaikkein kovin. Näin se juuri on. Ilman tätä biisiä Yön kakkonen olisi flopannut täysin ja bändin tarina olisi voinut olla siinä. 

Kun 2000-luvun taitteessa Yö oli hajoamisen partaalla, Epe soitti: ”Sun täytyy nyt tehdä hitti”.

Epe tiesi, että näin voi levypomo sanoa tekijälle vain yhden kerran. Nyt oli se hetki.

Rakkaus on lumivalkoinen ei kuitenkaan ole itselleni lähellekään niin tärkeä kuin Joutsenlaulu.

Tunsin, että Joutsenlaulu oli se biisi, jonka olin aina halunnut tehdä. Mutta se tuli liian aikaisin. Se on vaarallista. Sen jälkeen tiesin, etten pysty enää parempaan.

Vaikka tässä on pinnalla tädin tarina, siihen on kätketty myös äiti ja isä. Ja lopulta se kertoo itsestä. Se kertoo myös selittämättömästä tuskasta, joka saa kiinni, kun liian vaikeista asioista on vaiettu eikä niitä ole käsitelty. 

Tää biisi on auttanut mua selviämään ja hyväksymään paljon elämästä. Kirjoittamalla pääsee asioiden yläpuolelle.”