Minä, Herra Ylppö

Minä, Herra Ylppö

Kallion juurelta alkaa pikkukaupunki. Lapset potkivat palloa koulun pihassa. Autot matelevat risteyksestä toiseen. Mustiin pukeutunut Herra Ylppö (s. 1973) lampsii edestakaisin ja yrittää napata ajatuksesta kiinni.

”En oikein muista… Elämä oli silloin erilaista… En koskaan kuuntele vanhoja levyjäni. Kuuntelen vain sitä, mikä on sillä hetkellä tekeillä.”

Ylppö väittää, että häneltä ei ole koskaan ennen kysytty, miten hänestä tuli sanoittaja. Eikä Ylppö ole sitä muutenkaan pahemmin miettinyt.

”Tietenkin mun sanoitukset on erilaisia kuin parikymppisenä”, hän toteaa.

”Olen muuttunut ihmisenä. Mun elämä on muuttunut. Olisi helvetin surullista, jos mun sanoitukset eivät muuttuisi myös.”

1990-luvun alussa Herra Ylppö ja Häiriö Piirinen ”säkittivät paskaa” Kemiran puutarhalannoitetehtaalla Harjavallassa. Siellä he tajusivat, että tilanteelle on pakko tehdä jotain. He perustivat bändin.

Maij’ Karman Kauniit Kuvat, Maj Karman Kauniit Kuvat, Maj Karma – jo yhtyeen nimestä saattoi päätellä nuorten miesten vakavat taiteelliset pyrkimykset.

Häiriö oli taitava kitaristi, mutta Ylpöllä ei ollut pienintäkään hajua, miten oikeasti lauletaan. Hänen aiemmat yhtyeensä olivat soittaneet punkia ja örinämetallia.

”En pysynyt äänessä. En edes tiennyt, että laulajan olisi hyvä pysyä jossain äänessä”, Ylppö naurahtaa.

Ylppö ei ollut lainkaan musikaalinen, mutta musiikki kiinnosti valtavasti. Aluksi sanoitusten kirjoittaminen oli tärkeämpää kuin laulaminen.

Kun kaksikko rupesi tekemään biisejä, Ylppö kirjoitti sanoitukset, joita halusi esittää.

”Löin ne Häiriön eteen ja sanoin, että mulla on tämmöisiä. Sitä ei koskaan kyseenalaistettu millään tavalla. Se oli aina mun tontti”, Ylppö sanoo.

”Sain täydellisen vapauden. Sain tehdä, kuten tykkäsin. Ei siinä bändissä ikinä kukaan sanonut mitään. Olisi voinut olla antoisaa, jos sanoituksista olisi joskus keskusteltu.”

Ylppö aloitti sanoittamisen ”ihan nollasta”. Hän kertoo olleensa entinen tarkkiskundi, jota runokirjat ottivat päähän. Myöhemmin Ylppö on saanut niistä paljonkin inspiraatiota – muun muassa Arto Melleriltä, Dan Fantelta sekä Allen Ginsbergiltä ja muilta beat-sukupolven runoilijoilta.

”Ajattelin pitkään, että runot eivät sano mitään mun elämästä. Vitutti, kun niissä kuvailtiin, että taivas on sees ja tuuli puhaltaa surun pois. Ajattelin, että ainakaan mitään tuollaista en halua tehdä”, hän muistelee.

”Semmoista sievistelyä ja söpöilyä olen aina inhonnut. Se ei kiinnosta mua vieläkään. Vasta myöhemmin tajusin, että runouttakin on monenlaista.”

”Sääntöjä noudattamalla ei tule persoonallista jälkeä. Eikä se ole hauskaa.”

Ylpön mukaan hänessä on yhä jonkin verran sitä ylivilkasta kakaraa, joka ajattelee voivansa tehdä, mitä huvittaa. Että säännöt ja kirjoitettu teoria eivät ole häntä varten. Eivätkä rokkibiisien tekemistä varten.

”Sääntöjä noudattamalla ei tule persoonallista jälkeä. Eikä se ole hauskaa.”

Dave Lindholm, Bob Dylan, Morrissey, Jim Morrison, Lou Reed – Herra Ylpöllä on monta suosikkia, mutta ei yhtään varsinaista esikuvaa.

”Nämä miehet ovat vanhoja partoja, mutta he eivät olleet vanhoja silloin, kun kirjoittivat ne jutut, joista heidät muistetaan. He tekivät aikaansa nähden rohkeaa taidetta. He eivät miettineet, että soiko tämä biisi radioissa. Tai mitä siinä voi sanoa”, pohtii Ylppö.

”Ehkä he myös lauloivat semmoisista asioista, joista ei ollut paljon laulettu. Ainakaan samalla tavalla. Kun Lou Reed rupesi kirjoittamaan huumeiden käytöstä, ei semmoista oltu hirveän paljon ennen tehty. Enkä usko, että Jim Morrisonilla oli paljon esikuvia rockin puolella. Mun mielestä on aina kiinnostavaa, kun ihminen luo juttunsa itse.

Toisinaan Ylppö kuulee uudessa musiikissa enemmän levy-yhtiön iltapäiväpalaverin kuin omia tuntojaan julki tuovan tekijän. Hänen mielestä rockiin kuuluu se, että musiikki on itse tehtyä.

Laskelmoitu ja suunnitelmallinen tekeminen kammoksuttaa Ylppöä. Sellainen, että musiikki on vain pakollinen paha.

”Kyllä mä ymmärrän, että nykyinen ilmapiiri ja tavoitteet on erilaisia kuin 70-luvulla. Tai edes meidän aloittaessa”, hän sanoo.

”Mun mielestä on mukavampi kuunnella Dave Lindholmia kuin jotain uutta, ironista radiohittiä. Dave kuulostaa usein siltä, että se on vaan vetäissyt jotain paperille. Siellä on välissä typeriä lauseita ja sitten on tosi hienoja lauseita ja yhdessä niistä tulee fiilis, että tämä jätkä kertoo tätä stooria just mulle. Ne biisit ei tyhjene koskaan.”

Kun Maj Karma oli kiertänyt ja julkaissut levyjä noin 15 vuoden ajan, se rupesi kyllästyttämään Ylppöä. Niinpä hän perusti uuden bändin.

Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen yhteydessä lanseerattiin uusi termi: reality rock. Se tarkoitti, että kaikki sanoitukset olivat suoraan Ylpön omasta elämästä, siis totta.

”Musta vaan tuntui siltä, että halusin tehdä jotain muuta. Että haluan tehdä toisella tavalla kuin Karma teki”, hän sanoo.

”Siihen juttuun kuului uusi bändi, uusi musiikki ja uudenlaiset sanat. Tuntui älyttömältä ajatus, että perustan bändin ja teen sitten samaa juttua sen kanssa. Kaiken piti olla erilaista. Jos musa ja miehet muuttuu, niin sanoitustenkin pitää muuttua.”

Herra Ylppö on aina kirjoittanut yksilön näkökulmasta. Poikkeuksena on Maj Karman yhteiskunnallinen Salama-levy (2009), jonka sanoituksia Ylppö pitää epäonnistuneina.

”Siellä on muutama hieno biisi, mutta pääsääntöisesti se on vähän väkinäinen. Mulla ei ollut yhteiskunnallisesti mullistavaa sanottavaa tai tarpeeksi omaperäistä näkökulmaa maailman tilaan. Yksityiselämäkin oli sillä hetkellä jotenkin laimeaa.”

Myös Maj Karmalle tehdyt sanoitukset olivat alusta asti henkilökohtaisia, mutta ne olivat kryptisempiä. Niissä asioita ei sanottu suoraan.

Ylppö myöntää pelänneensä nuorempana, että tulee kertoneeksi liikaa ja liian selkeästi. Hän ei halunnut sanoitusten olevan liian paljastavia. Parissa vanhassa sanoituksessa hän on käyttänyt siksi cut up -tekniikkaa eli sotkenut rivit uuteen järjestykseen.

Tyhjän paperin kammoa Ylpöllä ei ole ollut koskaan. Hän on aina tarvittaessa pystynyt kirjoittamaan jotain.

”Sellaisia oloja on hetkellisesti ollut, että en enää keksi mitään uutta sanottavaa tai että mulla ei ole enää mitään sanottavaa. Sitten elämässä tapahtuu jotain ja taas on materiaalia”, hän sanoo.

”Nuorempana olen jopa käyttäytynyt tarkoituksellisesti niin, että saan kirjoitettavaa biiseihin. Kaikesta sen takia tekemästäni en ole ylpeä.”

Maj Karman biisit syntyvät pääsääntöisesti Häiriön riffeistä, joita yhtye sovittaa kimpassa. Laulumelodiat ovat lähes poikkeuksetta Ylpön. Soolobändeissään Ylppö on aina yksi säveltäjistä.

Millainen on hyvä sanoitus? Tekniikan ja muodon kanssa sillä on Herra Ylpön mukaan vain vähän tekemistä.

”Hyvä tunnelma on varma merkki. Periaatteessa on aika sama, mitä sanoja käytetään, mutta jos tunnelma vie sut mukanaan, niin silloin sanoitus on täyttänyt tarkoituksensa”, hän sanoo.

Kauko Röyhkä on siinä mestari. Sen sanoissa ei ole usein mitään muuta kuin joku pieni tapahtuma tai fiilis. Niihin pääsee heti sisään ja ne tuntuu hyvältä.”

Kirjoittaja tietää harvoin etukäteen, millaisen reaktion laulu aiheuttaa yleisössä. Siksi kaikkea ei kannata edes yrittää miettiä tarkkaan. On parempi luottaa vaistoon.

”Olen minäkin joskus miettinyt, että miten se tunnelma oikein luodaan. Onko jotain tiettyjä sanoja? Pitääkö kuvata sitä miljöötä? Milloin pitää siirtyä seuraavaan aiheeseen? Ja niin edelleen”, Ylppö kertoo.

”Sillä tavalla kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään. Mun mielestä on pöhkö ajatus, että sanoitusten tekemisen voisi oppia kirjoista tai oppitunneilla. Enemmänkin ajattelen, että opettelemalla siitä katoaa jotain.”

Herra Ylppö ei koskaan kaiva sanoituksia pöytälaatikosta, muistiinpanoista tai mistään muualtakaan. Hän tekee ne nopeasti, tilanteen mukaan.

”Nykyään mun sanoitukset on tosi niukkoja. Ne on aika helppo muistaa.”

Nykyään Ylppö ei edes kirjoita sanoituksia muistiin, vaan laulaa ne suoraan demolle, pätkä kerrallaan.

”En siis tee niitä kirjoittamalla, vaan sanat on ikään kuin riffejä, joita kokeilen. Haen sanoituksen suoraan laulamalla. Mahdollisimman nopeasti vaan. Jos sinne jää löysiä rivejä, se ei haittaa. Tykkään niistä. Ne hengittää”, hän kertoo.

”Se on täysin poikkeuksellinen tapa. Ehkä tästä syystä olen jättänyt sanoitukset pois myös levyn kansista. Ei ne oikein toimi luettuna, koska niitä ei ole koskaan kirjoitettukaan siihen muotoon.”

Ylppö kirjaa sanoitukset ylös vain, jos äänittäjä tai tuottaja haluaa ne eteensä. Joskus hän saattaa tehdä lapun avuksi itselleen, kun laulaa lopullisia raitoja levylle.

”Nykyään mun sanoitukset on tosi niukkoja. Ne on aika helppo muistaa.”

Kaksi vuotta sitten Ylppö erosi. Helmikuussa ilmestynyt Lovi-levy kertoo hänen avioeronsa tarinan – tai Ylpön version siitä.

Koska erokonsepti ei Ylpön mielestä sopinut Maj Karmalle, hän perusti taas uuden bändin. Herra Ylppö & EX -yhtyeeseen kuuluvat hänen lisäkseen myös Ihmisisssä soittanut kitaristi Hamid Moeini sekä tuottaja-muusikko Joel Attila.

Albumi tehtiin Joel Attilan omassa studiossa. Kolmikko kokoontui sinne joka keskiviikko.

”Jos maanantaina ahdisti aivan helvetisti, niin tieto keskiviikosta ja jätkien tapaamisesta helpotti pikkuisen. Tätä levyä tehdessä tuli pitkästä aikaa olo, että rokkibändissä on parasta se, kun pääsee treenikämpälle juomaan kaljaa. Aluksihan se oli siisteintä ikinä.”

Ylppö potkii käpyjä ja jatkaa.

”Sitten kaikki kyllästyy ja perustaa perheen.”

Avioeron jälkeen Ylppö masentui vakavasti. Vasta nyt hän tuntee olevansa kunnossa. Nukahtamislääkkeistä pitäisi vielä päästä eroon.

Koska kevään ja kesän keikat peruuntuivat pandemian takia, Ylppö, Hamid ja Joel palasivat studioon. Uudet biisit eivät piehtaroi menneessä, vaan katsovat eteenpäin.

”Pohdin niissä muun muassa sitä, että haluanko ja pystynkö vielä ihmissuhteisiin. Nyt eroasiat ovat tasautuneet ja elämä vakiintunut edes vähän. Alussa on se isoin show, kun on tunteet pinnassa ja kaikki jaetaan ja mietitään, että miten kukakin pärjää”, Ylppö pohtii.

”Ja kyllä mä olen kirjoittanut tästä korona-ajastakin, vaikka se kuulostaisi miten kliseiseltä. On tämä kuitenkin helvetin iso asia maailmanhistoriassa. Tietysti olen kirjoittanut vain omasta näkökulmastani, yksilön tunnoista.”

Ylpön mukaan hänen elämässään ei ole tabuja, sellaisia asioita, joista hän ei pystyisi tekemään biisejä. Tavallaan kaikki on mahdollista materiaalia.

Lovi-levyltä hän jätti pois pari biisiä, jotka eivät pahimman vaiheen jälkeen tuntuneet soveliailta.

”Sellaista erovihaa en halunnut levylle. Kirjoitin pari sellaista sanoitusta, mutta en halunnut tallentaa niitä tunteita jälkipolville. Erosin kuitenkin mun lasten äidistä. En halunnut, että mun levylle on tallennettu se, kun sanon hänestä rumia asioita”, Ylppö sanoo.

”Eroon kuuluu se, että purkaudutaan ja vituttaa ja tuntuu pahalta ja vihataan. En halunnut, että se jää tavallaan ikuisesti päälle. Eikä henkilökohtainen viha yleensä toimi muidenkaan levyillä.”

Kelpo hakemus ei jaarittele ja on huolella tehty

”Ensinnäkin mieti, onko sinulla oikeasti tarvetta apurahalle ja selkeä projekti, johon haet”, sanoo Minna Huuskonen.

”Jos ideasi ei ole kirkas ja vain kokeilet, sattuisitko saamaan rahaa, niin se kyllä paistaa läpi hakemuksesta.”

Huuskosella on pitkä kokemus työskentelystä apurahoja myöntävissä toimikunnissa. Nyt hän on Musiikintekijöiden rahaston puheenjohtaja.

Huuskosen mukaan etukäteisvalmistelut ovat olennaisen tärkeitä apurahan hakemisessa. Apurahan tarpeen tulee olla konkreettinen ja kompakti.

”Kun olet kiteyttänyt apurahan tarpeen itsellesi, seuraavaksi selvitä, mistä haet rahoitusta. Eli etsi taho, jonka myöntökriteerit osuvat yksiin sinun projektisi ja rahantarpeesi kanssa”, Huuskonen sanoo.

Hän kehottaa tutkimaan myös aiempia myöntöpäätöksiä, ja suhteuttamaan oman hakusumman niihin. Eli ei kannata hakea isoa summaa taholta, joka myöntää pieniä summia. Tai päinvastoin.

Rahan tarvetta ei ole syytä perustella sosiaalisilla tekijöillä, kuten esimerkiksi työttömyys tai yksinhuoltajuus. Niillä ei ole merkitystä rahoituksen myöntämiseen.

”Pidetään privaattipuolen asiat asioina ja työt töinä”, Huuskonen summaa.

”Älä ole ylimielinen ja oleta, että tuen myöntäjät tietävät, kuka olet ja mitä olet tehnyt.”

Hakemuksen kirjoitustyyli saa hänen mielestään olla persoonallinen, mutta laajoja sepustuksia kannattaa välttää.

”Pitkä teksti, jossa selitellään paljon, antaa sen kuvan, ettet tiedä itsekään mitä olet tekemässä”, Huuskonen sanoo.

Tietynlainen nöyrä asenne on hyväksi hakemusta tehdessä ­– silloinkin, kun takana on pitkä taitelijaura.

”Älä ole ylimielinen ja oleta, että tuen myöntäjät tietävät, kuka olet ja mitä olet tehnyt. Kerro CV:ssä urasi relevanteimmat saavutukset. Jos ura on kestänyt vuosikymmeniä, niin toki ei ole syytä luetella kaikkea, tyyliin kouluaikaiset bändini”, Huuskonen neuvoo.

”Name dropping on mielestäni suotavaa ja ihan ok: jos olet tehnyt yhteistyötä alan tärkeiden toimijoiden kanssa, se voi vahvistaa vakuuttavuuttasi.”

Apurahoja myöntävät tahot kommunikoivat keskenään, joten rehellisyys kannattaa, Huuskonen muistuttaa.

”Jäät kyllä kiinni, jos jätät kertomatta samaan tarkoitukseen haetut tai jo saadut apurahat.”

Hakemuksen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Hyväkin projekti voi jäädä ilman rahoitusta, jos hakemus on huono.

”Oma asia pitää kyetä tiivistämään mieluusti muutamaan lauseeseen.”

Musiikin Edistämissäätiön (MES) toimitusjohtaja Hannu Sahan yleisohje apurahahakijoille on: mitä tiiviimpi ja lyhyempi hakemus, sitä parempi.

”Oma asia pitää kyetä tiivistämään mieluusti muutamaan lauseeseen”, hän sanoo.

Apurahan esittely ja hakuohjeet on hyvä lukea tarkasti.

”Liian moni täyttää apurahan anomuskaavakkeen lukematta ohjeita. Ihan kaikki asiat, jotka otetaan apurahapäätöksissä huomioon, löytyvät ohjeistuksista. Se on tärkeä osa toimintojemme läpinäkyvyyttä”, muistuttaa Saha.

Liitteiden kanssa on hyvä olla tarkkana.

”Jos MESiltä hakee vaikka äänitetuotantotukea, on musiikkinäytteen merkitys erittäin suuri. Elävän musiikin tukipäätökset taasen tehdään paljolti ohjelmasuunnitelman ja sen budjetoinnin mukaan.”

Budjetin laatiminen ei ole kaikille hakijoille tuttua, Saha harmittelee.

”Jos kysytään hankkeen budjettia, se pitää osata laatia oikein. Eli niin, että meno- ja tulopuoli ovat samat.”

MES on laatinut mallihakemukset elävän musiikin tuen hakemiseen sekä markkinointi- ja vientituen hakemiseen.

”Työskentelyapurahaa haettaessa ratkaisevat oma taitelijaesittely ja apurahan puitteissa tehtävän hankkeen tiivis esittely”, Saha sanoo

Hyvä taiteilijaesittely on yhtä kuin yksi liite.

”Eli ei kannata lähettää erikseen arvosteluja vaan niin, että taiteilijaesittelyyn tulee otteita arvosteluista.”

Huono hakemus on sellainen, mistä varsinainen hakukohde ei käy riittävän hyvin selville.

”Lue hakuilmoitus aina huolellisesti ja ala vasta sitten laatia omaa hakemustasi.”

Suunnittelupäällikkö Hanna Susitaival Taiteen edistämiskeskuksesta (Taike) toteaa, että harmittavan usein törmätään siihen, ettei hakija ole lukenut hakuilmoitusta.

”Hakuilmoituksessa on kaikki tarpeellinen tieto. Muistutan, että vaikka tukimuoto olisi sama vuosia, saattavat haun kriteerit tai yksityiskohdat muuttua.”

Niinpä ensimmäinen ohje on: lue hakuilmoitus aina huolellisesti ja ala vasta sitten laatia omaa hakemustasi. Toinen tärkeä huomioitava juttu on hakemuksen teon aikataulu: viimeisen päivän varaan ei asiaa kannata jättää.

”Hakemuksesta tulee harvoin hyvä, jos sitä alkaa tehdä viime hetkellä hätäpäissään”, Susitaival sanoo.

Taiken sähköiset hakemuslomakkeet eivät edes lähde liikkeelle, ellei kaikkia pakollisia liitteitä ole mukana. On hyvä tsekata ajoissa, mitä liitteitä vaaditaan ja tehdä ne kuntoon hyvissä ajoin.

”Olisi myös hyvä, jos joku kollega tai  lähipiirin ihminen lukisi hakemuksen läpi ja antaisi siitä huomioita. Kertoisi, onko hakemusteksti ylipäätään ymmärrettävää.”

”Hyvä hakemusteksti on tiivis ja vastaa kysymyksiin: mitä, missä, milloin, miksi ja kenelle.”

Hakemusta tehdessä kannattaa pitää mielessä kaksi lähtökohtaa: Ensinnäkin hakemuksen vastaanottaja ei tunne sinua. Toiseksi hakemuksen vastaanottaja ei tiedä mitään siitä, mitä sinä teet.

”Toki tämä ei pidä aina paikkaansa. Mutta siis hyvin selkeästi pitää pystyä kertomaan, kuka on ja mitä on tekemässä.”

Susitaival muistuttaa, että hakemusten arvioijat lukevat yhdellä hakukierroksella satoja hakemuksia. Mitä nopeammin he saavat kiinni siitä, kuka hakija on ja mitä hän aikoo tehdä, sitä parempi. Eli ei niin, että itse asia tulee jossain hakemustekstin loppupuolella.

”Hyvä hakemusteksti on tiivis ja vastaa kysymyksiin: mitä, missä, milloin, miksi ja kenelle.”

Hakemus ei saa sisältää loputtoman pitkää taidepuhetta, jossa pohditaan filosofisia kysymyksiä. Myöskään konditionaalissa ei kannattaa kirjoittaa, neuvoo Susitaival. ”Jos saisin niin tekisin” tai ”jos olisi rahaa niin ostaisin” -tyyppinen hakemusteksti ei anna vakuuttavaa kuvaa.

”On hyvä lähteä liikkeelle siitä, että projektia ollaan tekemässä, tulipa apurahaa tai ei.”

Kinuaminen ja taloudellisen ahdingon korostaminen eivät ole hakemukselle eduksi.

Projekti- ja hankeapurahojen hakemuksissa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitettu teksti ja numeropuoli vastaavat toisiaan.

”Jos sanallisesti kerrotut asiat eivät näy budjettiarviossa, herää kysymys siitä, osaako henkilö toteuttaa projektia oikein.”

Ylipäätään tarkkuus on paikallaan hakemusta tehdessä. Hakemuksia voidaan joutua hylkäämään hakijan huolimattomuuden takia. Esimerkiksi: Jos hakee taitelija-apurahaa, joka myönnetään vuodelle 2021, ei hakemukseen tule laittaa vuoden 2020 suunnitelmia. Tai jos hakee kohde- tai hankinta-apurahaa, jolle on määritelty myönnettävä minimisumma, ei tule hakea minimiä pienempää tukea.

Merkillisen merkittävää kesää!

Vaikka dystopiatarinat ovat viime vuosina vallanneet tilaa kirjallisuudessa ja tv-sarjoissa, niiden maailma on kuitenkin ollut tuolla jossain. Nyt se tuiskahti epämiellyttävän lähelle meidän arkeamme.

Meille musiikintekijöillehän epävarmuus on aina ollut osa arkea: tällä työllä elää vain, jos musiikkia käytetään, ostetaan ja esitetään, ja siitä kaikesta maksetaan kohtuullinen korvaus.

Tällaiseen emme mekään osanneet varautua. Kevään ja kesän keikat, festarit ja muut tapahtumat peruttiin viranomaismääräyksellä, ja suurin osa vuoden keikkaliksoista ja elävän musiikin tekijänoikeustuloista jää saamatta. Tukipaketteja ja ylimääräisiä apurahahakuja on onneksi viritelty monelta suunnalta, kiitos siitä. Mutta kun pulaan joutuneita tarvitsijoita on suuri määrä, aina joku jää ilman. Eikä apuraha ole sosiaaliturvaa!

Kauan olemme yrittäneet tehdä näkyviksi sudenkuoppia, joihin tekijä ihan normaalissakin elämässä tipahtaa, jos kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Yhteiskunnan turvaverkot kun eivät aina meihin asti ylety.

Ja edelleenkin työtä tekevät jaetaan kahteen ryhmään: yrittäjät ja palkansaajat. Me musiikintekijät olemme pääsääntöisesti molempia, emmekä suinkaan ole mikään marginaaliryhmä.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen työttömyysturvalain perusteella työttömyysturvaa hakevat tekijät ja muut omassa työssään työllistyvät määritellään lähtökohtaisesti yrittäjiksi, joten oikeuden soviteltuun päivärahaan saattaa menettää kokonaan.

Jos onnistuu todistamaan ”yrittäjyyden” vain sivutoimiseksi (onnea vain kaikki TE-virkailijat, jotka näitä määrityksiä joudutte arpomaan), saakin kokea uuden yllätyksen: jopa vuosia sitten tehdystä työstä tulleet tekijänoikeustulot leikaavat päivärahan pahimmassa tapauksessa kokonaan

Samaan ongelmavyyhtiin kuuluu, että tekijänoikeustulot eivät kerrytä esimerkiksi vanhempainrahaa tai muita etuuksia. Tämä kaikki perustuu epäloogisuuteen työttömyysturvalaissa: korvausta tuottaa ja sitä voi alentaa vain sellainen ansiotulo, joka on saatu ”korvauksena työstä”. Asetuksen 3 § määrittelee, että tekijänoikeuskorvaukset eivät ole tällaista tuloa, mutta 8 §:ssä sanotaan täysin päinvastoin!

Teoston Kulttuurikummi-verkosto tapasi toukokuussa etänä Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikon, joka kuunteli herkällä korvalla huoliamme. Musiikintekijä Kimmo Pohjosen äänenpainoista ei voinut erehtyä: Paljon on puhuttu, nyt tarvitaan tekoja!

Risikko tarttui toimeen, ja seuraavalla viikolla saimme etätapaamisessa sivistysvaliokunnan yksimielisen tuen konkreettiselle vaatimuksellemme. Hallituspuolueiden valiokuntavastaavat jättivät aiheesta kirjallisen kysymyksen.

Kesäkuun 4. päivänä, sosiaali- ja terveysministeriön sisäpihalla, turvaväleistä huolehtien, luovutimme ministeri Aino-Kaisa Pekoselle adressin, jonka ydinviesti on: Tekijänoikeustulot eivät saa leikata työttömyysturvaa. Luovien alojen verkosto LYHTYn organisoima adressi keräsi yli 8500 allekirjoitusta.

Koronan varjoon on jäänyt uutisointi uudesta parlamentaarisesta komiteasta, joka tähtää sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen. Ministeri Pekosen mukaan tavoitteena on ”ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa”.

Komitean vetäjä, tutkimusprofessori Pasi Moisio, osallistui myös sivistysvaliokunta-keskusteluun.  Komitean toimikausi on kaksi hallituskautta, mutta Moision mukaan tämä meidän kannaltamme ensimmäinen, merkittävä askel voitaisiin ottaa nopeammin, jos vain hallitus niin haluaa.

Toivotaan, että tämä merkillinen aika tuo tullessaan merkittäviä uudistuksia. Nyt olemme ainakin tulleet näkyviksi ja kuulluiksi, ja aiomme pitää meteliä.

Vaikka on kesä, niin riippumatosta tai laiturinnokalta kajahtaa: Nyt on toiminnan aika!

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijöiden hallitus

Puhumattomuuden purkajaiset


Olen minä kai aina jollekin näistä puhunut, mutta paljon on silti jäänyt puhumatta. Usein niin on helpompaa. Läheisetkään ihmiset eivät välttämättä hahmota musiikkialaa ja sen omintakeista logiikkaa. He saattavat myös sekoittaa keskenään musiikintekijän somepersoonan ja oikean ihmisen sen takana. Se on inhimillistä, usein nuo kaksi muistuttavat paljonkin toisiaan.

Musiikintekijä löytää itsensä usein orpona yksinäisyyden tuuliselta aukiolta. Yksinäisyyteen johdattaa pelko. Pelko siitä, etten tule hyväksytyksi tai ymmärretyksi. Että jään yksin ulkopuolelle eikä kukaan enää kysele perään. Voisimmepa hankalina hetkinä tarkistaa, miten montaa kollegaa painaa sillä hetkellä juuri sama asia. Tieto voisi helpottaa; niin samankaltaisia kokemuksia me toisistamme tietämättä pyörittelemme.

Ruotsissa julkaistiin viime vuonna musiikintekijöiden mielenterveyttä ja hyvinvointia mittaava tutkimus. Sen mukaan 73% itsenäisesti ammattiaan harjoittavista musiikintekijöistä oireilee henkisesti ja kamppailee stressin, masennuksen tai ahdistuksen tuntemusten kanssa. Suurimmiksi syiksi oireilulle vastaajat nimesivät epäonnistumisen pelon ja taloudellisen epävarmuuden.

Menestyspaineet, yksinäisyys ja arvostelun pelko tulivat heti perässä. Oireilu oli yleisintä nuorimmilla tekijöillä: 18–25-vuotiaista vastaajista jopa 80% kertoi oireilevansa. Tämä ryhmä myös puhui vähiten paineistaan muille. Syy puhumattomuudelle? Yksinäisyys.

Me musiikintekijät haluamme, ettei epäkohdista puhumista pidä varoa siksi, että uran kannalta olisi viisaampaa olla hiljaa.

Musiikintekijän ympärillä voi olla tiivis ammatillinen verkosto ilman, että hän on perinteisessä mielessä työsuhteessa kehenkään. Kukaan ei kanna vastuuta musiikintekijästä, mutta sosiaaliturvajärjestelmän väliinputoajana hän itse kantaa sitä välillä kohtuuttoman paljon. Onneksi musiikkialalla jaksamisen haasteista puhutaan koko ajan avoimemmin.

Puhetta ja avoimuutta tarvitaan silti vielä lisää – erityisesti niihin kohtiin musiikkibisneksen rakenteita, joissa jaksamiseen liittyvät avaukset ovat tavanneet tyrehtyä ”tämä ei oikeastaan kuulu meille” -reaktioon.

Me musiikintekijät haluamme jaksaa alalla paremmin, ja siksi puheen pitää konkretisoitua myös teoiksi. Haluamme, että burnout muuttuu musiikintekijän normaalista uravaiheesta joksikin, jonka välttämiseen on saatavilla tukirakenteita ja apua. Tarvitsemme lisää foorumeita vertaistuelle ja konkreettisia osoituksia siitä, että musiikintekijän hyvinvointi on alan kaikkien toimijoiden – levy-yhtiöiden, kustantajien, managereiden, agenttien, tapahtumajärjestäjien, musiikkimedian ja järjestöjen – kannalta keskeistä.

Haluamme, ettei epäkohdista puhumista pidä varoa siksi, että uran kannalta olisi viisaampaa olla hiljaa. Haluamme tulla kuulluiksi ja hyväksytyiksi musiikintekijöinä myös silloin, kun ura ja mieli notkahtavat, eikä pelkästään silloin kun menee lujaa

Iisa Pajula
Kirjoittaja on laulaja–lauluntekijä, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja Suomen Musiikintekijöiden hallituksen jäsen.

Tekijät kertovat: Näin tehtiin Pidä huolta ja Silta

Pidä huolta
Säv. ja san. Pekka Maijanen
Ensilevytys: Mistakes (1981)

Pave Maijasen ensimmäinen suomenkielinen biisi syntyi punk-hengessä neljäkymmentä vuotta sitten. Tänä päivänä se on edelleen ajaton ja universaali kiteyttäessään sen, miksi on niin tärkeää pitää huolta toisistamme ja luonnosta. Tekijä kertoo biisin syntymisen olleen järisyttävä kokemus.

Kiihkeä 70-luku oli takana ja kolmekymppisen meno oli alkanut tasaantua; perhe, ensimmäinen lapsi, toinen tulossa. Asuttiin Helsingin Roihuvuoressa. Olin jo pohtinut suomen kieleen siirtymistä. Uusi aalto oli vyörynyt ja uudistanut suomalaista musiikkikulttuuria sekä huuhdellut englanniksi laulavat suomirokkarit merten syvyyksiin. Myös vasemmistolainen laululiike ja underground oli jo 60-luvulta eteenpäin jättänyt oman jälkensä suomalaiseen rytmimusaan ja ilmeisesti myös omaan alitajuntaani.

Laulun nimeen liittyy Lasse Norres, joka oli tuohon aikaan Finnlevyn miehiä, itsekin olin yhtiön listoilla. Kävin usein Lassen luona ja aina lähtiessäni hän tokaisi: take care. Ne sanat jäi joka kerta kaivelemaan ja ikään kuin jemmaan. Erään kerran sitten jostain syystä Lasse vaihtoi suomen kieleen ja sanoi: pidä huolta.

Ensimmäistä kertaa suomeksi kirjoittaminen oli järisyttävää. Kirjoitin kielellä, jolla myös ajattelen.

Laulu ryöpsähti, kun katsoin tv-uutisia loppuvuonna 1980. Mosambikin sisällissodasta näytettiin kuvia jalattomista ja kädettömistä ihmisistä. Järkytyin ja suutuin niin, että nappasin kitaran ja painuin makkariin. Niin syntyi ehkä puolessa tunnissa englanniksi Take care’. Eka rivi meni muistaakseni take care of yourself and those who have to suffer’. Muutaman päivän sisällä tajusin, että tää on nyt se, mikä pitää kirjoittaa suomeksi! Myös se kävi nopeasti ja mutkattomasti.

Rakenteita jos nyt analysoi, niin biisin aloittaminen sen nimellä heti A-osan alussa ei ole kovin tavallista. Mutta siinä hetkessä en miettinyt muotoseikkoja, vaan runnoin eteenpäin raivolla ja varmaan myös sen ajan suomalaisella punk-uholla.

Ensimmäistä kertaa suomeksi kirjoittaminen oli järisyttävää. Kirjoitin kielellä, jolla myös ajattelen. Omaan kieleen laskeuduttiin kuitenkin asteittain, sillä Mistakesin Pidä Huolta lp:llä puolet biiseistä oli suomeksi ja puolet englanniksi. Levy-yhtiö oli Sonet.

Kun olimme levyraadissa esittämässä laulua, Jukka Virtanen sanoi, että Maijanen kirjoittaa ihan näppärästi, mutta pitääkö kaikki sanoa yhdellä kertaa?’

Levytyksessä ja biisissä oli irtipääsemisen riemua, suoraa paahtoa. Siinä oli suurena tekijänä se, että meillä oli bändi, treenikämppä ja kova hinku mennä eteenpäin. Mistakes oli juuri tullut lopulliseen kokoonpanoonsa: Muddy Manninen kitara, Risto Hankala basso ja Jan Noponen rummut. Itse lauloin, soitin kitaraa ja urkuja. Nuo urut (Vox Continental) oli uusi ja myös aika leimallinen elementti Mistakesien äänimaailmassa, ilmavaa vikinää ja sihinää.

Levytys tehtiin MTV:n studiolla äänittäjänä Harri Sutinen. Biisi oli huolellisesti treenattu ja koko paketti toimi mahtavasti ja rennossa meiningissä. Erikseen mainittakoon, että Jan Noponen uutena rumpalina osoitti heti vahvuutensa taitavana ja jäntevänä soittajana. Tekijätiedoissa kaikki ovat sovittajia, mikä kertoo bändin hyvästä ja tasa-arvoisesta hengestä.

 Tänään tunnen suurta iloa, kun 40 vuotta vanha laulu edelleen elää ja hengittää.”

 

Silta
Säv. ja san. Katriina Honkanen
Ensilevytys: Katriina Honkanen (1993)

 Katriina Honkanen ja hänen miehensä Ilkka Tenhunen saivat keväällä 1991 kutsun Pia ja Janne Louhivuoren häihin. Syntyi laulu siitä, miten raskas on keveää ja miten ohikiitävän yli voi rakentaa jotain kestävää.

Oltiin tosi köyhiä ja ajateltiin, että laulu on sellainen häälahja, jonka ilkeää antaa. Hyvässä lykyssä se voi kestää aikaakin jopa paremmin kuin joku Villeroy & Boch.

Pia oli Finnlevyllä tiedottajana ja Janne tuottajana. Janne oli tuottanut ekan levyni yhdessä Harri Merilahden kanssa ja parhaillaan tehtiin toista. Me pariskunnat oltiin ystävystytty ja tiesin, miten tärkeää musiikki on tulevalle hääparille.  

 Tuolloin asetin itselleni tehtäviä luovaan tilaan pääsemiseksi. Päätin esimerkiksi, että nyt harjoittelen alkusointuja tai sisäriimejä. Tein sävellyskonsertinkin, jossa oli sävellyksiä kuvitteellisiin elokuviin.

Myös tässä oli tehtävä, joka asetti raamit. Ensin tulihe lauluista rakensivat sillan toisilleen’. Sanoin silloin Ilkalle, että nyt tiedän, millaisen laulun haluan tehdä.

Näin se lähti he-muodossa, ja katselin heitä ulkopuolisena tarkkailijana. Kun kertsi lähti syntymään, sain tarinaan sen rakenteen, että ensin puhutaan heistä ja sitten annetaan heille itselleen suunvuoro.

Tarinan keinoin kertomiseen liittyy kokemus siitä, että olin vuonna 1988 tehnyt äidin kuoleman jälkeen laulun Äiti. Se oli alkanut tuntua jotenkin liian suoralta. Nyt vaistosin, että kun tekee sadunomaisemman ja vie pois alkulähteestään, siitä voi tulla henkilökohtaisempi ja samalla se voi soveltua useammalle kuin vain juuri näille.

Joki oli jo lapsuus- ja nuoruusvuosista tuttu elementti mummolan kirkasvetisestä purosta aina Vuoksen vuolaaseen virtaan asti. Perheemme asui neljä vuotta Imatralla. Aurajoenkin voin mainita, kun kesäteatteri vei perheen mukana minutkin monena kesänä Turkuun.

Vaikka laulussa on kestävyyden teema, sitä tehdessäni en todellakaan arvannut, että sitä tullaan toivomaan vielä tänäänkin.

 Silta syntyi olohuoneen sohvalla kitaran kanssa ja aika nopeasti. Häissä toukokuussa sen sitten esitimme yllätyslahjana Ilkan kanssa ja luovutimme demon C-kasetilla.

Levyllä se julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin. Lopullinen sovitus löysi hahmonsa, kun mulle tuli ajatus Neil Youngin Long May You Run -biisin kantrimaisesta kompista. Levytyksen sovittajiksi tulivat itseni ja Ilkan lisäksi Juuso Nordlund, Marko Salmela ja Juha Salo eli meidän silloinen bändi.

Vaikka laulussa on kestävyyden teema, sitä tehdessäni en todellakaan arvannut, että sitä tullaan toivomaan vielä tänäänkin. Myös kummankin pariskunnan liitot ovat kestäneet, meillä Ilkan kanssa 70-luvulta asti. Nyt me ja Janne teemme ensimmäistä kertaa myös musiikkia kolmistaan. Rolling Rust on julkaisemassa englanninkielisen levyn ensi syksynä.”

Varaudu normaalia pienempiin tilityksiin

Hyvien uutisten kertominen on mukavaa. Huonojen uutisten vähemmän mukavaa. Huonon uutisen kertomisen tuskaa lieventää se, että kyseessä on aihe, jonka alalla toimivat aavistavat: tekijänoikeuskorvaukset laskevat merkittävästi koronatilanteen vuoksi.

Henkilökohtaisella tasolla tarkasteltuna tilitysten suhteellinen pieneneminen riippuu siitä, miltä alueilta on aiemmin saanut tekijänoikeuskorvauksia – siis siitä, missä musiikkisi soi.

Isoja tapahtumia ei tänä kesänä järjestetä. Teosto ennustaa, että tapahtumien, konserttien ja festivaalien peruuntuminen vähentää suomalaisille musiikintekijöille maksettavia tekijänoikeuskorvauksia kolmella miljoonalla eurolla elokuun loppuun mennessä.

Jos tapahtumia ja konsertteja ei voida järjestää normaaliin tapaan syksylläkään, laskuvaikutus jatkuu.

Koronaepidemian ennustetaan vähentävän mainosmyyntiä. Kaupallisen median kokemat kolaukset heijastuvat myös tekijänoikeuskorvauksiin, koska ne kertyvät  suhteessa kunkin mediatoimijan liikevaihtoon.

Spotifyn osalta ei ole saatavilla yksiselitteistä tietoa koronapandemian vaikutuksista palvelun käyttämiseen. No, tässä ei olekaan olennaista striimaamisen mahdollinen kasvu vaan kuukausimaksullisten asiakkaiden määrän kehitys. Tässä lienee tapahtunut normaalia kasvua pandemian aikana.

Valitettavaa on, että Pohjoismaiden joukossa Suomi pitää edelleen häntäpäätä halukkuudessa maksaa suoratoistopalveluista. Online-alueelta ei siis ole odotettavissa merkittävää kompensaatiota tekijänoikeuskorvausten alenemiseen.

Vetosimme heti koronaepidemian alkuvaiheessa Yleen, jotta se lisäisi suomalaisen musiikin käyttöä. Kiitettäviä muutoksia onkin ollut havaittavissa. Nähtäväksi jää tämän taloudellinen vaikutus suomalaisten musiikintekijöiden hyväksi. Tuskin se ainakaan on negatiivinen.

Poikkeusolojen vaikutukset Teosto-tilityksiin konkretisoituvat ensimmäisen kerran joulukuussa, jolloin tilitetään kesän konsertit, festarit ja tapahtumat. Joita ei nyt ole. Tämän kesän konserttien ja muun elävän musiikin peruutukset vaikuttavat myös kesäkuun 2021 tilityksiin.

TE-toimistot ovat linjanneet musiikintekijät ja muusikot yrittäjiksi, ja työttömyyskorvaustakin on onneksi ollut tässä erikoistilanteessa tarjolla, jos vaan on osannut kertoa hakemuksessa omasta työttömyydestään oikealla tavalla. Mitenköhän musiikintekijä osaa olla oikealla tavalla työtön?

Loppuun edes hienoisesti hyvältä maistuva uutinen: Teosto ja sen jäsenjärjestöt valmistelevat tukea, jolla kompensoitaisiin tekijänoikeuskorvausten alenemista. Tämä toteutunee syyskaudella.

Nyt selvitetään, voitaisiinko tukeen käyttää kansallisia varoja. Niitä on vuosien varrella pidätetty tilityksistä ja kerätty Teosto-rahastoon pahan päivän varalle. Sehän meillä on nyt käsillä, joten valmistelu on perusteltua. Valmistelu esitellään elokuussa Teoston jäsenkokoukselle, joka tekee päätöksen toteuttamisesta.

Tukisumma tullee kuitenkin olemaan huomattavasti pienempi kuin musiikin tekijänoikeuskorvausten kokema pudotus. Siksi ministeriöiden osoittamat tuet ja yrittäjien työttömyysturva ovat äärimmäisen merkityksellisiä alan elinvoimaisuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa.

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Mikä on Ylen exit-strategia?

Kun koronakriisi tuli Suomeen, laittoi Musiikintekijät alulle vetoomuksen, jossa pyydettiin Yleä ja kaupallisia radiokanavia painottamaan kotimaisen musiikin esittämistä toistaiseksi. Vetoomuksen on allekirjoittanut yli 6100 yksityishenkilöä.

Ylen ajatukset kävivät yksiin adressin allekirjoittaneiden toiveen kanssa. Julkaisujohtaja Ismo Silvon mukaan Yle Radio 1, Radio Suomi ja YleX lisäsivät kotimaisen musiikin soittoa koronakeväänä yhteensä 170 tunnilla kuukaudessa.

”Siis absoluuttisesti runsaat viisi tuntia lisää kotimaista musiikkia joka päivä verrattuna 2019 vastaavaan aikaan ja alkuvuoden 2020 tilanteeseen”, Silvo kirjoittaa Ylen nettisivuilla.

Silvo perustelee kotimaisuusasteen lisäämistä sillä, että epävarmoina aikoina kotimainen musiikki luo tuttuutta ja jatkuvuuden tunnetta tärkeällä tavalla. Tuttuun tosiaan luotettiin. Ainakaan Radio Suomi ei poikkeusaikana ottanut uutta kotimaista soittoonsa enempää tavallisestikaan: Viikoilla 12­–24 uutuuslevyjä pääsi soittoon yhteensä 29. Ne olivat kaikki kotimaisia. Vastaavana aikana viime vuonna Radio Suomi otti soittoon 34 kotimaista ja 11 ulkomaista uutuusbiisiä.

Kotimaista musiikkia lisättiin myös siksi, että Yle halusi ”tukea ja helpottaa kotimaisten muusikoiden äkkiä muuttunutta ansaintatilannetta elävän musiikin poistuttua muilta lavoilta”. Poikkeustila on nyt maassamme ainakin tältä erää ohi, mutta yleisötilaisuuksien peruuntuminen vaikuttaa musiikintekijöiden toimeentuloon vielä pitkään. Tästä lisää Akun latauksessa.

Mikä mahtaa olla Ylen exit-strategia koronakriisissä? Silvo ei kirjoituksessaan kerro, palataanko kotimaisen musiikin soittomäärässä aikaan ennen koronakriisiä. Vai käykö niin, että muutos on pysyvä, uusi normaali?

Musiikintekijä-lehti palaa aiheeseen syksyllä.

Lämmintä kesää!

Sanna Korkee
Musiikintekijän päätoimittaja

 

P……..n kevät ikinä

Tovi sitten, kun kevätpäivä yltyi mukavan lämpimäksi, pihamme terassille kokoontui joukko kavereitamme soittimineen turvavälit pitäen. Tilaisuus soitella yhdessä kuin vanhaan hyvään aikaan oli saanut heidät matkaamaan itä-Vantaalle asti. Naapureiden leuat loksahtivat kun pro-tason jamittelu kajahti ilmoille, ja koiranulkoiluttajat pysähtyivät kuuntelemaan. Pari tuntia kului kuin siivillä.

Näitä muusikkoheppuja vaivasi paha kutina, jota hetki pihallamme hetkellisesti helpotti. Jos on tottunut sosialisoimaan, liittämään koko arkensa ja elämänsä musiikkiin ja keikkailuun, kevät 2020 on totisesti vetänyt maton jalkojen alta.

Maaliskuussa, kun koko kevään tapahtumat peruttiin, olivat tuttujen reaktiot epäuskoisia. Yksi kommentoi Facebookissa 40 keikan kiertueensa yhtäkkistä peruuntumista; se on jo niin absurdia ettei voi kuin nostaa kädet pystyyn. Turha edes harmitella.

Tulojen menetys on tietenkin usealle hälyttävän katastrofaalinen asia, mutta jos jotain hyvää, niin ainakin tämä tilanne on tasapäistänyt alaa. Kaikki ovat samassa tilanteessa.

Käsi ylös, kuka on joskus tuntenut kateutta muiden festarikeikoista? Minä olen, joka kesä! Mutta nyt ei tarvitse.

Kun jäin äitiyslomalle, pelkäsin hieman etukäteen kaikesta paitsi jäämisen tunnetta. Perhe vs. ura, ikiaikainen pähkinä. Mutta nyt vauvan hoitelu ja kotona olo tuntuu ajoituksellisesti niin täydelliseltä, että ystäväni epäili koronaviruksen olevan peräisin erään vantaalaisäidin kotilaboratoriosta.

Uudenlainen arki on nyt syntynyt, ja ihmiset ovat löytäneet eri tapoja pärjätä tilanteessa. Tiedän kaveripiiristäni useita, jotka alkoivat viimein tehdä sitä kauan hautunutta soololevyä. Ilmassa on vilpittömyyttä: bisnes on kuollut – eläköön musiikki.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Tekstit tulevat ulos intiimimpinä ja koska mailat on lentäneet ulos ikkunasta, niitä ei voi puristaa. Tulevaisuus on epävarma, onko keikkoja ja milloin, tuleeko sinne ihmisiä, mitä tapahtuu? Mutta musiikki on vielä täällä.

Muusikot treenailevat päivät läpeensä niin kuin viimeksi teineinä (paitsi ne joilla on pieniä lapsia). Jotkut taas ovat laittaneet kitarat laukkuun ja huomanneet, että edelliset 20 vuotta on tullut vain soitettua ja nyt voisi opetella tekemään jotain muutakin.

Tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa, mihin suuntaan koronapeikon seikkailut etenevät ja onko edessä uusia tartuntapiikkejä ja rajoituksia. Alan tukitoimet toivottavasti pelastavat mahdollisimman monia konkurssilta. Kesä tulee silti, nuput aukeavat. Kukin voi tulevaisuudessa arvioida, oliko kevät 2020 paskin vai parhain ikinä.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Kanerva on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

 

Murattia juurrutellessa

Musiikintekijä 1/2020 oli viittä vaille valmis ennen koronapandemian aiheuttamaa kriisitilannetta. Ajankohtaisinta tietoa musiikintekijöiden mahdollisuuksista saada kriisiajan taloudellista tukea löydät musiikintekijat.fi-sivustolta.

Musiikintekijöiden hyvinvointipäivää vietetään verkossa 6.5.

Toivon, että lehden jutut inspiroivat ja auttavat sinua muistamaan, että arkielämä jatkuu – siinä määrin, kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Musiikintekijää julkaistaan näillä näkymin jatkossakin normaalisti, toki niin, että haastattelut hoidetaan etänä. Tämän numeron haastattelut ja kuvaukset on tehty jo hyvissä ajoin ennen poikkeusoloja, kenenkään terveyttä vaarantamatta.

Pääkirjoitus on lehden sisällöstä se, joka syntyy aina viimeisenä. Niin nytkin. Kun kirjoitan tätä, uutiset kertovat Uudenmaan rajojen sulkemisesta. THL:n uuden ennusteen mukaan pandemia tulee koettelemaan Suomea kovemmin kuin on aiemmin ajateltu. Lähitulevaisuus on pimeän peitossa, ja sanat joko liikaa tai liian vähän.

Koitan ajatella kauemmas, kriisin yli. Oman elämäni solmukohdissa minulla on ollut tapana lohduttautua sillä, että vaikeuksista seuraa jotain hyvää. Jotain sellaista hyvää, jota ei olisi tullut ilman pohjakosketusta. Nyt toki mittakaava on aivan muuta kuin omat murheet.

Hallitus julisti maahan poikkeusolot 16.3. Minä laitoin muratin pistokkaan juurtumaan. Vuoden kuluttua se on kasvanut, vahvistunut ja voi paremmin. Niin mekin. Tämän yritän muistaa.

Sanna Korkee
Päätoimittaja
Musiikintekijä

Musiikintekijä tarvitsee apua

Suomi on siirtynyt poikkeukselliseen ajanjaksoon, josta meillä ei ole rauhanaikaista kokemusta.

Musiikintekijät ovat usein esiintyjiä ja kuuluvat niihin, joilta on tämän inhimillisen kriisin myötä peruutettu ansainta. Tulot katoavat, mutta kaikki välttämättömät elämiseen liittyvät menot jatkavat juoksuaan.

Suomen hallitus on onneksi sitoutunut turvaamaan yrittäjien ja freelancereiden toimeentuloa yritysmuodosta riippumatta erityisen työttömyysturvan kautta. Havainto on oikea: ammattikuntamme on ollut väliinputoaja, jonka toimeentuloa ja sosiaaliturvaa ei ole turvattu. Ja koska havainto on oikea, ratkaisun tulee jäädä voimaan myös erikoistilanteen jälkeen.

Into Kelan tartuntapäivärahan roolista toimeentulon ratkaisijana laantui, kun musiikintekijöille kävi ilmi, että sen myöntämiseen tarvitaan kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin poissaolo-, eristämis- tai karanteenipäätös. Kun tapahtumia peruutettiin, tällaisia päätöksiä ei vielä ollut olemassa. Peruutukset tehtiin ensin yleisön kaikkoamisen pelossa, sitten yleisön turvallisuuden näkökulmasta ja lopulta viranomaisten asettamien kokoontumiskieltojen perusteella.

Mitä tästä opimme? Tilaajan selvityksen peruutetuista keikoista ja menetetystä ansainnasta tulee riittää tartuntapäivärahan maksamiseen silloin, kun on todettu maanlaajuinen epidemia.

Onneksi ainakin joissakin pankeissa on avattu mahdollisuus erityisiin lyhennysvapaajärjestelyihin. Tällaisia toimenpiteitä nyt tarvitaan.

Artistituotteiden vähäisen kuluttajamyynnin vapauttaminen arvonlisäverovelvollisuudesta sekä lupaus siitä, ettei vähäinen myynti johda pakkoyrittäjyyteen olisivat pieniä, mutta oikealla tavalla vaikuttavia päätöksiä.

Olemme haastaneet Ylen johdon ja kaupalliset radiokanavat lievittämään musiikintekijöiden tuskaa painottamalla kotimaisen musiikin soittamista kanavillaan. Vetoomuksemme on saanut asiallisen vastaanoton. Lupaukset ovat kuitenkin juuri niin hyviä kuin on toteutus, totean minä vanhaa sananlaskua vähän mukaillen.

Henkisen jaksamisen tukeminen on olennaista. Musiikkialan toimijat ovat aktivoituneet todella hienosti luomalla nettiyhteisöjä. Niissä jaetaan tietoutta ja kokemusta sekä sparrataan kollegoja digitaalisen ympäristön hyödyntämisessä.

Kun tilanne jatkuu, henkinen jaksaminen taantuu. Miten tähän valmistaudutaan? Miten Kela huomioi tulevan ruuhkan? Freelancereiden ahdinko on niin suuri, että pelkästään heidän jononsa saattaa olla yllättävän pitkä.

Musiikintekijä työstää taidettaan alitajuisesti ja koko ajan. On todennäköistä, että suomalaiseen musiikkiin on parhaillaan löytymässä uudenlaisia sävyjä.

Kun olemme selättäneet tämän yhteisen ja hyvin poikkeuksellisen terveyteen, toisista huolehtimiseen ja ansainnan loppumiseen liittyvän kokemuksen, meillä on uudenlainen yhteiskunta. Meillä soi uudenlainen musiikki. Turvataan yhdessä sen aarteen löytyminen!

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät