Kuitenkin ajattelen erona olevan, että biisintekoalalla kysyntä syntyy ennen tarjontaa. Kun ryhdytään töihin, tiedetään jo jotain siitä, millainen biisi halutaan tehdä. Usein on olemassa jokin briiffi tai biisihaku, jossa kustantajalta tai levy-yhtiöltä tulee raamit, joku idea mihin suuntaan artisti aikoo seuraavalla julkaisullaan mennä. Tämä on kuitenkin vasta suunnitelma. Tekoprosessi on sitä, että sidotaan artisti, aihe ja tuotantokulma yhteen jotenkin hauskalla ja musikaalisella tavalla.
Lisäksi on luettava popmusakenttää jatkuvasti. Pitää olla kartalla siitä mitä jengi tekee, ja mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi. Parasta on, jos pystyy näkemään artistit ja ilmiöt pikkuisen eri kulmassa kuin muut. Oivaltaa jotain sellaista artistin tarinasta joka on kaikkien silmien edessä, mutta johon kukaan ei ole vielä kiinnittänyt huomiota. Niin kuin hyvä standup-läppä; se saa kuulijan ajattelemaan ”noinhan se just on” tai ”miksen itse tuota tajunnut”.
Millaisella ryhmällä?
Co-writeissa on tärkeää, että kaikki tekee ns. samaa biisiä. Siihen voi auttaa referenssibiisien loputon diggailu ja pitkät keskustelut, mutta usein hyvä tapa on se, että ei aloita ihan puhtaalta pöydältä. Viime aikoina olen ajatellut, että olisi hyvä olla valmiina jotain, josta lähdetään liikkeelle. Melodianpätkä tai vaikka biisin title tai avainalause. Sitä vasten on hyvä lähteä ideoimaan hommaa eteenpäin. Silloin myös kaikkien tiimiläisten ajatukset ovat samassa tunnelaatikossa. Ajatuksena olisi pikemminkin saattaa jokin idea valmiiksi biisiksi kuin lähteä ihmettelemään nollasta.
Biisintekijän on hyvä kokeilla mahdollisimman laajasti yhteistyötä eri tyyppien ja tiimien kanssa, mutta myös rohkeasti myöntää mikä toimii itselle ja mikä ei. Mulle antoisimmat sessiot ja kovimmat tärpit tulee tuttujen tiimien kanssa työskennellessä. Usein mulla saattaa olla itsellä idea millaisen biisin tarvitsen jollekin artistille ja sitten järkkään sessioon sellaiset tyypit joiden kanssa tiedän, että saadaan homma hoidettua. Toisaalta uuden tiimin kanssa jännittävä tilanne saattaa saada tekijät ylittämään itsensä. Koitan olla juuttumatta yhteen tekotapaan, koska joka nurkan takana on uutta kivaa koettavaa.
Entä sitten käytännössä?
Musiikki on siitä jännä juttu, että se ei ylläolevasta huolimatta ole koskaan ennustettavissa. Joskus käykin niin, että mittatilauksena yhdelle artistille tehty biisi on täydellinen jollekin ihan toiselle. Muusikkona ja analyyttisena luonteena tämä on mulle vaikeinta biisintekohommissa. Myöntää, että se oikea reitti ei aina vie perille. Välillä se vaatii jopa tietoista itsensä huijaamista. Myös toisto ja kova treeni auttaa pääsemään omista maneereista irti. Co-writeissa on tietysti sitten se huippupuoli, että tekemisen aikana on koko ajan ikään kuin koeyleisö, joka auttaa ideoiden perkaamisessa.
Jonas Olsson
Jonas on helsinkiläinen musiikkituottaja / biisintekijä. Jonaksen biisejä ja tuotantojälkeä on kuultu Robinin, Roope Salminen & Koirat – yhtyeen, Jesse Kaikurannan, Pauli Hanhiniemen, Nikke Ankaran ja monien muiden levyillä. Yksi Jonaksen sadoista mietelauseista on ”Ei ne laitteet vaan ne taitteet”.
