Teosto-palkinto Mikko Sarvanteen, Draama-Helmin sekä Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen sävelteoksille

Teosto-palkinto Mikko Sarvanteen, Draama-Helmin sekä Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen sävelteoksille

Vuoden 2023 Teosto-palkinnon voittajat ovat:

  • Mikko Sarvanteen sävellykset Mikko Sarvanne Gardenin levyllä Heräämisen valkea myrsky
  • Helmi Kajasteen ja työryhmän teokset Draama-Helmin levyllä Draama-Helmi kuistilla
  • Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen yhteissävellys Water.

Teosto-palkinnon ehdokkaat ja voittajat valittiin vuoden 2022 aikana julkaistujen tai kantaesitettyjen kotimaisten sävelteosten joukosta.  Voittajat valitsi viisihenkinen tuomaristo, johon kuuluvat vuoden 2022 Teosto-palkintovoittajat Cecilia Damström, Linda Fredriksson ja Yona sekä Teoston johtoryhmän kutsumat jäsenet, Ylen musiikkiohjelmien päällikkö Miikka Maunula ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi.

”Suomen musiikkielämän riemastuttava monipuolisuus ja korkea taso heijastui taas kerran tämän vuoden ehdokkaissa. Tuomaristonvilkkaat ja intensiiviset keskustelut toivat esiin, miten tasainen kilpailu tänä vuonna oli. Pääsimme onneksi voittajista hyvään yhteisymmärrykseen”, raadin puheenjohtaja Cecilia Damström kertoo.

Teosto-palkinnon voittajat julkistettiin Musiikkitalon ravintolassa pidetyssä kutsuvierastilaisuudessa 27. huhtikuuta.

Voittajavalintojen perusteet

Mikko Sarvanteen sävellykset Mikko Sarvanne Gardenin levyllä Heräämisen valkea myrsky

Heräämisen valkea myrsky on kirkas ja valoisa sekoitus jazzia, nykymusiikkia ja laulumusiikkia. Mikko Sarvanne on onnistunut luomaan eheän teoksen, jonka sävelkielessä ambient, elektroniikka, akustiset soittimet ja luontoelementit nivoutuvat omaksi universumikseen innovatiivisella tavalla. Teoksessa on eheä oma ääni ja tunnelma, joka kantaa alusta loppuun ja kietoo kuuntelijan maailmaansa. Sävellysten tilaa antavat ja vähäeleiset ratkaisut kohottavat esiin ilmaisuvoimaiset solistiset osuudet. Laulusovitukset ja virtuoottisen sellon solistinen käyttö osana kokonaisuutta ovat erityisen vaikuttavia.

Helmi Kajasteen ja työryhmän teokset Draama-Helmin levyllä Draama-Helmi kuistilla

Rap- ja spoken word -sanoittaja Draama-Helmi pääsee kolmannella albumillaan taiteilijalle elintärkeään vapauden ja luovan ilmaisun tilaan, jossa Federico García Lorcan runoutta muistuttava maailma kohtaa murhapodcastit uudella ja ennennäkemättömällä tavalla. Kuuntelijan maailmassa kaikki muu katoaa ja kokemus muuttuu maagiseksi, kun Draama-Helmi kertoo leirinuotiolla tarinoitaan masennuksesta, nuoruudesta ja itsetunnosta poikkeuksellisella huumorilla höystettynä. Sävellykset tukevat oivasti rapin normeja laajentavaa sanoitustyötä.

Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen yhteissävellys Water

Water on ehjä ja visuaalinen nykymusiikkiteos, jossa vesi liikkuu eri olomuodoissaan pyörteineen ja aaltoineen. Vaikka vesi on taidemusiikin säveltäjien klassikkoaihe, on Waterin säveltekstuuri omaperäistä ja mielikuvituksellista. Efektit, kuten veteen upotetut instrumentit ja mikrofonit, palvelevat luontevasti perinteisemmille orkesterisoittimille sävellettyä musiikkia. Teos tuo taiteen keinoin yleisölle esiin ajankohtaisen aiheen ympäristömme tilasta.

Ehdokkaina kuusi sävelteosta

Ehdokkaina voittajien lisäksi olivat myös:

  • Petra Poutasen sävellykset, sanoitukset ja sovitukset sekä Joonas Outakosken sovitukset Pelkkä Poutasen levyllä Pyhä veri vuotaa
  • Nino Ensio Mofun ja työryhmän teokset NCO:n levyllä Addikti
  • Heinz-Juhani Hofmannin sävellys ja libretto teoksessa Aukio – ooppera kansannoususta

Ehdokkaat valitsi esiraati, johon kuuluivat DJ, toimittaja Tytti Viljanen (pj), toimittaja, radiojuontaja Antti Granlund, musiikkitieteilijä, apulaisprofessori FT Susanna Välimäki, bloggari Pasi Virtanen alias Jazzpossu sekä toimittajat Oskari Onninen, Auli Särkiö-Pitkänen ja Katri Norrlin.

Teosto-palkinto on tunnustus rohkeille, omaperäisille ja innovatiivisille sävelteoksille

Teosto-palkinnon tarkoituksena on antaa vuosittain tunnustusta rohkeille, omaperäisille ja innovatiivisille sävelteoksille tai sävelteoskokonaisuuksille. Teokset voivat edustaa mitä tahansa musiikin lajia. Teosto haluaa myös tukea palkinnolla musiikkilajien moninaisuutta ja nostaa musiikin tekijöiden työn yhteiskunnallista arvostusta.  Vuodesta 2003 lähtien jaettu Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja, joka jaettiin nyt 18. kerran.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt

Viestintäpäällikkö Johanna Laitinen
Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry
p. 040 192 1900
johanna.laitinen@teosto.fi

Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen haastattelupyynnöt voittajajulkistuksen jälkeen:
Milla Palovaara
Kulttuuritoimisto Palovaara & Ruusila Oy
p. 040 596 7973
milla@kulttuuritoimisto.fi

Musiikintekijöiden rahasto: Vuoden 2023 ensimmäiset stipendit jaettu

Musiikintekijöiden rahaston toimikunnan puheenjohtaja Minna Huuskonen kertoo, että hakemusten runsas määrä yllätti.

”Stipendihakemusten määrä nousi syksystä selvästi, vaikka pandemian hellittämisen odotettiin hillinneen kasvua. Monenlaisen tuen tarve on siis edelleen ilmeinen”, hän sanoo.

”Ottaen huomioon stipendivarojen pienenemisen ja uuden Uralle-stipendin mukaan tulon kilpailu stipendeistä koveni.”

Stipendeinä jaettiin 126 500 euroa.

Uusi Uralle-stipendi herätti paljon kiinnostusta

Uutta Uralle-stipendiä myönnettiin kaksi kappaletta. Yli 80 hakemusta kertoi, että uusi stipendiluokka löydettiin heti ensimmäisellä kierroksella. Uralle-stipendi myönnetään alle 30-vuotiaalle tekijälle, joka on vakavasti rakentamassa uraa musiikintekijänä. Stipendi on 5000 euroa ja sen voi saada kerran.

Entiseen tapaan työskentelystipendit hallitsivat sekä hakemuksia että lopullisia päätöksiä, sillä yli puolet varoista osoitettiin niihin. Hankintoihin ja matkoihin myönnettiin yhteensä 24 stipendiä. Erityisstipendejä ei myönnetty.

Viisi stipendiluokkaa

Työskentelystipendit
Jaettiin 28 kpl
Yhteensä 67 500 euroa
Myöntösummat 1000–3000 euroa

Hankintastipendit
Jaettiin 15 kpl
Yhteensä 33 100 euroa
Myöntösummat 1100–3000 euroa

Reissustipendit
Jaettiin 9 kpl
Yhteensä 15 900 euroa
Myöntösummat 900–3000 euroa

Uralle-stipendit
Jaettiin 2 kpl
Myöntösumma 5000 euroa

Erityisstipendi
ei jaettu

Myönnetyt stipendit löytyvät klaavi.fi-sivustolta.

Seuraava Musiikintekijöiden rahaston stipendihaku on 1.–31.8.2023

  • Työskentelystipendi on tarkoitettu työskentelemiseen musiikintekijänä, eli säveltämiseen, sanoittamiseen ja sovittamiseen.
  • Reissustipendi on tarkoitettu säveltämisestä, sanoittamisesta tai sovittamisesta aiheutuvien matkojen kustannuksiin.
  • Hankintastipendi on tarkoitettu esimerkiksi luovaa työtä tukeviin laitehankintoihin ja esimerkiksi studion vuokraan parempien demoäänitteiden aikaansaamiseksi.
  • Erityisstipendi voidaan myöntää hakemukselle, jossa erityisen suuren tuen tarve on hyvin perusteltu ja hakijan tulee olla myös vakiinnuttanut asemansa musiikintekijänä.
  • Uralle-stipendi myönnetään alle 30-vuotiaalle tekijälle, joka on vakavasti rakentamassa uraa musiikintekijänä. Stipendi on 5000 euroa ja sen voi saada kerran.

Kaikki stipendit ovat tarkoitettu nimenomaan musiikintekemiseen, eikä esimerkiksi esiintymiseen liittyviin tarpeisiin. Hakijan ei tarvitse olla Suomen Musiikintekijöiden jäsen. Musiikintekijöiden rahastosta stipendin saanut ei voi saada seuraavan kahden hakukierroksen aikana stipendiä.

Musiikintekijöiden rahasto edistää ja tukee suomalaisten musiikintekijöiden toimintaa ja työtä jakamalla stipendejä. Rahastoa hallinnoi musiikintekijöiden etujärjestö Suomen Musiikintekijät ry.

Rahastoon siirrettävät varat ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten valokopiointikorvauksista.

www.klaavi.fi

Discover ECSA’s music creators Playlist – Call for Works – lähetä teos viimeistään 31.5.2023

Soittolistan teema vuonna 2023 on ”Melodies of the Future”

Mikäli haluat ehdottaa teostasi mukaan soittolistalle, toimi alla olevien ECSAn ohjeiden mukaisesti. Varmista, että teoksesi täyttää vaatimukset. Lähetä ehdotuksesi ja siihen liittyvät tiedot englanniksi sähköpostitse sanna.korkee@musiikintekijat.fi viimeistään 31.5.2023

Musiikintekijät valitsee ECSAn soittolistalle lähetettävät kolme teosta arpomalla. Arvonnassa voidaan painottaa eri genrejä mikäli niitä tulee epätasaisesti. Mukaan päässeille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Soittolista julkistetaan maailman musiikin päivänä (World Music Day) 21.6.2023

ECSAN tiedote ja hakuohjeet

The European Composer and Songwriter Alliance (ECSA) is pleased to launch a call for works to be considered for Discover ECSA’s music creators Playlist.

After its successful first edition of the playlist last year, ECSA will once again create a collection of compositions and songs coming from the ECSA member organisations, to be published on 21st June 2022 on World Music Day. The goal is to promote European composers and songwriters and increase their visibility to the wider public. With this playlist, ECSA aims at actively guiding the public in discovering recent releases from over 15 countries and creating its very own, one of a kind “European Music Listening Experience”. The playlist will help raising awareness of music creators in the ECSA network.

The theme of this year’s playlist is ”Melodies of the Future”

In the world we live in today, “the future” is more reflected in music than ever. In times in which many hope for change (think of climate change, social justice, or war), many songs include signs of optimism, resilience, and a belief in a brighter tomorrow.

On another note, more than ever, today’s music creation builds on the most cutting-edge innovations, blends genres, and pushes the boundaries of new technologies. Especially recently, technology is shaping the future of music in unprecedented ways.

The theme can be interpreted in a broad way, but submissions should reflect the theme in at least one of the following ways:

In the case of a song, the lyrics must communicate any message about the future (this can, again, be interpreted in broad terms, such as in the description of the theme above).

For compositions without lyrics, acceptable submissions must have been composed in an innovative way (see examples above) or by using new technology in any way. This should be reflected in the sound of the composition.

Film scores can also be submitted. In this case, the movie/scene to which the score belongs to must also transmit the topic of the future.

Requirements

  1. Works must have been written within the last 15 years.
  2. The song/s and compositions submitted need to be available on both Spotify and Apple Music.
  3. All formations of available instruments are allowed.
  4. All music genres are allowed in the submissions.
  5. We encourage pieces of all lengths but ask that the piece does not exceed 9 minutes.
  6. All entries must “be partially credited at least” to members of the ECSA member organisations.

The submission must contain the credits to each song/composition

  • Song Title
  • Written by (songwriters/composers)
  • Produced by (producer)
  • Performed by (possible artist)
  • Published by (musical work copyright claimant)

Should the theme not be respected within the submissions or should the entries not meet any other of the call’s specifications, they will not be included in the playlist.

Musiikintekijöiden hallituksen uusi kokoonpano: Markus Nordenstreng jatkaa varapuheenjohtajana

Suomen Musiikintekijöiden kevätkokouksessa (25.4.) äänestettiin yhdistyksen hallitukseen kaksi uutta jäsentä: Pauliina Lerche ja Noora Tuuri. Hallitukseen valittiin uudelleen Markus Nordenstreng. Järjestäytymiskokouksessaan hallitus valitsi Markus Nordenstrengin jatkamaan varapuheenjohtajana.

Hallituksessa jatkavat ei-erovuoroisina Kaija Kärkinen (puheenjohtaja), Panu Aaltio, Jussi Chydenius ja Kyösti Salokorpi.

Kuvaajat:
Kaija Kärkinen ja Markus Nordenstreng: Suomen Musiikintekijät
Panu Aaltio: Elina Simonen
Jussi Chydenius: Lari Jarnefelt/Felt Fotografi
Pauliina Lerche: Katri Vauhkonen
Kyösti Salokorpi: Joel Melasniemi
Noora Tuuri: Samuel Glassar

Musiikintekijöiden päivässä ohjelmaa aamusta iltaan

Kevään Musiikintekijöiden päivä 25. huhtikuuta on nyt ensimmäistä kertaa koko päivän kestävä musiikintekijöiden kokoontuminen. Se alkaa aamukymmeneltä Etkoilla (seminaarit) ja jatkuu iltapäivällä kevätkokouksella.

”Haluamme tarjota jäsenille mahdollisuuden tavata toisiaan, verkostoitua ja keskustella ajan kanssa, pitkän kaavan mukaan”, kertoo Musiikintekijöiden yhteisöasiantuntija Lumi Ollila.

”Ideaa tällaiseen isompaan tapahtumaan on otettu norjalaisesta sisarusjärjestöstämme (NOPA), jonka vastaava tapahtuma on kaksipäiväinen. Se on meilläkin tavoitteena; ehkä jo ensi vuonna.”

Musiikintekijöiden hallitus on linjannut, että vuodesta 2023 lähtien jäsenpalveluita, kuten tapahtumia, toteutetaan periaatteella ”vähemmän mutta isommin”. Valikoimasta on pudotettu pois mm. Biisijalostamo ja Täsmätunnit.

”Niihin on ollut vuosi vuodelta vähemmän kiinnostuneita osallistujia, joten nyt päädyttiin kokeilemaan jotakin erilaista”, sanoo Ollila, joka on vastannut Musiikintekijöiden jäsenpalveluista vuodesta 2018 lähtien.

”Toivottavasti saadaan paljon porukkaa liikkeelle Musiikintekijöiden päivänä, ja tällä isolla tapahtumalla vahvistettua meidän yhteisöllisyyttämme. Haluamme myös ’törmäyttää’ eri genreissä vaikuttavia tekijöitämme. Tulevaisuudessa on tarkoitus laajentaa tapahtuman puhujakaartia entisestään, ja saada mukaan myös muiden alojen asiantuntijoita.”

Musiikintekijöiden päivä on Helsingissä, Lasipalatsin Bio Rexissä, joka on Mannerheimintiellä muutaman sadan metrin päässä rautatieasemasta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulleiden matkakuluja korvataan.

Etkojen seminaariohjelman on koonnut Ollilan koordinoima työryhmä: Topi Salmi ja Kyösti Salokorpi Musiikintekijöiden hallituksesta, jäsen Nelli Tapaninen (Nelli Milan) sekä A&R ja juontaja Setumo Bodibe ei-jäsenenä.

”Haluttiin tähän työryhmään myös henkilö, joka ei ole Musiikintekijöiden jäsen – tuomaan uusia tuoreita näkökulmia ja ideoita”, Ollila sanoo.

”Työryhmä ei ole pysyvä. Seuraavaan Musiikintekijöiden päivään kootaan uusi. Saa ottaa yhteyttä, jos kokee kiinnostusta seminaariohjelman suunnitteluun. Ja muutenkin otan mielelläni vastaan tämän tapahtumakonseptin kehittämiseen liittyviä ideoita.”

Lue lisää ja ilmoittaudu (tapahtuma on Musiikintekijöiden jäsenille):
Etkot klo 10–16
Kevätkokous ja illallinen klo 16.30–21

Partituureja puhaltimille

Alku

”Juureni ovat kuortanelaisella maatilalla. Aloitin trumpetinsoiton 10-vuotiaana isän opastamana, ja 12-vuotiaana pääsin Kuortaneen soittokuntaan. Pian sen jälkeen hankin kitaran ja aloin soittaa rokkibändeissä, joille tein myös biisejä. Puhaltimista pääsoittimiksi valikoituivat baritonitorvi ja tuuba.

Kuortaneelta muutin Jyväskylään ja opiskelin OKL:ssä luokanopettajaksi. Musiikin teoriasta sain yksityistunteja kurssikaveriltani Joose Tammelinilta.

Liityttyäni yliopiston puhallinorkesteri Puhkupilleihin sen kapellimestarin Harri Mäntysen säveltämä hieno puhallinteos Keltinmäki blues oli vuonna 1986 ratkaiseva sysäys sille, että aloin säveltää puhallinmusiikkia. Työväen Musiikkiliitto kustansi Mäntysen teoksen ja siitä tuli bestseller. Tajusin, että ammattimaisen puhallinsäveltämisen edellytys on saada biisejä nuottikustantajille.

Onnistuin saamaan valokopion, jossa oli puhallinsoitinten äänialat ja viritykset. Ensimmäiset sävellykset tein Puhkupilleille.

1988 hain ja pääsin Elvis ry:n (toim. huom. nykyisin Musiikintekijät ry) jäseneksi, ja ymmärrys puhallinmusiikin säveltämisestä alkoi pikkuhiljaa syventyä.”

Uusi sukupolvi

”Vuonna 1995 Elvis ry järjesti Finnvoxilla sovituskurssin vanhoille soittimille, opettajana Markku Johansson. Mainio kurssi, jonka nimi hiukan huvitti, kun vanhat soittimet tarkoittivat puhallinsoittimia ja jousia.

Siellä huomasin, kuinka mahtavaa porukkaa yhdistyksessä on. Aloin käydä tapahtumissa ja opin tuntemaan esimerkiksi Timo Forsströmin. Pian huomasin veljeni Markku Viitasaaren kanssa kuuluvani uuden suomalaisen puhallinmusiikin säveltäjien ensimmäiseen sukupolveen. Music Finlandin Kari Laitinen on kirjoittanut tästä aiheesta hienon artikkelin.

Puhkupilleissä ollessani bändi teki neljä älppäriä pelkästään uudesta suomalaisesta puhallinmusiikista. Säveltäjiä oli ympäri Suomea. Syntyi myös monia puhallinmusiikin pienkustantamoja, kuten Timo Forsströmin ja Lassi Ikäheimon Blosari. Veljeni perusti 7ikko-kustannuksen, se on nykyään minulla ja serkullani Auli Viitasaarella.”

Vapaaksi taiteilijaksi

”Valmistumisen jälkeen tein luokanopettajan töitä Jyväskylässä  opiskellen samalla lisää musiikin teoriaa, kunnes 1998 onnistuin saamaan kaksi isohkoa sävellysapurahaa ja jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle.

Kun vapaus koitti, sävellyksiä alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Iso osa sen vuoden sävellyksistä on myöhemmin kustannettu USA:ssa.

Parin opettajavuoden jälkeen jäin uudestaan vuorotteluvapaalle. Sitten pinnasin vielä kolme vuotta putkeen saatuani tilaussävellyksiä ja apurahoja.

2005 muutin perheineni Tampereelle. Sain Jyväskylästä vielä vuodeksi vuorotteluvapaan ja sitten puolivuotisen apurahan valtiolta. Oli myös tilaussävellyksiä ja ensimmäiset kustannussopimukset jenkkeihin, joten lakkasin leikkimästä olevani muuta kuin päätoiminen säveltäjä.”

Crossing the Bosporus

”Kesällä 1998 ensimmäisen vuorotteluvapaani alettua olin juuri saanut yhden biisin valmiiksi. Soittelin kitaraa jäljitellen Ritchie Blackmorea, ja jostain riffistä se lähti. Timo Forsströmin silloin tuoreesta marssiklassikosta Castle Park pöllin viisi ensimmäistä nuottia: Ta-ta-da-da-da. Se rytminen laina oli kunnianosoitus Timon hitille.

Kuten aina, tarvitsin nytkin heti nimen biisille, jotta se alkoi kehkeytyä. Kun Porilaisten marssi jo oli, niin tästä tuli Bosporilaisten marssi, kansainvälisesti Crossing the Bosporus. Raakaversio valmistui alle vuorokaudessa. Vuonna 2000 sen levytti Suomalaisen konservatorion puhallinorkesteri Puhuri Jyväskylässä.

2003 osallistuin ensimmäisen kerran maailman suurimpaan puhallinmusiikkitapahtumaan nimeltä Midwest Clinic. Se pidetään vuosittain Chicagossa, ja 2014 tapasin siellä Grand Mesa -kustantamon omistajan Walter Cummingsin. Biisi päätyi heille, ja sieltä tulee joka vuosi rojaltisekki. Suomessakin se on myynyt sen, mitä puhallinmusiikkipartituuri voi täällä myydä, kolmisenkymmentä kappaletta. Se löytyy myös YouTubesta monen eri orkesterin esittämänä USA:sta ja Euroopasta aina Kiinaan asti.”

Puhallinmusiikki

”Soittokuntia on moneen lähtöön ja samassa orkesterissa voivat soittaa kaikenikäiset. Pienimpiä kokoonpanoja ovat puhallinkvintetit, vaskikvintetit ja suomalainen hieno keksintö vaskiseitsikko. Yhtenä muotona on sinfoninen puhallinorkesteri, jossa on melkein kaikki mahdolliset puu- ja vaskipuhaltimet sekä sinfoniaorkesterin lyömistö.

USA:ssa on 50 000 puhallinorkesteria, ja paljon niitä on monessa muussakin maassa. Meillä orkestereita on pari sataa, niissä viitisen tuhatta soittajaa, joista kolmisen tuhatta nuoriso-orkestereissa. Erityistä Suomessa on puhallinmusiikin säveltäjien suuri määrä suhteessa väkilukuun.

Nuorissa ja heidän vetäjissään on tulevaisuus. Radiot eivät meitä soita ja tv:ssä puhallinorkesterin voi nähdä vain itsenäisyyspäivänä. Alfa-tv lähetti sotilassoittokuntien konsertteja, mutta sekin tarina loppui.

USA:ssa ja monessa muussa maassa laaja harrastus perustuu puhallinmusiikin asemaan kouluissa. Heti kun lapsi saa soittimesta äänen, hänet laitetaan soittamaan yhdessä muiden kanssa. Ei sellaista, että soitat kopperossa yksin ja jännität kurssisuorituksia. Suomessakin on paikoitellen toimittu amerikkalaisittain jo 30 vuoden ajan, ja olen säveltänyt paljon myös alkeispuhallinorkestereille.

Genrenä puhallinmusiikki voi olla mitä vain sen mukaan, mitä kukin orkesteri ottaa ohjelmistoonsa. Monet suomalaisista puhallinmusiikin säveltäjistä ovat säveltäneet myös big bandeille, kuten itsekin.”

Säveltäminen

”Yleensä sävellys lähtee soimaan päässä. Kun esimerkiksi ajelen Kuortaneelle kotitilalleni ja takaisin, tulee sävellettyä lähes aina, sillä autossa ei ole radiota – eikä tule. Teemat pystyn yleensä nuotintamaan jo mielessäni.

Sibelius-ohjelmaa olen käyttänyt vuodesta 2000. Sillä voi myös kokeilla, miltä sävellys kuulostaa soitettuna. Nykyisillä saundilähteillä se voi olla hämäävän lähellä oikeaa orkesteria.

Tampereella autoa ajaessani en enää sävellä. Se loppui, kun tytär sanoi, että isi nyt ajoit jo kolmansista punaisista.”

Kilpailut

”Kansainvälisiä palkintoja on kuusitoista siten laskien, että olen ollut kolmen palkitun joukossa tai päässyt kolmen valitun teoksen mukana loppukonserttiin. Kaikki muut palkitut ovat melkein aina olleet yliopistosta valmistuneita säveltäjiä.

Sävellyskilpailut ovat olleet tie kansainväliseen uraan. Ykköseksi nostan voiton vuonna 2006 Italiassa, jossa Light up the Sky voitti pääpalkinnon. Suomesta palkintoja on tähän mennessä seitsemän.”

Rajaton

”Äsken lähetin saksalaiselle kustantajalle kuvauksen kolmiosaisesta konsertosta Planetary Blues sähkökitaralle ja sinfoniselle puhallinorkesterille. Viime vuonna sävellyskilpailussa Ranskassa se valittiin yli sadasta teoksesta kuuden joukkoon, ja matkustin finaaliin ja loppukonserttiin. Siinä kulminoituu kaikki, mitä olen tehnyt ja kokenut; rock, big band, sinfoninen puhallinmusiikki.

Vuonna 2008 minut hyväksyttiin Suomen Säveltäjien jäseneksi ja aloin käydä myös heidän tapahtumissaan. Rokkibiisejä olen viime vuosina säveltänyt esimerkiksi Moog Konttisen teksteihin. Soitan myös hänen bändissään.

ILLU-Band, Hänen Leipänsä ja Let´s Eppelin ovat vanhimmat edelleen toimivat rokkibändit, joissa olen soittanut kitaraa alusta asti. Let´s Eppelin on 1988 perustettu maailman neljänneksi vanhin Led Zeppelin -tribuuttibändi.

Vuodesta 1983 lähtien olen soittanut kitaraa myös Kuurtanes Big Bandissa ja sen seuraajassa Botnia Big Bandissa. Puhallinorkestereissa olen soittanut puhaltimia, ja Puhkupilleissä ehdin toimia myös varakapellimestarina.

Puhallinmusiikin säveltäjistä lienen Suomessa päätoimisin. Elantoa saan myös Puhallinorkesteriliiton lehden toimittamisesta ja liiton nuottijulkaisujen editoinnista.

Myös opettaminen on jatkunut. Vakituisin pesti on ollut Sotilasmusiikkikoulussa, jossa opetin monta vuotta sovittamista ja Sibelius-ohjelmaa.

Englanniksi olen käynyt pitämässä luentoja monessa maassa kuten  viime vuosina USA:ssa, Espanjassa, Latviassa ja Ruotsissa. Olenkin nimittänyt itseni uuden suomalaisen puhallinmusiikin suurlähettilääksi.”

Tänään ja ylihuomenna

”Juuri nyt teen Botnia Big Bandille teosta, jossa on valmiina jo nimi You’ve got a freak in me. Se lähti tulemaan eilen ja soi nyt päässä. Jossain vaiheessa päivää soittelen kitaraa ja koskettimia. Sävellajin jo tiedän, se on Bb-duuri, joka on sopiva puhallinmuusikoille.

Silloin kun en sävellä, yhtenä työnä on editoida omia sävellyksiä kuudelle amerikkalaiselle kustantajalleni. Seula siellä on tiuha, erityisesti suurella ja mahtavalla Alfred Musicilla.

Oma tulevaisuus on jatkaa valitsemallani tiellä. Yritän karsia kaikkea turhanpäiväistä. Tavoitteena on, että kun minusta aika jättää, tärkeimmät teokseni ovat maailmalla tai Music Finlandilla hyvin editoituina versioina, jotta orkestereiden on mahdollista niitä soitettavaksi löytää.”

Motto

”Paree teherä itte.”

Vaeltelun tärkeydestä

Laura Naukkarisella pitelee kiirettä. Hän on haastatteluhetkellä säveltämässä sekä elokuvaa että dokumenttisarjaa. Niiden lisäksi hän viimeistelee syksyllä ilmestyvää seuraavaa bändilevyään, ja keväällä on tulossa myös syntetisaattoripohjainen sooloalbumi.

”Mun oli tarkoitus tehdä levy, joka yhdistelee orgaanisempaa ja synapuolta, mutta ne alkoivat eriytyä liikaa.”

Helisevän kauniista äänimaisemistaan tunnettu Lau Nau on julkaissut tähän mennessä kahdeksan omaa albumia ja musiikkia lukemattomiin muihin projekteihin. Albumeista kolme on elokuvien soundtrackeja. Alkuhetkistään lähtien Lau Nau on keikkaillut ympäri maailmaa, ja levyjä on julkaistu Jenkeissä ja Japanissa.

”Mutta perusolemukseltani mä olen pysyvyyttä arvostava erakko. Aktiivisesti yritän kiskoa itseäni ihmisten ilmoille.”

Yksin Naukkarinen ei kuitenkaan elä vaan äänitaiteilijapuolisonsa ja 11- ja 17-vuotiaiden poikiensa kanssa. Pari vuotta sitten Turkuun muuttanut perhe asui 16 vuotta Kemiönsaaressa, jossa Naukkarisella on yhä toinen työhuone. Musiikillisesti vaeltelevaista elämää elävälle taiteilijalle on tärkeää, että luomistyötä ympäröi harmonia.

”Työympäristössä pitää olla fengshuit kohdallaan, muuten olen levoton, järjestelen ja prokrastinoin. Ja jos tekisin töitä ikkunattomassa studiossa, musiikkini olisi varmasti erilaista.”

”Työympäristössä pitää olla fengshuit kohdallaan.”

Nyt tapaamme Naukkarisen kaupunkityöhuoneella Turun Portsassa. Huone on pikkuinen asunto vanhassa puutalossa, jonka siniset ulko-ovet sopivat kuvaan. Huoneelta löytyy paitsi kakluuni, kaikki se, mitä tämänhetkiset projektit tarvitsevat.

”Kemiönsaaressa on piano ja paljon vuosien varrella kertynyttä kamaa, täällä uudempi setuppi. On tärkeimmät soittimet kuten synat ja installaatioissa käyttämäni kelanauhurit. Jonkin verran efektilaitteita, theremin ja tietysti kenttä-äänityssetti, joka kulkee mukana aina. Siinä on hyvä tallennin ja herkät mikit, joilla voi äänittää ulkona tosi pieniäkin ääniä.”

Ulkonauhoituksista on tullut tärkeä osa Naukkarisen työskentelyä. Lempijuttuihin kuuluvat myös hydrofonit vedenalaisiin äänityksiin.

”Keikalla mulla on usein vesikulho ja siinä hydrofoni. Soitan kulhoa ja vettä. Joulukuussa Oslofjordenissa soitin kolme keikkaa saunassa. Olin sijoittanut yhden mikin uimatikkaiden viereen ja jos joku meni kesken keikan uimaan, siitä tuli osa esitystä.”

Varsinaisesti soittaminen tapahtuu modulaarisyntetisaattorilla, joka on viitisen vuotta ollut Naukkarisen pääinstrumentti.

”Synassa on efektejä, joiden kautta muokkaan esimerkiksi hydrofonin ääniä tai muita akustisia instrumentteja. Voin syöttää sekvensseriin nuotteja oskillaattoreiden soitettaviksi ja tehdä verhokäyrägeneraattorilla rytmejä. Analogisilla oskillaattoreilla on kaunis ääni ja ne käyttäytyvät mielenkiintoisesti. Ne elävät, saattavat mennä epävireeseen, koen siis niiden kanssa sielujen sympatiaa.”

Viimeistelyvaiheessa olevan bändilevyn kappaleet taas ovat pianopohjaisia, kuten levyn sisarlevyn, v. 2017 ilmestyneen Poseidonin.

”Instrumentaatio on muutenkin sama, on koskettimia, jouhikko, viulu, vähän kitaroita ja kenttä-äänityksiä.  Ja tekijöinä nytkin Pekko Käppi, Matti Bye, tuottaja Samuli Kosminen. Lisäksi livebändini kitaristi Topias Tiheäsalo ja viulisti-kontrabasisti Hermanni Yli-Tepsa, joiden kanssa soitetaan triona livekeikkoja, mm. säestetään mykkäelokuvia.”

Hetken Naukkarinen muistelee v. 2005 ilmestynyttä debyyttilevyään, jota tehdessään hän paikkaili osaamiseensa liittyvää epävarmuutta soitinten moninaisuudella. ”Ajattelin että jos jokaisen biisin kohdalla vaihdan intrumenttia, niissä ainakin on eroja. Sieltä löytyy kanteletta, mandoliinia, pyöränkelloa, tamburaa. Rikkinäinen sanelukone, jossa monta kerrosta äänityksiä päällekkäin. Ihan ekassa äänittämässäni biisissä oli biitti keittiön kaapinovista ja käytössä oli myös paikallaan jankkaava Björkin cd.”

”Aika paljon sävellän äänittämällä ja eri yksityiskohtia kuulostelemalla.”

Naukkarisen säveltäminen on assosiatiivista ja muovautuvaa.

”Aika paljon sävellän äänittämällä ja eri yksityiskohtia kuulostelemalla. Ne ohjaavat kokonaisuutta. Paljon en voi suunnitella etukäteen, toki riippuen projektista. Esimerkiksi elokuvan säveltämiseen liittyy keskusteluja ohjaajan kanssa, ja kuvat luovat sävellystyölle rakenteen.”

Musiikissa pitää olla tilaa hengittää.

”Mahdollisimman vähän esimerkiksi käytän metronomia. On ihanaa, jos musiikki saa mennä omaan tahtiinsa. Tila on erityisen tärkeä myös elokuvamusiikissa. Kuvan sisäistämiselle pitää jäädä aikaa. Ilman kuviin säveltämistäkin näen musiikin ja äänen kuvana, ikään kuin elävänä tekstuurina.”

Vähäisessä roolissa eivät ole tekstitkään, vaikka Naukkarinen on enemmän profiloitunut säveltäjänä.

”Nuorempana olin erityisesti kirjoittaja ja sanoitukset ovat mulle kyllä tärkeitä. Mutta niitäkin ohjaa tietty assosiatiivisuus. Mun lyriikat nojaa enemmän runousharrastukseeni kuin sanoittajan teknisempään käsityötaitoon. Tekstit on välillä aika dadaa.”

Naukkarisen projekteissa merkittävässä roolissa ovat taidenäyttelyihin suunnitellut ääni-installaatiot, joissa kelanauhureiden ja monikanavaisen äänen avulla luodaan tilan tuntua ja uusia paikkoja olemassa oleviin tiloihin.

Teemu Korpipää on rakentanut mulle pari sensorisoitinta, joita olen hyödyntänyt. Sensorit aktivoituvat liikkeestä, jolloin näyttelyn kävijä voi omalta osaltaan osallistua tilojen luomiseen.”

Lähivuosien keskeisiin töihin kuuluu Taiteen valtionpalkinnon saanut Huoneiden kirja, runoilija Saila Susiluodon samannimiseen teokseen pohjautuva immersiivinen suurteos, jonka sadat taiteilijat toteuttivat Turun kivipainoon v. 2021. Naukkarinen huolehti 64 huoneen äänimaiseman koordinoimisesta, teki teokseen itsekin kymmenisen maisemaa. ”Huoneiden kirjassa oli oleellista, millä tavalla rakennuksen äänet tihkuivat huoneista toisiin, miten tiloista seuraaviin siirryttiin.”

Millaisissa tiloissa Naukkarinen sitten omaa musiikkiaan esittää, oslolaisten saunojen lisäksi?

”Aika paljon sellaisissa, joissa istutaan kuuntelemassa. Teattereissa, tanssistudioissa, gallerioissa… Toisaalta isoissakin paikoissa kuten vaikka Malmön uusi klassisen musiikin konserttitalo tai San Franciscon vanha Castro-teatteri, jossa oon säestänyt mykkäelokuvia.”

Täysipäiväinen musiikintekijä Naukkarinen on ollut nyt neljä vuotta. Kemiönsaaressa hän työskenteli vielä kolme päivää viikossa kirjastonhoitajana. Elämäntapa musiikki on ollut kuitenkin aina, ja nykyiset kansainväliset verkostot alkoivat rakentua jo alle parikymppisenä.

”Mulla oli silloisen poikaystävän kanssa jo oma levymerkki. Tutustuin ihmisiin ympäri maailmaa, vaihdeltiin levyjä, kiertelin improbändien kanssa keikoilla. Musiikki on säilynyt yhteisöllisen puuhailun muotona, vaikka tietenkin myös muuntautunut elämäntilanteiden mukaan.”

Tee-se-itse-meininki on ollut Naukkarisen sydäntä lähellä aina, mieluiten vielä vähän vaikean kautta. ”Sellainen vahvistaa itsenäisyyttä! Ja olen utelias luonne. Nyt oon käynyt työväenopiston kurssilla opettelemassa syntetisaattorimoduulien rakentamista. Oon kiitollinen, että mulla on mahdollisuus syventyä musiikin tekemiseen niin monelta kantilta, ja tilaa tehdä.”

5 x Set up

Teksti: Laura Naukkarinen


Uusin instrumenttihankintani on 3/4-sello. Uuden soittimen harjoittelu tekee hyvää luovuudelle.


Harrastan kannettavia kelanauhureita, joita on kertynyt useita. Nagra-nauhureita käytän äänitykseen ja muita nauhureita ääni-installaatioiden toteuttamiseen.


Modulaarisyntetisaattorista on tullut pääinstrumenttini. Valikoin salkkuun tarvitsemani moduulit ja rakennan niitä nykyään myös itse.


Pöytäkoneen sijasta suosin läppäriä ja kovalevyjä, jotka kulkevat mukana. Se mahdollistaa työnteon eri ympäristöissä.


Vesikulho, hydrofoni ja erilaiset vedessä soivat instrumentit kulkevat keikoilla mukana.

Laulu kerrallaan

Ensimmäisen sooloalbuminsa (Kahenlaisii kuvia, 2022) julkaissut artisti ja musiikintekijä Eroma (Virpi Eroma) on esikuva monille indie-artisteille. Hän tekee kaupallista pop-musiikkia, mutta julkaisee sen omakustanteisesti.
Jos tarinankertoja kelpaisi titteliksi, Eroma käyttäisi mieluiten sitä kuvaamaan tekemistään.

”Mun musa lähtee omasta elämästäni ja kerron siihen liittyvistä asioista tavalla, joka tuntuu musta aidolta. Koen, että elämäntehtäväni on antaa lauluillani ihmisille lohtua ja tukea.”

Matka oman tekemisen kiteyttämiseen tarinankerronnaksi on ollut vaiheikas. Alku löytyy lapsuudenperheestä, jossa kuunneltiin aktiivisesti musiikkia Mozartista Abbaan ja Beatlesiin. Innostus enempään kuin kuuntelemiseen lähti kuitenkin Eroman omasta halusta, ja ensin näytti siltä, että hänestä tulisi sellisti.

”Kyllä mä ahkerasti treenasin, mutta opettajalla tuntui olevan suurempia suunnitelmia sellistin urasta kuin itselläni. Olen jälkikäteen tajunnut, että tunnollisena treenasin vaan osatakseni läksyt seuraavalla tunnilla. Sitä intohimoa ja draivia, jolla nykyään teen musaa, ei ollut.”

Sibelius-lukion kamarikuorossa heräsi vahva ihastus ihmisäänillä luotuihin maailmoihin, ja Eroma perustikin parikymppisenä a cappella -yhtyeen Viisi. Se oli hänelle myöhemmin kokopäivätyö. Yhtye keikkaili 13 vuoden aikana runsaasti ja julkaisi kaksi albumia Sony Musicin suojissa.

”Tajusin vasta silloin, että on olemassa sellainenkin ammatti kuin musiikinkirjoittaja. Kuten tajusin senkin, että minulla on sellaiseen tarvittavia taitoja, joista en ollut tiennyt. Tein mielestäni tarttuvia melodioita. Tekstejä en vielä silloin kirjoittanut. Sävelsin ja sovitin muun muassa Mariskan, Heimo Hatakan ja Inka Nousiaisen tekstejä.”

Eroma opiskeli yhtyeen alkuvaiheen aikana oikeustiedettä, mutta rikosoikeuden luennot vaihtuivat vuonna 2007 säveltämisen, sovittamisen ja laulun opiskeluun Metropolian pop & jazz -koulutusohjelmassa.

Viiden jäähyväiskonsertti pidettiin keväällä 2015 Savoyssa. Vaikka Eroma pitääkin yhtyevuosiaan tärkeänä kasvupaikkana ja vaikka ehdotus lopettamisesta tuli häneltä, päätös ei suinkaan ollut kivuton.

”Kun joku on mulle tosi tärkeetä, niin revin siihen itsestäni kaikki ideani ja kaiken aikani. Kun se ei kuitenkaan riittänyt viemään yhtyettä pidemmälle, koin suurta ammatillista epäonnistumista.”

Hän jopa ajatteli ensin koko lauluyhtyevuosiensa menneen hukkaan, mutta niin ei todellakaan tapahtunut.

”On mieletön etu, että pystyn itse sovittamaan, äänittämään ja editoimaan omat laulutuotantoni.  Teen niitä myös muille artisteille ja tuottajille. Viime vuonna Panu Aaltio tilasi multa säveltämänsä elokuvascoren loppukohtaukseen massiiviset kuoro-osuudet. Oli siistiä saada omat laulut isoon amerikkalaiselokuvaan.”

”Halusin jättää itsestäni jonkun jäljen.”

Yhtyeen lopettamisen jälkeen Eroma keräili itseään ja koki myös ensimmäisen masennuksensa, mikä herätti pohtimaan oman elämän ja unelmien merkitystä.

”Mulla ei aikaisemmin ollut omassa elämässä sellaisia tarinoita, jotka olis herättäneet Eroman mun sisällä. Masennus nosti pintaan asioita, joita en osannut käsitellä muulla tavalla kuin kirjoittamalla musaa. Halusin jättää itsestäni jonkun jäljen.”

Ensimmäisen soolosinglen (Kolmesataa, 2018) jälkeen kirkastui nopeasti sekin, että oman tarinan jakaminen on merkityksellistä myös muille.

”Ensin ajattelin, että musan tekeminen on mun oma selviytymiskeino, mut monet ihmiset alkoi lähettää viestejä ja kertoa omia koskettavia tarinoitaan, mikä oli häkellyttävää. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että kun laulan näistä asioista, se voi auttaa monia saman kokeneita.”

Ennen julkaisemista Eroma kävi kolkuttelemassa levy-yhtiöiden ovia.

”Ajattelin tarvitsevani levytyssopimuksen. Pääsin hyvältä vaikuttaviin keskusteluihin, mutta tie päättyi erinäisiin kommentteihin. Esiin nostettiin esimerkiksi mun ikä, mutta joku sanoi, ettei ikäkään haittaisi, jos mulla olisi valmis yleisö.”

”Ymmärrän musabisnestä ja tajusin sen, ettei mun kohdalla haluttu ottaa riskiä. Uuden artistin eteen pitää tehdä paljon töitä. Siinä ehti kuitenkin kasvaa jonkinlaista toivoa, kun parin levy-yhtiön kanssa tavattiin useammankin kerran, ja myönnän homman kaatumisen kirpaisseen.”

Eroma päätti kuitenkin edetä. Ei ollut vaihtoehtoa.

”Biiseistä sain hyvää palautetta, mikä oli tietenkin kannustavaa. Sen sijaan oma saundi oli vielä kateissa, ja kysyinkin neuvoa Eppu Kososelta. Hän sanoi mun olevan erinomainen a cappella -sovittaja ja osaavan varmasti painaa Logicin äänitysnappia, joten voisin laulaa ideoitani biisien ympärille ja tehdä esituotantoja ja sit pyytää jotain tuottajaa avuksi. Ostin mikin ja aloin äänittää.”

Musiikintekijöiden Biisijalostamossa Eroma tutustui Sami Tammiseen, jonka kanssa hän alkoi kirjoittaa biisejä ja etsiä Eroman saundia. Hän pitää kyseistä yhteistyötä tärkeänä oman jutun löytymiselle.

”Samoihin aikoihin kirjoitin Saara Törmälle, että voisiko hän kuunnella pari demoani ja sanoa suoraan, mitä ajattelee. Saaralta tuli nopeasti viesti, että biisit on mielettömiä, tulisinko käymään. Ajoin sinne samana päivänä, ja kun Saara sanoi, että maailma tarvitsee tällaisia biisejä, aloin itkeä. Se oli eka kerta, kun musta tuntui, että joku oikeasti tajusi, mitä annettavaa mulla voisi artistina olla.”

Kaksikosta syntyi hyvä tiimi. Biisien hiomisen ohella alkoi visuaalisen maailman luominen.

Sittemmin co-write-sessioita on ollut myös Emmi Hakalan ja Kaisa Korhosen kanssa. Hakalan kanssa syntyi heti ensimmäisessä sessiossa Eroman tähän saakka striimatuin biisi, Huomenta maailma.

Tuotantoja Eroma on tehnyt Tammisen lisäksi yhdessä Topi Kilpisen sekä Kalle Mäkipellon kanssa.

”Joistakin ihmisistä tulee sellanen vahva olo, että meidän pitäs tehdä yhdessä”, Eroma sanoo.

”Parasta co-writessa  on, kun ihmiset inspiroituvat toisistaan ja parantavat omalla luovuudellaan toistensa ideoita. Kun useampi kirjoittaja laittaa maailmansa yhteen, syntyy paljon hienompi maailma. Niissä hetkissä on sähköä, jota harvemmin saa yksikseen.”

Vaikka Eroma rakastaa co-write-sessioita, ne ovat myös vähän pelottavia. Entä, jos ei pystykään antamaan omaa parastaan?

”Saatan mennä lukkoon, jos en vaikka onnistu säveltämään mielestäni riittävän hyvää melodiaa. Tai jos tuntuu, että muut kirjoittajat on hirveen tehokkaita ja heillä on tarve saada biisi nopeasti pakettiin, kun itse mietin vielä, onko tarina menossa oikeaan suuntaan.”

Eroma arvostaa yhteistyötä kirjoittajien kanssa, jotka ymmärtävät hyvän laulun tekemisen vaativan välillä myös aikaa, etäännyttämistä, hengittelyä ja editoimista.

”Olen kiitollinen siitä, että mulla on kollegoita, jotka antavat projekteilleni aikaansa ja sydäntään.

Haluan osoittaa heille arvostustani myös maksamalla tilitysosuuksien lisäksi kiinteän palkkion julkaistuista biiseistä.”

”Välillä pitää keräillä taistelutahtoa.”

Kukaan ei pysty menestymään yksin. Eroman ykkösneuvo omakustannetuottajalle on se, että

on tärkeää etsiä ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa on hyvä tehdä, joiden seurassa inspiroituu ja jotka uskovat sinuun ja saavat sinut loistamaan kirkkaammin.

Lisäksi on äärimmäisen tärkeää kirkastaa itselleen se, mitä, miksi ja miten haluaa tehdä ja minkälainen artisti haluaa olla. Ja se, minkälaisia tarinoita haluaa kertoa. Voi esimerkiksi tehdä miellekarttoja ja kirjata ylös arvoja sekä adjektiiveja, jotka kuvaavat omaa juttua.

”Saattoi olla onni, etten silloin alussa saanut levytyssopimusta. Se laittoi mut ajattelemaan tosi tarkasti omaa artistiuttani. Jouduin tekemään triplasti enemmän töitä kaiken kristallisoimiseen ja hiomiseen: ei ollut varaa laittaa ulos mitään suunnittelematonta. Samalla opin todella paljon.”

Plussaksi omakustanteiden julkaisemisessa Eroma näkeekin juuri sen, että on saanut toteuttaa oman visionsa ja nähdä, miten riskin ottaminen on kannattanut. Hänen ei myöskään tarvitse kokea painetta siitä, että jäisi levy-yhtiössä muiden jalkoihin. Iso plussa on sekin, että radiosoittojen tuottajakorvaukset ropsahtavat tilille, mikä on mahdollistanut pieteetillä tekemisen.

Kääntöpuoliakin on.

”Kun tulee pettymyksiä, on haastavaa olla samaan aikaan artisti ja levy-yhtiö, kun pitäis olla itselle se ihminen, joka tsemppaa, että nyt vaan eteenpäin. Jotkut asiat on myös vaikeampia ja joutuu tekemään extrapaljon töitä, että pääsee samalle lähtöviivalle majorjulkaisujen kanssa. Asetelma ei aina ole yhdenvertainen. Tiedän, että mulle on käynyt radiosoiton ja Spotifyn kanssa paremmin kuin olisin missään vaiheessa uskonut, mutta välillä pieni ääni sisälläni kysyy, olisko käynyt vielä paremmin, jos biisejä olis lobattu ison levy-yhtiön koneiston voimalla.”

Ensimmäinen single Kolmesataa päätyi soimaan Radio Suomessa jo ennen virallista julkaisua. Eroma arvelee sen tuntuneen uudelta ja kiinnostavalta. Sen jälkeen seitsemästä singlestä kuusi on nostettu radion soittolistalle.

”Oon halunnut tehdä jokaisen osa-alueen huolella. Alusta saakka oli tavoite, että mikään julkaisu ei saa kuulostaa eikä näyttää vähemmän laadukkaalta kuin mitä tulee isoilta labeleilta. Tietenkin kaikki lähtee siitä, että biisin on oltava hyvä.”

Artistiuden alkuvaiheessa tavoitteena ei ollut albumin julkaiseminen, vaan ainoastaan singlen Kolmesataa maailmaan saattaminen. Sen jälkeen edettiin laulu kerrallaan.

”Nautin singlepainotteisesta julkaisusta, koska sain rauhassa rakentaa tarinaani ja luoda suhdetta yleisöön. Laulu laululta pääsin tuomaan esiin uuden tärkeän aiheen, kuten yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne, toivo tai uudet unelmat. Sain jokaisen julkaisun myötä tärkeän palasen Eroma-palapeliin.”

Isossa kuvassa Eroma ei tekisi mitään toisin.

”Toki välillä tuli virhearvioita liittyen esimerkiksi aikatauluihin, jotka olivat alussa aivan liian tiukkoja, samoin myös ihmisiin. Vaikka jotkut yhteistyöt ei jatkuneet, niin kyllä mä niistäkin oon oppinut.”

Välillä on myös ollut tekemistä oman jaksamisen kanssa.

”Mun pää on kyllä täynnä ideoita, mutta aika ja voimat ei aina riitä kaikkeen. Välillä tulee myös vaiheita, kun pitää keräillä taistelutahtoa. Mutta kyllä mä kuitenkin aina jaksan uskoa. Tällä hetkellä kirjoitetaan rauhassa uusia biisejä, ennen kuin julkaisusirkus lähtee taas käyntiin.”

Eroman tärkein oppi itselle ja muille on, että ei pidä jättää tekemättä mitään, mikä tuntuu itsestä merkitykselliseltä.

Mainittujen kappaleiden tekijätiedot
Kolmesataa: säv. Virpi Eroma & Sami Kurppa, san. Virpi Eroma & Saara Törmä, sov. Virpi Eroma & Sami Tamminen
Huomenta maailma: säv. Virpi Eroma, san. Virpi Eroma & Emmi Hakala, sov. Sami Tamminen & Virpi Eroma

 

Vaalikaijastelua alkutuotannon näkökulmasta

Tämän kevään eduskuntavaalit ovat jo kolmannet, joita kaijastelen Musiikintekijöiden puheenjohtajana. Ja tuleva hallitus on neljäs, jolta viimein odotan toimia kulttuurialojen ja freelancereiden hyväksi. Asiat, joita me musiikintekijät tänä vuonna olemme ajaneet, ovat… noh, yllättävän tuttuja menneiltä vuosilta.

Musiikin alkutuotannon väki (Musiikintekijät, Suomen Säveltäjät, Musiikkikustantajat ja Teosto) on luottanut yhteiseen ääneen ja vienyt sanomaa vaalikentille kutsumalla eri puolueiden kansanedustajia ja avustajia vieraakseen. Keskustelu on ollut hyvää ja antoisaa, meitä on kuunneltu ja alan ansaintalogiikka on tullut ehkä hieman tutummaksi päättäjillemme.

Keskusteluissa olemme nostaneet esiin yhteisiä hallitusohjelmatavoitteitamme, joita on neljä.

1. Taiteen ja kulttuurin rahoitus yhteen prosenttiin

Jos haluamme olla kulttuurivaltio, niin meidän kannattaisi pyrkiä pois Euroopan viiden heikoimmin kulttuuriin budjetoivan maan joukosta. Suomessa kulttuurin osuus kokonaisbudjetista on nyt 0,8 prosenttia. Siitäkin vain kymmenesosa ohjautuu vapaalle kentälle ja kulttuurin freelancereille. Yhteen prosenttiin ei ole pitkä matka, mutta asennetta vaaditaan!

2. Tekijälle vakaa turvaverkko

Yhden vaalikauden jo toiminut parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea on tehnyt nykymallin ongelmat tutuiksi poliitikoille, mutta yhteistä säveltä ei tahdo löytyä perustulomallien, yhden perusturvan mallien ja yhdistelmävakuutusten keskeltä. Lähetimme komitealle sen poliitikkojäsenten kautta viestin, että se etsisi yhtäläisyyksiä eri puolueiden malleista. Ja kuuntelisi meitä, joilla on ruohonjuuritason tietoa ja kokemusta siitä, mikä saattaisi toimia!

Luovien alojen sirpaleinen tulonmuodostus sekä ongelmat työttömyys- ja sosiaaliturvassa oli mainittu ainakin SDP:n ohjelmassa, ja lievemmin sanoin monissa muissakin, kiitos siitä. Tämä on kulttuurialojen kannustinloukku ja nyt on turvaverkko viimein paikattava! Keinoja on, kunhan löytyy päättäjien yhteinen halu löytää ne, eikä lukkiutua omiin sanamuotoihin.

3. Luovien alojen rakenteet kasvun edellytyksenä

Koronan jäljet kulttuurialojen taloudessa on mainittu monissa vaaliohjelmissa. Ne arvet eivät ole vielä parantuneet. Jotkut puoluejohtajat ovat julkisesti tunnustaneetkin hallituksen tekemät virheet kulttuuri- ja tapahtuma-alojen kohtelussa, kiitos siitä. Pandemia teki ongelmat näkyviksi ja herätti tärkeää keskustelua, jota ei nyt saa unohtaa.

Luovat alat luovat työpaikkoja, ovat vetovoimatekijä alueellisesti, ovat merkittävä vientituote! Ennen korona-aikaa (2019) kulttuurialojen tuotto oli yli kymmenkertainen valtion tukiin verrattuna. Missä lukemissa olisimmekaan, jos ala viimein ymmärrettäisiin merkittäväksi osaksi kansantaloutta! Tulevalta hallitukselta odotamme kulttuuripoliittista selontekoa eduskunnalle. Tarvitsemme myös kasvuohjelman, jonka avulla muotoiltaisiin mm. rahoitusta ja tukea näille aloille sopiviksi. Konkreettisia tekoja siis!

4. Reilut ja yhteiset pelisäännöt

Ensin suuret kiitokset istuvalle eduskunnalle ja usealle kulttuuriministerille! Euroopan komissiohan haastoi Suomen ja viisi muuta maata EU-tuomioistuimeen liian hitaan lainsäädäntötyön vuoksi. Digimarkkinoita selventävä ja oikeudenmukaistava DSM-direktiivi nimittäin hyväksyttiin EU:ssa vuonna 2019, ja kansalliseen lainsäädäntöön sen olisi pitänyt olla implementoituna lähes kaksi vuotta sitten. Kautensa loppuvaiheilla eduskunta viimein hyväksyi hallituksen esityksen, jonka kanssa me tekijätkin voimme elää: nyt olemme lainsäädännöllisesti samalla viivalla eurooppalaisten kollegoidemme kanssa!

Reilua olisi, että myös tekijänoikeustulojen verotusmalli auttaisi tekijöitämme maailmalla: he olisivat tasavertaisessa asemassa esimerkiksi ruotsalaisten kollegojensa kanssa, eikä tulisi mieleen vaihtaa maata ja maksaa veronsa muualle.

Tulevat edustajamme! Reiluutta ja oikeutta odotamme päätöksiltänne. Vastalahjaksi tarjoamme iloa, elämyksiä ja monenlaista hyvinvointia! Ja laadukasta kotimaista musiikkia!

Arvoisa musiikintekijä! Jos ehdokkaasi ei edes mainitse kampanjassaan sanaa kulttuuri, se on arvovalinta. Tee sinäkin oma arvovalintasi.

Ääntä ja kevättä kohti!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.

Lue myös: Mainittiinko kulttuuri – Musiikintekijät tarkasteli puolueiden vaaliohjelmia sillä silmällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Musiikintekijöiden jäsenkokoukset: usein kysyttyä

Musiikintekijöillä on kaksi sääntömääräistä vuosikokousta: kevät- ja syyskokous.

USEIN KYSYTTYÄ:

Voinko asettua kokouksessa ehdolle hallitusvaaliin?
Kyllä. Toimi näin: Varaudu pitämään 2 minuutin vaalipuhe. Kokouksen puheenjohtaja kysyy ennen vaalia, onko ehdokkaita. Tällöin voit ilmoittaa ehdokkuudestasi. Voit myös sopia, että joku toinen jäsen ehdottaa sinua.

Voinko tuoda asiani  jäsenkokouksen käsiteltäväksi?
Kyllä. Sääntöjen mukaan: mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen kevät- tai syyskokoukseen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle viimeistään viisi viikkoa ennen kokousta.

Miten kokoukseen valtakirjalla osallistuminen tapahtuu?
Valtakirjan tulee sisältää nämä tiedot.

Anna valtakirja ennen kokousta jäsenelle, joka edustaa sinua kokouksessa ja äänestää vaalissa puolestasi. (Vain 1 valtakirja per kokoukseen osallistuva jäsen.)

Edustajasi tulee toimittaa valtakirja joko

Miten haetaan matkakorvauksia kokoukseen osallistumisesta?
Musiikintekijät ry korvaa jäsentensä matkakulut yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin. Matkakulut julkisilla kulkuvälineillä (juna, bussi, lentokone, laiva) korvataan 140 euroon asti (1.1.2023 alkaen) lippua tai kuittia vastaan. Mikäli jäsen haluaa käyttää omaa autoa, korvataan sen käytöstä 20 senttiä/km, kuitenkin korkeintaan 120 euroa.

Kuitit ja matkakulukorvaushakemus (tai vastaavat tiedot sähköpostilla) on toimitettava kuukauden sisällä tapahtumasta osoitteeseen toimisto@musiikintekijat.fi

Matkalaskulomake löytyy täältä.

Voiko kokousmateriaaliin tutustua etukäteen?
Kokousmateriaali lisätään tapahtuman ilmoittautumissivulle ennen kokousta.

Voinko tulla kokoukseen ilmoittautumatta ennakkoon?
Kyllä. Pyydämme ennakkoilmoittautumiset vain siksi, että osaamme tilata oikean määrän kokoustarjoiluja. Ilmoittautuneille tarjotaan illallinen kokouksen jälkeen.

Voiko kokoukseen osallistua jos ei ole Musiikintekijöiden jäsen?
Sääntöjen mukaan ei voi osallistua. Poikkeuksena Musiikintekijöiden toimiston henkilökunta sekä jäsenten henkilökohtaiset avustajat.

Onko kokoustila esteetön?
Järjestämme jäsenkokoukset aina esteettömissä tiloissa.