EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Teosto valvoo esitysilmoituksia

Tekijä: Mysteerio

Teosto valvoo esitysilmoituksia

Julkaistu

(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1999)

Teostossa toimiva valvontatyöryhmä tekee työtään musiikin esittäjiltä saatavien esitysilmoitusten virheiden karsimiseksi. Virheitähän voi syntyä vahingossakin, mutta joskus työryhmän eteen osuu ilmoituksia, jotka on tehty ilmiselvästi hyötymistarkoituksessa epärehellisin aikein.

Teosto tilittää tanssipaikkojen, ravintoloiden, klubien ja muiden tilaisuuksien esityskorvaukset musiikin tekijöille musiikin esittäjiltä saatavien esitystietojen perusteella. Tilityksen oikeudenmukainen toteutuminen siis edellyttää, että esiintyjät tekevät esitysilmoituksensa ja että ilmoitukset vastaavat todellisuutta.

Teoston valvontatyöryhmän tehtävänä on käydä läpi esitysilmoituksia, joissa on havaittu tavanomaisen käsittelyn yhteydessä jotakin poikkeavaa. Ilmoituksessa saattaa olla huomattavan paljon yhtyeen omien jäsenten sävellyksiä, vaikka kyseisen yhtyeen tiedetään soittavan tanssibändien vakio-ohjelmistoa. Esityskertojen määrä saattaa olla epäuskottava ja esityspaikkaluettelossa voi olla mukana keikkoja, jotka eivät ole toteutuneet.

Kun työryhmä havaitsee tällaisia epäilyttäviä seikkoja, ilmoituksen tekijään otetaan yhteyttä ja häneltä pyydetään selvitystä asiasta. Jos pitävää selitystä ei saada, ohjelma voidaan jättää epäselvien tietojen osalta pois tilityksestä.

Valvontatyöryhmän edustajat tekevät myös tarkkailukäyntejä keikkapaikoille. Esitetyt teokset kirjataan ylös ja listaa verrataan esiintyjiltä saatavaan esitysilmoitukseen.

Vilpillisen esitysilmoituksen tekijä on yleensä samalla säveltäjänä, sanoittajana tai sovittajana myös Teoston asiakas ja saamassa Teoston kautta esityskorvauksia teoksistaan. Kun valvontatyöryhmä huomaa vilpin, se voi teosten tilittämättä jättämisen lisäksi esittää Teoston johtokunnalle, että tekijän asiakassopimus puretaan. Jos Teosto irtisanoo musiikin tekijän asiakassopimuksen, tekijä joutuu itse valvomaan oikeuksiaan ja perimään itse esityskorvaukset teostensa esityksistä.

Jos väärinkäytös on räikeä, Teosto voi harkita myös asian viemistä poliisitutkintaan.

Asiakassopimuksen purkaminen

Valvontatyöryhmä on olemassaolonsa aikana törmännyt pariin otteeseen niin vakaviin väärinkäytösyrityksiin, että virheellisten esitysilmoitusten tekijöiden asiakassopimukset on irtisanottu.

Tuoreimman tapauksen käsittely saatiin päätökseen alkuvuodesta. Kyseessä oli esiintyjä, joka oli samalla Teoston asiakas säveltäjänä. Työryhmä oli seurannut hänen esitysilmoituksiaan vuodesta 1995 lähtien. Esiintyjän keikkoja oli muun muassa käyty kuuntelemassa ja esitystietoja verrattu muuta kautta saatuihin tietoihin.

Esiintyjä teki keikkoja sekä yksin että yhtyeen kanssa ja ohjelmailmoituksiin sisältyi aina todellista enemmän hänen omia sävellyksiään, todellista pidempiä settejä ja ylimääräisiä esityskertoja. Työryhmä piti selvänä, että ilmoituksen tekijä pyrki saamaan itselleen taloudellista hyötyä vilpillisillä ilmoituksillaan. Jättämällä pois ilmoituksista todellisuudessa esitettyjä muiden teoksia hän samalla aiheutti haittaa muille musiikin tekijöille, joilta jäivät tilitykset saamatta.

Esitysilmoitusten tekijään oltiin yhteydessä useampaan kertaan ja esimerkiksi vuoden 1995 esityksistä tilitettiin vain ne, joiden toteutuminen oli saatu varmennetuksi myös muuta kautta. Yhteydenotoista huolimatta työryhmä totesi tekijän myöhemmissäkin esitysilmoituksissa vilpillisyyttä, joten Teosto purki kyseisen tekijän asiakassopimuksen ja pidätti tilityksen vuodelta 1997. Teosto harkitsi myös asian viemistä poliisitutkintaan.

Mp3 hämmentää musiikkibisnestä

Julkaistu

Vaarantaako uusi musiikkitiedostojen muoto mp3 taiteilijoitten ja levy-yhtiöitten oikeuksia? Tyrehtyvätkö tekijöitten teostokorvaukset, kun yleisö kuuntelee vain internetistä imuroitua musiikkia, josta ei ole maksettu taltiointikorvauksia? Pitäisikö tekijänoikeuslakia muuttaa, jotta internetissä ilmestyvä musiikki olisi paremmin valvottavissa?

Alkuvuodesta Suomessakin myyntiin ilmestynyt mp3 -soitin sekoittaa äänilevyteollisuuden jo valmiiksi kimurantteja kuvioita. Savukerasian kokoisella soittimella voi soittaa internetissä viljeltyjä mp3 -musiikkitiedostoja. Uusi tekniikka ihastuttaa tai vihastuttaa, riippuen siitä keneltä kysyy.

Tietokonenuorison mielestä nyt on koittanut vapaan, ilmaisen musiikin aika. Musiikkia voi imuroida ilmaiseksi internetistä, siirtää pikku soittimeen ja kuunnella korvakuulokkeiden avulla missä huvittaa, esimerkiksi matkalla kouluun.

Äänilevyteollisuus taas on kauhuissaan pelätessään, että levymyynti vähenee, kun nuorisomusiikki siirtyy levyiltä nettiin. Myös musiikin tekijöille uusi tilanne tietää sitä, että tekijänoikeustuloihin kuuluvat tallennekorvaukset uhkaavat ehtyä.

Tietokonesukupolven käytössä oleva musiikin pakkausmuoto mp3 on jo muutaman vuoden ajan mahdollistanut musiikin siirtämisen internettiin. Tosin, mahdollista se on ollut muissakin tiedostomuodoissa, mutta mp3 -muodossa sävelmän saa ahdettua hyvin pieneksi tiedostoksi, jopa kahdestoistaosaan alkuperäisestä, jolloin se liikkuu netissä nopeasti. Musiikki säilyy kuitenkin lähes cd-tasoisena.

Nuorisovaltaista tietokonesukupolvea tämä tietenkin riemastuttaa. Innokkaimmat ovat kopioineet kaikki saatavilla olevat hitit kotisivuilleen, joista kuka hyvänsä maailmanlaajuisessa internet -verkossa kaahaileva surffaaja voi helposti imaista ne omalle koneelleen. Parhammillaan tai pahimmillaan piraattitiedosto saattaa löytyä internetistä vain muutama tunti sen jälkeen, kun levy-yhtiö on julkistanut levyn. Tiedostoista voi sitten omalla kotikoneella tehdä vaikka cd-levyn, joka sisätää vapaavalintaisen kokoelman omaa mielimusiikkia.

Ilmiömäisellä nopeudella kehittyvä tekniikka on tuonut mukanaan internetissä uusia käyttäytymismuotoja, jotka eivät kunnioita äänilevyteollisuuden enempää kuin taitelijoidenkaan oikeuksia.

Levy-yhtiöille ja kustantajille sekä musiikin tekijöille, säveltäjille ja sanoittajille teknisen kehityksen suunta on hämmentävä. Kuka enää haluaa maksaa musiikista äänilevyinä, kun kaikki kappaleet löytyvät pian ilmestyttyään netistä? Saamatta jäävät niin tekijänoikeusmaksut kuin äänilevytuotannosta tulevat tulotkin. Toisaalta, moni näkee internetissä myös myönteisiä mahdollisuuksia. Se on maailmanlaajuinen, nopea musiikin ja kuvien levityskanava, jolle valtioitten rajat eivät ole edes hidaste.

Poliisi tutkii kotisivuja

Teknisen kehityksen huumassa monelta vain unohtuu, että luvaton musiikin julkaiseminen, vaikka vain omalla kotisivulla, on edelleen laitonta.

Teoston lakiasiantuntija Kristiina Harengon mukaan kappaleitten esillepanoon ja valmistamiseen pitää saada tekijöitten lupa. Tämä perustuu yleiseen tekijänoikeuslakiin, joka ei ole tekniikan kehityksestä huolimatta muuttunut miksikään. Teosto havahtui viime syksynä asiaan ja palkkasi yhdessä Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskuksen kanssa erityisen nettitutkijan, joka seuraa netissä tekijänoikeuslain toteutumista.

Sähköisen viestinnän johtajan, Katri Sipilän mielestä useimmissa laittomuustapauksissa kyse ei ole varsinaisesti rikollisuudesta vaan tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Useimmiten kotisivujen haltija on poistanut tiedostot sivuiltaan Teoston kehoituksen jälkeen.

Pari räikeintä tapausta on annettu poliisin tutkittavaksi, kuten tapaus, jossa sonkajärveläinen nuori piti kotisivullaan tuhansia laittomia tiedostoja. Asiasta saataneen lähiaikoina alioikeuden päätös.

Teosto on lisännyt myös tiedottamista ja alkaa pitää omia verkkosivuja, joissa kerrotaan piratismista, mitä verkossa saa ja mitä ei saa tehdä. Teosto käy neuvotteluja myös nettipalvelujen operaattoreiden kanssa.

Kehitystä on paha pysäyttää

Levy-yhtiötkään eivät ole jääneet toimettomaksi. Viime syksynä amerikkalainen levyteollisuus yritti oikeustoimin estää mp3 -soittimen kauppoihin tulon. Kun hanke epäonnistui, teollisuus yrittää puolustautua nyt tietokonemaailman omin asein, uuden pakkausmuodon avulla. Mp4 ei ole vain edeltäjäänsä laadukkaampi. Sen avulla voidaan rajoittaa tiedostota tehtävien kopioiden määrää. Samalla koodiin voidaan piilottaa musiikin tekijöitten tekijänoikeustietoja. Uusi tiedostomuoto vaatii tietysti soittimekseen myös uuden vempaimen, eli mp4 -soittimen.

Toistaiseksi mp3 -soittimia on tarjolla vasta muutama malli. Suomen markkinoille on ensimmäisenä ennättänyt Diamond Multimedian Rio PM300 -soitin. Painoltaan vain 70 gramman koneen voimanlähteenä on yksi 1,5 V alkaalisormiparisto. Laitteen etuna on, että siinä ei ole ollenkaan mekaanisia osia, joten pienet tai suuretkaan tärinät eivät haittaa sointia.Sisäiseen muistipiiriin voi tallentaa kerrallaan musiikkia laatutasosta riippuen joko 35 tai 60 minuuttia.

Vempaimen hinta kohoaa uutuuttaan vielä yli 1500 markan. Taisto Saikkonen PSS Tradesta arvioi hinnan putoavan vielä tämän vuoden aikana, mutta ei usko, että soittimesta tulisi vielä myyntimenestystä. Jo nyt on tiedossa, että paitsi laitteitten, myös muistikorttien hinnat tulevat tippumaan sekä laitteitten tallennuskyky kasvaa.

Vaikka tekijänoikeuskorvaukset eivät saa kaikkialla sympatiaa ja ymmärrystä osakseen, suuren yleisön enemmistö tajuaa, että jos ammattitason musiikkiteollisuus menettää kannattavuutensa, ja jos tekijät eivät saa työstään korvausta, katoavat äänilevyt kaupoista, eikä sekään tunnu viehättävältä vaihtoehdolta.

Mp3 -tiedostojen lisäksi netistä löytyy runsaasti muissakin muodoissa talletettua musiikkia. Osa on jopa Teoston lisensoimaa, eli esillä täysin laillisesti. Petri Kaivanto ehti ensimmäisenä elvisläisenä julkaista joulun alla omalla kotisivullaan kaksi mp3-muodossa olevaa lauluaan, jotka kuka tahansa surffari voi imuroida omalla koneelleen. Petri Kaivannolla on menettelytavasta sopimus Teoston kanssa.

Jussi Asu

Teosto lisensioi netissä

Tietokoneet yleistyvät, internetin käyttäjät lisääntyvät, maailma muuttuu, samoin musiikki. Tekijänoikeudet puhuttavat internetin laajentuessa, mutta onneksi Teosto on kehityksessä mukana.

Teosto on alkanut myöntää lupia asiakkaidensa puolesta internet-käyttöön. Luvat ja hinnat ovat kokeiluluontoisia ja niitä seurataan tiiviisti ainakin tämän vuoden loppuun. Internet-käyttö on jaettu musiikin käyttötarkoituksen mukaan seitsemään osaan, yrityksille, yksityisille, radiolle ja konserteille on omat lupaehdot ja korvaukset. Hinnat ovat 100-1000 mk/kuukausi, teoksista saa pääsääntöisesti esitellä vain 30 sekuntia/teos.

Teoston tekijäasiakas voi saada tallennus- ja esitysluvan omien kustantamattomien teoksiensa internet-käyttöön kuudeksi kuukaudeksi 200 markalla. Tällöin ei ole 30 sekunnin aikarajaa.

Yksityinen henkilö saa luvan 30s/teos käyttöön 200 markkaa jokaiselta alkavalta 10 minuutilta (eli n. 20 teosta). Yritys tai yhdistys saa luvan 30s/teos käyttöön 100 markkaa jokaiselta alkavalta 10 minuutilta kuukaudessa, minimi on 300 markkaa. Konsertti- ja radiolähetyksissä käytetään streaming-nimistä tekniikkaa, jolloin kuuntelija voi kuunnella, mutta ei kopioida musiikkia itselleen. Luvat eivät kata esittävien taiteilijoiden tai tuottajien oikeuksia, kopioiden tekemistä, nuottien tai laulujen tekstien käyttöä. Internet-musiikki-asioissa kannattaa aina olla yhteydessä Teostoon, jotta lupa-asiat olisivat kunnossa ja asiat kehittyisivät oikeudenhaltijoille myönteisiksi.

Näiden kokeiluluonteisten lupien lisäksi on Teosto aloittamassa projektin, jossa kokeillaan levy-myyntiä, niin että musiikki siirretään internetin kautta ostajan kovalevylle, josta sitä voidaan kuunnella tai tehdä oma CD-levy. Myös maksullista musiikinkuuntelua kokeillaan, käytännössä se toimii kuin jukeboxi. Tallentamiseen on tulossa virallinen NCB-tariffi.

Internet-käytössä suosittu MP3-tekniikka, joka pakkaa musiikin pienempään tilaan, jotta se olisi nopeampi siirtää verkkoa pitkin, on oikeudenhaltijoiden kannalta huono, koska siinä ei ole minkäänlaista suojausta. Teoston tekijäasiakkaat saavat pakata omia julkaisemattomia ja kustantamattomia teoksiaa vapaasti, ilman että Teosto rajoittaa touhua. Tälläista MP3:n käyttöä ei yritetä rajoittaa, koska siinä tekijä on itse tietoinen toiminnasta. Tekijäasiakaskaan ei tietenkään saa myydä teoksiaan tai ottaa maksua kuuntelusta, ilman että sopii asiasta Teoston kanssa.

Musiikin internet-myynti ja -kuuntelu saadaan oikeudenhaltijoiden kannalta turvalliseksi vasta sitten, kun laiton kopiointi saadaan estettyä jonkin tekniikan avulla. Viime vuonna perustettiin SDMI (Secure Digital Music Initiave), johon kuuluvat alan isot kansainväliset yritykset. SDMI:n tavoitteena on luoda sellainen standardi kannettaville soittimille, joilla laiton kopiointi ja edelleen jakelu estetään. Tällä tulevalla standardilla voidaan musiikkia myydä turvallisesti verkkoja pitkin. Myös Microsoftilla on oma samantyylinen standardi. Ennen uusien standardien tuloa, voi käydä MP3-ostoksilla vaikkapa www.goodnoise.com sivuilla, se voi olla osa musiikin jakelun tulevaisuutta.

Teoston nykyiset nettilisensioinnin ehdot ja hinnat löytyvät Teoston kotisivulta

Otto A.

(toim.huom. Aiheesta lisää & runsaasti aiheeseen liittyviä linkkejä myös kirjoittamassani artikkelissa/Katri Sipilän haastattelussa MultiMedia Magazinessa. Petri Kaivanto)

tekstit: Jussi Asu & Otto A.

kuva: Jussi Asu

Sanoitustariffien pitkä historia

Julkaistu

Tällä hetkellä Elvis ry:llä on voimassaoleva sanoitustöiden (kuten myös sovitus- ja sävellystöiden) tilaamista koskeva tariffisopimus Yleisradion kanssa. Näitä tariffeja voidaan käyttää vertailupohjana myös muiden tilaajien kanssa neuvoteltaessa.

Sanoitustariffeilla on pitkä historia. Kaikki alkoi Elokuva- ja viihdesäveltäjät r.y:n vuosikokouksessa 1966, jolloin hyväksytyn sääntömuutoksen jälkeen sanoittajat saattoivat päästä yhdistyksen jäseniksi.

Aika ennen tariffeja eli 15.11.1973 saakka

Jo ennen sotia ja varsinkin sota-aikana, jolloin tarvittiin materiaalia henkisen selkärankamme kunnossapitämiseksi, tarjottiin radion ja äänilevyjen kautta sekä taiteilijoiden viihdytyskiertueiden yhteydessä kansalle suomenkielisiä laulelmia ja iskelmiä. Olihan meillä omaa kansallista laulutuontantoa alkaen kupleteista ja ulottuen hyvän kansainvälisen tason viihdeteoksiin, mutta sotien jälkeen aloimme saada uudenlaista kuunneltavaa ja laulettavaa: alkuperäisiä ulkomaalaisia slaagereita, aluksi vain kielitaitoisten esittäjien ulkomaankielellä esittäminä mutta kansan painostuksesta vähitellen myös niiden suomenkielisiä versioita. Olihan ”Viisi pientä minuuttia” jotain muuta omassa suussa kuin ”Give me five minutes more…”

Sekä kotimaisen säveltuotannon laulukelpoiseen muotoon pukemiseksi että ulkomaisten kappaleiden suomenkieliseen asuun saattamiseksi alettiin nyt hakea yhä enemmän alan ammattitekijöitä, sanoittajia.

Kotimainen äänitetuotanto koki jyrkän nousukauden 50-luvulla. Levytuotantoyhtiöt kilpailivat markkinoilla olevasta sanoittajakapasiteetista. Yleisradio ja Suomen Televisio yhtyivät leikkiin. Olemassaolevat sanoittajat liittyivät erilaisiin viihdeproduktioyhtiöihin ja -tiimeihin yleensä freelancereina. He saivat työstään palkkion epämääräisillä periaatteilla. Moni teki esimerkiksi levytekstejä pelkästään siitä ilosta, että sai tekstinsä ihan levylle. Joka tapauksessa tekstit hinnoiteltiin pitkälle tilaajan ehdoin.

Samalla sanoittajat tunsivat motivaatiota kuulua heille läheiseen yhteisöön, joka valvoisi heidän etujaan. Helmikuussa 1966 Elokuva- ja viihdesäveltäjät r.y. – nykyinen Säveltäjät ja sanoittajat ELVIS r.y. – teki vuosikokouksessaan päätöksen, jonka mukaan nyt myös sanoittajat eli tekstintekijät voivat päästä yhdistyksen jäseniksi. Muun muassa tämä päätös teki mahdolliseksi yhdistyksen osallistumisen pohjoismaiseen yhteistyöhön Nordisk Revyunionin jäsenjärjestönä.

Tässä samassa vuosikokouksessa yhdistys jätti alustavasti toimikunnalle tehtäväksi sellaisen tariffin laatimisen, joka muodostaisi sanoitustyölle minimimääräisen rahallisen ansiopohjan. Toimikuntaan valittiin Erkki Ainamo (yhdistyksen asiamies), Sauvo Puhtila, Kari Tuomisaari ja Lars Bruun. Toimikunta otti tehtävän vastaan jokseenkin sekasortoisessa mielentilassa. Olihan kysymyksessä vaativa ja monta erillistä tehtävää käsittävä työ: Ketkä tässä maassa ovat sanoittajia? Miten voitaisiin käyttää sovittajien jo aikaisemmin itselleen kehittämää sovitustariffia? Millaisista rahoista tariffeissa voi kuvitella puhuttavan, jotta sen voitaisiin ajatella istuvan yleiseen käyttöön? Ja ennenkaikkea: Millä keinoin saataisiin viihdemusiikkialan tilaajat – levytuottajat, musiikin kustantajat, yleisradio jne – hyväksymään se?

Tariffin synty

Seitsenvuotisen puurtamisen tuloksena saatiin kesällä 1973 kokoon paperi, jonka nimi oli Lauluntekstityshinnasto eli Sanoitustariffi. ”Arvoisille sanoittajakollegoille”, joita oli saatu luetteloitua kaikkiaan 38, lähetettiin kirje ”Sano nyt sanasi!”. Siinä julistettiin syntyneeksi Suomen ensimmäinen sanoitustariffi, joka oli tarkoitus julkistaa yhdessä sovittajien itselleen laatiman sovitustariffin kanssa. Näin saavutettaisiin psykologinen joukkoesiintymisvoiman mukanaan tuoma etu.

Tariffi oli määrä esittää tekstien tilaajille syksyn mittaan tapahtuvissa neuvottelukosketuksissa yhteisesiintymisin sovittajien kanssa. Kirjeessä todetaan, että jos jokainen sanoittaja seisoo yksimielisesti uuden uljaan paperimme takana, voisimme käyttää neuvotteluissa todellista joukkovoimaa ”nyrkillä pöytään”-tyyliin. Tätä emme kuitenkaan nyt halua, vaan tavoitteemme olisi yrittää vetää tämä oloissamme ainoalaatuinen paperi salkoon tyylikkäästi, myös vastapuolen reaktioita kuunnellen.

Jo tässä vaiheessa vetosimme kollegoihin, jotta he hyväksyisivät tariffin oman työnsä hinnoittelupohjaksi. Tätä päätöstä tukemaan heille lähetettiin laskulomakemalli, joka toimi rasti ruutuun ja summa viereen -tyylillä. Siis mahdollisimman yksinkertaisesti.

Kirjeessä todettiin tosiasiana, että tekstejä on tässä maassa jo kyllin kauan tehty selviin alihintoihin ja että sanoitustariffilla ei ole mitään tekemistä Teoston valvomien tekijänoikeuskorvausten kanssa, jotka hyvittävät meitä siitä, että kansa haluaa kuunnella tekstejämme. Tariffi hyvittää meitä siitä, että käytämme aikaamme ja sydänvertamme niiden aikaansaamiseksi. Kumpikin hyvitys on yhtä oikeutettu.

Tariffi sisälsi perushinnat ja lisäkorvaukset sekä lausekkeen erikoistyöt (poikkeuksellisen vaikeat tai helpot työt), joista sovittaisiin tapaus tapaukselta erikseen.

Perushintaisia tekstejä oli kuutta eri lajia ja ne jakautuivat kahteen pääluokkaan: alkuperäisteksteihin ja käännöksiin.

Alkuperäistekstit nähtiin sanoittajan itsenäisinä runoina, joilla oli kaksi arvoluokkaa eli kokonaan omaperäinen teksti, jonka aihekin oli sanoittajan luoma, ja annetun aiheen mukainen teksti, jossa sanoittajan muuten itsenäinen runo oli sidoksissa tilaajan antamaan aiheeseen.

Käännöksiä eli ulkomaisen sanoittajan luoman tai trad-tekstin kääntämistä suomeksi oli neljää eri perustein korvattavaa lajia: Vapaa käännös ykköskieleltä (suomi, ruotsi, norja, tanska, englanti ja saksa), vapaa käännös kakkoskieleltä (viro, ranska, espanja ja italia), alkuperäistä aihetta ”orjallisesti” seuraava käännös ykköskieleltä ja sama kakkoskieleltä. Käännös muilta kuin 1- ja 2-kieleltä meni kategoriaan erikoistyöt.

Osasto Lisäkorvaukset tarjosi mahdollisuuden lisätienestiin, jos tekstiä tultaisiin julkaisemaan muussa yhteydessä kuin varsinaisella nuotilla, esim. lauluvihossa, jos sitä käytettäisiin kaupalliseen mekanisointiin, esim. TV-mainospalaan tai mainosäänilevyyn, jos se tultaisiin liittämään muuhun taltiointtiin, esim. PR-levytykseen tai jos sen esitys olisi luonteeltaan toistuvaa, esim. erilaisten tilaisuuksien kuulutuksissa.

Lisäkorvauksista tunnettiin myös sovittajille tutut kiirelisäkorvaukset. Siis jos tekstin toimitusaika olisi alle 1 vuorokauden aina 6 vuorokautta lyhyempiin toimitusaikoihin asti. Tähän liittyvä klausuuli rankaisi tekstin tilaajaa siinä tapuksessa, että hän lyhentäisi toimitusaikaa toimeksiantopäivän jälkeen: Kiirelisä olisi uutta toimitusaikaa vastaava kiirelisä kaksinkertaisena.

Työskentelyaineistolisillä haluttiin korvata sanoittajan työ, joka olisi tarpeen ennenkuin varsinaiseen sanoitukseen päästiin käsiksi. Jos siis sanoituksen perusteeksi tarjotaan pelkkää levyä tai ns. lallatusnauhaa (nuotti siis puuttui), jos käännöstyötä varten ei ollut alkuperäistekstiä paperilla tai sanoituksen perustana olisi pelkkä nuotti (korvin kuultava melodia siis puuttui), sai sanoittaja lisätä laskuunsa määrätyn lisäsumman.

Jos teksti ylittäisi 150 sanaa, oli seurauksena pituuslisä ja jos sanoittajasta riippumattomasta syystä tilaaja teettää uusintatyötä eli muuttaa mielensä valmiin sanoituksen nähtyään aiheen tms sanoituksen sisällön suhteen, olisi hänen maksettava uusintalisää.

Tällainen siis oli sisällöltään ja muodoltaan ensimmäinen suomalainen sanoitustariffi. Tämän päivän näkökulmasta sitä katsellessa ymmärtää hyvin sen hämmennyksen, jonka se herätti, ei ainoastaan neuvottelujen vastapuolessa, vaan myös sanoittajakollegoissa itsessään. ”Tämän jälkeen sanoituslaskun kirjoittaminen”, aprikoitiin, ”vie enemmän aikaa kuin varsinaisen tekstin kirjoittaminen”.

Entä toisaalta: Ehkä olikin hyvä, että tariffi oli sen verran monimutkainen, että sen edustama työehtosopimusteksti, jouduttuaan varsinaiseen neuvottelupöytään, saattoi aiheuttaa vastapuolen mielessä helpotusta heidän onnistuessaan yksinkertaistamaan tariffia ja poistamaan siitä ”turhia” hintoja. Näinhän he aktiivisesti osallistuivat sanoitustariffin suunnitteluun ja muotoiluun. Eikö itse tariffin pääajatus silloin jäänyt pinnalle: sanoittajien on saatava määrätty minimipalkkioturva työlleen.

Mentiin siis liput liehuen ensimmäiseen tariffineuvotteluun Oy Yleisradio Ab:n upeaan toimitaloon Kesäkatu 2:een. Pöytään lyötiin nämä rahasummat:

Sanoitustariffi 15.11.1973

A PERUSHINNAT

1. ALKUPERÄISTEKSTIT

1.1 Omaperäinen teksti 250,-

1.2 Annetun aiheen mukainen teksti 220,-

2. KÄÄNNÖKSET

2.1 Vapaa käännös 1-kieleltä 170,-

2.2 Vapaa käännös 2-kieleltä 200,-

2.3 Alkuper. aih. seur. käänn. 1-kiel. 150,-

2.4 Alkuper. aih. seur. käänn. 2-kiel. 170,-

2.5 Muut käänn: Ks erikoistyöt

B LISÄT

1. KÄYTTÖLISÄT

1.1 Julk. muualla kuin nuotilla + 40,-

1.2 Kaupallinen mekanisointi + 30,-

1.3 Muu taltiointi + 20,-

1.4 Toistuva esitys + 10,-

2. KIIRELISÄT

2.1 Toimitusaika alle 1 vrk + 60,-

1 – alle 2 vrk + 50,-

2 – alle 3 vrk + 40,-

3 – alle 4 vrk + 30,-

4 – alle 5 vrk + 20,-

5 – alle 6 vrk + 10,-

2.2 Jos tilaaja lyhentää toimitusaikaa toimeksiantopäivän jälkeen, on kii- relisä uutta toimitusaikaa vastaava kiirelisä kaksinkertaisena.

3. TYÖSKENTELYAINEISTOLISÄT

3.1 Sanoituksen perustana pelkkä levy 

tai nauha + 40,-

3.2 Sanoituksen perustana pelkkä nuotti + 20,-

3.3 Käännöstyö edellyttä lisäksi alkuperäistekstiä kirjallisena

4. PITUUSLISÄ

tekstin ylittäessä 150 sanaa + 1,-/sana

5. UUSINTALISÄ

sanoittajasta riippumattomista uusintatöistä veloitetaan sopimuksen mukaan

C ERIKOISTYÖT

Erimielisyyksien ilmetessä asetetaan lautakunta, johon kuuluu 1 tuottajan edustaja ja 1 Elokuva- ja Viihdesäveltäjät r.y:n edustaja sekä näiden kahden yhteisesti kutsuma puheenjohtaja.

Miten neuvottelut menivät? Nuo hymyileväiset Radion herrasmiehet tunnustivat, että olemme periaatteessa oikealla asialla. Tämähän oli jo paljon, koska olimme synnyttäneet babyn, joka katseli maailmaa varsin kokemattomin silmin. Olimme seuranneet vanhaa työehtosopimuskiistoista tuttua linjaa, että aina on vaadittava mieluummin liian paljon kuin että työnantaja suoralta kädeltä hyväksyisi vaatimuksemme. Koimme, että ”joukot”, suomalaiset laulujen sanoittajat takanamme katsoivat niskaamme ja tunsimme selvästi, kuinka se punoitti kun aloimme puhua rahasta. Paljonko joutuisimme perääntymään?

No, niin paljon, että eihän sitä sopimusta tällä pohjalla saatu. Radion mielestä tekstihinnat olivat liian korkeita (tietysti) ja tariffi sisälsi niin paljon turhaa sälätekstiä, että sitä ei tässä laajuudessa olisi voitu saattaa musiikkia käyttäville osastoille ohjeeksi. Otimme aikalisän.

Nyt oli tullut aika informoida suomalaisia laulujen sanoittajia toistamiseen. Se tapahtui jäsenkokouksessa Laulu-miehissä 15.1.1974. Puheenjohtaja Arthur Fuhrmann selosti tapahtumien kulkua, käytyjä neuvotteluja Yleisradion ja Mainos-TV:n kanssa sekä keskusteluja Äänilevytuottajien kanssa.

Laajan yleiskeskustelun jälkeen päätettiin johtokunnan toimintaa sovitus- ja sanoitustariffien suhteen evästää avoimella äänestyksellä ja yksinkertaisella äänten enemmistöllä jatkossa seuraavasti:

Sekä sovitus- että sanoitustariffi tulee käsitellä Yleisradion, Mainos-TV:n ja Äänilevytuottajien kanssa samanaikaisesti. Liikkumavaraa struktuurissa voidaan antaa johtokunnalle. Johtokunnalla on mahdollisimman laajat valtuudet neuvotella tariffeista.

Saatuamme näin vastapuoltamme edustavan Yleisradion ja oman jäsenkuntamme ensireaktiot tietoomme jatkoimme tariffin kehittämistä ja neuvottelimme uudesta tarjouksesta radion ja nyt myös levyalan kanssa.

Tilanne kehittyi niin pitkälle että tilaajapuoli saattoi nyt tehdä jo myös omat vastatarjouksensa:

                                               ELVIKSEN              RADION            LEVYALAN
                                     SOPIMUSTARJOUS        VASTAEHDOTUS VASTAEHDOTUS
                                     RADIOLLE                                        31.3.1974         26.4.1974
                                                           21.3.1974

A. ALKUPERÄISTEKSTIT      230,-                            200,-                     150,- *)

B. KÄÄNNÖKSET                  180,-                            150,-                     150,- *)

C. ERIKOISTYÖT                  sop. muk.                      sop. muk.               sop. muk.

D: KIIRELISÄT

– 1 vrk                                  + 50,-                            + 40,-                         **)  

– 2vrk                                   + 40,-                            + 30,-                   – 2 vrk + 40,-

– 3 vrk                                  + 20 ,-                           + 20,-

– 4 vrk                                  + 10,-                                                         – 4 vrk + 20,-

– 6 vrk                                                                                                      – 6 vrk + 10,-

E.
TYÖSKENTELYAINEISTOLISÄT

Ei musaa                                + 20 ,-                         + 20,-                   + 20,-

Ei nuotteja                            + 40 ,-                         + 40 ,-                  + 40,-

Ei alkuper. kielistä
tekstiä kirjallisena
jos kääntäjä vaatii sitä       + 40,-                         + 20,-                    + 20,-

Levytuottajien vastaehdotukset:

*) Perushintoihin sisältyisi sanoituspalkkion lisäksi julkaisuoikeus tekstivihoissa. Valmiista (esim. radiolle tehdyistä) teksteistä maksettaisiin mk 50,-

**)Työn myöhästymisestä vähennettäisiin palkkiota 10,-/vrk.

Tästä työmme vaiheesta on tätä kirjoitettaessa siis kulunut neljännesvuosisadan verran aikaa. On pidetty lukuisia neuvotteluja sanoitustariffin korottamisista, on koettu tariffisopimusten irtisanomisia ja jälleensolmimisia. On oltu onnellisia ja turhautuneita. Mutta meillä on koko ajan ollut sanoitustariffi johonkin tilaajasuuntaan voimassa.

Suomalaista sanoittajakuntaa on koko ajan pyritty pitämään ajan tasalla tariffi-ideologiasta ja neuvottelujen vaiheista. Muistutettiin, että tariffeista on hyötyä vain jos sanoittajat todella noudattavat niitä työsopimuksia tehdessään: Jokainen olisi tietoinen siitä, paljonko kollegat vähintään saavat samasta työstä. Tariffi olisi yksinkertaisempi soveltaa yleiseen kustannustasoon ja muihin korotusta vaativiin tekijöihin. Ellei olisi tariffia, joutuisi jokainen yrittämään omien henkilökohtaisten työtaksojensa korottamista ja kun vastapuolella ovat liikelaitokset ja julkiset organisaatiot, olisi kai selvää kumpi osapuoli olisi vahvempi ja kenen päätös pätisi.

Todettiin myös, että sovittajien menestyminen oman tariffinsa kanssa johtui siitä, että heillä tariffi oli ollut käytössä jo vuodesta 1966. He olivat jo kymmenen vuoden ajan olleet siinä pisteessä, missä sanoittajat nyt vasta alkoivat olla. Sen, että viihdeteollisuus ei ollut tottunut ajatukseen, että sanoittajillakin voi olla tariffi, oli nyt muututtava. Melodiaan liitetty teksti ei ollut enää vuosikymmeniin ollut rallin myymiseksi tarvittava välttämätön paha. Miksi palkkioiden sitten pitäisi olla yhtä paljon jäljessä?

Korostettiin edelleen kahta sanoitustariffin pääajatusta: Jos teetät työtä, maksat myös palkkaa. Kaivaisimmeko ilmaiseksi kaivoja ja odottaisimme kiltisti saavamme siitä palkkaa jos kaivoon tulisi riittävästi vettä?

Tekijänoikeuskorvaukset eivät ole työpalkkoja. Samoja korvauksiahan saavat jälkeläisemme vielä 70 vuotta kuolemamme jälkeen, jos tekstejämme vielä silloin halutaan kuunnella.

Periaate kaksi: Luovan ja rutiinityön yhdistelmä on arvokkaampi kuin pelkkä rutiinityö. Luovaa työtä on aiheen kehitteleminen, siis kaikki uutta luova työ. Vaikka työsi pohjana on englanninkielinen alkuperäisteksti, teet puhdasta luovaa työtä sanoittaessasi sen suomeksi, jos tilaaja on ilmoittanut, että alkuperäistä aihetta ja tekstiä ei pidä seurata, tai hyväksyy sanoittajan itse tekemän tällaisen ratkaisun.

Rutiinityösi perustuu vuosien mittaan syntyneeseen taitoosi jakaa tavuja oikein nuoteille, sijoittaa painolliset tavut oikein tahdissa, riimitellä, hallita sanavarastoa, osata kielioppi sekä tajuta kappaleen ja sen tulevan esittäjän tyyli.

Vielä korostimme sitä, että sanoitustariffi ja sen vaatimat sanoittajien asenteet juuri nyt olivat herkimmillään!

Ensimmäisen, turhan monimutkaiseksi osoittautuneen laskulomakkeemme tilalle painettiin uusi, joka perustui yhdistyksen sanoitustariffiin 1.6.1974, jota ei vielä oltu päästy neuvottelemaan sopimuksen muotoon tilaajien kanssa. Ylen ja MTV:n kanssa solmittiin lopulta ensimmäinen sanoitustariffisopimus, joka astui voimaan 1.5.1975.

Ennen tariffeja sovelletut, yhdistyksen yksipuoliset sekä sopimuksiin perustuvat ja niiden elinkustannusindeksillä tasoitetut tariffihinnat on koottu seuraavaan taulukkoon (sopimuksiin perustuvista sanoitushinnoista on mukana alkuperäistekstin ja käännöksen hinnat sekä esimerkkeinä lisistä kiirelisä alle 1 vrk ja työskentelyaineistolisä nuotin puuttumisen johdosta):

ELVISIN YKSIPUOLISET TARIFFIT

                    Alkuper.teksti    Käännösteksti    Kiirelisä 1vrk    lisä, jos nuotti puuttuu
                    /ind.korj.             /ind.korj.          /ind.korj.         /ind.korj.

15.11.73     303 250/1183       170/805           60/284             20/95

21.3.74       317 230/1041       180/815           40/181             40/181

YLEN VASTATARJOUS

                    Alkuper.teksti   Käännösteksti   Kiirelisä 1vrk   lisä, jos nuotti puuttuu
                    /ind.korj.        /ind.korj.            /ind.korj.         /ind.korj.

31.3.74        317 200/905    150/679            40/181             40/181

MUSIIKKIKUSTANTAJIEN VASTATARJOUS

                   Alkuper.teksti   Käännösteksti      Kiirelisä 1vrk    lisä, jos nuotti puuttuu
                  /ind.korj.         /ind.korj.               /ind.korj.         /ind.korj.

26.4.74      324 150/664     150/664                40/177            40/177

SOPIMUKSIIN PERUSTUVAT SANOITUSTARIFFIT

sopimus-  Alkuper.teksti Käännösteksti  Kiirelisä 1vrk  lisä, jos nuotti puuttuu  sopimus-
päivä        /ind.korj.          /ind.korj.        /ind.korj.           /ind.korj.                     kumppanit 

5.4.76        440 245/799     192/626         43/140              43/140                     (YLE)

1.5.77        500 260/746     205/588        44/126              44/126                     (YLE)

1.9.78       551 285/742      225/586        48/125              48/125                     (YLE MTV)

1.5.79        578 285/707      250/620        50/124              50/124                     (YLE MTV MUS.K.)

1.7.80        651 315/694      275/540        55/121              55/121                     (YLE MTV)

1.5.81        727 355/700      310/612        62/116              62/116                     (YLE MTV)

15.1.82     767 355/664      310/580        62/122              62/122                     (MUS.K.)

1.12.83      865 380/630                            65/107              65/107                     (MUS.K.)

1.2.84       902 390/620                            65/103                                               (MUS.K.)

19.4.84      914 400/628                            68/106                                               (YLE)

1.5.84        924 400/621                            65/101                                               (MUS.K.)

1.1.85        955 430/646                            70/105                                               (MUS.K.)

1.1.86        999 460/660                            75/107                                               (MUS.K.)

1.6.86        1018 448/631                          73/103                                               (YLE MTV)

2.6.87        1053 460/626                          75/102                                               (YLE MTV)

1.3.88        1084 468/619                          76/100                                               (YLE MTV)

1.12.88      1104 508/660                          75/97                                                 (MUS.K.)

1.1.89        1137 506/638                          82/103                                               (YLE MTV)

1.6.90        1248 566/650                          92/106                                               (YLE MTV)

1.5.91        1302 578/637                          94/103                                               (YLE MTV)

4.2.91        1290 520/578                          80/89                                                 (MUS.K.)

7.12.93      1361 578/609                          94/99                                                 (YLE MTV)

1.12.95      1390 588/607                          95/98                                                 (YLE)

15.4.97      1412 624/634                          102/103                                             (YLE)

16.1.98      1427 639/642                          104/104                                             (YLE)

1.1.99        1435 649/649                          106/106                                             (YLE)

Musiikinkustantajien tariffisopimuksiin tuli 80-luvulla lisäys, jonka mukaan sanoitushinta maksetaan 20%:lla korotettuna ellei sanoittaja saisi sanoittaja- tai kääntäjäosuuksia Teostolta.

Taulukosta näkyy, että tariffineuvotteluponnistukset ovat onnistuneet pysyttämään sanoitushinnat suunnilleen vakiotasolla. Sanoittajakunta esittää toivomuksen, että nyt lamakauden väistyessä päästäisiin sanoitustariffiin, joka tuottaa indeksilläkin mitattuna lisääntyviä ansioita.

teksti: Kari Tuomisaari

Jakosäännön kiemuroita suoriksi

Julkaistu

Jakosäännön kiemuroita

Teoston tilitys- ja jakosääntötoimikunta käsitteli kokouksessaan 26.5. kysymystä siitä, mitä jakosääntöä on noudatettava, kun vanhan jakosäännön aikana rekisteröity teos tai sen osa kustannetaan. Mikäli teos tällöin siirtyisi uuden jakosäännön piiriin, tulisi tilanteita, joissa sanoittajan tekemä kustannussopimus pienentäisi myös säveltäjän osuutta ilman tämän hyväksyntää.

Toimikunta päätti, että hallitsevana periaatteena on kaikissa tilanteissa se, ettei säveltäjän, sanoittajan tai kustantajan osuus voi missään tilanteessa pienentyä ilman tämän allekirjoittamaa ja Teostolle toimitettua dokumenttia. Toimikunta pyysi samalla Teoston toimistoa valmistelemaan tarkemman esityksen siitä, mitä menettelytapaa ja jakosääntöä noudatetaan silloin, kun vanhan jakosäännön mukaisesti rekisteröidyissä teoksissa tapahtuu kustantamista koskevia muutoksia.

Toimikunnan vahvistama periaate merkitsee siis sitä, että ainoastaan sovittajan tai kääntäjän osuus voi jossain tilanteessa pienentyä ilman tämän allekirjoitusta. Sovittajan kohdalla näin voi käydä silloin, kun säveltäjä tekee kustannussopimuksen ja kääntäjän kohdalla, kun sanoittaja tekee kustannussopimuksen. Muuntelijat ovat näin riippuvaisia alkuperäistekijöistä.

Mikäli vain osa teoksesta kustannetaan, sopimuksen tekevän säveltäjän tai sanoittajan on syytä laskea, kuinka suuren osan omista osuuksistaan hän Teoston jakosäännön mukaan todella tulee luovuttamaan kustantajalle.

Voiko säveltäjä ilmoittaa itsensä sovittajaksi?

Toimikunta käsitteli myös kysymystä siitä, voiko teoksen säveltäjä olla oman sävellyksensä sovittaja. Toimikunta päätti esittää Teoston johtokunnalle, että se muuttaisi keväällä 1997 tekemäänsä päätöstä, jonka mukaan näin ei voisi olla. Toimikunnan mielestä uuden jakosäännön aikana ei ole syytä rajoittaa säveltäjän oikeutta merkitä itseään oman sävellyksensä sovittajaksi. Uuden jakosäännön mukaanhan sovittajan osuutta ei voi ottaa sanoittajalta eikä kustantajalta ilman tämän suostumusta. Vanhan jakosäännön aikana sen sijaan sovittajan osuus otettiin esityskorvauksissa myös sanoittajalta ilman tämän allekirjoitusta. Näin säveltäjä saattoi kasvattaa omaa kokonaisosuuttaan sanoittajan kustannuksella ja tietämättä antamalla itselleen sovitusluvan.

Uudenkin jakosäännön aikana tällainen keinottelumahdollisuus olisi, mikäli vapaan tekstin säveltäjä voisi teoskortilla ilmoittaa itsensä myös sovittajaksi. Tällöin sovittajaosuuksia otettaisiin tasaavan muuntelujaon mukaisesti myös vapaan tekstin puolelta, mikäli noudatetaan tasaavaa muuntelujakoa. Sen vuoksi tilitys- ja jakosääntötoimikunta katsoi, että vapaan tekstin säveltäjän oikeutta oman sävellyksensä sovituksen rekisteröintiin on syytä käsitellä myöhemmin erikseen.

Vapaita osia sisältäville teoksille uusi jakosääntö

Teoston vuosikokouksen 22.4. hyväksymää vapaita osia sisältävien teosten uutta jakosääntöä sovelletaan uusien teosten osalta niihin teoksiin, joista teosilmoitus saapuu Teostoon 1.7.1999 tai myöhemmin. Sitä sovelletaan myös niihin Teoston rekisterissä jo oleviin teoksiin, joissa tekijä on tullut vapaaksi 1.1.1999 tai myöhemmin.

Olennaisin muutos koskee alkuperäisesti vapaan teoksen sovittajan osuutta sekä näiden teosten kustantajan osuutta. Jatkossa sovittajan osuus on ohjelmistotoimikunnan päätöksellä 16,67% – 25,00 % tai 33,33 % ja kustantajan osuus yhtä suuri kuin tekijän osuus. Aikaisemmin sovittajan osuus oli 16,67 % – 33,33 % tai 50,00 % ja kustantajan osuus aina 33,33 %.

teksti: Martti Heikkilä

Taiteilijaeläkkeet & kirjastokorvaukset

Julkaistu
Lisää taiteilijaeläkkeitä

Uudet valtion ylimääräiset taiteilijaeläkkeet on säveltaiteen alueelta myönnetty seuraaville: Auvinen-Kolehmainen Ritva (osaeläkkeen korotus), Heinonen Pertti Aarne (täysi eläke), Lensu Veikko Antero (oe), Leppänen Marjatta (oe), Mutikainen Pentti (t), Paananen Matti ”Rag” (t), Pethman Esa (t), Piipponen Matti Juhani (t), Saari Taito (t), Äijälä Martti Antero (t).

Edellisessä Selviksessä olleesta ylimääräisen taiteilijaeläkkeen saajien luettelosta puuttuivat toimituksen saamien tietojen mukaan ainakin seuraavat: Pauli Granfelt, Pentti Hirvonen, Erkki Seppä, Kauko Viitamäki, Kalevi Viitamäki ja Tauno Virtanen. Tekstissä mainittu ja kirjallisuuden alueelta myönnetyn taiteilijaeläkkeen saanut Jukka Virtanen puuttui myös luettelosta. Listassa oli myös joitakin muita puutteita, mitä pahoittelemme.

Kuten viime lehdessä totesimme, opetusministeriöstä ei ole kattavaa ja ajantasalla olevaa listaa ollut saatavilla, joten toimitus keräsi luettelon eri lähteistä.

Uusia kirjastoapurahoja voi hyt hakea

Musiikin kirjastoapurahat ovat nyt ensimmäistä kertaa haettavissa. Hakuaikaa on 31.8. asti. Rahaa on jaossa 500.000 markkaa yhteensä luovalle ja esittävälle säveltaiteelle. Apurahojen lisäksi on mahdollista hakea avustuksia, jotka on lähinnä tarkoitettu iäkkäille musiikin tekijöille ja esittäjille.

Virallinen termi on ”säveltaiteen kirjastokorvausapuraha”. Apurahojen jakamiseksi on nimetty lautakunta, johon Elviksen esittäminä kuuluvat Kikke Heikkinen (varalla Tiina Perkoila) ja Juhani Leinonen (varalla Mikko Perkoila). Lautakunnan sihteeri on Ilmo Laevuo.

Näitä apurahoja voidaan myöntää säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille, joiden teoksia on julkaistu nuotteina tai äänitteillä. Samoin niitä voidaan myöntää musiikin esittäjille, joiden esityksiä on tallennettu äänitteille. Apurahat myönnetään ensisijaisesti työskentelyyn hakijan esittämän työsuunnitelman perusteella.

Avustusta voidaan myöntää aktiiviuransa jo ohittaneille iäkkäille musiikin tekijöille tai esittäjille sekä erityisissä tapauksissa tekijöille ja esittäjille, jotka ovat sairauden tai työkyvyttömyyden johdosta joutuneet erityisen suuriin taloudellisiin vaikeuksiin.

Apurahojen ja avustusten hakemiseksi tarvittavia lomakkeita ja täyttöohjeita saat Elviksen toimistosta. Niitä voi saada myös Suomen Muusikkojen Liitolta, Suomen Säveltäjiltä tai opetusministeriöstä. Lisäksi ne löytyvät internetistä osoitteessa:

https://www.musicfinland.com/sml/kirj_korv.html

Hakemukseen merkitään erikseen, koskeeko se luovaa vai esittävää säveltaidetta. Mikäli se koskee luovaa, merkitään vielä erikseen, onko kyse kevyen musiikin vai vakavan musiikin hakemuksesta. Tämä on siis hakijan itse ratkaistava. Samalla lomakkeella voi hakea vain yhtä apurahaa tai avustusta. Jos siis aiot hakea sekä tekijöille että esittäjille tarkoitettua apurahaa, tämä on tehtävä eri lomakkeilla.

Avustusten myöntämisen edellytyksenä on, että hakija on hakemuksen yhteydessä esitetyn selvityksen mukaan erityisen suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tällöin on esitettävä selvitys taloudellisesta tilanteesta (tiedot viimeisestä verotuksesta). Mikäli haetaan sairaus- ja työkyvyttömyysavustusta, on lääkärintodistus pakollinen.

Opetusministeriössä lisätietoja antaa säveltaiteen kirjastokorvausapurahalautakunnan puheenjohtaja Rauno Anttila (09) 1341 7470. sekä kulttuurisihteeri Marja-Liisa Morri (09-134 174 75) ja osastosihteeri Rauha Juutinen (09-134 174 71). Lisätietoja antaa myös lautakunnan sihteeri Ilmo Laevuo (09-680 435).

Elviksen jäsenet saavat tietysti lisäinformaatiota myös toimistostamme (joka on heinäkuun suljettuna, joten hakulomakkeen ja lisätietoja saat nopeimmin, kun toimit heti).

teksti: Martti Heikkilä

Kokouksesta kokoukseen

Julkaistu

Viime aikoina on ollut kaksi tärkeää kokousta, jotka kaipaavat jälkikäsittelyäni. Ensimmäinen niistä oli ELVISin vuosikokous, jossa minulla oli koko ajan suu auki. Osittain sen takia, että puhuin tapani mukaan aika paljon (ehkä liikaakin) ja osittain sen takia, että suuni loksahti ammolleen, kun kuuntelin joitakin puheenvuoroja.

Käsittelimme kokouksessa toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman. Näiden lisäksi listalla oli tärkeä asia, jota silloin kutsuttiin julkilausumaksi koskien ”Musiikinkustantamisen hyvää käytäntöä”. Toimintakertomuksen yhteydessä pidin monta puheenvuoroa, joissa kritisoin joidenkin asioiden hoitoa ja niiden hoitamatta jättämistä. Myönnän, että jatkuvat puheenvuoron pyytämiseni pitkittivät kokousta ja voi jopa olla, että toimintakertomuksen käsittely ei ole paras paikka esittää kritiikkiä. Näin minulle ainakin yritettiin väittää. Olen kylläkin kautta aikojen ihmetellyt, missä arvostelun oikea paikka oikein on. En löytänyt parempaa paikkaa, eikä kukaan mukaan ole voinut kertoa minulle, koska saa arvostella.

Ihmettelin kokouksessa niin kuin jo monta kertaa aikaisemminkin sitä, että Teostossa on noin 600 jäsentä, joista noin 350 on elvisläisiä ja vähän yli 30 kustantajia. Kuinka on mahdollista, että kevyen musiikin näkökantoja ei oteta enemmän huomioon ja esim. Musiikin Tiedotuskeskuksen toiminnassa kevyt musiikki jää aina vaan lapsipuolen asemaan tai että kustantajat saavat miltei aina tahtonsa läpi esim. kustanneasiassa. Olemmeko liian pehmeitä? Siihen viittaa vastaus, jonka sain; ”asiat ovat kovin vaikeita”. (Suuni loksahti auki.) Kun herätin kysymyksen siitä, pitäisikö partituurilisiä, jotka rahoitetaan kansallisista varoista maksaa myös ylikansallisille yhtiöille, joiden liikevoitot menevät amerikkalaisille tai muille ulkomaisille osakkeenomistajille, vastaus oli, että asia on Elvisin työryhmässä työn alla. Saamieni tietojen mukaan työryhmä ei ole kuitenkaan ottanut kantaa koko asiaan. (Suu auki.)

Puheenjohtajana toiminut Otto Donner sanoi, että koko partituurilisästä pitäisi luopua. Tästä olen tietenkin samaa mieltä ja olinkin toimittanut meidän työryhmälle laskelmat siitä, että tämä tukilisä hyödyttää ainoastaan sellaisia tekijöitä, joilla on paljon esityksiä ja jotka saavat sen kautta mielestäni riittävät korvaukset. Se alkuperäinen tarkoitus, että partituurilisää maksetaan sellaisille teoksille, joilla on vain harvoja esityksiä, on siis hukattu kokonaan. Ihmettelin Oton lausumaa sen takia, että kun vuonna 1993 teimme genreuudistuksen, sovimme, että järjestelmää tarkastellaan kolmen vuoden väliajoin, mutta tietääkseni vasta nyt on ryhdytty miettimään, oliko kaikki mitä tehtiin loppuun saakka ajateltua. (Suu auki.)

Tärkeintä tässä kokouksessa oli kuitenkin ”Musiikinkustantamisen hyvä käytäntö”, jonka katson kuitenkin vahvistavan pikemminkin ”pahoja tapoja”. Paperi on niin täynnä erilaisia puolitotuuksia, väärinkäsityksiä ja vääriä johtopäätöksiä, etten parhaalla tahdollakaan voi ymmärtää (eikä varmaan rouva Kymäläinenkään), että siitä tuli pitkien neuvottelujen lopputulos, Elvisin johtokunta suositteli yhdistyksen kokoukselle ja kokous hyväksyikin sen suurella äänienemmistöllä. (Suuni pysyi auki pitkän aikaa.) Tila ei nyt riitä ruotimaan paperin jokaista sanaa, joten poimin ainoastaan muutamia tärkeitä tai tyypillisiä kohtia.

Melko alkupuolella sanotaan: ”Varsin pitkään kustantamisella tarkoitettiin pelkästään nuottien painamista ja myymistä.” Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tekijänoikeuslain 33§ alkaa: ”Kustantajan on julkaistava teos kohtuullisessa ajassa, tavanmukaisesti huolehdittava sen levittämisestä sekä saatettava julkaiseminen loppuun menekin ja muiden asianhaarojen edellyttämässä laajuudessa.” Siis levittäminen ja asianhaarojen edellyttämä laajuus oli jo vuoden 1961 säädetyssä laissa. Että tämä laajuus entistä enemmän suurenee, on mitä suuremmassa määrin kustantajankin etu. Hän saa kaikesta kaupallisesta käytöstä 1/3 tekijän rahoista, eikä tekijällä ole minkäänlaista syytä löysätä tämän takia kustantajan velvoitteita, kuten nyt tapahtuu. Näistä kuudesta kohdasta, joita mm. katsotaan kustantajalle kuuluviksi, on neljä ollut olemassa jo Beethovenin ja Schubertin ajoilta ja tallennusten aikaansaaminen on vain luonnollinen jatke em. toimille.

Mielenkiintoinen on myös se toteamus, että ”kustannussopimuksen tekstisisällöstä esityksen tekee yleensä kustantaja…” Niinhän se on, ja olemme nähneet montakin sopimusta, joissa ei voi puhuakaan ”hyvästä käytännöstä”. Olemme aikoinaan käyneet vuosikaupalla neuvotteluja uuden musiikinmallikustannussopimuksen aikaansaamiseksi ja aikaansaimme kompromissin, jossa otettiin huomioon nimenomaan nykyaikaiset menetelmät ja mahdollisuudet. Oliko tämä työ ihan turhaa? Käytiinkö ainoastaan näennäisneuvotteluja, jotka nyt mitätöitiin? Mihin jäi se meille luvattu kustantajafoorumi, johon Teoston piti maksaa kahvit ja viinerit? Oliko tämä kaikki vain suurta kusetusta?

Julkilausumassa, joka sai sitten nimekseen ”näkemys” sanotaan kylläkin: ”Kustannussopimuksessa voidaan käyttää mallina Suomen Musiikinkustantajat ry:n, Suomen Säveltäjät ry:n ja Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n suosittelemaan mallikustannussopimusta. Siis voidaan!

Paperissa erotellaan ”vakava” ja ”kevyt” musiikkia, mikä on varmaan tarkoituksenmukaista. Mutta myös ”vakavan” musiikin kohdalla on erheellinen kuva kustantajat tehtävistä. On selvää, että tässä musiikkilajissa nuottien merkitys on suurempi kuin muissa. Mutta ei ”kustantajan voidaan katsoa täyttäneen velvoitteensa tekijää kohtaan, ellei teos ole sovitussa tai kohtuullisessa ajassa esittäjien käytettävissä riittävän laadukkaana nuottina tai esitysmateriaalina.” Tästä voi saada sen kuvan, että kustantaja yleensä aikaansaa em. materiaalin. Todellisuus on kuitenkin toinen: Monet säveltäjät kirjoittavat teoksen partituurin tietokoneella ja itse tulostavat stemmat. Monet vievät teoksensa MICiin, joka tuottaa materiaalit. Ja useasti esim. Radion sinfoniaorkesteri tilaa teoksia ja huolehtii niiden puhtaaksikirjoituksesta. Joten, jos nyt äänitekustantajat solmivat sopimuksia sen takia, että he saattavat teoksen äänitteelle on kai odotettavissa, että esim. Ondine ja Bis tulevat tulevaisuudessa myös vaatimaan kustannussopimuksia ja 1/3 tekijänoikeuskorvauksista äänitteen aikaansaamiseksi. (On toki myös edelleen niin, että kustantaja tuottaa materiaalin. Itse muistan heti kaksi tapausta. Kalevi Ahon urkusinfoniaa ei voitu esittää tarkoitettuna ajankohtana kun kustantaja ei saanut materiaalia ajoissa valmiiksi. Jouni Kaipaisen sinfonian ensiesitys Joensuussa oli aika hankala sen takia, että kustantaja toimitti korjaamattoman materiaalin ja kaikki korjaukset, joita Jouni oli tehnyt jouduttiin tekemään uudestaan harjoitusten yhteydessä. Mutta sattuuhan sitä!)

Paksuin kohta koko paperissa on kuitenkin se kohta, jossa sanotaan: ”Pitkään toimineilla kustantajilla saattaa toisaalta olla oikeudet tuhansiin teoksiin, joiden kaikkien mainitseminen myyntiluettelossa ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Monia teoksia ei myynnin pysähdyttyä enää pidetä varastossa, vaan niistä säilytetään ainoastaan arkistokappaleet, josta nykyaikaisella tekniikalla voidaan nopeasti valmistaa myytäviä tai vuokrattavia nuottikappaleita.”

Voiko kukaan selittää minulle, kuinka joku voi kiinnostua jostakin kappaleesta, jota ei ole nähtävänä katalogissa ja johon ei voi tutustua, kun ainoastaan arkistokappale on olemassa? Miksi kustannussopimuksen pitää olla voimassa kun ”teoksen kotimainen ja kansainvälinen markkinointi, julkisten esitysten aikaansaaminen ja julkisten radiointien ja televisiointien aikaansaaminen teokselle” on loppunut? Edellä mainituilla ehdoilla Kari Kuuva olisi hävinnyt oikeusjuttunsa 10 – 0. Niin käräjäoikeus kuin hovioikeus nimittäin tulkitsi sopimuksia voimassa olevan lain mukaan.

Nyt tämä laki kumottiin näiltä kohdin vähin äänin. Tekijänoikeuslaki 27§ viimeinen momentti nimittäin sanoo: ”Tekijänoikeuden luovutuksesta eräissä tapauksissa säädetään 30 – 40§:ssä; mainittuja säännöksiä on kuitenkin sovellettava vain mikäli ei ole toisin sovittu.” Nämä pykälät ovat juuri ne, jotka koskevat kustannussopimusasioita ja ne on nyt siis sovittu toisin. Joten se, mitä sanottiin kompromissiksi neuvottelujen tuloksena ovat täydellinen antautuminen kustantajien edessä. Se, mitä ihmettelen eniten koko asiassa on kuitenkin, että vilpittömästi ja rehdisti toimivat kustantajat sallivat sen, että tämä paperi on niin täynnä erilaisia porsaanreikiä, että kaikilla huithapeleilla on kaikki mahdollisuudet ryhtyä epäreiluun kilpailuun. Eräs jäsenemme sanoi minulle kerran, kun kyseenalaistin joitakin hänen toimintatapojaan: ”Eikö porsaanreiät ole olemassa juuri sen takia, että niitä käytettäisiin.” Tämä ajatustapa ei sovi minun maailmankatsomukseeni, mutta minun aikanihan tuntuu olevan ohi. Nyt puhaltavat uudet tuulet. Saas nähdä mihin suuntaan.

Eräs tärkeä asia vielä. Työryhmä, joka aikaansai tämän kustantajien ja tekijöiden yhteisen ”näkemyksen”, sopi myös millä tavalla menetellään Teostossa kun kustannussopimus halutaan purkaa. (Tekstissä ei ole kylläkään halaistua sanaa siitä, mikä voisi olla syy sopimuksen purkuun.) Tähän saakka Teosto jäädytti kustantajien osuudet kiistanalaisista teoksista purkuilmoituksen saatuaan. Uuden menetelmän mukaan osuudet jäädytetään vasta kahden kuukauden kuluttua purkuilmoituksesta, jos ei ole päästy sovintoon. En käsitä miksi näin. Kari Kuuvan tapauksessa oikeusistuimet totesivat nimenomaan, että Kuuvalla oli oikeus purkuun ja hän sai jäädytetyt korvaukset tämän perusteella. Jos nyt noudatetaan uutta menetelmää vastaavanlaisessa tapauksessa, tekijän on mentävä oikeuteen vaatimaan niitä korvauksia, jotka kustantaja on saanut purkuilmoituksen jälkeen. Mutta ehkä se vie siihen, että tekijät, joiden sopimuksia puretaan, vaativat korvauksia koko siltä ajalta, jolloin kustantaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa, ennenkuin tekijän kärsivällisyys loppui.

Työreformiko?

Tästä tuli nyt taas niin pitkä epistola, etten voi käsitellä Teoston vuosikokousta siinä laajuudessa kuin aioin. Otan vaan muutaman kohdan, jotka liittyvät edellä selostettuun asiaan. Teoston vuosikokous sai ratkaistavakseen muutokset asiakasoppaaseen. Siinä on tärkeä kohta. Kohtaan 7.2 ”Kustantajien ilmoitukset” tuli uusi teksti: ”Kustantajan on toimitettava Teostolle kappale tai oikeaksi todistettu jäljennös jokaisesta tekemästään sopimuksesta, jolla tekijä siirtää osan esitys- ja tallentamiskorvausten tilityksistään kustantajalle. Teosto edellyttää, että kustannussopimukset ovat vastikkeellisia ja sopimusehdoiltaan kohtuullisia. Sopimusten vastikkeellisuus ja kohtuullisuus tarkistetaan tarvittaessa kohdassa (Oikeudenhaltijoiden väliset kiistat) kerrotulla tavalla.” Toisin sanoen: sopimuksessa pitää lukea, että kustantaja saa omansa, mitä tekijä saa vastikkeeksi käsitellään ainoastaan, jos tekijällä on tarpeeksi rohkeutta jälkeenpäin kertoa, että häntä on jymäytetty. Jukka Itkonen nimittää tällaista sopimusta lahjakirjaksi, johon ei tarvita edes kustantajan allekirjoitusta. Minä taas olen toisessakin yhteydessä sanonut, että Teosto toimii Fariseuksena ja Pilatuksena samassa persoonassa. Kaikki tietävät ja jotkut kustantajat ovat ainakin julkisuuden ulkopuolella tunnustaneet, että alalla vallitsee osittain kestämättömät tavat. Nyt Teosto kuitenkin sulkee silmänsä ja leikkii olevansa tietämätön siitä, että nimenomaan nuoria ja kokemattomia tekijöitä jymäytetään oikein olan takaa. Tein kokouksessa ehdotuksen, jonka mukaan toinen lauseista jätettäisiin pois ja tilalle kirjoitettaisiin: ”Kustannussopimuksissa tulee olla maininta kustantajan velvollisuuksista.” Tämä ei kelvannut Teoston vuosikokoukselle ja voimaan tuli siis se, mitä viime vaalitaistelussa nimitettiin ”työreformiksi”.

Kaiken lisäksi nyt avautuu se mahdollisuus, että kirjoitetaan kaksi sopimusta. Teostohan vaatii ainoastaan paperin, jossa tekijä siirtää korvauksia kustantajalle. Voi olla, että sen rinnalla on olemassa varsinainen sopimus. Onko kustantaja velvollinen näyttämään tätä edes riitatapauksessa?

Olin kylläkin jo etukäteen varma siitä, ettei sanaani kuunneltaisi tai ettei sille annettaisi mitään merkitystä. Tähän on kaiken lisäksi vielä mainittava, että työryhmä, jonka piti laatia selvitys siitä, mitä voitaisiin katsoa kustanteeksi (aikaisemmin kustannusobjektiksi) lopetti tehtävänsä tarpeettomana. En oikein päässyt selville, oliko kyse siitä, ettei päästy yksimielisyyteen siitä, mitä kaikkea kustannustoiminta voisi olla. Joka tapauksessa katsottiin, ettei selvitystä tarvitsisi tehdä kun sopimuksissa ei tarvitse olla mainintaa siitä, mitä kustantaja on valmis takaamaan tekijälle siitä, että hän saa 1/3 korvauksista. Voi ehkä lyhyesti todeta, että nykyään ei yksinkertaisesti tiedetä, mitä kustannustoiminta on. Minusta aika omituinen tilanne.

Vielä muutama maininta puheenvuoroista, jossa minulta loksahti suu auki Elvisin vuosikokouksessa. Varapuheenjohtajamme mainitsi: ”Pitäähän poikien vähän katsoa mihin paperiin he pistävät nimensä.” Puheenjohtajamme lausui: ”Saattaa olla, että tästä tulee katastrofi, mutta täytyyhän sekin kokea.” Toiminnanjohtajamme sanoi: ”Tämä paperihan voidaan irtisanoa vaikkapa huomenna.” Kuinka julkilausuma tai näkemys voidaan sanoa irti? Otto Donner sanoi, että ”Tämä paperihan ei ole ikuinen. Sitä pitää kehitellä jo heti huomisesta lähtien.”

En voi muuta kuin uudelleen todeta, että minun aikani on ohi. Elvisin toiminnassa suunta tuntuu muuttuvan ratkaisevasti, mutta jäsenistöhän on sen hyväksynyt ja siihen on tyydyttävä.

Toteaa

Arthur Fuhrmann

PS. Teoston taholta on tullut arvostelua siitä, että nimenomaan minun palstallani on sellaisia kirjoituksia, jotka nakertavat Teoston henkilökunnan motivaatiota. En oikein usko tähän. Toisaalta en ole missään nähnyt, että esim. Teoston johtokunta olisi moittinut ketään, vaikka kuinka suuria munauksia olisi tehty. Ehkä kirjoitukseni, jotka eivät ole Elvisin virallisia kannanottoja, vaan minun täysin henkilökohtaisia näkemyksiä, kuten tarkkaavainen lukija ehkä yo. tekstistä huomaa, tasapainottavat tilannetta. Ehkä Teoston henkilökuntaa lohduttaa, kun Teoston vuosikokouksessa kiinnitin huomiota siihen, ettei Teoston tulosta voida repiä työntekijöiden selkänahasta ja ettei heistä saa puristaa viimeistä veripisaraa ja aiheuttaa burnoutia sen takia, että Teosto olisi suurin ja kaunein kansainvälisessä vertailussa. Minua on jo kauan piinannut se ajatus, että Teoston volyymi kasvaa huristen, henkilökunnan jäädessä suurin piirtein saman kokoiseksi, jonka lisäksi on otettava huomioon, että lukuisat Teoston sisäiset työryhmät ja jatkuva koulutus vievät voimia jokaiselta työntekijältä. Mutta sen nyt luulisi olevan Teoston johtokunnan huoli, vaikka en ole huomannut Teoston johtokunnan olevan huolissaan edes tästä.

Vuosikokouksen jälkeen perinteiselle illalliselle osallistuivat mm. Henrik Otto Donner, Erik Bergman, …

…Kaarlo Kaartinen, Matti Puurtinen, Juhani Leinonen, …


… Aarno Raninen, Ossi Runne ja Erik Lindström

Näytön paikka

Julkaistu

Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus eli viime vuonna 600.000 markkaa yli varojensa. Syitä budjetin ylittämiseen oli tiettävästi useita; yksi niistä oli satsaus MIC:n kotisivuun internetissä ja sivulle laadittaviin säveltäjäesittelyihin. Teoston johtokunta sen paremmin kuin Musiikin Tiedotuskeskuksenkaan johtokunta ei ainakaan kokouspöytäkirjojen mukaan ole tehnyt päätöstä siitä, että näin huomattava ylitys saa tapahtua.

Kumpikaan johtokunta ei ole myöskään tehnyt päätöstä siitä, miten tämä ylitys rahoitetaan. Ilman niiden päätöksiä rahat on otettu niistä tyhjäkasettivaroista, jotka aikaisemmin on osoitettu Luovan Säveltaiteen Edistämiskeskuksen LUSES:n tukivaroihin. Näillä varoilla LUSES:n kevyt ja vakava toimikunta jakoivat viime vuonna yhteensä 1,8 miljoonaa markkaa mm. tekijöiden työskentelytukeen, äänitetukeen ja nuottitukeen. Suurin osa näistä varoista tuli äänikasettikorvauksista.

Tänä vuonna LUSES:n toimikunnat olisivat saaneet jaettavakseen äänikasettivaroja 1,2 miljoonaa markkaa. Nyt näistä varoista on lohkaistu 600.000 markkaa MIC:n viime vuoden tappioiden kattamiseen. Ja esimerkiksi kevyen toimikunnan toukokuun kokous on peruttu, kun rahaa tukeen ei olekaan.

Ei ole oikein, että MIC:n internet-sivut pienentävät LUSES:n tukivaroja. Eikä ole oikein, että näin suuret päätökset on tehty ohi Teoston johtokunnan, jolle kuuluu taloudellinen vastuu MIC:n toiminnasta. MIC:n johtokunnalle taloudellinen vastuu ei ole kuulunutkaan. Tämän vuoden alusta lähtien se on lakkautettu ja tilalle on perustettu neuvottelukunta. Samalla on määritelty, että MIC:n budjettivastuu kuuluu toiminnanjohtajalle ja Teoston toimitusjohtajalle.

Myöskään LUSES:n hallitus ei ole tehnyt päätöstä tällaisesta tulonsiirrosta. Se käsitteli asiaa kokouksessaan 3. maaliskuuta. Elvis oli tehnyt kokoukselle esityksen siitä, että LUSES jatkossakin saisi jaettavakseen kaikki äänikasettivarat ja myös ne videokasettivarat, jotka on mahdollista tähän tarkoitukseen osoittaa. LUSES:n hallituksen kanta olikin, että toistamiseen äänikasettivaroja ei käytetä MIC:n toimintaan.

Mutta miten Teoston jäsenten tulisi suhtautua vuoden 1998 tilinpäätökseen, joka MIC:n kohdalla osoittaa tällaista ylitystä? Ja miksi ylitystä ei otettu esimerkiksi kansallisista varoista vaan LUSES:lle osoitetuista tukivaroista? Vastaus jäsenten suhtautumiseen saadaan Teoston vuosikokouksessa 22. huhtikuuta.

Varmasti ainakin kevyen musiikin tekijät odottavat nyt MIC:ltä näyttöjä. Vakavan musiikin puolelta näyttöjä on ja samoin kevyen musiikin vientitoiminnasta. Mutta paineet ovat suuret kevyen musiikin edistämiseen myös kotimaassa kuten viimesyksyinen Mic-seminaari osoitti. Tämä toiminta vaatii kuitenkin resursseja huomattavasti aikaisempaa enemmän. Viimevuotinen ylitys olisi helpompi niellä, jos tuo 600.000 markkaa olisi käytetty tähän tarkoitukseen.

Martti Heikkilä

Varmista, että saat jatkossakin Elvisiltä viestejä ja kutsuja tapahtumiin

Julkaistu

 

Hei Elvisin jäsen! 
 
Kuten varmaan olet huomannut, Gmail luokittelee nykyään viestisi eri välilehdille sen mukaisesti mihin kategoriaan olettaa saapuneen viestin kuuluvan. Välilehtiä on viisi erilaista, joista Ensisijainen, Sosiaaliset verkostot ja Tarjoukset ovat oletuksena näkyvissä. 
 
Tämän muutoksen vuoksi esimerkiksi Elvisin uutiskirjeet ja kutsut tapahtumiin saattavat ohjautua välilehdelle, josta et välttämättä huomaa viestiä lukea. Varmista siis, että saat jatkossakin Elvisin viestit suoraan inboxiisi, eli ”Ensisijainen”-välilehdelle.
 
 
Toimi näin:
 
Tarkkaile saapuvia posteja kaikilta välilehdiltä. Raahaa lähettämämme viesti Ensisijainen-välilehdelle ja klikkaa ilmestyvistä vaihtoehdoista ”kyllä”, tai ”yes”.  Näin varmistat, että saat kutsun esimerkiksi tuleviin pikkujouluihin!
 
Ohjeet älypuhelimia varten, jos käytät Gmailia puhelimellasi:
-Mene menuvalikkoon –> valitse postilaatikko ja posti, jonka haluat siirtää –> täppää posti –> valitse alarivistä kärkikolmio-ikoni –> klikkaa siirrä –> Ensisijainen.
 
 
Kiitos vaivannäöstäsi!
 
Ongelmatilanteissa, ole hyvä ja ota yhteyttä:
Nina Lith, Viestintäpäällikkö
puh. 041 517 8998

Tilulilulilu

Julkaistu

Lehdet ovat kertoneet, että internetin kautta voi kännyköihin imuroida suosikkisävelmiään soittoääneksi. Niillä sitten voi ilahduttaa itseään ja muita kadunkulkijoita. Ja jos kyllästyy, voi imuroida uuden eikä se maksa kuin muutaman markan per imurointi. Palvelu pelaa niin Soneralla kuin Radiolinjalla (tosin vain tietyillä Nokian malleilla).

Tämän imuroinnin on lehdissä kerrottu olevan ihan luvallista, sillä Sonera ja Radiolinja ovat tehneet Teoston kanssa sopimuksen, jonka mukaan ne maksavat Teostolle 90 penniä imuroinnilta. Suosiokin on ollut suurta, sillä näitä ”luvallisia” imurointeja on ollut parissa kuukaudessa jo satojatuhansia. Valikoima on ollut pääosin ulkomaista, mutta ”kotimaisen musiikin ystävillekin” löytyvät Soneran Doris-palvelusta esimerkiksi Bum, Bum, Bum (säv Mika Toivanen), Doris (säv J. Karjalainen), Puhelinlangat laulaa (säv Pentti Viherluoto) ja Sinä lähdit pois (säv. Kerkko Koskinen).

Ja Radiolinjan JukeBoksista sitä valikoimaa vasta löytyykin. Pelkästään a:lla alkavia ”biisejä” löytyi helmikuun lopussa yli 200. Säveltäjistä ei hakemistossa ole tietoakaan. Esittäjät mainitaan mutta nekin tiedot ovat kovasti kirjavat: löytyy sellaisia kummallisuuksia kuin ”All My Loving” esittäjänä ”BumtsiBum&Esa Niem” tai ”Ankkurinappi” esittäjänä ”Juice”. Ja mitähän pitäisi ajatella sellaista soittoäänistä kuin ”An die Freude” esittäjänä ”Mozard” (?) ”Aamurusko” esittäjänä ”sibelius” (?) tai ”Alla Turca” esittäjänä ”Ralf Gothoni”.

tiluliluMyös Elviksen johtokunta sai lehtiä lukemalla tietää tästä uudesta Teoston lisensiointialueesta. Johtokunnan reaktio oli se, että ennen lisensiointipäätöstä olisi pitänyt kysyä myös tekijöiden mielipidettä. Kaikkihan eivät ole ilahtuneet siitä mahdollisuudesta, että bussissa tai Sokoksen perjantairuuhkassa saa äkkiä kuulla rakkaan hengentuotteensa kännykän vivahteikkaasti orkestroimana. Ei siltikään vaikka tilitys kasvaisi.

Johtokunta päätti esittää Teoston johtokunnalle, että Teosto jatkossa lisensioisi kännyköihin ainoastaan niiden tekijäasiakkaidensa teoksia, jotka ovat siihen erikseen antaneet luvan. Menettely olisi siis sama kuin mainosmusiikissa. Moraalisiin oikeuksiin vedoten Elvis perustelee esitystä mm. näin:

”Teoston asiakassopimus ei kuitenkaan kata luvan antamista sävelteosten muunteluun, johon tämä tallentaminen johtaa. Tässä yhteydessä on kyse taloudellisten oikeuksien lisäksi myös moraalisista oikeuksista. Niitähän tekijä ei lain mukaan voi siirtää toiselle. … Moraalisiin oikeuksiin kuuluva respekti- eli kunnioittamisoikeus tarkoittaa, että tekijän luovan työn arvoa ja erikoislaatuisuutta on kunnioitettava. Teosta ei saa muuttaa siten, että tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukataan. Teosta ei myöskään saa saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.”

Perästä kuuluu, miten Teoston johtokunta esitykseemme suhtautuu. Päätöstä odotellessa meillä on se mahdollisuus, että itse ilmoitamme Teostolle kieltävämme teostemme lisensioinnin kännyköihin – joko koko tuotantomme tai joidenkin teosten osalta.

Martti Heikkilä

PS. Tällä palstalla Teosto sai siis nyt kritiikkiä siitä, että päätös kännykkämusiikin lisensioinnista on tehty liian hätäisesti. Selviksen toimituskunta keskusteli viime kokouksessaan siitä, pitäisikö Teostoa käsitellä lehdessämme kriittisesti vai silkkihansikkain. Toimituskunta oli terveen kritiikin kannalla. Samalla todettiin, että kriittiset kirjoitukset eivät tarkoita sitä, etteikö Elvis ja Selviksen toimitus antaisi täyden tukensa ja arvostuksensa Teoston henkilökunnalle. Lisäksi todettiin lehden linjana olevan nykyisin se, että yksittäiset Elviksen jäsenet saavat lehdessä vapaasti palstatilaa kriittisillekin mielipiteille riippumatta siitä, mikä on kussakin asiassa yhdistyksen virallinen linja tai tekijöiden laajempi mielipide.

Samalla toimituskunta totesi, että aina kun asiat rullaavat Teostossa hyvin, saamme olla siitä iloisia, mutta lehdessä siitä kirjoittaminen ei ole järin lukuarvoista. Vai milloin olette nähneet Hesarissa uutisen siitä, että Helsingin liikenne sujui tänään hyvin?

Ruusuja voimme sen sijaan antaa itse kukin yksityisesti. Tässä esimerkki sähköpostiviestistä, jonka lähetin Teoston viestintäpäällikölle ja Teostoryn päätoimittajalle Kalle Jämsenille heti, kun Teostory 4/98 oli ilmestynyt:

Moi!

Kiitoksia erinomaisen hyvästä Teostorysta. Erityisesti minua ilahduttivat kansikuva, pääkirjoitus, Radio Simpsiö, Trenditieto sekä Lisälehtiä Rockin Runousoppiin. Myös takakannen ilmoitus kuten muutenkin tämä uusi ilmoitussarja on meikäläisen makuun.

Ja Hyvää Uutta Vuotta

Martti

Demoinferno

Julkaistu

Herra X

Oppaita demo-lähettäjille julkaistaan musiikkialan lehdissä aika ajoin. Jotta saisin hieman erilaista potkua tähän juttuun, seurasin erään helsinkiläisen, laulaja-lauluntekijän uuden demon kohtaloa. Kutsutaan häntä vaikka herra X:ksi.

Perusasiat

Kerrataan lyhyesti perusasiat. Mukaan demo-kasetin tai CD-R:n kanssa laitetaan bio ja valokuva. Bio (biography = elämänkerta) on lyhyt kirjallinen kuvaus itsestäsi tai bändistä. Sisällytä mukaan historiikki, bändin kokoonpano, ikä ja tavoite. Yksi A-nelonen riittää. Valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Valitse siis kuva, joka edustaa sinun tai bändisi tyyliä parhaimmillaan. Video on paikallaan, jos sillä on esitettävänään jotain extra tärkeää lisätodistusaineistoa sinun tai yhtyeesi erinomaisuudesta.

Tuottajien vinkit

Tee yksi biisi hyvin ja laite se demollesi ensimmäiseksi. Suuret levy-yhtiöt saavat vuosittain noin 800 demoa, joten demosi elinaika tuottajan soittimessa lasketaan sekunneissa. Kerro biossasi oletko artisti, biisintekijä vaiko molempia. Merkitse yhteystietosi bion lisäksi myös kasettiin ja CD-R levyyn. Älä pyytele biossasi anteeksi demo-äänitteesi tasoa.

Mitä levy-yhtiöt etsivät 1999?

No, ensin se vanha laulu:

– Mitä vaan etsitään. Musiikkityylillä ei ole väliä, kunhan tarpeeksi hyvää.

– Kansainvälinen potentiaali ja tanssipop kiinnostaa, koska taidokkaista tarjokkaista on pula.

Kärsivällisyyttä tarvitaan

Herra X lähetti demonsa kolmeentoista levy-yhtiöön, mukana kaikki suuret kansainväliset (BMG:n tuottajaa ei tavoitettu – joten ei taulukossa). Selviksen listalla levy-yhtiöitä on 60. Kaksi viikkoa lähetyksistä, 17. helmikuuta, oli demonauhan kuunnelleet kolmen yhtiön tuottajat. Kahdesta yhtiöstä kerrottiin, ettei yhtään tämän vuoden puolella tullutta nauhaa ollut vielä kuunneltu.

Levy-yhtiöt, Tuottajat, Osoitteet, Montako albumia julkaisitte viime vuonna ja montako niistä oli debyyttejä? Yhtiönne artistit/bändit, jotka julkaisevat albumin 1999. Etsittekö uusia artisteja/bändejä ja jos – niin mitä etsitte? Oletteko kuunnelleet Mr. X:n demon?

EMI

Gabi Hakanen

Tallberginkatu 2 A

00180 Helsinki 17/6 Markku Aro, Mokoma, Sami Saari, Maarit Peltoniemi, Hector, Pentti Hietanen, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit. Potentiaalit nuoret naisartistit, joilla omia biisejä ja tanssipop kiinnostaa. Demo havaittu, ei kuunneltu.

Warner Music

tuotantojohtaja

Jaakko Karilainen

Pl 169

02101 Espoo n. 25/5-6 Maarit, Aki Hietala, Venus, Jukka Kuoppamäki, Crash, Aki Louhela, Angelin tytöt, Yölintu, Remu, Mamba, Jiri Nikkinen, Pertsa Koivula, Matti Korkiala, Zén Cafe, Vesa-Matti Loiri. Olisi hienoa löytää miesartisti; Danny, Johnny-tyyppinen n. 20-vuotias lahjakkuus. Suomeksi laulavalle rock-yhtyeelle, jolla sanottavaa ja hyvät biisit, aina tilausta. Lahjakas, nuori, laulaja-lauluntekijä olisi ideaali. Tuottajaa ei tavoitettu.

Megamania/Pyramid

Pekka Aarnio

Hämeentie 6 A 4

00530 Helsinki 21 (mukana kokoelmat)/3 Ultra Bra, Anneli Saaristo, Retkibanaani, Tuomari Nurmio, Anssi Tikanmäki, Yari, Absoluuttinen Nollapiste, Ben Granfelt, Cross Tie Walkers, Kotiteollisuus, Kaj Kujasalo, Road Crew. Aina etsitään lahjakkuuksia. Ei kuunneltu.

Lilith

Kikke Heikkinen

Arabiankatu 2 B

00560 Helsinki 2/1 Little Mary Mixed Up, Maritta Kuula. Etsitään jatkuvasti työvoimaresurssien puitteissa. Pääasiallisesti osuuskunnan jäsenien projekteja. Ei kuunneltu.

Poko

Juha Torvinen

Pl 483

33101 Tampere 18 (mukana kokoelmat)/4 J. Karjalainen, Ismo Alanko, Laiskat Auringossa, Sanna ja Lapset, 69 Eyes, Juha Junttu, Popeda, Yö, Pansies, Hybrid Children. Etsitään hyvää musiikkia, mitä tahansa riittävän vakuuttavaa. Heavy-puoli ja tanssittavampi kama tarkkailussa. Perinteisen Suomi-rock osaston bändit on jo, joten kynnys korkea. On kuunneltu.

Polygram

Hannu Sormunen

Vattuniemenranta 2

00210 Helsinki 10 (mukana kokoelmat)/2 Cosmos Tango, Juustopäät, Arcadio, YUP, Jonna Tervomaa, Edu Kettunen, Pauli Hanhiniemen Perunateatteri, Marita Taavitsainen, Movetron. Etsimme kiivaasti. Skaala hyvin laaja. Viime vuonna aloitettu iskelmäpuoli nostaa päätään. Nuorekas meininki, nuoret artistit, kahdenkymmenen molemmin puolin ja tämänpäivän pop/dance kiinnostaa.

Reel Art

Pasi Ervi

Pursimiehenkatu 26 I

00150 Helsinki Ei yhtään. ”Levytuotanto sivuharrastus”. Luka, Suurlähettiläät. Etsitään valmista, hyvää laulajaa, musiikkityylillä ei väliä. Mieluummin poppia kuin rokkia. Vaaditaan kaupallista potentiaalia. Demo havaittu, ei kuunneltu.

Rockadillo

Tapio Korjus

Ilmarinkatu 12 A 2

33500 Tampere 4/2 ”vähän viime vuonna”. Rinneradio, Wimme, Maria Kalaniemi, XL, Kimmo Pohjonen, Boots, Blom, Jing & Jangsters. Ei aktiivisesti etsitä. Uuskansanmusiikkiosasto täynnä. Kansainväliset mitat täyttävä potentiaali kiinnostaa – omaperäinen, moderni, tuore englanniksi levyttävä bändi. Ei kuunneltu.

Sony

Tuotepäällikkö Marko Alanko

Ahventie 4 B

02170 Espoo 9-10/3 Tommi Läntinen, Bom Zunk MC’s, Boom, 07, Jussu, Make Tommila, Fake, Valtava Kääpiö, Palapeli, Kuume, Saana. Aina löytyy tilaa hitille, genrellä ei väliä. Iskelmäpuoli kiinnostaa. Ei kuunneltu.

Stupido Twins

Iso Roobertinkatu 20-22

00120 Helsinki 1/1 ”Harvinaisen vähän viime vuonna”. Eläkeläiset, Kumikameli, Los Jacobablos, Hypno Men, Dublo, Thee Ultra Bimboos. Etsitään omaperäistä, mieluummin nuorempaa kaartia. On kuunneltu.

Texicalli

Martti Heikkinen

Tunturikatu 15 B

00100 Helsinki 12/4 Jukka Gustavson, Dallas Wayne, Veli-Matti Järvenpää, Tarja Merivirta, Groove Convension, Burn, Larry & Lefthanded. Koko ajan etsitään, jazzista iskelmään. Ei kuunneltu.

Zen Garden

Kari Hynninen Zen Garden liittyi 1998 osaksi BMG:tä. Ville Pusa, Egotrippi, Sanna Kurki-Suonio. Mikä tahansa voi yllättää, ehkä jotain Progidy, Fat Boy Slim tyyppistä. On kuunneltu.

teksti & piirustus: Jussi Sydänmäki