EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijä Uncategorized

Kategoria: Uncategorized

Musiikintekijöiden jäsenkokoukset: usein kysyttyä

Julkaistu

Musiikintekijöillä on kaksi sääntömääräistä vuosikokousta: kevät- ja syyskokous.

USEIN KYSYTTYÄ:

Voinko asettua kokouksessa ehdolle hallitusvaaliin?
Kyllä. Toimi näin: Varaudu pitämään 2 minuutin vaalipuhe. Kokouksen puheenjohtaja kysyy ennen vaalia, onko ehdokkaita. Tällöin voit ilmoittaa ehdokkuudestasi. Voit myös sopia, että joku toinen jäsen ehdottaa sinua.

Voinko tuoda asiani  jäsenkokouksen käsiteltäväksi?
Kyllä. Sääntöjen mukaan: mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen kevät- tai syyskokoukseen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle viimeistään viisi viikkoa ennen kokousta.

Miten kokoukseen valtakirjalla osallistuminen tapahtuu?
Valtakirjan tulee sisältää nämä tiedot.

Anna valtakirja ennen kokousta jäsenelle, joka edustaa sinua kokouksessa ja äänestää vaalissa puolestasi. (Vain 1 valtakirja per kokoukseen osallistuva jäsen.)

Edustajasi tulee toimittaa valtakirja joko

Miten haetaan matkakorvauksia kokoukseen osallistumisesta?
Musiikintekijät ry korvaa jäsentensä matkakulut yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin. Matkakulut julkisilla kulkuvälineillä (juna, bussi, lentokone, laiva) korvataan 140 euroon asti (1.1.2023 alkaen) lippua tai kuittia vastaan. Mikäli jäsen haluaa käyttää omaa autoa, korvataan sen käytöstä 20 senttiä/km, kuitenkin korkeintaan 120 euroa.

Kuitit ja matkakulukorvaushakemus (tai vastaavat tiedot sähköpostilla) on toimitettava kuukauden sisällä tapahtumasta osoitteeseen toimisto@musiikintekijat.fi

Matkalaskulomake löytyy täältä.

Voiko kokousmateriaaliin tutustua etukäteen?
Kokousmateriaali lisätään tapahtuman ilmoittautumissivulle ennen kokousta.

Voinko tulla kokoukseen ilmoittautumatta ennakkoon?
Kyllä. Pyydämme ennakkoilmoittautumiset vain siksi, että osaamme tilata oikean määrän kokoustarjoiluja. Ilmoittautuneille tarjotaan illallinen kokouksen jälkeen.

Voiko kokoukseen osallistua jos ei ole Musiikintekijöiden jäsen?
Sääntöjen mukaan ei voi osallistua. Poikkeuksena Musiikintekijöiden toimiston henkilökunta sekä jäsenten henkilökohtaiset avustajat.

Onko kokoustila esteetön?
Järjestämme jäsenkokoukset aina esteettömissä tiloissa.

Georg Malmstèn -säätiön hallitusvaali 2023

Julkaistu

Hallitukseen valitaan kolme jäsentä. Hallitus valitsee myöhemmin järjestäytymiskokouksessaan keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen asettamat ehdokkaat Georg Malmstén -säätiön hallitusvaaaliin

  • Vesa Anttila
  • Maija Kaunismaa
  • Samae Koskinen
  • Tommi Lindell

Malmstén -säätiön hallitus 25.4.2023 saakka

  • Puheenjohtaja Jiri Kuronen – erovuorossa
  • Varapuheenjohtaja Sanna Korkee
  • Vesa Anttila – erovuorossa, ehdokkaana
  • Pertti Jalonen – erovuorossa
  • Jaakko Kiuru
  • Samae Koskinen – erovuorossa, ehdokkaana
  • Yatta Malmstén
  • Laura Sippola

Hallitusvaaliehdokkaat 2023


Vesa Anttila

Sovittaja, säveltäjä, musiikintekijä
Georg Malmstén -säätiön hallituksessa alkaen 2019
Suomen Musiikintekijät ry:n jäsen alkaen 1997

Tunnen hyvin eri musiikkigenrejä ja apurahapäätöksissä hyödynnän mielelläni laajaa kokemustani musiikkialasta, ennakkoluulottomuutta unohtamatta ja vanhoja perinteitä kunnioittaen. Olen kiitollinen tähän asti saamastani kollegojen luottamuksesta ja jatkan mielelläni tässä luottamustoimessa edelleenkin.


(Kuva: Mikko Ijäs)

Maija Kaunismaa

Olen säveltäjä, laulaja ja äänenkäytön valmentaja. Reilut kaksikymmentä vuotta kestäneen urani aikana olen työskennellyt monipuolisesti esittävien taiteiden kentällä, viimeiset viisi vuotta myös äänivalmentajana ja laulunopettajana. Ajattelin, että pitkästä urastani sekä kokemuksestani voisi olla hyötyä myös Georg Malmstén-säätiön hallitustyössä. Sain aikoinaan ensimmäisen apurahani sävellystyöhön Georg Malmstén-säätiöltä, se tuntui uskomattoman hyvältä!

 


(Kuva: Kristian Stierncreutz)

Samae Koskinen

Koen kunniatehtävänä olla mukana päättämässä tämän säätiön apurahoista ja olla edistämässä niiden monimuotoisuutta. Muistan, kun sain itse Malmsten-säätiöltä apurahan: Otto Donner kuulutti nimeni, halasi ja yhtäkkiä tekemisilläni oli merkitys. Olen puhunut kokouksissa nuorten, taitavien tekijöiden puolesta, joille kannustavien apurahojen ohjaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.


Tommi Lindell

Olen 56-vuotias musiikintekijä ja muusikko Helsingistä. Olen urallani päässyt seuraamaan suomalaista musiikkielämää lukuisista eri näkökulmista. Säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, soittanut, esiintynyt ja tuottanut omissa projekteissani, yhtyeissä, teattereissa, sirkuksessa ja televisiossa. Minulla on myös pitkä kokemus erilaisista luottamustehtävistä musiikkialan järjestöissä (mm. Teosto, Elvis ry, Freelancemuusikot ry, Esek, Luses, MES). Näistä aiemmista pesteistä on jo tovi vierähtänyt, joten päätin ryhtyä ehdolle Malmstén-säätiön hallitukseen, koska koen osaavani suhtautua laajakatseisesti yksittäisen musiikintekijän asemaan. Minulla ei ole preferenssejä tyylikysymysten, tai kaupallisten aspektien suhteen, vaan haluan olla monipuolisesti mukana tukemassa musiikintekemistä sen raa’assa ytimessä.

Musiikintekijöiden hallitusvaali 2023

Julkaistu

Hallitus 25.4.2023 saakka

Kaija Kärkinen (pj)
Markus Nordenstreng (vpj): erovuorossa ja uudelleen ehdolla
Panu Aaltio
Jussi Chydenius
Iisa Pajula: erovuorossa, ei asetu uudelleen ehdolle
Topi Salmi: erovuorossa ja uudelleen ehdolla

Hallitusvaali kevätkokouksessa 25.4.2023

Hallituspaikkoja on avoinna 3 (ks. erovuoroiset yllä).

Vaalivaliokunta sai tehtäväkseen asettaa ehdolle kuusi henkilöä. Hallitus nimesi vaalivaaliokunnan puheenjohtajaksi Tuija Rantalaisen, joka kutsui vaalivaliokunnan jäseniksi Jutta Aanalan, Jussi Jaakonahon ja Mia Kavaston.

Musiikintekijöiden sääntöjen mukaan vaalivaliokunnan ehdokasasettelu ei sido kevätkokousta.
Tämä tarkoittaa, että jäsen voi asettua ehdolle vielä kokouksessa:

Kaikilla hallitusvaaliehdokkailla on mahdollisuus 2 minuutin esittäytymiseen / vaalipuheeseen.
Äänestys suoritetaan suljettuna lippuäänestyksenä.

Vaalivaliokunnan asettamat ehdokkaat

(Kuva: Maarit Kytöharju)

Anna Dantchev

Olen suomalais-bulgarialainen laulaja-lauluntekijä. Ehdokkuus Suomen Musiikintekijöiden hallitusvaaleissa on itselleni ilo ja kunnia. Arvostan etujärjestömme päämäärätietoista edunvalvontatyötä ja musiikintekijöiden yhteisöstä huolehtimista.

Olisin suurella sydämelläni myös itse kantamassa korteni musiikintekijöiden edunvalvonnan kekoon ja omalla osaamisellani tukemassa monimuotoista yhteisöämme. Suomen musiikkialalla olen toiminut erilaisissa rooleissa jo useamman vuosikymmenen ajan. Minulla on kokemusta alamme edunvalvonnasta ja vaikuttamistyöstä sekä ymmärrystä

alamme monisäikeisestä ekosysteemistä.

Verkostossani olen tehnyt pitkäjänteistä työtä musiikkialan yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon teemojen kanssa. Näitä teemoja pitäisin esillä myös Suomen Musiikintekijöiden hallitustyössä.

Edunvalvontajärjestön hallitustyöskentely on parhaimmillaan kuin co-write sessio – jokaisen ammattilaisen omalla äänellä on merkitys. Onnistunut lopputulos vaatii yhteisen sävelen.

 

(Kuva: Sampo Haapaniemi)

Jiri Kuronen

(s.1974, Espoo) aka Jiri-serkku

Olen toiminut ammattimuusikkona rytmimusiikin saralla noin 30 vuotta. Soitan pianoa, kosketinsoittimia ja haitaria. Harjoitan myös monenlaista sävellystoimintaa ja olen ollut sovittajana lukuisilla äänitteillä. Olen myös toiminut äänitteiden julkaisijana omassa pienlevy-yhtiössä.

Viimeiset kolmetoista vuotta olen soittanut Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani -yhtyeessä. Sitä ennen olin kymmenen vuotta Olavi Uusivirran yhtyeessä. Olen työskennellyt myös teattereissa muusikkona. Opetan sivutoimisesti vapaata säestystä Sibelius-Akatemiassa. Olen toiminut monissa luottamustehtävissä, mm. Georg Malmstén -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja MES-toimikunnissa.

Olen ollut Teoston hallituksen jäsen nyt kolmen vuoden ajan. Hallitustyö on opettanut minulle, miten tekijänoikeusala toimii ja millaisia haasteita edessä on. Myös kansainvälinen näkökulma on tullut tutuksi.

Minulla on hyvä ymmärrys musiikintekijyydestä tässä ajassa. Haluan käyttää osaamistani Musiikintekijät ry:n hallitustyössä, tarjoten näin suoran linjan myös Teoston hallituksen työskentelyyn.

 

(Kuva:  Katri Vauhkonen)

Pauliina Lerche

Olen 49-vuotias musiikintekijä, freelancemuusikko, musiikkialan yrittäjä ja kahden lapsen äiti. Koulutukseltani olen musiikin maisteri Sibelius-Akatemiasta. Olen tehnyt omia lauluja jo lapsena ja esittänyt tekemääni musiikkia 16-vuotiaasta lähtien.

Korkeakouluni muusikon ammattiin olivat vuodet lapsena Värttinässä ja yli 20 vuotta Vesa-Matti Loirin yhtyeessä. Veskun kanssa olen tehnyt yli 500 keikkaa. Nykyään päätyöni on lastenmusiikkiyhtye Mimmit.

Paitsi, että olen sielultani musiikintekijä, tekijänoikeuskorvaukset muodostavat tärkeän osan sirpalaista freelancerin toimeentuloani. Musiikkiani esitetään pääasiassa konserteissa ja TV:ssä.

Olen ollut mukana musiikkiin liittyvissä luottamustehtävissä jo pitkään. Paneudun asioihin huolella, uskallan avata suuni ja taistelen tärkeiden asioiden puolesta. Korona-aika osoitti alamme haavoittuvuuden. Haluaisinkin olla mukana omalta osaltani turvaamassa musiikintekijöiden asemaa ja mahdollisuutta elää omalla työllään myös tulevaisuudessa.

 

(Kuva: Nina Lith)

Markus Nordenstreng

musiikintekijä

Olen vaikuttanut Musiikintekijöiden hallituksessa keväästä 2012, varapuheenjohtajaksi minut valittiin ensi kerran 2015. Järjestöämme olen edustanut vuosien saatossa aktiivisesti mm. Music Finlandin, Teoston, Forum Artistin ja MESin hallituksissa. Lisäksi olen osallistunut kansainväliseen toimintaamme mm. eurooppalaisen kattojärjestön ECSAn ja pohjoismaisen NPUn kokouksissa.

Ammattilaisurani musiikintekijänä käynnistyi neljännesvuosisata sitten. Vaikka koko toimiala on kokenut radikaaleja muodonmuutoksia tänä aikana, yksi asia ei ole muuttunut mihinkään. Tekijän panos musiikkibisnessirkuksessa on täysin korvaamaton, mutta emme edelleenkään ole tirehtöörin asemassa.

Musiikintekijän arki näyttäytyy päinvastoin harmillisen epävakaana, epävarmana ja epäyhdenvertaisena sekä taloudellisesti niukkana. Lähitulevaisuudessa siintää lisää epävarmuutta, eikä pelin henki muutu reiluksi ilman taistelua. Koen, että laajapohjaisesta hallituskokemukseni, yhteiskunnallisesta suhdeverkostoistani ja tekijänoikeusaktivismistani on yhteisöllemme aitoa hyötyä juuri nyt, enkä ole halukas heittämään hanskoja tiskiin.

 

(Kuva: Pasi Rytkönen)

Topi Salmi

Olen ehdolla toiselle kaudelle Suomen Musiikintekijöiden hallitukseen. Nyt kun koen päässeeni hyvin sisälle hallitustyöskentelyyn, niin jatkaminen tuntuisi mielekkäältä. Olen ollut myös mukana käynnistämässä keskustelua ja tulevia toimenpiteitä Yleisradion kotimaisen musiikin moni- ja tasapuolisen käytön suhteen. Myös tämän asian kehittymistä seuraisin mielelläni hallituksen jäsenenä.

Luottamustoimista minulla on kokemusta lisäksi Georg Malmstén -säätiön hallituksesta 2016-22 ja aloitin tänä vuonna myös MES äänitetoimikunnan (kevyt) jäsenenä.

Yleisradion ohella sydämen asiani on edistää muutenkin kotimaisen musiikin moninaisuuden ylläpitämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa päivän-popin lisäksi rootsin, iskelmän, rockin, laulelman, lastenmusiikin, etnon ja jazzin aseman ylläpitämistä ja esille tuomista.

Musiikin ammattilainen olen ollut jo vuodesta 1991 ja tällä hetkellä sanoittamisen ja luottamustoimien lisäksi olen mukana pienlevy-yhtiötoiminnassa.

 

(Kuva: Samuel Glassar)

Noora Tuuri

Olen musiikin tuottaja, tekijä ja artisti. Olen toiminut Kaiku Songs -kustannusyhtiöllä tuottajana ja tekijänä vuodesta 2019. Minulla on muusikkotausta lapsesta asti, sekä musiikin pedagogisia ja musiikin tuottajan/tekijän opintoja käytynä Metropoliassa. Keskityn popmusiikin tuottamiseen ja tekemiseen, mutta teen hyvin monipuolisesti musiikkia genrestä riippumatta.

Minun arvot ja tavoitteet musiikkialan eteenpäin viemiseksi pohjautuvat tasa-arvoiseen alaan musiikintekijöille. Ajattelen, ettei iällä tai sukupuolella pidä olla väliä siinä, millaiseen asemaan voi alalla päätyä. Haluan itse olla tukemassa tuottajapuolella naisia sekä muunsukupuolisia niin, että heitä saadaan alalla näkyviin sessioihin ja eturivin tekijöihin. Haluan olla kehittämässä keinoja – miten saadaan aikaiseksi sellainen tukiverkosto, että tämä toteutuu.

Olen myös kiinnittänyt vahvasti huomiota siihen, miten alalla suhtaudutaan ikään. Tämä on toinen suuri teema, johon täytyy saada muutosta aikaiseksi. Koen, että alalle on suuri rikkaus, mitä enemmän eri ikäisiä tekijöitä on. Minusta on todella hassu ajatus, että alalle on vaikeampaa päästä ihmisen, jolla on pitkä elämänkokemus ja paljon tarinoita kerrottavanaan.

Näiden teemojen lisäksi haluan viedä eteenpäin musiikintekijöiden palkkausta. Mielestäni pitäisi kehittää malli, jossa musiikintekijöille maksetaan levy-yhtiön puolesta jonkinlainen korvaus kappaleen julkaisuvaiheessa – samalla tavalla kuin musiikin tuottajallekin. Haluan olla luomassa joustavampaa musiikkialaa – pääteemana: monipuolisuus on rikkautta.

Musiikintekijät ja vastuullisuus

Julkaistu

Suomen Musiikintekijöiden toimistolla on Green Office -sertifikaatti. Sertifikaatio on todiste siitä, että yhdistys ottaa ympäristöasiat huomioon toimitiloissaan, päätöksenteossaan ja toiminnassaan. Sertifikaattia valvotaan vuosittaisella tarkastuksella ja raportointi kannustaa asettamaan tavoitteita, mittaamaan tuloksia ja saavuttamaan parannuksia. Green Office -toimistona olemme sitoutuneet noudattamaan Green Office -kriteereitä.

Suomen Musiikintekijät tarjoilevat tapahtumissaan kasvisruokaa. WWF:n vastuullisuusvinkkien mukaan ”Paras teko ruuan ympäristövaikutusten vähentämiseksi on liha- ja maitotuotteiden korvaaminen kasvisperäisillä vaihtoehdoilla. Kasvisruualla on lähes poikkeuksetta pienemmät ympäristövaikutukset kuin eläinperäisillä tuotteilla.” Yhdistys yrittää lisäksi vähentää ruokahävikkiä tilaamalla tarjoiluja ilmoittautumismäärän mukaisesti. Yhdistys kannustaa jäseniään peruuttamaan tapahtumailmoittautumisensa hyvissä ajoin, mikäli paikalle ei pääsekään, jotta ruokahävikkiä voitaisiin välttää mahdollisimman tehokkaasti.

Suomen Musiikintekijät kompensoivat työntekijöiden sekä hallitusten jäsenten työmatkoihin käytettyjä lentoja. Kompensaatiossa otetaan huomioon yhdistyksen ostamien lentojen kokonaishiilijalanjälki. Hiilijalanjäljelle määritellään laskurin kautta tietty summa, jolla yhdistys tukee erilaisia ympäristönsuojeluhankkeita. Hankkeet voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan tai biodiversiteetin suojelemiseen. Olemme rahoittaneet hankkeita Gold Standard nimisen organisaation kautta. Gold Standard on WWF:n perustama voittoa tavoittelematon järjestö, joka sijaitsee Genevessä.

Suomen Musiikintekijät noudattaa Turvallisemman tilan periaatteita. Periaatteet on laadittu yhteistyössä yhdenvertaisuusasiantuntija Ekvalitan kanssa. Musiikintekijät nimeävät vuodeksi kerrallaan 3 häirintäyhteyshenkilöä. Häirintäyhteyshenkilö tarjoaa keskustelutukea ja apua asian eteenpäinviemisessä tilanteessa, jossa henkilö on kohdannut Musiikintekijöiden turvallisemman tilan periaatteiden vastaista käytöstä Musiikintekijöiden tapahtumassa.

Suomen Musiikintekijät on sitoutunut Taide- ja kulttuurialan eettiseen ohjeistoon. Ohjeiston on laatinut Forum Artis joka on taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö. Suomen Musiikintekijät on Forum Artisin jäsenjärjestö.

Sanoittaja Absurdistanissa

Julkaistu

Olen yhdeltä ammatiltani sanoittaja. Syksyn ja alkutalven aikana olen sanoittanut enimmäkseen musiikintekijöiden ja muiden luovien ihmisten järkytystä, epäuskoisuutta, hämmennystä, raivoa, varovaista toivoa. Aivan kuin olisin välillä vaeltanut pimeässä Absurdistanissa. Ei ole mikään lomakeskus tämä Absurdistan, ei.

Ensin saimme tietää kulttuuribudjettiin suunnitelluista leikkauksista, kun rahapelituotot hupenevat. Leikkaukset olisivat iskeneet juuri koronan kurittamiin freelancereihin sekä heikentäneet musiikin ja koko luovan alan monimuotoisuutta, kansainvälistä kilpailukykyä sekä vähentäneet kansalaisten mahdollisuuksia moniin matalan kynnyksen kulttuuripalveluihin. Leikkausuhka ei valitettavasti kokonaan poistunut, joten sanoitustyötä riittää tuleville vuosille.

Lokakuussa vetäistiin sitten matto alta oikein kunnolla, kun EU:n tekijänoikeusdirektiivin (DSM) kansallisen toimeenpanon esitysluonnos tuli viimein lausuntokierrokselle. Esitys hämmästytti ja kummastutti luovien alojen toimijoita.

Suomen lakiluonnos on hätkähdyttävästi ristiriidassa direktiivin ja EU-maiden enemmistön siitä tekemän tulkinnan kanssa. Monin paikoin se jopa huonontaisi tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asemaa. Ja lainsäädännön yhtenäistämisen sijaan meille suomalaisille olisi luvassa muusta Euroopasta poikkeavia käytäntöjä.

Suomen esitys jättää direktiivin vastaisesti määrittelemättä, että verkkosisällönjakopalvelut välittävät tekijänoikeudella suojattua sisältöä yleisölle. Näin jää myös epäselväksi alustojen vastuu hankkia oikeudenhaltijoilta lupa sisältöjen jakamiseen.

Jännittäviä ansojakin sinne on viritelty, esimerkiksi korvausvastuu oikeudenhaltijalle väärästä poistopyynnöstä. Direktiivi ei tuollaista sisällä. Ja jos ladattu sisältö ei ”vastaa täysin” poistettavaksi vaadittua teosta, niin esto ei ole mahdollinen. Eli lyriikkavideo musan yhteyteen, niin automaattinen esto vältetään. Muitakin vesitysesityksiä löytyy.

Asianmukaisten ja oikeasuhtaisten korvausten varmistaminen, läpinäkyvä tiedonsaanti oikeuksien käytöstä tai kollektiivinen sopiminen eivät esityksessä direktiivin mukaisesti toteudu. Niin kuin ei matalan kynnyksen riitojenratkaisumekanismikaan.

Tiivistimme tekijän kannalta keskeisiä ongelmia kirjailija Juha Itkosen kanssa Hesarin Vieraskynä-palstalla 24.11.

Teoston lakiasiainjohtaja Antti Härmänmaa avaa blogissaan todella ansiokkaasti sen, mitä outouksia esittelijä on artikla 17:n sisään leiponut.

Moni muukin on ollut saman sanoitustyön touhussa. Lyhty, Tekijäfoorumi, Mitta on täysi -yhteisö ja järjestöt ovat tehneet ongelmia näkyviksi. Eri painotuksia, mutta yhteinen huoli: tämänhän piti yhtenäistää EU:n sisäistä lainsäädäntöä ja turvata tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asema digimarkkinoilla!

Olen kiitollinen useasta tapaamisesta mm. kulttuuriministeri Antti Kurvisen kanssa. Olen kiitollinen kaikille niille poliittisille päättäjille, jotka ovat vastanneet viesteihini. He ovat nostaneet minut takaisin matolle ja antavat toivoa, että direktiivin merkitys meille tekijöille, kulttuurialan yrityksille ja koko luovalle alalle on ymmärretty. Ja että tekijän oikeuksilla ei lattiaa saa pyyhkiä!

Monissa ministerin ja ministeriön kommenteissa on toistunut huoli siitä, että kiire on, olemme nyt jo myöhässä annetusta aikataulusta. Hosumalla ei kuitenkaan synny mitään hyvää, ei lainsäädäntöäkään.

Vuoden lopulla uutisoitiin, että uusi tekijänoikeuslain luonnos siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi vasta vuoden 2022 puolella. Hyvä niin. Toivottavasti myös lausuntokierros toteutetaan uudestaan.

Päätän raporttini Absurdistanista tähän. Uusi vuosi tuokoon minut sellaiseen Suomeen, joka on oikeudenmukaisuuden, tekijöiden ja kulttuurin puolella!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.

 

Tuumasta sanoittajan toimeen

Julkaistu

”Oon ollut klassinen runotyttö; kirjoittanut aina runoja, novelleja ja omia heppakirjoja. Ala-asteikäisenä ajattelin, että musta tulee kirjailija”, Valjus kertoo.

Ei tullut heppakirjailijaa, mutta ammattikirjoittaja kuitenkin. Valjus on toimittaja, blogisti, kolumnisti ja kriitikko. Sanojen rakastaja. Musiikissakin, jota hän lapsena kuunteli radiosta ja c-kaseteilta, huomion kiinnittivät nimenomaan tekstit.

”Gösta Sundqvistin sanankäyttö jäi erityisesti mieleen, vaikka lapsena en tietenkään ymmärtänyt hänen tarinoidensa kaikkia vivahteita. Myöhemmin Maija Vilkkumaan Pitkä ihana leikki -levy vuonna 1999 oli mulle aivan käänteentekevä. Mietin, että ai näinkin voi sanoittaa.”

Laululyriikan tekeminen sai kuitenkin odottaa, lukuun ottamatta yksittäistä, ihan ”hullun mielenkiintoista” kokeilua eräällä Oriveden opiston kirjoittajakurssilla. Se muistui mieleen, kun ystävien syksyisellä mökkireissulla keskusteltiin toteuttamattomista unelmista.

”Mä sanoin, että haluaisin alkaa kirjoittaa laulutekstejä”, Valjus kertoo.

”Olin alusta asti mukana sillä asenteella, että sanoittamisesta tulee osa mun työtä.”

Ja niin kuin elämässä joskus käy, alkoi ääneen sanotusta ajatuksesta tulla totta. Alkuvuodesta 2013 Valjuksen silmiin osui lehti-ilmoitus ammattiopisto Lappian lauluntekijälinjasta. Ystävät tietenkin kannustivat hakemaan.

Oli yksi mutta: Hakemukseen pyydettyä biisidemoa ei löytynyt, koska Valjus ei ollut vielä tehnyt sanoituksia. Hän soitti koulutuksen vetäjälle ja alkoi vakuutella.

”Kiimalaisen Artsi sitten tuumi, että olisihan se hyvä jos linjalla olisi yksi sanoittamiseenkin erikoistunut opiskelija. Mä olin vaan että niin todellakin olisi! Sain sitten jonkun kirjoitustehtävän ja pääsin mukaan.”

Koulutuksessa Valjus parkkeerasi itsensä aina etupulpettiin ja toimittajatyyliin kyseli kaikkea mahdollista musiikkialasta.

”Olin alusta asti mukana sillä asenteella, että sanoittamisesta tulee osa mun työtä. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä kouluun harrasteleminen mielessä. Sekin toki olisi ollut ihan hyvä linjaus.”

Ensimmäinen teksti, joka Valjus sai julkaisuun, oli Suvi Teräsniskan esittämä Joulun henki (WMF 2014, säv. Nalle Ahlstedt).

”Heti ison yhtiön isolle artistille. Tuntui kuitenkin, että tietynlainen seinä siellä on vastassa sellaisille, jotka eivät ole tallikirjoittajia, tai sanoita tallikirjoittajien sävellyksiä”, kertoo Valjus.

Hän päätti väistää esteen ja ryhtyi tekemään yhteistyötä myös omakustanneartistien kanssa. Julkaistuja tekstejä on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Genrevalikoimasta löytyy kaikenlaista: lastenlauluja, iskelmää, tanssimusiikkia ja räppikertsejä.

Monista yhteistyökumppaneistaan Valjus mainitsee säveltäjät Maki Kolehmaisen, Jussi Rasinkankaan ja Erkki Koiviston sekä oululaiset artistit Tuohimaan ja Suvi Hiltusen.

Toimittajataustasta on ollut Valjukselle hyötyä lyriikon hommissa. Etenkin elokuvakritiikkien ja laulutekstien kirjoittamisessa jotain samaa.

”Molemmissa tuodaan esiin omaa fiilistä omalla äänellä. Nyt korona-aikana, kun elokuvakritiikkien teko oli tauolla, huomasin kaipaavani sitä kirjoittamisen muotoa ihan hirveästi.”

Ylipäätään se, että kirjoittaa paljon ja monenlaista tekstiä, pitää sanoituskynänkin hereillä. Valjus on toimittajana tottunut kirjoittamaan eri medioihin ja erilaisille yleisöille. Myös laulutekstit syntyvät yleisölähtöisesti.

”Kun lähden tekemään laulutekstiä, mietin aina artistin yleisöä ja keikkapaikkoja. Pohdin, mikä olisi hyvä aihe ja näkökulma, ja miten se tehdään tarinaksi.”

Hän lähestyy laulujen aiheita mieluusti yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

”Vaikka tuttua ja turvallista usein toivotaan, haluaisin kirjoittaa vaikeistakin aiheista. Olen kirjoittanut esimerkiksi superihmisyyteen pyrkimisestä, mikä on yleistä meidän ajassa. Ja perheväkivallasta.”

Valjuksen motto sanoittajana kuitenkin on: ei sitten tehdä mitään ruikutusbiisejä.

”Mun elämänasenteeseen ylipäätäänkään ei sovi uhriutuminen ja ruikutus.”

”Sanoittaminen on vaativaa. Se vie enemmän aivokapasiteettia kuin muu kirjoittaminen.”

Valmiita tai viimeistelyä vaille timmejä lauluja jää syystä tai toisesta aina pyörimään pöytälaatikkoon. Silloin helpottaa ajatus, että samasta asiasta voi kirjoittaa useammankin tekstin.

”Hyvä aihe ei kulu kirjoittamalla. Tämä on ollut mulle iso oivallus sanoittajana”,  Valjus miettii.

”Sanoittaminen on vaativaa. Se vie enemmän aivokapasiteettia kuin muu kirjoittaminen.”

Lyriikan kirjoittaminen jää helposti sivuun, kun työpöydällä on kirjoitustöitä, joissa on deadline ja joista saa taatusti liksan. Valjus ei ole kysellyt kirjoituspalkkioiden perään silloinkaan, kun tekee tekstejä omakustanteille. Teosto-tuloja tulee jos on tullakseen.

”Samaan hengenvetoon on myös todettava, ettei mikään muu kirjoittamisen laji ole niin palkitsevaa kuin sanoittaminen. Valmiiseen biisiin on vain niin paljon matkaa… perslihaksia vaatii tämä homma, kuten tiedämme.”

Co-writesessiot ovat Valjukselle mieluinen työskentelytapa. Ne laittavat tekemään. Korona-aikana hänellä on ollut säännöllisesti Zoom-kirjoitustapaamisia erään toisen sanoittajan kanssa.

”Mulla on kirjoittajatreffejä myös yhden käsikirjoittajan kanssa. Vaikka me kirjoitetaan eri tyylilajeja, niin häneltä saan ikään kuin vähän valveutuneemman lukijan palautetta teksteistäni. Tällaisia tekstipajoja saisi olla enemmänkin.”

”Kun tekee teksti edellä, on ihanaa yllättyä siitä, miltä sanoitus kuulostaa sävellettynä.”

Valjus kirjoittaa sanoituksia sekä valmiisiin melodioihin että ilman niitä. Molemmissa tavoissa on puolensa.

”Valmis melodia yleensä viestittää mulle, mistä biisi kertoo. Hyvään melodiaan on tosi kiva kirjoittaa.

Mukavaa on myös se, että biisi on ikään kuin valmis, kun olen tehnyt työni”, hän pohtii.

”Toisaalta, kun tekee teksti edellä, on ihanaa yllättyä siitä, miltä sanoitus kuulostaa sävellettynä.”

Valjus on huomannut, että parhaiten lyriikan kirjoittaminen onnistuu silloin, kun vaihtaa maisemaa ja irtoaa rutiineista.

”Kuulostaa ihan naurettavalta ja tosi kermaperseeltä, ettei muka voi kirjoittaa kuin jossain tyyliin merimaisemassa. Mutta mulle sanoittaminen vaan on joku semmonen ei-arkinen mielentila.”

Musiikintekijöiden jäseneksi Valjus liittyi vuonna 2015. Yhdistyksen kautta verkostoituminen säveltäjien ja muiden sanoittajien kanssa on onnistunut mutkattomasti.

”Musiikintekijöiden tapahtumat on ihan ykkösjuttu. Mutta jokaisessa tapahtumassa saan ainakin kerran kuulla ihmettelyä, että ihanko Oulusta asti tulit tänne tätä varten. Se alkaa jo vähän ärsyttää”, Valjus nauraa.

”Kun siis totta kai mä tulen. Ja nimenomaan ’vain’ tätä varten. Enhän mä verkostoidu ihmisten kanssa ellen tule. Vaivaa pitää olla valmis näkemään jos haluaa tutustua ihmisiin ja saada asioita aikaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.”

5 x set up
Teksti: Kati Valjus
Kuvat: Valjuksen arkisto


Sanoitustyö vaatii tilaa ajatuksille. Olen oivaltanut, että minun pitää luoda sitä itsekkäästi itse itselleni. (Kuva:  Mikko Törmänen)


Harrastan remontointia ja olen Airbnb-host. Ajatus oli, että voisin vetäytyä Airbnb-kämppään kirjoittamaan, mutta sen varauskalenteri on ollut yllättävän täynnä.


Olen saanut kuulla, että olen helppo kirjoituskaveri. En silti päästä tekstejä helpolla. Tässä kirjoitamme Tanja Vähäsarjan kanssa.


Normaalioloissa reissaan Oulusta Helsinkiin noin joka toinen kuukausi. Nautin, kun saan tuijottaa lakeuksia liikkuvan junan ikkunasta. Junamatkustaminen on mulle omaa aikaa.


”Kirjoitan biisintekstit tietokoneen muistiinpanoihin, jolloin ne kulkevat aina mukana, sekä koneella että puhelimella. En osaa kirjoittaa käsin, kynä ei pysy ajatusten perässä.

 

SANOITUKSIA
(Valjuksen omat valinnat)

Kati Valjus haluaa modernisoida joululaulujen sisältöä, koska hengellisyys näyttelee yhä pienempää osaa ihmisten jouluissa. Joululla on silti tärkeä merkitys pysähtymisen ja itsetutkiskelun paikkana.

Suvi Teräsniska: Joulun henki
Säv. Nalle Ahlstedt, san. KV

Sani: Joulun teen sydämeen
Säv. Maki Kolehmainen, san. KV

Saija Tuupanen: Joulu puhuu
Säv. Jussi Rasinkangas, san. KV

Tommi Soidinmäki: Ihmeellinen joulu
Säv. Maki Kolehmainen, san. KV

Tuija Rantalainen ja Vahtikoira Veikko: Joulutäpinä
Säv. Tuija Rantalainen, san. Tuija Rantalainen ja KV

Musiikkiarkiston hallitus on myöntänyt Jazzlegenda-palkinnon rumpali Matti Koskialalle

Julkaistu
Suomen Jazzlegenda -palkintoja on myönnetty vuodesta 2001 lähtien. Vuosina 2001–2014 Suomen Big Band Yhdistys, Suomen Jazz & Pop Arkisto ja Imatra Big Band Festival valitsivat yhteensä 28 Jazzlegendaa. Vuodesta 2017 lähtien palkintojen jakamisesta on vastannut Musiikkiarkisto. Luettelo aikaisemmin jaetuista Suomen Jazzlegenda -palkinnoista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Jazzlegenda
Matti Koskiala on soittanut lukemattoman määrän keikkoja eri kokoonpanoissa. Esimerkiksi yhteistyö Heikki Sarmannon kanssa alkoi jo vuonna 1958. Koskialan pitkäaikaisempia kokoonpanoja ovat olleet Sarmannon yhtyeen lisäksi esimerkiksi Pentti Tiensuun, Onni Gideonin, Aarno Wallin, Seppo Sädevuon, Seppo Hovin ja Mikki Nuorivaaran johtamat yhtyeet.
Koskiala on lisäksi soittanut monien kansainvälisten jazzsolistien kanssa konserteissa, radiossa ja televisiossa sekä klubeilla. Hänen rumpujaan on kuultu muun muassa Art Farmerin, Ted Cursonin, Johnny Griffinin, Ben Websterin, Charlie Marianon, Arne Domneruksen, George Russelin ja Jan Johanssonin taustalla.
Yleisradion musiikkiohjelmissa esiintymisiä on ollut noin 750 kpl ja televisioesiintymisiä noin 610 kpl. Erilaisissa filmimusiikeissa Koskiala on ollut mukana yli 200 kertaa. Koskiala on myös ollut ahkerasti käytetty studiomuusikko – Gramexin rekisterissä on yli 2000 uraa.
Koskiala on rumpupedagogiikan edelläkävijä Suomessa. Hän opetti Fazerin musiikkikoulussa 1968–71 ja Pop/Jazz konservatoriossa 1972–78. Koskialan oppilaita ovat olleet muun muassa Jukkis Uotila, Janne Haavisto, Jartsa Karvonen ja Tomi Parkkonen.
Koskialalla oli omia radio-ohjelmia jazzista ja brasilialaisesta musiikista vuosina 1963–1995 yhteensä noin 300 kpl. Lisäksi hänellä on ollut pedegogisia koulukonsertteja yli 200 kpl. Koskiala on myös kirjoittanut tietokirjan ”Samba ja Rion karnevaalit” (1984) sekä tuottanut oppimateriaalipaketin ”Rytmiikkaa” (1972).
Kuvatiedot: Suomen Jazzlegenda nro 37 Matti Koskiala ja arkistonjohtaja Juha Henriksson. Musiikkiarkisto.

Ihmisen ikävä keikoille

Julkaistu

Alku

”Ihailin yhteiskunnallisista asioista kertovia teräviä toimittajia ja halusin sellaiseksi. Minusta ei pitänyt tulla taitelija. Olin kyllä soittanut Oulussa rokki- ja tanssibändeissä. Jälkimmäisestä oli hyötyä, kun juonsin Tammerkosken sillalla -ohjelmaa: vanhat valssit ja muut olivat tuttuja.

Merkittävä käänne tapahtui, kun muutin Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia ja tutustuin Harri Rinteeseen ja Juice Leskiseen. Juice opetti mulle tekstintekemistä. Mä opetin hänelle kitarasointuja. Perustimme bändin ja Love Records julkaisi Juice Leskinen & Coitus Int -albumin vuonna 1973.

Toimittajaurani alkoi Oulussa Kaleva-lehdessä ja  jatkui sitten tv-uutisissa ja Ajankohtaisessa Kakkosessa, mikä oli unelmani lukiolaisena. Juonsin myös musiikkiohjelmia, muun muassa Iltatähteä, ja ’pilasin’ Suomen nuorison näyttämällä Sex Pistolsia.

Kun soololevyn tekeminen alkoi kiinnostaa, Juice kannusti siihen kovasti. Hän oli antanut mulle lisänimen Kiimingin Steve Winwood.

Love Records julkaisi Maalaispoika oon -albumini 1974. Se nousi listojen kärkisijoille. Äkkiä olinkin Suomen suosituin laulaja ja nuortenlehtien karvapääpörssien ykkönen jonkin aikaa. Oli sitten pakko lähteä keikoille ja jättää toimittajan töitä vähemmälle. Se päätös teki aivan hirveän kipeää.”

Inspiraatio

”Tavallaan tein reportaaseja, kun kirjoitin lauluja. Minua ovat inspiroineet erityisesti katoava maaseutu, muuttoliike pohjoisesta etelään sekä Ruotsiin ja kaupungistuvien ihmisten elämä. Harri Rinteen kanssa ryhdyimme kirjoittamaan Siirtomaasuomen lauluja -trilogiaa jo silloin, kun olin vielä teinisuosikki. Teinien suosio tulee ja menee, ja minunkin tapauksessani se kesti vain tovin.

Trilogian lauluja esitän keikoilla edelleen, niistä mainittakoon Kiiminkijoki, Yhdentoista virran maa, Leuhkat eväät ja Pohjoisen laulu. Ja tietenkin Ajolähtö; tunnari Mikko Niskasen samannimiseen elokuvaan.

Harrin ja mun laulujen sankarit ovat usein rehvakkaita työmiehiä, joilla on lommo sydämessä. Pinnan alla on hyvin herkkä ja haavoittuvainen suomalainen mies.

Valehtelisin jos sanoisin, etteivät naiset olisi inspiroineet. Kyllä Harrin ja mun suuri inspiraation aihe on olleet ihmissuhteet. Meidän aidoimmat laulut ovat syntyneet tosielämän kohtaamisista, ihastumisista, rakkaudesta ja eroista. Rakkauslauluja on tuotannossamme satoja.

Keikoilla inspiraatio on haitaristi Jammi Humalamäki. Hauska mies.”

Luovuus

”Yhteiskunta ja sen kehitys on mulle luovuuden lähde. Olen sosiologinen lauluntekijä. Luen paljon ja seuraan asioita. Välillä kävin eduskunnassa puhumassa ja laatimassa lakeja.

Pidä yhteistyötä soittajien kanssa todella tärkeänä. Täällä mun talon kellarissa esittelen heille ideoitani. Luova prosessi, kun se biisi alkaa muotoutua soittajien käsissä, on niin upeeta. Olen tässä täysin vanhan liiton mies.

Haluan olla oikeasti tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka levyilläni soittavat. Haluan mainita erityisesti Masi Luoman, jonka sovittamat suomalaiskansalliset jouset ovat kruunanneet monet mun biisit.

Mulla ei ole lähes koskaan ollut sellaista vaihetta, ettei lauluja olisi syntynyt. Olen julkaissut levyn vuodessa, parhaimpina kaksi. Yksin olen tehnyt reilu sata laulua.”

Harri Rinne

”Myös lauluntekijäkollegani ja ystäväni Harri Rinne on mulle luovuuden lähde. Hänen kanssaan tulee puhuttua ihan kaikesta. Parhaimmillaan laulut on meille terapiaa. Me ollaan rohkeasti kirjoitettu aiheesta kuin aiheesta.

Ollaan kirjoitettu yhdessä noin 600 laulua. Tiimityö on ollut meille hyväksi; me ikään kuin kiritetään toisiamme. Mä olen tosi monisanainen, ja Harrilla on ihmeellinen kyky tiivistää sanottava. Tehdään sekä tekstit että sävelet kimpassa, kitarat sylissä.

Ollaankohan me Suomen ensimmäisiä co-writaajia? Junnu Vainio -rahaston sanoittajapalkintokin me saatiin yhdessä, vuonna 2005.

Mitä enemmän on ikää, sitä raskaammilta laulunkirjoitussessiot tuntuvat – siis henkisesti. Me ei edes yritetä kertoa muita kuin meidän ikäluokan tarinoita. Viimeinen juna vuodelta 2018 saattaa olla viimeisimpiä levyjä, joilla meidän uusia biisejä julkaistaan. Sieltä löytyy esimerkiksi Tyhjä pesä; kertomus siitä, kun lapset on lähteneet kotoa. Musta ikävä kuvaa ihmistä, joka ei ole koskaan oikein kunnolla rakastunut, vaikka on ollut suhteissa. Rakastaja yhä nostaa esiin tabun aiheen: ikäihmisten erotiikan. Juicea me muistellaan kappaleessa Ikävä Jussia.”

Onnistumisia

”Sanoitin Maaritille 1980-luvulla kappaleet Jäätelökesä, Hymypoika ja Avainkaulalapsi. Sävellykset ovat Sami Hurmerinnan. Näistä lauluista olen edelleen hyvin ylpeä.

Koen onnistumisen tunnetta, kun taitelijat tekevät kappaleistani uusia versioita, joissa on aivan eri ulottuvuuksia kuin alkuperäisessä. Arvokkaita on se, että laulut jäävät elämään.

Vuonna 1978-1982 julkaistu Siirtomaasuomen laulut-trilogia on minulle tärkeä – olenhan pohjoissuomalainen lauluntekijä. Maalaispoikien tarina jatkui lähiölauluissa ja kantreissa. Nämäkin yhteiskunnalliset laulut olivat merkityksellisiä vaikka eivät sellaiset radioissa soineet enää 80-90-luvuilla. Ile Vainio sanoi Herraksi synnytään -levystäni: hyviä lauluja, mutten usko että myyvät paskaakaan. Eikä ne myyneetkään. Ile halusi kuitenkin antaa mahdollisuuden. Sen jälkeen aloin julkaista Indie-tuottajana itse.

Haasteita

”Monipuolisuus on synti Suomessa. Nyt toki ajattelen, että Rikoo on riskillä ruma, Vicky Lee ja muut Syksyn sävelessä menestyneet rallit ovat ihan hyvää camp-huumoria; sellaista esi-Kummelia. Mutta silloin aikanaan harmitti, kun yhteiskunnallisesti kantaaottavat lauluni jäivät niiden varjoon.

1990-luku oli hankala. Pakinoitsijat ja kriitikot kirjoittivat minusta kovaan sävyyn. Kestin dissaamisen jotenkuten, mutta myönnän, että se vaikutti luovuuteeni.

Kollegat ja ystävät olivat puolellani: Harri Rinne ilmoitti menevänsä lauluntekolakkoon ellei kirjoittelu lopu. Juice sanoi julkisuudessa, että on ainoa ihminen, joka saa vittuilla Alatalolle.

Ehkä mun ei-boheemi elämäntapa ja imago ärsytti? Hiihdin, laskettelin, kiipeilin ja meloin. Olin ulkoilmaihminen. Joskus 80–90-luvullahan surkeuden ja alkoholiongelmien romantisointi oli vielä muotia.

Kirjoitin 1990-luvun alussa Puutarha-levyä ja olin täynnä surua. Albumin laulut ovat itsemurhan tehneelle vaimolleni Marjalle. Ne syntyivät kuin automaatiokirjoituksella. Olin shokissa, enkä edes noteerannut hyviä arvosteluja, joita se levy sai.

Eduskunta-aikanani sain torpattua työsuhdetekijänoikeuden. Pidän sitä onnistumisena.”

Politiikka

”Eduskunnassa ihmettelin aluksi, että miten tällainen laulaja-lauluntekijä on tänne päässyt. Muutaman kuukauden siellä kansanedustajien juttuja kuunneltuani aloin miettiä, että miten nuo on tänne päässeet. Samanlaisia ihmisiä me ollaan kaikki.

Harrin kanssa kirjoittamani Totuuden etsijät -kappale kuvastaa tuntojani 16 vuodesta eduskunnassa: Rakastan kaikkia niitä, jotka totuutta etsivät. Pelkään kaikkia niitä, jotka sen jo löysivät.

 Poliittinen debatti herätti minussa vastenmielisyyden; kun ei enää puhuta asiasta, vaan huudetaan sitä omaa totuutta. Ääriryhmiksi jakautuminen ei Suomessa onneksi vielä näy niin paljon kuin Amerikassa. Mutta se huolestuttaa.”

Nyt

”Koronapandemia on ollut iso katastrofi musiikkialalle – sekä henkinen että taloudellinen. Pitäisi löytyä valtion tukea freelancereille, joilta on lähtenyt työt alta. En nyt tarkoita itseäni; olenhan eläkeläinen. Paljon keikkoja ja suunnitelmia on peruuntunut minultakin, ja juhlakonsertilleni Tampere-talossa on laitettu uusi päivämäärä maaliskuulle 2022.”

Huomenna

”Olen vanhan liiton mies: Haluan, että levyilläni on oikeita soittimia ja soittajia – Music Played by Humans – kuten Gary Barlow nimesi upean albuminsa. Se maksaa.

Pitäisi päästä keikoille, että firmani saisi rahaa levyjen tekoon. Ja keikoille on hirveä ikävä muutenkin. Joku puhuu läheisriippuvuudesta; mulla on yleisöriippuvuus.”

Motto

”Jos et elää voi kuin tahdot, tahdot elää niin kuin voit.”

Jutussa mainitut biisit:
Kiiminkijoki, Yhdentoista virran maa, Pohjoisen laulu: säv. ja san.  Alatalo
Leuhkat eväät, Ajolähtö, Tyhjä pesä, Musta ikävä, Rakastaja yhä, Ikävä Jussia: säv. ja san. Alatalo & Rinne

Kaj Chydenius säveltää sanoille siivet

Julkaistu

Työpäivä alkaa usein niin, että Chydenius etsii seuraavaa sävellettävää tekstiä runokirjasta. Niitä on hänen työhuoneessaan hyllyllinen. Tarkkaan ottaen Chydeniuksen yhteydessä ei pitäisi puhua työhuoneesta eikä työpäivästä?

”Tämä on elämäntapa. En kutsu tätä työksi. Minä harrastan säveltämistä”, hän sanoo.

Kun kiinnostava runo on löytynyt, säveltäjä lukee sen ensin ajatuksen kanssa ja siirtyy sitten pianolle.

”Tapailen sointuja ja alan hahmottaa, miten melodia voisi kulkea. Kun tuntuu hyvältä, kirjoitan nuoteille yhden fraasin kerrallaan tai pidemmän osan.”

Säveltämään houkuttelevat runot, jotka ovat laulullisia. Osa laulullisuutta on poljento, jonka tekstin rytmistä tunnistaa.

”Teksti sen kertoo, onko esimerkiksi valssia, humppaa tai tangoa. Sen tietää tekstin rytmistä ilman, että sitä on kirjoittaja mihinkään merkinnyt. Tai voihan sen joskus merkitäkin, kuten Anu Kaipainen oli laittanut tekstinsä nimeksi Nuoruustango.”

Säveltäjä voi lisätä omia variaatioita, mutta kaikki lähtee tekstistä.

”Esimerkiksi Tyttö ja tanssiva karhu on kolmijakoinen. Tämä poljento oli jo Marja-Leena Mikkolan kirjoittamana.”

Tavumääriä tai sanojen painoja Chydenius ei mieti.

”Ei näitä tarvitse matemaattisesti ajatella, riittää kun tekee niin, että tuntuu hyvältä. Kyllä tekstistä huomaa, jos siinä jokin mättää. Jotkut ontuu ja toiset soljuu. Esimerkiksi Pentti Saaritsa on taitava rytmin käsittelijä sen ansiosta, että hän on itse muusikko.”

”Hyvä teksti ei ole tasapaksu ja pliisu, ei suora viiva vaan kaari, jossa on vielä jokin erityinen nousukohta. Moni runoilija osaa näin kirjoittaa.”

Riimit eivät ole tekstin laulullisuuden edellytys. Esimerkiksi Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan on riimitön.

Tekstin sisällössä Chydenius kiinnittää huomiota alun kiinnostavuuteen ja kerronnan selkeyteen sekä siihen, miten tarina ja draama on rakennettu.

”On hyvä, jos aloitus vetää heti mukaan ja jos sisällössä pysyy kärryillä. Ei haittaa, jos on jokin tunnenousu ja yllätys, jokin sellainen kohta, joka hyviin runoihin on osattu rakentaa. Hyvä teksti ei ole tasapaksu ja pliisu, ei suora viiva vaan kaari, jossa on vielä jokin erityinen nousukohta. Moni runoilija osaa näin kirjoittaa”, Chydenius kehuu.

Lyhytkin teksti on mahdollinen.

Esimerkiksi Vaikka olen vain hiekka joessa on sävelletty Tyyne Saastamoisen viisiriviseen runoon. Laulun ydinviesti mahtuu yhteen virkkeeseen: Vaikka olen vain hiekka joessa, olen matkalla mereen ja kuuntelen rannat.

Saastamoinen asui Ranskassa vuodesta 1960. Chydeniuksen vuonna 2018 säveltämä runo on julkaistu 1994. Sanoja kuunnellessa voi nähdä runoilijan asuinpaikan Etelä-Ranskan joet, joista hiekka virtaa Välimereen.

”Taivaalliset sanat. Ne järkyttävät syvästi. Ei tarvita enempää. Ei tarvitse koko lapsuutta kertoa.”

Yksi tunnetuimpia Chydeniuksen laulusävellyksiä on Matti Rossin tekstiin sävelletty Jos rakastat Kristiina Halkolan levytyksenä. Musiikki elää tekstin mukana tavalla, joka on Chydeniukselle tyypillistä.

Vaihtelua on myös suositun Lounatuulen laulun sävellyksessä. Sanat kirjoitti Kaarina Helakisa, ja laulu tehtiin Helsinki Television lastennäytelmään Anselmus. Sävellys alkaa mollissa mutta vaihtuu puolen välin jälkeen duuriin. Lopussa vaihdetaan taas molliin.

”Kaikkea tällaista, jos tuntuu, että se auttaa tekstin ymmärtämistä. Minun pitää säveltää teksti juuri niin kuin minusta tuntuu ja mikä saa minussa tunnevaikutuksen aikaan. Jos sävellys on onnistunut, se voi antaa runolle siivet.”

Chydeniuksella on tapana merkitä kunkin laulun nuottiin, milloin ja missä laulu on sävelletty. Lounatuulen laulun hän sävelsi Tukholmassa vuonna 1970.

Laulusävellyksistään suurimman osan Chydenius on tehnyt julkaistuun runoon. Osa lauluista on syntynyt niin, että kirjoittaja on tiennyt tekstinsä tulevan Chydeniuksen sävellettäväksi.

Tällaisia ovat esimerkiksi monet Marja-Leena Mikkolan, Aulikki Oksasen, Matti Rossin ja Pentti Saaritsan teksteihin sävelletyt laulut. Niiden maalina on heti alkuunsa ollut esimerkiksi Ylioppilasteatteri, KOM-teatteri tai jokin tv-näytelmä tai muu vastaava produktio.

Säveltämisen lisäksi Kaj Chydenius käy yhdessä laulajan kanssa läpi yksityiskohdat kuten fraseerauksen.

Eniten hänen laulujaan on tällä vuosituhannella levyttänyt Taru Nyman.

”Olemme tehneet kaksikymmentä vuotta yhteistyötä. Tarulla on ainutlaatuinen kyky siinä, että kuulija ymmärtää heti ensi kuulemalla, mitä laulussa sanotaan”, säveltäjä ylistää.

Tekstiin eläytymisellä ja sanojen sisäistämisellä sekä oikealla fraseerauksella välttää ongelmat esimerkiksi tavujen pituuksissa.

”Aleksis Kiven runoa Laulu oravasta en ole säveltänyt laulettavaksi uunien Kultalaan.”

Musiikintekijät ry:n jäsenistä Chydenius on säveltänyt esimerkiksi Jukka Itkosen, Pauli Ylitalon, Heikki Salon ja Ilkka Kylävaaran tekstejä.

Kirjassa Muistin juuri Chydenius kertoo reaktiostaan, kun hän ensimmäisen kerran sai Jukka Itkoselta paksun kirjekuoren runoja: ”Hetkessä olin myyty: ihastuttavia tekstejä kasapäin, hauskoja, syvällisiä, ja mikä tärkeintä, sävellettäviä!”

”Pauli puolestaan on ammattimuusikko ja tekstit ovat hurmaavia. Heikin kanssa yhteistyö alkoi, kun Sari Mällinen pyysi KOM-teatteriin kolme laulutekstiä. Jukalla, Paulilla ja Heikillä, on teksteissään huumoria. Heille runo on jotain kivaa. Taivaan kiitos!”

Ilkka Kylävaara soitti Chydeniukselle tammikuussa 1995 ja kysyi, miten laulutekstejä kirjoitetaan. Säveltäjä vastasi, että kertoisi, jos tietäisi. Hän lisäsi, että kertosäe on usein hyväksi havaittu keino.

Pian Kylävaaran tekstejä alkoi tulla. Elvis ry:n juhlakonsertissa 2004 Timo Turpeinen esitti Matti Pellonpään muistoksi kirjoitetun On Eliten pöydässä paikka.

”En muista, että olisi tullut yhtään tolkullista laulua niin, että olisin ensin tehnyt sävellyksen.”

Sävellys ennen tekstiä on Chydeniukselle nurinkurinen järjestys.

”En muista, että olisi tullut yhtään tolkullista laulua niin, että olisin ensin tehnyt sävellyksen”, hän sanoo.

Joskus sävellys ja teksti voivat olla ristiriidassa. Tai ainakin siltä voi tuntua.

”Jos teksti on tragikoominen, tämä on mahdollista. Teksti voi tuntua traagiselta, mutta siinä on hienovaraisesti jokin koominen pohjavire. Silloin sävellys ei saa korostaa traagisuutta vaan se koomisuuskin pitää säilyttää”, Chydenius sanoo.

Musiikki voi myös pilata hyvän tekstin.

”Todellakin. Esimerkkejä on pilvin pimein. Mutta älä pyydä minua mainitsemaan niitä. Löytyy omastakin tuotannosta.”

Nykytahdilla laulusävellyksiä syntyy pari sataa vuodessa. Niiden kokonaismääräksi Chydenius arvioi yli viisi tuhatta. Mukana ovat myös ne, jotka ovat vasta käsinkirjoitetuilla nuoteilla eivätkä vielä lopullisena versiona tietokoneella.

Säveltäjänuraan on tiiviisti liittynyt laulajien kouluttaminen. Chydenius on esimerkiksi ollut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston Nätyllä.

Säveltämistä hän ei ole opettanut yhdelläkään kurssilla.

”Olen pyynnöstä voinut kommentoida joidenkin nuorempien sävellyksiä. Mutta en takaa mitään, onko neuvoistani hyötyä. Poikiani Kallea ja Jussia en ole lähtenyt neuvomaan.”

Love Records oli 1970-luvun lopun konkurssiin asti Chydeniuksen levytettyjen sävellysten pääasiallinen julkaisija. Sen jälkeen se on ollut Martti Heikkisen Texicalli Records. Pelkästään viimeisimmän kymmenen vuoden aikana levyjä on ilmestynyt toistakymmentä, ja usein yhdellä julkaisulla on yli kaksikymmentä laulua.

”Martsalle olen tosi kiitollinen, että olen saanut näitä lauluja levyille. Usein hän tulee konsertteihinkin mukanaan laatikollinen levyjä. Äsken Texicallin pikkujouluissa näin, mitä kaikkea hän on viime aikoina julkaissut. En voisi enempää ihailla.”

Pianoa monella Chydeniuksen sävellysten levyllä soittaa Eero Ojanen, joka on myös sovittanut osan lauluista.

Chydenius tekee luottolaulajiensa kanssa edelleen useita kymmeniä keikkoja vuodessa. Konserttien jälkeen on usein käynyt niin, että kuulija on tullut sanomaan musiikin aukaisseen hänelle runon, jonka hän on ennestäänkin tuntenut.

”Tällaisesta palautteesta tulen aina iloiseksi. Sävellys on onnistunut, kun runoilija saa tekstilleen oikeutta.”

“Ei uhka eikä mikään!”

Kansansävelmässä Kalliolle kukkulalle on piirilaulun poljento. Se voi tuntua jopa monotoniselta.

Kaj Chydenius sävelsi tekstin uudestaan 1970-luvun alussa Teatterikoulun opiskelijoille kuorolaulun harjoitustehtäväksi. Hän löysi tekstistä keinuvamman poljennon. Samalla sävellaji vaihtui mollista duuriin.

Chydenius kertoo sävellyksen synnystä Otto Donnerin haastattelemana Populaarimusiikin museon Pomus.netin videotallenteella (24.10.2008) näin:

”Se kansansävelmä on toiminut hyvin piirilaulussa. Mutta minulle oli jäänyt siitä piirilaulusta se käsitys, että se on hiukan yhdentekevää niille pojille, että tuleeko tyttö vai ei. Että jollen sua saa, niin lähden täältä ainakin metrin päähän. Se ei ollut uhka eikä mikään.”

Piirilaulussa kansansävelmä toimii hyvin, mutta nyt laululla oli toinen funktio.

”Halusin, että pojat sanovat kerralla, että se on menoa, jos sä et tuu.”

Aki Tykki ja kauniit sanat

Julkaistu

”Silloin oltiin viidettä viikkoa Lapin rundilla. Hissiin mentiin peruuttamalla, ettei vahingossakaan olisi nähnyt peiliin. Siitä tuli ajatus, että mitä jos joku inhoaisi itseään niin paljon, että peittäisi kotonaan kaikki heijastavat pinnat.”

Näin sai alkunsa epävarmojen rohkaisuksi kirjoitettu Olette kauniita, joka löytyy Happoradion menestykseen nostaneelta ja useita radiosinkkuja sisältävältä albumilta Kaunis Minä (2008). Radiosoittoa bändi oli saanut jo kolmella edellisellä levyllään, joista Asemalla-debyytin krapulankatkuinen Pois Kalliosta soi edelleen.

Bändin keulahahmo ja teksteistä pääosin vastaava Aki Tykki (s. 1975) on käsitellyt sanoituksissaan paljon mielen tummiakin kerroksia. Kallion kämpillä muurahaisia laskevasta dokailijasta hän on kuitenkin kasvanut jo kauas, niin laulunaiheiltaan kuin muutenkin.

”Nykyään olen tällainen espoolainen perheenisä ja ällöttävän vapautunut keski-ikäinen mies. Ja syvyys on tärkeää sanoituksissa. Uran alussa ne olivat lähinnä välttämätön paha.”

Parhaillaan Aki Tykki potee lievää väsymystä keikkojen, biisinkirjoittamisen ja lapsiperhe-elämän kolminaisuudessa. Sonylta Warnerille siirtynyt Happoradio julkaisi alkuvuodesta sinkun Tehdään jotain kaunista, ja keikkojen ohella bändi työstää uutta materiaalia.

”Aiemmin työskentelin enemmän öisin, punaviiniä unohtamatta.”

Kesästä asti Aki Tykki on kirjoittanut lauluja myös muille solmittuaan house writer -sopimuksen HMC:n kanssa.

”Sillä saralla on kannukset vielä ansaitsematta, mutta flow on ollut hyvä. Muutenkaan elämässä ei ole valittamista.”

Tykki kyllä myöntää hieman haaveilevansa siitä, että voisi jossain vaiheessa sulkeutua bändeineen muutamaksi päiväksi arjen ulottumattomiin.

”Olisihan se keskittyminen toisenlaista. Nyt sitä työskentelee pitkälti toimistoaikoina ja vaikka miten olisi inspiraatio päällä niin lapsi on haettava päiväkodista. Aiemmin työskentelin enemmän öisin, punaviiniä unohtamatta.”

Samassa bändissä Aki Tykki kokee olleensa periaatteessa jo rippikouluikäisestä, sillä siitä asti Happoradiossa on soittanut myös bändin nykyinen rumpali Markku DeFrost. Alun perin joensuulaisesta Sydänyöstä tuli Happoradio erinäisten vaiheiden jälkeen Helsingissä vuonna 2001.

Alkuperäiskaksikon lisäksi bändiin kuuluvat kitaristi AH Haapasalo, basisti Jatu Motti ja tuoreimpana jäsenenä kosketinsoittaja Klaus Suominen.

Kappaleet Tykki ja Haapasalo säveltävät yhdessä,  useimmiten Haapasalon sävellyksellisten ideoiden pohjalta.

”Tosin minulla on veto-oikeus melodiaan, jos en keksi siihen sopivaa tekstiä. Sanoja en mieti vielä siinä vaiheessa, kun yhdessä fiilistelemme sointukulkuja.”

Joskus sanat voivat putoilla paikoilleen nopeastikin, mutta useimmiten prosessi vie aikaa ja yksi säkeistö saattaa vaatia kuukausienkin pyörittelyn.

”Opiskelin aikoinaan musiikkitieteitä, en kuitenkaan tarpeeksi pitkään pystyäkseni analysoimaan prosessejani. Olisi ihan hauska ymmärtää, millaiseen melodiaan löydän tekstin ja millaiseen en. Luulen, että kyseessä on rytminen asia.”

Tuskallisin on ollut tilanne, jossa kappaleen pohja oli miksattu valmiiksi, mutta tekstin aiheesta ei ollut vielä hajuakaan.

”Sen jälkeen olen vannonut, että enää biisi ei mene tuotantoon ennen kuin sillä on aihe edes otsikon verran.”
Yhteistyössä ja muille kuin omalle bändille tekstit muotoutuvat toisenlaisessa prosessissa.

Co-write-sessioissa omaa rimaa on pakko madaltaa ja pakottaa itsensä toimimaan normaalia nopeammin.

”Se tekee hyvää. Tekstin synty ei myöskään ole pelkästään omalla kontolla.”

Kun kirjoittaa yksin, avuksi on koitunut tekniikka tai oikeastaan hahmo nimeltä Kemppi, kuvitteellinen kokemäkeläinen koneasentaja, joka ei ole kovinkaan hyvä kirjoittaja, mutta saattaa homman valmiiksi.

”Entinen miksaajamme Ville Kulju sen keksi. Pistetään Kemppi töihin ja korjaillaan myöhemmin. Kun tehdään joku osa, tekstitän sen puutaheinää-sanoilla. Joskus sellaisesta jää lopulliseen tekstiin rivejä, jotka eivät miettimällä ehkä tulisi mieleenkään.”

”Kirjoittaessa skitsoilen draaman kaarta ja sitä miten teksti etenee.”

Sanoittamista Aki Tykki pitää vaikeampana kuin säveltämistä. Pianosta voi hakea melodioita päivittäin, mutta tekstit vaativat toisenlaista paneutumista.

”Kun operoidaan popmusan maailmassa, on käytettävissä aika rajattu määrä sointukulkuja ja melodioita. Aiheita ja sanoja taas on periaatteessa loputtomasti.”

Tekstit rakentuvat yleensä yhden lauseen ympärille ja alkusysäys voi tulla mistä tahansa, vaikka Simpsoneista.

”Kirjoittaessa skitsoilen draaman kaarta ja sitä miten teksti etenee. Tärkeintä on tunnelma, mutta mielelläni kirjoitan niin, että tekstiin tulee useampia tasoja.”

Biisi voikin päällisin puolin olla rakkauslaulu, mutta kertoa myös muusta, vaikka pokeririippuvuudesta kuten Hirsipuu: ”Vene ei valmistu ja naulat kaatuu jokeen”.

”Vene eli boat tarkoittaa täyskättä, naulat ässäparia ja joki eli river viidettä korttia, joka jaetaan pöytään Texas hold’emissa. Videossa koira juoksee Mikonkadulla Casinon ohi ja minä myhäilen vaikka tiedän, että kuulijoista 97 prosenttia ei tajua koko juttua. No, kymmenen vuotta myöhemmin voin kertoa sen haastattelussa!”

Pelastaja taas on puhetta Jumalalle Jeesuksen näkökulmasta. Sen tekstillä on yhteys Tykin omaan rippikouluaikaan.

”Olisimme halunneet esittää konfirmaatiossa laulun, jossa puhuttiin epävarmuudesta ja etsimisestä. Meitä kiellettiin laulamasta kirkossa sellaista, koska kristitty ei saa epäillä. Kyllä ärsytti, epäilihän Jeesuskin! Sittemmin minusta tuli ateisti. Kirkonkin kanta lienee lieventynyt, sillä Pelastaja valittiin rippikoulun laulukirjaan.”

Suomen kieltä Aki Tykki sanoo rakastavansa ja pitää sillä leikittelystä. Riimittely on hänelle luontaista ja monet teksteistä vilisevät täydellisiä riimisanapareja.

”Kyllähän ne juurtuneet ja uurtuneet helposti rusahtavat paikoilleen. Tavallaan koen riimittelyn ilmaisukeinona halvaksikin kun se on itselle niin helppoa. Se voi myös kääntyä tahattoman koomiseksi tai sitten itsensä ajaa ansaan kaiken maailman sisäriimien kanssa.”

Välillä riimeistä yrittää rimpuilla irti ihan tietoisesti, mutta hyvää flow’ta ei kannata katkaista.

”Esimerkiksi Ihmisenpyörää ja Valopalloa  kirjoittaessani päätin antaa mennä ihan härskisti sen enempää kyseenalaistamatta, voiko näin sanoa.”

Monelle tekstille on tunnusomaista lämpöä tuova jutustelevuus.

”Sellaisesta tykkään, esimerkiksi Samuli Putron tekstien rupattelevuudesta. Hän on sanoittaja, jonka tekstit aiheuttavat minussa voimakkaimmat tunnereaktiot. Hänellä tavut asettuvat niin hienosti ja sisältö kuitenkin hengittää.”

”Bändin perustamisen aikoihin oli luontevaa laulaa ryyppäämisestä, vanhemmiten pohdinnat ovat syventyneet ja musta on tullut runollisempi.”

Uusiakin sanoja on vahingossa tullut keksityksi.

”Pojalleni tekemääni Leevin lauluun kirjoitin että linnunpoika, liepukkani hei ja sitten googlailin, mistäs tällainen liepukka nyt tuli, tarkoittaako se edes mitään. Päädyin lueskelemaan tuutulaulujen historiasta ja siitä, miten tilannesidonnaisesti ne ovat syntyneet.”

Isäksi tulo on vaikuttanut tekstimaailmoihin voimakkaasti, kuten omat elämänvaiheet muutoinkin. Aki Tykin mielestä elämänkokemusten pitääkin antaa näkyä.

”Bändin perustamisen aikoihin oli luontevaa laulaa ryyppäämisestä, vanhemmiten pohdinnat ovat syventyneet ja musta on tullut runollisempi. Baarin nurkkapöydät ovat vaihtuneet luontometaforiin. Joka toiseen tekstiin meinaa puskea puu.”

Suomirokin kaanoniin kuuluu horjuva ja naisen pelastusta huutava mies, ja sitä lippua Tykki sanoo kantaneensa ihan ansiokkaasti.

”Nyt jo mieluusti olen itsekin avuksi jollekulle.”

 

Erityisesti mieleen on jäänyt Pidä pinnalla pää -tekstin öinen kirjoitushetki, kun muu perhe nukkui seinän takana.

”Mietin, että tekstin kautta voin puhua pojalleni sittenkin, kun hän on aikuinen ja minua ei ehkä enää ole. Kirjoittamisen hetkellä hän oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Tuntui huimalta ajatella, millaisen ajan päähän siitä ylsin.”

Yksi yhteen laulujen minä ei kirjoittajaansa peilaa, mutta oman persoonan läpi jokainen teksti on suodattunut.

”Nyt kun kirjoitan myös muille, on tätäkin pitänyt miettiä. Minkä aseman siinä ottaa ja miten välttää ulkokohtaisuuden tunnun.”

Samana lauluntekemisessä on pysynyt yksi asia, onneksi. Se ohikiitävä hetki, kun tuntee tehneensä maailman parhaan biisin.

”Se tulee vuosi vuodelta harvemmin, mutta fiiliksen onnistuu yhä joskus tavoittamaan. Aikanaan kun keksin Taviksen kertosäkeen niin lähdin heti baariin, että nyt tuli hitti! Levy-yhtiö ei meinannut aluksi julkaista koko biisiä.”

Hitti kappaleesta kuitenkin tuli, joskus taas hitti yllättää tekijänsäkin. Niin kävi bändin tuotannon kulmakivelle Puhu äänellä jonka kuulen, joka oli alun alkaen tarkoitettu kivaksi akustiseksi välipalaksi.

”Nyt yhteislaulatan siitä keikoilla toista säkeistöä, en enää kertsiä.”

”Yhä muistan ne Lieksan Puustellin kaksi katsojaa.”

Vaikka suomirock ei ole viime vuosina ollut suurimmassa huudossa, on Happoradion suosio pitänyt ja uusia nuoria faneja tullut.

”Radiosoitossa muutosta on toki nähnyt, mutta toisaalta striimausten kautta musaa kuunnellaan enemmän kuin koskaan.”

Aikaan bändi on mukautunut luontevasti omien intressien kautta, eikä esimerkiksi koneiden käyttäminen bändisoitinten ohella ole ollut mikään juttu.

”En kuuntele Radio Nostalgiaa. Innostun helposti uudesta musasta ja kokeilemme mielellämme uusia saundeja. Se, mikä Happoradio on, tulee biisiemme, harmoniakäsityksemme ja minun lauluääneni kautta. Tuotanto voi elää.”

Henkseleitä paukutellen bändi ei lavalle vieläkään mene.

”Yhä muistan ne Lieksan Puustellin kaksi katsojaa.”

Yhtä asiaa Aki Tykki on toisinaan miettinyt. Kun hän aikoinaan haki musiikkiopistoon opiskelemaan pianonsoittoa, piti valita klassinen tai pop/jazz-linja.

”Valitsin pop/jazzin vaikken tiennyt, mitä se edes tarkoittaa. Jos olisin valinnut toisin, missähän olisin nyt?”

Ensimmäinen bändi oli perustettu kavereiden kanssa jo ennen opintoja.

”Kukaan ei osannut soittaa mitään, kunhan vain larpattiin bändiä. Jossain vaiheessa tajusin, että soittotaito voisi olla ihan hyvä.”

Tosin ensimmäisen biisinsä Aki Tykki sävelsi jo ennen soittotaitoakaan. Hän piirteli nuottiviivastolle nuotteja tahtilajiin 5/4, minkä jälkeen hänen isänsä sanoitti kappaleen ja lähetti sen Kevään sävel -kilpailuun.

”Sijoitumme sijalle 150, osallistujia oli kolmisensataa. Herää kysymys, millaisia ne loput biisit olivat.”

Mutta ennen nuotteja oli vielä jotain, oli sanat. Oli pieni tytönnäköinen poika, joka jossain päin Joensuuta istui runoilemassa koiranpennuista. Kunnes sitten eräänä päivänä näki Michael Jacksonin Thriller-videon, jossa muututtiin sekä ihmissudeksi että zombieksi.

”En ymmärtänyt, mistä oli kyse mutta olihan se nyt siistiä. Tiesin haluavani musa-alalle, kun siellä kerran voi tapahtua tuollaista.”

Paras sanoitus on Aki Tykin mielestä kuin talo, jonka ovesta pääsee helposti sisään, mutta sokkeloista, ullakoilta ja kellareista voi paljastua mitä tahansa.

Omissa teksteissään hän toivoisi oppivansa käyttämään vähemmän sanaa ”kaunis”.

”Jos tekoäly kirjoittaisi Happoradion kappaleen, sen nimeksi tulisi Kaunis Puu.”

Jutussa mainittujen biisien sävellykset:
AH Haapasalo & Aki Tykki, paitsi Pois Kalliosta säv. Miki Pii & Aki Tykki