Olen yhdeltä ammatiltani sanoittaja. Syksyn ja alkutalven aikana olen sanoittanut enimmäkseen musiikintekijöiden ja muiden luovien ihmisten järkytystä, epäuskoisuutta, hämmennystä, raivoa, varovaista toivoa. Aivan kuin olisin välillä vaeltanut pimeässä Absurdistanissa. Ei ole mikään lomakeskus tämä Absurdistan, ei.

Ensin saimme tietää kulttuuribudjettiin suunnitelluista leikkauksista, kun rahapelituotot hupenevat. Leikkaukset olisivat iskeneet juuri koronan kurittamiin freelancereihin sekä heikentäneet musiikin ja koko luovan alan monimuotoisuutta, kansainvälistä kilpailukykyä sekä vähentäneet kansalaisten mahdollisuuksia moniin matalan kynnyksen kulttuuripalveluihin. Leikkausuhka ei valitettavasti kokonaan poistunut, joten sanoitustyötä riittää tuleville vuosille.

Lokakuussa vetäistiin sitten matto alta oikein kunnolla, kun EU:n tekijänoikeusdirektiivin (DSM) kansallisen toimeenpanon esitysluonnos tuli viimein lausuntokierrokselle. Esitys hämmästytti ja kummastutti luovien alojen toimijoita.

Suomen lakiluonnos on hätkähdyttävästi ristiriidassa direktiivin ja EU-maiden enemmistön siitä tekemän tulkinnan kanssa. Monin paikoin se jopa huonontaisi tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asemaa. Ja lainsäädännön yhtenäistämisen sijaan meille suomalaisille olisi luvassa muusta Euroopasta poikkeavia käytäntöjä.

Suomen esitys jättää direktiivin vastaisesti määrittelemättä, että verkkosisällönjakopalvelut välittävät tekijänoikeudella suojattua sisältöä yleisölle. Näin jää myös epäselväksi alustojen vastuu hankkia oikeudenhaltijoilta lupa sisältöjen jakamiseen.

Jännittäviä ansojakin sinne on viritelty, esimerkiksi korvausvastuu oikeudenhaltijalle väärästä poistopyynnöstä. Direktiivi ei tuollaista sisällä. Ja jos ladattu sisältö ei ”vastaa täysin” poistettavaksi vaadittua teosta, niin esto ei ole mahdollinen. Eli lyriikkavideo musan yhteyteen, niin automaattinen esto vältetään. Muitakin vesitysesityksiä löytyy.

Asianmukaisten ja oikeasuhtaisten korvausten varmistaminen, läpinäkyvä tiedonsaanti oikeuksien käytöstä tai kollektiivinen sopiminen eivät esityksessä direktiivin mukaisesti toteudu. Niin kuin ei matalan kynnyksen riitojenratkaisumekanismikaan.

Tiivistimme tekijän kannalta keskeisiä ongelmia kirjailija Juha Itkosen kanssa Hesarin Vieraskynä-palstalla 24.11.

Teoston lakiasiainjohtaja Antti Härmänmaa avaa blogissaan todella ansiokkaasti sen, mitä outouksia esittelijä on artikla 17:n sisään leiponut.

Moni muukin on ollut saman sanoitustyön touhussa. Lyhty, Tekijäfoorumi, Mitta on täysi -yhteisö ja järjestöt ovat tehneet ongelmia näkyviksi. Eri painotuksia, mutta yhteinen huoli: tämänhän piti yhtenäistää EU:n sisäistä lainsäädäntöä ja turvata tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asema digimarkkinoilla!

Olen kiitollinen useasta tapaamisesta mm. kulttuuriministeri Antti Kurvisen kanssa. Olen kiitollinen kaikille niille poliittisille päättäjille, jotka ovat vastanneet viesteihini. He ovat nostaneet minut takaisin matolle ja antavat toivoa, että direktiivin merkitys meille tekijöille, kulttuurialan yrityksille ja koko luovalle alalle on ymmärretty. Ja että tekijän oikeuksilla ei lattiaa saa pyyhkiä!

Monissa ministerin ja ministeriön kommenteissa on toistunut huoli siitä, että kiire on, olemme nyt jo myöhässä annetusta aikataulusta. Hosumalla ei kuitenkaan synny mitään hyvää, ei lainsäädäntöäkään.

Vuoden lopulla uutisoitiin, että uusi tekijänoikeuslain luonnos siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi vasta vuoden 2022 puolella. Hyvä niin. Toivottavasti myös lausuntokierros toteutetaan uudestaan.

Päätän raporttini Absurdistanista tähän. Uusi vuosi tuokoon minut sellaiseen Suomeen, joka on oikeudenmukaisuuden, tekijöiden ja kulttuurin puolella!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.