Tietoa partituurimusiikin tuesta

Tietoa partituurimusiikin tuesta

Tuki kotimaisen musiikin edistämiseen

Teoksen arviointia ja edellytystä kotimaisen musiikin tukeen voivat hakea kaikki Teoston asiakkaat teoskohtaisesti. Jokainen teos arvioidaan erikseen noudattaen pohjoismaista kriteeristöä ja sitä verrataan vastaaviin toimikunnan käsittelemiin teoksiin. Toimikunta kiinnittää huomiota teoksen nuotinnettuun muotoon ja rakenteeseen sekä musiikillisten tapahtumien kerroksellisuuteen, tiheyteen ja moninaisuuteen. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, kuinka tarkkaan säveltäjä pystyy kontrolloimaan sävellyksen toteutusta partituurissa. Laajan esitysmateriaalin vaativat teokset lukeutuvat useinkin tuen piiriin. Tuki ei ole musiikin tyylilajiin perustuva.

Tukea voivat saada esitysmateriaalia edellyttävät kotimaiset teokset luokissa c, d ja e, joita on esitetty tilitysvuoden aikana konsertti-, radio- tai tv-alueilla. Esityksen kesto vaikuttaa tuen määrään. Tukea maksetaan teoksen säveltäjälle ja kustantajalle, joiden tulee olla Teoston asiakkaita. Tekijän on lisäksi oltava elossa tilitysvuoden alussa. Tukea maksetaan kerran vuodessa Teoston kesäkuussa maksettavan päätilityksen yhteydessä.

Teosten arvioinnin tekee ohjelmistotoimikunta

Ohjelmistotoimikunta on yksi Teoston hallituksen asettamista työryhmistä. Se määrittelee muun muassa tekijänoikeussuojasta vapaiden teosten sovittajaosuuksia ja ottaa kantaa plagiaattikysymyksiin.

Ohjelmistotoimikunta koostuu kuudesta musiikkialan asiantuntijasta  Elvis ry:n, Suomen Säveltäjät ry:n ja Suomen musiikkikustantajat ry:n edustajista. Kaikilla jäsenjärjestöillä on kaksi edustajaa. Teoston edustajana ja sihteerinä toimii ohjelmistoasiamies Jennah Vainio.

Teosten partituurit lähetetään pdf-tiedostona tai tulostettuna partituurina Teoston ohjelmistoasiamiehelle osoitteeseen jennah.vainio@teosto.fi, Teosto ry Lauttasaarentie 1, 00200 Helsinki
 

Vuoden 2012 tilityksessä tukea sai

  • Tukea sai 373 oikeudenomistajaa. Näistä 84 oli Elvisin ja 107 Suomen Säveltäjien jäseniä. Tukea sai myös noin 30 kustantajaa.
  • Tuen keskiarvo oli 522 €
  • Kymmenen oikeudenomistajaa sai tukea enemmän kuin 2500 €
  • Jaettavan tuen kokonaismäärä oli 195.000 €

Teoston BiisiPumppu tuo musiikin tekemisen ja musiikintekijät koulujen musiikkitunneille

OKM:ltä 40 000 euron avustus valtakunnalliselle kouluprojektille.

 
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt 40 000 euron avustuksen Teoston käynnistämälle valtakunnalliselle kouluprojektille, jonka tavoitteena on saada musiikin luova tekeminen osaksi suomalaisten koulujen opetustoimintaa.
 
”On hienoa, että OKM on mukana tukemassa BiisiPumppua. OKM:n tuki mahdollistaa hankkeen menestyksekkään toteuttamisen. On ollut myös erityisen ilahduttavaa huomata, että musiikintekijät ovat lähteneet innolla hankkeeseen mukaan. Esikuvien merkitys lasten ja nuorten harrastamisessa on valtava”, kertoo Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tomi Korhonen.
 
Projektin aikana tunnetut musiikintekijät, kuten Jukka Immonen, Ville Galle, Jenni Vartiainen ja Anssi Kela jalkautuvat kouluihin ympäri Suomen kertomaan, miten heidän biisinsä syntyvät ja opastamaan oppilaita musiikin tekemisessä opettajien apuna.
 
Koulujen BiisiPumppu-projekti on osa laajempaa Pumppu-hanketta, jolla halutaan parantaa musiikin menestymisen mahdollisuuksia ja musiikintekijöiden toimintaedellytyksiä Suomessa.  
 
BiisiPumppu-projektissa on mukana 13 pilottikoulua ympäri Suomen. Koulut ottavat musiikin tekemisen osaksi musiikin ja äidinkielen oppitunteja keväällä 2014. Kaikilla kouluilla on myös omat tekijäkummit, jotka ovat opettajien apuna ja tukena, kun musiikin tekemistä aletaan opettaa ja lapsia sekä nuoria ohjataan tekemään omia biisejään.
 
Projektista sisältöä tulevaan opetussuunnitelmaan
 
Projektin aikana dokumentoidaan musiikin tekemistä osana opetusta ja pyritään löytämään toimivimpia tapoja opettaa musiikin tekemistä luokkahuoneympäristössä. Jo olemassa olevia työkaluja ja menetelmiä hyödynnetään projektissa mahdollisimman monipuolisesti. Samalla pyritään madaltamaan kynnystä ottaa luova musiikin tekeminen mukaan koulujen musiikinopetukseen. Tavoitteena on, että löydöksistä saataisiin uusia avauksia vuonna 2016 tehtävään opetussuunnitelmaan.
 
Kouluprojekti jatkuu kevätlukukauden 2014 ajan
 
Kouluprojekti käynnistettiin marraskuussa 2013 ja osa musiikintekijäkummeista on jo ehtinyt tehdä kouluvierailuja. Toden teolla musiikkia aletaan tehdä kouluissa keväällä 2014, jolloin musiikintekijät kiertävät omissa kummikouluissaan.
 
Mukana projektissa ovat Teoston lisäksi myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Rockway, Kustannusosakeyhtiö Otava, F-Musiikki ja Atea Finland.

Liity nyt Teoston jäseneksi!

Miksi liittyä

Teoston asiakas ei ole vielä jäsen. Vain jäsenenä voit päättää ja vaikuttaa Teoston toimintaan. Jäsenet esimerkiksi valitsevat Teoston hallituksen ja hyväksyvät tärkeimmät tilityksiä ja jakosääntöä koskevat periaatteet. Teoston jäseniä on n. 700, mutta asiakkaita on kymmeniä tuhansia. Suurin osa Elvis ry:n jäsenistä on myös Teoston jäseniä.
 
Teoston jäsenyys ei maksa mitään, joten liity heti, niin voit vaikuttaa!
 
Teosto kutsuu jäsenistönsä huhtikuussa kevätkokoukseen ja joulukuussa syyskokoukseen. Kevätkokouksen jälkeen tarjotaan illallinen. Kevätkokous on myös tärkeä tekijöiden kohtaamispaikka. 
 
Kuka voi hakea Teoston jäsenyyttä
Voit hakea Teoston jäsenyyttä, mikäli olet ollut Teoston asiakas vähintään neljä vuotta ja mikäli olet saanut tilityksiä ainakin kahdelta vuodelta. Olet sopiva hakemaan Teoston jäsenyyttä, jos nämä ehdot täyttyvät. Jäsenyyspäätökset tehdään kuitenkin kokonaisarvioinnin pohjalta ottaen huomioon mm. hakijan asiakkuusaika Teostossa, rekisteröityjen teosten määrä, tilitysten määrä ja toiminta musiikkielämässä.
 
Miten
Klikkaa tästä Teoston jäsenhakemuslomakkeeseen. Jäsenyyttä on haettava kirjallisesti. Jos et löydä asiakassopimuksesi solmimispäivämäärää, voit jättää sen täyttämättä. Kerro itsestäsi ja tuotannostasi lyhyesti. Ohjeet löytyvät myös Teoston sivuilta. Valitettavasti Teostolla ei ole vielä sähköistä hakemusmahdollisuutta, joten hakemus ja liitteet on tulostettava ja lähetettävä postitse Teostolle osoitteeseen Lauttasaarenkatu 1, 00200 Helsinki.
 
Esimerkki
Liitä hakemukseesi ansioluettelo tai perustele hakemustasi esimerkiksi näin:
 
Hakemuksen kohta 1. 
”Olen 30-vuotias musiikintekijä Pankakoskelta. Olen ollut Teoston asiakas vuodesta 2003, ja sävellän sekä sanoitan laulelma-, rock- ja popmusiikkia. Olen tehnyt musiikkia seuraaville artisteille, jne.”
 
Hakemuksen kohta 2.
 ”Olen aktiivinen ja kiinnostunut olemaan mukana päättämässä tekijöiden yhteisistä asioista. Yhdistys tarvitsee monipuolisen jäsenistön. Jäsenet tuovat yhdistykseen jatkuvuutta ja erilaisia näkökulmia.” (Kerro omin sanoin).
 
Jäsenyys kannattaa! Yhdessä olemme enemmän. 
 
Teoston hallitus käsittelee jäsenhakemuksia kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.
 
Elvisin toimisto antaa mielellään lisätietoja.
toimisto@elvisry.fi, puh. 09 407 991

Vuoden Merilaulu 2014 -sävellys- ja sanoituskilpailu

Kotkan kulttuuriasiainkeskus, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry sekä Warner Music Finland toivottavat musiikintekijät tervetulleiksi osallistumaan Vuoden Merilaulu 2014 -sävellys- ja sanoituskilpailuun! Luethan uudistetut säännöt huolella, sillä esimerkiksi sanoituksien aihepiiriä ei enää rajata.

 
 

Kilpailun säännöt

 

Vuoden Merilaulu on sävellys- ja sanoituskilpailu, jossa etsitään aiemmin esittämättömiä lauluja. Sanoitusten aihepiiri sekä sävellysten tyylilaji ovat tekijöiden vapaasti valittavissa. Sanoituksien ei siis tarvitse liittyä mereen. 
 
Laulun kesto saa olla enintään 4 minuuttia ja sen esityskieli on suomi tai ruotsi. Laulun tekijät valitsevat itse esittäjän tai esittävän ryhmän sekä demoäänitteelle että finaalikonserttiin. Esittäjän ei tarvitse olla sama demoäänitteellä ja finaalikonsertissa. 
 
Kilpailukappale lähetetään mp3-muodossa osoitteeseen kilpailut@elvisry.fi. Mukana on oltava sanoitukset erillisenä liitteenä, jossa ei saa näkyä tekijätietoja. Kilpailukappale sekä kaikkien tekijöiden yhteystiedot ilmoitetaan sähköpostin saatetekstinä. Huom. ei nuotteja, ei nimimerkkejä eikä muutakaan ylimääräistä lähetykseen!
 
Yksi säveltäjä tai sanoittaja voi olla osallisena korkeintaan kahdessa kilpailukappaleessa. 
 
Kilpailukappaleiden on oltava perillä ma 28.4.2014 klo 15.00 mennessä. Esa Niemisen johdolla toimiva esiraati valitsee finaaliin 10 laulua. Finaaliin valittujen teosten tekijät julkistetaan 21.5.2014.
 
Finaalikonsertti 
Finaalikonsertti järjestetään la 26.7. 2014  iltapäivällä Meriareenalla, Kotkassa. 
 
Kilpailijoita säestää järjestäjien valitsema yhtye. Kilpailijat voivat käyttää myös omaa säestäjää tai laulaa ilman säestystä (yhtyeet). Mikäli tekijöillä ei ole mahdollisuutta lähettää omaa esittäjää, voi säestävä yhtye solisteineen esittää kappaleen finaalikonsertissa. Tässä tapauksessa esitys ei kuitenkaan kilpaile Kotkan Ruusu –palkinnosta.
 
Finaaliteosten tekijöitä informoidaan kesäkuun alussa tarkemmin harjoitus- ja konserttiaikatauluista sekä muista järjestelyihin liittyvistä asioista. Tekijöiden on tuolloin myös toimitettava kappaleen nuotti säestävää yhtyettä varten.  
 
Palkinnot
1. palkinto 2.000 €
2. palkinto 1.200 €
3. palkinto    700 €
Kotkan Ruusu -palkinto parhaasta esityksestä 1.000 €
 
Warner Music Finlandilla on ensisijainen neuvotteluoikeus finaalikappaleiden mahdollisesta julkaisemisesta.
 
Järjestäjät
Kilpailun järjestää Kotkan kulttuuriasiainkeskus, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry sekä Warner Music Finland. Kilpailun johtajana toimii meripäiväjohtaja Niilo Sevänen ja tuomariston puheenjohtajana kapellimestari Esa Nieminen.
 
Tiedustelut, kilpailijat
 
Media
Nina Lith
Viestintäpäällikkö 
nina.lith@elvisry.fi
puh. 041 517 8998
 
 

Kilpailun tiedot löytyvät myös Kilpailut-osiosta.

 

Laajaa yhteistyötä tekijänoikeuslain uudistamiseksi

Tekijänoikeusjärjestöjen, televisioyhtiöiden ja operaattoreiden edustajat ovat jättäneet opetus- ja kulttuuriministeriölle yhteisen aloitteen televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluihin soveltuvan sopimuslisenssin säätämiseksi tekijänoikeuslakiin. 

 
Sopimuslisenssi poistaisi palveluiden tuottamisen oikeudellisen epävarmuuden, takaisi tekijöille kohtuulliset korvaukset sekä toisi sisällöt jatkossakin laajasti kuluttajien saataville.
 
”Aloite toteuttaa Kopioston strategiaa toimia tietoyhteiskunnan ja monikanavaisen mediamaailman ytimessä rakentavassa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kuluttajien eduksi. Laajakantaisilla neuvotteluilla saavutettu ratkaisuehdotus takaa tekijöille oikeudenmukaiset korvaukset sekä tukee kotimaista sisällöntuotantoa ja työllisyyttä”, iloitsee Kopioston toimitusjohtaja Pekka Rislakki.
 
Aloitteen taustalla on sähköisen median keskeisimmistä toimijoista koostuva ryhmittymä, jonka muodostavat televisioyhtiöt MTV, Sanoma Entertainment Finland, Yleisradio, operaattorit DNA, Elisa, TeliaSonera Finland sekä tekijänoikeusjärjestöt Kopiosto, Teosto ja Tuotos. Aloite on historiallinen, koska ensimmäistä kertaa televisioyhtiöt, operaattorit ja tekijänoikeusjärjestöt esittävät yhteisen ratkaisuehdotuksen televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluiden kehittämiseksi.
 
Ratkaisuehdotus perustuu sekä tarkkarajaiseen sopimuslisenssiin että osapuolten väliseen suoraan sopimiseen. Tekijänoikeusjärjestöt sopivat palveluntarjoajien kanssa hallinnoimiensa oikeuksien käytöstä, jota sopimuslisenssi tukee ja täydentää. Televisioyhtiöt sopivat palveluntarjoajien kanssa signaalin käytöstä sekä palvelun käytännön toteuttamisesta.
 
Ratkaisuehdotus tukee kotimaista sisällöntuotantoa ja työllisyyttä sekä vastaa kuluttajien tarpeeseen katsoa televisiosisältöjä virallisten lähetysaikojen ulkopuolella. Lisäksi ratkaisu edistää sisältöjen saatavuutta nopeasti kansainvälistyvässä kentässä.
 

Musiikilla on tekijänsä.

Otsikon teksti on Elvisin slogan, jonka viestiä tulevana 60-vuotisjuhlavuotena koitamme saada levitettyä mahdollisimman laajasti päättäjille ja suurelle yleisölle. Toki on yksinkertaista ja itsestään selvää, että kaikella on tekijänsä. Ilman tekijää ei olisi musiikkiakaan eikä kaikkea siihen liittyvää jälkilöylyä. Musiikilla tarkoitan tässä nyt kaikkea sen teosolemuksen alkulähteeseen liittyvää: sävellystä, sanoitusta ja sovitusta – ja näiden yhteenliittymiä.

Musiikintekijä on suurelle yleisölle kuitenkin usein tuntematon, koska häntä ei nähdä parrasvaloissa. Tekijä ei välttämättä esiinny tai levytä itse ollenkaan, eikä hänellä tällaisessa tapauksessa ole levy-yhtiön kanssa sopimusta. Suuri yleisö on harmittavan tietämätön musiikintekijöiden ammattikunnasta, joka luo musiikin, jota artistit ja muusikot esittävät ja äänitteille tallentavat.

Musiikintekijöiden ammattikunnan olemassaolon lisäksi haluamme nostaa esille vanhvasti sen, mistä musiikintekijät saavat toimeentulonsa ja millaisessa asemassa he ovat sosiaaliturvan ja verotuksen suhteen, verrattuna palkansaajiin.

Musiikintekijä elää tekijänoikeuskorvauksista, joita hän saa pääasiassa Teostosta. Näitä korvauksia hän saa vain silloin, jos hänen tekemäänsä musiikkia esitetään, ja jos esityksistä tehdään esitysraportointi. Tekijä saa myös osuutensa äänitteiden myynnistä tekijänoikeuskorvauksina. Musiikintekijä ei kuitenkaan koskaan työpäivää aloittaessaan tiedä, tuleeko saamaan aherruksestaan rahallista korvausta, ja hyvin harvoin hän aloittaa työpäivänsä esimerkiksi lukemalla työtilausta – ainakaan rahallista korvausta sisältävää.

Tekijänoikeuskorvauksia verotetaan kuten palkkatuloa. Niistä ei kuitenkaan kerry eläkettä, sairauspäivärahaa eikä vanhempainrahaa kuten palkkatuloista. Ne eivät myöskään kerrytä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa. Mutta tekijänoikeuskorvaukset otetaan kuitenkin huomioon työttömyysetuutta vähentävinä tuloina.

Musiikintekijä toimii usein yrittäjänä. Tekijänoikeuskorvauksia ei kuitenkaan voi ohjata yritykselle, vaan ne katsotaan henkilökohtaisiksi tuloksi. Tähän haetaan muutosta hallitukselle lähetetyllä veroehdotuksella. Siinä Elvis ry (sekä Teosto, Musiikkikustantajat ja Suomen Säveltäjät) esittävät, että tekijä voisi halutessaan ohjata tekijänoikeuskorvauksia myös yrityksensä elinkeinotuloksi.

Tekijänoikeuslaissa sanotaan, että kun teos saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava ”sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”. Tämän toteuttamiseen olisi kyllä paljon hyviä keinoja vaikkapa netin kautta. Me uskomme siihen, että muitakin kuin meitä kollegoja kiinnostaa musiikin tekijät.

Musiikki merkitsee! Musiikki on kuulijalleen elämysmatka – ystävä, joka pitää kädestä koko elämän ajan, kohdusta hautaan. Se on tunteiden kieli, joka alkaa siitä mihin omat sanat loppuvat. Se on aikakone, jonka avulla voi palata menneeseen ja haaveilla tulevasta. Musiikki on läsnä, kun on aihetta juhlaan, kun kaipaa lohtua ja voimaa. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kertoo tarinoita, joihin voi samaistua.

Ajatellaanpa hetki maailma ilman musiikkia. Tai tulevaisuuden maailma ilman tänään, huomenna ja ylihuomenna syntyvää uutta musiikkia.

Musiikintekijä on oman aikakautensa ilmiöiden kerääjä, tulkki ja tallentaja, jonka teokset jäävät osaksi kulttuurihistoriaa. Musiikin tekeminen on mielekästä työtä, se antaa mahdollisuuden luoda uutta – sellaista johon ammennamme ympäristöstä, ilmiöistä, tuntemuksista sekä oman elämän tapahtumista. Musiikin tekeminen saattaa jopa liikuttaa tekijäänsä työnsä äärellä.

Muun muassa näitä musiikintekijyyteen liittyviä ydinviestejä tulemme kertomaan tulevan juhlavuotemme aikana. Kiitos ydinviestitiimillemme tärkeiden teemojen kokoamisesta!

”Ilman lauluntekijöitä koko muu sirkus on turhaa. Meistä kaikki lähtee.” (J. Karjalainen, Selvis 1/2013)

Aku Toivonen
Elvis ry:n toiminnanjohtaja

Etsin musiikista omaperäisyyttä


Kuva: Nauska

Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvosto on nimennyt muusikko ja musiikin tohtori Aija Puurtisen valtion musiikkitoimikunnan puheenjohtajaksi. Puurtinen toimii puheenjohtajana kaksivuotiskauden 2013–2014. Musiikkitoimikunta myöntää säveltaiteen apurahoja sekä avustuksia, valitsee säveltaiteen valtionpalkinnon saajan sekä arvioi opetus- ja kulttuuriministeriölle muun muassa valtakunnallisten kulttuuritapahtumien hakemuksia.

Ajatuksia puheenjohtajuudesta

”Edustan ilman muuta koko populaarimusiikkia ja erityisesti marginaalissa olevia tyylejä, artisteja ja yhtyeitä. Pyrin tietenkin tasapuolisesti huomioimaan myös kaikki muut musiikin edustajat. Tuon esille omaa asiantuntemustani ja toivottavasti vahvuuteni näkyvät myös päätöksissä.”

”Puheenjohtajana arvostan keskustelevaa yhteistyötä, en yksinvaltaa. Kunnioitan todella vahvasti jokaista toimikuntamme jäsentä ja heidän ammattitaitoaan.”

”On ollut upea mahdollisuus taiteilija-apurahojen myöntämisen yhteydessä tutustua minulle uusiin musiikkialan tekijöihin. Tekijöiden määrä lisääntyy, mutta valitettavasti jaettavat rahasummat pienenevät. Kokeneiden musiikkialan ammattilaisten lisäksi on riittävässä määrin nostettava uusia nuoria tekijöitä tuen piiriin.”

Vinkit apurahan hakijalle

”Hakemus kannattaa tehdä huolella ja muistaa, ettei hae rahaa jo tehtyyn työhön. Selkeät aikataulut, ei liikaa työprojekteja yhdelle vuodelle ja suunnitelmat tai jopa aiesopimukset esityspaikoista on hyvä laittaa hakemukseen.”

”Täsmälleen samaa hakemusta ei ole syytä lähettää vuodesta toiseen. Suosittelen harkitsemaan myös sitä, kuinka pitkälle ajanjaksolle apurahaa hakee. Jos raksittaa vain viisivuotisen (joita jaetaan vain kolme vuodessa), ei hakijaa huomioida muissa aikajaksoissa. Ainakin itse olisin erittäin otettu jopa puolivuotisesta, joten raksitus puolikkaasta viitoseen.”

Omat työkuviot nyt

”Työni on hyvin monimuotoista tai joku voisi sanoa, että pirstaleista. Laulajana toimin freelancerina ja teen keikkoja niin paljon kuin tuntuu hyvältä. Honey B & T-Bones -yhtyeen kanssa teen 50–70 keikkaa vuodessa, ja siihen päälle omat soolokonsertit. Esiintymisen lisäksi minulla on kuluvana lukuvuonna Sibelius-Akatemiassa pop/jazzlaulun lehtoraatti. Lisäksi opetan ja mentoroin Helsingin kaupunginteatterin näyttelijöitä ja tanssijoita. Opetustöitä olisi tarjolla vaikka kuinka paljon, ja rakkauteni laulua kohtaan on niin syvä, että haluan pitää sille aina tilan sydämessäni.”

”Viime vuonna annoin pikkusormeni myös tuomarointitehtäviin. Minut kutsuttiin syksyllä 2012 Uuden Musiikin Kilpailun tuomariksi, ja jatkan siinä tehtävässä vielä tälläkin kaudella.”

”Jostain yötunneista kaivan aikaa myös laulupedagogiikan- ja äänentutkimuksen työhöni. Aloitin lasten laulunopetukseen liittyvän post doc -tutkimuksen 2010. Toivoisin saavani apurahan, jotta saisin viimeisteltyä kaksikielisen julkaisun tutkijoille ja laulupedagogeille.”

”Edustan Suomen laulupedagogeja kansainvälisissä EVTA-kokouksissa (European Voice Teachers Association). Valtion musiikkitoimikunnan puheenjohtajuus työllistää huomattavasti enemmän kuin olin ajatellut, ja lisäksi olen vielä Musiikin edistämissäätiön (MES) äänitetuotannon asiantuntijatoimikunnan jäsen.”

Tulevaisuuden suunnitelmat

”Suunnitelmia on paljon ja haaveita vielä enemmän. Parhaillaan työstämme HBTB:n uutta levyä. Projekti on ollut hidas, ja toivottavasti saamme keväällä ulos uutta materiaalia. Uusia aluevaltauksia en ole mielestäni koskaan suunnitellut, vaan niitä on tullut elämääni kun on ollut sen aika. On toki hetkiä, jolloin toivoisin voivani keskittyä enemmän vain säveltämiseen.”

Musiikin merkitys

”Musiikki ”liikuttaa” minua monella tavalla – esiintyvänä taiteilijana ja musiikin ”kuluttajana” . Nautin siitä, että saan olla osa mitä monimuotoisempia konsertteja ja liikuttua, tyrmistyä ja ilahtua sekä altistaa itseni musiikin vietäväksi. Toivon ja etsin musiikista ja sanoituksista omaperäisyyttä, haavoittuvuutta ja asennetta.”

Järjestäytymisen voima

”Vertaistuki on aina tärkeää. Vaikka saamme netin kautta tietoa kaikesta mahdollisesta, ovat yhteiset seminaarit ja koulutukset äärimmäisen tärkeitä musiikin tekijöille. Järjestäytymällä nuoremmat tekijät muun muassa tutustuvat vanhempiin ja kokeneisiin kollegoihin. Järjestäytymällä meillä on myös voima esittää päättäville tahoille muutostoiveita ammattiimme liittyvissä epäkohdissa.”

Onnea, menetystä ja toivoa

Elämä on tuonut musiikillisia onnistumisia, joita Hanna ei osannut odottaa, mutta myös yllättäviä menetyksiä. Kun puoliso ja työtoveri Juha Lido Salonen viisi vuotta sitten menehtyi, moni sanoi, että Ekolan laulut taitavat olla lauletut.

– Se tuntui vieraalta ajatukselta – olenhan mä aina hankkinut leipäni keikkailemalla. Juha oli keikoilla mukana soittamassa ja myös myi keikat ja hoiti ihan kaikki käytännön asiat. Hän oli myös tuottajana mun levyillä. Jäin siis yksin monella tapaa. Me ehdittiin olla yhdessä parina ja työparina vuodesta 90 vuoteen 2008. Mutta missään kohtaa ei tullut tunnetta, että musiikinteko pitäisi lopettaa.

– Mun elämä on jakautunut kahtia. On Juhan kuolemaa edeltävä ja sen jälkeinen elämä – ja myös musiikin tekeminen.

Tärkeät Saara ja Martti

Hanna syntyi seitsenlapsiseen perheen kuudentena, vuonna 1961. Lapsuudenkoti oli Satakunnassa Illon kylässä, joka nykyisin on Sastamalaa.

– Me asuttiin ihan maaseudulla, eikä päästy musiikkiopistoon tai pianotunneille kuten kaupungissa asuvat serkut. Meidän sisarusten elämää liidasi se, että ite piti tehdä kaikkee. Me urheiltiin ja puuhasteltiin, ja meillä laulettiin aina. Kotona saatettiin yhden illan aikana laulaa koko kansakoulun laulukirja läpi, ja koulumatkat siskon kanssa taittuivat laulaen. Isä oli matkasaarnaaja, mikä sävytti meidän elämää. Seurat ja hengelliset tilaisuudet tuli tutuiksi, ja niissä me Heikkilän sisarukset aina laulettiin äänissä.

– Vanhemmat ei niinkään osallistuneet musisointiin, paitsi joskus harvoin. Lapsuuden kauneimpina hetkinä mun muistoissa on ne, kun isä säesti harmoonilla ja äiti lauloi.

Kasettimankkaa sekä Suzy Quatron ja Johnny Cashin kasetteja varten säästettiin yhdessä. Hannan sisaruksista Martti Heikkilä ja Saara Suvanto hankkivat kitarat ja alkoivat kirjoittaa omia lauluja  jo lapsina. Heidän tekemisensä musiikin parissa oli määrätietoisempaa kuin Hannan, joka ei suunnitellut musiikista ammattia.

– Saara lauluntekijänä oli mulle vahva esikuva. Hän menetti näkönsä elämänsä puolivälissä, 20-vuotiaana, ja sanoi silloin, että vaikka näkö vietiin, niin musiikkia ja laulamista ei voi häneltä koskaan viedä.

Saara sanoitti ja sävelsi ahkerasti ja sai levytyssopimuksen Polygramiin, Gugi Kokljuschkinin talliin. Hanna harrasti laulamista ja keksi äänittää kasetin äidilleen, äitienpäivälahjaksi.

– Saara lähetti sen kasetin salaa Gugille, joka sitten pyysi mua tekemään kunnon demon. Myös Saaran ensimmäisen levyn tuottaja Alihangan Jukka oli omalla tahollaan vinkannut Gugille minusta. Silloin olin yhdessä kristillisessä lehdessä töissä ja ottanut sieltä kaksi kuukautta virkavapaata gradun tekoa varten. Tuli hirvee draivi tehdä gradu jo kuukaudessa, jotta se toinen kuukausi jäisi demon tekemiseen.

Demo tehtiin veljen Martti Heikkilän biiseistä. Myös teologian gradu valmistui suunnitelmien mukaan, ja Hanna oli vihkimystä vaille valmis papin virkaan. Urasuunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Gugi innostui demosta ja tarjosi levytyssopimusta.

Ensikertalaisena studiossa

Tuottaja Veikko Samuli ei turhia puhellut, kun lauluja äänitettiin. Ensimmäisenä studiopäivänä Hanna lauloi samalla vimmalla purkkiin 11 biisiä ja toisena päivänä yhden.

– Ei mulla ollut mitään mallia siitä, miten olisi pitänyt laulaa ja miltä kuulostaa. Toisaalta ei ollut mitään odotuksiakaan eikä menestymisen paineita. En ollut koskaan ajatellut, että musta tulisi levylaulajaa. Se oli vaan jotain hauskaa, jotain mitä elämässä tapahtuu. Oletin, että mun levy löytyy muutaman kuukauden päästä Anttilan alelaarista 9,95 markalla.

Ensimmäinen single julkaistiin vuonna -90, ja sillä ollut He (säv. & san. Martti Heikkilä) esitettiin Mainostelevision levyraadissa. Katsojat äänestivät laulun suosikikseen, ja Hannalle alkoi tulla ihailijapostia.

– Mun juttuni jakoi mielipiteitä heti alusta saakka. Muutama radiotoimittaja soitti mua aktiivisesti ja sitten oli niitä, jotka eivät soittaneet lainkaan. Musta tuntuu, että kansa kuitenkin otti mut omakseen ja toivoi mua radiosta, ja siitä se lähti.

– Joissan sen aikaisissa levyarvioissa kirjoitettiin, että ”jos tästä nyt joku tulee mieleen, niin ehkä Saara Suvanto”. Se, että me ollaan siskoksia, ei ollut julkisesti tiedossa. Meitä nauratti kovasti tuo vertailu.

Yllätysmenestys

Myöhemmin samana vuonna julkaistiin singlellä Villihevosia (säv. & san. Martti Heikkilä) ja lokakuussa debyyttialbumi Hanna Ekola. Levy myi seuraavana vuonna kultaa ja myöhemmin platinaa. Hanna sai vuoden naissolistitulokkaan Emman vuonna -91. Kultaa myi myös seuraava levy Joutsentanssi (-92), jolla on pääosin Martti Heikkilän kirjoittamia lauluja.

Hanna jätti työnsä toimittajana lähti keikoille, joita riitti niin paljon kuin vain jaksoi tehdä. Oli konserttikiertuetta Matin ja Tepon kanssa, oli tanssilava- ja ravintolakeikkoja Hangosta Inariin sekä bändin että taustanauhojen kanssa. Hanna nautti työstään, vaikka se oli rankkaakin.

– Niiden aikojen arvon ymmärtää oikeastaan vasta näin vuosien päästä. Kun seuraa näitä uusia alalle tulijoita ja elää sitä kautta niitä vuosia uudestaan, niin… no, olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain joskus sellaisen laulun, jonka avulla pääsin tekemään musiikin parissa sitä perustyötä, jota teen tänä päivänäkin. Alkuvuosien hulabaloota en kaipaa.

– Suuri yleisö muistaa mut edelleen Villihevosista. Kyllähän se vähän tuntuu julmalta, tai ei ainakaan kovin mukavalta, että tulen määritellyksi ihan ensimmäisen työni kautta vielä 23 vuoden jälkeen.

Lavoilta kirkkoihin

Ensimmäiset neljä vuotta Hanna sai tehdä keikkaa omalla ohjelmistollaan, mutta sitten alkoi tulla paineita esittää myös perinteisempää tanssimusiikkia.

– Siihen mä en koskaan oikein sopeutunut. Ajattelin, että siihen hommaan on parempia, ja että mä olen tosi hyvä Hanna Ekolana. Mutta yleisenä tanssittajana olemista en koe omaksi jutukseni.

Uusi keikkamiljöö löytyi kirkoista vuonna -94, ja ravintolakeikat jäivät kokonaan vuoden -97 jälkeen,  jolloin julkaistiin ensimmäinen hengellinen albumi Kiitos elämän lahjasta.

– Siihen saatiin Pekka Pohjola sovittajaksi ja toiseksi tuottajaksi, mikä muutti tekemistä tyylillisesti. Levy myi ihan kivasti, 15 000 kappaletta, mikä oli sillä hengellisen musiikin saralla ihan hyvä määrä. Painopiste muuttui sitten sinne.

Yhteistyö Pohjolan kanssa jatkui myös seuraavilla hengellisillä levyillä (Enkelin siipien havinaa, Et ole yksin, Lupaus) sekä joululevyllä Joulunaika.

– Pekka pyysi mukaan tuntemiaan soittajia, ja muutaman kerran meillä oli jopa Radion sinfoniaorkesterin jousikvartetti, jota äänitettiin meidän olohuoneessa. Nyt ajatellen se oli jotain ihan käsittämätöntä. Ihan mieletöntä juhlaa. Tänne Pusulaan ne kaikki soittajat aina tuli.

Hengellisille levyille tekivät lauluja muiden muassa Pekka Laaksonen, Anna-Mari Kaskinen, Petri Laaksonen ja Pekka Simojoki. Hanna sävelsi ja sanoitti jonkin verran, mutta koki, että hengellisen musiikin esittäminen on enemmän hänen juttunsa kuin sen kirjoittaminen.

– Vaikka olen kasvanut uskonnollisessa ympäristössä, niin jostain ihmeen syystä multa itseltäni ei meinaa syntyä sellaisia korvamerkittyjä hengellisiä lauluja, joissa rakkaus on puhtaasti Jumalan rakkautta. Mun laulutekstit on enemmänkin maallisia ja inhimillisiä, tässä hetkessä olevia.

Niitä maallisempia tekstejään Hanna sävelsi itse, ja yhdessä Lido Salosen kanssa, albumeilleen Luonnonlapset (1994) ja Aurinkotie (2011). Kun Aurinkotien viimeisiä ottoja äänitettiin marraskuun viimeisinä päivinä 2008 kotistudiossa Pusulassa, tuli suruviesti Pekka Pohjolan poismenosta. Lido Salonen lähti viikon kuluttua, vuorokausi syöpädiagnoosin jälkeen.

– Levy ei ollut ihan viimeistelty, mutta julkaistiin silti sellaisenaan. Siihen jäivät Pekan ja Juhan viimeiset soitot.

Hanna jäi yksin 10-vuotiaan poikansa kanssa, ja huolena oli vasta aloitettu talonrakennusprojekti.

– Juhan kuoleman jälkeisenä aamuna katselin niitä talon perustuksia ja mietin, että tohon kohtaan olisi tullut mun työhuone ja tohon Juhan studio.

Toiveikasta surua

Salosen kuolemasta tuli itsenäisyyspäivänä 2013 kuluneeksi viisi vuotta. Se omakotitalo työhuoneineen on valmistunut Pusulan maalaismaisemaan. Studio on vielä vähän kesken. Isoista ikkunoista näkyy järvelle ja kauas. Maisema on levollinen, samanlainen kuin talon emäntä, joka kertoo tarinaansa tyynesti ja toteavasti, ilman draamaa tai katkeruutta.

Surun läpikäyminen ei ole ollut Hannalle uutta. Onpa häntä sanottu jossain yhteyksissä surun ammattilaiseksikin, koska myös sisko, veli ja molemmat vanhemmat ovat siirtyneet tuonpuoleiseen. Hänen 12 ajatelmakirjaansa käsittelevät surua – kuitenkin aina vahvasti toivon näkökulmasta, kuten myös ne laulutekstit, jotka päätyvät omaan ohjelmistoon. Raastavimmista suruntunteista kertovat tekstit saavat mennä muiden laulettaviksi.

– Mulla on vastuu siitä, etten mene tekemään omaa surutyötäni ihmisten eteen niin, että heidän täytyisi mua kantaa. Niin päin sen täytyy olla, että mulla on heille annettavaa oman stoorini kautta. Kirkkokeikoilla olen pitänyt omaa suruani tietyllä tavalla esillä, ja on ollut luonnollista kertoa, mihin tekstini pohjautuvat ja mistä lähtökohdista käsin laulan näitä luopumisesta ja toivosta kertovia laulujani.

– On eri asia, mitä käsittelen yksin tai ystävien kanssa. Mutta kun kirjoitan lauluja tai kirjoja, haluan jättää päällimmäiseksi hyvän tunnelman ja antaa ihmisille tilaa kokea teksti omalla tavallaan.

Hannalla on nyt monta roolia. Hän on paitsi lauluntekijä, kirjailija ja artisti, niin myös keikkamyyjä ja markkinoija.

– Aina on vähän sellainen pitäisi ja pitäisi -tunne. Ja laulut syntyvät parhaiten silloin, kun mun ei oikeastaan pitäisi tehdä niitä. Kun olen kirjoittamassa kirjaa, tekee mieli kirjoittaa laulu. Ja päin vastoin. On haaste tehdä kirjoitustöitä kahdeksasta neljään. En ole pohdiskelija vaan tunnekirjoittaja, jonkun tietyn hetken kuvaaja. Laitan silmät kiinni, tyhjennän pään muista asioista ja tunnustelen. Sitten annan ajatuksen tulla ja vien tekstin maaliin asti. Kutsun tätä assosioivaksi kirjoittamiseksi – en kylläkään tiedä, onko se mikään oikea termi.

Keikat pyörivät oman yrityksen kautta, eikä levyjen julkaisijan löytäminen ole koskaan ollut ongelma.

– Radiosta mun on tosi vaikea päästä läpi. Mutta levyt on myyneet riittävän hyvin ja aina niistä on omilleen päästy. Yleisö on aikanaan ollut laaja, ja koska mulla ei ole ollut tekemisessä taukoa, niin kuulijat on pysyneet mukana.

Hanna tekee keikkaa yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, pianisti-laulaja Virpi Salon kanssa.

Uuden edessä nollapisteessä

– Olen ollut risteyskohdassa elämässäni ja nyt tuntuu, että musiikin kanssa pitäisi mennä eteenpäin. Olen löytänyt kirkkopuolelta ihanan miljöön ja yleisön, ja mun pitäisi pystyä tekemään sellaista musaa, joka toimii myös siellä. Se ei ole ihan helppo yhtälö.

Hannan perusluottamus omaan tekemiseen on silti vahva, ja epäröinnin tunteet menevät ohi päivässä. Kaikesta menetyksestä, kivusta ja luopumisesta huolimatta hän ajattelee, että se mitä on tapahtunut, on tuonut laulujen tekemiseen jotain hyvää.

– Ilman kaikkea tätä en ehkä olisi koskaan tullut ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että keskitynkin vain sanoittamiseen. Tämä ratkaisu on ollut tosi vapauttava.

Uudeksi lauluntekijäkaverikseen Ekola on löytänyt Kai Jämsän, joka tekee sävellykset hänen teksteihinsä. Yhteisiä lauluja on mennyt myös muille kuin omille levyille, mikä on vaikuttanut Hannan artistiminään.

– Teksti on aina ollut mulle tärkeä, olen aina kokenut olevani tulkitsija. Mutta ihan viime kuukausina mulle on tullut ihan uudenlainen vastuuntunto siitä, että artistina haluan välittää mahdollisimman hyvin tekstin sanoman. Kunnioitan tekstejä, joita saan laulaa.

Hanna rakastaa työtään, joka tarjoaa koko ajan uutta opittavaa.

– On niin ihana tunne olla taas kerran nollapisteessä, vaikka on tehnyt näin monta vuotta tätä työtä. Näen sen tunteen mahdollisuutena.

Elvisin jäsenkysely 2013


Elvisin jäsenet pitivät yhdistyksensä toiminnassa tärkeänä (luvut vastausten keskiarvoja asteikolla 1 – 5):

I  Tekijän taloudellisten ja ammatillisten etujen edistäminen 4,6

II  Tekijänoikeuden parantaminen 4,6

III  Tekijyyden arvostuksen kohottaminen 4,4

Teksti: Nina Lith

Kuvitus: Esa Vehmassalo

Lue artikkeli verkkoversiona

 

Elvisläiset toivovat edunvalvontaa, tietoa ja verkostoitumista
 

Elvis ry toteutti kesällä 2013 jäsentyytyväisyyskyselyn, jossa selvitettiin, miten yhdistyksen toiminta palvelee jäsenten tarpeita. Lisäksi kartoitettiin jäsenistön maantieteellistä ja koulutuksellista jakautumaa. Kysely lähetettiin kaikille Elvisin jäsenille, ja vastauksia kerättiin 210 kappaletta. Edellinen vastaava kysely toteutettiin vuoden 2011 keväällä. 

Tuloksista selviää, että Elvisin jäsen on tyytyväinen yhdistyksen palveluihin ja toimintaan sekä yhteyshenkilöiden ystävällisyyteen, asiantuntevuuteen ja aktiivisuuteen. Elvis on onnistunut erityisesti neuvontapalveluissaan, ja toiminnan koetaan yleisesti kehittyneen positiiviseen suuntaan viimeisimpien kahden vuoden aikana.

Nuorten ja naisten määrä kasvussa 

Demografisesta informaatiosta haluttiin esittää mahdollisimman tarkat luvut, joten tietoa koostettiin koko jäsenistöstä, eikä vain 210 vastanneeen osalta. Näin ollen jäsenten demografiset tiedot pitävät kattavasti paikkansa, ja voit tutustua niihin tämän artikkelin kuvituksesta. 

Infografiikasta käy ilmi, että Elvisin jäsen on keskimääräisesti pääkaupunkiseudulla asuva, noin 50-vuotias mies, joka on liittynyt jäseneksi vuosina 2001–2010. Yhdistys on kuitenkin saamassa yhä enemmän naisia sekä nuorempia musiikintekijöitä jäsenikseen. Viime vuonna liittyneistä jäsenistä jo 37,5 prosenttia oli naisia, ja ikäjakauma kertoo 36–40-vuotiaita olevan jo 3 prosenttia enemmän kuin 60–70-vuotiaita. 

Kyselyyn vastanneiden mukaan Elvisin jäsen on pääosin itse oppinut musiikilliset taitonsa, mutta hankkinut usein lisäksi myös muun alan koulutuksen. 85 prosenttia vastanneista ilmoittaa musiikillisen erikoisosaamisensa koostuvan pääosin säveltämisestä, ja jopa 70 prosenttia myös musiikin esittämisestä.  Elvisin jäsen työskentelee musiikkialalla pääosin freelancerina. 

Vaikka Elvisin jäsenet asuvat pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla, sai yhdistys kritiikkiä osakseen toiminnan keskittymisestä liikaa kyseiselle alueelle. Yhdistyksen näkökulmasta kyse on kuitenkin resurssien asianmukaisesta kohdentamisesta: koska yhdistys maksaa jäsenten matkakulut yhdistyksen kokouksiin, on kustannustehokkainta järjestää tilaisuudet siellä, missä suurin osa jäsenistä asuu. 

Kritiikki pääkaupunkiseutukeskeisyydestä on kuitenkin ehdottoman ymmärrettävää ja tämän johdosta Elvis pyrkii tuomaan erilaisia tapahtumia juhlavuoden aikana myös maakuntien alueille. Näitä kyseisiä tapahtumia esitellään jo tämän lehden takakannessa sekä Elvisin nettisivuilla sitä mukaa, kun tilaisuudet varmistuvat. 

I     Palvelun ystävällisyys 4,3

II   Asiantuntevuus 4,1

III Tiedottaminen ajankohtaisista asioista; viestintä 4,1

Elvis koetaan ystävälliseksi ja asiantuntevaksi

Merkillepantavaa Elvisin jäsenkyselyssä on, ettei mikään osa-alue ole voimakkaasti todella hyvin tai vastaavasti todella huonosti. Jäsenet arvostavat Elvisissä kuitenkin korkealle ystävällisyyttä, asiantuntevuutta sekä tiedottamista ajankohtaisista asioista. Selvis-lehti, yhteyshenkilöiden tavoitettavuus ja aktiivisuus, sähköinen uutiskirje sekä erilaiset tilaisuudet saavat myös kiitosta. 

Kriittisestä näkökulmasta käsin Elvisin ei puolestaan koeta olevan yhteiskunnallinen vaikuttaja, eikä Elvisin koeta vaikuttavan päättäjiin riittävästi. Koska musiikintekijöiden edunvalvonta on Elvisin toiminnassa perustuskivi, otettiin tämä huomio äärimmäisen vakavasti vastaan. Käsityksen taustalla saattaa olla se seikka, että Elvis toimii usein yhteistyössä isompien vaikuttajaorganisaatioiden kanssa, jolloin edunvalvonta on osa yhteistyötä ja siten helposti ”piilossa”. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, ettei edunvalvonnan toimenpiteistä ole välttämättä riittävästi tiedotettu jäsenistölle. Elvisin yhtenä tulevaisuuden tavoitteena onkin jatkossa pyrkiä kertomaan edunvalvonnan toimenpiteistä yhä enemmän.  

I    Päättäjiin vaikuttaminen 3,4

II   Nettisivujen laatu 3,7 (ennen uudistusta)

III Tekijänoikeuden edistäminen 3,8
 

Toiminta tärkeysjärjestykseen

Jäseniltä saatiin runsaasti toiveita, joiden pohjalta voidaan entistä tarkemmin kohdentaa toimintaa. Musiikintekijöiden edunvalvontatehtävät koettiin selkeästi tärkeimmäksi, ja se tuleekin edelleen olemaan Elvisin kirkastettu toiminnan tarkoitus.

Yleisemmän tason käsitteet ”tekijänoikeuden parantaminen” ja ”tekijyyden arvostamisen kohottaminen” tulivat myös vahvasti esiin, ja Elvis tulee edelleen kohdentamaan myös niiden edistämiseen resursseja. Lisäksi yhdistyksen vero- ja lakineuvonnan merkitys korostui tärkeänä osana Elvisin jäsenpalveluja. Elvis haluaakin saattaa yhä useammalle jäsenelle tietoa siitä, että Elvisin jäsenet ovat oikeutettuja saamaan maksutonta apua lakimieheltä veroilmoituksen tekemiseen. Toimistolta saa lisäksi avustavaa laki- ja sopimusneuvontaa, ja harkinnan mukaan myös laajempia lakimiehen palveluita.

Kysely pohjana ensi vuoden toimintasuunnitelmalle

Tuoreeseen, syyskokouksessa hyväksyttyyn vuoden 2014 toimintasuunnitelmaan kirjattiin tavoitteita tämän kyselyn pohjalta. Toimintaa tullaan ohjaamaan yhä enemmän kaksikanavaisesti edunvalvontaan sekä jäsenpalveluihin. Edunvalvonta puolestaan jakautuu kansalliseen ja kansainväliseen toimintaan, ja jäsenpalveluiden kehittämistä varten on vuonna 2013 perustettu tiimi. 

Kyselyn perusteella jäsenet haluavat paitsi edunvalvontaa, myös tietoa ja verkostoitumismahdollisuuksia. Elvis tulee siten jatkossakin tiedottamaan jäsenilleen ahkerasti yleisistä alaan liittyvistä asioista. Lisäksi neuvontapalveluita ja verkostoitumismahdollisuuksia pyritään entisestään kehittämään jäseniltä saatujen ideoiden ja ajatuksien pohjalta. 

Kyselyllä saatiin kerättyä arvokasta tietoa Elvisin toiminnan kehittämiseen. Lämpimät kiitokset kaikille vastanneille!

Poimintoja vastauksista

”Elvisillä voisi olla toimintaa – koulutusta, seminaareja yms. – muuallakin kuin Helsingissä.”

”Juhlia on, mutta vaikuttaako yhdistys päättäjiin?”

”Se hoitaa hommat hienosti, henkilökunta on motivoitunutta ja ystävällistä.”

”Aluepoliittinen tasa-arvo kaipaisi kohentamista.”

”Elvisin jäsenmaksun hinta-laatusuhde on käsittämättömän kova. Elviksen jäsenyydestä on ollut omalle uralleni ratkaisevan paljon hyötyä monin eri tavoin.”

”On tärkeää, että musiikin parissa työskentelevillä on edes jonkinlaista asiantuntija-apua saatavilla.”

”Elvis on tärkeä osa Suomalaisen musiikintekijöiden oikeusturvaa ja edunvalvontaa ja oikeuksien säilyttämistä.. +10 pistettä!”

Kyselyyn vastanneista 21 prosenttia oli naisia. Koko jäsenistöstä naisia on 18,5 prosenttia.

Suurin osa Elvisin jäsenistä asuu pääkaupunkiseudulla. Myös Tampere, Turku, Jyväskylä ja Lahti nousevat esiin.

Selvitimme myös jäsenten liittymisvuosia, ja oheinen kaavio kertoo jäseneksi liittymisen huippuvuosien olleen 2001–2010. Elvisiin liittyy vuosittain 40-50 uutta jäsentä. Jäsenistön määrä on siis nouseva.

Terveiset Tekijänoikeusfoorumista

Nykyisen hallituskauden loppukiri, viimeinen neljännes, on pian alkamassa. Lokakuun lopussa opetus- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki avasi Tekijänoikeusfoorumin julkistamalla  ministeriönsä ”Tee edes nämä” -listan, eli tekijänoikeuslain seuraavan muutospaketin sisällön. Muutokset pyritään saamaan aikaan kevään 2014 aikana. Paikalla oli opetus- ja kulttuuriministeriön kutsumana yli sata  tekijänoikeuksien haltijaa, käyttäjää ja kuluttajaa.

Tätä kirjoittaessani en edes tiedä, onko ministeri julkaisupäivänä enää ministeri laisinkaan – sen verran tuulista on hallituksen taaperrus kestävyysvajeen ja sote-uudistuksen paineissa ollut. Erään pilapiirtäjän mukaan Arhinmäki etsiskelee jo exit-kylttiä, mutta meidän tekijöiden kannalta olisi kyllä mukavaa, jos nämä aloitetut selvitys- ja valmistelutoimet pysyisivät vielä ministeriön agendalla, eivätkä vaihdosten myötä lennähtäisi talven tuuliin. 

Arhinmäki myönsi avajaispuheessaan, että muutokset etenevät tuskastuttavan hitaasti. On vaikea saada eri osapuolien yhteisesti hyväksymiä ratkaisuja aikaiseksi, ja poliitikkojenkin mielipide-erot ovat tekijänoikeusasioissa enemmän puolueiden sisäisiä kuin niiden välisiä.

Ministeri muistutti, että lakia täytyy uudistaa, riippumatta esimerkiksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteesta. Hän ihmetteli, kuinka moni kansanedustajakin oli allekirjoittanut aloitteen, vaikka kannatti vain joitakin asioita siinä, ja vaikka aloitteen esittely ja sisältö poikkeavat huomattavasti toisistaan.

Muistellaanpa hieman, mitä hallitusohjelmaan tuli kirjattua vuonna 2011, ja  missä mennään nyt.

Vaatimus kohtuullisuudesta

Hallitusohjelma: “Tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta.”

Asian esittelijänä toiminut hallitussihteeri Riku Neuvonen muistutti, että olemassa oleva sopimusvapaus ei käytännössä aina toteudu. Yksittäisellä tekijällä ei ole mahdollisuutta kollektiiviseen sopimiseen, joten  kohtuullisuuden vaatimus toteutuu käytännössä vain oikeudenkäynnin kautta. Kuluriski ja pelko työtilaisuuksien menetyksestä estää usein  tekijää vaatimasta sopimusten kohtuullistamista tai purkamista.

Ministeri Arhinmäki esitti puheessaan, että tekijöiden järjestöjen pitäisi pystyä paremmin neuvottelemaan yksittäisen tekijän puolesta. 

Saksassa itsensä työllistäjillä on mahdollisuus neuvotella kollektiivisesti. Siellä on myös voimassa ns. Bestseller-pykälä, jonka perusteella sopimus voidaan kohtuullistaa, jos teos menestyy odotettua paremmin ja alkuperäinen sopimus muuttuu kohtuuttomaksi tekijää kohtaan. Eri asia on, kuinka paljon tällainen pykälä kannustaisi esimerkiksi kustantajaa edistämään teoksen myyntiä.

Kohtuullisen korvauksen tason määrittelevät Saksassa tekijät ja siirronsaajat (esim. kustantaja) yhdessä.

Kohtuullisuuden määrittelemisen Riku Neuvonen katsoi haasteelliseksi.

Tilaisuudessa 28 tekijä- ja taiteilijajärjestön Tekijäfoorumia edustanut Lotta-Liina Lehtinen  kuitenkin muistutti kommentissaan, että oikeuskirjallisuudesta  löytyy määrittely: toisen sopimuspuolen ylivoimaisuus  ei saa aiheuttaa sopimustasapainon kohtuutonta vääristymistä.  Ikävänä esimerkkinä hän toi esille Voice Kids -sopimuksen, jota Akukin latauksessaan (Selvis 2/2013) käsitteli.

Pohdintaa aiheutti myös se, onko syytä muuttaa itse lakia, vai olisiko parempi selkiyttää menettelytapasäädöksiä, jolloin kohtuullisuutta edistäviä ratkaisuja olisi ehkä helpompi ja nopeampi ottaa käyttöön.

Joka tapauksessa luovan talouden ja itsensätyöllistäjien määrän kasvu on niin merkittävä osa yhteiskuntaa, että  sopimuskäytäntöjen päivittäminen on välttämätöntä. 

Hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen

Hallitusohjelma: “Hyvitysmaksujärjestelmää uudistetaan turvaamaan alan toiminnan taloudelliset edellytykset nopean teknologisen kehityksen olosuhteissa.”

Useiden selvitysten jälkeen hyvitysmaksu-uudistus junnaa edelleen paikoillaan ja maksutaso jatkaa laskuaan.  Jorma Waldén OKM:stä kertoi, että uusi neuvottelukierros oikeudenomistajien sekä valmistajien, maahantuonnin ja kaupan edustajien kanssa on suunnitteilla, ja ratkaisuun pyritään niin pian kuin mahdollista.  

Ruotsissahan ollaan päädytty perinteiseen laitekohtaiseen malliin, tosin puhelimien mukaantulo on vielä yhdestä oikeudenkäynnistä kiinni.  

Luvattoman käytön kitkeminen

Hallitusohjelma: “Luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa.”

Ministeri Arhinmäki korosti jälleen kerran, että laittomaan käyttöön tulee puuttua, mutta keinot eivät saa olla ylimitoitettuja eivätkä nettivapautta rajoittavia. Samalla hän kuitenkin ilmoitti, että ministeriö ei lähde edes tutkimaan huomautuskirjemenettelyn mahdollisuuksia, vaikka myöhemmin esittelyssä mainittiin, että se on Ranskassa toiminut hyvin ja käytäntöä ollaan jatkamassa. 

IFPI:n Lauri Rechardt huomautti, että kirjemenettely on voimassa myös mm. Uudessa-Seelannissa ja USA:ssa, ja Englanti on sen juuri aloittamassa. Hänen mukaansa Ranskassa 1,15 miljoonasta ensimmäisen huomautuskirjeen saajasta noin 100 000:lle jouduttiin lähettämään toinen kirje. Kolmannen kirjeen sai vain 340 henkilöä.

Uutena keinona Arhinmäki lanseerasi ns. hidastamismääräyksen: laittoman palvelun verkkoliikennettä hidastetaan niin, että sen käyttö ei enää ole houkuttelevaa. Ministerin mielestä tämä on hyvä käytäntö, koska se ei johda ”verkkosensuuriin”.

Asiaa myöhemmin esitellyt hallitussihteeri Anna Vuopala ei oikein vakuuttanut vastatessaan kysymykseen, missä mielessä hidastamismenettely olisi hyvä keino laittomia palveluita vastaan, jos laiton materiaali kuitenkin jää tarjolle, ja kuinka paljon se todellisuudessa ja käytännössä hidastaa nykyisenkaltaisia piraattisivustoja. Vuopala myönsi, että menettely on myös kohtalaisen kallis ns. PDI-tekniikan vuoksi.

Mahdollisuus verkkotunnusten sulkemiseen on myös selvityslistalla. Näin etsitään keinoa puuttua myös niiden laittomien palvelujen toimintaan, jotka sijaitsevat Euroopan ulkopuolella. Kannatettavaa toki, mutta pitkä tie on edessä, että lainsäädäntö saadaan harmonisoitua ja eri maiden viranomaiset myötämielisiksi yhteistyöhön.

Paljon positiivistakin on toki tapahtunut. Tiedottaminen ja uusien laillisten palveluiden helppo saatavuus ovat vaikuttaneet kuluttajien asenteisiin ja käyttäytymiseen.  Ja Pirate Bay -sivustoon kohdistunut keskeyttämismenettely on selvästi lisännyt  Spotifyn kaltaisten laillisten palveluiden käyttöä.

Katse horisonttiin

Alan toimijoilla ja järjestöillä on ensi kevääseen asti aikaa ottaa kantaa ja esittää näkemyksiään muutospaketin sisällöstä.

Olisi hienoa, jos hallituksen loppukiri onnistuisi ja mahdollisimman moni lupaus tulisi lunastetuksi. Joka tapauksessa ensi vuonna  katse väkisinkin suuntautuu myös seuraaviin vaaleihin ja uusiin hallitusohjelmatavoitteisiin. Toivotaan, että seuraava hallitus jatkaa siitä mihin edellinen jäi, neljä vuotta kun on niin kovin lyhyt aika muuttaa lakia ja maailmaa.

Pala kerrallaan, niin kuin…

Kohtuullista kinkkukautta, uusin voimin Juhlavuoteen 2014!

Kaija Kärkinen

Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja