Vaalivuosi on edessä! Toimin ensimmäistä kertaa järjestölobbarina vuoden 2011 eduskuntavaalien alla. Nykyisen hallituksen kausi on lopuillaan, ja uudet ja vanhat ehdokkaat rientävät vaalikentille pian innokkaina, uusine lupauksineen. Joten vilkaistaanpa muutamaa aihetta, joihin toivoimme tällä kaudella ratkaisuja tai edes pientä edistystä, ja kuinka kävikään.

Tyypillisesti epätyypilliset?

Freelancereiden sosiaali-, eläke- ja työttömyysturva ovat aivan yhtä levällään kuin ennenkin. Luovan alan tekijöitä on niin vaikea lokeroida, kun tulot tulevat mm. yrittäjyydestä, palkkatulosta, apurahoista ja tekijänoikeuskorvauksista. Ja eläkevakuutettuna saattaa yksi tekijä olla niin TyEl-, MYEL- kuin YEL-järjestelmässä. Ja vaikeuteen vedoten asia jää vuodesta toiseen korjaamatta.

YEL uudistuu?

Olemme Suomen Musiikintekijöissä viestineet jo vuosia, että alempi tuloluokka YEL:ssä kannustaisi pien- ja yksinyrittäjiä kerryttämään sosiaali- ja eläketurvaansa vähästäänkin. Joustavuutensa vuoksi se olisi hyvä vaihtoehto, koska tekijänoikeustulotkin saisi sitä kautta mukaan kerryttämään. Olisi hienoa, jos vanhempainvapaalle jäävän tekijän ei tarvitsisi järkyttyä, kuinka pieneksi päiväraha jääkään, vaikka biisit soivat ja tekijänoikeuskorvauksia on tullut kohtuullisesti.

Innokkaana odotimme YEL:n uudistamista tänä syksynä. Hallituksen esityksessä porkkanat korvattiin kepillä, kun unohdettiin alivakuuttamisen oikeat syyt: pien- ja yksinyrittäjien pienet ja kuukausittain runsaastikin vaihtelevat tulot, joiden vuoksi he käytännössä usein ovatkin ylivakuutettuja. Jos YEL:n rahoitusmallissa on isoja ongelmia, se ei ole pienituloisen yrittäjän syytä!

Uudistuksessa esitetään, että yrittäjän työtulo määräytyisi kyseisen toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkan mukaan. Lisäksi arvioidaan yrittäjän työpanoksen määrää, toiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja yrittäjäntyöpanoksen arvoa… Miten määritellä taidealan mediaanipalkka? Kuka arvioi musiikintekijän ammattitaitoa ja biisin arvoa, ja miten se tapahtuu?

Tarvitseeko edes mainita, että uudistustyön valmistelussa ei kysytty pien- ja yksinyrittäjien eikä freelancereiden näkemyksiä, eikä siten tunnistettu ongelmakohtia. Kulttuurialan ääni jätettiin omaan arvoonsa, samoin kuin ne 67000 adressin allekirjoittanutta, jotka vaativat esityksen hylkäämistä.

Sosiaaliturvakomitea, mitä kuuluu?

Parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea on nyt käyttänyt puolet kahden hallituskauden pituisesta työajastaan. Huolestuttavan vähän on tullut konkreettista tietoa, ja huolestuttavan vähän on kuultu ja kysytty freelancereiden ja kulttuurialojen tilanteesta. Kuulostaako tutulta?

Taike kuitenkin järjesti lokakuussa keskustelun taiteilijoiden sosiaaliturvasta. Sosiaaliturvakomitean poliitikkojäsenillä ei tuntunut olevan konkreettisia malleja vielä tarjolla. Yksi mahdollisuus meille ”silpputyön” tekijöille oli monen mielestä perustulo. Kyllä, kuulostaa hyvältä minustakin, mutta harmittaa puolueiden välinen kissanhännänveto: vain pieniä eroja on heidän perustulomalleissaan, mutta omista sanamuodoista ei luovuta, joten kaukana ratkaisusta pysytään…

Ajatus yhden perusturvaetuuden mallista on kuitenkin kuulemma hyväksytty, lisätietoa siitä jäämme siis odottamaan.

Samassa tilaisuudessa esiteltiin Irlannin perustulokokeilu taiteilijoille. Suomessahan vuosia sitten jätettiin nimenomaan taiteilijat ja freelancerit kokeilun ulkopuolelle! Irlannissa siis päätettiin syyskuussa kokeilusta, jossa valtio maksaa eri sektorin taiteilijoille perustuloa. Avoimen haun jälkeen valikoitiin kokeiluun n. 2000 eri taidealojen ammattilaisia, mm. 584 musiikkialan toimijaa. Summa ei ole suuri (325 €), mutta saattaa olla kokoaan vaikuttavampi. Kolmen vuoden ajan seurataan valittujen menestystä ja tuottavuutta ja verrataan kokeilun ulkopuolelle jääneiden vapaaehtoisten verrokkiryhmään. Mielenkiintoista!

Työllistyinkö omassa työssäni?

Tämän vuoden alussa puhdistui kalenterini tehokkaasti viimeisimpien koronarajoitusten vuoksi, niin teatterityöstä kuin keikoistakin. Verokortilla työskentelevänä hain työttömyyspäivärahaa, ja ilokseni sen sainkin.

Mutta sitten: hain ja sain yhden korona-apurahan Taikelta. Ei, en joutunut median hampaisiin, mutta jonkinlaiseen kannustinloukkuun. Kerroin TE-keskukselle kirjoittaneeni pari laulutekstiä korona-apuraha-aikana. Niitä tosin ei edelleenkään ole sävelletty, julkaistu eikä julkisesti esitetty. No, rehellisyys ei aina kannata: minun katsottiin ”työllistyvän päätoimisesti omassa työssäni” ja evättiin tuki.

Annoin rautalankaisen opastuksen alamme ansaintalogiikasta: en saa itselleni kirjoitetuista teksteistä palkkaa, vaan ehkä joskus tulevaisuudessa tekijänoikeuskorvauksia. Valitukseni on edelleen käsittelyssä. Samanlaisia tarinoita olen kuullut muiltakin. Ja muusikolle, joka paljasti vähän harjoitelleensa apuraha-aikana, kävi samoin. Korona-aika toi julkiseksi sen, että kohtelu työttömyysturvassa riippuu usein siitä, kuinka kartalla käsittelevä virkamies freelancereiden ja itsensä työllistäjien suhteen on.

Kevättalvella keskustelimme tästä aiheesta STM:n ministereiden ja virkamiesten kanssa, ja kävi ilmi, ettei olisi mahdoton idea keskittää taide- ja kulttuurialojen työttömyysturva-asioita yhdelle TE-keskukselle, jonka henkilökunta olisi asiaan vihkiytynyt. Näin tehtiin korona-aikana yrittäjien työttömyysturvan suhteen. Aina ei ratkaisun siis tarvitse olla kallis ja vaikea. Jatkamme keskustelua tästä aiheesta.

Jotakin hyvääkin

Hallitus päätti helmikuussa 2022, että virheellinen tulkinta työttömyysturva-asetuksissa korjataan ja vuoden 2023 alusta luovutaan tekijänoikeuskorvauksien sovittelusta työttömyysturvassa. Tekijänoikeuskorvaus ei ole palkkaa, vaan käyttökorvausta aiemmin tehdystä työstä. Lausuntokierros uudesta asetuksesta on nyt käyty, toivottavasti tämä kannustinloukku katoaa viimein!

Loukutetaan ongelmat ja kannustetaan toisiamme!

Freelancerin odotetaan osaavan kouluttaa, terapoida ja johtaa itseään. Kaikki tuo on tärkeää. Mutta tärkeää olisi myös, että yhteiskunta tulisi vastaan silloin, kun omat fyysiset tai henkiset voimat ovat vähissä. Jo tietoisuus siitä, että minulla on turvaverkko, kun olen vaarassa pudota, toisi luottamusta tulevaan ja vapauttaisi energiaa varsinaiseen työhön. Ja säästäisi myös yhteiskunnan rahoja, jotka nyt menevät turvaverkon puutteesta aiheutuneiden pitkäaikaisvaurioiden korjaamiseen.

Usein kun politiikassa puhutaan kannustimista, tarkoitetaan leikkauksia, vaikka ongelma ei ole tukien suuruus tai väärinkäyttö, vaan se, että työtilanteet vaihtelevat itsestä riippumatta. Esimerkiksi korona vaikuttaa musiikkialan työtilaisuuksiin ja tekijänoikeustuloihin vielä pitkään. Enemmän tarvittaisiin halua helpottaa ja mahdollistaa työn tekemistä niin, että se kannattaa ja tuottaa tuloa, iloa, terveyttä ja muuta hyvinvointia. Porkkana maistuu aina keppiä paremmalle!

Lopuksi lainaan itseäni (Musiikintekijä 4/2018), toimii nimittäin tänäänkin:

”Sosiaaliturvan uudistaminen on yksi seuraavan hallituskauden keskeisimmistä tavoitteista. Tekijät ja Teosto ovat nyt yhdessä tehneet avauksen. Työelämä on pysyvästi muuttunut, nyt on aika poistaa muutosta seuranneet kannustinloukut ja rakentaa puuttuvat turvaverkot. Ja me haluamme jälleen olla osa ratkaisua, ei vain ongelmaa!”

Mainiota alkavaa vaalivuotta, arvoisat musiikintekijät!

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja