Säv. & san. – Laulujen syntytarinat tekijöiden kertomina

Säv. & san. – Laulujen syntytarinat tekijöiden kertomina

Tahdon rakastella sinua
Säv. ja san. Ari Taskinen
Ensilevytys: Pelle Miljoona & 1980 (1979)

Kuuntele Spotifyssa

Kun Ari Taskinen lähti elokuussa 1979 interreilille, yhtenä etappina oli Italian Bologna, jossa Arin fanittamalla punkin pioneerilla Patti Smithillä oli konsertti. Keikan jälkeisistä tunnelmista sai alkunsa laulu, josta tuli kaikki genrerajat ylittänyt kestohitti. Solistina ensilevytyksessä oli Tumppi Varonen

 Ari kertoo, mitä Italian yössä 9. syyskuuta 1979 tapahtui.    

 Bolognan stadionilla pidetty Patti Smith Groupin keikka oli Euroopankiertueen viimeinen, ennen kuin Smith jäi pitkälle tauolle. Olin ollut jo Kultsan keikalla Helsingissä 1977, jolloin hän ei vielä ollut iso stara. 1978 oli julkaistu Because the night, hänen suuri hittinsä, kimppabiisi Bruce Springsteenin kanssa. 

 Konsertin jälkeen pähkäilin, miten pääsen stadionilta keskustaan. Siinä oli tyttö, jolta osasin kysyä: ”Donde esta centro?”. Hän tarttui kädestä ja lähti viemään. Käveltiin ja jotain kielimuurin yli juteltiinkin. Tultiin tuomiokirkon eteen ja kevyen läksiäissuudelman jälkeen hän lähti. Onpa ihana tyttö, huokasin.

Nukuin reissuilla usein taivasalla ja nytkin jäin yöksi tuomiokirkon rappusille. Rinkassa oli pullo vinkkua. Siinä istuessa se tuli: Tahdon rakastella sinua! Kolme sanaa kumpusi siitä saavuttamattomasta. Sanat vielä säveliä vailla.

Pian keikan jälkeen palasin Suomeen ja tein akkarin kanssa biisin kerralla valmiiksi. Sointupohjan kautta syntyi sävellys ja siihen teksti. En harrastanut riimejä, joten suoraan vaan lauseita tulemaan ja sanoja musiikin rytmiin. Tein siihen aikaan kiipparibiisejä ja skittabiisejä, ja tästä tuli jälkimmäisen tekotavan mukainen. 

Me asuttiin ja treenattiin Herttoniemen vanhassa kansakoulussa. Tumppi oli vakiosolisti mun sanoittamissa biiseissä, mutta tämän esiteltyäni hänen ensireaktionsa oli, että ihan liian lälly. Saatiin hänet kuitenkin ylipuhuttua.

Takomon studiossa oli mahtava flow. Tumppi lauloi biisin hienosti, ja sovitukseen tuli luovia juttuja. Studion flyygeliä soitti Jari Lehtovaara eli Toro. Teemaosuudet vedin midimoogilla ja Rubberduck Jones soitti kitarasoolot. Toinen kitaristi oli Stefan Piesnack, rummuissa Pelleja itse soitin bassot. 

Kaikki studiolla Atte Blomia myöten diggasi biisiä heti. Levy-yhtiö oli Johanna, kun Love Records oli juuri mennyt nurin.

 Julkaisun jälkeen siitä tuli heti iso hitti, ja sen ansiosta keikoille alkoi tulla jonkinlaista teini-ilmiötä. Sellainenkin episodi sattui, että eräillä festareilla keikan jälkeen Juice tuli samaan saunaan. Hän oli pahalla päällä ja kuittaili mulle, että eihän rakastella sinua ole edes suomea.

Biisin versioista yksi on Chantalo Thai Bandin thainkielinen Phom au nit noi. Suora käännös on ‘tahdon sinua pikkuisen’. Tarina kertoo, että Thaimaahan muuttanut suomalainen liikemies oli palkannut paikallisen bändin tämän versioimaan. Saattoi jäädä koelevyn asteelle, mutta Soundcloudista löytyy.

Monesta laulusta löytyy yhteyksiä muihin biiseihin ja tästä niitä löytyy biiseihin Because the night ja Needles and pins. Jälkimmäinen on Jack Nitzschen ja Sonny Bonon 60-luvun alussa kirjoittama.

Tekstissä on sellainenkin yhteys, että Ogelin musiikkiopistossa 70-luvun puolivälissä olin tullut tuntemaan saksalaisen jazziin keskittyvän levy-yhtiön EMC:n sloganin ‘The most beautiful sound next to silence’. Hiljaisuus on kauneinta musiikkia ja hiljaisessa syyskuun yössä syntyi myös tämän laulun voimalause.”

Pidä minusta kiinni
Säv. Jaakko Löytty
San. Anna-Mari Kaskinen
Sov. Sakari Löytty, kuorosov. Jaakko Löytty
Ensilevytys: Pidä minusta kiinni ­– Hiljaisuuden lauluja (1987)

Kuuntele Spotifyssa

Vanha sanonta “lyhyestä virsi kaunis” sopii kuvaamaan Jaakko Löytyn ja Anna-Mari Kaskisen tekemää suomigospelin klassikkoa. Sanoja on yhteensä kolmekymmentä, kun kertaus lasketaan mukaan vain kerran. Levytyksiä laulusta on tehty kymmeniä, ja se on mukana monilla kulta- ja platinalevyillä.

Jaakko Löytty kertoo, että laulu tehtiin tilauksesta keväällä 1986.

”Suomen Lähetysseuran nuorisotyön johtaja Pertti Poutanen oli Anna-Marin kanssa keskusteltuaan päätynyt tilaamaan Pekka Simojoelta, Anna-Marilta ja minulta uusia lauluja Turussa pidettävään Yhteyden salaisuus -tapahtumaan. Yhtenä referenssinä olivat hymnit kuten Taizé-laulut, jotka ovat edelleen elävää hymnien perinnettä. Yhdessä laulaen haetaan kosketusta pyhään.

Tein neljä sävellystä kotona Orivedellä. Muiden tavoin tämäkin syntyi nopeasti. Tarvittiin muutaman nuotin idea, minkä jälkeen oli selvää, miten loput kuljetetaan. Yleensä sävelsin makuulla tai kitaran kanssa, mutta nyt tein pianolla. Tähän saattoi tulla jokin pieni sävelmuisto Stevie Wonderilta, jota päivittäin kuuntelin. Jossain vaiheessa kirjoitin tämän nuotteihin myös ”Pidä minusta kii”.

Nuottikirjoituksen opettelin 16-vuotiaana, kun äidille oli kanttori luvannut, että hän voi katsoa sävellyksiäni – ai katsoa! Viikossa sain nuotit tehtyä ja kanttori antoi hyviä neuvoja. Jos esimerkiksi melodian säkeissä tultiin aina ylhäältä alas, hän vinkkasi menemään välillä alhaalta ylös.

Sitten aloin piirrellä nuotteja myös mielessäni. Saatoin esimerkiksi sijoittaa illalla myöhään sävelmät kuvitelmissani nuoteille, jotka sitten aamulla kaivelin sieltä esiin. Edelleen hahmotan melodioita visuaalisesti.

Kun neljä sävellystä oli valmiina, postitin ne Anna-Marille. Oli kaunis kevätpäivä viedessäni kirjettä postilaatikolle. Takaisin kotiin kävellessä tuli idea muuttaa tämä tasajakoisesta kolmijakoiseksi. Kotiin tultua kirjoitin nuoteille muuten saman melodian, mutta tahtilajissa 3/4. Postitin sen ja kirjoitin viestiksi, että tämä on se parempi versio.”

Anna-Mari Kaskinen sanoitti kaikki neljä sävellystä kotona Helsingin Pajamäessä. 

”Tämän tekemisen aloitin siitä, että muutin sanan ‘kii’ yleiskielen mukaiseksi. Olin saanut virsirunoilija Anna-Maija Raittilalta neuvon kirjoittaa hyvää suomea.

Koska sana piteni yhdellä tavulla, seitsemän tavun ”pidä minusta kiinni” mahtui vain laulun kolmannelle riville. Näin siitä tuli kertauksen aloitus. Vain tällä rivillä melodiassa oli seitsemän säveltä, muilla kuusi.

Nämä kolme sanaa kertoivat myös laulun teeman. Usein meidän nuorten gospel-tekijöiden teksteissä oli huomio laulun minän edistymisessä, mutta tässä oli vain nöyrä rukous, että minusta pidettäisiin kiinni.

Neljännen säkeistön ”kipu sammumaton kerran päättyvä on” tuntui silloin rohkealta, kun nuori ihminen uskalsi ajatella joidenkin haavojen seuraavan koko elämän. Usko ei pyyhkäisekään kaikkia huolia. Haavoista voi löytyä yhteys myös toisiin ihmisiin.

Mutta elämän matkan päätyttyä usko muuttuu näkyväksi. Tästä ajatuksesta tuli ”kunnes kasvosi nään”. Korvalleni ”nään” sopi, vaikka ”kii” ei käynyt.

Teksti tuli melko nopeasti, ja jo tehdessä oli tunne, että tässä laulussa on jotain erityistä. Ensiesitys oli Turun tuomiokirkossa elokuussa ja pian se myös levytettiin. Kuoroa johti Johanna Kallio ja soittajina olivat Sakari Löytty, Harri Taittonen, Harri Rantanen, Jyrki Saarinen ja Raakel Honkanen.

Suomen Lähetysseuralla ja Pertti Poutasella oli tärkeä rooli siinä, että tekijöiltä tilattiin lauluja heti käytettäväksi. Tilausten kohderyhmänä olivat nuoret, mutta myös muut ikäpolvet ovat ottaneet monet silloin syntyneet laulut  omikseen.”

 

 

Ensin soitellaan mitä sattuu

Kun järvenpääläinen musiikintekijä Aku Rannila lähtee töihin, hän kävelee pari kilometriä. Reitillä on asutusta ja peltoa, ja välillä hän kiertää metsän kautta.

Kävellessään hän on vielä vapaalla. Usein hän kuuntelee kirjaa tai juuri kolahtanutta jonkun toisen biisiä.

Perillä odottaa mummonmökki, jonka Rannila on isänsä ja appiukkonsa kanssa remontoinut. Vähän yli vuosi sitten työt ja studio siirtyivät kotoa sinne. Ennen kuin mökki tuli myyntiin, siinä asui satavuotias mummo. Nyt punainen tupa ja puutarha on luovan työn paratiisi.

Päivän duunit alkavat usein vapaalla musisoinnilla.

”Soittelu ilman päämäärää rentouttaa, ja jos sävelet lipsahtaa kivaan järkkään, se innostaa eteenpäin. Niistä tunneista jää usein jotain, mihin tartun myöhemmin”, Rannila kertoo.

Normipäivään voi kuulua myös se, että puoliso, sanoittaja Saara Törmä tulee studiolle. Aku on voinut tehdä jostain ideasta demon, joka nyt yhdessä kuunnellaan.

”Jos Saara pitää siitä, se pääsee jatkotyöstöön. Meidän demokansiossa on A-laari ja B-laari. Välillä A-laari on tyhjänä, mutta nyt siellä on taas jotain. Sinne pääsee vain hyvät. Karvamittarin pitää värähtää tai silmäkulman kostua.”

Toisinaan työpäivä alkaa heti sillä, että Rannila ja Törmä työstävät kahdestaan jotkut ideat tai kesken jääneet jutut valmiiksi.

”Silloin yleensä Saara viimeistelee tekstiä ja mä soittelen ja teen tuotantoa. Kumpikin saa tekemisilleen nopeasti palautteen.”

Rannilan mukaan on vahvuus, kun voidaan tehokkaasti työstää ideat maaliin.

”Meillä on sama maku, eikä tarvitse huolehtia ylimääräisten egoista tai siitä, että kuka keksi ja mitä.”

Kun Törmä ryhtyy sanoittamaan Rannilan valmiiksi säveltämää melodiaa, hän saa demon, jossa säveltäjä rallattelee englantia muistuttavilla höpösanoilla.

”Saara on todella hyvä ratkomaan niitä ongelmia, miten mun apinaenglanti versus suomenkieli laulautuu. Tarvittaessa voin toki myös hiukan muokata melodiaa. Kummallekaan ei ole väliä, joustaako sävellys vai teksti, kunhan tulee hyvä.”

”Tuotanto on tärkeää, mutta ilman hyvää melodiaa ja hyviä sanoja kukaan ei kuuntele julkaisua puolen vuoden päästä.”

Yksin tai kaksin työskentelyn lisäksi on usein päiviä, jolloin mukana on myös muita.

”Parhaimmillaan ne sessiot on leikkimistä, jossa muu unohtuu. Hyvä järjestys on se, että tehdään ensin itse biisi ilman tuotantoa. Usein päivän päätteeksi on vain pianodemo tai akkaridemo”, Rannila kertoo.

”Tuotanto on tärkeää, mutta ilman hyvää melodiaa ja hyviä sanoja kukaan ei kuuntele julkaisua puolen vuoden päästä. En ole koskaan osannut innostua pelkästään tuotannoista. Ja jos tulollaan olevassa biisissä jokin innostaa mua, se on melodia.”

Kun säveltäjiä on työryhmässä useampi, Rannilan rooli keskittyy melodiaan.

”Useimmiten en tee sitä silloin yksin. Kuuntelen esimerkiksi, mitä muut laulelee ja soittaa. Kun joku sävelkulku inspiroi, niin otan kopin ja sitten työstetään sitä. Tärkeintä on, että sessio etenee.”

“Ajattelen myös, että hyvää voi aika usein parantaa. Jos joku ei toimi, voi aina palata taaksepäin. Jos jossain sisällä on pienikin epäilys, että kaikki ei ole kunnossa, kannattaa luottaa siihen tunteeseen ja korjata.”

Aku Rannila on asunut melkein koko ikänsä Järvenpäässä. Polku biisintekijäksi kulki monelle tuttuja uria.

”Ensin vähän pianoa, yläasteella kiraransoittoa ja sitten tuli bändit; heviä, progea, punkkia, bluesia, rokkia.”

Lukion jälkeen Rannila päätyi Helsingin yliopistoon lukemaan kemiaa. Hän oli lähinnä vain kirjoilla.

”Enemmän istuin treeniksellä, soittelin, tein musiikkia ja kävin kemian sijasta musiikkitieteen luennoilla.”

”Vuonna 2002 pääsin vastaperustettuun Orimattila-instituuttiin opiskelemaan musiikkiteknologiaa kolmen ja puolen vuoden kurssille. Saarankin muutettua Orimattilaan asuimme siellä vuoteen 2009 asti”, Rannila kertoo.

”Opiskelu mahdollisti kunnon demojen tekemisen hyvässä studiossa. Biisejä tein englanniksi ja Saarakin tuli mukaan tekstittämään.”

Yhteisen tekemisen seuraava vaihe oli Unta, johon Törmä teki ensimmäisen suomenkielisen tekstinsä. Se oli mukana neljän laulun paketissa, jonka Rannila alkuvuodesta 2007 lähetti sähköpostilla levy-yhtiöihin ja pariin kustantamoon.

Yksi vastauskin tuli. Sony BMG:llä Janne Halmkrona oli Katri Ylanderin A&R.

”Janne kirjoitti meilissään, että biisit ovat hyviä, laitoin ne eteenpäin ja palataan pian asiaan. Kohta Katrin toista levyä tuottamassa ollut Riku Mattila soitti. Seuraavana kesänä Unta soi tiuhaan radioissa”, kertaa Rannila uran virstanpylväitä.

Samassa neljän laulun paketissa oli alku myös toiselle käyntikortille Hyökyaalto. Sanat olivat silloin englanniksi. Rannilan ja Törmän muokkaamana se sai uuden kertsin ja uuden suomenkielisen tekstin. Päävastuu tuotannosta oli Mikko Tammisella. Se julkaistiin Antti Tuiskun seitsemännellä albumilla lokakuussa 2010.

Jo Unta-biisin läpimeno avasi uuden näkymän: tämä voisi olla ammatti. Vuonna 2009 Rannila pääsi tutustumaan alaan myös Sibelius-Akatemian Hittitehdas-kurssilla.

Yksi muutos vuosien aikana on ollut se, että tekijöiden määrä biiseissä on kasvanut. Mieluiten Rannila keskittyy kimppatekemiseenkin Järvenpäässä.

”Joskus biisejä toki vetäydytään kirjoittamaan myös uusiin maisemiin”, hän kertoo.

Yksi muualla pidetty biisileiri oli pari vuotta sitten Espanjassa, jossa tehtiin kaksi viikkoa Antti Tuiskun Valittu kansa -albumin lauluja. Helmikuussa 2020 julkaistun levyn yhdestätoista kappaleesta Rannila ja Törmä ovat mukana kahdeksassa.

”Ihmettelen, miten kukaan uusi yrittäjä voi enää päästä alalle niin, että pelkällä biisintekemisellä tulee toimeen.”

Vaikka päätoiminen musiikintekeminen on ollut Aku Rannilalle kymmenen vuotta mahdollista, alkutuottajan asema on nykyisessä musiikin ansaintaketjussa kaikkea muuta kuin turvattu.

”Säveltäjien ja sanoittajien tilanteessa on paljon samaa kuin maanviljelijöiden tilanteessa. Alkutuottajan siivu vain kapenee, kun jatkojalostuksen, tukkuportaan ja kaupan osuus kasvaa”, Rannila kuvaa alan muuttumista.

”Ihmettelen, miten kukaan uusi yrittäjä voi enää päästä alalle niin, että pelkällä biisintekemisellä tulee toimeen. Esimerkiksi jonkin ison hitin miljoonastriimaukset voivat antaa alkutuottajille vain parin päivän ruokarahat.”

Kustannusoikeuksissa Rannilan ja Törmän periaatteena on alusta asti ollut, että ne pidetään mahdollisimman pitkälti omassa hallussa. Heillä on oma firma, jonka yritysmuotona on osakeyhtiö.

”En ole nähnyt Suomessa tarvetta ulkopuoliselle kustantajalle. Kansainvälisesti suunnattua musaa tehtäessä on sen sijaan välttämätöntä etsiä joku, joka jeesaa sessioiden saamisessa ja jolla on kontakteja.”

2010-luvun alussa myös Rannila oli mukana myös joissakin ulkomailla julkaisuissa biiseissä.

”Mutta kun Suomessa alkoi hommat toimia eikä pienten lastenkaan takia reissuelämä houkutellut, päätettiin keskittyä kotimaahan.”

Kauaksi kotoa ei tarvitse nytkään lähteä, kun Aku Rannila aamuisin lähtee kulkemaan elämänsä ensimmäistä säännöllistä työmatkaa.

5 x SET UP
Aku Rannilan mieluisimmat työvälineet


Vuoden 1969 Fender Champ -putkivahvistin on suosikkivahvistimeni.

Hellas-piano lapsuudenkodista on tärkeä soitin. Se ei ole ollenkaan hyvä piano, mutta kiva sillä on pimputella ja se äänittyy kivasti kaikkine kolinoineen ja kitinöineen.

Juno-106 vuodelta 1984 on hyvä syntikka. Tykkään syntikoista.

Savagearin jigi on hyvä ahvenelle ja kuhalle. Pää nollautuu, kun pääsen kalaan, ja perhe on iloinen, kun taas kerran syödään kalaruokaa.

Ajattelen kliseisesti, että jokaisessa kitarassa on rajallinen määrä lauluja ja siksi niitä on kertynyt kotiin useita. Eri kitarat saa soittamaan aina eri tavalla ja se voi johtaa uuteen lauluun. Tämä on lomalla kirpputorilta ostettu Suzuki-kitara.

Eeva Kontu haluaa musiikkiteatterista supersuosittua

Alku

”Olen kotoisin Satakunnasta Eurajoelta. Siellä lapset ja nuoret veivät kunnan musaskeneä eteenpäin. Kuuluin porukkaan, jonka kanssa tehtiin kaikenlaisia produktioita ja huomasin, että kokonaisuuksien hallinta on mun juttu, ei niinkään ”vain” musiikki.

Saksofonin soittoa opiskelin Rauman musiikkiopistossa. Jatkoin musiikin opiskelua Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa ja Tampereen ammattikorkeakoulun teatterimusiikin linjalla. En kuitenkaan ajatellut, että minusta tulee muusikko, tai että minusta on siihen. Kai mulla oli joku tyttökompleksi.

Minulta puuttuu geeni, joka huippusolistiksi tulemiseen tarvitaan. Silti rakastin ja rakastan edelleen soittamista. Jaksan uppoutua jonkin teoksen ääreen vaikka vuodeksi, mutta vuosi on ihan eri asia kuin koko elämän mittainen soittimen treenaaminen.

Minulla ei varsinaisesti ole ollut sellaista heräämistä, että nyt olen muusikko. Mutta teatterimusiikkiin heräämisen olen kokenut.”

Vaikutteet

”Kun asuin maalla lapsena 80-luvulla ja teininä 90-luvulla, olin paljon sen varassa, mitä meidän kunnan kirjastossa oli, tai mitä televisiosta tuli. Musikaaliheräämisen sain, kun katsoin Madonnan Blond Ambition Touria, jossa kaikki tanssivat ja lauloivat, ja jossa oli jonkinlainen dramaturginen viitekehys. Pyöritin ja pyöritin vhs-tallennetta ja ihmettelin, miten ne musiikkinumerot voi mennä niin isosti sisälleni. Se oli ensimmäisiä vau-kokemuksiani musiikkiteatterista kerronnan lajina.

Kulutin ihan kaiken musikaalimateriaalin, mitä sain käsiini: West Side Storyn, Sound of Musicin, Cabarét-leffan. Meidän pienessä lukiossa esitettiin musikaali per vuosi. Rakastuin joko musiikkiteatterin kerrontaan tai sitten siihen ison projektin tekemiseen.

Särkynyt malja oli ensimmäinen sävellystyöni. Se on perheväkivallasta kertova musiikkinäytelmä, joka tehtiin TTT:n Kellariteatteriin vuonna 2008. Tuolloin ajattelin, etten ole vielä valmis säveltämään.

Nyt olen ollut 15 vuotta päivittäin jollakin tapaa tekemisissä musikaalien kanssa. Sitä kautta on alkanut hahmottua, mikä mielestäni on musikaalin rakenteessa tärkeää. Itseäni miellyttää suht vanhanaikainen musikaalidramaturgian kuljettaminen. Ensin on arkipäiväinen tilanne, jota kehitellään dialogilla. Sitten mukaan alkaa vähitellen hiipiä isompia kierroksia, joiden ilmaisemiseksi tarvitaan musiikkia, laulua ja liikettä.”

Luovuus

”Konsteja, joilla saan luovuuden liikkeelle? Ei minulla ole sellaisia. Piano, oma lauluääni ja lyriikka ovat asiat, joita tarvitsen säveltämiseen.

Toimeksiannot, joita saan, voivat olla esimerkiksi musikaalin säveltäminen, muutaman laulun säveltäminen monologiin, kapellimestarointi, jonkin teoksen konsulttina toimiminen. Tekeillä oleva työ on aina maailman paras juttu ja sitä tehdään ihan täysillä.”

Onnistumiset

”Ajattelen, että päätyöni on olla musikaalikapellimestari. Kyllä jokainen esitys, joka menee läpi sillä energialla kuin olen ajatellut sen menevän, on iso jes-elämys.

Jos puhutaan sävellystöistä, niin olen tyytyväinen joihinkin yksittäisiin biiseihin tai kohtauksiin. Tytöt 1918 -musikaali, joka kertoo naiskaartista sisällissodassa, aiheutti paineita suunnitteluvaiheessa: Miten saan uskottavaksi musanumeroksi kohtauksen, jossa tulee vallankumous ja ihmiset lähtevät kaduille? Itse en ole mitenkään vallankumouksellinen vaan aika easy going -tyyppi, enkä mikään barrikadeille lähtijä.

Heikki Salon lyriikkaa oli valmiina, mutta kaikki, mitä yritin siihen säveltää, tuntui kornilta. Kyseinen numero Kumoon kääntyi lopulta humpan, huudon, spoken wordin ja jonkinlaisen räpin yhdistelmäksi. Se on varmaankin paras kohtaus, jonka olen säveltänyt. Olen siihen hyvin tyytyväinen edelleen.”

Haasteet

”Ei varmaan ole yllätys, että isoin haasteeni on ajan riittävyys. Jos haluaisin tarpeeksi aikaa säveltämiseen, minun pitäisi jäädä joksikin aikaa pois ensisijaisesta ammatistani kapellimestarina. Niin rohkea en ole. Ajattelen, että joku nuorempi tulee ja vie duunini. Haluaisin päästä irti tällaisesta tyttömäisestä ajattelusta.

Totta kai itse säveltämistyössäkin tulee haasteita vastaan; sitä valkoisen paperin problematiikkaa. Koen kuitenkin, että säveltäminen on helpompaa kuin sovittaminen tai orkestrointi. Säveltämisessä kun ei ole mitään rajoja – paitsi toki raamit, joita dramaturgia asettaa. Kun teen sovituksia ja orkestrointeja, ajattelen, että teosta pitää kohdella silkkihansikkain – vaikka tekisikin siitä tosi omanlaisen näkemyksen.”

Juuri nyt

”Minun tapauksessani musikaalisäveltäjän työhön kuuluu usein myös dramaturgin ja kirjoittajan tehtäviä. Ensin kirjoitetaan työryhmän kanssa rakennetta; mietitään missä kohtaa teosta tulee biisejä ja miksi. Tampereen Työväen Teatteriin vuonna 2022 tuleva musikaali on juuri nyt tässä työvaiheessa. Siinä tulee olemaan jälleen nimi ja vuosiluku, ja tekijöinä ovat kanssani Sirkku Peltola ja Heikki Salo.

Sen lisäksi minulla on muun muassa kapellimestariduuneja eri produktioissa. Maisteriopintoni Lontoossa, Royal Academy of Musicissa, olen saanut valmiiksi, mutta valmistuminen venyy ensi kesään koronan takia.”

Tavoitteet

”Haluan säveltää enemmän ja yhtä juttua kerrallaan. Tavoitteeni on myös vähän myrskyttää teatteriorkesterin kokoonpanoa. Edellä mainitsemani musikaali kirjoitetaan 25 näyttelijälle, jousikvartetille ja kahdelle dj:lle.

Haaveeni on tutkiskella yhtenä työkaluna myös isompaa, tuhdimpaa ja romanttisempaa orkestraatiota. Mitäs vielä? Haluaisin välillä johtaa myös isoa orkesteria.”

5 vuoden päästä

”Puolitoista vuotta sitten laitettiin kollegani Joonas Mikkilän kanssa firmat yhteen. Meidän MD Company Oy tuottaa kokonaisvaltaisia musiikkipalveluita teattereille. Me koetaan, että teattereissa on tällaiselle tarvetta.

Tahtotilani on se, että musiikkiteatteri on viiden vuoden päästä Suomessa isompi juttu kuin nyt. Stand up -komiikka oli 90-luvulla sellaista, että joku jutteli jotain tyyliin kapakan nurkassa. Nyt laji on kasvanut niin, että sillä on tv-formaatteja, stadionkeikkoja ja niin edelleen. Haluan, että musiikkiteatteri kasvaa samalla tapaa.

Musiikkiteatteri on vaikuttava ja paljon katsottu esittävän taiteen muoto. Sitä kohti mennään, että se tulee olemaan Suomessa vielä ammattitaitoisempaa ja vielä isompaa. Ehkä meillä on viiden vuoden päästä jättimusikaaleille tarkoitettu areena, jossa on musiikkiteatterin vaatima tekniikka valmiina?”

Terveiset

”Jos haluaa musikaalisäveltäjäksi, on lajin repertoaarin tunteminen tosi tärkeää. Pelkästään angloamerikkalaisessa musiikkiteatterissa on ihan hirveän paljon tyylilajeja.

Rakettitiedettä tämä ei ole, mutta Sir Elton Johnin sanoin: Music theatre is all about collaboration. Musikaalin sävellysprosessissa on hyväksyttävä se, että kyse on aina ihmisten ja tekijöiden yhteistyöstä ja kahden taiteenlajin, teatterin ja musiikin, hybridistä. Tämä ajatus saattaa olla monelle taiteilijamielelle uusi. Kun musiikkiteatteria tehdään, ei yhden taiteilijan tai taiteenlajin kukkoiluun ole varaa.”

Motto

”Optimismi kannattaa. Pessimismistä saa syövän.”

Jotain hyvää maailmaan

Hotelli Jollaksessa on hiljaista. Pitkän käytävän valot eivät toimi. Tunnelma on vähän kuin Hohto-elokuvasta.

Muusikko Samae Koskisen työhuoneen oveen on teipattu valkoinen lappu. Siinä lukee ”Vitt brus”. Se on hänen nuoruudenyhtyeensä Sister Flon tunnetuimman laulun nimi – White Noise.

Työhuoneen ikkunasta näkyy merelle. Koskinen ihastelee, että kesällä aurinko paistaa hotellin sisäpihalle melkein koko päivän. Nyt tosin on marraskuu ja sataa vettä.

Samae Koskinen saapuu työhuoneelleen melkein joka päivä. Silti hän ei ole varma, onko se paras ja sopivin tapa tehdä lauluja.

”Olen tullut siihen tulokseen, että laulunteko ei katso aikaa eikä paikkaa. Alitajunta tai joku muu työstää lauluja koko ajan, kun olen vaikka koiran kanssa ulkona tai teen perheelle ruokaa”, hän pohtii.

”Musta tuntuu, että työhuoneella syntyy enemmän sellaisia teoreettisia lauluja. Parhaat ideat tulevat, kun vaan elää elämää, nappaa asioista kiinni ja rupeaa työstämään niitä mielessään.”

Koskisen mukaan kavereiden ja muiden ihmisten kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää. Joku saattaa kertoa kaljalla tai uimahallin saunassa elämänsä käännekohdasta. Siitä voi hyvän idean lisäksi irrota jopa seuraavan laulun avainlause.

”On tärkeää, että taide kiinnostaa jotain muutakin kuin tekijäänsä.”

Kun 2020 keikat peruuntuivat pandemian takia, Koskinen teki yhdessä rysäyksessä peräti 65 uutta biisiä.

”Osa on tosi hyviä, osa ihan hirveitä. Osasta en tiedä.”

Biisinipusta on tarkoitus kaivaa esille seuraavan albumin runko. Tällä hetkellä näyttää siltä, että levystä tulee ”silkkaa Abbaa”. Ensimmäinen näyte ilmestyy tammikuun lopussa.

Kolme edellistä albumia julkaisi Universal Music. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä kokeilla jotain uutta, joten Koskinen päätti vaihtaa levy-yhtiötä. Tulevan levyn julkaisee pitkään Warner Musicin tuotantojohtajana toimineen Pekka Ruuskan perustama Kaiku Recordings.

”Olen joutunut perustelemaan tekemisiäni Pekalle ja mun A&R:lle Heikki Puhakaiselle tosi paljon. Juuri sellaista haastamista olen halunnutkin. Se on hyvä herätys lauluntekijälle”, Koskinen sanoo.

”On tärkeää, että taide kiinnostaa jotain muutakin kuin tekijäänsä. Universalin kanssa mulla oli vähän sellainen olen vastuussa itse -fiilis.”

Kaikesta huolimatta Samae Koskinen ei halua puhua pahaa major-yhtiöiden maailmasta. Sen toimintaperiaatteet ovat selkeät ja usein raadolliset, mutta Koskista kohdeltiin hyvin. Häneen luotettiin.

”Mun annettiin tehdä omaa musaa. Missään vaiheessa ei pyydetty twerkkaamaan tai olemaan instakuvissa ilman paitaa. Olen voinut aina tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa pystyn elämään.”

”Monen mielestä teen ihan vanhan pierun musaa. Mitä muuta voi odottaa, jos on Mojo-lehden kasvattama?”

Suurimpina musiikillisina vaikuttajinaan Samae Koskinen pitää Ray Daviesin, Pete Townshendin ja Brian Wilsonin kaltaisia klassisia lauluntekijöitä, jotka toimivat oman päänsä mukaan.

Koskinen pyrkii tekemään ajatonta musiikkia, mutta haluaa myös musiikkinsa muuttuvan ja levyjensä eroavan toisistaan.

”Ajattelen, että mun musiikki on samaan aikaan tuttua ja kokeilevaa. Mua kiehtoo uusien asioiden löytäminen ja yhdistäminen toisiinsa”, hän sanoo.

”Toisaalta tiedän, että monen mielestä teen ihan vanhan pierun musaa. Varsinkin viime levyllä (Maidstone, 2019) oli hyvin perinteisiä jousisovituksia ja muuta sellaista. Mitä muuta voi odottaa, jos on Mojo-lehden kasvattama?”

Lapsuutensa ja nuoruutensa Samae Koskinen vietti Riihimäellä. Hänen isänsä oli koulun vahtimestari ja perhe asui koulun tiloissa. Sen ansiosta musiikkiluokkaan pääsi kokeilemaan soittimia milloin hyvänsä.

Jo ala-asteella Koskinen kavereineen rupesi soittamaan Slayeria ja muuta heviä omilla suomenkielisillä sanoilla, joissa pilkattiin opettajia.

”Hevin soittaminen oli hyvä pakokeino. Sen ansiosta myös jollain tavalla kuului porukkaan. Tai ainakin sai olla elossa jollain tasolla. Ei ollut jatkuvaa huolta siitä, että tulee kuonoon.”

Yläasteella elämä alkoi muuttua. Taivaalle kerääntyi synkkiä pilviä. Koskinen näki ympärillään näköalattomuutta, päihteitä ja väkivaltaa. Kellään ei tuntunut olevan halua pyrkiä mihinkään parempaan.

Varhaisnuoruutensa Koskinen soitti heviä ja punkia – kovaäänistä ja vihaista musiikkia. Parikymppisenä hän käänsi kelkkansa ja rupesi tekemään kavereidensa kanssa niin kaunista musiikkia kuin mahdollista. Syntyi Sister Flo -yhtye – yksi suomalaisen indiepopin kirkkaimmista helmistä.

”Yhtäkkiä musiikin estetiikka muuttui täysin. Pyrittiin tekemään täysin päinvastaista, mitä nähtiin ympärillämme. Luotiin oma kupla, mikä oli täysin erilainen kuin se, missä me elettiin”, Koskinen muistelee.

”Toisaalta samoja asioita me tehtiin edelleen kuin kaikki muutkin. Oltiin kaksi iltaa yökerhossa joka viikonloppu. Ympäripäissään. Mutta muulloin teeskenneltiin, että ollaan kulturelleja ja yritettiin tehdä jotain nättiä.”

Sana Sister Flon erinomaisuudesta levisi nopeasti. Levy-yhtiöt kiinnostuivat ja rupesivat viemään yhtyettä ulkomaille. Englantilainen manageri otti asioita hoidettavakseen.

Kun yhtyeen pyörittämisestä tuli ammattimaisempaa, siitä katosi suurin palo. Jossain vaiheessa bändin jäsenet huomasivat viettävänsä enemmän aikaa miettimässä bisnesasioita kuin soittamassa. He tajusivat, että nyt yritetään kiivetä perse edellä puuhun.

”Parasta aikaa oli se, kun ihmiset vasta alkoivat kiinnostua meistä. Mentiin Rovaniemelle soittamaan isien autoilla ja peräkärryllä, jonka päälle oli teipattu pressu, että soittokamat pysyy kyydissä. Se oli maailman kivointa parikymppisen elämää”, sanoo Koskinen.

”Kun mentiin isolle keikkamyyjälle, me oltiin soitettu muutaman vuoden ajan melkein joka viikonloppu jossain. Sitten keikkoja ei yhtäkkiä ollutkaan lainkaan. Hommasta piti tulla ammattimaista, mutta oikeasti siitä ei tullut mitään.”

Sister Flo julkaisi viimeisen albuminsa joulukuussa 2010 ja ilmoitti hajoamisestaan tammikuussa 2012.

Oikeasti suurin syy Sister Flon loppumiseen oli Samae Koskisen sooloura. Hetken aikaa ilmestyi vuorotellen soololevy ja Sister Flon albumi. Rinnakkaiselo oli raskasta, mutta kaksi erilaista uraa myös ruokkivat toisiaan.

Koskinen sävelsi ja sanoitti käytännössä kaiken Sister Flon materiaalin.

”Muutaman vuoden ajan tein valtavasti duunia, tosi paljon biisejä. Bändikaverit suhtautuivat mun soolohommiin aika penseästi. Siihen liittyi selkeitä jännitteitä. Muutenkin suurin ilo ja vilpittömyys oli siinä vaiheessa vähän karissut.”

(Jatkuu kuvan jälkeen.)

Suomenkielistä musiikkia Samae Koskinen rupesi tekemään täysin tuottaja Riku Mattilan ansiosta. Mattila tuotti Sister Flon hienon Tragician’s Hat -albumin (2004) ja ehdotti soololevyn tekemistä. Se tuntui mairittelevalta.

”Riku ihastui mun tekemiin demoihin, joilla soitin itse kaikki soittimet. Rikun mielestä ne kuulosti tosi kivoilta ja valmiilta, vaikka olin tehnyt ne neliraiturilla”, kertoo Koskinen.

”Ennen Rikuun tutustumista mulla ei ollut mitään kiinnostusta soololevyn tekemiseen eikä suomenkieliseen musaan muutenkaan. Kuuntelin Kasevaa ja Dave Lindholmia, mutta siinä kaikki.”

Ensimmäiselle soololevylleen (Vol.1, 2006) Samae Koskinen sävelsi kaikki biisit ja soitti kaikki soittimet. Sanoitukset olivat suomalaisten nykykirjailijoiden tekemiä.

Toisen sooloalbumin (Elossa, 2009) sanoitukset hän kirjoitti yhdessä Kauko Röyhkän kanssa. Sekään ei tuntunut toimivalta tavalta.

”Olin jo ekan levyn jälkeen miettinyt lavalla muutaman kerran, että mitäköhän mä tässä lauleskelen. Että mitä yritän sanoa näillä lauluilla. Huomasin, että mulla ei ollut joihinkin sanoituksiin mitään suhdetta.”

Kolmannelle albumille (Kuuluuko, kuuntelen, 2011) Koskinen päätti kirjoittaa sanoitukset itse. Hänen apunaan toimi lauluntekijä Jarkko Martikainen, joka kävi tekstejä läpi kuin opettaja, joskus jopa lause kerrallaan.

”Välillä Jarkko sanoi, että ei ymmärrä, mitä yritän sanoa. Se puski mua, että sano paremmin. Se oli ihan mahtavaa. En mä kuitenkaan mitään hölynpölyä halunnut kirjoittaa”, Koskinen kertoo.

”Tavallaan koen, että mun sooloura alkoi oikeasti vasta kolmannella levyllä. Sen sisältö on semmoinen, mihin itse pystyn samastumaan. Sister Flo oli myös silloin juuri lopettanut.”

Säveltäminen on aina ollut Samae Koskiselle luontevampaa kuin sanoittaminen. Silti hän sanoo keskittyvänsä tällä hetkellä erityisesti tekstien kirjoittamiseen, koska uskoo tavoittavansa kuulijansa paremmin niiden kautta.

(Jatkuu videon jälkeen.)

On vaikea ennustaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Samae Koskinen kertoo esimerkin.

”Mulla on omasta mielestäni ollut monta kappaletta, joiden olisi pitänyt olla älyttömiä radiohittejä. Esimerkiksi Hyvä päivä oli sellainen. Olin ihan varma, että se on niin kova biisi, että musta tulee älytön megastara”, hän sanoo.

”Se ei soinut missään. Siitä tuli mun trademark-kappale vasta sitten, kun se oli Nelosen mainoksessa.”

Samae Koskinen haluaa mahdollisimman monen ihmisen kuulevan omaa musiikkiaan, mutta hänen mukaansa lauluja tehdessä ei kannata laskelmoida. Kun pyritään miellyttämään mahdollisimman suurta porukkaa, usein käy niin, että musiikki ei kosketa ketään. Siitä tulee kuin vedellä laimennettua.

”Mun mielestä maailma ei tarvitse yhtään enempää puolivillaista, vuokrarahat mielessä tehtyä musiikkia. Maailma tarvitsee sydänverellä ja tosissaan tehtyjä lauluja. Lauluja, jotka on ollut pakko tehdä”, Koskinen julistaa.

”Olen tehnyt parhaat juttuni munasilteen jonkun ison asian edessä. Kuten esikoisen syntymän ja omien häiden. Nyt mulla on hirveät paineet siitä, että mun tytär on jo kaksivuotias ja en ole tehnyt hänelle vielä biisiä. Pojalle tein heti ekoina viikkoina.”

Esikoiselle tehdyn kappaleen nimi on Sinä. Sen Koskinen esittää sen jokaisella keikallaan.

Seitsemänvuotiaan pojan kummisetä on Riku Mattila. Fanaattiset musiikkimiehet käyvät toisinaan ”ammatillisessa korvalla” läpi kyseisen hetken kuumimpia radiohittejä. Niistä on helppo löytää yksi yhteinen nimittäjä.

”Fakta on se, että ei siellä huonot laulut soi. Niillä jokaisella on oma ansionsa, minkä takia niistä voidaan todeta, että tässä biisissä on jotain erityistä.”

”Nuoruuden synkkyydestä ja lohduttomuudesta irtautuminen tulee aina näkymään mun tekemisissä.”

Lukioiässä Samae Koskinen kärsi masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Hän vietti kaksi vuotta enimmäkseen omassa huoneessaan. Lukioon palaaminen tapahtui toisessa kaupungissa. Silloin elämässä alkoi tapahtua hyviä asioita.

Koskinen löysi saman henkisiä kavereita ja perusti yhtyeen. Hän rakensi itselleen identiteetin esiintyjänä ja lauluntekijänä. Hän muutti pois Riihimäeltä ja tapasi nykyisen vaimonsa. Hän oppi luottamaan ihmisiin.

”Nuoruuden synkkyydestä ja lohduttomuudesta irtautuminen tulee aina näkymään mun tekemisissä. Juhlin päivittäin sitä, että en ole enää siinä saatanan syvässä ja pimeässä kuopassa. Enää en pelkää tipahtavani sinne uudelleen”, Koskinen sanoo.

”Ehkä juuri synkän henkilöhistorian takia mun musiikkiin kuuluu jonkinlainen toivo. Mun tekemistä värittää se, kuinka paljon paremmassa paikassa olen tällä hetkellä. Ajattelen, että mun tehtävä on tuoda jotain hyvää maailmaan.”

Juuri nyt elämässä on kyse ennen kaikkea rajallisten resurssien hallinnasta. Perheen ja musiikin lisäksi aikaa ja energiaa ei riitä mihinkään muuhun. Jalkapallon ja jääkiekon päivittäinen seuraaminen on jäänyt.

”Vaikka musiikki pelasti mut, kaikkein tärkeintä elämässä on lasten kasvattaminen sellaisiksi ihmisiksi, että he pystyvät pärjäämään tässä maailmassa. Haluan olla hyvä isä ja antaa täyden huomion lapsilleni. Lapsista saan myös valtavasti energiaa, joka auttaa jaksamaan muita asioita.”

Jutussa mainittujen biisien tekijät:
White Noise, säv. ja san. Sister Flo
Hyvä päivä, säv. ja san. Samae Koskinen
Sinä, säv. ja san. Samae Koskinen

Musiikkiala on nyt uhattuna – näytä tukesi

Musiikkiala on kohdannut koronavuotena valtavan kriisin. Huolehditaan yhdessä, että kaikilla on mahdollisuus nauttia musiikista jatkossakin.

Osoita tukesi tai kerro omakohtainen kokemuksesi sosiaalisessa mediassa häshtägillä #oikeusmusiikkiin.

Voit hyödyntää valmiita sosiaaliseen mediaan sopivia iskulauseita sisältä kuvia, jotka ovat vapaasti ladattavissa täältä. Materiaalia on kahta eri väriä – punainen ja vihreä. Instagramiin sopivat pystysuuntaiset kuvat, Facebookiin vaakasuuntaiset kuvat. Kuvat on tarkoitus jakaa sosiaalisessa mediassa järjestyksessä 1, 2, 3. Numerot näkyvät kuvakansion tiedostoissa. Esimerkiksi Instagram-julkaisuissa on mahdollista hyödyntää karuselliasetusta ja laittaa kuvat samaan julkaisuun. Kaikki on nimetty dropbox-linkissä asianmukaisesti. Täällä löytyvät materiaalit myös ruotsiksi ja pohjoissaameksi.

Alla myös esimerkkitekstejä, joita voit hyödyntää. Kerro mielellään myös omakohtainen kokemus, miten tämä kriisiaika on vaikuttanut työskentelyysi.

Kaikilla on #oikeusmusiikkiin!

 

Esimerkkitekstejä

****
1. Musiikki auttaa meitä jaksamaan kriisin keskellä. Se sanoittaa tunteitamme, edistää hyvinvointiamme ja synnyttää yhteisöllisyyttä. Koronakriisissä musiikki on tärkeämpää kuin koskaan.
Jokaisella suomalaisella on oikeus musiikkiin. #oikeusmusiikkiin
JAA, jos musiikilla on sinulle merkitystä

2. Musiikki on muutakin kuin se mikä näkyy ja kuuluu suoraan sinulle. Se on kasvava ja työllistävä toimiala, joka työllistää yli 30 000 ammattilaista. Heidän työnsä mahdollistaa kokemuksemme, lempibiisimme ja yhteiset hetkemme.
Jokaisella heistä on oikeus tehdä työtään. #oikeusmusiikkiin
JAA, jos haluat pitää nämä ihmiset töissä.

3. Musiikkiala on nyt uhattuna. Alan toimintaedellytykset ovat olleet pian vuoden pysähdyksissä.
Jotta selviämme, musiikkialan toimintaedellytykset on taattava riittävällä tuella ja rohkealla suunnitelmalla elpymisestä. Pandemian hellittäessä pystymme järjestämään tapahtumia turvallisesti ja vastuullisesti.

Jokaisella suomalaisella on oltava mahdollisuus ja oikeus musiikkiin – myös vuonna 2021. #oikeusmusiikkiin

JAA, jos uskot musiikin voimaan jatkossakin.

****

Musiikki auttaa meitä jaksamaan kriisin keskellä. Se sanoittaa tunteitamme, edistää hyvinvointiamme ja synnyttää yhteisöllisyyttä.

Musiikki on myös kasvava ja työllistävä toimiala, jossa työskentelee yli 30 000 ammattilaista. Heidän työnsä mahdollistaa kokemuksemme, lempibiisimme ja yhteiset hetkemme.

Musiikkiala on nyt uhattuna.
Jotta selviämme, musiikkialan toimintaedellytykset on taattava riittävällä tuella ja rohkealla suunnitelmalla elpymisestä. Pandemian hellittäessä pystymme järjestämään tapahtumia turvallisesti ja vastuullisesti.

Jokaisella suomalaisella on oltava oikeus musiikkiin – myös vuonna 2021. #oikeusmusiikkiin

JAA, jos haluat musiikin soivan jatkossakin.

Georg Malmstén -säätiön apurahat jaettu

Georg Malmstén -säätiö on jakanut 14. joulukuuta vuoden 2020 apurahat sävellys-, sanoitus- ja sovitustyöhön. Apurahoja jaettiin 38 kpl ja ne olivat suuruudeltaan 1 000 – 2 000 euroa. Jaettu summa oli 73 000 euroa. Hakijoita oli 391 kpl. Apurahan saivat seuraavat:

Marko Haavisto, Olli Haavisto, Vesa Hautamäki, Henna Hietamäki, Lauri Huumonen, Alex Hyvärinen, Jonne Järvelä, Tommi Kalenius, Emmalotta Kanth, Sampo Kasurinen, Asko Keränen, Suad Khalifa, Matias Kilpiö, Ville Kyttälä, Okko Laru, Tommi Läntinen, Jarkko Martikainen, Riku Mattila, Mikko Mustonen, Niclas Peltonen, Veera Railio, Artturi Rönkä, Soila Sariola, Niilo Sevänen, Emilia Suhonen, Mirva Tarvainen, Sebastian Teir, Markus Vanhala, Jenni Vartiainen, Johanna Viksten, Laura Voutilainen, Jukka-Pekka Välimaa ja Anton Äikäs.

Viime vuosina jaettu tukisumma on ollut noin 50 000 euroa, mutta säätiön hallitus päätti nostaa tukisummaa ja lisätä tuen saajien määrää vallitsevan koronatilanteen vuoksi.

Apurahoina jaettu summa on saatu lahjoituksina seuraavilta tahoilta: Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Suomen Musiikintekijät ry (Kopioston valokopiointikorvauksista) ja Georg Malmsténin perikunta.

Valtakunnallinen musiikkivientipalkinto myönnettiin Elements Musicille

Valtakunnallinen musiikkivientipalkinto myönnettiin Elements Music Oy:lle yhtiön pitkäaikaisesta panoksesta popmusiikin teosvientiin sekä omistautumisesta suomalaisen musiikkikustannusalan rakentamiseen, monimuotoistamiseen ja kansainvälistykseen. Palkinnon ojensi työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilä tänään Helsingissä.

Tänä vuonna kuudetta kertaa jaettu valtakunnallinen musiikkivientipalkinto on tunnustus suomalaiselle musiikkialan yritykselle, joka on menestyksekkäästi kehittänyt ja kasvattanut kansainvälistä liiketoimintaansa sekä osoittanut edelläkävijyyttä suomalaisen musiikin kansainvälistämisessä. Vuosittaisella palkinnolla halutaan huomioida musiikkialan vientiyritysten tekemä tärkeä työ sekä samalla kertoa aktiivisista ja kasvavista alan yrityksistä. Music Finland on ideoinut palkinnon vuonna 2015 ja kokoaa vuosittaisen valitsijaraadin. Palkinnon saaja ikuistetaan Tavastia-klubin ulkoseinälle kiinnitetyllä palkintolaatalla Helsingin Urho Kekkosen kadulla.

Tommi Tuomainen ja Jani Jalonen perustivat Elements Musicin vuonna 2004 monipuolisia palveluita tarjoavaksi levy-yhtiöksi, mutta toimialan muuttuessa yhtiö korjasi aika pian kurssiaan kohti musiikkikustannusta. Tässä vaiheessa Tuomaisen yhtiökumppaniksi tuli Jalosen tilalle Eero Tolppanen. Samalla yritys päätti myös määrätietoisesti ja aktiivisesti lähteä tarjoamaan kirjoittajiensa kappaleita Suomen rajojen ulkopuolelle. Elements Musicillä onkin nyt pitkän ajan myötä kasvatetut kansainväliset verkostot ympäri maailmaa – niin Euroopassa, Aasiassa kuin Yhdysvalloissa. Yhtiölle kiinnitetyistä lauluntekijöistä esimerkiksi Axel Ehnström ja Mikko Tamminen kirjoittavat suuren osan musiikistaan vientimarkkinoille ja heillä onkin menestysbiisejä esimerkiksi Saksassa, Japanissa ja Koreassa.

Tänä päivänä Elements tarjoaa kirjoittajilleen paitsi kustannuspalveluita, se toimii myös heidän manageritoimistonaan sekä pyrkii aktiivisesti löytämään uusia kiinnostavia tekijöitä kentältä. Lisäksi yhtiö on mukana pyörittämässä menestyvää The Grind -musiikkistudiota Helsingissä.

Elementsin investoinnit kasvuun ja vientiin näkyvät: vuosien 2014 ja 2019 välillä sen liikevaihto on nelinkertaistunut ja viennin arvo yli seitsenkertaistunut. Nyt yrityksen liikevaihdosta tulee noin 25 prosenttia Suomen ulkopuolelta. Tällä hetkellä Elements Musicin kirjoittajarosteriin kuuluu yli 50 musiikintekijää ja se työllistää täysipäiväisesti neljä ihmistä.

16 toimintavuotensa aikana Elements Musicista on kasvanut merkittävä kustannuskentän tekijä, joka on teosvientiponnistuksistaan huolimatta saanut olennaisen markkina-aseman kotimarkkinoilla Suomen isoimpana riippumattomana kustannusyhtiönä. Elementsin suurimmat menestykset ovat silti vielä edessä päin.

”Suomalainen musiikkikenttä on aina ollut kansainvälisesti ykkösluokassa laadullisesti tarkasteltuna, mutta kielimuurista tai historiallisista syistä johtuen moni uniikki menestystarina on jäänyt toteutumatta. Erityisesti kotimainen musiikkikustannusala on onnistunut osoittamaan määrätietoista sekä genrerajat ylittävää kansainvälistymistä jo useamman vuoden ja se näkyy myös tämän vuoden palkinnon saajassa. Elements Music on aloittanut pitkän linjan kotimaisena itsenäisen ja laajan tekijäkunnan edustajana, mutta onnistunut tilanteen koittaen myös aloittamaan vahvan kansainvälistymisen. On hienoa nähdä, että nuoren polven musiikin tekijämme ovat vahvasti edustettuna sekä kotona, että kasvavissa määrin myös maailmalla”, luonnehtii palkintoraadin jäsen, Singa-yhtiön toimitusjohtaja Atte Hujanen palkittua yritystä.

Palkinnonsaajan valinneeseen raatiin kuuluivat Kimmo Aulake (opetus- ja kulttuuriministeriö), Tapio Hakanen (Yleisradio), Atte Hujanen (Singa), Jarkko Jokelainen (freelance-toimittaja), Tomi Korhonen (Business Finland), Laura Liski (työ- ja elinkeinoministeriö), Rosa Meriläinen(Kulta ry), Kaisa Rönkkö (Music Finland) ja Jukka Taskinen (Svart Records).

Jukka Viitasaarelle 16. kansainvälinen puhallinmusiikin sävellyspalkinto

Tamperelainen säveltäjä Jukka Viitasaari (s. 1961) on voittanut  ensimmäisen palkinnon yhdysvaltalaisen Hillcrest Wind Ensemblen puhallinsävellyskilpailussa teoksellaan ”Winds to Come”.

Kyseessä on Viitasaaren 16. kansainvälinen sävellyskilpailutunnustus sitten vuoden 2001, kotimaisia palkintoja on kertynyt seitsemän. Teos pyritään kantaesittämään San Diegossa vuoden 2021 aikana. Vuonna 2017 Viitasaari voitti saman kilpailun sävellyksellään ”Hero´s Return” ja 2019 tuli toinen sija kvadrologialla ”The Community Band Suite”.

Samana vuonna hänet valittiin myös WASBE:n (World Association for Symphonic Band & Ensembles) hallitukseen ainoana ei-professorijäsenenä. Suomen puhallinorkesteriliiton hallituksessa Viitasaari on ollut vuodesta 2008.


Kulttuuri tarvitsee tukensa

Koronakriisi on ravistellut kulttuurialaa voimakkaasti. Tuorein kielto perui viimeisetkin keikat joulukuulta. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko onkin luvannut kulttuurille lisätukea heti vuoden 2021 alkuun.

Toimittaja Vesa Sirén kirjoittaa 9.12.2020 Helsingin Sanomien artikkelissa, että ”kulttuurin tuet ovat kaikkiaan niin pieniä, että ne vievät vain noin 0,8 prosenttia valtion budjetista, ja tuo panos myös tuottaa: kulttuuri vastaa jo 3–5:ttä prosenttia kansantuotteestamme”.

Myös ministeri Saarikko muistuttaa: ”kulttuuri ei ole vain menoerä, ja se ymmärretään yhä laajemmin. Luovat alat ovat kasvu- ja vientialoja”.

”On tärkeää, että kaikki hallituksessa, ja myös eduskunnassa, tunnistavat tämän ministeri Saarikon viestin tärkeyden. Kulttuuri on viimeinkin nähtävä investointina, mitä se ilmiselvästi on”, toteaa Suomen Musiikintekijöiden puheenjohtaja Kaija Kärkinen. ”Ministeri nostaa esiin myös kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutukset, jotka voivat tuoda merkittäviä säästöjä esimerkiksi terveydenhoidossa. Ne pitää vain osata nähdä!”

Kärkinen kuitenkin korostaa, kuinka tärkeää on myös ymmärtää musiikkialan erityispiirteitä koronakriisin tukitoimenpiteissä.

”Musiikintekijät saavat tekijänoikeustuloa, joka tulee aina jälkijunassa korvauksena musiikin käyttämisestä. Tämä tarkoittaa, että perutut keikat näkyvät musiikintekijöiden tilipussissa vasta viiveellä”, hän sanoo.

Kärkinen onkin huolissaan luvatun lisätuen muuttumisesta kokonaan tapahtumatueksi.

”Musiikkiala ei ole yhtä kuin tapahtuma-ala. Musiikkiala tarvitsee erityispiirteidensä vuoksi kohdennettua tukea. Monet musiikintekijät eivät ole esiintyjiä laisinkaan, heille tekijänoikeustulojen romahtaminen tarkoittaa todellakin täydellistä tulojen loppumista. Tekijänoikeustuloista elävää kulttuuria ei tule unohtaa uudesta kulttuurin ja urheilun tukipaketista.”

Suomen Musiikintekijöiden Pro Musiikintekijät -kunniamaininta myönnettiin tänä vuonna kahdelle musiikkialan vaikuttajalle

Suomen Musiikintekijät ry kiittää vuosittain tahoa, joka on toiminnallaan edistänyt suomalaisen kevyen musiikin asemaa. Tänä vuonna kunniamaininnan saivat kaksi henkilöä: Jyrki Laiho, joka pyörittää Porissa Validi Karkia -nimistä klubia sekä Kaisa Rönkkö, joka työskentelee vienninedistämisorganisaatio Music Finlandin toiminnanjohtajana.

Porilainen Jyrki Laiho on toiminut vuodesta 2002 genrettömästi laadukkaan ja hittilistojen ulkopuolisen musiikin sanansaattajana.

Laiho on tuonut porilaiseen Validi Karkia -klubiin vuodesta 2011 lähtien kansainvälisestikin arvioituna kunnianhimoista ja huipputasoista ohjelmaa niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Lisäksi hän toimii musiikkijulkaisijana levy-yhtiönsä Karkia Mistikan kautta. Julkaisutoiminta on voimakkaasti keskittynyt suomalaiseen underground-musiikkiin ja uuteen jazziin.

”Tällainen tee-se-itse -mentaliteetti ja ruohonjuuritoiminta rikastavat musiikkikulttuuriamme ja ylläpitävät sen monimuotoisuutta. Suomen kokoisessa maassa elävän musiikin monipuolinen tarjonta painottuu helposti pääkaupunkiseudulle, joten Laihon ennakkoluuloton ja rohkea toiminta on erityisen tervetullutta ja arvostettavaa”, Suomen Musiikintekijöiden hallitus toteaa kunniamaininnan perusteluissaan.

”Valtavalla kiitollisuudella otan vastaan tämän upean tunnustuksen. Katastrofaalisen vuoden päätteeksi tämä nostattaa mielialaa ja valaa uskoa parempiin aikoihin”, Jyrki Laiho sanoo.

Kunniamaininta myös Music Finlandin toiminnanjohtajalle Kaisa Rönkölle

Koronapandemian musiikkialalle tuomien erityishaasteiden vuoksi Suomen Musiikintekijöiden hallitus haluaa kiittää Music Finlandin toiminnanjohtajaa Kaisa Rönkköä hänen työstään koronakriisin ratkomisessa.

”Kaisa Rönkkö on osoittanut koronakriisin aikana sellaista aktiivisuutta ja uutteruutta, jota musiikkiala yllättävän tilanteen edessä erityisesti tarvitsi. Hän onnistui kokoamaan musiikkialan toimijat yhteisen haasteen äärelle, ja on tehnyt uutterasti selvitystyötä poikkeustilanteen kokonaiskuvan muodostamiseksi. Hän on toiminut myös keskeisessä roolissa musiikkialan konkreettisten ratkaisumallien viestinviejänä päättäjien suuntaan”, Suomen Musiikintekijöiden hallitus kiittää.

”Olen todella otettu tästä huomionosoituksesta, vaikka tosiasiassa koko musiikkiala on tehnyt koko vuoden valtavasti töitä ja toiminut hyvin yhtenäisenä rintamana. Erityisen ylpeä olen omasta Music Finlandin tiimistä, jossa sopeuduttiin hyvin nopeasti uuteen asentoon”, Kaisa Rönkkö toteaa kiitossanoissaan ja lisää, kuinka hän kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan työskennellä musiikin elinvoimaisuuden eteen.

”On etuoikeus työskennellä sellaisten arvojen ja asioiden puolesta, joihin uskoo täydestä sydämestään. Musiikki kehystää elämää ja läpäisee koko yhteiskunnan. Musiikin rooli henkisen kriisinkestävyyden rakentajana voi tuntua niin itsestään selvältä, että musiikin olemassaolon edellytyksistä pitää tosissaan muistuttaa ja viestiä päättäviin pöytiin. Koen, että meillä on velvollisuus, pandemia-ajan kriisi- ja ratkaisutoimenpiteiden eteenpäin viemisen ohella, pitää huolta siitä, että musiikkiala pääsee takaisin kasvu-uralle.”

Pro Musiikintekijät -kunniamaininta jaetaan vuosittain henkilölle tai taholle, joka on edistänyt suomalaisen kevyen musiikin asemaa. Kunniamaininta ei sisällä rahallista arvoa. Kunniamaininnan nimi oli vuoteen 2016 saakka Prix Elvis.

Suomen Musiikintekijät on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka edistää suomalaisten ammattimaisesti toimivien säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien taloudellisia ja ammatillisia etuja, yhteiskunnallista arvostusta sekä yhteisöllisyyttä. Yhdistys on perustettu vuonna 1954, ja sillä on yli 1000 jäsentä. Musiikintekijat.fi


Lisätietoja
Nina Lith, viestintäpäällikkö
Suomen Musiikintekijät
nina.lith@musiikintekijat.fi
Puh. 041 517 8998

 

Pro Musiikintekijät -kunniamaininnat

2020 Jyrki Laiho, Validi Karkia -klubi ja Kaisa Rönkkö, Music Finland
2019 Ylen radiotoimittajat Susanna Vainiola, Marko Maunuksela, Tuuli Saksala, Teppo Vapaus ja Miikka Koivisto

2018 UMO Jazz Orchestra, taiteellinen tiimi

2017 Sirpa Lahti, Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus

Prix Elvis -kunniamaininnat

2016 Koko Jazz Club

2015 Risto Hemmi ja Finnvox Studiot

2014 Musiikkiteatteri Kapsäkki

2013 Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan työryhmä

2012 Paavo Arhinmäki

2011 Tarja Närhi

2010 Pirkko Kotirinta

2009 Otto Donner

2008 Martti Heikkinen

2007 Jake Nyman

2006 Vantaan Viihdeorkesteri

2005 Jukka Liedes

2004 Lahden Kaupunginteatteri

2003 Suomen Tulli

2002 Radio SuomiPop

2001 Ilosaarirock (Joensuun Popmuusikot ry)

2000 Jukka Haavisto

1999 Jussi Raittinen

1998 Uusi Iloinen Teatteri

1997 Atte Blom

1996 Maarit Niiniluoto

1995 Olli Metsänen

1994 UMO

1993 Juhani Merimaa

1992 Pekka Gronow

1991 Ilpo Hakasalo