Täysin omilla ehdoilla

Täysin omilla ehdoilla

Laitetaanko näin: ensimmäinen bändi, Johtajameininki, veti Nokian Iisoppiin 1990-luvulla enemmän väkeä kuin Frederik?

”Laita vaan. Sehän on totta. Tehtiin silloin paikan yleisöennätys. Se oli alaikäiselle tosi kova juttu”, Toivo Susi sanoo.

Tänäänkin on keikka Nokialla, nuoruuden kotikaupungissa. Se ei tarjonnut kasvatilleen juuri muita mahdollisuuksia kuin valmistaa tehtaassa paperia tai kumia. Kaksikymppisenä Toivo Susi myi kaikki tavaransa, laittoi repun selkään ja lähti custom-prätkällään jalat edellä pohjoista päin. Nykyinen kotikaupunki on Jyväskylä.

Nyt hän on tyytyväinen siihen, että on rakentanut elämän, josta löytyy aikaa ja tilaa lauluntekoon ja muuhun luovaan toimintaan.

”Meidän suvussa ei ole ollut sellaista vaihtoehtoa, että tehtäisiin jotain ei-konkreettista. ’Koskas sä Topi menet takas oikeisiin töihin’, kysyi mummo toisen levyn julkaisun jälkeen. Ehkä luova työ on mulle jonkinlaista luokkaretkeilyä. Ainakin pidän sitä etuoikeutena.”Illan trubaduurikeikka on kahvilassa. Showtime on alkuilta, kuten viimeaikojen keikoilla aina. Toivo Susi valmistautuu rauhoittumalla ja pudottamalla roolinsa. Hän haluaa olla yleisölleen läsnä ja välittää tunteita.

”Tämän illan keikasta tiedän suurin piirtein sen, millainen on paikka ja millaista yleisöä sinne tulee. Tiedän aloitusbiisin. Siitä eteenpäin seuraan ihmisiä ja reagoin. Kun havahdun flow-tilasta ja katson kelloa, keikka on ohi.”

Keikan jälkeen kuulijat todennäköisesti haluavat ostaa cd-levyjä ja vinyylejä. Toivo Susi on julkaissut viisi albumia. Hänellä ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää musiikilleen kuulijoita.

”Suomi on täynnä kyliä ja kaupunkeja, jotka eivät ole lehtien palstoilla tai bändien keikkakalentereissa. Ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin asuu. Paikoissa, joissa livemusiikkia ei ole koko aikaa tarjolla, ihmiset jaksavat keskittyä kuuntelemaan sitä.”

Isoilla radiokanavilla Toivo Suden laulut eivät soi. Mutta sillä, tai sriimien määrillä, ei ole mitään merkitystä.

”Jos tekisin musiikkia Yleltä tulevien teostotulojen takia, tekisin sitä ihan vääristä syistä.”

”Kerron päiväkirjamaisesti asioista, joita tapahtuu minulle ja joita näen ympärilläni.”

Laulujen kirjoittaminen on Toivo Sudelle puhdistava kokemus.

”Niin kornia kuin se onkin”, hän sanoo.

”Kerron päiväkirjamaisesti asioista, joita tapahtuu minulle ja joita näen ympärilläni. Sellaisista asioista, jotka herättävät tunteita, joita pitää käsitellä. En näe pointtia tehdä musiikkia, missä ei olisi tunnetta, johon kuulija voi samaistua.”

Korona-aikana hän kirjoitti Huomenna poutaa -levynsä biisejä. Synkkää tuli.

”Siinä vaiheessa, kun ei ollut mitään tietoa taiteellisista tuista tai yritystuista, vietin unettomia öitä. Oli rankkaa tajuta, että rahat riittää ehkä viideksi kuukaudeksi ja sen jälkeen lähtee talo alta. Mutta on levyllä toivoakin, kuten sen nimikin kertoo. Ja rakkauslauluja.”

Toivo Susi pohtii, että jos aikuisilla oli korona-aikana rankkaa, niin nuoret eivät edes pysty käsittelemään sen aiheuttamia tunteita. Nuoren silmistä näkyvä toivottomuus laittoi hänet kirjoittamaan mantran: Kaikki paha unohda (single, 2022).

Albumiin Nilviäinen purkautui maailmantilan aiheuttama ahdistus.

”Näin yrittäjänä sitä kai pitäisi nähdä kapitalismissa jotakin valoisia puolia. Se on helvetin vaikeeta, koska olen myös luontoihminen.”

Nilviäinen äänitettiin Toivo Susi ja #74100 -bändillä Pyhäsalmen kaivoksessa, 1500 metriä maan alla. Siinä on biisi Kuilu 1430, joka syntyi, kun tekijä asetti itselleen haasteen: kirjoita teksti juuri ennen lauluäänitystä.

”Tykkään kokeilla eri tekniikoita biisinteossa, mutta tätä en välttämättä tee uudelleen. Tilanne oli todella stressaava, mutta tekstistä tuli paras kirjoittamani. Biisin nimi tuli tekstistä kaivoksen ovessa.”

Toivo Suden kaikilla albumeilla soittaa osaava studiobändi. Mikäli mahdollista, koko bändi äänitetään aina livenä.

”Ihmiset tarvitsevat musiikkia kaikenlaisina aikoina.”

Omakustanteinen meininki sopii Toivo Sudelle. Se antaa vapauksia. Voi tehdä julkaisukiertueen liftaamalla 1500 kilometriä. Voi julkaista biisin vaikka Toivon päivänä 4. kesäkuuta, kun kaikki ovat lomilla. Tai albumin keskellä pahinta pandemiaa.

”Kyllähän ihmiset tarvitsevat musiikkia kaikenlaisina aikoina”, taitelija sanoo.

Keskustelut levy-yhtiöiden kanssa eivät ole johtaneet mihinkään.

”Tarjosivat paljon muutosvaatimuksia musiikkiin ja rahallisesti aivan paskaa diiliä. Ja sitten se, että joku soittaa mulle ja sanelee, missä aikataulussa asioita tehdään… ei sellainen sovi luonteelleni ollenkaan.”

Ensimmäisen albumin, Maailman selkäpuolella, julkaisuun liittyy käsittämätön juttu, jota lauluntekijä ihmettelee vieläkin. Levyä oli äänitetty Toivo Susi ja Nälkäiset miehet -trion kanssa, mutta rahoitusta sen julkaisuun ei ollut. Kymppitonni puuttui. Bändikin ehti jo hajota sillä aikaa, kun solisti etsi rahoitusratkaisuja.

Sitten kävi niin kuin elokuvissa.

”Vanhempi musadiggari tuli keikan jälkeen kertomaan, että haluaisi tukea mun albumin julkaisua. Kun se kirjoitti numeronsa puhelimen prepaid-kortin taakse mä mietin, että nyt on rahaa pelissä! Kuittasin tarjouksen kännijutuksi.”

Toivo Susi kuitenkin soitti numeroon ja kävi ilmi, että mesenaatti oli tosissaan. Tuntui hyvältä, että joku uskoi lauluntekijän juttuun. Mesenointi koski kahta ensimmäistä albumia.

Kolmannen albuminsa Toivo Susi toteutti yhteisörahoituksella, koska Spotify oli alkanut häiritä levymyyntiä. Yölaulu julkaistiin ensin vain fyysisenä painoksena niille, jotka sen halusivat. Suoratoistopalveluihin se laitettiin kaksi vuotta myöhemmin.

”Yhteisörahoitus onnistui hyvin. Saatan tehdä noin toistekin”, Toivo Susi pohtii.

”Olen aina ajatellut kaikista hommista niin, että jos tie on tukossa, menen sen vierestä. Aina löytyy kiertoreitti.”

5 x SET UP

Teksti ja kuvat: Toivo Susi

Rakensin itselleni keikka-auton, Volvo Amazon estate -67.

Rakensin itselleni keikka-auton, Volvo Amazon estate -67.

Ensimmäinen bändini Nokialla 1997, Johtajameininki. (Minä oikealla reunassa.)

Ensimmäinen bändini Nokialla 1997, Johtajameininki. (Minä oikealla reunassa.)

Eteinen perjantaina ennen keikalle lähtöä.

Tavallinen kuva perjantaina ennen keikalle lähtöä.

Kunnostin 70-luvun vaunun ja istun siellä joskus iltaisin tunnelmoimassa ja kirjoittamassa. (Tässä vaunu löytöhetkellä 2021.)

Kunnostin 70-luvun vaunun ja istun siellä joskus iltaisin tunnelmoimassa ja kirjoittamassa. (Tässä vaunu löytöhetkellä 2021.)

Piilopirttini Pirkanmaalla, jossa olen työstänyt lähes kaikki tekstit ja sävellykset.

Piilopirttini Pirkanmaalla, jossa olen työstänyt lähes kaikki tekstit ja sävellykset.

Kaksi ulottuvuutta

Alku

”Jo tosi nuorena tuntui, että musiikki on mun juttuni. Tie sen pariin on ollut luonnollinen. Muusikkoisäni soitti kotona pianoa, ja minäkin aloitin pianoharrastuksen 5-vuotiaana. Myös lauluharrastuksen aloitin tosi nuorena. Isäni äänitykset, joilla laulan Britney Spearsia siansaksaenglannilla 7-vuotiaana, ovat hellyttävää kuunneltavaa.

Laulu tuntui enemmän omalta kuin pianonsoitto. Aika nuorena aloitin jo rutiininomaisen keikkailunkin. Kiteellä hyvin tunnettu musiikkihahmo Plamen Dimov bongasi minut ja ohjasi laulamaan bändissä. Myös Kiteen musiikkiopiston kautta pääsin bändiin. Ajatus siitä, että minusta tulee isona laulaja, syntyi jo varhain. Niinhän se on periaatteessa mennytkin, vaikka tie on ollut mutkaisempi kuin mitä silloin naiivisti ajattelin.

Olisin halunnut hakea Sibelius-lukioon, mutta vanhemmat sanoivat Helsingille ei – ja sillä sipuli. Muutin sitten Joensuuhun: ensin kävin Niinivaaran lukion musiikkilinjan ja sen jälkeen menin Karelia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan laulupedagogiksi.

Unelma Helsinkiin muutosta toteutui pari vuotta myöhemmin, kun pääsin Metropolian opiskelemaan; niin ikään pedagogilinjalle.”

Tuottaja

”Metropoliassa aloitettuani kuulin, että siellä on myös musiikin tekijä ja tuottaja -linja. Tajusin, että sinnehän mun pitää hakea. Hakemukseen piti laittaa yksi kokonaan itse tuotettu kappale. Sellaista mulla ei ollut. Olin kyllä hankkinut Ableton Liven, mutta aina kun avasin ohjelman, se näytti ihan avaruusalukselta. En tiennyt, mistä edes aloittaisin.

Halusin opiskelemaan ja päätin perehtyä Abletoniin tosissani. Kun sain ensimmäisen audioraidan ja midiraidan tehtyä, upposin siihen maailmaan täysin. Se oli sitten menoa aamusta iltaan. En malttanut nukkua enkä tehdä yhtään mitään muuta. Suhteellisen nopeasti otinkin tuotantopuolta haltuun, koska innostuin siitä niin paljon. Muistan vahvasti sen hetken kun tajusin, mitä kaikkea pystyn luomaan itse.

Olin kirjoittanut omia kappaleita ihan teini-ikäisestä asti. Minulla oli myös vahvoja visioita siitä, miltä halusin musiikkini kuulostavan. En oikein ollut osannut selittää niitä tuottajille. Oli sellainen tunne, että pitäisi osata ’niitä musiikinteko-ohjelmia’, jotta voisi kommunikoida tuottajan kanssa. Huomasin myös, että tuottajalla on suuri vaikutusvalta kappaleiden lopputulokseen.

Nyt, kun olen itse tuottaja, minulle kaikista tärkeintä on vaalia hyvää oloa biisintekotilanteissa ja pitää huolta siitä, että toteutan artistin näkemystä. Empaattisena ja kuuntelevana ihmisenä aistin herkästi artistin reaktioita valintoihin, joita tuotantoprosessissa tehdään.”

Artisti

”Olen aina ollut superherkkä, kiltti ja miellyttämishaluinen. Artistiminäni on toinen ulottuvuuteni. Musiikki on keinoni sanoa suoraan, käsitellä vaikeita tunteita ja purkaa aggressioita. Oman musiikin tekeminen on terapeuttista. Tähän mennessä julkaistuissa kappaleissani kuuluu se, että olen pyristellyt ja päässyt irti henkisesti kieroutuneesta parisuhteesta.

Biisinkirjoitusprosessit vaihtelevat tosi paljon. Yritän ihan tietoisestikin tehdä eri tavoin, etten jäisi tiettyyn kaavaan kiinni. Joskus istun pianon ääreen ja syntyy melodia, jonka tunnelman kautta alan miettiä tarinaa. Saatan aloittaa myös inspiroivan biitin tuottamisesta.

Menen myös teksti edellä. Joskus käy niin, että kirjoitan kokonaisen tekstin ja kuulen sen sävellyksenä päässä. Se on hienoa.”

Vaikutteita

”Kaikki, mitä on kuunnellut lapsena ja nuorena, vaikuttaa tietenkin tosi paljon siihen, mitä musiikkia itsestä tulee ulos. Musiikillinen palettini on aika suuri. Opiskelin klassista pianonsoittoa kymmenen vuotta. Meillä kotona soi usein jazz, monenlainen rytmimusiikki – ja oikeastaan kaikkea laidasta laitaan.

Lapsena kuuntelin ja ihailin esimerkiksi Britney Spearsia, PMMP:tä, Whitney Houstonia ja Spice Girlsia. Veljeni kanssa pelasimme paljon, ja sieltä tulee pelimusavaikutteita. Peleistä saattaa tulla ensimmäisenä mieleen jokin Super Mario -pimpelipom, mutta niissä on musiikkia tosi laajalla skaalalla.

Huomaan, että artistina on ollut vähän vaikeaa tehdä valintaa siitä, mihin tyyliin keskittyy. Noraturi tekee elektronista poppia. Tyylillisesti en halua rajoittaa itseäni liikaa. Jos tuntuu, että jokin asia ei enää palvele, siitä voi luopua.

Artistihahmoni visuaalisuuden inspiraationa on peli- ja fantasiamaailma.”

Onnistumisia

”Onhan se ihan hienoa, jos Spotifyn listaykkösenä on biisi, jota on ollut tekemässä. Mutta sellainen ei tunnu sillä tavalla samanlaiselta onnistumiselta kuin hienon biisin syntymishetki.

Haluan tuoda esiin Epärakkauslaulun, jonka teimme maagisessa kirjoitussessiossa artisti la hakan eli Emmi Hakalan kanssa. Saimme tuotua maailmaan tosi hienon biisin. Emmi oli fiiliksissä tuotannostani ja sanoi session jälkeen, että olin tajunnut häntä hyvin. Tällaiset hetket ovat niitä oikeasti merkityksellisiä.

Tosi suuri hetki itselleni artistina oli se, kun julkaisin omakustanteena ensimmäisen Noraturi-sinkun (Droppi, 2020), joka on alusta loppuun asti omaa kädenjälkeäni.”

Haasteita

”Koen, että musiikkialalla isoimmat haasteet liittyvät kommunikointiin ja kilpailullisuuteen.

Olen herkkä aistimaan energioita, ja niin on moni muukin luova ihminen. Mielestäni sitä herkkyyttä tulisi kunnioittaa. Luovuuden kanavat saa tosi helposti tukittua. Ainakin mä menen biisinkirjoitussessiossa ihan lukkoon, jos työryhmästä joku kommentoi muiden ideoita tyyliin: no toi nyt ei toimi yhtään.

En halua yleistää, mutta usein käy niin, että työryhmän menestynein tuottaja, biisinkirjoittaja tai artisti on se, joka sanelee, miten asioiden pitäisi olla. Mielestäni olisi tärkeää, että biisinkirjoitustilanteissa oltaisiin tasavertaisia. Mailan puristaminen ja se, että tehdään toisille sessiossa oleville huono fiilis sääntöjä sanelemalla, ei johda mihinkään. Kaipaan tasavertaista kommunikointia.

Tekeminen on kovin kilpailullista. Sitä, mitä listabiisejä kukakin on ollut tekemässä, pidetään tosi tärkeänä ja siitä puhutaan paljon. Tosi vähän mietitään työhyvinvointia ja sitä, miten yhteisöstä saataisiin sellainen, että kaikilla olisi siinä hyvä olla ja kiva, luova olo. Monet tekijät voivat huonosti.”

Etuliite

”On paljon lahjakkaita naisia, joilla on annettavaa nimenomaan tuotantopuolella. Harva heistä kuitenkaan työskentelee kustantamossa tuottajasopimuksella – siis niin, että tekee tuotantoja muille kuin itselleen. Se kertoo alasta jotakin. Se on harmillista ja olen miettinyt, mitä alalla voitaisiin tehdä, että tekijäyhteisö muuttuisi tasapainoisemmaksi tässä mielessä. Naistuottajana tuntuu joskus, että elän ihan eri maailmassa kuin kollegani.”

Nyt

”Olen äänisuunnittelijana Ylellä ja aika ylpeä siitä. Olen tiimin ainoa nainen. Biisinteon vastapainoksi tuntuu hyvältä tehdä hommaa, missä prosessit on lyhyempiä. Tuottajan roolissa kaksi tai kolme biisinkirjoitussessiota viikossa on minulle sopiva määrä. Menen sessioihin niin suurella tunteella, että niistä palautuminen vie aikaa.

Artistina valmistelen tällä hetkellä uusia biisejäni ja albumikokonaisuutta. Viimeisin vuosi on ollut elämässäni suurta itsetutkiskelun kautta, ja olen ottanut itselleni aikaa kokeilla uusia ja erilaisia suuntia.”

 Tulevaisuus

”Olen tehnyt suunnitelmia pitkälle; johonkin noin kymmenen vuoden päähän. Haluan olla muuttamassa koko alaa. Minulla on isoja tavoitteita. Oma musiikkini on suuri intohimoni. Haluan tehdä sitä intensiivisemmin, hyvässä olotilassa, ympäristössä ja inspiraatiossa. Haluan aktivoida myös keikkailupuolta. Musiikin tuottaminen on tärkeää myös. Toivoisin, että saisin naistuottajayhteisön ja voisin toimia siinä sparraajana.”

Motto

”Keskeneräisyys on voimavara.”

Konevitsan kirkonkellot / Taivas sylissäni

Konevitsan kirkonkellot
Säv. trad. / Antti Hytti, Sakari Kukko, Hasse Walli ja Jukka Wasama
Ensilevytys: Piirpauke (1975)

Laatokan saari Konevitsa on muiden luovutettujen alueiden tavoin nykyisin osa Venäjää. Saaren luostarin kirkonkellojen soittoa jäljitellyt kantelesävelmä oli pohjana Piirpauke-yhtyeen esikoisalbumin klassikolle.

Karjalaiset juuret on isän puolelta myös yhtyeen johtohahmolla Sakari Kukolla. Hänen isänsä muutti Kainuuseen evakkona Karjalan kannaksen Kuolemajärveltä.

Sakari sai jo lapsena elävän kosketuksen suomalaiseen perinnemusiikkiin ja sen lauluaarteistoon. Hän myös esiintyi laulajana ja oli 11-vuotiaana mukana Yleisradion lapsitähtiohjelmassa Hyppy Huipulle.

Sakari Kukko kertoo, miten ura jatkui sen jälkeen:

“Teini-iässä tuli folk, rock ja jazz. Yhdessä vaiheessa oltiin niin Donovania. Oli baskeri, mustat lasit, akustinen kitara ja huuliharppu.

Lukion jälkeen muutin Helsinkiin. Pääsoittimeksi oli valikoitunut saksofoni, ja pääsin sen ajan huippubändeihin kuten Tapiola Big Bandiin.

Kun alkukesästä 1974 esiinnyimme festareilla Kööpenhaminassa, romanialaisen kansanmusiikkibändin svengi iski kuin leka. Tajusin, että jokainen voi ammentaa omasta perinteestään, ja löysin identiteettini suomalaisena jazzmuusikkona.

Pian tämän jälkeen ostin lp:n, jolla Ulla Katajavuori ja Martti Pokela soittavat kannelta. Levyn helmenä oli Katajavuoren soittama Konevitsan kirkonkellot.

Samaan aikaan oli syntynyt se neljän hengen bändi, jonka nimeksi seuraavana vuonna tuli Piirpauke. Treenikämppänä meillä oli aluksi Jukka Wasaman kodin autotalli Risto Rytin tiellä Kulosaaressa. Siellä alkoi muotoutua se, mikä lopulta päätyi levylle.

Treenien ulkopuolelta muistan esimerkiksi sen, kun kävelin Antti Hytin kanssa Espan puistossa. Antti ehdotti, että soittaisin pianolla korkeiden kellojen nopearytmisen teeman.

Sen jälkeen oli loogista, että basso ja kitara soittavat matalampien kellojen teeman, ja yhdyn siihen vasemmalla kädellä myös pianolla.

Heti alussa oli selvää, että Hasse Wallilla on siinä iso kitarasoolo. Hän oli meistä kokenein ja aivan loistava solisti. Jukka puolestaan hyödynsi rumpalina opettajaltaan Edward Vesalalta oppimaansa herkkää ja reaktiivista lähestymistapaa.

Siellä treenikämpällä lähdimme yhdessä hengen vietäviksi. Se henki kuljetti Hassen kitarointia, me muut seurattiin ja annettiin impulsseja Hasselle. Kaikki kuuntelivat toisiaan ja vaikutteet sinkoilivat.

Sävellajina on harvemmin käytetty as-molli niin meillä kuin Katajavuorella. Se sopi hyvin myös Hassen kitarointiin, kun hän Jimi Hendrix -fanina soitti kitaraa siihen aikaan puoli sävelaskelta alemmaksi viritettynä.

Otimme biisin ohjelmistoon, ja keikoilla se oli heti se, joka eniten vetosi yleisöön. Pori Jazzissa kesällä 1975 Atte Blom tuli keikan jälkeen ehdottamaan levyä Love Recordsille. Albumi tehtiin syksyllä Finnvoxilla, äänittäjänä Paul Jyrälä.

Otto Romanowskilta tilattiin tähän biisiin syntetisaattoreilla tuulensuhina, sekin Antin idea. Esa-Pekka Salosen Antti pyysi soittamaan säveltämänsä käyrätorviteeman.

Kollektiivisen luomisen tuloksena oli sävellys, johon on yhdistetty teemoja kansanmusiikista. Kokemattomina ilmoitimme sen Teostoon vain sovitukseksi.

Muutama vuosi sitten soitin Atte Blomille kysyen hänen käsitystään albumin myyntiluvuista. Atte piti varmana, että se on kaikkien aikojen selvästi myydyin instrumentaalilevy Suomessa. Vuonna 2020 Universal antoi siitä kultalevyn.

Ortodoksisissa kirkoissa kelloja voi olla yhdessä tornissa jopa toistakymmentä. Kun luostarin kellonsoittaja aikanaan Konevitsan kelloja käsin soitti, miten sen pohjalta mahtoikaan syntyä jälkipolville säilynyt kantelesävelmä? Ehkä sekin oli kollektiivista luomista. Oli miten oli, silloinkin on henki ollut läsnä.”

Taivas sylissäni
(Himlen i min famn)
Säv. Carola Häggkvist
San. Erik Hillestad
Suom. san. Pia Perkiö
Ensilevytys suomeksi: Maria Laakso (2001)

Ruotsalaisen Carola Häggkvistin säveltämästä ja vuonna 1999 levyttämästä Himlen i min famn on tehty kaksi suomennosta. Niistä Pia Perkiön Taivas sylissäni on noussut lyhyessä ajassa yhdeksi kaikkein suosituimmista joululauluistamme.

Laulun sanoitti ruotsiksi Häggkvistin norjalainen tuottaja Erik Hillestad, joka sai Häggvistiltä valmiin sävellyksen ja evästyksen, että se voisi olla Marian kehtolaulu Jeesukselle.

Pia Perkiö kertoo, että tilauksen laulun suomentamisesta hän sai keväällä 2001 Päivi Mattilalta Suomen Lähetysseurasta. Tavoitteena oli, että se tulisi Kauneimmat Joululaulut -vihkoon.

“Laulun olivat löytäneet Lähetysseuran ruotsinkielisen De vackraste julsångerna -vihon tekijät, ja he olivat vinkanneet siitä Päiville. Otin tehtävän mielelläni vastaan, kun laulu oli niin koskettava.

Suomennos syntyi Turussa valtakunnallisilla kirkkomusiikkijuhlilla 15.–17. kesäkuuta 2001. Matkustin Turkuun siksi, että olin sanoittanut ja Ilkka Kuusisto säveltänyt juhlien teemalaulun Kun hengen tuuli puhaltaa, jonka kuorojen kymmenentuhatta laulajaa esittivät.

Muun ajan sain kirjoittaa tätä laulua yksin hotellihuoneessani Aurajoen rannalla. Oi mitkä onnenpäivät ne olivat sanoittajalle!

Kuuntelin kasetilta alkuperäistä. Sanat olivat paperilla ja myös ammattilaisen tekemä raakakäännös, jotta en ollut pelkän maitokaupparuotsini varassa. Nuotitkin Päiviltä sain, mutta en muista niitä käyttäneeni.

Kun sanoitan valmiiseen sävellykseen, teen yleensä ensin tekosanat. Nyt en sellaisia tarvinnut, sillä tämän rytmiin oli jotenkin vaivatonta sovittaa tavuja. Ei se silti kerralla tullut kuin taivaasta pakettina, vaan oli sitä myös hiottava.

Keskityin eniten siihen, mikä on tekstin ydin. Ja mielestäni myös löysin sen.

Ruotsiksi kertosäe alkaa kysymyksellä Är du en av tusen små? Suomeksi siihen kirjoittamani Olet toisten kaltainen voi olla kuultuna toteamus tai kysymys. Tämä vielä alleviivaa sitä, että jokainen lapsi on toisten kaltainen, mutta samalla aivan ainutlaatuinen. Näin siinä lauletaan vauvoista yleensä, ja niiden tuomasta hyvästä eikä vain joulun lapsesta. Ja jokaisella vanhemmalla liittyy lapseensa myös huoli.

Suomenkielinen teksti toteuttaa mielestäni juuri kaiken tämän olennaisimman, minkä löysin ruotsinkielisestä.

Joitakin ruotsinkielisen kuvia jätin pois, kun ne eivät tuntuneet välttämättömiltä kokonaisuuden sitomisessa. Esimerkiksi kohdasta runt oss dansar skuggor säilytin varjot mutta en tanssimista. Se ei oikein liity suomalaiseen jouluun, joten muotoilin siihen varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt.

Vaikka tein sisällön ehdolla, niin samalla oli tietysti tärkeää, että tekstistä tuli laulullista. Mittaan jäi yksi poikkeus, joka oli ruotsinkielisessäkin. Toisen säkeistön viides rivi ei ala koholla kuten muissa säkeistöissä.

Riimeissä otin sen vapauden, että säkeistöihin tuli vain satunnaisia riimejä eikä tiukan riimikaavan mukaisia kuten ruotsinkielisessä. Kertosäkeessä on sama yksitavuisten puhtaiden riimien kaava kuin alkuperäisessä.

Sanan tarraudut jaoin tar-ra-u-dut eli niin kuin esimerkiksi Maria Laakso laulaa levyllä, jonka Lähetysseura tuotti jouluksi 2001. Useinhan lauluissa esimerkiksi sana rakkaus jaetaan rak-ka-us eikä rak-kaus.

Samoin Maria laulaa oikein jo silmiin pienokaisen. Jotkut jättävät sanan jo pois, jolloin mitan lisäksi myös sisältö muuttuu. Kauneimmat joululaulut -vihossa teksti on ollut oikein kirjoitettuna heti vuodesta 2001 lähtien.

Laulun nykyinen suosio kertoo varmaankin siitä, että kuka tahansa vanhempi voi lastaan heijatessaan laulaa tätä ja ajatella näin. Ja laajemmin kaikki me voimme ajatella ketä tahansa pientä lasta, joka on toisten kaltainen ja samalla ainutlaatuinen tuoden toivon maailmaan.”

 

Uusille jutuille utelias

Vastaus on Kalle Lindroth.

”Olen utelias, elämänjanoinen ja mulla on nälkä oppia uutta. Varmaan siksi on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Tylsistyn nopeasti, jos asiat vain on”, hän sanoo.

”Toisaalta olen myös tarkkailija. Tuntuu luontevalta kuunnella ­– ja siten ottaa oppia muilta.”

Lindroth on 33-vuotias ja kirjoittanut lauluja 20 vuotta. Ensimmäisen nimi oli Bändi perustettiin. Se oli kuin ote päiväkirjasta: ”Kutosel päätettiin bändi perustaa, treenattiin kovaa vaik oltiin huonoja”.

Bändi oli Omicron. Se treenasi Helsingin Lauttasaaren ala-asteen musiikkiluokassa ruokavälitunneilla, vuoropäivin Smallin kanssa. Small oli rinnakkaisen kuutosluokan bändi, jota Kalle ihaili. Oma soittojoukkue aiheutti lähinnä päänvaivaa.

”Yritin opettaa mun toista biisiäni bändille, jossa kenelläkään ei ollut kokemusta soittamisesta. Hermo meni”, hän kertoo.

”Juoksin musaluokasta ovet paukkuen ja ilman päällysvaatteita pihalle. Smallin kundit leikki kukkulan kuningasta. Kiipesin lumikinoksen päälle ja sanoin Henri Saloselle: Noi jätkät ei osaa soittaa. Must tuntuu et meidän bändi hajoo. Hän vastasi: Ok. Tuu illalla mun luokse kuuntelee musaa.”

Näin sai alkunsa Smak. Biisit syntyivät kitaristi-laulaja Henkan (nyk. Hank Solo) ja laulaja-Kallen yhteistyönä.

”Sanoitettiin silloin tunteita abstraktisti, ei niinkään kirjoitettu tarinoita, kuten nykyisin teen.”

Smak menestyi Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Ääni ja Vimma -bändikatselmuksessa ja teki levytyssopimuksen, kun Kalle oli 14-vuotias. Levyt kipaisivat listoilla, biisit huomioitiin radiokanavilla ja keikkoja riitti.

Lindroth ei muista, miksi ryhtyi lauluntekoon jo ala-asteikäisenä. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että isä puhui paljon John Lennonista ja Paul McCartneysta, sekä se, että taitelija Katriina Honkanen oli perhetuttu. Hänet Kalle näki usein esittämässä laulujaan kitaran kanssa.

”Sieltä saattoi jäädä takaraivoon, että hei ja vau: jotkut ihmiset kirjoittaa biisejä”, Lindroth miettii.

Hän lauloi Suomalaisessa Poikakuorossa, soitti pianoa sekä pasuunaa ja haaveili kymmenvuotiaana kapellimestarin urasta.

”Olin siis klasarinörtti. Bändihommissa kiinnosti se, että tehtiin itse eikä opeteltu nuoteista musiikkia, jota joku muu oli tehnyt.”

Smak on ollut ”tauolla” vuodesta 2009. Lindroth syyttää siitä osittain itseään.

”Tein ihan hirveän paljon muutakin hommaa siihen aikaan. Saattoi siinä olla jotakin sellaistakin, että kun yksi porukasta on enemmän esillä, niin dynamiikka kärsii.”

Tällä Lindroth viittaa tv-näkyvyyteensä. Yläasteen ilmaisutaidon opettaja määräsi muutaman pojan koekuvauksiin, mikä johti muun muassa siihen, että Lindroth näytteli Kotikadussa Juusoa yhdeksän vuotta. Sosiaaliselle, ulospäin suuntautuneelle ihmiselle tarjottiin muitakin tv-töitä, eikä Kalle vielä silloin osannut sanoa ei.

Elämä oli hektistä ja uupumuskin iski, kun Kalle ja Henkka olivat vetäytyneet kaupungin kiireistä Ylläkselle biisinkirjoitushommiin.

”Siellä hiljaisuuden ja pimeyden keskellä mulle tuli äkkiä tosi huono olo. Luulin että kuolen. Henkka toimi rationaalisesti ja soitti aikuisen paikalle. Lääkäriltä sain diagnoosin: burn out. Perheen tuella toivuin siitä nopeasti, nuori kun olin. Vasta 16-vuotias.”

Sen jälkeen Lindroth on hoksannut väsymyksen oireet ajoissa ja osannut tehdä korjausliikkeitä. Näin tapahtui Tukholmassa 2017. Mutta siihen päästään myöhemmin.

Smakin jälkeen alkoi syväsukellus laulujen kirjoittamiseen.

”Ajattelen, että biisinkirjoittaja pääsee lahjakkuudella tiettyyn pisteeseen saakka, mutta näkemystä löytyy vain tekemällä.”

Warnerin A&R Asko Kallonen kannusti lähtemään soolouralle suomenkielisenä laulaja-lauluntekijänä. HMC tarjosi kustannussopimusta.

”Sain ihan hyvät paperit lukiosta ja olisin voinut hakea yliopistoon lukemaan jotakin järkevää. Valitsin musiikin”, Lindroth kertoo.

”Ja sitten, kahden vuoden ajan, valitsin musiikin joka aamu uudestaan. Harjoittelin biisinkirjoittamista yksin pianon kanssa. Se ei ollut aina kivaa. Tutkin suomalaisten lauluntekijöiden, kuten Juicen, Hectorin ja Gösta Sundqvistin, biisien sisältöjä ja muotoja. Etsin omaa tapaani tehdä. Kirjoitin parisataa biisiä”, Lindroth kertoo.

Yksi sinkku, Annika (Warner, 2014), julkaistiin. Kokonainen Kalle Lindroth -sooloalbumikin tehtiin. Mutta mihin se jäi?

”Me haluttiin tuottajaksi joku uusi nimi. Löytyi Jurek, joka tuolloin oli Kaiulla työharjoittelijana. Meillä lähti vähän lapasesta”, Lindroth kertoo.

”Rakennettiin tuotantoja kuin Iisakin kirkkoa. Mun piano & laulu -meiningillä tekemät biisit on pienimuotoisia ja niissä on vahva tunne. Kun sellaisia lähdetään buustaamaan valtavan isoilla tuotannoilla, niin ydin saattaa kadota. Me saatiin Jurekin kanssa aikaan hemmetin hyvän kuuloista musaa, jossa oli hetkensä, mutta joka ajoittain ei tuntunut missään.”

Lindroth puhalsi pelin poikki ja laittoi sooloprojektin tuumaustauolle. Samaan aikaan myös paras ystävä ja musiikillinen yhteistyökumppani Antti Tuisku oli artistiuransa suhteen mietintämyssy päässä: joko hänestä tulisi Suomen isoin poptähti tai sitten hän lopettaisi.

Tuisku halusi Lindrothin tekijätiimiinsä ja kysyi, tietäisikö tämä ketään projektiin sopivaa tuottajaa.

”Sanoin, että pitäisköhän meidän lähteä Lappiin ton Jurekin kanssa. No. Kaikki tietää mitä siinä sitten kävi”, Lindroth sanoo.

”Toki asiat eivät tässäkään projektissa tapahtuneet mitenkään helposti ja nopeasti. Ennen kuin idea pelin avanneeseen Peto on irti -biisiin syntyi, me oltiin Antin kanssa käyty jo viisi vuotta läpi sitä vaihetta, kun asiat hänen urallaan eivät menneet putkeen. Paljon taustatyötä siis oli tehty ja etsitty juttua, mikä olisi totta Antille ja koskettaisi myös yleisöä.”

Tuiskun kymmenes albumi En kommentoi (Warner 2015), jota olivat kirjoittamassa myös muun muassa sanoittaja Saara Törmä ja säveltäjä Aku Rannila, myi hullun paljon, voitti kaksi Emma-pystiä ja puhalsi Tuiskun uran uuteen lentoon.

”Menestys oli niin valtavaa, että mua alettiin repiä biisintekijänä joka paikkaan.”

Vuosina 2015–2017 Lindroth teki paljon co-writesessioita ja osallistui biisileireille Suomessa ja ulkomailla. Ajatus siitä, että jokaisesta sessiosta oppii jotakin, vaikka biisit eivät päätyisi julkaisuun, kantoi aikansa. Paljon biisejä toki menikin eteenpäin.

Mutta eräs hetki Tukholmassa laittoi miettimään. Takana oli kaksi kuukautta aktiivista biisintekomatkustelua. Sille päivälle sovittu kiinnostava kirjoitussessio oli vaihtunut ei-niin-mielenkiintoiseen sessioon Aasia-popin parissa. Ja ihan kelpo majoituskin piti vaihtaa hotellin kellarikerroksen huoneeseen.

”Väsyttävän päivän jälkeen otin sieltä bunkkerihuoneesta puhelun kotiin. Tajusin, että en halua olla täällä enkä halua olla tällainen isä pienelle lapselle.”

Sen jälkeen Lindroth on tehnyt satunnaisia kirjoitussessioita todella vähän. Hän pitää vahvuutenaan projekteja, joihin sitoudutaan myös emotionaalisesti, puolin ja toisin.

”Artistit, joille nykyisin teen, ovat aina jollakin tasolla myös frendejä”, hän sanoo.

”Kotimaisista Antti Tuisku, Pete Parkkonen, Isac Elliot ja sitten on italialaiset Benji & Fede sekä Irama. Nämä kaikki ovat mulle enemmän kuin yksittäisiä kirjoitussessioita. Olen ainakin jollain tavalla osa heidän kehitystarinaansa.”

Ja sitten on tietenkin duo Ida Paul & Kalle Lindroth. Se sai alkunsa vähän sattumalta.

Kokeneena co-writetyöläisenä Lindroth oli tottunut siihen, että studioissa tai yöelämässä lausutut ’hei tehdään joskus jotain yhdessä’ -heitot eivät välttämättä tarkoita mitään. Mutta eräällä Music Finlandin Song Hotel -reissulla tuli tutuksi Ida Paul, joka Suomeen palattua soittelikin perään: hei sä lupasit, että pidetään kirjoitussessio!

”Se oli poikkeuksellista. Ida oli silloin tosi nuori, ehkä 19. Mä olen häntä seitsemän vuotta vanhempi”, kertoo Lindroth.

”Me sovittiin kirjoitussessio, ja kun ei löydetty siihen ketään tuottajaa, päätettiin tehdä biisi kahdella akkarilla. Syntyi Hakuammuntaa.

Lindroth näyttää puhelimestaan videota, joka on kuvattu marraskuussa 2015 Warnerin toimistolla.

”Tässä me lauletaan Hakuammuntaa vasta toisen kerran alusta loppuun. Oltiin juuri viimeistelty se, kun Asko Kallonen sattui paikalle ja halusi kuulla ja kuvata meidän biisin. Sovittiin hänen kanssaan, että kirjoitetaan lisää miettimättä sen kummemmin, mihin tarkoitukseen biisit tulee. Ei meillä siinä sellaista ajatusta ollut, että meistä tulee duo.”

Mutta niin siinä kävi. Kaksikko kitaroineen kirjoitti ja biiseistä tuli hyviä. Hakuammuntaa julkaistiin Ida Paul & Kalle Lindroth -duon ensimmäisenä singlenä. Se on yhä heidän isoin hittinsä 11,5 miljoonalla Spotify-striimillään. Kahdesta ensimmäisestä albumista on tullut platinaa ja tuplaplatinaa sekä Emma-ehdokkuuksia.

Lindroth ei osaa eikä edes halua analysoida liikaa sitä, miten hänen ja Ida Paulin biisit syntyvät. Kun ensin on juteltu, mistä aiheesta ja millä näkökulmalla tehdään, laulu lähtee liikkeelle vaivattomasti. Kirjoitustilanteissa on taikaa ja akkarit soivat edelleen.

”Mulla on yhä puhelimen sanelimessa tallella se hetki, kun alettiin yhtäkkiä vaan laulaa kaksiäänisesti. Ja se kuulosti poikkeuksellisen hyvältä.”

”Ollaan me paljon puhuttu siitä, että mitä ihmettä siinä kirjoitustilanteessa oikein tapahtuu. Mutta ei me tiedetä. Pakottamalla ainakaan ei ole koskaan syntynyt mitään. Lähes valmiin biisin kanssa tulee kyllä niitä tilanteita, kun mietitään yhtä sanaa tai lausetta puoli päivää.”

Duo Ida Paul & Kalle Lindroth julkaisi marraskuussa kolmannen albuminsa Koko maailma meidät näkee. Koska keikkapaikkoihin on koronan jälkeen ylitarjontaa esiintyjistä, päätti duo levähtää ja lähteä seuraavalle kiertueelleen kesällä 2023.

Miettiessään, mitä tekisi kesää odotellessa, Lindroth soitti Tukholmaan Mark Frylle, joka on Warner Music Nordicsin presidentti ja Ruotsin Warnerin toimitusjohtaja.

”Ajattelen, että nyt kun olen toiminut pitkään pöydän toisella puolella musiikintekijänä, mulla voisi olla annettavaa työssä levy-yhtiöllä”, Lindroth sanoo.

”Ala on sisäisessä murroksessa ja mulla on sellainen olo, että nyt tapahtuu. Jos musiikintekijät eivät saa riittävän hyvää korvausta työstään perinteisessä ääniteteollisuudessa, on vaarana, että he kaikkoavat muualle. On peliala ja sosiaalisen median alustat ­– ja vaihtoehtoisia musiikin jakelukanavia tulee koko ajan lisää. Ruotsin Warnerilla pohditaankin jo sitä, miten yhtiö voisi palvella artisteja ja tekijöitä nykyistä paremmin. Muun muassa tätä yhtälöä olen lähtenyt ratkomaan A&R-koordinaattorina.”

Pesti kestää yhdeksän kuukautta. Tällä kertaa perhe on mukana. Kirjoitussessioitakin Lindroth aikoo tehdä Tukholmassa, mutta vain valikoidusti ja sopivassa määrin.

”Tulen kirjoittamaan lauluja ihan sinne kiikkustuoliin saakka.”

Artikkelissa mainittujen biisien tekijätiedot
Peto on irti: Kalle Lindroth, Jurek, Antti Tuisku, Saara Törmä, Aku Rannila

Tekijänoikeuskorvaus ei vaikuta sovitellun työttömyysetuuden määrään 1.1.2023 alkaen

”Taitelijat ja luovan alan tekijät ovat olleet sosiaaliturvassa osin väliinputoajan asemassa. Olen tyytyväinen, että nyt taiteilijoiden ja tekijöiden asema paranee ja tekijänoikeustulojen kohtelu työttömyysturvassa muuttuu oikeudenmukaisemmaksi”, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen sanoo.

Muut immateriaalioikeuksiin perustuvat korvaukset huomioidaan jatkossakin työttömyysetuuden sovittelussa ansiotuloina.

Asetusmuutos tulee voimaan 1.1.2023.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Eva Ojala, etunimi.sukunimi@gov.fi (29.12.2022 ja 2.-5.1.2023)
hallitussihteeri Eeva Vartio, eeva.vartio.stm@gov.fi (9.1.2023 alkaen)

TOP 20 – Future Hitmakers – Vuoden 2023 kurssilaiset valittu

Vuoden 2023 -kurssille haki 179 musiikin tekijää, joista kurssille valittiin 21. Valinnat tehtiin hakemuksissa olleiden hakukirjeiden sekä musiikkinäytteiden perusteella. Lopulliset kurssilaiset valitsi TOP 20 -kurssin raati, johon kuuluivat tänä vuonna säveltäjä, sanoittaja ja tuottaja Risto Asikainen, laulaja-lauluntekijä Emmi Hakala ja sekä Elements Music Oy:n A&R Manager Oskar Pullinen.

”Kurssilaisten toivoisin kuitenkin kiinnittävän huomiota niin sanotun oman äänen löytämiseen, niin biisintekijöinä kuin artisteinakin. Eli rohkeasti lisää omaperäisyyttä ja vaikka vähän outojakin ratkaisuja – luovaa hulluutta. Ei siis vielä riitä, että osaa samat asiat kuin top-listoilla kuulee, vaan matka vasta alkaa siitä. Toivottavasti tämä kurssi saa kaikista sen oikean taiteilijan esiin – hyvällä alulla ovat kaikki nyt valitut”, Risto Asikainen raadista pohtii.

Vuoden 2023 kurssilaiset

Kaikki kurssille valitut ovat ottaneet paikan vastaan ja vuoden 2023 kurssille valittiin:
Alex HyvärinenAlisa RaikeAura PinedaBisleidys FariasDeniz KardzhaEemil HelinEero PääkkönenEmma JohanssonEmmi HaapaniemiGráinne BatesIines JaakkolaJenni HolmaKasimir KemppainenKristian SeppäläMiika KeskilammiOona LainePatrik TuominenSaaga SuonvieriSeveri SeppänenVenla Seppä ja Vilma Niemistö.

Vuoden 2023 ohjelma ja puhujat

Future Hitmakers -kurssi koostuu seitsemästä kurssikerrasta ja yhdestä studiosessiosta. Kurssilla tunnetut musiikintekijät kertovat työskentelytavoistaan, biisiensä synnystä ja urapoluistaan. Lisäksi kustannus- ja levy-yhtiöiden edustajat valottavat alan lainalaisuuksia ja toimintamalleja sekä vinkkaavat, miten aloittelevat tekijät pääsevät mukaan bisnekseen.

Vuonna 2023 puhujina ovat mm. muusikko, säveltäjä, biisinkirjoittaja ja tuottaja Alex Mattson, tuottaja & Elements Music Oy:n A&R Creative Mikko Koivunen, tuottaja, säveltäjä ja muusikko Jukka Immonen sekä tuottaja ja pianisti Bettina Bergström.

Tekoäly luovan työn välineenä

Tekoälyn avulla tehtyä taidetta ei myöskään pidetä oikeana taiteena – nämä vain painavat nappia, kun taas oikeat taiteilijat opettelevat ensin piirtämään elävää mallia hiilellä ja maalaavat sitten öljyllä kankaalle.

Haluan kuitenkin puolustaa tekoälyjen käyttöä taiteen tekemisessä.

Ensinnäkin taide on aina ollut aiemman taiteen jäljittelyä. Sen tekeminen on vain osaksi työvälineiden ja tekniikoiden hallintaa: esimerkiksi musiikissa suuri osa työstä on eri musiikkigenrejen ja alagenrejen tuntemusta ja suodattamista uusiksi kappaleiksi. Teini-ikäisenä opettelin ensin soittamaan kaikki Metallican biisit, ja sen jälkeen aloin tehdä omalle bändille variaatioita samassa metallimusiikin traditiossa. Sittemmin referenssit ovat muuttuneet toisiin, mutta hyvän taiteen tekeminen vaatii rakkautta lajiin, tyylitajua ja armotonta lainailua esikuvilta.

Toiseksi tekoälyt ovat vain yksi askel pitkässä evoluutiossa. Photoshopin kehittyneet filtterit, elokuvien CGI tai musiikkiohjelmistojen pluginit tai softasyntetisaattorit, jotka ovat jo pitkään helpottaneet taiteilijoiden työtä, eivät lopulta paljoakaan eroa nyt julkaistuista tekoälytyökaluista. Kun syntetisaattorit ja konemusiikki yleistyivät 80-luvulla, rokkarit halveksuivat avoimesti synamusaa, jota kuka tahansa pystyi tekemään ”yhtä nappia painamalla”.

Kolmanneksi täytyy muistaa, että taide on edelleenkin pohjimmiltaan ihmisten välistä kommunikaatiota, eikä puhuttelevan taiteen tekeminen ikinä ole helppoa. Työvälineiden demokratisoituessa ja kehittyessä ihmisistä tulee yhä enemmän eräänlaisia kuraattoreita, joiden tehtävä on suodattaa tuotettua materiaalia ja kasata siitä merkityksellisiä, tiiviitä kokonaisuuksia. Taiteesta nauttivan on entistä helpompi ryhtyä itse tekijäksi, mutta vaikka kuka tahansa voi periaatteessa tehdä juuri sitä aiemmin pelättyä konemusiikkia omalla puhelimellaan tai läppärillään, menestyneiden tekijöiden kärki on silti pysynyt kovin kapeana.

Todella kiinnostavan tekoälytaiteen luominen vaatii paljon enemmän kuin yhden napinpainalluksen. Kun on nähnyt sata Midjourneyn hienosti laatimaa fantasiahahmoa, alkaa koko genre jo kyllästyttää. Itse olen yrittänyt saada OpenAI:n GPT-3 -tekstigeneraattorin tuottamaan lyriikoita, mutta suurin osa materiaalista on kuin nelosluokan huippuoppilaan kirjoittamaa: ihan pätevää, mutta ei ehkä kovin mielenkiintoista. Tekoälyn tehtävänannot pitää laatia ajatuksella – tietyn pisteen jälkeen jopa itse ohjelmoimalla – ja onnistuneet tekstipätkät ja ideat täytyy seuloa ja tiivistää suuresta tekstimassasta. Samalla tekstin generoiminen on ollut kiinnostavaa: mikä oikeastaan tekee tekstistä merkityksellistä ja hyvää?

Sävellyksiäkin esimerkiksi Mubert-tekoäly osaa jo luoda tilauksesta. Musiikintekijänä olen siis itsekin tekoälyjen tulilinjalla, koska saan tuloni pääasiassa sävellysten ja sanoitusten tekijänoikeuksista. Olen tekijänoikeustulosta riippuvainen, koska rahoitan sillä itseni ja perheeni elämää. Taidetta on kuitenkin historiallisesti tehty hyvin erilaisissa ympäristöissä kansantaiteesta renessanssiajan mesenaattitaiteilijoihin. Jossain pitkälle kehittyneessä tulevaisuuden yhteiskunnassa voisin ehkä elää universaalilla perustulolla ja tehdä taidetta vain taiteen vuoksi, ilman rahallista korvausta. Ehkä ihmiskunnan kulttuuriseen pääomaankin voisi tällöin suhtautua open source -pohjalta, eli ajatella materiaalin olevan vapaasti kaikkien muokattavissa.

Toistaiseksi elämme kuitenkin niukkuuteen perustuvassa kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa on tärkeä määritellä, kenelle tekoälyllä tuotetun taiteen tekijänoikeudet kuuluvat: tekoälyohjelmiston kehittäjälle, ohjelmistoa käyttävälle tekoälytaiteilijalle vai niille aiemmille taiteilijoille joiden teoksia tekoälyn datasetit käyttävät oppimismateriaalinaan. Musiikkialalla käydäänkin jo aiheesta kansainvälisesti laajaa keskustelua ja ensimmäisiä, suuntaa-antavia oikeudenkäyntejä on vireillä.

Nyt nähty tekoälytaide on vasta aivan alkua. Työkaluna, ja nimenomaan juuri työkaluna taitavien ihmistaiteilijoiden käsissä, se tulee lähivuosina mahdollistamaan ennennäkemättömän hienojen taideteosten luomisen. Kulttuuri on aiemminkin kehittynyt yhdessä teknologian kanssa, ja siksi tuntuisi älyttömältä yrittää pysäyttää vääjäämätöntä evoluutiota.

 

Blogin näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia.

Kyösti Salokorpi

Musiikintekijä ja tuottaja
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen jäsen

Tekijänoikeusbarometri 2022: Yli 90 % suomalaisista kokee, että luovan työn tekijöiden tulee saada tekemästään työstä korvausta

Suomalaiset ovat edelleen hyvin yksimielisiä siitä, että luovan työn tekijöiden tulee saada tekemästään työstä korvausta sen mukaan, kuinka paljon heidän teoksiaan hyödynnetään. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa on jopa 91 prosenttia vastaajista. Useampi kuin neljä viidestä suomalaisesta pitää tekijänoikeuskorvauksia tarpeellisena. Keskimääräistä useammin tarpeellisina tekijänoikeuskorvauksia pitävät alle 25-vuotiaat.

Myös luovan alan tekijöitä arvostetaan: 37 prosenttia suomalaisista arvostaa luovan alan tekijöitä paljon ja 61 prosenttia siinä missä muitakin työtä tekeviä. Ainoastaan kolme prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, etteivät he arvosta alan työtä. Keskimääräistä useammin luovan alan tekijöitä arvostavat naiset (42 %) ja alle 25-vuotiaat (44 %).

Suomalaisten suhtautuminen tekijänoikeusjärjestöihin on aiempien vuosien tapaan myös erittäin myönteinen: 76 prosenttia vastaajista pitää tekijänoikeusjärjestöjä tarpeellisina ja lähes yhtä moni arvioi tekijänoikeusjärjestöjen olevan oikealla asialla. 58 prosenttia suomalaisista ajattelee, että tekijänoikeusjärjestöt ovat hyödyksi kehitykselle, kun vain 8 prosenttia ajattelee niistä olevan haittaa.

Piratismi yleisintä alle 35-vuotiaiden parissa

Piratismia koskevat asenteet ja teot ovat pysyneet viime vuoteen verrattuna pääosin ennallaan. Internettiin luvatta laitettujen sisältöjen omaan käyttöön lataamisen hyväksyy 12 prosenttia vastaajista ja luvattoman jakamisen kuusi prosenttia. Suuri osa vastaajista (58 %) ei hyväksy mitään kysytyistä luvattomista teoista. Luvattomien tekojen osalta yleisintä (8 %) on laittomissa palveluissa tarjolla olevan sisällön katsominen, kuunteleminen tai pelaaminen.

Eniten luvattomia tekoja tunnustavat alle 35-vuotiaat vastaajat. Alle 25-vuotiaista 16 % ja 25–34-vuotiaista 19 % myöntää, että joku heidän taloudestaan on katsonut, kuunnellut tai pelannut laittomassa palvelussa saatavilla olevaa sisältöä. Alle 25-vuotiaista vastaajista 11 % ja 25–34-vuotiaista 8 % myöntää, että itse tai perheenjäsen on ladannut sisältöjä laittomasta palvelusta.

Valtaosa hyväksyy tekijänoikeuden täytäntöönpanon

Useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta (71 %) katsoo, että internetin verkkosisällönjakopalveluiden, kuten YouTuben, tulee tulevaisuudessa poistaa tehokkaammin ja pysyvämmin palvelussa oleva luvaton musiikki- ja AV-sisältö. Väittämän kanssa eri mieltä on 8 % vastaajista.

Kaksi kolmesta (65 %) vastaajasta katsoo, että tekijänoikeuden haltijan tulee voida selvittää, kuka hänen oikeuksiaan loukkaa anonyymisti internetissä. Eri mieltä on 14 % vastaajista.

Neljä viidestä (80 %) vastaajasta on samaa mieltä siitä, että hakukoneilla tulee olla vastuu näyttää hakutuloksissa kaikki lailliset vaihtoehdot ennen laittomia palveluita. Eri mieltä on kuusi prosenttia vastaajista.

Kaikissa edellä mainituissa täytäntöönpanoa koskevissa väittämissä keskimääräistä useammin eri mieltä ovat piraattipalveluja käyttäneet ja internetistä luvatonta sisältöä ladanneet.

Tekijänoikeudet koetaan viime vuoden tavoin ennemmin helppotajuisina (44 %) kuin vaikeatajuisina (22 %). Yli 50-vuotiaiden keskuudessa on keskimääräistä enemmän vastaajia, jotka arvioivat tekijänoikeudet helppotajuiseksi. Keskimääräistä useammin mahdollistavaksi tekijänoikeudet arvioivat naiset ja yli 35- vuotiaat.

Tulokset perustuvat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toimeksiannosta Taloustutkimuksen toteuttamaan Tekijänoikeusbarometriin, joka tehtiin nyt kuudettatoista kertaa. Tutkimusaineisto kerättiin henkilökohtaisina haastatteluina sekä nettikyselyllä osana Taloustutkimuksen Omnibus-tutkimusta. Tiedonkeruu toteutettiin 5.-28.10.2022 välisenä aikana ja tutkimuksen vastaajamäärä oli yhteensä 1003 henkilöä. Kohderyhmänä oli 15–79-vuotias väestö Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.

Lisätiedot tutkimuksesta Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen sivuilta

Vuoden 2023 Mentorointistipendiparit julkistettu

Vuoden 2023 Mentorointistipendiparit on julkistettu. Hakemuksia tuli yhteensä 34 kappaletta, joista mentorit valitsivat itselleen mentoroitavat heille kohdistetuista hakemuksista.

Mentorointistipendi on koko vuoden mittainen mentorointisuhde, jossa on tarkoitus kehittyä ja oppia molemminpuolisesti. Lisätietoja Mentorointistipendistä.

Mentorointistipendiparit vuodelle 2023

Kaisa Korhonen – Emmi Hakala
Laura Naukkarinen – Saaramaija Zórawski
Artturi Taira – Marja Ahlsved

Palvelun kulujen kattamiseen käytetään varoja, jotka ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten kopiointikorvauksista.

Suomen Musiikintekijöiden Pro Musiikintekijät –kunniamaininta myönnettiin Savoy-teatterille

Savoy-teatteri on ollut erottamaton osa sekä pääkaupunkiseudun että koko Suomen musiikkikulttuuria yli 35 vuoden ajan. Historiallinen konserttisali on palvellut koko olemassaolonsa ajan muusikkoja ja musiikintekijöitä ennakkoluulottomasti genreen, asuinpaikkakuntaan tai kansallisuuteen katsomatta. Savoy-teatteri on kerännyt mainetta ja tunnustusta myös maamme rajojen ulkopuolelta.

”Helsinkiläisille musiikkiyleisöille Savoy edustaa viimeisiä vetovoimaisia valonpilkkuja keskustan alueella, jossa konserttipaikka toisensa jälkeen on joutunut sulkemaan ovensa. Savoyn rohkea poikkitaiteellinen ohjelmapolitiikka on vaalinut diversiteettiä jo vuosikymmeniä ennen kuin kyseinen sana ilmestyi koristelemaan päättäjiemme juhlapuheita tai kaupunkistrategioita. Toivommekin, että tieto suomalaisten musiikintekijöiden tunnustuksesta tavoittaa nyt myös ne pöydät, joissa päätetään konkreettisesti tämän Helsingin kruununjalokiven tulevaisuudesta”, toteaa Suomen Musiikintekijöiden hallitus palkintoperusteluissaan.

Savoy-teatterin johtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä kiittää Suomen Musiikintekijöitä huomionosoituksesta.

”Savoy-teatterin henkilökunta kiittää ja iloitsee siitä, että pitkäjänteinen työmme elävän musiikin mahdollistajana ja tuottajana on huomioitu. Savoy-teatterin tehtävä on monipuolistaa maamme taide- ja kulttuurikenttää. Tarjoamme esiintymistilan ja ammattiapua alan toimijoille ja rikastamme pääkaupunkiseudun musiikkitarjontaa tuomalla kansainvälisiä esityksiä Suomeen. Pidämme huolta siitä, että marginaalisetkin musiikin lajit pääsevät esille ja yleisön tietoon. Tätä varten järjestämme muun muassa maailmanmusiikki-, jazz-, folk- ja nykymusiikkitapahtumia. Monipuolisen ohjelmiston motto on: kaikkea – paitsi yhdentekevää”, Loponen-Kyrönseppä sanoo.

Kunniamaininta myönnettiin Savoy-teatterille 13.12.2022.

Pro Musiikintekijät -kunniamaininta jaetaan vuosittain henkilölle tai taholle, joka on edistänyt suomalaisen kevyen musiikin asemaa. Kunniamaininta ei sisällä rahallista arvoa.

Suomen Musiikintekijät on 1954 perustettu musiikintekijöiden etujärjestö. Se edistää suomalaisten ammattimaisesti toimivien säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien taloudellisia ja ammatillisia etuja, yhteiskunnallista arvostusta sekä yhteisöllisyyttä. 

Lisätietoja

Nina Lith, viestintäpäällikkö
Suomen Musiikintekijät
nina.lith@musiikintekijat.fi
Puh. 041 517 8998 

Pro Musiikintekijät -kunniamaininnat

  • 2022 Savoy-teatteri
  • 2021 Lastenmusiikki ry
  • 2020 Jyrki Laiho, Validi Karkia -klubi ja Kaisa Rönkkö, Music Finland
  • 2019 Ylen radiotoimittajat Susanna Vainiola, Marko Maunuksela, Tuuli Saksala, Teppo Vapaus ja Miikka Koivisto
  • 2018 UMO Jazz Orchestra, taiteellinen tiimi
  • 2017 Sirpa Lahti, Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus

Prix Elvis -kunniamaininnat

  • 2016 Koko Jazz Club
  • 2015 Risto Hemmi ja Finnvox Studiot
  • 2014 Musiikkiteatteri Kapsäkki
  • 2013 Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan työryhmä
  • 2012 Paavo Arhinmäki
  • 2011 Tarja Närhi
  • 2010 Pirkko Kotirinta
  • 2009 Otto Donner
  • 2008 Martti Heikkinen
  • 2007 Jake Nyman
  • 2006 Vantaan Viihdeorkesteri
  • 2005 Jukka Liedes
  • 2004 Lahden Kaupunginteatteri
  • 2003 Suomen Tulli
  • 2002 Radio SuomiPop
  • 2001 Ilosaarirock (Joensuun Popmuusikot ry)
  • 2000 Jukka Haavisto
  • 1999 Jussi Raittinen
  • 1998 Uusi Iloinen Teatteri
  • 1997 Atte Blom
  • 1996 Maarit Niiniluoto
  • 1995 Olli Metsänen
  • 1994 UMO
  • 1993 Juhani Merimaa
  • 1992 Pekka Gronow
  • 1991 Ilpo Hakasalo