EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijä Uncategorized

Kategoria: Uncategorized

Kurkottelua tähtiin

Julkaistu

Seinäjoki

”Kasvoin musiikkiin. Mulla on kirkkomuusikkovanhemmat ja viisi vanhempaa sisarusta, jotka kuuntelivat kaikkea mahdollista. Musiikkiopistoon pyrin 9-vuotiaana soittamaan selloa, mutta koska mukaan ei mahtunut, instrumentiksi valikoitui kontrabasso. Tavallaan hyvä niin. Viulun ja sellon soittoon tuntuu liittyvän enemmän kilpailua ja hierarkiaa, basistina on tiimipelaaja.

15-vuotiaasta asti soitin Seinäjoen kaupunginorkesterissa, ja samaan aikaan, kun luin kirjoituksiin, vedin Rahmaninovia musiikkiopiston päätöskonsertissa orkesterin solistina. Pelkäsin virheitä ja jännitin esiintymistä, mutta opin periksiantamattomuutta. Halusin olla taitava. Kaveripiirissä klasari ei nauttinut arvostusta. Olisi ollut coolimpaa olla urheilemassa kuin muusikkoherkkis.”

Jeff Buckley

”Jeff Buckley alkoi kiehtoa tosi lujaa ensi kuulemalta. Hän edustaa mulle arvokkainta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Hänen laulajuudessaan eri musiikkikulttuurit yhdistyvät kiinnostavalla tavalla. Kuultuani häntä teininä ekan kerran aloin määrätietoisesti ottaa haltuun myös laulamista. Treenasin vibraton syntymistä. Vibratohan on jousisoittajankin tärkein työkalu. Samastin ääneni kontrabassoon, esimerkiksi falsetti oli mulle sama kuin kontrabasson huiluäänet.

Kun aloin opetella kitaransoittoa, halusin tietysti about ekana soittaa Buckley-juttuja. Siinä menin perse edellä puuhun. Kyseessähän oli koulutettu superkitaristi, ja itse en ollut opiskellut kitaransoittoa päivääkään. Mutta treenaamalla oppii ja syntyy aina myös uutta. Vuonna 2008 sain ensimmäisen kosketuksen ammattimaiseen musiikinjulkaisemiseen, kun Suomen Musiikin Kari Hynninen pyysi multa coveria Syvissä vesissä -kokoelmalevylle. Valitsin CMX:n Vallat ja väet -biisin ja siihen yllättäen Jeff Buckley -tyylisen lähestymistavan.”

Prosessi

”Teen musiikkia sekä suomeksi että englanniksi. Oon julkaissut neljä albumia omalla nimelläni ja kolme taidepopyhtye Sans Paraden kanssa. Musiikkini ammentaa henkilökohtaisista aiheista ja pohjalla on rankkojakin kokemuksia. Viimeisimmällä albumillani Kun meri nousi yllemme käsittelen paljon omaa eroa ja riittämättömyyden tunteita, mutta pyrin monitulkintaisuuteen, ettei homma käy liian kiusalliseksi kenellekään.

Laulunkirjoittajana olen melodialähtöinen, melodiat syntyvät automaattisesti. Niiden päälle alan hakea sanoja. Oon vuosia kerännyt puhelimeen laineja sieltä täältä. Mikä tahansa inspiroi, museot, kirjat, matkat, ympäröivä elämä. Noita laineja alan sitten sovittaa syntyneisiin melodioihin ja harmonioihin.

Joitakin tekstejä kirjoitan uudestaan monta kertaa, joskus taas jumitan sävellyksessä tai sovituksessa. Saatan käydä saman biisin kanssa monissa genreissä, rytmiikoissa ja sointukuvioissa ennen kuin olen tyytyväinen. Uudella levyllä on parikin biisiä, joiden ensimmäiset versiot tein kymmenen vuotta sitten.

Eri kielillä kirjoittaa eri tavoin, englanniksi helpommin mitä vain, äidinkieli on tunnekielenä armottomampi. Luomisprosessini on intuitiivinen, ja joskus merkitykset hahmottuvat itselle vasta jälkeenpäin. Laulut ovat ennustaneet mulle myös tulevaa.”

Välitila

”Musiikintekijänä olen vähän väliinputoaja. En tee täysin taidemusaa enkä täysin popmusaa. Sellaisen rahoittaminen on vaikeaa. Nautin kyllä siitä, että langat on omissa käsissä eikä tarvitse miettiä muiden bisnestä. Oon saanut rauhassa kehittyä. Samalla toimeentulon vaikeus turhauttaa.

Tuntuu absurdilta, että 15-vuotiaana sain hyvää palkkaa orkesterissa, ja seitsemän albumia julkaisseena indiemuusikkona en pysty elämään työlläni. Levyjä on kyllä kehuttu, mutta laajempia yleisöjä on vaikea tavoittaa. Uusimmalle levylle sain ensimmäisen isomman apurahan, jolla pystyin rahoittamaan tuotantokustannukset.

Sans Paraden kanssa meillä on biisi Hyperborea, joka on ollut Keski-Euroopassa iso hitti. Saksalainen radiokanava radioeins rankkasi sen yhdeksi tärkeimmistä biiseistä 20 vuoteen. Siellä oltiin jonkun Nick Caven rinnalla. Soitettiin loppuunmyyty keikka Potsdamissa ja jengi melkein suuttui, kun ei ollut tarpeeksi merchandisea tai edes paitoja myyntiin. Täällä koko bändistä tiesivät lähinnä Oskari Onninen ja NRGM.

Tällä hetkellä olen paitsi laulaja-lauluntekijä, myös äänittäjä, tuottaja, tiedottaja, mainostaja, yhden miehen levy-yhtiö… Keikkamyyjäkin. Että onhan siinä.”

Bändi

”Oon saanut tehdä yhteistyötä mahtavien tyyppien kanssa.  Sans Paradeen kuuluvat lisäkseni muusikko-tuottajat Jani Lehto ja Pekka Tuppurainen. Musanteko on ollut tauolla nyt usemman vuoden, sillä kaikilla on niin paljon muita töitä.

Uusimman bändini muodostavat upeat rumpali Niilo Suihko, kitaristi Samppa Niemelä, synavelhoilusta vastaava jazz-stara Nikita Rafaelov sekä basisti Viktori Pesonen eli Spirit Eagle. Hänen kanssaan myös tuotin tuoreimman albumin. Äärimmäisen kovia muusikoita kaikki, ja jokainen on osallistunut myös levyn sovitusmaailmaan. Kyseessä on siis tavallaan bändilevy vaikka se kantaakin mun nimeä.

Bändi on perhe, kaveriporukka ja samalla yritys. Siinä mielessä olen liideri, että oon vastuussa bändin kuluista. Tärkeintä on, että soittajat saisivat edes jonkinlaiset keikkaliksat. Voisinpa maksaa heille enemmänkin. Harva asia vastaa yhdessä soittamisen tunnetta kaikkine arvaamattomuuksineen. Hienointa on nähdä muissa sama tekemisen palo ja heittäytyminen, mikä itsessä kytee.”

ROOXX

”Yksi musiikillisesti iso juttu mulle on ollut Jori Sjöroosin ROOXX vuonna 2016. Jori oli Sans Paradea julkaisseen Solina Recordsin toinen omistaja, ja tiesi pyytää mua mukaan. Se oli ihan unelmaproggis. Tehtiin lyriikoita co-write-hengessä ja ensikeikka oli Flowssa noin 10 000 – 15 000 ihmiselle. Olihan se melkoista pääasiassa pieniin pubikeikkoihin tottuneelle. Lauloin kappaleen Summertime Low ja Animals-biisissä sain laulaa yhdessä Ringa Mannerin kanssa. Nuo kappaleet ovat kuunnelluimpiani Spotifyssa edelleen, lukuun ottamatta Saksassa edelleen kuunteluja keräävää Hyperboreaa. Kyllähän sellainen hype olisi vielä hienoa kokea.”

Tunne

”Teksteissäni välttelen arkisuutta. Uusimman levyni aloittava Utopos on siitä hyvä esimerkki. Ensin lauloin maidosta ja hunajasta, jotka ovat kreikkalaisia uhrilahjoja jumalille. Sitten lauloin Hermeksestä ja Afroditesta, joista päädyin Poseidoniin ja Neptunus-planeetan siniharmauteen. Suht korkealentoinen linkki yksipuoliseen rakkauteen ja tunteiden hukuttavaan massiivisuuteen! Kuvioon liittyi vielä Aarni Koudan avaruusrunous sekä Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma ja dystooppinen tulevaisuudenkuva 1900-luvun alusta. Jep.

Mulla on usein miljoona ajatusta ja mindmappia, jotka tiivistän lopulta sellaiseen muotoon, ettei kukaan tajua varmaan mitään. Mutta mä nautin! Kun on joskus laittanut energiaa korkeakulttuurin analysointiin,

haluaa kurkotella vähän tähtiä itsekin. Yritän kanavoida lauluihini kaikkea kaunista ja kiehtovaa, mitä koen. Tärkeintä on, että tunne välittyy.

Materiaalia lauluihin on tarjonnut myös oma sukuhistoriani, jota olen heijastellut tähän päivään. Mulla on satoja vuosia vanha maanviljelijäsuku, ensimmäisiä sukuja Teuvalla. Albumini Aarnivalkea on saanut nimensä sukuni legendasta. Näiltä lakeuksilta -kappaletta inspiroivat esimerkiksi kärjäoikeuden asiakirjat koskien sitä, että naapuri oli varastanut lakanalla kasteen pelloilta ja suvun aarteet aarnivalkean alta.”

Opit

”Musan ohella oon aina tehnyt muita töitä. Valmistuin filosofian maisteriksi 2010 ja vuodesta 2015 olin englannin lehtorina helsinkiläisessä alakoulussa. Tällä hetkellä olen opintovapaalla, teen oppikirjoja ja opetan 50-prosenttisesti StadinAO:ssa. Siihen päälle musahommat ja paletissa vielä vuoroviikkoisyys.

Opettamisessa parasta on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ihmisten tulevaisuuteen. Koulutus on ollut itsellenikin aina tärkeä asia. Rankkaa taas on kohdata huonompiosaisia lapsia ja nuoria, joiden perheet eivät ole saaneet riittävästi yhteiskunnallista tukea. Resurssien puute ja kasvavat sosioekonomiset erot ovat ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jokaisen voimavaroja ja yhteistä tahtoa.

Mitä mun itseni pitäisi opetella, ainakin pysähtymistä. Se on mulle vaikeaa, tarkoittaa melkein kuin kuolemista. Olen lapsesta asti kasvanut siihen, että teen täysillä vähintään kahta asiaa yhtä aikaa. Yritän harjoitella hellittämistä.”

Kohtaaminen

”Persoonana oon kahtiajakautunut. Haluan naurattaa ja hassutella ja ikään kuin kohottaa ihmisiä ylöspäin, mutta samalla mussa on voimakkaan melankolinen puoli. Etenkin se tulee musiikissani esiin.

Laulujen kirjoittaminen on mulle terapiaa. Ylipäätään niiden avulla voi puhua asioista, joista keskustelu saattaisi muuten olla vaikeaa, häpeällistäkin. Silloin kun oman tekemisen intensiteetti on itsellekin melkein liikaa, on hyvä muistaa, että parhaimmillaan lauluni voivat nytkäyttää jonkun toisen kohti uutta.

Vähän aikaa sitten esiinnyin häissä parille, joka oli tavannut keikallani. Se oli tosi ihanaa. Tuntuu uskomattomalta olla osa toisten tarinaa niin konkreettisella tavalla. Aika monin tavoin me voidaan musiikin kautta toisemme löytää.”

Motto

”Hengitä.”

Evakkoreki / Ikuinen virta

Julkaistu

Evakkoreki
Säv. ja san. Erkki Liikanen
Ensilevytys: Erkki Liikanen (1975)
Kuuntele Spotifyssa

Kepeään aiheeseen liittyi vakava pohjavire, kun Karjalan murteella kirjoitettu huumorilaulu voitti vuoden 1975 Syksyn sävelen ylivoimaisesti 157 375 postikorttiäänellä.

Erkki Liikanen kertoo tehneensä laulun kotonaan Forssassa, jossa hän perheineen silloin asui.

”Kertosäkeen idean sain siitä, kun olin keikkareissuilla nähnyt Lappeenrannasta lähtiessä kyltin, jossa luki’tuutha sie vastakii. Siihen lisäsin jatkoksi ’tuutha sie takasii’.

Kaupunkiin päin kyltissä luki ’kyl ol lyst ko tulitta’. Kun itsekin on karjalainen, niin kyllähän tällaisiin toivotuksiin kiinnitti huomiota ja ne jäivät mieleen.

Evakkoaihe tuli tietysti omasta evakkomatkasta, josta en tosin muista kuin myöhempiä vaiheita. Olin vähän yli yhden, kun kesällä 1944 lähdettiin karkuun kotoa Uuraan saaresta läheltä Viipuria.

Sen muistan jo elävästi, kun loppukesällä 1945 muutimme Kauhajoelta, josta lähdimme koivukujaa hevosella rautatieasemalle ja sieltä junalla kohti Lappeenrantaa ja Lamposaarta. Isä oli saanut sieltä sahalta työpaikan.

Alun perin tein tämän laulun Yleisradion tv-sarjaan Merirosvoradio, jossa olin yhtenä sketsien ja humorististen laulujen esittäjänä. Tämäkin sitten nauhoitettiin yhden osan loppukevennykseksi. Pekka Laiho soitti hanuria, Petra Frey tanssi kansallispuvussa ja itse lauloin ja soitin kitaraa.

Nauhoituksen jälkeen illalla ohjelman toinen ohjaaja ja käsikirjoittaja Pertti Reponen soitti sanoen, että tää on niin hyvä kappale, että lähetä se Syksyn säveleen, hän leikkaa sen nauhalta pois.

Niin tehtiin ja Ylessä ihmeteltiin, kun ohjelma oli liian lyhyt. Pertsa selitti, että loppulaulun äänityksessä oli jokin ‘räpsy’ ja siksi se piti leikata pois.

Syksyn säveltä varten äänitettiin studiossa kokonaan uusi versio Aarno Ranisen johdolla. Levy-yhtiö oli Discophon.

Tekstin absurdius kuului siihen Merirosvoradion sketsityyliin. Laitetaan huolettomasti mitä sattuu eikä haittaa, jos riimit vie. Ensin kaveri on talvella reessä vieres anopin ja sitten näkee Porvoonjoessa kanootin. Siinäkin on puoliriimit kuplettihengessä.

Karjalan murre tuntui sopivan tähän kaikin tavoin. Urho Kekkonen oli pitkään ollut presidentti ja yrittänyt dempata kaikkea karjalaisuutta. Sehän oli kuin bensaa liekeille, että jouduimme omaa historiaamme peittelemään. Siksi halusin protestoida ja tein tämän kuten myös seuraavan vuoden Syksyn sävel -voittajan Jokkantiin, joka hyllytettiin Ylessä soittokieltoon joksikin aikaa. Perusteena oli, että siinä muka ihannoitiin sotaa.

Totta kai naapurien kanssa pitää olla välilöissä, mutta sellainen ylenpalttinen nuoleminen oli hyvin ärsyttävää siihen aikaan, kun piti ystävyyttä vähintään kerran tunnissa toitottaa. Ja kyllähän ne sen ajan Suomen herrat hyötyivät itsekin Neuvostoliiton mielistelystä, kuka taloudellisesti ja kuka sillä, että pääsi valtaan ja hyvään asemaan.

Tunsin olevani kansan asialla. Kansantaiteilijan ja viihdyttäjän tehtävä on olla se hovinarri, joka nostaa epäkohdat ja totuudet pöydälle.

Laulun lopussa oleva Tapio Rautavaara -imitaatio lähti siitä, että hän oli suomalaisuuden ikoni ja sankari isolla ässällä. Kukapa sen paremmin sopi sanomaan, että lähetään Karjalaan polle.

Nopeasti ja helposti tämä syntyi. Sävellykseen tuli kansanmusiikkimaisen rallin poljento, jota kantrikompilla modernisoitiin. Duuria ja kolme sointua, eihän tähän mitään itkumollia voinut ajatella.”

Ikuinen virta
Säv. ja san. Johanna Salomaa
Co-san. Pekka Eronen
Ensilevytys: Indica (2004)
Kuuntele Spotifyssa

Indica-yhtyeen esikoisalbumi oli jo äänitetty lähes kokonaan, kun albumin tuottaja Gabi Hakanen sanoi bändin lauluntekijälle Jonsu Salomaalle, että tarvittaisiin vielä yksi nopeatempoinen radiobiisi.

Syntyi kestohitti, joka soi edelleen radioissa, suoratoistopalveluissa ja karaokessa. Esimerkiksi Ylen viime syksynä kokoamalla karaokelistalla sen sijoitus oli 26:s.

Jonsu kertoo, että hän aloitti tekemisen miettimällä, mikä olisi sellainen häntä koskettava aihe ja teema, joka olisi samalla ajaton.

”No, kuolema ja elämän rajallisuus ja se, ettei ole muuta varmaa kuin tämä hetki. Olin 19-vuotiaana siinä elämän taitekohdassa, jossa tällaisia alkaa miettiä.

Kirjoitin tämän, kuten suuren osan sen ajan biiseistä, sillä samalla sängyllä, jossa olin nukkunut lapsesta asti. Ikkunasta avautui melkein koko lapsuushistoriani, esimerkiksi terijoensalava, jossa lapsena kiipeiltiin.

Yleensä teen sävellystä ja tekstiä samaan aikaan, mutta tässä tein ensin sanat. Aloitin kertsistä ja siitä menin ensimmäiseen säkeistöön. Kirjoitin sanat vihkoon käsin, tärkeimmät palaset yhden illan aikana. Biisinteko ajoittuu mulla aina iltaan.

Tekstin kuvasto on mun suosikkikuvastoa, laivoja ja vettä, tuhkaa ja taivasta. Rakastan tällaista kansanrunouden maailmaa, ja on oltava tarkkana, että ne saa samalla jotenkin freshin kuuloisiksi.

Indican ensimmäisen levyn lyriikoissa oli Pekka Eronen sparraajana, ja hänen kanssaan tekstiä vielä hiottiin. Esimerkiksi kertosäkeessä melkein kaikki rivit alkoivat ensin Entä jos, mutta Pekka kokeneena neuvoi, että toisto on hyvä, mutta liika on liikaa.

Tekstin tavut menivät melko sujuvasti mittaan pelkällä intuitiolla. Teorian sijasta olin omaksunut perinteistä metriikkaa esimerkiksi laulaessani 4-vuotiaasta asti kuorossa.

Säveltäessä oli selvää, että melodian ja harmonian pitää olla näin syvissä vesissä uivaa tekstiä kepeämpää, jotta laulusta ei tule itkuvirttä. Laulut ovat  on kokonaisuuksia, ja siksi vierastan ajatusta julkaista kirjaa pelkistä teksteistäni.

Tein sävellyksen kitaralla, minkä ansiosta siihen tuli perussoinnut. Pianolla olisi tullut erikoisempaa. Melodian rakennan aina sointujen päälle, koska melodian tunnelataus on niin riippuvainen soinnuista.

Kun sävellys oli valmis, tein pianodemon. Se alkoi pianointrolla, joka oli mielestäni tosi kaunis ja herkkä.

Studiossa purskahdin itkuun, kun Gabi Hakanen ja Erno Laitinen olivat vaihtaneet tilalle täysin erilaisen kitaraintron ja riffin. Koko bändi tykkäsi uudesta introsta, ja Erno ja Gabi olivat innoissaan. Olin aivan shokissa, kunnes parin päivän jälkeen ymmärsin, että uusi intro toimii paljon paremmin kuin omani. Joskus keikoilla soitan yhä sitäkin.

Sovitus tehtiin pitkälti studiolla sovittajina Gabi, Erno ja me bändiläiset eli Laura Häkkänen, Sirkku Karvonen, Jenny Mandelin, Heini Säisä ja minä. Koko tällä tiimillä oli muutenkin iso rooli siinä, millaiseksi Indican soundi silloin muotoutui.

Sävellyksen ohella myös Ikuisen virran sovitus korostaa hetkessä elämisen väkevää tunnetta ja voimaannuttavuutta kontrastina tekstille, jossa on muistutuksia elämän hauraudesta. Nämä kaksi puolta ovat läsnä samaan aikaan, kuten ne ovat usein elämässäkin.

Vaikka tämä olikin tilausbiisi, en usko siihen, että tekijänä voisin vain päättää, että nyt teen ison sinkkubiisin. Mikään pakottaminen ei ole se resepti.

Kun tätä levyä Sonylle tehtiin, kaikki oli innostavaa ja samalla rentoa. Me bändiläiset toivottiin, että levy myisi joitakin satoja. Ei ollut edellisen levyn asettamia paineita, eikä muitakaan meidän itsemme asettamia. Oli vain ihana tehdä musiikkia ja laulaa.”

”Enemmän kasvua, vähemmän esteitä”

Julkaistu

Myryn edunvalvonnan kohderyhmään kuuluu peräti yli 93 prosenttia suomalaisista yrityksistä: meillä on noin 200 000 yksinyrittäjää ja 80 000 mikroyritystä.

”Luovan työn tekijöitä, taiteilijoita, kampaajia, liikunnanohjaajia, konsultteja, kivijalkaliikkeiden pitäjiä, perhepäivähoitajia, hevosenkengittäjiä”, luettelee yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Hanén (kuvassa).

”Ihmisiä, jotka pyörittävät Oy Suomi Ab:n palveluita ja tekevät Suomesta hyvän paikan olla. Heitä, jotka ovat enimmäkseen työnantajien ja palkansaajien välimaastossa. Osa on yrittäjiä, koska se on paras heille paras elämäntapa, ja osa siksi, että vain yrittäjyys mahdollistaa oman ammatin harjoittamisen.”

Hanén havahtui viime kesänä siihen, että yrittäjien eläketurvaa säätelevää lakia (YEL) oltiin uudistamassa vaivihkaa. Siis niin, että hallituksen lakiesitys oli menossa eduskunnan hyväksyttäväksi ilman, että sitä laitettiin laajalle lausuntokierrokselle – esimerkiksi järjestöille. Lakiuudistus olisi voinut nostaa YEL-maksut kerralla suhteettoman suuriksi, ja vaarantaa tuhansien mikro- ja yksinyrittäjien toimintamahdollisuuksia.

Hän laittoi alulle adressin, jossa vaadittiin hallituksen tekemän YEL-esityksen kumoamista ja uudelleenkäsittelyä. Jos 5000 allekirjoitusta saadaan, niin hyvä, Hanèn ajatteli. Allekirjoituksia tuli ryöppynä, ja kun niitä oli reilut 67 000, hän sulki adressin.

Monet allekirjoittaneet jättivät adressiin terveisensä siitä, millaista on mikro- ja yksinyrittäjän asema, arki ja kohtelu Suomessa.

”Luin niitä tuhansia tarinoita ja mietin, että tässä aukesi nyt sellainen ovi, josta on mentävä. Meillä on monia oikein hyviä toimialakohtaisia järjestöjä, mutta mikro- ja yksinyrittäjien yhteinen ääni on puuttunut. Siksi syntyi MYRY”, Hanén kertoo.

Mikro- ja yksinyrittäjien tarpeet ja näkökulmat ovat usein erilaiset kuin pk-yritysten.

”Mikroyritykset sivuutetaan ja jätetään helposti marginaaliin. Työelämän ja yrittäjyyden murros jää liian vähälle huomiolle – samoin uudet yrittäjyyden muodot.”

Myryyn on liittynyt noin tuhat jäsentä (tilanne kesäkuussa 2023). Eniten hätäännystä ja kysymyksiä tällä hetkellä aiheuttaa YEL-uudistus, joka (laajasta vastustuksesta huolimatta) tuli voimaan vuoden 2023 alussa. Monet ovat saaneet eläkelaitokseltaan keväällä yhteydenoton, joka koskee YEL-vakuutuksen perusteena olevan työtulon tarkastusta. Nyt tarkastetaan työtulot, jotka ovat alle 15 000 euroa.

Hanén muistuttaa, että YEL-uudistukseen saatiin mm. Myryn vaikuttamistyön ansiosta maksukorotuskatto. Siksi kenenkään YEL-maksu ei voi nousta nyt enempää kuin 80 euroa kuukaudessa. Seuraava tarkistus tehdään kolmen  vuoden kuluttua. Asiasta on selkeä ohjeistus Myryn sivuilla: mikrojayksinyrittajat.fi/yel

YEL-asia on Hanénin mukaan vain jäävuoren huippu ja alkupotku yhdistyksen perustamiselle. YELin ajan tasalle saattamisen lisäksi MYRY haluaa sosiaaliturvan yhtenäisemmäksi niin, että se mahdollistaa liikkumisen erilaisten yrittäjyyden ja palkkatyön muotojen välillä – eli vastaa nykypäivän työelämää.

Myryn mielestä Suomi tarvitsee kunnollisen Mikroyrittäjyysstrategian ja näkemyksiä erilaisista kasvun mahdollisuuksista. Suomessa on monipuolinen ja rikas mikroyrittäjäkulttuuri, jota pitää tukea ja arvostaa. Yhdistyksen motto on: Enemmän kasvua, vähemmän esteitä.

Jäsenetu Musiikintekijöille

MYRY tarjoaa jäsenilleen mm. ilmaista lakineuvontaa, ilmaisen sosiaaliturva- ja eläkekartoituksen sekä vaihtuvia jäsentarjouksia (mm. koulutukset, hyvinvointi). Musiikintekijöiden jäsenet saavat 50 prosentin alennuksen yhdistyksen jäsenmaksusta (norm. 35 euroa vuodessa). Lue lisää!

mikrojayksinyrittajat.fi

Genret sekoittuvat Soivassa

Julkaistu

”Hyvän näköinen pytinki, vai mitä”, Laukkanen hymyilee.

Ollaan Helsingin Arabiassa, Soiva-talossa. Sinne sijoittuvat Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikinopetus sekä Pop & Jazz Konservatorio. Laukkanen on Metropolian musiikin tekemisen ja tuottamisen koulutuksen vetäjä.

Hän oli kiinteästi mukana kaksi vuotta sitten valmistuneen Soivan suunnittelussa.

”Talo on rakennettu täysin musiikin ja musiikintekemisen ehdoilla. Jo ennen kuin arkkitehdit aloittivat työnsä, suunniteltiin akustointia. Kaiken kaikkiaan projektiin meni kymmenen vuotta.”

Talon oppimis- ja esitystilat sekä tekniikka ovat huippumodernit – ja henki hyvä.

”Meillä on ihan loistava tiimi ja osaavia kollegoja, jotka kaikki ovat tärkeän panoksensa antaneet.”

Tutkinnon suorittaneella on edellytykset harjoittaa musiikin tekemistä ja tuottamista päätoimisena ammattina, jolla voi elättää itsensä. Opintojen laajuus palvelee tätä tavoitetta.

”Ammattikorkeakoululain mukaisesti koulutamme asiantuntijoita vaativiin työelämän tehtäviin. Pidämme jatkuvasti yhteyttä alan työelämään opetusta kehittäessämme, ja esimerkiksi co-write-sessioista osa toteutetaan yhteistyössä musiikkikustantajien kanssa.”

Opetuksessa ei keskitytä yhteen tiettyyn pop-formaattiin.

”Monenlaisista genreistä ja niiden sekoituksista voi syntyä musiikkia, joka elättää tekijänsä. Heterogeenisyys on yksi tavoite myös valitessamme vuosittain kaksitoista opiskelijaa noin sadasta hakijasta.”

Laaja-alaisuuden ohella opiskelija voi myös suuntautua oman kiinnostuksen mukaisesti esimerkiksi yksilöopetuksessa.

”Osa käyttää sitä johonkin instrumenttiin, osa sanoittamiseen, osa musiikkiohjelmistojen erityisosaamiseen, osa esimerkiksi tuotantomentorointiin.”

Iso osa opiskelusta on seminaarimuotoista.

”Annamme toimeksiantoja, joita opiskelijat toteuttavat oman estetiikkansa ja näkemyksensä mukaisesti ja esittelevät tuotoksiaan muille. Kaikki myös kuuntelevat toistensa tekemää musiikkia, antavat palautetta ja saavat sitä.”

Laukkanen opettaa laulunkirjoitusta ja säveltämistä, sovitusta ja orkestrointia, yhtyetyöskentelyä sekä tekijänoikeutta ja musiikkiliiketoimintaa. Hän myös ohjaa projekteja ja opinnäytetöitä sekä vetää esimerkiksi biisileirejä Erasmus-rahoitteisessa House of Europe International  Songwriting Project -hankkeessa.

Uudet opetustilat on suunniteltu yhteisöllisen oppimisen ehdoilla. Milloin opettaja itse on eniten “henkisissä tiloissa”?

”Silloin, kun näiden lahjakkaiden ja osaavien opiskelijoidemme kanssa syntyy uusia ja yhdessä jaettavia oivalluksia.”

Taiteilijana Jere Laukkanen on löytänyt oman kielensä sulauttamalla jazzmusiikin ja afrokuubalaisen rytmiikan. Hänen varhaisimpia musiikkikokemuksiaan olivat isän jazz-levyt, Beatles sekä Woodstock-elokuvan tähdet: Santana, The Who ja muut.

Lapsuuden soittimet olivat poikkihuilu ja saksofoni. Lukion kynnyksellä foni vaihtui sähköbassoon ja kitaraan, ja bändissä Mystery Train Laukkanen teki ensimmäiset levyllä julkaistut sävellyksensä ja tekstinsä. Rock-vaiheen jälkeen seuraava bändi oli jazz-henkistä musiikkia soittanut Juhlayhtye.

Opiskeltuaan Oulunkylän pop/jazz -opistossa ja konservatoriossa muusikkolinjalla basso pääinstrumenttina Laukkanen jatkoi opintojaan musiikinteorian opetus pääaineenaan. Sen olennaisena osana oli säveltäminen ja sovittaminen.

Lapsesta asti kytenyt innostus afrokuubalaiseen musiikkiin leimahti liekkiin konservatoriossa, jossa Laukkanen osallistui muun muassa Julio Romeron vetämiin salsayhtyeisiin.

90-luvun alkuvuosina Laukkanen alkoi jo itsekin opettaa konservatoriossa tuntiopettajana. Samoihin aikoihin käynnistyi myös isommille kokoonpanoille sovittaminen.

”Ensimmäinen iso juttu oli Boston Promenade, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan big band, jonka avainrooleihin otettiin musiikin opiskelijoita. Soitin siinä sähköbassoa ja olin pari vuotta kapellimestarinakin. Kirjoitin sovituksia ja myös ensimmäisen ison bändin sävellykseni.”

Iso sysäys jazzmusiikin ja afrokuubalaisen rytmiikan sulauttamiseen oli 90-luvun puolivälissä Imatran Big Band -kurssilla opettanut yhdysvaltalainen jazz-säveltäjä Maria Schneider.

”Alkoi kiehtoa ajatus yhdistää afrokuubalaista rytmiikkaa ja ison orkesterin kokoonpanoa sekä hiukan pehmeämpää, dissonoivampaa ja modernimpaa ilmaisua.”

Laukkanen perustikin oman 21-henkisen huippumuusikoista koostuvan Jere Laukkanen Afro-Cuban Jazz Orchestran. Ikimuistoisten keikkojen lisäksi orkesteri teki levyn Naxosille. Vuoden 2000 albumista pääosa on Laukkasen sävellyksiä.

Naxos Jazzin kokoamat lukuiset levyarviot eri puolilta maailmaa olivat ylistäviä. Lähes kymmenentuhatta myytyä levyä, ehkä jo ylikin, on suomalaiselle rytmimusiikin instrumentaalilevylle saavutus, johon vain harva on yltänyt.

Afrokuubalaisessa rytmiikassa kaiken ytimessä ovat rytmiset jännitteet, joita säännöllisesti puretaan.

”Pidätys, jännite, purkaus; pidätys, jännite, purkaus. Variointia on paljon samoin kuin synkopoinnin ja iskullisuuden vuorottelua. Olennaista on myös se, että kunkin kappaleen rytmisessä kudoksessa kaikki on hierarkkista ja suhteessa toisiinsa. Tällainen rytmiikka tuo suurta tunnetta ilmaisuun.”

Jere Laukkanen Afro-Cuban Jazz Orchestra teki viimeisen keikkansa vuonna 2003. Toiseen albumiin ei rahoitusta järjestynyt. Osa Laukkasen sitä varten säveltämästä materiaalista päätyi Sibelius-Akatemiassa pidettyyn  A-tutkintokonserttiin hänen aloitettuaan siellä jazz-säveltämisen opinnot.

Laukkanen valmistui musiikin maisteriksi 2005 ja ryhtyi muun ohella tekemään väitöskirjaa afroamerikkalaisesta rytmiikasta.

Myös musiikin tekeminen jatkui. Yhdistyksemme tilauksesta hän teki sovitukset vuoden 2004 juhlakonserttimme elokuvasävellysten sikermään Vantaan Viihdeorkesterille sekä vuoden 2008 Rauno Lehtinen -konsertin kolmen laulun sovitukset UMO:lle. TV2 lähetti molemmat konsertit.

Ura opettajana jatkui niin, että vuonna 2008 Laukkanen valittiin Metropolian pop/jazz-musiikin koulutusohjelman koulutuspäälliköksi. Sen myötä väitöskirja oli laitettava hyllylle.

Yksi taiteilijanuran merkkipaaluista osui näihinkin vuosiin, kun Laukkanen valittiin European Jazz Orchestran kapellimestariksi. Tämän Euroopan yleisradioliiton EBU:n big bandin vetovastuu oli eri mailla vuorovuosin.

”Samalla tuli myös säveltäjyys tälle orkesterille puoliksi virolaisen jazzsäveltäjän Raul Söötin kanssa. Keväällä 2011 oli viikon harjoitusleiri Tanskassa ja sen jälkeen kolmen viikon kiertue ympäri Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Se oli mielettömän hieno ‘kerran elämässä’ -kokemus.”

Kiertueen päätöskonsertista Turussa tehtiin tupla-cd. Konsertti myös radioitiin ja sitä lähetettiin ympäri Eurooppaa.

Opettajan työssä Jere Laukkanen nauttii yhteisöllisyydestä, mutta säveltäjänä ja sovittajana hän viihtyy yksin asuntonsa työhuoneessa.

”Kirjoitan mieluimmin illalla tai yöllä, jolloin talo on hiljainen ja turhaa itsekriittisyyttä aiheuttavat limitterit ovat alempana. Säveltäminen on minulle istumatyötä, jossa toteutan omaa tai tilaajan ideaa pyrkien samalla hankkiutumaan luovaan tilaan. Siihen pääsemistä voi opetella ihan metodisestikin. Itsellä se vaatii sekä ajallista että tilallista rauhaa.”

5 x Set Up

Soiva-talossa on rockin mustaa sekä vaskisoitinten messinkiä ja kultaa. Julkisivun ikkunoihin arkkitehti Miia-Liina Tommila haki inspiraatiota keskiaikaisesta nuottikirjoituksesta.

Kosketinsoitinhuoneesta löytyy jos jonkinlaista herkkupeliä.

Soivan Sampo: kokopuinen yhteissoittokantele aulatilassa. Paikalla myös musiikkileikkikoulun edustaja.

Kellarikerroksessa on kaksi tarkkaamoa sekä soittohuoneet, joiden akustiikan on suunnitellut Janne Riionheimo.

Tarkkaamot on rakennettu sekä kooltaan että kuuntelultaan opetuskäyttöön soveltuviksi.

Kreisi taiteilija

Julkaistu

Siemen

Suzukilla mentiin. Aloin soittaa pianoa musiikkiopistossa nelivuotiaana. 12-vuotiaana otin sivusoittimeksi harpun. Halusin samoja ominaisuuksia kuin pianossa, sointuja, harmonioita, mahdollisuuden laulaa samalla. Toisaalta harppu oli wau, vähän erikoisempi juttu.

Olin musiikkiluokilla ja kävin musiikkilukion, mutta syy musantekijyydelleni löytyy kotoa. Äiti on Karjalasta ja yhdessä laulettiin paljon. Siskon ja veljen kanssa soitettiin nelikätisesti pelimusatunnareita. Jaettu ilo on se, mitä edelleen haen.

Musiikkiopisto herätti aikanaan lähinnä kauhua, sillä pelkäsin esiintymisiä. Opin toki soittamaan ja tuntemaan laajasti länsimaista klassista musiikkia, mutta suorituskeskeisyys vei kauas olennaisesta. Omaa luovuutta ei tuettu. Siemen jäi kuitenkin itämään.

Meksiko

Valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikkikasvattajaksi vuonna 2006. Neljä vuotta myöhemmin palasin Sibiksen Glomas-ohjelmaan harppu pääaineenani. Ennen MuKalta valmistumista olin vaihdossa Meksikossa, jossa tapahtui sisäinen maanjäristys.

Tuolloin en ollut vielä löytänyt harppuuni aitoa yhteyttä. Liittyy kai siihenkin, että harppu on instrumenttina niin jämähtänyt omaan konventionaaliseen traditioonsa. Etelä-Amerikassa harppua soitetaan ihan eri tekniikalla, kieliä sammutetaan ja soitetaan kynsillä, harppua käytetään nimenomaan rytmisoittimena. Innostuin ja opiskelin paragualaista harpputekniikkaa. Meksikossa myös aloin säveltää. Aiemmin mulla ei ollut taiteilijaindentiteettiä.

Meksikosta palattuani jatkoin säveltämistä ja kiinnostuin kokeellisesta nykymusiikista. En tajunnut sitä yhtään, aloin siis opiskella sitä. Kävin Eero Hämeenniemen sävellystunneilla ja rupesin säveltämään livemusaa muusikoille.

Klassista en oo tehnyt enää aikoihin. Sävellän pelimusiikkia ja jonkin verran lyhytelokuvia, harpistina oon erikoistunut rytmimusiikkiin ja soitan erilaisissa bändeissä. Teen kokeellista musiikkia, äänitaidetta, improvisaatiota, omia performansseja. Normiohjelmistoa en pidä yllä oikeastaan ollenkaan. Mitä kummallisempi konsepti, sitä varmemmin lähden mukaan!

Rovio

Vuosi Meksikon jälkeen perustin veljeni ja tämän kavereiden kanssa tuotantoyhtiön, joka teki pääasiassa animaatiota ja jälkituotantoja. Tein musiikkia aina kun mahdollista. Opettelin käyttämään musaohjelmia ja erilaisia virtuaali-instrumentteja, sävelsin mainoksia, lyhytfilmejä, teatteria. Mediamusan säveltämiseni alkoi. Samaan aikaan toimin nykymusiikkiskenessä.

2011 Rovio osti yrityksen, koska halusi animaatiostudion. Minä ja veli perustettiin Roviolle audio-osasto, koska siellä ei sellaista ollut. Useimmat säveltäjät, kuten Angry Birdsin alkuperäisen teeman säveltänyt Ari Pulkkinen, olivat freelancereita. Olin Roviolla kahdeksan vuotta.

Pelimusiikki on tilausmusiikkia, jolla on tietyt lainalaisuudet. Ennen säveltämistä perehdyn peliin tarkasti. Pelaan testiversiota, jos sellainen on, ja haluan tietää tiimiltä kaiken mahdollisen. Kyselen yksityiskohtia: Onko tää siilihahmo sympaattinen vai ilkikurinen? Sävyt pitää tietää tarkkaan. Keskustelut ovat tärkeitä siksikin, että monella pelillä on taustatarina, joka ei välttämättä käy ilmi itse pelistä, ja soundtrackin sielu voi löytyä niistä.

Haen huolella tunnelmaa ja siihen sopivia soittimia. Etsin referenssejä, analysoin eri biisien rakennetta. Kun esimerkiksi tein Merge Mansonia ja halusin siihen staccatojousia, kuuntelin Downtown Abbeyn teemaa ja tutkin jousisovitusten hajoituksia ja artikulaatioita tarkasti. Tässä mielessä oon aika perinteinen säveltäjä.

Mobiilipelimusa on lajina aliarvostettua ja moni yllättyy, miten hyvää musaa peleistä voi löytyä. Mutta kun kuuntelumääriä ajattelee, onhan se hurjaa, Angry Birdsilläkin satoja miljoonia. Kuulijoita ei kuitenkaan kohtaa kuten keikoilla, joilla suhde yleisöön on välitön. Toisaalta palautetta saa asiakkailta, ja jakamisen hienous toteutuu äänistyssessioissa toisten muusikoiden kanssa.

Performanssit

Suurista heräämisistäni toinen sijoittuu Romaniaan vuonna 2014. Mulla oli tuolloin elämässä hankalaa ja kaipasin jotain, mikä ravistaisi mut traumasta irti. Sitten näin yhdessä facebook-ryhmässä ilmoituksen Bukarestissa järjestettävästä work shopista.

Olin jo pitkään ollut kiinnostunut poikkitaiteellisuudesta, mutta performanssitaiteesta mulla ei ollut hajua. Se oli aika kauheakin kurssi. Joka päivä joku itki. Opettajalla oli metodi, jonka toimimattomuutta hän itsekin hämmästeli. Kurssi pidettiin hylätyssä tehdasrakennuksessa, joka oli täynnä mustaa pölyä. Sain aluksi muilta lannistavaa palautetta ja olin että okei, halusin vain hiffata, mistä on kyse. Sitten oivalsin. Sehän on tää materiaali, keho, transformaatio, tää prosessi tässä!

Kurssi oli käänteentekevä myös musiikinteon kannalta. Itseään ei voi ajatella asioihin tai rakentaa ulkopuolelta. Muutos tapahtuu kehossa ja muutokseen sysää liike. Liikkeestä tuli keskeisemminkin osa työskentelyäni, se vie eteenpäin myös luovia prosesseja.

Performanssia tehdessä ei mieti tarinaa, manifestia tai määränpäätä. On vain tila, materiaali ja liike. Esityksissä on oma tosi tyydyttävä logiikkansa. Se on erilainen kuin vaikka pelimusiikissa, joka on kuin japanilainen kukka-asetelma, kaikki elementit kohdallaan ja kontekstissa, ja tyydytys tulee siitä. Tarvitsen molempia puolia.

Praktiikka

Jos miettii, miten tehokkaimmin työskennellä ja myös pitää yllä inspiraatiota, vastaus on praktiikka. Etenkin nykyään, kun mulla on pieni lapsi, aika pitää käyttää optimaalisesti. Kokeilen erilaisia rutiineja, joihin saattaa liittyä suurtakin taikauskoa. Rutiinit vaihtelevat projektikohtaisesti. Yhden projektin aikaan mun piti saada joka aamu chilikanareissari!

Työhuone mulla on Arabialla entisissä Pop-jazz-konsan tiloissa 1800-luvun miljöössä. Oon fiilistelijätyyppi ja mulle on tärkeää, että työtilassa on tunnelmaa. Ja että sieltä näkee ulos! Joku kellarin seinä pysäyttäisi prosessin. Välillä haen tarvittavaa liikettä vaikka kävelyiltä, mutta koko ajan pyrin työtä kohti, prokrastinaatio halvaannuttaa.

Työhuoneella mulla on kaikki tarvittava, koneet, kiipparit, sähköharppu ja akustinen harppu, pedaalit, PA, äänityslaitteet, paljon kalustoa. Pyrin järjestämään olosuhteet mahdollisimman otollisiksi, jotta luovaan työhön tarvittava antautumisen olotila voisi toteutua. Joskus huonokin olosuhde saattaa yllättäen toimia. On vaikka niin väsynyt, ettei sisäinen kriitikkokaan jaksa pysyä hereillä!

Sävellystyön alku on usein kauhistuttava. Konkretiaan tarttuminen ja tietty obsessiivisuus liittyy myös pelonhallintaan. Itse työskentelyn aloitan useimmiten aina pianolla.

Syndroomat

Moni asia hävettää. Performansseja teen siksikin, että ylittäisin häpeän. Performansseissa esiinnyn nimellä Salmun Deer. Hän on tyyppi, joka pyörii lavalla mudassa ja taikinassa ja heittäytyy täysillä mukaan, vaikka pelottaisi.

Huijarisyndroomasta kärsin myös. Mitkään meriitit eivät todista, että osaisin oikeasti jotain, kun itsekritiikki keskittyy asioihin, joita en osaa “riittävän” hyvin. En oo valmistunut säveltäjäksi enkä harpistiksi, ja pelimusaakin sävellän olematta pesunkestävä pelientusiasti. Onneksi päässä on kannustavampiakin ääniä.

Mindi

Alter egoni Mindi on tukipilarini. Mindiin sain idean Outi Heiskaselta, joka tarvitsi kreisin taiteilijaminän ja kehitteli hahmon sitä varten. Mutta mä olen itse kreisi taiteilija ja tarvitsin tuekseni järkevämmän tyypin. Mindi on mua nuorempi, mutkaton ja sähäkkä tuottajahahmo, joka toimii silloin kun itse jään jahkailemaan. Se on että hei Salla, älä nyt tommosta mieti. Tai että hoituu! Ja soittaa pari puhelua. Mindi ei ota mitään itseensä ja on loputtoman positiivinen, kun taas itse osaan tehdä joka asiasta vaikeaa.

Harppu

Myös harpullani on ääni. Onhan se persoona enemmän kuin pelkkä soitin. Ensin mulla oli vain akustinen harppu, ja kun välillä kyseenalaistelin, miksi täälläkin joutomaalla tätä raahaan, harppu kannusti. Tajusin etten mä raahaakaan harppua vaan harppu raahaa mua!

Kun menin ostamaan ensimmäistä harppuani Lontooseen, tapasin ensimmäisen miesystäväni. Harppu vei mut Meksikoon ja Romaniaan, on innostanut laulamaan ja johdattanut säveltämisen pariin. Ennen säveltämistä rupesin tekemään harpulle sovituksia ja eka kertaa irtauduin siitä, mitä nuotissa lukee.

Harppu on saanut mut kokeilemaan eri asioita, se on laittanut mut töihin ja treenaamaan, matkustamaan ympäri maailmaa. Nyt mulla on huono omatunto, kun se ei saa, mitä toivoisi. Se on pitkään halunnut uusia biisejä, ja mä pyytelen anteeksi, kun en vaan pysty kaikkeen samaan aikaan. Mutta ne on tulossa!

Vapaus

Aikoihin en vielä elänyt musiikilla. Tein kaikenlaista, opetin lattaritansseja, johdin kuoroja. Vähitellen sain riittävästi töitä säveltäjänä ja harpistina. Vuodet Rovion leivissä olivat merkittäviä, sain kokemusta ja meriittiä ja omaan katalogiin paljon hyvänkuuloista musaa. Se, että lähdin Roviolta ja aloin yrittäjäksi, oli kuitenkin mulle oikea valinta.

Säveltäminen säännöllisellä kuukausipalkalla ei sovi mun heittäytyvälle ja uudistumishaluiselle luonteelleni. Epävarmuus myös motivoi eri tavalla tekemään parhaansa. Kiihkeydestä ja itsensä täysillä likoon laittamisesta on enemmän hyötyä omassa firmassa. Nyt koen olevani vapaa.

Haaveet sitten? Vaikka oon monenlaisissa projekteissa ollut ja hienoja juttuja on meneillään, omaa uutta settiä en ole saanut vielä valmiiksi. Surin kovasti, miten rakas Löytölapset-bändini aikanaan loppui. Silloin rahkeeni eivät riittäneet, mutta asia jäi kummittelemaan. Työstän materiaalia uutta omaa levyä varten. Myös musikaalin haluaisin säveltää! Hauskaa näissä hommissa on se, että koskaan ei tiedä, mikä juttu lähtee vetämään. Yhtäkkiä saa vain yllättyä, että no nyt on jengi innoissaan!

Motto

Jos joku muukin, niin miksen minäkin. Ja jos ei kukaan muu, niin sitten ainakin minä!

Musiikintekijöiden jäsenkokoukset: usein kysyttyä

Julkaistu

Musiikintekijöillä on kaksi sääntömääräistä vuosikokousta: kevät- ja syyskokous.

USEIN KYSYTTYÄ:

Voinko asettua kokouksessa ehdolle hallitusvaaliin?
Kyllä. Toimi näin: Varaudu pitämään 2 minuutin vaalipuhe. Kokouksen puheenjohtaja kysyy ennen vaalia, onko ehdokkaita. Tällöin voit ilmoittaa ehdokkuudestasi. Voit myös sopia, että joku toinen jäsen ehdottaa sinua.

Voinko tuoda asiani  jäsenkokouksen käsiteltäväksi?
Kyllä. Sääntöjen mukaan: mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen kevät- tai syyskokoukseen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle viimeistään viisi viikkoa ennen kokousta.

Miten kokoukseen valtakirjalla osallistuminen tapahtuu?
Valtakirjan tulee sisältää nämä tiedot.

Anna valtakirja ennen kokousta jäsenelle, joka edustaa sinua kokouksessa ja äänestää vaalissa puolestasi. (Vain 1 valtakirja per kokoukseen osallistuva jäsen.)

Edustajasi tulee toimittaa valtakirja joko

Miten haetaan matkakorvauksia kokoukseen osallistumisesta?
Musiikintekijät ry korvaa jäsentensä matkakulut yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin. Matkakulut julkisilla kulkuvälineillä (juna, bussi, lentokone, laiva) korvataan 140 euroon asti (1.1.2023 alkaen) lippua tai kuittia vastaan. Mikäli jäsen haluaa käyttää omaa autoa, korvataan sen käytöstä 20 senttiä/km, kuitenkin korkeintaan 120 euroa.

Kuitit ja matkakulukorvaushakemus (tai vastaavat tiedot sähköpostilla) on toimitettava kuukauden sisällä tapahtumasta osoitteeseen toimisto@musiikintekijat.fi

Matkalaskulomake löytyy täältä.

Voiko kokousmateriaaliin tutustua etukäteen?
Kokousmateriaali lisätään tapahtuman ilmoittautumissivulle ennen kokousta.

Voinko tulla kokoukseen ilmoittautumatta ennakkoon?
Kyllä. Pyydämme ennakkoilmoittautumiset vain siksi, että osaamme tilata oikean määrän kokoustarjoiluja. Ilmoittautuneille tarjotaan illallinen kokouksen jälkeen.

Voiko kokoukseen osallistua jos ei ole Musiikintekijöiden jäsen?
Sääntöjen mukaan ei voi osallistua. Poikkeuksena Musiikintekijöiden toimiston henkilökunta sekä jäsenten henkilökohtaiset avustajat.

Onko kokoustila esteetön?
Järjestämme jäsenkokoukset aina esteettömissä tiloissa.

Georg Malmstèn -säätiön hallitusvaali 2023

Julkaistu

Hallitukseen valitaan kolme jäsentä. Hallitus valitsee myöhemmin järjestäytymiskokouksessaan keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksen asettamat ehdokkaat Georg Malmstén -säätiön hallitusvaaaliin

  • Vesa Anttila
  • Maija Kaunismaa
  • Samae Koskinen
  • Tommi Lindell

Malmstén -säätiön hallitus 25.4.2023 saakka

  • Puheenjohtaja Jiri Kuronen – erovuorossa
  • Varapuheenjohtaja Sanna Korkee
  • Vesa Anttila – erovuorossa, ehdokkaana
  • Pertti Jalonen – erovuorossa
  • Jaakko Kiuru
  • Samae Koskinen – erovuorossa, ehdokkaana
  • Yatta Malmstén
  • Laura Sippola

Hallitusvaaliehdokkaat 2023


Vesa Anttila

Sovittaja, säveltäjä, musiikintekijä
Georg Malmstén -säätiön hallituksessa alkaen 2019
Suomen Musiikintekijät ry:n jäsen alkaen 1997

Tunnen hyvin eri musiikkigenrejä ja apurahapäätöksissä hyödynnän mielelläni laajaa kokemustani musiikkialasta, ennakkoluulottomuutta unohtamatta ja vanhoja perinteitä kunnioittaen. Olen kiitollinen tähän asti saamastani kollegojen luottamuksesta ja jatkan mielelläni tässä luottamustoimessa edelleenkin.


(Kuva: Mikko Ijäs)

Maija Kaunismaa

Olen säveltäjä, laulaja ja äänenkäytön valmentaja. Reilut kaksikymmentä vuotta kestäneen urani aikana olen työskennellyt monipuolisesti esittävien taiteiden kentällä, viimeiset viisi vuotta myös äänivalmentajana ja laulunopettajana. Ajattelin, että pitkästä urastani sekä kokemuksestani voisi olla hyötyä myös Georg Malmstén-säätiön hallitustyössä. Sain aikoinaan ensimmäisen apurahani sävellystyöhön Georg Malmstén-säätiöltä, se tuntui uskomattoman hyvältä!

 


(Kuva: Kristian Stierncreutz)

Samae Koskinen

Koen kunniatehtävänä olla mukana päättämässä tämän säätiön apurahoista ja olla edistämässä niiden monimuotoisuutta. Muistan, kun sain itse Malmsten-säätiöltä apurahan: Otto Donner kuulutti nimeni, halasi ja yhtäkkiä tekemisilläni oli merkitys. Olen puhunut kokouksissa nuorten, taitavien tekijöiden puolesta, joille kannustavien apurahojen ohjaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.


Tommi Lindell

Olen 56-vuotias musiikintekijä ja muusikko Helsingistä. Olen urallani päässyt seuraamaan suomalaista musiikkielämää lukuisista eri näkökulmista. Säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, soittanut, esiintynyt ja tuottanut omissa projekteissani, yhtyeissä, teattereissa, sirkuksessa ja televisiossa. Minulla on myös pitkä kokemus erilaisista luottamustehtävistä musiikkialan järjestöissä (mm. Teosto, Elvis ry, Freelancemuusikot ry, Esek, Luses, MES). Näistä aiemmista pesteistä on jo tovi vierähtänyt, joten päätin ryhtyä ehdolle Malmstén-säätiön hallitukseen, koska koen osaavani suhtautua laajakatseisesti yksittäisen musiikintekijän asemaan. Minulla ei ole preferenssejä tyylikysymysten, tai kaupallisten aspektien suhteen, vaan haluan olla monipuolisesti mukana tukemassa musiikintekemistä sen raa’assa ytimessä.

Musiikintekijöiden hallitusvaali 2023

Julkaistu

Hallitus 25.4.2023 saakka

Kaija Kärkinen (pj)
Markus Nordenstreng (vpj): erovuorossa ja uudelleen ehdolla
Panu Aaltio
Jussi Chydenius
Iisa Pajula: erovuorossa, ei asetu uudelleen ehdolle
Topi Salmi: erovuorossa ja uudelleen ehdolla
Kyösti Salokorpi

Hallitusvaali kevätkokouksessa 25.4.2023

Hallituspaikkoja on avoinna 3 (ks. erovuoroiset yllä).

Vaalivaliokunta sai tehtäväkseen asettaa ehdolle kuusi henkilöä. Hallitus nimesi vaalivaaliokunnan puheenjohtajaksi Tuija Rantalaisen, joka kutsui vaalivaliokunnan jäseniksi Jutta Aanalan, Jussi Jaakonahon ja Mia Kavaston.

Musiikintekijöiden sääntöjen mukaan vaalivaliokunnan ehdokasasettelu ei sido kevätkokousta.
Tämä tarkoittaa, että jäsen voi asettua ehdolle vielä kokouksessa:

Kaikilla hallitusvaaliehdokkailla on mahdollisuus 2 minuutin esittäytymiseen / vaalipuheeseen.
Äänestys suoritetaan suljettuna lippuäänestyksenä.

Vaalivaliokunnan asettamat ehdokkaat

(Kuva: Maarit Kytöharju)

Anna Dantchev

Olen suomalais-bulgarialainen laulaja-lauluntekijä. Ehdokkuus Suomen Musiikintekijöiden hallitusvaaleissa on itselleni ilo ja kunnia. Arvostan etujärjestömme päämäärätietoista edunvalvontatyötä ja musiikintekijöiden yhteisöstä huolehtimista.

Olisin suurella sydämelläni myös itse kantamassa korteni musiikintekijöiden edunvalvonnan kekoon ja omalla osaamisellani tukemassa monimuotoista yhteisöämme. Suomen musiikkialalla olen toiminut erilaisissa rooleissa jo useamman vuosikymmenen ajan. Minulla on kokemusta alamme edunvalvonnasta ja vaikuttamistyöstä sekä ymmärrystä alamme monisäikeisestä ekosysteemistä.

Verkostossani olen tehnyt pitkäjänteistä työtä musiikkialan yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon teemojen kanssa. Näitä teemoja pitäisin esillä myös Suomen Musiikintekijöiden hallitustyössä.

Edunvalvontajärjestön hallitustyöskentely on parhaimmillaan kuin co-write sessio – jokaisen ammattilaisen omalla äänellä on merkitys. Onnistunut lopputulos vaatii yhteisen sävelen.

 

(Kuva: Sampo Haapaniemi)

Jiri Kuronen

(s.1974, Espoo) aka Jiri-serkku

Olen toiminut ammattimuusikkona rytmimusiikin saralla noin 30 vuotta. Soitan pianoa, kosketinsoittimia ja haitaria. Harjoitan myös monenlaista sävellystoimintaa ja olen ollut sovittajana lukuisilla äänitteillä. Olen myös toiminut äänitteiden julkaisijana omassa pienlevy-yhtiössä.

Viimeiset kolmetoista vuotta olen soittanut Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani -yhtyeessä. Sitä ennen olin kymmenen vuotta Olavi Uusivirran yhtyeessä. Olen työskennellyt myös teattereissa muusikkona. Opetan sivutoimisesti vapaata säestystä Sibelius-Akatemiassa. Olen toiminut monissa luottamustehtävissä, mm. Georg Malmstén -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja MES-toimikunnissa.

Olen ollut Teoston hallituksen jäsen nyt kolmen vuoden ajan. Hallitustyö on opettanut minulle, miten tekijänoikeusala toimii ja millaisia haasteita edessä on. Myös kansainvälinen näkökulma on tullut tutuksi.

Minulla on hyvä ymmärrys musiikintekijyydestä tässä ajassa. Haluan käyttää osaamistani Musiikintekijät ry:n hallitustyössä, tarjoten näin suoran linjan myös Teoston hallituksen työskentelyyn.

 

(Kuva:  Katri Vauhkonen)

Pauliina Lerche

Olen 49-vuotias musiikintekijä, freelancemuusikko, musiikkialan yrittäjä ja kahden lapsen äiti. Koulutukseltani olen musiikin maisteri Sibelius-Akatemiasta. Olen tehnyt omia lauluja jo lapsena ja esittänyt tekemääni musiikkia 16-vuotiaasta lähtien.

Korkeakouluni muusikon ammattiin olivat vuodet lapsena Värttinässä ja yli 20 vuotta Vesa-Matti Loirin yhtyeessä. Veskun kanssa olen tehnyt yli 500 keikkaa. Nykyään päätyöni on lastenmusiikkiyhtye Mimmit.

Paitsi, että olen sielultani musiikintekijä, tekijänoikeuskorvaukset muodostavat tärkeän osan sirpalaista freelancerin toimeentuloani. Musiikkiani esitetään pääasiassa konserteissa ja TV:ssä.

Olen ollut mukana musiikkiin liittyvissä luottamustehtävissä jo pitkään. Paneudun asioihin huolella, uskallan avata suuni ja taistelen tärkeiden asioiden puolesta. Korona-aika osoitti alamme haavoittuvuuden. Haluaisinkin olla mukana omalta osaltani turvaamassa musiikintekijöiden asemaa ja mahdollisuutta elää omalla työllään myös tulevaisuudessa.

 

(Kuva: Nina Lith)

Markus Nordenstreng

musiikintekijä

Olen vaikuttanut Musiikintekijöiden hallituksessa keväästä 2012, varapuheenjohtajaksi minut valittiin ensi kerran 2015. Järjestöämme olen edustanut vuosien saatossa aktiivisesti mm. Music Finlandin, Teoston, Forum Artistin ja MESin hallituksissa. Lisäksi olen osallistunut kansainväliseen toimintaamme mm. eurooppalaisen kattojärjestön ECSAn ja pohjoismaisen NPUn kokouksissa.

Ammattilaisurani musiikintekijänä käynnistyi neljännesvuosisata sitten. Vaikka koko toimiala on kokenut radikaaleja muodonmuutoksia tänä aikana, yksi asia ei ole muuttunut mihinkään. Tekijän panos musiikkibisnessirkuksessa on täysin korvaamaton, mutta emme edelleenkään ole tirehtöörin asemassa.

Musiikintekijän arki näyttäytyy päinvastoin harmillisen epävakaana, epävarmana ja epäyhdenvertaisena sekä taloudellisesti niukkana. Lähitulevaisuudessa siintää lisää epävarmuutta, eikä pelin henki muutu reiluksi ilman taistelua. Koen, että laajapohjaisesta hallituskokemukseni, yhteiskunnallisesta suhdeverkostoistani ja tekijänoikeusaktivismistani on yhteisöllemme aitoa hyötyä juuri nyt, enkä ole halukas heittämään hanskoja tiskiin.

 

(Kuva: Pasi Rytkönen)

Topi Salmi

Olen ehdolla toiselle kaudelle Suomen Musiikintekijöiden hallitukseen. Nyt kun koen päässeeni hyvin sisälle hallitustyöskentelyyn, niin jatkaminen tuntuisi mielekkäältä. Olen ollut myös mukana käynnistämässä keskustelua ja tulevia toimenpiteitä Yleisradion kotimaisen musiikin moni- ja tasapuolisen käytön suhteen. Myös tämän asian kehittymistä seuraisin mielelläni hallituksen jäsenenä.

Luottamustoimista minulla on kokemusta lisäksi Georg Malmstén -säätiön hallituksesta 2016-22 ja aloitin tänä vuonna myös MES äänitetoimikunnan (kevyt) jäsenenä.

Yleisradion ohella sydämen asiani on edistää muutenkin kotimaisen musiikin moninaisuuden ylläpitämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa päivän-popin lisäksi rootsin, iskelmän, rockin, laulelman, lastenmusiikin, etnon ja jazzin aseman ylläpitämistä ja esille tuomista.

Musiikin ammattilainen olen ollut jo vuodesta 1991 ja tällä hetkellä sanoittamisen ja luottamustoimien lisäksi olen mukana pienlevy-yhtiötoiminnassa.

 

(Kuva: Samuel Glassar)

Noora Tuuri

Olen musiikin tuottaja, tekijä ja artisti. Olen toiminut Kaiku Songs -kustannusyhtiöllä tuottajana ja tekijänä vuodesta 2019. Minulla on muusikkotausta lapsesta asti, sekä musiikin pedagogisia ja musiikin tuottajan/tekijän opintoja käytynä Metropoliassa. Keskityn popmusiikin tuottamiseen ja tekemiseen, mutta teen hyvin monipuolisesti musiikkia genrestä riippumatta.

Minun arvot ja tavoitteet musiikkialan eteenpäin viemiseksi pohjautuvat tasa-arvoiseen alaan musiikintekijöille. Ajattelen, ettei iällä tai sukupuolella pidä olla väliä siinä, millaiseen asemaan voi alalla päätyä. Haluan itse olla tukemassa tuottajapuolella naisia sekä muunsukupuolisia niin, että heitä saadaan alalla näkyviin sessioihin ja eturivin tekijöihin. Haluan olla kehittämässä keinoja – miten saadaan aikaiseksi sellainen tukiverkosto, että tämä toteutuu.

Olen myös kiinnittänyt vahvasti huomiota siihen, miten alalla suhtaudutaan ikään. Tämä on toinen suuri teema, johon täytyy saada muutosta aikaiseksi. Koen, että alalle on suuri rikkaus, mitä enemmän eri ikäisiä tekijöitä on. Minusta on todella hassu ajatus, että alalle on vaikeampaa päästä ihmisen, jolla on pitkä elämänkokemus ja paljon tarinoita kerrottavanaan.

Näiden teemojen lisäksi haluan viedä eteenpäin musiikintekijöiden palkkausta. Mielestäni pitäisi kehittää malli, jossa musiikintekijöille maksetaan levy-yhtiön puolesta jonkinlainen korvaus kappaleen julkaisuvaiheessa – samalla tavalla kuin musiikin tuottajallekin. Haluan olla luomassa joustavampaa musiikkialaa – pääteemana: monipuolisuus on rikkautta.

Musiikintekijät ja vastuullisuus

Julkaistu

Suomen Musiikintekijöiden toimistolla on Green Office -sertifikaatti.

Sertifikaatio on todiste siitä, että yhdistys ottaa ympäristöasiat huomioon toimitiloissaan, päätöksenteossaan ja toiminnassaan. Sertifikaattia valvotaan vuosittaisella tarkastuksella ja raportointi kannustaa asettamaan tavoitteita, mittaamaan tuloksia ja saavuttamaan parannuksia. Green Office -toimistona olemme sitoutuneet noudattamaan Green Office -kriteereitä.

Suomen Musiikintekijät tarjoilevat tapahtumissaan kasvisruokaa. WWF:n vastuullisuusvinkkien mukaan ”Paras teko ruuan ympäristövaikutusten vähentämiseksi on liha- ja maitotuotteiden korvaaminen kasvisperäisillä vaihtoehdoilla. Kasvisruualla on lähes poikkeuksetta pienemmät ympäristövaikutukset kuin eläinperäisillä tuotteilla.” Yhdistys yrittää lisäksi vähentää ruokahävikkiä tilaamalla tarjoiluja ilmoittautumismäärän mukaisesti. Yhdistys kannustaa jäseniään peruuttamaan tapahtumailmoittautumisensa hyvissä ajoin, mikäli paikalle ei pääsekään, jotta ruokahävikkiä voitaisiin välttää mahdollisimman tehokkaasti.

Suomen Musiikintekijät kompensoivat työntekijöiden sekä hallitusten jäsenten työmatkoihin käytettyjä lentoja. Kompensaatiossa otetaan huomioon yhdistyksen ostamien lentojen kokonaishiilijalanjälki. Hiilijalanjäljelle määritellään laskurin kautta tietty summa, jolla yhdistys tukee erilaisia ympäristönsuojeluhankkeita. Hankkeet voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan tai biodiversiteetin suojelemiseen. Olemme rahoittaneet hankkeita Gold Standard nimisen organisaation kautta. Gold Standard on WWF:n perustama voittoa tavoittelematon järjestö, joka sijaitsee Genevessä.

Turvallisemman tilan periaatteet

Suomen Musiikintekijät noudattaa Turvallisemman tilan periaatteita. Periaatteet on laadittu yhteistyössä yhdenvertaisuusasiantuntija Ekvalitan kanssa. Musiikintekijät nimeävät vuodeksi kerrallaan 3 häirintäyhteyshenkilöä. Häirintäyhteyshenkilö tarjoaa keskustelutukea ja apua asian eteenpäinviemisessä tilanteessa, jossa henkilö on kohdannut Musiikintekijöiden turvallisemman tilan periaatteiden vastaista käytöstä Musiikintekijöiden tapahtumassa.

Taide- ja kulttuurialan eettinen oheisto

Suomen Musiikintekijät on sitoutunut Taide- ja kulttuurialan eettiseen ohjeistoon. Ohjeiston on laatinut Forum Artis joka on taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö. Suomen Musiikintekijät on Forum Artisin jäsenjärjestö.

Elävän musiikin ilmastotiekartta – viileamusiikki.fi

Suomen Musiikintekijät on sitoutunut elävän musiikin ilmastotiekarttaan ja on yhtä mieltä siitä, että

  • Ilmastokriisin torjuminen vaatii pikaisia toimia.
  • Musiikkiala on vahva mielipidevaikuttaja ja tavoittaa suuren määrän ihmisiä. Alan vihreä siirtymä on siksi painoarvoltaan merkittävä. Haluamme toimia suunnannäyttäjinä matkalla kohti Suomen valtion hiilineutraaliusuustavoitetta vuonna 2035.
  • Tunnistamme musiikkialan ilmastovaikutuksen ja kehitämme yhdessä toimintaamme sen pienentämiseksi. Musiikkialan vihreä siirtymä tapahtuu yhteistyössä alan kaikkien toimijoiden kesken.

Elma.fi

Elma tarjoaa musiikkialan toimijoille tietoa, työkaluja ja inspiraatiota vastuullisuuden edistämiseen.

Musiikkialan rekrytointiohje

Musiikkialan rekrytointiohje listaa periaatteet yhdenvertaiseen rekrytointiin.

Musiikkialan toimijat ovat täydentäneet yhdenvertaisen musiikkialan teesejä erillisellä rekrytointiohjeella. Yhdenvertaisen rekrytoinnin huoneentaulu toimii muistilistana yhdenvertaiselle rekrytoinnille. Tavoitteena on lisätä monimuotoisuutta ja vähentää rekrytoinnin yhteydessä koettua eriarvoisuutta alalla työskentelevien parissa.

Sanoittaja Absurdistanissa

Julkaistu

Olen yhdeltä ammatiltani sanoittaja. Syksyn ja alkutalven aikana olen sanoittanut enimmäkseen musiikintekijöiden ja muiden luovien ihmisten järkytystä, epäuskoisuutta, hämmennystä, raivoa, varovaista toivoa. Aivan kuin olisin välillä vaeltanut pimeässä Absurdistanissa. Ei ole mikään lomakeskus tämä Absurdistan, ei.

Ensin saimme tietää kulttuuribudjettiin suunnitelluista leikkauksista, kun rahapelituotot hupenevat. Leikkaukset olisivat iskeneet juuri koronan kurittamiin freelancereihin sekä heikentäneet musiikin ja koko luovan alan monimuotoisuutta, kansainvälistä kilpailukykyä sekä vähentäneet kansalaisten mahdollisuuksia moniin matalan kynnyksen kulttuuripalveluihin. Leikkausuhka ei valitettavasti kokonaan poistunut, joten sanoitustyötä riittää tuleville vuosille.

Lokakuussa vetäistiin sitten matto alta oikein kunnolla, kun EU:n tekijänoikeusdirektiivin (DSM) kansallisen toimeenpanon esitysluonnos tuli viimein lausuntokierrokselle. Esitys hämmästytti ja kummastutti luovien alojen toimijoita.

Suomen lakiluonnos on hätkähdyttävästi ristiriidassa direktiivin ja EU-maiden enemmistön siitä tekemän tulkinnan kanssa. Monin paikoin se jopa huonontaisi tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asemaa. Ja lainsäädännön yhtenäistämisen sijaan meille suomalaisille olisi luvassa muusta Euroopasta poikkeavia käytäntöjä.

Suomen esitys jättää direktiivin vastaisesti määrittelemättä, että verkkosisällönjakopalvelut välittävät tekijänoikeudella suojattua sisältöä yleisölle. Näin jää myös epäselväksi alustojen vastuu hankkia oikeudenhaltijoilta lupa sisältöjen jakamiseen.

Jännittäviä ansojakin sinne on viritelty, esimerkiksi korvausvastuu oikeudenhaltijalle väärästä poistopyynnöstä. Direktiivi ei tuollaista sisällä. Ja jos ladattu sisältö ei ”vastaa täysin” poistettavaksi vaadittua teosta, niin esto ei ole mahdollinen. Eli lyriikkavideo musan yhteyteen, niin automaattinen esto vältetään. Muitakin vesitysesityksiä löytyy.

Asianmukaisten ja oikeasuhtaisten korvausten varmistaminen, läpinäkyvä tiedonsaanti oikeuksien käytöstä tai kollektiivinen sopiminen eivät esityksessä direktiivin mukaisesti toteudu. Niin kuin ei matalan kynnyksen riitojenratkaisumekanismikaan.

Tiivistimme tekijän kannalta keskeisiä ongelmia kirjailija Juha Itkosen kanssa Hesarin Vieraskynä-palstalla 24.11.

Teoston lakiasiainjohtaja Antti Härmänmaa avaa blogissaan todella ansiokkaasti sen, mitä outouksia esittelijä on artikla 17:n sisään leiponut.

Moni muukin on ollut saman sanoitustyön touhussa. Lyhty, Tekijäfoorumi, Mitta on täysi -yhteisö ja järjestöt ovat tehneet ongelmia näkyviksi. Eri painotuksia, mutta yhteinen huoli: tämänhän piti yhtenäistää EU:n sisäistä lainsäädäntöä ja turvata tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asema digimarkkinoilla!

Olen kiitollinen useasta tapaamisesta mm. kulttuuriministeri Antti Kurvisen kanssa. Olen kiitollinen kaikille niille poliittisille päättäjille, jotka ovat vastanneet viesteihini. He ovat nostaneet minut takaisin matolle ja antavat toivoa, että direktiivin merkitys meille tekijöille, kulttuurialan yrityksille ja koko luovalle alalle on ymmärretty. Ja että tekijän oikeuksilla ei lattiaa saa pyyhkiä!

Monissa ministerin ja ministeriön kommenteissa on toistunut huoli siitä, että kiire on, olemme nyt jo myöhässä annetusta aikataulusta. Hosumalla ei kuitenkaan synny mitään hyvää, ei lainsäädäntöäkään.

Vuoden lopulla uutisoitiin, että uusi tekijänoikeuslain luonnos siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi vasta vuoden 2022 puolella. Hyvä niin. Toivottavasti myös lausuntokierros toteutetaan uudestaan.

Päätän raporttini Absurdistanista tähän. Uusi vuosi tuokoon minut sellaiseen Suomeen, joka on oikeudenmukaisuuden, tekijöiden ja kulttuurin puolella!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.