Alku
”Lukion jälkeen menin oikeustieteen valmennuskurssille ja tajusin pian, ettei se todellakaan ollut mun juttu. Keskeytin isän maksaman kurssin ja pääsin avustajaksi Gorkin puisto -elokuvan kuvauksiin.
Sen jälkeen sain työpaikan Taloudellisesta Tiedotustoimistosta koulutiedottajana ja av-asiamiehenä. Työn ohessa luin tiedottajan ja mainostoimittajan tutkinnot ja kävin videotyön kursseja. Myös käsikirjoittamiseen aloin perehtyä.
Rinnalla kulki ajatus, että olisi kiva tehdä lauluja. Radiota kuunnellessa uskoin pystyväni samaan. Ekat biisini tein vähän yli parikymppisenä kaverini Jukka Koskelin kanssa.”
Mentorit ja verkostot
”Jaakko Salo oli vanhempien perhetuttu. Lähetimme hänelle kaverini kanssa c-kasetin. Jakke kertoi, mikä niissä kolmessa tekstissä mätti. Työn puolesta tunsin Harri Rinteen ja lähetin myös hänelle muutaman tekstin. Harri kommentoi, että Lasse hyvä, älä ole niin synkkä. Teksteissä on hyvä olla aina valoa tunnelin päässä. Ensimmäinen säveltäjä, jonka kanssa yhteistyö johti tekstini levytykseen, oli Reijo Anttila. Seuraava oli Roni Kamras.
Kaksi Reijon kanssa tehdyistä eteni Anna Erikssonille. Toinen niistä oli Lähden lentoon. Se oli mukana Syksyn Sävelessä vuonna 1996, ja alkoi sitten soida radioissa.
Vuonna 1995 liityin Elvikseen (nykyinen Suomen Musiikintekijät). Kävin kaikissa tilaisuuksissa ja aluksi tunsin vain Sarin [Maunula] ja Martin [Heikkilä]. Sitten tutustuin Jorma Toiviaiseen ja vähitellen oli jo useita, joiden kanssa jutella.
Kun hain Teoston jäseneksi, tilaisuuksien määrä vain kasvoi. Aloin myös osallistua muihin musiikkialan tapahtumiin.”
Säveltäjäystävät
”Eniten olen tehnyt Charles Plogmanin ja Petri Somerin kanssa. Kun Elvis 90-luvun lopulla alkoi julkaista tekijähakemistoa, Charles poimi vihkosesta viisitoista sanoittajaa ja lähetti kaikille kirjeen ehdottaen yhteistyötä. Kolme meistä vastasi.
Aluksi kyse oli ruotsinkielisen tanssimusan sanoittamisesta suomeksi. Charles sai niitä kustantajana menemään artisteille. Sitten aloimme tehdä yhdessä uusia suomenkielisiä lauluja, ja Charles lähti soolouralle. Vuoden 2000 Syksyn Sävelessä tuli toinen sija laululla Vain vähän aikaa.
Petriin tutustuin, kun etsin tyttärilleni pianonsoiton opettajaa. Kymmenen ensimmäistä biisiämme menivät kaikki levylle. Petri tuumi, että pidetään jatkossakin prosentit sadassa.
Paljon tekstejäni ovat säveltäneet myös Pertti Haverinen, Kai Jämsä, Pertti Jalonen ja Nalle Ahlstedt. Yhdessä Jore Marjarannan kanssa olemme tehneet tekstejä hänen soololevyilleen.
Laulunteossa parasta mulle on se, että säveltäjistä on tullut ystäviä. Vaikka biisinteossa välillä olisi taukoa, ystävyys säilyy.
Uudempia tuttavuuksia säveltäjistä ovat Juri Lindeman, Timi Järvivuori, Jari Latomaa ja Juha Avoketo, joiden kanssa ollaan myös jo jotain tehty ja meillä selvästi synkkaa.”
Mitta
”Kun aloittelijana tutustuin Timo Turpeiseen, sain vastauksen moneen metriikan kysymykseen. Timo oli jo perehtynyt perimään, Helismaihin ja muihin.
Melkein aina teen pelkkää tekstiä myöhemmin sävellettäväksi. Luen lauseita ääneen ja tunnustelen, rytmittyvätkö tavut hyvin. Ääneen lukeminen on mun apumelodia.
Ensimmäiset rivit ratkaisee mitan. Tavumäärät laitan samoille melodianpaikoille aina samat, ja pelaan sanojen tavumäärillä. Kun paljon tekee, harjaantuu hahmottamaan, mitkä sanojen tavumäärät ja niiden yhdistelmät vastaavat toisiaan. Heittelen legopalikoita puolelta toiselle, kunnes kuulostaa hyvältä. Kun tavut täsmäävät, säveltäjän ei tarvitse jammailla sen kanssa.
Ääneen lukiessa olen hahmottanut senkin, että rivin lopussa pitkä tavu saundaa usein paremmalta kuin lyhyt.
Kun käyn HEO:ssa ja muualla kouluttamassa uusia tekijöitä. Ohjeeni on, että tavuissa kannattaa ensin keskittyä rivien alkuun ja loppuun, ja siitä voi edetä hifistelyyn rivien keskelle.
Riimeistä huomasin jossain vaiheessa, että aloittelijoilla riimikaava saattoi aina olla aabb. Aloin suosia sitä, että joka toinen rivi rimmaa eli nelirivisessä säkeistössä abab. Kaavani voi olla myös esimerkiksi ababx, jossa viides rivi on riimitön, mikä antaa säveltäjälle pelivaraa.
Usein ajatellaan, että säännöt kahlitsevat. Mutta jos haet vaikka kolmitavuista sanaa ja vielä sellaista, joka päättyy pitkään tavuun kuten parempaa, niin on vapauttavaa, kun ei tarvitse umpimähkään hakea mitä tahansa sanaa.”
Kielen tyylit
”Ennenkin hyväksyin oon, ja nykyisin käy jopa parempii ja kaa. Vanha Lasse olisi niille nyrpistänyt. Mutta niit ja meit ei vieläkään kovin helposti käy. Maallikkoa varmaan naurattaa, että me mietitään tällaisia.
Yleiskieltä ja puhekieltä voin sekoittaa samassakin tekstissä, kuten vaikka tulen ja tuun. Niinhän ihmiset nykyään puhuu, vaihdellen eri muotoja, joten se on luonnollista kieltä myös lauluissa.”
Hento kuiskaus
”Olin kuullut radiosta joulun tienoilla Hei mummon ja ihastunut heti laulajan ääneen. Hieno oli biisikin. Lähetin tuottajalle tekstarin ja kysyin, onko Suvi Teräsniska sun artisteja. Hän vastasi, että on, ja yksi hitti vielä levylle ehtii.
Ennen tätä olin ollut Teneriffalla kirjoittamassa lauluja. Näillä reissuillani pyrin tekemään tekstin päivässä, kun ei tarvitse miettiä muuta. Nyt istuin terassilla ja katselin Atlanttia. Oli alkuilta, ja etelän hämärä oli laskeutunut nopeasti. Jostain altaalta kantautui vienoja säveliä, kun kitaralla soitettiin Careless Whisper. Kirjoitin vihkoon Hento kuiskaus. Siinä voisi olla hyvä titteli.
Teksti syntyi samana iltana. Näin kaksi ihmistä kuvina. Usein mun jutut on tällaisia tuokiokuvia, joissa kuvittelen hahmot ja heidän keskinäisen suhteensa ja tilanteensa.
Petrin sävellettyä ja demotettua biisin meillä oli heti se fiilis, että tää toimii aika hyvin. Mutta ei me itsekään tajuttu, mitä tapahtui, kun yhtäkkiä se oli kaikkien huulilla.”
Iskelmäsanoittaja ennen ja nyt
”Joskus ehdotettiin, että mun pitäisi tehdä salanimellä popimmat biisit, ikään kuin mun oikealla nimellä olisi iskelmän painolasti. Ajattelin, että ei tää ole mun ongelma vaan portinvartijoiden.
Jos titteliksi laitetaan iskelmäsanoittaja, olen siitä ylpeä. Usein liikun jossain laulelman ja popiskelmän välimaastossa. Tosin biisin genren ratkaisee yleensä musiikin tyyli ja esittäjän imago, ei niinkään sanat.
Muille artisteille kirjoittava sanoittaja on yleensä näkymätön, eikä tavallinen kaduntallaaja tunne syntymekanismeja. Ei se haavaa mun sieluun tee, mutta joskus vähän harmittaa.
Nykyään sanoittajissakin on aina kerrallaan muutama tähti, joista media kiinnostuu, mikä on meidän kaikkien kannalta hienoa.
Junnun ja Vexin julkaisujen määriin tai edes mun määriin on uusien sukupolvien lähes mahdoton päästä. Tekijöitä on yhä enemmän ja aika muutenkin toinen. Aina kovempi haaste on myös siinä, että kaikki on jo käsitelty ja parhaat sanonnat käytetty. Vanhat mestarit olivat myös siinä hyvässä asemassa, että tilauksia tuli joka päivälle ja levytys oli odottamassa.”
Tarina ja kosketuspinta
”Ensin suunnittelen dramaturgian, lyhyen tarinan kaaren. Kaikki voi lähteä myös voimalainista, jonka ympärille mietin, mitä tapahtuu ennen kertsiä ja mitä kertsin jälkeen.
Sanoittajalla on hyvä olla isot korvat kuulemaan, mitä ihmiset puhuvat ja tuntevat. Sitten asetut itse kertomaan heidän tarinaansa. En kuitenkaan kirjoita muiden kokemuksista tunnistettavasti vaan sekoittaen.
Biisinteko on niiden kokemusten ja elämysten siirtämistä, jotka eniten koskettavat. Kun liikutun ja koen vahvasti jotain, kirjoitan tekstin sillä ajatuksella, että valmista laulua kuunnellessa joku kokisi samoin. Jos löytyy yhteinen kosketuspinta, sanoittaja ja säveltäjä ovat onnistuneet.
Alkuperäinen sysäys voi olla omassa elämässä koettua tai muita tarkkaillessa koettua. Usein sille tunteelle ei ole edes nimeä.
Tämän voimakkaan kokemuksen pyrin sijoittamaan kuvittelemaani tarinaan. Siinä en niinkään kuvaa itse tunnetta, vaan kerron, mitä on tapahtunut ja mikä on aiheuttanut sen tunteen. Säveltäminen on suorempaa tunteensiirtoa, mutta sanoittaja tarvitsee tarinan.
Usein se nimetön tunne liittyy jotenkin kaipuuseen. Toisinaan se on kaipuuta siihen, kun ei kaipaa mitään.”
Rahapurot
”Maallikoille on usein ylläri, miten pienistä puroista tekijän tulo kertyy, ja miten pitkällä viiveellä.
Tuloni sanoittajana perustuvat tekijänoikeuksiin. Kuten kaikissa innovaatiossa, vain riittävä oikeuksien suoja antaa toiminnalle taloudellisen pohjan.
Spotifyn korvaukset ovat lähes kaikilla kiusallisen matalia. Tekijöiden pitäisi saada kakusta isompi siivu, ja jyvityksen tulisi perustua kunkin maksajan omaan kuunteluun eikä tähän pesukonemalliin.”
Motto
”Tehään pois kuleksimasta!”
…
Jutussa mainittujen laulujen säveltäjät:
Lähden lentoon: Reijo Anttila
Vain vähän aikaa: Charles Plogman
Hento kuiskaus: Petri Somer
Hei mummo: säv. Jussi Rasinkangas, san. Veikko Salmi
Careless Whisper: säv ja san. Andrew Ridgeley ja George Michael
