Merkillisen merkittävää kesää!

Merkillisen merkittävää kesää!

Vaikka dystopiatarinat ovat viime vuosina vallanneet tilaa kirjallisuudessa ja tv-sarjoissa, niiden maailma on kuitenkin ollut tuolla jossain. Nyt se tuiskahti epämiellyttävän lähelle meidän arkeamme.

Meille musiikintekijöillehän epävarmuus on aina ollut osa arkea: tällä työllä elää vain, jos musiikkia käytetään, ostetaan ja esitetään, ja siitä kaikesta maksetaan kohtuullinen korvaus.

Tällaiseen emme mekään osanneet varautua. Kevään ja kesän keikat, festarit ja muut tapahtumat peruttiin viranomaismääräyksellä, ja suurin osa vuoden keikkaliksoista ja elävän musiikin tekijänoikeustuloista jää saamatta. Tukipaketteja ja ylimääräisiä apurahahakuja on onneksi viritelty monelta suunnalta, kiitos siitä. Mutta kun pulaan joutuneita tarvitsijoita on suuri määrä, aina joku jää ilman. Eikä apuraha ole sosiaaliturvaa!

Kauan olemme yrittäneet tehdä näkyviksi sudenkuoppia, joihin tekijä ihan normaalissakin elämässä tipahtaa, jos kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Yhteiskunnan turvaverkot kun eivät aina meihin asti ylety.

Ja edelleenkin työtä tekevät jaetaan kahteen ryhmään: yrittäjät ja palkansaajat. Me musiikintekijät olemme pääsääntöisesti molempia, emmekä suinkaan ole mikään marginaaliryhmä.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen työttömyysturvalain perusteella työttömyysturvaa hakevat tekijät ja muut omassa työssään työllistyvät määritellään lähtökohtaisesti yrittäjiksi, joten oikeuden soviteltuun päivärahaan saattaa menettää kokonaan.

Jos onnistuu todistamaan ”yrittäjyyden” vain sivutoimiseksi (onnea vain kaikki TE-virkailijat, jotka näitä määrityksiä joudutte arpomaan), saakin kokea uuden yllätyksen: jopa vuosia sitten tehdystä työstä tulleet tekijänoikeustulot leikaavat päivärahan pahimmassa tapauksessa kokonaan

Samaan ongelmavyyhtiin kuuluu, että tekijänoikeustulot eivät kerrytä esimerkiksi vanhempainrahaa tai muita etuuksia. Tämä kaikki perustuu epäloogisuuteen työttömyysturvalaissa: korvausta tuottaa ja sitä voi alentaa vain sellainen ansiotulo, joka on saatu ”korvauksena työstä”. Asetuksen 3 § määrittelee, että tekijänoikeuskorvaukset eivät ole tällaista tuloa, mutta 8 §:ssä sanotaan täysin päinvastoin!

Teoston Kulttuurikummi-verkosto tapasi toukokuussa etänä Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikon, joka kuunteli herkällä korvalla huoliamme. Musiikintekijä Kimmo Pohjosen äänenpainoista ei voinut erehtyä: Paljon on puhuttu, nyt tarvitaan tekoja!

Risikko tarttui toimeen, ja seuraavalla viikolla saimme etätapaamisessa sivistysvaliokunnan yksimielisen tuen konkreettiselle vaatimuksellemme. Hallituspuolueiden valiokuntavastaavat jättivät aiheesta kirjallisen kysymyksen.

Kesäkuun 4. päivänä, sosiaali- ja terveysministeriön sisäpihalla, turvaväleistä huolehtien, luovutimme ministeri Aino-Kaisa Pekoselle adressin, jonka ydinviesti on: Tekijänoikeustulot eivät saa leikata työttömyysturvaa. Luovien alojen verkosto LYHTYn organisoima adressi keräsi yli 8500 allekirjoitusta.

Koronan varjoon on jäänyt uutisointi uudesta parlamentaarisesta komiteasta, joka tähtää sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen. Ministeri Pekosen mukaan tavoitteena on ”ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa”.

Komitean vetäjä, tutkimusprofessori Pasi Moisio, osallistui myös sivistysvaliokunta-keskusteluun.  Komitean toimikausi on kaksi hallituskautta, mutta Moision mukaan tämä meidän kannaltamme ensimmäinen, merkittävä askel voitaisiin ottaa nopeammin, jos vain hallitus niin haluaa.

Toivotaan, että tämä merkillinen aika tuo tullessaan merkittäviä uudistuksia. Nyt olemme ainakin tulleet näkyviksi ja kuulluiksi, ja aiomme pitää meteliä.

Vaikka on kesä, niin riippumatosta tai laiturinnokalta kajahtaa: Nyt on toiminnan aika!

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijöiden hallitus

Puhumattomuuden purkajaiset


Olen minä kai aina jollekin näistä puhunut, mutta paljon on silti jäänyt puhumatta. Usein niin on helpompaa. Läheisetkään ihmiset eivät välttämättä hahmota musiikkialaa ja sen omintakeista logiikkaa. He saattavat myös sekoittaa keskenään musiikintekijän somepersoonan ja oikean ihmisen sen takana. Se on inhimillistä, usein nuo kaksi muistuttavat paljonkin toisiaan.

Musiikintekijä löytää itsensä usein orpona yksinäisyyden tuuliselta aukiolta. Yksinäisyyteen johdattaa pelko. Pelko siitä, etten tule hyväksytyksi tai ymmärretyksi. Että jään yksin ulkopuolelle eikä kukaan enää kysele perään. Voisimmepa hankalina hetkinä tarkistaa, miten montaa kollegaa painaa sillä hetkellä juuri sama asia. Tieto voisi helpottaa; niin samankaltaisia kokemuksia me toisistamme tietämättä pyörittelemme.

Ruotsissa julkaistiin viime vuonna musiikintekijöiden mielenterveyttä ja hyvinvointia mittaava tutkimus. Sen mukaan 73% itsenäisesti ammattiaan harjoittavista musiikintekijöistä oireilee henkisesti ja kamppailee stressin, masennuksen tai ahdistuksen tuntemusten kanssa. Suurimmiksi syiksi oireilulle vastaajat nimesivät epäonnistumisen pelon ja taloudellisen epävarmuuden.

Menestyspaineet, yksinäisyys ja arvostelun pelko tulivat heti perässä. Oireilu oli yleisintä nuorimmilla tekijöillä: 18–25-vuotiaista vastaajista jopa 80% kertoi oireilevansa. Tämä ryhmä myös puhui vähiten paineistaan muille. Syy puhumattomuudelle? Yksinäisyys.

Me musiikintekijät haluamme, ettei epäkohdista puhumista pidä varoa siksi, että uran kannalta olisi viisaampaa olla hiljaa.

Musiikintekijän ympärillä voi olla tiivis ammatillinen verkosto ilman, että hän on perinteisessä mielessä työsuhteessa kehenkään. Kukaan ei kanna vastuuta musiikintekijästä, mutta sosiaaliturvajärjestelmän väliinputoajana hän itse kantaa sitä välillä kohtuuttoman paljon. Onneksi musiikkialalla jaksamisen haasteista puhutaan koko ajan avoimemmin.

Puhetta ja avoimuutta tarvitaan silti vielä lisää – erityisesti niihin kohtiin musiikkibisneksen rakenteita, joissa jaksamiseen liittyvät avaukset ovat tavanneet tyrehtyä ”tämä ei oikeastaan kuulu meille” -reaktioon.

Me musiikintekijät haluamme jaksaa alalla paremmin, ja siksi puheen pitää konkretisoitua myös teoiksi. Haluamme, että burnout muuttuu musiikintekijän normaalista uravaiheesta joksikin, jonka välttämiseen on saatavilla tukirakenteita ja apua. Tarvitsemme lisää foorumeita vertaistuelle ja konkreettisia osoituksia siitä, että musiikintekijän hyvinvointi on alan kaikkien toimijoiden – levy-yhtiöiden, kustantajien, managereiden, agenttien, tapahtumajärjestäjien, musiikkimedian ja järjestöjen – kannalta keskeistä.

Haluamme, ettei epäkohdista puhumista pidä varoa siksi, että uran kannalta olisi viisaampaa olla hiljaa. Haluamme tulla kuulluiksi ja hyväksytyiksi musiikintekijöinä myös silloin, kun ura ja mieli notkahtavat, eikä pelkästään silloin kun menee lujaa

Iisa Pajula
Kirjoittaja on laulaja–lauluntekijä, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja Suomen Musiikintekijöiden hallituksen jäsen.

Tekijät kertovat: Näin tehtiin Pidä huolta ja Silta

Pidä huolta
Säv. ja san. Pekka Maijanen
Ensilevytys: Mistakes (1981)

Pave Maijasen ensimmäinen suomenkielinen biisi syntyi punk-hengessä neljäkymmentä vuotta sitten. Tänä päivänä se on edelleen ajaton ja universaali kiteyttäessään sen, miksi on niin tärkeää pitää huolta toisistamme ja luonnosta. Tekijä kertoo biisin syntymisen olleen järisyttävä kokemus.

Kiihkeä 70-luku oli takana ja kolmekymppisen meno oli alkanut tasaantua; perhe, ensimmäinen lapsi, toinen tulossa. Asuttiin Helsingin Roihuvuoressa. Olin jo pohtinut suomen kieleen siirtymistä. Uusi aalto oli vyörynyt ja uudistanut suomalaista musiikkikulttuuria sekä huuhdellut englanniksi laulavat suomirokkarit merten syvyyksiin. Myös vasemmistolainen laululiike ja underground oli jo 60-luvulta eteenpäin jättänyt oman jälkensä suomalaiseen rytmimusaan ja ilmeisesti myös omaan alitajuntaani.

Laulun nimeen liittyy Lasse Norres, joka oli tuohon aikaan Finnlevyn miehiä, itsekin olin yhtiön listoilla. Kävin usein Lassen luona ja aina lähtiessäni hän tokaisi: take care. Ne sanat jäi joka kerta kaivelemaan ja ikään kuin jemmaan. Erään kerran sitten jostain syystä Lasse vaihtoi suomen kieleen ja sanoi: pidä huolta.

Ensimmäistä kertaa suomeksi kirjoittaminen oli järisyttävää. Kirjoitin kielellä, jolla myös ajattelen.

Laulu ryöpsähti, kun katsoin tv-uutisia loppuvuonna 1980. Mosambikin sisällissodasta näytettiin kuvia jalattomista ja kädettömistä ihmisistä. Järkytyin ja suutuin niin, että nappasin kitaran ja painuin makkariin. Niin syntyi ehkä puolessa tunnissa englanniksi Take care’. Eka rivi meni muistaakseni take care of yourself and those who have to suffer’. Muutaman päivän sisällä tajusin, että tää on nyt se, mikä pitää kirjoittaa suomeksi! Myös se kävi nopeasti ja mutkattomasti.

Rakenteita jos nyt analysoi, niin biisin aloittaminen sen nimellä heti A-osan alussa ei ole kovin tavallista. Mutta siinä hetkessä en miettinyt muotoseikkoja, vaan runnoin eteenpäin raivolla ja varmaan myös sen ajan suomalaisella punk-uholla.

Ensimmäistä kertaa suomeksi kirjoittaminen oli järisyttävää. Kirjoitin kielellä, jolla myös ajattelen. Omaan kieleen laskeuduttiin kuitenkin asteittain, sillä Mistakesin Pidä Huolta lp:llä puolet biiseistä oli suomeksi ja puolet englanniksi. Levy-yhtiö oli Sonet.

Kun olimme levyraadissa esittämässä laulua, Jukka Virtanen sanoi, että Maijanen kirjoittaa ihan näppärästi, mutta pitääkö kaikki sanoa yhdellä kertaa?’

Levytyksessä ja biisissä oli irtipääsemisen riemua, suoraa paahtoa. Siinä oli suurena tekijänä se, että meillä oli bändi, treenikämppä ja kova hinku mennä eteenpäin. Mistakes oli juuri tullut lopulliseen kokoonpanoonsa: Muddy Manninen kitara, Risto Hankala basso ja Jan Noponen rummut. Itse lauloin, soitin kitaraa ja urkuja. Nuo urut (Vox Continental) oli uusi ja myös aika leimallinen elementti Mistakesien äänimaailmassa, ilmavaa vikinää ja sihinää.

Levytys tehtiin MTV:n studiolla äänittäjänä Harri Sutinen. Biisi oli huolellisesti treenattu ja koko paketti toimi mahtavasti ja rennossa meiningissä. Erikseen mainittakoon, että Jan Noponen uutena rumpalina osoitti heti vahvuutensa taitavana ja jäntevänä soittajana. Tekijätiedoissa kaikki ovat sovittajia, mikä kertoo bändin hyvästä ja tasa-arvoisesta hengestä.

 Tänään tunnen suurta iloa, kun 40 vuotta vanha laulu edelleen elää ja hengittää.”

 

Silta
Säv. ja san. Katriina Honkanen
Ensilevytys: Katriina Honkanen (1993)

 Katriina Honkanen ja hänen miehensä Ilkka Tenhunen saivat keväällä 1991 kutsun Pia ja Janne Louhivuoren häihin. Syntyi laulu siitä, miten raskas on keveää ja miten ohikiitävän yli voi rakentaa jotain kestävää.

Oltiin tosi köyhiä ja ajateltiin, että laulu on sellainen häälahja, jonka ilkeää antaa. Hyvässä lykyssä se voi kestää aikaakin jopa paremmin kuin joku Villeroy & Boch.

Pia oli Finnlevyllä tiedottajana ja Janne tuottajana. Janne oli tuottanut ekan levyni yhdessä Harri Merilahden kanssa ja parhaillaan tehtiin toista. Me pariskunnat oltiin ystävystytty ja tiesin, miten tärkeää musiikki on tulevalle hääparille.  

 Tuolloin asetin itselleni tehtäviä luovaan tilaan pääsemiseksi. Päätin esimerkiksi, että nyt harjoittelen alkusointuja tai sisäriimejä. Tein sävellyskonsertinkin, jossa oli sävellyksiä kuvitteellisiin elokuviin.

Myös tässä oli tehtävä, joka asetti raamit. Ensin tulihe lauluista rakensivat sillan toisilleen’. Sanoin silloin Ilkalle, että nyt tiedän, millaisen laulun haluan tehdä.

Näin se lähti he-muodossa, ja katselin heitä ulkopuolisena tarkkailijana. Kun kertsi lähti syntymään, sain tarinaan sen rakenteen, että ensin puhutaan heistä ja sitten annetaan heille itselleen suunvuoro.

Tarinan keinoin kertomiseen liittyy kokemus siitä, että olin vuonna 1988 tehnyt äidin kuoleman jälkeen laulun Äiti. Se oli alkanut tuntua jotenkin liian suoralta. Nyt vaistosin, että kun tekee sadunomaisemman ja vie pois alkulähteestään, siitä voi tulla henkilökohtaisempi ja samalla se voi soveltua useammalle kuin vain juuri näille.

Joki oli jo lapsuus- ja nuoruusvuosista tuttu elementti mummolan kirkasvetisestä purosta aina Vuoksen vuolaaseen virtaan asti. Perheemme asui neljä vuotta Imatralla. Aurajoenkin voin mainita, kun kesäteatteri vei perheen mukana minutkin monena kesänä Turkuun.

Vaikka laulussa on kestävyyden teema, sitä tehdessäni en todellakaan arvannut, että sitä tullaan toivomaan vielä tänäänkin.

 Silta syntyi olohuoneen sohvalla kitaran kanssa ja aika nopeasti. Häissä toukokuussa sen sitten esitimme yllätyslahjana Ilkan kanssa ja luovutimme demon C-kasetilla.

Levyllä se julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin. Lopullinen sovitus löysi hahmonsa, kun mulle tuli ajatus Neil Youngin Long May You Run -biisin kantrimaisesta kompista. Levytyksen sovittajiksi tulivat itseni ja Ilkan lisäksi Juuso Nordlund, Marko Salmela ja Juha Salo eli meidän silloinen bändi.

Vaikka laulussa on kestävyyden teema, sitä tehdessäni en todellakaan arvannut, että sitä tullaan toivomaan vielä tänäänkin. Myös kummankin pariskunnan liitot ovat kestäneet, meillä Ilkan kanssa 70-luvulta asti. Nyt me ja Janne teemme ensimmäistä kertaa myös musiikkia kolmistaan. Rolling Rust on julkaisemassa englanninkielisen levyn ensi syksynä.”

Varaudu normaalia pienempiin tilityksiin

Hyvien uutisten kertominen on mukavaa. Huonojen uutisten vähemmän mukavaa. Huonon uutisen kertomisen tuskaa lieventää se, että kyseessä on aihe, jonka alalla toimivat aavistavat: tekijänoikeuskorvaukset laskevat merkittävästi koronatilanteen vuoksi.

Henkilökohtaisella tasolla tarkasteltuna tilitysten suhteellinen pieneneminen riippuu siitä, miltä alueilta on aiemmin saanut tekijänoikeuskorvauksia – siis siitä, missä musiikkisi soi.

Isoja tapahtumia ei tänä kesänä järjestetä. Teosto ennustaa, että tapahtumien, konserttien ja festivaalien peruuntuminen vähentää suomalaisille musiikintekijöille maksettavia tekijänoikeuskorvauksia kolmella miljoonalla eurolla elokuun loppuun mennessä.

Jos tapahtumia ja konsertteja ei voida järjestää normaaliin tapaan syksylläkään, laskuvaikutus jatkuu.

Koronaepidemian ennustetaan vähentävän mainosmyyntiä. Kaupallisen median kokemat kolaukset heijastuvat myös tekijänoikeuskorvauksiin, koska ne kertyvät  suhteessa kunkin mediatoimijan liikevaihtoon.

Spotifyn osalta ei ole saatavilla yksiselitteistä tietoa koronapandemian vaikutuksista palvelun käyttämiseen. No, tässä ei olekaan olennaista striimaamisen mahdollinen kasvu vaan kuukausimaksullisten asiakkaiden määrän kehitys. Tässä lienee tapahtunut normaalia kasvua pandemian aikana.

Valitettavaa on, että Pohjoismaiden joukossa Suomi pitää edelleen häntäpäätä halukkuudessa maksaa suoratoistopalveluista. Online-alueelta ei siis ole odotettavissa merkittävää kompensaatiota tekijänoikeuskorvausten alenemiseen.

Vetosimme heti koronaepidemian alkuvaiheessa Yleen, jotta se lisäisi suomalaisen musiikin käyttöä. Kiitettäviä muutoksia onkin ollut havaittavissa. Nähtäväksi jää tämän taloudellinen vaikutus suomalaisten musiikintekijöiden hyväksi. Tuskin se ainakaan on negatiivinen.

Poikkeusolojen vaikutukset Teosto-tilityksiin konkretisoituvat ensimmäisen kerran joulukuussa, jolloin tilitetään kesän konsertit, festarit ja tapahtumat. Joita ei nyt ole. Tämän kesän konserttien ja muun elävän musiikin peruutukset vaikuttavat myös kesäkuun 2021 tilityksiin.

TE-toimistot ovat linjanneet musiikintekijät ja muusikot yrittäjiksi, ja työttömyyskorvaustakin on onneksi ollut tässä erikoistilanteessa tarjolla, jos vaan on osannut kertoa hakemuksessa omasta työttömyydestään oikealla tavalla. Mitenköhän musiikintekijä osaa olla oikealla tavalla työtön?

Loppuun edes hienoisesti hyvältä maistuva uutinen: Teosto ja sen jäsenjärjestöt valmistelevat tukea, jolla kompensoitaisiin tekijänoikeuskorvausten alenemista. Tämä toteutunee syyskaudella.

Nyt selvitetään, voitaisiinko tukeen käyttää kansallisia varoja. Niitä on vuosien varrella pidätetty tilityksistä ja kerätty Teosto-rahastoon pahan päivän varalle. Sehän meillä on nyt käsillä, joten valmistelu on perusteltua. Valmistelu esitellään elokuussa Teoston jäsenkokoukselle, joka tekee päätöksen toteuttamisesta.

Tukisumma tullee kuitenkin olemaan huomattavasti pienempi kuin musiikin tekijänoikeuskorvausten kokema pudotus. Siksi ministeriöiden osoittamat tuet ja yrittäjien työttömyysturva ovat äärimmäisen merkityksellisiä alan elinvoimaisuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa.

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Mikä on Ylen exit-strategia?

Kun koronakriisi tuli Suomeen, laittoi Musiikintekijät alulle vetoomuksen, jossa pyydettiin Yleä ja kaupallisia radiokanavia painottamaan kotimaisen musiikin esittämistä toistaiseksi. Vetoomuksen on allekirjoittanut yli 6100 yksityishenkilöä.

Ylen ajatukset kävivät yksiin adressin allekirjoittaneiden toiveen kanssa. Julkaisujohtaja Ismo Silvon mukaan Yle Radio 1, Radio Suomi ja YleX lisäsivät kotimaisen musiikin soittoa koronakeväänä yhteensä 170 tunnilla kuukaudessa.

”Siis absoluuttisesti runsaat viisi tuntia lisää kotimaista musiikkia joka päivä verrattuna 2019 vastaavaan aikaan ja alkuvuoden 2020 tilanteeseen”, Silvo kirjoittaa Ylen nettisivuilla.

Silvo perustelee kotimaisuusasteen lisäämistä sillä, että epävarmoina aikoina kotimainen musiikki luo tuttuutta ja jatkuvuuden tunnetta tärkeällä tavalla. Tuttuun tosiaan luotettiin. Ainakaan Radio Suomi ei poikkeusaikana ottanut uutta kotimaista soittoonsa enempää tavallisestikaan: Viikoilla 12­–24 uutuuslevyjä pääsi soittoon yhteensä 29. Ne olivat kaikki kotimaisia. Vastaavana aikana viime vuonna Radio Suomi otti soittoon 34 kotimaista ja 11 ulkomaista uutuusbiisiä.

Kotimaista musiikkia lisättiin myös siksi, että Yle halusi ”tukea ja helpottaa kotimaisten muusikoiden äkkiä muuttunutta ansaintatilannetta elävän musiikin poistuttua muilta lavoilta”. Poikkeustila on nyt maassamme ainakin tältä erää ohi, mutta yleisötilaisuuksien peruuntuminen vaikuttaa musiikintekijöiden toimeentuloon vielä pitkään. Tästä lisää Akun latauksessa.

Mikä mahtaa olla Ylen exit-strategia koronakriisissä? Silvo ei kirjoituksessaan kerro, palataanko kotimaisen musiikin soittomäärässä aikaan ennen koronakriisiä. Vai käykö niin, että muutos on pysyvä, uusi normaali?

Musiikintekijä-lehti palaa aiheeseen syksyllä.

Lämmintä kesää!

Sanna Korkee
Musiikintekijän päätoimittaja

 

P……..n kevät ikinä

Tovi sitten, kun kevätpäivä yltyi mukavan lämpimäksi, pihamme terassille kokoontui joukko kavereitamme soittimineen turvavälit pitäen. Tilaisuus soitella yhdessä kuin vanhaan hyvään aikaan oli saanut heidät matkaamaan itä-Vantaalle asti. Naapureiden leuat loksahtivat kun pro-tason jamittelu kajahti ilmoille, ja koiranulkoiluttajat pysähtyivät kuuntelemaan. Pari tuntia kului kuin siivillä.

Näitä muusikkoheppuja vaivasi paha kutina, jota hetki pihallamme hetkellisesti helpotti. Jos on tottunut sosialisoimaan, liittämään koko arkensa ja elämänsä musiikkiin ja keikkailuun, kevät 2020 on totisesti vetänyt maton jalkojen alta.

Maaliskuussa, kun koko kevään tapahtumat peruttiin, olivat tuttujen reaktiot epäuskoisia. Yksi kommentoi Facebookissa 40 keikan kiertueensa yhtäkkistä peruuntumista; se on jo niin absurdia ettei voi kuin nostaa kädet pystyyn. Turha edes harmitella.

Tulojen menetys on tietenkin usealle hälyttävän katastrofaalinen asia, mutta jos jotain hyvää, niin ainakin tämä tilanne on tasapäistänyt alaa. Kaikki ovat samassa tilanteessa.

Käsi ylös, kuka on joskus tuntenut kateutta muiden festarikeikoista? Minä olen, joka kesä! Mutta nyt ei tarvitse.

Kun jäin äitiyslomalle, pelkäsin hieman etukäteen kaikesta paitsi jäämisen tunnetta. Perhe vs. ura, ikiaikainen pähkinä. Mutta nyt vauvan hoitelu ja kotona olo tuntuu ajoituksellisesti niin täydelliseltä, että ystäväni epäili koronaviruksen olevan peräisin erään vantaalaisäidin kotilaboratoriosta.

Uudenlainen arki on nyt syntynyt, ja ihmiset ovat löytäneet eri tapoja pärjätä tilanteessa. Tiedän kaveripiiristäni useita, jotka alkoivat viimein tehdä sitä kauan hautunutta soololevyä. Ilmassa on vilpittömyyttä: bisnes on kuollut – eläköön musiikki.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Tekstit tulevat ulos intiimimpinä ja koska mailat on lentäneet ulos ikkunasta, niitä ei voi puristaa. Tulevaisuus on epävarma, onko keikkoja ja milloin, tuleeko sinne ihmisiä, mitä tapahtuu? Mutta musiikki on vielä täällä.

Muusikot treenailevat päivät läpeensä niin kuin viimeksi teineinä (paitsi ne joilla on pieniä lapsia). Jotkut taas ovat laittaneet kitarat laukkuun ja huomanneet, että edelliset 20 vuotta on tullut vain soitettua ja nyt voisi opetella tekemään jotain muutakin.

Tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa, mihin suuntaan koronapeikon seikkailut etenevät ja onko edessä uusia tartuntapiikkejä ja rajoituksia. Alan tukitoimet toivottavasti pelastavat mahdollisimman monia konkurssilta. Kesä tulee silti, nuput aukeavat. Kukin voi tulevaisuudessa arvioida, oliko kevät 2020 paskin vai parhain ikinä.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Kanerva on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

 

Murattia juurrutellessa

Musiikintekijä 1/2020 oli viittä vaille valmis ennen koronapandemian aiheuttamaa kriisitilannetta. Ajankohtaisinta tietoa musiikintekijöiden mahdollisuuksista saada kriisiajan taloudellista tukea löydät musiikintekijat.fi-sivustolta.

Musiikintekijöiden hyvinvointipäivää vietetään verkossa 6.5.

Toivon, että lehden jutut inspiroivat ja auttavat sinua muistamaan, että arkielämä jatkuu – siinä määrin, kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Musiikintekijää julkaistaan näillä näkymin jatkossakin normaalisti, toki niin, että haastattelut hoidetaan etänä. Tämän numeron haastattelut ja kuvaukset on tehty jo hyvissä ajoin ennen poikkeusoloja, kenenkään terveyttä vaarantamatta.

Pääkirjoitus on lehden sisällöstä se, joka syntyy aina viimeisenä. Niin nytkin. Kun kirjoitan tätä, uutiset kertovat Uudenmaan rajojen sulkemisesta. THL:n uuden ennusteen mukaan pandemia tulee koettelemaan Suomea kovemmin kuin on aiemmin ajateltu. Lähitulevaisuus on pimeän peitossa, ja sanat joko liikaa tai liian vähän.

Koitan ajatella kauemmas, kriisin yli. Oman elämäni solmukohdissa minulla on ollut tapana lohduttautua sillä, että vaikeuksista seuraa jotain hyvää. Jotain sellaista hyvää, jota ei olisi tullut ilman pohjakosketusta. Nyt toki mittakaava on aivan muuta kuin omat murheet.

Hallitus julisti maahan poikkeusolot 16.3. Minä laitoin muratin pistokkaan juurtumaan. Vuoden kuluttua se on kasvanut, vahvistunut ja voi paremmin. Niin mekin. Tämän yritän muistaa.

Sanna Korkee
Päätoimittaja
Musiikintekijä

Musiikintekijä tarvitsee apua

Suomi on siirtynyt poikkeukselliseen ajanjaksoon, josta meillä ei ole rauhanaikaista kokemusta.

Musiikintekijät ovat usein esiintyjiä ja kuuluvat niihin, joilta on tämän inhimillisen kriisin myötä peruutettu ansainta. Tulot katoavat, mutta kaikki välttämättömät elämiseen liittyvät menot jatkavat juoksuaan.

Suomen hallitus on onneksi sitoutunut turvaamaan yrittäjien ja freelancereiden toimeentuloa yritysmuodosta riippumatta erityisen työttömyysturvan kautta. Havainto on oikea: ammattikuntamme on ollut väliinputoaja, jonka toimeentuloa ja sosiaaliturvaa ei ole turvattu. Ja koska havainto on oikea, ratkaisun tulee jäädä voimaan myös erikoistilanteen jälkeen.

Into Kelan tartuntapäivärahan roolista toimeentulon ratkaisijana laantui, kun musiikintekijöille kävi ilmi, että sen myöntämiseen tarvitaan kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin poissaolo-, eristämis- tai karanteenipäätös. Kun tapahtumia peruutettiin, tällaisia päätöksiä ei vielä ollut olemassa. Peruutukset tehtiin ensin yleisön kaikkoamisen pelossa, sitten yleisön turvallisuuden näkökulmasta ja lopulta viranomaisten asettamien kokoontumiskieltojen perusteella.

Mitä tästä opimme? Tilaajan selvityksen peruutetuista keikoista ja menetetystä ansainnasta tulee riittää tartuntapäivärahan maksamiseen silloin, kun on todettu maanlaajuinen epidemia.

Onneksi ainakin joissakin pankeissa on avattu mahdollisuus erityisiin lyhennysvapaajärjestelyihin. Tällaisia toimenpiteitä nyt tarvitaan.

Artistituotteiden vähäisen kuluttajamyynnin vapauttaminen arvonlisäverovelvollisuudesta sekä lupaus siitä, ettei vähäinen myynti johda pakkoyrittäjyyteen olisivat pieniä, mutta oikealla tavalla vaikuttavia päätöksiä.

Olemme haastaneet Ylen johdon ja kaupalliset radiokanavat lievittämään musiikintekijöiden tuskaa painottamalla kotimaisen musiikin soittamista kanavillaan. Vetoomuksemme on saanut asiallisen vastaanoton. Lupaukset ovat kuitenkin juuri niin hyviä kuin on toteutus, totean minä vanhaa sananlaskua vähän mukaillen.

Henkisen jaksamisen tukeminen on olennaista. Musiikkialan toimijat ovat aktivoituneet todella hienosti luomalla nettiyhteisöjä. Niissä jaetaan tietoutta ja kokemusta sekä sparrataan kollegoja digitaalisen ympäristön hyödyntämisessä.

Kun tilanne jatkuu, henkinen jaksaminen taantuu. Miten tähän valmistaudutaan? Miten Kela huomioi tulevan ruuhkan? Freelancereiden ahdinko on niin suuri, että pelkästään heidän jononsa saattaa olla yllättävän pitkä.

Musiikintekijä työstää taidettaan alitajuisesti ja koko ajan. On todennäköistä, että suomalaiseen musiikkiin on parhaillaan löytymässä uudenlaisia sävyjä.

Kun olemme selättäneet tämän yhteisen ja hyvin poikkeuksellisen terveyteen, toisista huolehtimiseen ja ansainnan loppumiseen liittyvän kokemuksen, meillä on uudenlainen yhteiskunta. Meillä soi uudenlainen musiikki. Turvataan yhdessä sen aarteen löytyminen!

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Mediamusiikki nousemassa aallonpohjasta

Nelivuotiskauteni Musiikintekijöiden hallituksessa päättyy seuraaviin hallitusvaaleihin, koska en asetu enää ehdolle. Alun perin kimmokkeeni lähteä toimintaan oli silloinen huoli tallennuskorvausten poistumisesta elokuva- ja tv-musiikista sekä yleistyvät itsehallinnointisopimukset. Tämä olikin merkittävä negatiivinen muutos säveltäjien näkökulmasta.

Kun kaikesta elokuvamusiikista tuli oletusarvoisesti itsehallinnoitua, kävi pian varsin selväksi, miten hankalaa on perustella tuottajalle, että miksi summa, joka ennen oli pakollinen, pitäisi nyt sisällyttää budjettiin vaikka sitä ei oikeastaan tarvitsisi enää maksaa. Tuloksena olikin elokuvamusiikin budjettien voimakas lasku ja tulonaleneminen säveltäjille.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston painostuksesta implementoitu laajempi itsehallinnointi nosti sekin monia uhkakuvia. Maalailtiin kauhuskenaarioita tilanteista, joissa tuotantoyhtiö pakottaisi säveltäjän luopumaan kaikista tekijänoikeuskorvauksista ohjaten ne omaan taskuunsa. Tällainen kiristys olisi kuitenkin logistisesti aika hankala toteuttaa ja varojen tuloutus ilman Teostoa yksityiselle taholle vaivalloista.

Etujärjestöjen on kuitenkin syytä olla valppaana ja valmistautua kaikenlaisiin tilanteisiin etukäteen. Olemme yhdistyksen taholta saaneet lakimiesapua sopimusten formulointiin niin, ettei oikeuksien luovutuksesta ole epäselvyyttä. Usein eteen lykätyt sopimukset eivät ole kauhean huolellisesti laadittuja ja jättävät paljon tulkinnanvaraisuuksia.

Katalogimusiikki, joka valtasi markkinat muutama vuosi sitten, on myös ollut suuri huolenaihe ja vähentänyt tuntuvasti mediasäveltäjien työmahdollisuuksia. Siinä, missä ennen tilattiin alkuperäismusiikkia oikealta säveltäjältä, ruvettiin Ylelläkin käyttämään etupäässä ruotsalaisen Epidemic Sound -kirjaston teostovapaata katalogimusiikkia.

Tämä ei mielestäni toteuta Ylen lainmukaista tehtävää tukea ja edistää kotimaista kulttuuria. Voisi sanoa, että viitisen vuotta sitten tilanne oli varsin synkkä: tv-sarja- ja mainosmusiikkityöt olivat käytännössä loppuneet katalogimusiikin takia.

Parina viime vuotena on kuitenkin nähtävissä selviä elpymisen merkkejä: suoratoistopalveluita on ilmestynyt haastamaan Netflixin ja HBO:n valta-asemaa ja sisältöä ostetaan massiivisia määriä. Viime aikoina Netflixille on ruvennut kelpaamaan myös ns. local content, eli suomeksi näytellyt sarjat. Vielä joitain vuosia sitten olisi täytynyt tehdä sarja englanniksi, mikä taas olisi vaikeuttanut menestystä kotimaassa.

Monet yksityiset tuotantoyhtiöt tähtäävätkin suoraan kansainväliseen suoratoistolevitykseen, ja silloin on tarve tehdä tasokasta jälkeä kaikilla osa-alueilla sarjan kilpaillessa katsojista Game of Thronesin kaltaisten megabudjettituotantojen kanssa. Ilokseni olenkin havainnut tv-sarjamusiikkitöiden ainakin jossain määrin palanneen.

Elokuva-alalla kansainvälisten yhteistuotantojen määrä on kasvanut voimakkaasti, ja koko ala on laajentunut merkittävästi Suomen ulkopuolelle. Tämä luo paljon uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia mediasäveltäjille.

Hallituskauteni aikana musiikkialalla on ollut paljon muutoksia. Mielestäni aallonpohjasesongista on kuitenkin päästy eteenpäin. Vaikka suhtaudun usein asioihin varsin nihilistisesti, on minulla henkilökohtaisesti nyt paljon positiivisempi kokonaiskuva mediamusiikkialan tulevaisuudesta kuin aloittaessani.

Pessi Levanto
Säveltäjä
Musiikintekijöiden hallituksen jäsen

Tämän takia

Olen haahuillut päiväkausia tahmeassa itsesäälissä ja yrittänyt saada aikaan jotain, joka muistuttaisi etäisesti Laulua. Kuuntelen puhelinnauhoitusta eilispäivältä ja valun lätäköksi lattialle. Kuulen vain jotain, joka on kuin heittäisi yksisiipistä lennokkia. Tuuli ei sitä kannattele, ankara maa kutsuu ja kaikki ne lauseet, jotka eilen kuulin tuoreina, käristyvät omaan keskinkertaisuuteensa.

Tekeminen on vaikeaa. On liikaa irtonaisia langanpätkiä, en saa niistä otetta, turhaudun, koska en saa aikaan mitään pysyvää. Siivoan, jotta olisin edes elossa.

Mutta sitten joskus, kun mieli on pyöritellyt, venyttänyt ja vanuttanut lauseita tarpeeksi melodian pintaan, yhtäkkiä minun ja suuremman tietoisuuden välinen jatkojohto kytketään päälle. Tiedän miten Laulu tulee menemään. Sameus väistyy kirkkaaksi loogisuudeksi, lauseet tipahtavat paikalleen kuin olisivat koko tämän ajan olleet valmiiksi odottamassa tarjottimella, kelmun alla.

Ilahdun, lämpenen. Olen äkkiä olemassa mitä tyydyttävimmällä tavalla. Jälkihehku kestää loppupäivän, olen ihana ihminen itselleni ja lähimmäisilleni. Tämän takia.

Ja sitten on ne päivät, joina ajamme bändin kanssa paikkaan, jossa äänentoistoa vasta kasataan. On kylmä tila, kirkkaat valot ja epävarmuus illan yleisömäärästä. On lihassärkyä, kadonneita piuhoja, huumoria ja kahvikuppeja, joita en muista juoda pohjaan asti. Säpäleinen levottomuuteni tiivistyy pikkuhiljaa innoksi, sillä tiedän, että osaan tämän, olen rakkauden pelikentällä.

Kun aika koittaa, nousen lavalle. Kerran niin kauhistuttava onkin maailman luonnollisinta. Olen peloton, niin kuin koi joka lentää kohti valoa. En vielä tiedä onko edessä autuus vai lähestyvä rekka, mutta tuo valo on se johon haluan.

Soitamme ja pikkuhiljaa veri alkaa kiertää lämpimänä. Jos hyvin käy, on luottamus ja ajan pysähtymisen tunne. Katselen kanssamuusikoita lavalla ja joskus tunnen välillämme sinistä sähköä, kuin ääniaaltojen luoma napanuora. Rumpali soittaa silmät kiinni ja tiedän, ettei hän haluaisi olla juuri nyt missään muualla. Vilkaisemme basistin kanssa toisiamme ja hän on pikkupoika, se joksi on syntynyt. Tunnen tuon virnistyksen, filtteröimätön onni jonka jaamme.

Kotona kääntelen vihanneksia pannulla särisevän loisteputken alla ja mietin itsensä toteuttamista, kutsumusta.

Olen onnellisimmillani silloin, kun voin elää samaan aikaan sekä maassa että ilmassa. Tämän takia.