EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijöiden rahastosta jaettiin aiempaa enemmän tukea koronakriisin takia

Tekijä: Nina Lith

Musiikintekijöiden rahastosta jaettiin aiempaa enemmän tukea koronakriisin takia

Julkaistu

Suomen Musiikintekijöiden hallitus ohjasi vuodelle 2020 Musiikintekijöiden rahaston jaettavaksi yhtensä 224 000 euroa, josta päätettiin nyt jakaa 124 000 euroa, eli noin 34 000 euroa enemmän kuin normaalilla hakukierroksella.

”Tämä tuli erityiseen tarpeeseen huomioiden musiikintekijöiden olosuhteet COVID-19 -tilanteessa”, toteaa Musiikintekijöiden rahaston puheenjohtaja, manageri ja ohjelmatuottaja Minna Huuskonen.

Hakemuksia ei tullut juurikaan enemmän kuin viime vuoden vastaavalla kierroksella, mikä saattaa johtua siitä, että hakuaikana helmikuussa ei ollut vielä tiedossa poikkeuslakia ja -olosuhteita. Rahaston toimikunta pystyikin siten kohdentamaan enemmän tukea työskentelyyn.

”Valtaosa, eli lähes 80 prosenttia jaettavasta summasta kohdistui työskentelyyn, Erityisstipendi mukaan laskettuna. Perusteltuja hakemuksia tuettiin myös muissa kategorioissa. Tukea haluttiin myöntää mahdollisimman monelle myös lisärahoituksen valossa; tällä kierroksella stipendejä sai yhteensä 54 tekijää”, Huuskonen sanoo.

Musiikintekijöiden rahaston toimikunta jakoi stipendejä seuraavasti: Työskentelystipendejä myönnettiin 39 (vuosi sitten 29), Hankintastipendejä 10 (vuosi sitten 14) ja Reissustipendejä 4 (vuosi sitten 13).

Stipendien summat vaihtelivat 1 000-3 000 euron välillä. Lisäksi jaettiin yksi 6 000 euron Erityisstipendi Matti Mikkolalle.

Myönnetyt stipendit löytyvät klaavi.fi-sivustolta. Seuraava Musiikintekijöiden rahaston stipendihaku on elokuussa 2020.

 

Musiikintekijöiden rahastosta on mahdollista hakea neljää erilaista stipendiä: Työskentelystipendi on tarkoitettu työskentelemiseen musiikintekijänä, eli säveltämiseen, sanoittamiseen ja sovittamiseen, Reissustipendi on tarkoitettu puolestaan säveltämisestä, sanoittamisesta tai sovittamisesta aiheutuvien matkojen kustannuksiin ja Hankintastipendi on tarkoitettu esimerkiksi luovaa työtä tukeviin laitehankintoihin ja esimerkiksi studion vuokraan parempien demoäänitteiden aikaansaamiseksi. Erityisstipendi puolestaan voidaan myöntää hakemukselle, jossa erityisen suuren tuen tarve on hyvin perusteltu ja hakijan tulee olla myös vakiinnuttanut asemansa musiikintekijänä.

Kaikki stipendit ovat tarkoitettu nimenomaan musiikintekemiseen, eikä esimerkiksi esiintymiseen liittyviin tarpeisiin. Kuka tahansa musiikintekijä on tervetullut hakemaan stipendiä Musiikintekijöiden rahastosta.

Musiikintekijöiden rahasto edistää ja tukee suomalaisten musiikintekijöiden toimintaa ja työtä jakamalla stipendejä. Rahastoa hallinnoi musiikintekijöiden etujärjestö Suomen Musiikintekijät ry. Rahastoon siirrettävät varat ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten valokopiointikorvauksista.

www.klaavi.fi

Uusi ©-DAY-kampanja vie huhtikuussa vihreää päin

Julkaistu

©-DAY kokoaa yhteen kaikki tekijänoikeuksia kunnioittavat toimijat vihreän värin eri sävyjen alle 20.–25.4.2020. Vihreä väri kuvaa sitoutumista tekijöiden ja heidän oikeuksiensa kannalta vastuulliseen toimintatapaan nyt ja tulevaisuudessa. Samalla väri tekee reilusta sisällöstä kuluttajille helposti tunnistettavaa: saa mennä!

”Poikkeukselliset ajat tarvitsevat tulkkeja ja taiteilijoita: nyt tarvitaan elämyksiä, ajattelemisen aihetta, haastajia, viihdettä ja tunteiden välittäjiä. Jotta voimme nauttia tekijöiden työstä joka päivä, pidetään yhdessä huoli, että luovalla työllä on arvonsa, tekijänoikeus. Nyt ja tulevaisuudessa. Olethan mukana,” vetoavat kampanjan lähettiläät, valokuvaaja–toimittaja Meeri Koutaniemi ja musiikin tekijä Markus Nordenstreng.

Mukana kymmeniä kumppaneita

Esimerkiksi kaupallisia radiokanavia edustava RadioMedia liittyi 35-juhlavuoden vastuullisuustekonaan mukaan kampanjaan. 13.–26.4. voit bongata radiokanavilta ympäri Suomen, miltä vihreä kuulostaa.

Kumppanina on myös Kansallisgalleria, jonka Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseoiden verkkosivustot juhlistavat vihreää. Myös KULTA ry:n kautta liittyy mukaan kulttuuritoimijoita ympäri Suomen. Mukana ovat esimerkiksi Mikkelin teatteri, Martinus-Sali Vantaalla ja Doo-Bop-jazzklubi Vaasassa.

Tule mukaan: #kiitosteoksesta

Kutsumme kaikki luovan työn ystävät, tekijät, esittäjät, tuottajat ja oikeudenhaltijat mukaan kampanjaan sosiaalisen median kanavissa. Mikä teos on juuri nyt poikkeusoloissa ilahduttanut sinua ja miksi? Jaa ajatukseksi perusteluineen sosiaaliseen mediaan tunnisteilla #kiitosteoksesta sekä #CDAY ja kiitä tekijää. Vaihda myös kiitokseksi oma profiilikuvasi ©-DAY-kehykseen (https://www.isupportcause.com/campaign/cday—tekijänoikeuspäivä).

Kampanjan teemaan vihreäksi valaistaan tai värjätään luovilla ratkaisuilla myös verkkosivustojen, kotien, toimistojen tai kulttuuritalojen pintoja. Ehkäpä viikolla syntyy jopa vihreä pop-up-installaatio? Kuvia ja videoita vihreistä tiloista voi seurata somessa tunnisteella #cday ja #tekijänoikeuspäivä.

Välitetään kiitoksia ja näytetään samalla, miten monta meitä on vastuullisen luovan työn puolella. Vihreää päin saa mennä!

 

Lue lisää:
https://cday.fi, seuraa kampanjan somekanavia ja jaa postauksia eteenpäin:

Facebook: Lyhty – luovan työn tekijät ja yrittäjät
Twitter: Lyhty-profiili
Instagram: Lyhty-profiili
Tiedustelut ja luovan työn tekijöiden haastattelupyynnöt:
Sari Siikasalmi, sari.siikasalmi@kreab.com, 050 352 1073

Kampanjan mahdollistaa Tekijänoikeusakatemia ry, johon kuuluvat Teosto, Kopiosto, Gramex, Kuvasto, Sanasto ja APFI opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Käytännön koordinaatiosta vastaavat Kreab ja Helsinki 14 yhdessä julkisten ja yksityisten kumppanien kanssa.

Kaj Chydenius säveltää sanoille siivet

Julkaistu

Työpäivä alkaa usein niin, että Chydenius etsii seuraavaa sävellettävää tekstiä runokirjasta. Niitä on hänen työhuoneessaan hyllyllinen. Tarkkaan ottaen Chydeniuksen yhteydessä ei pitäisi puhua työhuoneesta eikä työpäivästä?

”Tämä on elämäntapa. En kutsu tätä työksi. Minä harrastan säveltämistä”, hän sanoo.

Kun kiinnostava runo on löytynyt, säveltäjä lukee sen ensin ajatuksen kanssa ja siirtyy sitten pianolle.

”Tapailen sointuja ja alan hahmottaa, miten melodia voisi kulkea. Kun tuntuu hyvältä, kirjoitan nuoteille yhden fraasin kerrallaan tai pidemmän osan.”

Säveltämään houkuttelevat runot, jotka ovat laulullisia. Osa laulullisuutta on poljento, jonka tekstin rytmistä tunnistaa.

”Teksti sen kertoo, onko esimerkiksi valssia, humppaa tai tangoa. Sen tietää tekstin rytmistä ilman, että sitä on kirjoittaja mihinkään merkinnyt. Tai voihan sen joskus merkitäkin, kuten Anu Kaipainen oli laittanut tekstinsä nimeksi Nuoruustango.”

Säveltäjä voi lisätä omia variaatioita, mutta kaikki lähtee tekstistä.

”Esimerkiksi Tyttö ja tanssiva karhu on kolmijakoinen. Tämä poljento oli jo Marja-Leena Mikkolan kirjoittamana.”

Tavumääriä tai sanojen painoja Chydenius ei mieti.

”Ei näitä tarvitse matemaattisesti ajatella, riittää kun tekee niin, että tuntuu hyvältä. Kyllä tekstistä huomaa, jos siinä jokin mättää. Jotkut ontuu ja toiset soljuu. Esimerkiksi Pentti Saaritsa on taitava rytmin käsittelijä sen ansiosta, että hän on itse muusikko.”

”Hyvä teksti ei ole tasapaksu ja pliisu, ei suora viiva vaan kaari, jossa on vielä jokin erityinen nousukohta. Moni runoilija osaa näin kirjoittaa.”

Riimit eivät ole tekstin laulullisuuden edellytys. Esimerkiksi Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan on riimitön.

Tekstin sisällössä Chydenius kiinnittää huomiota alun kiinnostavuuteen ja kerronnan selkeyteen sekä siihen, miten tarina ja draama on rakennettu.

”On hyvä, jos aloitus vetää heti mukaan ja jos sisällössä pysyy kärryillä. Ei haittaa, jos on jokin tunnenousu ja yllätys, jokin sellainen kohta, joka hyviin runoihin on osattu rakentaa. Hyvä teksti ei ole tasapaksu ja pliisu, ei suora viiva vaan kaari, jossa on vielä jokin erityinen nousukohta. Moni runoilija osaa näin kirjoittaa”, Chydenius kehuu.

Lyhytkin teksti on mahdollinen.

Esimerkiksi Vaikka olen vain hiekka joessa on sävelletty Tyyne Saastamoisen viisiriviseen runoon. Laulun ydinviesti mahtuu yhteen virkkeeseen: Vaikka olen vain hiekka joessa, olen matkalla mereen ja kuuntelen rannat.

Saastamoinen asui Ranskassa vuodesta 1960. Chydeniuksen vuonna 2018 säveltämä runo on julkaistu 1994. Sanoja kuunnellessa voi nähdä runoilijan asuinpaikan Etelä-Ranskan joet, joista hiekka virtaa Välimereen.

”Taivaalliset sanat. Ne järkyttävät syvästi. Ei tarvita enempää. Ei tarvitse koko lapsuutta kertoa.”

Yksi tunnetuimpia Chydeniuksen laulusävellyksiä on Matti Rossin tekstiin sävelletty Jos rakastat Kristiina Halkolan levytyksenä. Musiikki elää tekstin mukana tavalla, joka on Chydeniukselle tyypillistä.

Vaihtelua on myös suositun Lounatuulen laulun sävellyksessä. Sanat kirjoitti Kaarina Helakisa, ja laulu tehtiin Helsinki Television lastennäytelmään Anselmus. Sävellys alkaa mollissa mutta vaihtuu puolen välin jälkeen duuriin. Lopussa vaihdetaan taas molliin.

”Kaikkea tällaista, jos tuntuu, että se auttaa tekstin ymmärtämistä. Minun pitää säveltää teksti juuri niin kuin minusta tuntuu ja mikä saa minussa tunnevaikutuksen aikaan. Jos sävellys on onnistunut, se voi antaa runolle siivet.”

Chydeniuksella on tapana merkitä kunkin laulun nuottiin, milloin ja missä laulu on sävelletty. Lounatuulen laulun hän sävelsi Tukholmassa vuonna 1970.

Laulusävellyksistään suurimman osan Chydenius on tehnyt julkaistuun runoon. Osa lauluista on syntynyt niin, että kirjoittaja on tiennyt tekstinsä tulevan Chydeniuksen sävellettäväksi.

Tällaisia ovat esimerkiksi monet Marja-Leena Mikkolan, Aulikki Oksasen, Matti Rossin ja Pentti Saaritsan teksteihin sävelletyt laulut. Niiden maalina on heti alkuunsa ollut esimerkiksi Ylioppilasteatteri, KOM-teatteri tai jokin tv-näytelmä tai muu vastaava produktio.

Säveltämisen lisäksi Kaj Chydenius käy yhdessä laulajan kanssa läpi yksityiskohdat kuten fraseerauksen.

Eniten hänen laulujaan on tällä vuosituhannella levyttänyt Taru Nyman.

”Olemme tehneet kaksikymmentä vuotta yhteistyötä. Tarulla on ainutlaatuinen kyky siinä, että kuulija ymmärtää heti ensi kuulemalla, mitä laulussa sanotaan”, säveltäjä ylistää.

Tekstiin eläytymisellä ja sanojen sisäistämisellä sekä oikealla fraseerauksella välttää ongelmat esimerkiksi tavujen pituuksissa.

”Aleksis Kiven runoa Laulu oravasta en ole säveltänyt laulettavaksi uunien Kultalaan.”

Musiikintekijät ry:n jäsenistä Chydenius on säveltänyt esimerkiksi Jukka Itkosen, Pauli Ylitalon, Heikki Salon ja Ilkka Kylävaaran tekstejä.

Kirjassa Muistin juuri Chydenius kertoo reaktiostaan, kun hän ensimmäisen kerran sai Jukka Itkoselta paksun kirjekuoren runoja: ”Hetkessä olin myyty: ihastuttavia tekstejä kasapäin, hauskoja, syvällisiä, ja mikä tärkeintä, sävellettäviä!”

”Pauli puolestaan on ammattimuusikko ja tekstit ovat hurmaavia. Heikin kanssa yhteistyö alkoi, kun Sari Mällinen pyysi KOM-teatteriin kolme laulutekstiä. Jukalla, Paulilla ja Heikillä, on teksteissään huumoria. Heille runo on jotain kivaa. Taivaan kiitos!”

Ilkka Kylävaara soitti Chydeniukselle tammikuussa 1995 ja kysyi, miten laulutekstejä kirjoitetaan. Säveltäjä vastasi, että kertoisi, jos tietäisi. Hän lisäsi, että kertosäe on usein hyväksi havaittu keino.

Pian Kylävaaran tekstejä alkoi tulla. Elvis ry:n juhlakonsertissa 2004 Timo Turpeinen esitti Matti Pellonpään muistoksi kirjoitetun On Eliten pöydässä paikka.

”En muista, että olisi tullut yhtään tolkullista laulua niin, että olisin ensin tehnyt sävellyksen.”

Sävellys ennen tekstiä on Chydeniukselle nurinkurinen järjestys.

”En muista, että olisi tullut yhtään tolkullista laulua niin, että olisin ensin tehnyt sävellyksen”, hän sanoo.

Joskus sävellys ja teksti voivat olla ristiriidassa. Tai ainakin siltä voi tuntua.

”Jos teksti on tragikoominen, tämä on mahdollista. Teksti voi tuntua traagiselta, mutta siinä on hienovaraisesti jokin koominen pohjavire. Silloin sävellys ei saa korostaa traagisuutta vaan se koomisuuskin pitää säilyttää”, Chydenius sanoo.

Musiikki voi myös pilata hyvän tekstin.

”Todellakin. Esimerkkejä on pilvin pimein. Mutta älä pyydä minua mainitsemaan niitä. Löytyy omastakin tuotannosta.”

Nykytahdilla laulusävellyksiä syntyy pari sataa vuodessa. Niiden kokonaismääräksi Chydenius arvioi yli viisi tuhatta. Mukana ovat myös ne, jotka ovat vasta käsinkirjoitetuilla nuoteilla eivätkä vielä lopullisena versiona tietokoneella.

Säveltäjänuraan on tiiviisti liittynyt laulajien kouluttaminen. Chydenius on esimerkiksi ollut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston Nätyllä.

Säveltämistä hän ei ole opettanut yhdelläkään kurssilla.

”Olen pyynnöstä voinut kommentoida joidenkin nuorempien sävellyksiä. Mutta en takaa mitään, onko neuvoistani hyötyä. Poikiani Kallea ja Jussia en ole lähtenyt neuvomaan.”

Love Records oli 1970-luvun lopun konkurssiin asti Chydeniuksen levytettyjen sävellysten pääasiallinen julkaisija. Sen jälkeen se on ollut Martti Heikkisen Texicalli Records. Pelkästään viimeisimmän kymmenen vuoden aikana levyjä on ilmestynyt toistakymmentä, ja usein yhdellä julkaisulla on yli kaksikymmentä laulua.

”Martsalle olen tosi kiitollinen, että olen saanut näitä lauluja levyille. Usein hän tulee konsertteihinkin mukanaan laatikollinen levyjä. Äsken Texicallin pikkujouluissa näin, mitä kaikkea hän on viime aikoina julkaissut. En voisi enempää ihailla.”

Pianoa monella Chydeniuksen sävellysten levyllä soittaa Eero Ojanen, joka on myös sovittanut osan lauluista.

Chydenius tekee luottolaulajiensa kanssa edelleen useita kymmeniä keikkoja vuodessa. Konserttien jälkeen on usein käynyt niin, että kuulija on tullut sanomaan musiikin aukaisseen hänelle runon, jonka hän on ennestäänkin tuntenut.

”Tällaisesta palautteesta tulen aina iloiseksi. Sävellys on onnistunut, kun runoilija saa tekstilleen oikeutta.”

“Ei uhka eikä mikään!”

Kansansävelmässä Kalliolle kukkulalle on piirilaulun poljento. Se voi tuntua jopa monotoniselta.

Kaj Chydenius sävelsi tekstin uudestaan 1970-luvun alussa Teatterikoulun opiskelijoille kuorolaulun harjoitustehtäväksi. Hän löysi tekstistä keinuvamman poljennon. Samalla sävellaji vaihtui mollista duuriin.

Chydenius kertoo sävellyksen synnystä Otto Donnerin haastattelemana Populaarimusiikin museon Pomus.netin videotallenteella (24.10.2008) näin:

”Se kansansävelmä on toiminut hyvin piirilaulussa. Mutta minulle oli jäänyt siitä piirilaulusta se käsitys, että se on hiukan yhdentekevää niille pojille, että tuleeko tyttö vai ei. Että jollen sua saa, niin lähden täältä ainakin metrin päähän. Se ei ollut uhka eikä mikään.”

Piirilaulussa kansansävelmä toimii hyvin, mutta nyt laululla oli toinen funktio.

”Halusin, että pojat sanovat kerralla, että se on menoa, jos sä et tuu.”

Että valoa oppisin näkemään

Julkaistu

Kaipuu johonkin itseä suurempaan. Se on asia, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Se on myös aihe, jonka ääreen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen palaa yhä uudestaan.

”Laulunkirjoittaminen on mulle eksistentiaalista pohdintaa, kyselemistä ja ihmettelyä. Kiinnostus ihmiseen ja ihmisyyteen on kulkenut mukana aina, ja teksteissäni kuuluu se, millaisten asioiden parissa olen elämässäni operoinut.”

Piia Viitanen luotsaa tummasävyistä indiefolkia soittavaa Viitasen Piia -yhtyettä, jonka neljäs albumi Meidän jälkeemme hiljaisuus ilmestyi syyskuussa 2019. Kaikki levyt ovat saaneet ylistävän vastaanoton, ja pari viimeisintä vuotta Viitanen on keskittynyt täysipainoisesti musiikintekoon.

Muusikko hänestä tuli kuitenkin puolivahingossa tai ainakin sellaisen tarinan voi kertoa. Ennen debyyttilevyään hän ei ollut ajatellutkaan moista vaihtoehtoa.

”Opiskelin sosionomiksi ja ratkaisukeskeiseksi kuvataideterapeutiksi ja työskentelin vuosia sosiaalialalla, ensin lastensuojelussa ja sitten vanhustyön parissa. Musiikkia olin lähinnä kuunnellut. Sen ympäröimänä olin kyllä kasvanut. Isä oli sotilassoittaja ja äiti soitti harrastuksenaan kitaraa ja lauloi. Vinyylejä oli kotona kattava kokoelma, ja koko nuoruuteni ravasin keikoilla.”

Ensimmäisen levyn kappaleet saivat alkunsa opintoihin liittyvällä työharjoittelumatkalla Nepalissa vuonna 2008. Sähkökatkosten pimentämät pitkät illat kaipasivat virikkeitä, joten Viitanen osti reissukitaran ja opetteli soittamaan sitä.

”Moni asia silloisessa elämäntilanteessa vaikutti siihen, että lauluja alkoi syntyä. Kitara tuntui instrumenttina heti luontevalta, vaikken ymmärtänyt siitä mitään. Se oli sellaista tutkimusmatkailua. Kokeilin eri sointuja ja vireitä.”

Laulamisesta Viitanen oli pitänyt aina, ja kirjoittamista hän oli harrastanut lapsesta asti. Nyt hän oli löytänyt tavanyhdistää nämä itseilmaisun eri muodot. Matkan jälkeen hänellä oli itselleenkin yllätyksenä kasassa albumillinen kappaleita, ja pikku hiljaa kypsyi ajatus esittää lauluja myös muille.

Tuttujen muusikoiden kautta muotoutui bändi, joka vuonna 2012 julkaisi omakustanteena albumin Viitasen Piia. Alkuperäisestä kokoonpanosta on nykyisessä jäljellä basisti Juho Niemelä.

”Matias Tynin matkaharmonin soittoon ihastuin Topi Sahan kautta ekan levyn jälkeen niin, että pyysin hänet fiittaamaan seuraavalle levylle. Hän jäi bändiin, ja hänen kauttaan mukaan tuli muita kamu-puolen tyyppejä, esimerkiksi Sarah Palu harppuun ja kanteleeseen. Kitaraa soittaa Mikko Malmivaara ja rumpuja Oskari Lehtonen.”

Hauskaa on se, että folkista Viitanen ei tiennyt parikymppiseksi asti juuri mitään.

”Nuorena kuuntelin lähinnä kaikkea mättöä. Mulla oli metalli- ja hc-punk-vaiheet ja ensimmäinen suuri rakkauteni oli HIM. ”

Bändinnimenä Viitasen Piia oli aluksi vitsi.

”Toisaalta tuntui keinotekoiselta keksimällä keksiä muutakaan. Piia Viitanen olisi ollut hölmö, mutta Viitasen Piia on rennompi, niinhän mä esittelen itseni puhelimessakin.”

Se, että nimi pitää sisällään koko bändin, tuo pientä ilmaa laulunkirjoittajan ja materiaalin väliin. Kappaleiden lähtökohta on silti syvästi henkilökohtainen.

”Se ei ole muuttunut mihinkään. Laulunkirjoittaminen on mulle keino yrittää selviytyä elämän rajuistakin ristiriidoista. Varmasti jollain tavalla lauluni ovat myös poliittisia. Pohdin usein ympäröivää maailmaa ja tapaamme toimia siinä.”

”Mietin paljon, miten haluan käyttää lyhyen aikani tällä planeetalla ja myöskin sitä, millaista ääntä haluan olla maailmaan lisäämässä. Sanoilla on valtava voima.”

Viitanen sanoo kokevansa maailmanmenosta hetkittäin suurta ahdistusta, ja musiikki on yksi keino purkaa sitä.

”Mietin paljon, miten haluan käyttää lyhyen aikani tällä planeetalla ja myöskin sitä, millaista ääntä haluan olla maailmaan lisäämässä. Sanoilla on valtava voima. Musiikilla on monenlaisia tehtäviä, eikä sen aina tarvitse olla vakavaa. Mun laulujen sävy on kuitenkin usein aika tumma.”

Elämän ja ihmisten keskeneräisyys ja kaiken kipeys ja samalla kauneus ovat läsnä lukuisissa kappaleissa. Saamansa palautteen kautta Viitanen on huomannut paljon yhtymäkohtia aiempaan ammattiinsa, vaikka työt ovatkin keskenään erilaisia.

”Molemmissa on jollain tavoin kyse rinnallakulkemisesta. Vaikka musantekeminen lähtee itsestä, avain on siinä, millä tavalla se resonoi muissa. Me kaikki ollaan lopulta tosi lähellä toisiamme. Olemme samojen ydinkysymysten äärellä, meillä on samankaltaiset tarpeet, unelmat ja pelot. Se on omalla tavallaan hyvin lohdullista.”

Ilman koulutusta lauluntekijäksi ja muusikoksi ajautumista Viitanen piti etenkin uransa alussa vapauttavana.

”Kun on rajalliset taidot, keskittyy olennaiseen. Kikkailun ulottuvuus on poissa. Kaikki kelailu on tullut myöhemmin.”

Viitasen mukaan se, ettei hallitse jotain asiaa, tarjoaa hedelmällisen tilan tutkia ja leikkiä. Saman leikin tunnun hän on halunnut säilyttää tekemisessään myöhemminkin.

”Kun taidot ja tekniikka karttuvat niin leikin ulottuvuuksia hakee vaikka sillä, että etsii kitaraan uusia vireitä tai kokeilee jotain uutta instrumenttia. Pääasiassa sävellän kitaran ja pianon avulla, mutta välillä olen tarttunut vaikka kaksiriviseen haitariin.”

Tekemisen tapa on vuosien varrella elänyt, mutta useimmiten laulut syntyvät melodia edellä, kuitenkin niin, että sekä musiikki että teksti ovat alisteisia toisilleen.

”Mulla on monesti joku kitarariffi tai näppäilykuvio, jonka tunnelmasta teksti sitten alkaa hahmottua. Useimmiten laulan tekstin valmiiksi, jotta heti kuulen, mikä toimii ja mikä ei. Kun muokkaan rinnakkain sävellystä ja sanoitusta, pääsen parhaaseen lopputulokseen.”

Onnellinen Viitanen sanoo olevansa siitä, että on löytänyt ympärilleen visioitaan oikealla tavalla täydentävät ihmiset. Jokaisella levyllä bändi ja tuottaja ovat tuoneet kappaleisiin oman vahvan kädenjälkensä. Ensimmäisen levyn tuotti Jonas Olsson, kaksi seuraavaa Oona Kapari ja viimeisimmän Julius Mauranen.

”Uusin levy on eräänlainen hybridi aiemmista. Pohjat soitettiin koko bändin kanssa kuten ennenkin ja Sarah ja Matias osallistuivat sovitukseen, mutta koska bändi oli ison osan ajasta ympäri maata ja maailmaa, Juliuksen rooli tuottajana oli aiempaa huomattavampi jo senkin takia.”

Musiikin ydin on edelleen folkissa ja americanassa, elektronisilla ja ambient-vivahteilla maustettuna. Tuotannon pohjana ovat livetilanteiden kokeilut.

”Olemme tehneet paljon keikkoja triona harpun, kanteleen, koskettimien ja kitaran kanssa. On ollut kiinnostavaahuomata, mitä kaikkea esimerkiksi efektoiduilla kanteleella ja harpulla voi tehdä, ja millaisia mattoja ja maisemia niillä voi luoda.”

Vaikka Viitanen rakastaa orgaanisuutta, hän on kiinnostunut siitä, mitä akustisten ja elektronisten elementtien yhtymäkohdissa tapahtuu.

”Pyrin kirjoittamaan biisit aluksi niin, että ne toimivat pelkällä kitarasäestyksellä. Se pakottaa keskittymään siihen, että melodia ja teksti kantavat vaikka yksinään. Sen jälkeen kappaleita voi lähteä tuottamaan mihin suuntaan tahansa. Julius osoittautui juuri oikeaksi tyypiksi akustisen ja elektronisen maailman yhdistämisessä.”

”Oleellisinta laulunteossa on aina se, onko sanottavaa ja mikä on näkökulma elämään.”

Tekstivetoista musiikkia palvelee usein parhaiten tietty minimalistisuus. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, jos tarvittava jännite puuttuu.

”Juuri se jännitteen rakentaminen kiinnostaa. Pidän musasta, jossa sävellykset eivät välttämättä paljonkaan polveile ja tunnelma rakentuu pienillä elementeillä. Viehtymykseni junnaaviin ja luuppaaviin biiseihin tulee nimenomaan sieltä vaihtoehtoisemman raskaamman musiikin suunnalta.”

Toisaalta tuotaantonkin voi hukkua, jos saundimaailma on keino paikkailla sävellyksen tai tekstin puutteita.

”Oleellisinta laulunteossa on aina se, onko sanottavaa ja mikä on näkökulma elämään.”

Lauluja  Piia Viitanen kirjoittaa periaatteessa missä tahansa, mutta Lappiin hänellä on kestokaipuu.

”Olen lapsesta asti käynyt pohjoisessa ja joka kerta sieltä palatessa iskee olo, miksi oikein asunkaan etelässä. Parhaiten keskityn luonnon äärellä.”

Viitanen on huomannut, että vaikka hän on nyt musiikintekijä täysipäiväisesti, ajasta murto-osa kuluu itse musiikkiin.

”Pienen levy-yhtiön indieartistina olen tottunut hoitamaan itse kaiken, musiikin visuaalista ilmettä  ja tiedottamista myöten. Uuden luomista varten täytyy päästä irrottautumaan tutusta ympäristöstä ja sulkemaan juoksevat asiat pois mielestä.”

Keikat ja laulunkirjoittaminen ovat Viitaselle kaksi eri työtä, joita ei voi yhdistää toisiinsa.  Keikkarundin aikana ideoita voi kyllä pulpahdella, mutta kehittyäkseen ne tarvitsevat tilaa ja rauhaa.

”Pari vuotta julkaisujen välissä on sopiva sykli, vähintään. Toki biisejä syntyy enemmän kuin levylle päätyy, mutta ajattelen levyjä kokonaisuuksina ja hyvän kokonaisuuden rakentuminen vie aikaa. En halua julkaista jotain vain julkaisemisen vuoksi.”

Rajoja Viitanen opettelee vetämään koko ajan.

”Putkeen on niin helppo mennä ja jatkuva ärsyketulva typerryttää. Yhä vähemmän haluan viettää aikaani esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mulla on jatkuva ikävä hiljaisuuteen.”

Armotonta hajoilua. Niin Viitanen tiivistää työnsä luonteen.

”Joka toinen päivä tuntuu, että on saavuttanut rauhan ja varmuuden ja sitten taas iskee olo, että on ihan paska. Alusta asti mulla on kuitenkin ollut sellainen tunne, että olen laulanut omalla äänelläni ja että mulla on se joku oma lähde, josta ammentaa.”

Viitanen myöntää, että asiaan on suuresti vaikuttanut se arvostus, jota hänen musiikkinsa on nauttinut alusta asti.

”Eihän mulla ollut ekaa levyä tehdessä mitään hajua mistään. Jos siinä kohtaa olisin saanut murskakritiikin, kaikki olisi voinut loppua siihen.”

Kritiikkeihin Viitasella on kaksijakoinen suhde. Omaa tekemistään ei voi perustaa muiden palautteen varaan, mutta toisaalta arvostelut ovat keskeinen väylä ihmisten tavoittamiseen, etenkin marginaalissa.

”Olen varautunut siihenkin, että vielä jonain päivänä kritiikit eivät vain mairittele. Onneksi mulla on ollut mahdollisuus rakentaa musiikillista itseluottamustani rauhassa ja hyvien ihmisten ympäröimänä. Vaikka työhön liittyy omat epävarmuutensa, tiedän, että mun ei tarvitse yrittää olla kukaan muu.”

Loppuun asti musiikki tulee kulkemaan mukana, se on selvää. Viitanen on jo alkanut valmistautua tulevaan hyvin konkreettisellakin tavalla.

”Vanhusten parissa työskennellessä tuli laadittua paljon hoitotahtoja, ja erilaiset sairaudet ovat saaneet miettimään elämän arvaamattomuutta. Päätin jo hyvissä ajoin tehdä itselleni musiikillisen hoitotahdon. Mitä lauluja toivoisin minulle soitettavan sitten joskus, jos en enää itse pysty valitsemaan.”

Ajatus siitä, että oma musiikki voisi olla osa jonkun toisen hoitotahtoa, on liikuttava. Ylipäätään Viitanen sanoo vähän yllättyneensäkin siitä, miten paljon kuulijat ovat saaneet hänen musiikistaan lohtua.

”Luulin, että biisini ovat kamalan masentavia.”

Viitasen Piian musiikista onkin löydettävissä myös hengellinen ulottuvuus, vaikkei uskonnollinen olisikaan.

”Kyllä kai monia lauluistani voi jonkinlaisina rukouksina pitää.”

”Älä surua anna liiaksi
mutta pyydän silti sen verran
että valoa oppisin näkemään
siel mis on pimeään käytävä kerran.”

Knipi soolona

Julkaistu

Julkaisen soololevyn ennen kuin täytän 50. Näin oli Knipi, koko nimeltään Zachris Stierncreutz, päättänyt.

”Kun mikäs lauluntekijä se semmoinen on, jolla ei ole omaa levyä”, hän hymyilee.

Konkreettinen sysäys soolon tekemiseen tuli, kun Knipi (s.1972) alkoi miettiä lastensa musiikinkäyttötottumuksia. Vinyylejä he kuuntelevat kyllä, mutta maailma on netissä ja Spotify kaikki kaikessa.

”Tein nimelläni haun Spotifysta. Löytyi Ipanapa-levyllä oleva Oskari ja minä. Ja Johanna Kurkelan kanssa duettona julkaistu Suojelija.”

Se on aika vähän miehestä, joka on ollut Egotripin kitaristi sekä toinen laulaja-lauluntekijä lähes 30 vuotta ja kirjoittanut biisejä monille artisteille.

”Toki alan ihmiset ja fanit tietää, mutta kun aikoinaan pidettiin Egotripin kanssa puolentoista vuoden tauko, niin tuntui, että koko mediakenttä oli siinä ajassa nuorentunut kymmenellä vuodella, ja jouduttiin selittämään haastatteluissa ihan ihme asioita. Ihan kuin olisi tehty joku tosi iso comeback, vaikka me ei vain oltu saatu levyä aikaiseksi. Silloin tajusin, että jos ei koko ajan ole esillä, ei ole tälle uudelle sukupolvelle edes olemassa.”

Lokakuussa 2019 julkaistun Knipi-levyn biisit syntyivät palasista ja aihioista, jotka olivat risteilleet mielessä pitkään. Biisien loppuun saattaminen toi suurta mielihyvää

”Esimerkiksi Musta aukko on sellainen, minkä sointukiertoa olin pyöritellyt ainakin viistoista vuotta, mutta jokin tekstissä oli aina vinksallaan. Seinäruusu ja kynnysmatto biisin nimenä oli ollut mielessä kauan, ja nyt onnistuin tekemään sen.”

Jukka Immosen tuotannon lähtökohta olivat Knipin kotidemot, joiden fiilistä varjeltiin.

”Oon soitellut Jukalle mun biisejä varmaan 15 vuotta, ja hän on aina tykännyt mun demojen tunnelmasta. Levylle päätyi monia juttuja, jotka oon äänittänyt himassa. Esimerkiksi Hölösuun laulun ja kitaran olin äänittänyt yhdelle raidalle, ja se päätyi levylle sellaisenaan.”

”On kivaa, että tässä iässä voi vielä olla uuden edessä ja kokea niitä tunteita, että on samaan aikaan innoissaan ja peloissaan.”

Knipi sanoo olevansa vieläkin yllättynyt siitä, miten helposti soololevyn syntyprosessi meni.  Hän on valmis katsomaan soolokortin loppuun asti, vaikka haasteitakin riittää.

”Kun mua ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta lähteä Vain elämää -tyyppisiin juttuihin avautumaan jostain tosi henkilökohtaisista asioista niin haastavaa on se, että miten pystyn tekemään tätä juttua ammatikseni. Kaikki respektit ja ymmärrys kuitenkin heille, jotka näihin ohjelmiin lähtee. Itse en vain koe sitä maailmaa omakseni.”

Knipi lupaa, että toinenkin soololevy on tulossa.

”On kivaa, että tässä iässä voi vielä olla uuden edessä ja kokea niitä tunteita, että on samaan aikaan innoissaan ja peloissaan.”

Ennen 2000-luvun alkua Knipillä ei ollut tapana demotella biisiaihioitaan. Hän ajatteli, että parhaat kyllä muistaa ja muilla ei ole väliä.

”Sitten jostain tuli ajatus, että jos vaikka jäisin auton alle tai jotain niin mitä tapahtuisi musalle, joka mulla on päässä. Siltä istumalta hankin minidisc-soittimen ja mikrofonin. Kahden kuukauden ajan kaivoin mieleni sopukoista vähintään yhden biisiaihion ja tallensin sen.”

Lopulta aihioita löytyi noin 70, ja aika moni niistä on työstetty valmiiksi biiseiksi eri artistien levyille.

”Siitä tuli sellainen golden minidisc of suomipop 2000–2005”, Knipi nauraa.

”Sieltä saivat alkunsa muun muassa Irinan levyttämä Hiljaisuus ja Jenni Vartiaisen Tunnoton. Jonna Tervomaa taisi tehdä jopa kaksi levyä aihioideni pohjalta.”

Julkaistuja biisejä, joissa Knipi on kirjoittajana, on tekijän mukaan lähemmäs sata kuin 500. Knipi ei ole solminut kustannussopimuksia.

”Mun nimi aika usein vilahtelee tekijätiedoissa ja yleinen harhaluulo lienee se, että istun co-write-sessioissa päivät pitkät. Mutta se ei mene niin, ei oikeastaan ikinä. Mä teen himassa jotain, ja jos en saa biisiä itse tehtyä eteenpäin, saatan tarjota sitä muille kirjoitettavaksi loppuun.”

”Biisejä ei synny joka päivä. Älä stressaa.”

Tämän muistutuksen Knipi kirjoittaa ensimmäiselle sivulle aina, kun aloittaa uuden sanoitusvihkon.

”Valtaosa ajasta, ainakin mun mielestä, on tyhjäkäyntiä. Se aika, jolloin et konkreettisesti kirjoita mitään on kuitenkin sellaista, että aivot työskentelee siellä taustalla.”

”Biisejä ei synny joka päivä. Älä stressaa.”

Knipillä on tapana aloittaa laulunkirjoituspäivä ”brainstormailulla” itsensä kanssa. Hän kuuntelee musiikkia ja kirjoittaa sanoja ja lauseita ­– mitä vain, mitä tulee mieleen.

”Jos joku lukisi mun sanoitusvihkoa, mut saatettais lähettää johonkin parantolaan. Se on sellaista tajunnan älämölöä.”

Joskus tajunnanvirtaa syntyy pari sivua, joskus kymmenen. Knipi tutkii tekstiä kitaraa soitellen. Jos parin tunnin tekemisen jälkeen tuntuu, ettei lähde, on turha enää jatkaa. Sen hän on todennut monta vuotta sitten.

”Tää metodi on tavallaan itsesuojelua. Mikään ei ole niin ahdistavaa kuin se, ettei mitään synny.”

Jos älämölö alkaa muotoutua lauluksi, Knipi työskentelee maanisesti siihen asti, kunnes se on valmis.

”Saatan ottaa avuksi Excel-taulukon, johon kirjoitan biisin rakennetta ja säkeiden tekstivaihtoehtoja.”

Teksti ja melodia syntyvät rinnakkain.

”Jos teen ekana pelkän melodian, niin harvemmin onnistun kirjoittamaan siihen tekstiä.”

Knipi ei muista sellaista hetkeä, jolloin olisi biisiä kirjoittaessaan miettinyt, että kertsin pitäisi jotenkin ”lähteä” tai laulun rakenteen noudattaa hittikaavaa.

”Pyrin aina yksinkertaisuuteen. En kuitenkaan liian helppoon. Laulun tunnelman pitää olla vahva ja viedä sut jonnekin muualle. Yritän löytää sellaisen melodisen maailman, jossa on hauska pyöriä. Etsin pieniä jujuja, joita on itsekin kiva soitella moneen otteeseen. Näen aika paljon vaivaa sen eteen, että biisi kuulostaa helpolta, vaikka sen rakenteet eivät peruskauraa olisikaan.”

”Mollin ja duurin yhdistely tuo biiseihin tietynlaista bitter & sweet -juttua. Sellaisesta tykkään.”

Knipi pyörittelee biisiä tekovaiheessa satoja kertoja. Sen tulee tuntua soljuvalta. Sävellysmaneerinsa hän tunnistaa, muttei anna niiden häiritä luomisprosessia.

”Aika monessa sävellyksessäni toistuu esimerkiksi duurista puolisävelen laskeva molli ja siihen perään vielä sävelaskeleen pudotus molliin.  Ja vaikkapa se, että bridgen soinnut laskeutuu puolikkaan sävellajin duurista molliin. Ne ei ole suunniteltuja kikkoja, mutta ne vaan tulee aika usein ja helpottaa tarinankerrontaa. Veikkaan, että näitä juttuja ei huomaa, ellei sitten opettele soittamaan mun kappaleita.”

”Mollin ja duurin yhdistely tuo biiseihin tietynlaista bitter & sweet -juttua. Sellaisesta tykkään.”

Läheskään aina Knipi ei tiedä, mille artistille biisi lopulta on matkalla. Esimerkiksi Tukholmaan oli sellainen, joka piti tehdä valmiiksi vaikka oli selvää, ettei se istuisi Egotripin viimeisimmälle levylle eikä omalle soololevylle.

Kappale sai alkunsa, kun Knipi oli kävelyllä Mariebergetillä.

”Mulla oli duunien puolesta rankka syksy ja olin aivan lukossa. Vietin kaksi yötä Tukholmassa kaveripariskunnan kanssa ja olin aivan uusi ukkeli, kun tulin sieltä takaisin.”

Tarinaan liittyy myös Hanoi Rocks; Sam Yaffa ja Michael Monroe, joita Knipi muistaa vakoilleensa, kun nämä treenasivat herttoniemeläisessä koulussa. Itseoppinut kitaristi oli jo alle 10-vuotiaana tavattoman kiinnostunut musa-asioista.

”Olin nähnyt Suosikissa kuvan Hanoi Rocksista samaisella Mariebergetillä. Nehän sanoi 80-luvulla haastatteluissa, että härmästä pitää päästä helvettiin. Oon ylpee, kun sain ängettyä tuon härmä-sanan biisiin. Koko Tukholmaan-biisin tekstilähti yhtäkkiä siitä, kuinka harmaata Suomi oli niille äijille joskus 80-luvulla. Muistin tasan tarkkaan sen saman fiiliksen.”

Tarinassa halutaan heittää hyvästit harmaalle arjelle. Avainlaini on ”ruotsinlaivalla helvettiin täältä”.

”Mun suussa se kuulosti keski-ikäiseltä itseironiselta äijältä, joka haluaa päästä ahdistusta pakoon Tukholmaan.”

Biisi päätyi Mira Luodin albumille Haureuden valtateil (2019).

”Miran laulamana siihen tuli mieletön paatos, ja teksti muuttui yhdellä heitolla kymmenen kertaa paremmaksi ja merkittävämmäksi.”

Entä mitkä omista biiseistä ovat Knipille merkityksellisimpiä? Ainakaan Egotripin Matkustajaa ei voi sivuuttaa.

”Siitä mut tunnetaan parhaiten, mutta se on myös mulle henkilökohtaisesti tärkein. Se oli vaikea tehdä. Ainakin pari kolme vuotta sitä väänsin eri suuntiin.”

Alun perin tarina kertoi lähtemisen vaikeudesta tilanteessa, jolloin on kotona pieni lapsi.

”Juttelin siitä meidän tuottajan Lasse Kurjen kanssa. Hän sanoi, että teksti on sellaisena snadisti korni tai ei parasta mahdollista. Biisi jäi sitten joksikin aikaa kunnes oivalsin, että siinä on paljon hyvääkin. Kertosäkeen kirjoitin myöhemmin uudelleen, inspiraationa aseman kuulutukset.”

Matkustajan säkeistöt ovat Knipin mukaan silkkaa itsetutkiskelua.

on olemassa asioita
niin kipeitä ja vaikeita
ettei niistä puhumalla selviä

”Joskus tulee niitä hetkiä, että on tuntikausia fiiliksissä siitä, mitä on kirjoittanut ja miltä se laulettuna kuulostaa. Toi laini oli sellainen.”

Kun biisi oli viimein valmis, se putosi pois Matkustaja-levyltä ja julkaistiin vuonna 2004 kokoelmalevyn uutena biisinä.

Egotripin biiseistä Asfaltin pinta ja Nämä ajat eivät ole meitä varten tulevat myös mainituiksi.

”Nää on mun mielestä onnistuneita biisejä siinä, että niissä on läsnä melankoliaa ja kaihoa. Tekstit on aika pelastavia. Siinä, miten tekstit soljuvat melodian kanssa, on lohduttava ja toiveikas tunnelma.”

Uusi aamu syntyi voimabiisiksi alakulon jälkeen.

olin niin epätoivoa täynnä
olin valmis luopumaan
seisoin yksin risteyksessä
mietin onko minusta jatkamaan
mutta nyt katson ikkunasta
ja näen jotain kaunista
on uusi aamu
uusi aika

”Olen taipuvainen tietynlaiseen alakuloisuuteen ja silloin kun se tunnetila on päällä, biisintekeminen harvemmin onnistuu. Vasta kun pääsen yli sellaisista hetkistä, saatan voida kirjoittaa kokemastani. Mutta en silloin kun elän sitä hetkeä.”

Mestaripiirros, jonka Anna Puu ja myöhemmin Egotrippi levyttivät, on Knipille tärkeä.

”En muista koska olisi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun oon soittanut sitä ristiäisissä”, hän sanoo.

Biisin syntyhetki on jäänyt mieleen.

”Olin saanut Mariskalta läjän tekstejä sähköpostilla. Printtasin ne kaikki ja tutkiskelin, tapailin kitaralla. Siinä oli muun muassa Missä muruseni on -tekstistä joku versio, joka näyttäytyi mulle stoorina, jossa joku muija vetää röökiä partsilla. Siihen en saanut oikein minkäänlaista kontaktia. Mutta Mestaripiirros kummitteli siinä koko ajan, ja sävellys syntyi aika helposti. Annan kanssa äänitettiin se livenä, ja eka tai toka otto päätyi levylle. Kun tehtiin biisi Egotripin kanssa, siitä tuli pienimuotoinen hitti, joka tuli tutuksi radiokuuntelijoille. Ilman meidän versiota se olisi saattanut jäädä ”vain” Annan albumia kuuntelevien mieleen.”

”Suurin osa jutuista, joihin en ole tyytyväinen, on tavalla tai toisella väkisin puskettu eteenpäin. Niissä ei ole sitä jotain oivaltamisen tunnetta.”

”Valtaosasta 2000-luvulla tekemistäni biiseistä oon vieläkin tosi fiiliksissä. En vaihda kanavaa, jos niitä sattuu radiosta tulemaan”, Knipi sanoo.

”Suurin osa jutuista, joihin en ole tyytyväinen, on tavalla tai toisella väkisin puskettu eteenpäin. Niissä ei ole sitä jotain oivaltamisen tunnetta.”

Knipille on tärkeää tavoitella sitä hetkeä, jolloin biisinteko kulkee. Se on löytynyt parhaiten yksin ollessa.

”Maailmassa on mun mielestä ihan liian paljon hälyä ja sellaista turhaa musaa, jonka takana lopulta kukaan ei oikein seiso. Omalta osaltani en halua olla osa sitä.”

Toisaalta historiankirjat ovat täynnä esimerkkejä upeista biiseistä, jotka on tehty co-writena. Knipi arvostaakin tosi paljon sitä, että monta kirjoittajaa istuu samassa huoneessa ja tekee yhdessä tyhjästä biisin.

”Pointtini on se, että tekemisen täytyy tuntua mulle itselleni merkitykselliseltä. En halua lähteä jostain biisinkirjoitussessiosta ajatellen, että tosta nyt tuli vaan tommonen, ja nauraa sitten matkalla pankkiin. Sitä fiilistä en halua.”

Toki kustannusyhtiön tallikirjoittajaksi lähteminen on käynyt mielessä. Lähinnä siksi, että bändikeikkailu alkaa olla tänä päivänä taloudellisesti haasteellinen yhtälö.

”Kansainväliset markkinat biisinkirjoittajana kiinnostavat. Nyt kun oon vielä suhteellisen vetreässä kuosissa ja tavallaan vähän geimeissä mukana”, Knipi heittää.

Vaikeinta musiikintekijän ammatissa on luovia läpi ne ajat, jolloin lauluja ei syystä tai toisesta synny tai tule tehdyksi.

”Nyt, kun tuli soololevy ja on valmistauduttu keikkoihin, en ole kirjoittanut kahdeksaan kuukauteen muuta kuin yhden uuden tekstin vanhaan biisiin. Tämä aika on haastavinta. Ettei menetä hermojaan venatessa sitä hetkeä, että biisejä tulee.”

Ihaninta on se, kun saa biisin valmiiksi.

”Siihen fiilikseen jää koukkuun.”

Jutussa mainittujen laulujen tekijätiedot
Oskari ja minä: säv. Knipi, san. Mia Stierncreutz
Suojelija: säv. Knipi, san. Tiina Lymi
Hiljaisuus: säv. Knipi, san. Irina
Tunnoton: säv. Knipi, san. Jenni Vartiainen, Juhani Lappalainen
Missä muruseni on: Mariska, Jenni Vartiainen, Jukka Immonen

Teosto ja jäsenjärjestöt valmistelevat tukea laskevien tekijänoikeuskorvausten kompensoimiseksi

Julkaistu

Koronapandemia on pysäyttänyt lukuisten taiteilijoiden ansaintamahdollisuudet kuin seinään. Koronan vaikutukset ilmenevät monille musiikin säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja kustantajille kuitenkin vasta viiveellä.

Markkinasulku tulee näkymään tekijänoikeuskorvausten tilityksissä syyskaudesta alkaen. Monet ulkomaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat raportoineet, että vaikutukset tulevat olemaan suurimmat vasta alkuvuoden 2021 tilityksissä.

Musiikintekijät ja musiikkikustantajat tarvitsevat kaiken avun, jolla voidaan rakentaa siltaa tulevaisuuteen. Tämän vuoksi Teosto ja sen jäsenjärjestöt valmistelevat heidän avustamistaan syyskaudella, kun koronan negatiiviset vaikutukset alkavat näkyä tekijänoikeuskorvausten tilityksissä.

Valmistelussa kartoitetaan mahdollisuudet käyttää kulttuurisiin tarkoituksiin pidätettyjä kansallisia varoja sekä Teosto-rahaston varoja koronatukeen säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja musiikkikustantajille. Valmistelu tehdään loppukevään aikana.

Luovan työn tekijä, allekirjoita adressi: Ennen työttömyyskautta kertyneet tekijänoikeuskorvaukset eivät saa leikata työttömyyskorvausta

Julkaistu

Työtön taiteilija on vaikeassa asemassa, sillä hän ei välttämättä saa lainkaan työttömyyskorvausta. Syynä on tekijänoikeuskorvauksien virheellinen yhteensovitus työttömyyskorvausten kanssa: ennen työttömyyskautta kertyneet tekijänoikeuskorvaukset leikkaavat työttömyyskorvausta samalla tavalla kuin työttömyysaikana ansaittu palkka.

Tekijänoikeustuloja ei muutoinkaan nähdä ansiotulojen kaltaisena palkkana, eli ne eivät kerrytä etuuksia ja esimerkiksi erilaisia päivärahoja kuten ansiotiedot. Tämä tarkoittaa, että luovan työn tekijät ovat työttömyysturvassa eriarvoisessa asemassa muiden suomalaisten kanssa.

Lyhty – luovan alan tekijät ja yrittäjät vetoaa yhdessä muiden järjestöjen kanssa, että rakenteellinen ongelma korjataan viipymättä. Tilanne on juuri nyt akuutti.

Pyydämme nyt sinua, luovan työn tekijä, lukemaan ja allekirjoittamaan tämän tärkeän vetoomuksen Adressit-sivustolla keskiviikkoon 15.4.2020 mennessä.

Siirry allekirjoitukseen tästä.


Jaathan myös adressia eteenpäin sosiaalisessa mediassa tutuillesi.

Valmiin postauksen löydät Lyhdyn tileiltä:
Facebook: Lyhty – luovan työn tekijät ja yrittäjät
Twitter: Lyhty-profiili
Instagram: Lyhty-profiili

Lämmin kiitos – vaikutetaan yhdessä!

Tekijäfoorumi: DSM-direktiivi edellyttää huomattavia parannuksia tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaan

Julkaistu

Luovan alan tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavien järjestöjen yhteistyöelin Tekijäfoorumi korostaa implementointivaiheessa olevan EU:n tekijänoikeusdirektiivin 2019/790 eli DSM-direktiivin tärkeyttä tekijöille ja esiintyville taiteilijoille. Direktiivi on laaja kokonaisuus, ja julkisuudessa keskustelu on koskenut lähinnä tiettyjä direktiivin artikloita.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet direktiivin 3 luvun artiklat 18–23, joiden tarkoituksena on parantaa tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaa.

Suomessa 3 luvun osalta on käyty neuvotteluja opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla, Tekijäfoorumin ja Tekijänoikeuden käyttäjien neuvottelukunnan kesken. Konsensuksen löytäminen on osoittautunut vaikeaksi.

Tekijät ja esiintyvät taiteilijat ovat usein heikommassa neuvotteluasemassa sopimuksia tehdessään. Tämä tuli esiin jo vuonna 2014 tekijänoikeuslakia muutettaessa. Muutoslain esitöissä (HE 181/2014, s. 46) todetaan, että ”lausuntojen pohjalta muutettu esitys antaa mahdollisuuden tekijänoikeusalalla tapahtuvaan neuvottelukulttuurin muutokseen, jota opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa”. Lisäksi esityksessä todetaan seuraavaa: ”laajemmat nykyistä oikeustilaa muuttavat säännökset tulisivat harkittaviksi, jos nyt ehdotettavat säännökset eivät tuo toivottua muutosta”.

Eri taiteenalojen korvauskäytännöt on nostettu esiin myös vuoden 2019 hallitusohjelmakirjauksessa. Kirjauksen mukaan ”minimikorvausten määrittelemistä eri taiteenaloilla korvauskäytäntöjen yhtenäistämiseksi selvitetään”.

Tilanne luovilla aloilla ei ole vuoden 2014 jälkeen parantunut, vaan tekijöiden ja esittävien taitelijoiden heikompaa neuvotteluasemaa käytetään edelleen hyväksi. Nyt on tärkeää toteuttaa myös vuoden 2019 hallitusohjelmaan kirjatut lupaukset.

Tekijäfoorumin ehdotukset 18–23 artikloiden implementoimiseksi ovat seuraavat:

18 artikla
Asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate

  • Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tekijät ja esittävät taiteilijat lisen- soivat tai siirtävät yksinoikeutensa teostensa tai muun suojatun aineistonsa hyödyntämiseen, heillä on oikeus saada asianmukainen ja oikeasuhteinen korvaus.
  • Tekijäfoorumi on käytyjen keskustelujen jälkeen huolissaan siitä, että direktiivin tarkoitus tekijöiden aseman parantamisesta ei ole toteutumassa kotimaisessa implementoinnissa. Tueksi tarvitaan poliittista tahtoa.
  • Direktiivi edellyttää, että kaikki tekijät ja esittävät taitelijat ovat samanarvoisessa asemassa asi anmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen suhteen. Direktiivin 73. johdantolauseen mukaan kertakorvaus voi olla oikeasuhtainen korvaus, mutta tämä ei saisi olla pääsääntö.
  • Suomen tekijänoikeuslaki ei tällä hetkellä takaa tekijöille ja esittäville taiteilijoille asianmukaista ja oikeasuhteista korvausta, joten artiklan velvoite ei toteudu.
  • Tekijät ja esittävät taitelijat toimivat alakohtaisesti erilaisissa asemissa: luovilla aloilla on sekä työsuhteisia että itsensätyöllistäjiä. Joillain aloilla korvauksen pääsääntönä ovat kertakorvaukset, joillain rojaltit.
  • Euroopan neuvoston ministerikomitea linjasi joulukuussa 2018, että eurooppalainen kilpailuoikeus ei ole esteenä kollektiiviselle sopimiselle itsensätyöllistäjien osalta.

Ehdotus: Asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen periaate toteutetaan käytännössä kollektiivisopimuksilla. Maksettu korvaus on lähtökohtaisesti asianmukainen ja oikeasuhteinen, jos se on vähintään kollektiivisopimuksen mukainen. Vahvistetaan, että kollektiivinen sopiminen koskee myös itsensätyöllistäjiä.

19 artikla Avoimuusvelvoite

  • Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät ja esittävät taiteilijat saavat sään- nöllisesti ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia tietoja teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä.
  • Tällä hetkellä Suomen tekijänoikeuslaki ei sisällä pakottavaa sääntelyä avoimuudesta.
  • Monilla aloilla tekijät saavat puutteellisesti tai eivät ollenkaan tietoja teostensa hyödyntämisestä. Tietojen saanti on olennainen edellytys sille, että tekijät ja esittävät taiteilijat voivat arvioida korvauksen kohtuullisuutta ja käyttää 20 artiklan mukaista sopimuksen kohtuullistamismekanismia.

Ehdotus: Avoimuusvelvoite kirjataan pakottavassa muodossa tekijänoikeuslakiin. Avoimuus- velvoitteen tulee olla kattava, joten ei tule säätää mahdollisuudesta poiketa avoimuusvelvoitteesta hallinnollisen taakan tai tekijän/esittävän taitelijan panostuksen vähäisyyden perusteella. Alakohtaiset erityispiirteet voidaan ottaa parhaiten huomioon kollektiivisopimuksin.

20–21 artiklat
Sopimuksen kohtuullistamismekanismi Vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely

  • 20 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla tai heidän edustajillaan on oikeus vaatia asianmukainen ja sopiva lisäkorvaus, kun alun perin sovittu korvaus osoittautuu suhteettoman pieneksi verrattuna kaikkiin teosten tai esitysten hyödyntämisestä myöhemmin syntyneisiin merkityksellisiin tuloihin.
  • 21 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että riidat, jotka koskevat 19 artiklan mukaista avoimuusvelvoitetta ja 20 artiklan mukaista sopimuksen kohtuullistamismekanismia, voidaan saattaa ratkaistaviksi vapaaehtoisessa, vaihtoehtoisessa riitojenratkaisumenettelyssä.
  • Tekijänoikeuslain 29 § ei toteuta 20 artiklan edellyttämää sopimuksen kohtuullistamismekanismia – 78. johdantolauseen mukaan artiklan velvoitteessa on kyse sellaisesta korvauksen sovittelusta, joka tapahtuu ennen tuomioistuinkäsittelyä.
  • Mahdollisuus viedä riita välimiesoikeuden ratkaistavaksi ei toteuta vaihtoehtoista riitojenratkai- sumenettelyä koskevaa 21 artiklan vaatimusta – artikla 21 edellyttää helppoa, halpaa ja mata- lan kynnyksen riitojenratkaisumenettelyä, johon tekijät, esittävät taiteilijat tai heidän puoles- taan toimivat ovat halukkaita saattamaan riidat.

Ehdotus: Perustetaan suositusluonteisia lausuntoja antava OKM:n alainen elin. Sopimuksen kohtuullistamista koskeva sovittelu (artikla 20) tapahtuisi lautakunnan puheenjohtajan johdolla. Jos sovittelu ei tuota tulosta, riita siirtyisi lautakunnan käsiteltäväksi (artikla 21). Alojen erityispiirteet voidaan huomioida lautakunnan ratkaisukokoonpanoissa, joissa tulisi olla mukana alan asiantuntemusta (osapuolia edustavat tahot + riippumaton asiantuntija).

22 artikla Peruuttamisoikeus

  • Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tekijä tai esittävä taiteilija on lisensoinut tai siirtänyt teosta tai muuta suojattua aineistoa koskevat oikeutensa yksinomaisesti, tekijä tai esittävä taiteilija voi peruuttaa lisenssin tai oikeuksien siirron kokonaan tai osittain, jos tätä teosta tai muuta suojattua aineistoa ei hyödynnetä.
  • Digitaalisessa maailmassa oikeuksia on helppo ”hyödyntää” ainakin näennäisesti – oikeuksien hyödyntämiseen pitäisi liittyä aktiivisuusvelvollisuus.

Ehdotus: Tekijänoikeuslakiin tulee kirjata vaatimus teoksen hyödyntämisestä mahdollisimman tehokkaasti. Jos oikeuksien luovutuksensaaja ei käytä oikeuksia tehokkaalla tavalla, tekijällä tulee olla oikeus käyttää peruuttamisoikeuttaan. Alakohtaiset erityispiirteet teosten hyödyntämisessä voidaan parhaiten ottaa huomioon mahdollisimman laajalla kollektiivisopimisella.

23 artikla Yhteiset säännökset

  • Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimusmääräykset, joilla estetään 19, 20 ja 21 artiklan noudattaminen, ovat täytäntöönpanokelvottomia tekijöihin ja esittäviin taiteilijoihin nähden.

Ehdotus: Jotta direktiivin tarkoitus toteutuu, pitää myös artiklojen 18 ja 22 perusteella tehtävien lainsäädäntömuutosten olla nk. pakottavaa oikeutta.

TEKIJÄFOORUMI on vuonna 2010 perustettu luovan alan tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja tieteentekijöitä edustavien järjestöjen yhteistyöelin. Perustamisasiakirjan mukaan Tekijäfoorumin tarkoituksena on yhteiskunnallinen vaikuttaminen tekijänoikeusasioissa, järjestöjen keskinäisen tiedonkulun parantaminen, mahdollisen yhteisen materiaalin tuottaminen, yhteisten kannanottojen valmistaminen sekä yhteisten tapahtumien järjestäminen. Tekijäfoorumi kokoaa yhteen alan järjestöjen toimet tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolustamiseksi. Foorumin tarkoituksena ei ole korvata mitään olemassa olevia yh- teistyöelimiä, tai siirtää järjestöjen tekijänoikeustyötä niiden ulkopuolelle. Tekijäfoorumin tarkoituksena on täydentää em. työtä ja tarjota järjestöille luonteva tapa keskustella tekijänoikeuskysymyksistä. Tekijäfoorumi ennakoi ja seuraa alan tapahtumia ja reagoi niihin, kun siihen löytyy yhteinen tarve.

JÄSENJÄRJESTÖT:

Animaatioklinikka – Suomen animaationtekijät ry Finlands svenska författareförening rf
Finlands Svenska Skådespelarförbund rf Freelance Ohjelmatyöntekijät FOT ry

Grafia ry
Kuvittajat ry
Sarjakuvantekijät ry
Suomen arvostelijain liitto ry
Suomen Elokuvaajien Yhdistys ry
Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO ry
Suomen Journalistiliitto ry
Suomen Journalistiliitto ry – Kääntäjien ammattiosasto KAOS ry
Suomen Journalistiliitto ry – Suomen freelancer-journalistit SFJ
Suomen Journalistiliitto ry – Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL
Suomen Journalistiliitto ry – Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL – freelance-ammattiosasto FAO Suomen Kirjailijaliitto ry
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry
Suomen Musiikintekijät ry
Suomen Muusikkojen Liitto ry
Suomen Nuorisokirjailijat ry
Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry
Suomen Näyttelijäliitto ry
Suomen Radio- ja TV-selostajat ry
Suomen Säveltäjät ry
Suomen Taiteilijaseura
Suomen tiedetoimittajain liitto ry
Suomen tietokirjailijat ry
Suomen Valokuvajärjestöjen Keskusliitto FINNFOTO ry
TeMe – Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
TeMe – Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry – Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET

LISÄTIETOJA ANTAVAT:

Lakimies Satu Lundelin, Suomen tietokirjailijat ry satu.lundelin@suomentietokirjailijat.fi, 050 304 7044

Lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen, Suomen Muusikkojen liitto ry lottaliina.pokkinen@muusikkojenliitto.fi, 040 861 3231

Saitko apurahaa vuonna 2019? Tarkista verotuspäätöksesi

Julkaistu

Tässä vaiheessa sinun ei tarvitse tehdä vielä mitään, mutta tarkista lopullinen verotuspäätöksesi kun se on valmis ja tee oikaisupyyntö, mikäli apuraha on siinä merkitty virheellisesti verotettavaksi tuloksi.

Esitäytetyt veroilmoitukset ovat OmaVerossa viimeistään 3.4.2020 ja postitse saapuvat huhtikuun loppuun mennessä. Määräpäivät esitäytetyn veroilmoituksen korjaamiseen ja täydentämiseen ovat 5.5., 12.5. tai 19.5.

Lisää ohjeita esitäytetyn veroilmoituksen tarkastamisesta sekä verovähennyksistä.

 

Taiken Korona-apurahat haettavissa 15.4.2020 klo 16 mennessä

Julkaistu

Korona-apurahat

Hakuilmoitus

Hakuaika:

01.04.2020 – 15.04.2020
Hakuaika päättyy viimeisenä hakupäivänä klo 16:00.

Apurahaa voi yllä olevana hakuaikana hakea verkossa. Kirjaudu verkkopalveluun alla olevasta linkistä. Kirjautumiseen tarvitset pankkitunnukset, mobiilivarmenteen tai henkilökortin.

Kirjaudu ja täytä hakemus verkossa

Ohjeita verkkoasiointiin

Taiteen edistämiskeskus edellyttää, että hakija on perehtynyt hakuilmoitukseen ennen hakemuksen täyttämistä.

Kenelle

Apurahat on tarkoitettu ammattitaiteilijoille ja taidejournalisteille. Apurahaa eivät voi hakea toiminimet, yritykset, yhdistykset, kunnat, kuntayhtymät, osuuskunnat tai säätiöt.

Kuka arvioi ja päättää

Taiken asiantuntijatiimi arvioi ja johtaja päättää erityisasiantuntijan esittelystä. Taike voi tarvittaessa kuulla muita asiantuntijoita.

Mihin tarkoitukseen

Korona-apuraha on tarkoitettu työskentelyedellytysten lyhytaikaiseen turvaamiseen hakijalle, joka on koronaepidemian vuoksi menettänyt taiteelliseen työhön perustuvia työtilaisuuksia tai ansaintamahdollisuuksia. Korona-apuraha on tarkoitettu hakijan henkilökohtaiseen käyttöön työsuunnitelman mukaiseen taiteelliseen työskentelyyn, suunnitteluun ja/tai ammattitaidon ylläpitämiseen.

Korona-apurahan suuruus on 3000 euroa, ja se on tarkoitettu 1,5 kuukauden työskentelyyn ajalla 1.5. – 31.7.2020. Muu palkattu ansiotyö apurahakauden aikana on sallittu.

Apurahaa ei myönnetä hakijalle,

  • jolla on samanaikaisesti valtion taiteilija-apuraha tai muu työskentelyapuraha
  • jolle on myönnetty valtion ylimääräinen taiteilijaeläke.

Millä perusteella hakemukset arvioidaan

Hakemusten arviointi perustuu alla mainittuihin kriteereihin apukysymyksineen ja niistä syntyvään hakemuksen kokonaisarviointiin sekä hakemusten keskinäiseen vertailuun. Kriteereissä ei ole painotuksia.

Korona-apurahan arviointikriteerit

1. Hakijan aikaisemmat taiteelliset ansiot   

  • Onko hakija ammattilainen?
  • Millaiset ovat hakijan aikaisemmat taiteelliset näytöt?

2. Työsuunnitelman laadukkuus

  • Onko työsuunnitelma selkeä ja perusteltu?

3.  Koronaepidemian takia menetetty toimeentulo ja työtilaisuudet

  • Millä tavalla koronaepidemia on vaikuttanut hakijan toimeentuloon ja työtilaisuuksien menettämiseen?

Esimerkiksi peruuntuneet esitykset, näyttelyt, konsertit, keikat ja kiertueet, kirjailijavierailut tai muut taiteellisen työn peruuntumisesta aiheutuneet tulonmenetykset, muun muassa teosmyynnin tai tilausten loppuminen.

Päätöksenteossa otetaan huomioon myös hakijoiden alueellinen jakautuneisuus, kieli ja käytettävissä oleva määräraha. Lisäksi otetaan huomioon tasa-arvo ja yhdenvertainen kohtelu. Apurahat ovat harkinnanvaraisia.

Erityisehdot

  • Taike ei myönnä samaan tarkoitukseen kahta tai useampaa apurahaa.
  • Apurahoja myönnettäessä otetaan huomioon muiden tahojen myöntämät apurahat.
  • Uutta apurahaa ei myönnetä, jos aiemmin samaan tarkoitukseen myönnetty apuraha on käyttämättä.
  • Apurahan saajan tulee tehdä kirjallinen selvitys ja laskelma apurahan käytöstä apurahakauden päätyttyä.

Apurahaa ei voida myöntää, jos

  • hakemus on tullut myöhässä. Hakemuksen on oltava perillä Taikessa viimeisenä hakupäivänä klo 16 mennessä
  • hakemus on puutteellinen eikä asianmukaisia tietoja ole toimitettu hakuajan päättymiseen mennessä.
  • hakija ei ole tehnyt kirjallista selvitystä annettuun määräaikaan mennessä aiemmista Taiteen edistämiskeskuksen myöntämistä apurahoista.

Päätöksiin sovelletaan lakia (657/2012) ja asetusta (727/2012) Taiteen edistämiskeskuksesta ja sekä valtionavustuslakia (688/2001) ja hallintolakia (434/2003). Taiteen edistämiskeskus valvoo valtionavustuksen käyttöä ja sillä on tarvittaessa oikeus tarkastaa saajan taloutta ja toimintaa.

Ohjeita hakijalle

Mitä liitteisiin

Visuaalisten alojen hakijat voivat liittää hakemukseensa 1–5 teoskuvaa yhtenä pdf-tiedostona (enintään 4 Mb). Teoksista mainitaan nimi, tekniikka, koko ja vuosiluku. Video- ja muita liikkuvaa kuvaa sisältäviä tiedostoja ei voi toimittaa liitteenä.

Liitteitä ei voi toimittaa sähköpostitse. Hakemuksia ja liitteitä ei palauteta.

Tieto päätöksestä

Kaikki hakijat saavat kirjallisen tiedon päätöksestä 30.4.2020 mennessä. Saat viestin sähköpostiisi, kun päätös on asiointipalvelussa. Tarkista myös roskapostisi. Hakijan vastuulla on seurata sähköpostiosoitetta, jonka hän on ilmoittanut hakemuksessa.

Lisätiedot

puh. 0295 330 700
asiakaspalvelu@taike.fi
Chat-asiakaspalvelu Apurahat ja avustukset -sivulla