Musiikintekijät -logo

Sanoitustariffien pitkä historia

Sanoitustariffien pitkä historia

Tällä hetkellä Elvis ry:llä on voimassaoleva sanoitustöiden (kuten myös sovitus- ja sävellystöiden) tilaamista koskeva tariffisopimus Yleisradion kanssa. Näitä tariffeja voidaan käyttää vertailupohjana myös muiden tilaajien kanssa neuvoteltaessa.

Sanoitustariffeilla on pitkä historia. Kaikki alkoi Elokuva- ja viihdesäveltäjät r.y:n vuosikokouksessa 1966, jolloin hyväksytyn sääntömuutoksen jälkeen sanoittajat saattoivat päästä yhdistyksen jäseniksi.

Aika ennen tariffeja eli 15.11.1973 saakka

Jo ennen sotia ja varsinkin sota-aikana, jolloin tarvittiin materiaalia henkisen selkärankamme kunnossapitämiseksi, tarjottiin radion ja äänilevyjen kautta sekä taiteilijoiden viihdytyskiertueiden yhteydessä kansalle suomenkielisiä laulelmia ja iskelmiä. Olihan meillä omaa kansallista laulutuontantoa alkaen kupleteista ja ulottuen hyvän kansainvälisen tason viihdeteoksiin, mutta sotien jälkeen aloimme saada uudenlaista kuunneltavaa ja laulettavaa: alkuperäisiä ulkomaalaisia slaagereita, aluksi vain kielitaitoisten esittäjien ulkomaankielellä esittäminä mutta kansan painostuksesta vähitellen myös niiden suomenkielisiä versioita. Olihan ”Viisi pientä minuuttia” jotain muuta omassa suussa kuin ”Give me five minutes more…”

Sekä kotimaisen säveltuotannon laulukelpoiseen muotoon pukemiseksi että ulkomaisten kappaleiden suomenkieliseen asuun saattamiseksi alettiin nyt hakea yhä enemmän alan ammattitekijöitä, sanoittajia.

Kotimainen äänitetuotanto koki jyrkän nousukauden 50-luvulla. Levytuotantoyhtiöt kilpailivat markkinoilla olevasta sanoittajakapasiteetista. Yleisradio ja Suomen Televisio yhtyivät leikkiin. Olemassaolevat sanoittajat liittyivät erilaisiin viihdeproduktioyhtiöihin ja -tiimeihin yleensä freelancereina. He saivat työstään palkkion epämääräisillä periaatteilla. Moni teki esimerkiksi levytekstejä pelkästään siitä ilosta, että sai tekstinsä ihan levylle. Joka tapauksessa tekstit hinnoiteltiin pitkälle tilaajan ehdoin.

Samalla sanoittajat tunsivat motivaatiota kuulua heille läheiseen yhteisöön, joka valvoisi heidän etujaan. Helmikuussa 1966 Elokuva- ja viihdesäveltäjät r.y. – nykyinen Säveltäjät ja sanoittajat ELVIS r.y. – teki vuosikokouksessaan päätöksen, jonka mukaan nyt myös sanoittajat eli tekstintekijät voivat päästä yhdistyksen jäseniksi. Muun muassa tämä päätös teki mahdolliseksi yhdistyksen osallistumisen pohjoismaiseen yhteistyöhön Nordisk Revyunionin jäsenjärjestönä.

Tässä samassa vuosikokouksessa yhdistys jätti alustavasti toimikunnalle tehtäväksi sellaisen tariffin laatimisen, joka muodostaisi sanoitustyölle minimimääräisen rahallisen ansiopohjan. Toimikuntaan valittiin Erkki Ainamo (yhdistyksen asiamies), Sauvo Puhtila, Kari Tuomisaari ja Lars Bruun. Toimikunta otti tehtävän vastaan jokseenkin sekasortoisessa mielentilassa. Olihan kysymyksessä vaativa ja monta erillistä tehtävää käsittävä työ: Ketkä tässä maassa ovat sanoittajia? Miten voitaisiin käyttää sovittajien jo aikaisemmin itselleen kehittämää sovitustariffia? Millaisista rahoista tariffeissa voi kuvitella puhuttavan, jotta sen voitaisiin ajatella istuvan yleiseen käyttöön? Ja ennenkaikkea: Millä keinoin saataisiin viihdemusiikkialan tilaajat – levytuottajat, musiikin kustantajat, yleisradio jne – hyväksymään se?

Tariffin synty

Seitsenvuotisen puurtamisen tuloksena saatiin kesällä 1973 kokoon paperi, jonka nimi oli Lauluntekstityshinnasto eli Sanoitustariffi. ”Arvoisille sanoittajakollegoille”, joita oli saatu luetteloitua kaikkiaan 38, lähetettiin kirje ”Sano nyt sanasi!”. Siinä julistettiin syntyneeksi Suomen ensimmäinen sanoitustariffi, joka oli tarkoitus julkistaa yhdessä sovittajien itselleen laatiman sovitustariffin kanssa. Näin saavutettaisiin psykologinen joukkoesiintymisvoiman mukanaan tuoma etu.

Tariffi oli määrä esittää tekstien tilaajille syksyn mittaan tapahtuvissa neuvottelukosketuksissa yhteisesiintymisin sovittajien kanssa. Kirjeessä todetaan, että jos jokainen sanoittaja seisoo yksimielisesti uuden uljaan paperimme takana, voisimme käyttää neuvotteluissa todellista joukkovoimaa ”nyrkillä pöytään”-tyyliin. Tätä emme kuitenkaan nyt halua, vaan tavoitteemme olisi yrittää vetää tämä oloissamme ainoalaatuinen paperi salkoon tyylikkäästi, myös vastapuolen reaktioita kuunnellen.

Jo tässä vaiheessa vetosimme kollegoihin, jotta he hyväksyisivät tariffin oman työnsä hinnoittelupohjaksi. Tätä päätöstä tukemaan heille lähetettiin laskulomakemalli, joka toimi rasti ruutuun ja summa viereen -tyylillä. Siis mahdollisimman yksinkertaisesti.

Kirjeessä todettiin tosiasiana, että tekstejä on tässä maassa jo kyllin kauan tehty selviin alihintoihin ja että sanoitustariffilla ei ole mitään tekemistä Teoston valvomien tekijänoikeuskorvausten kanssa, jotka hyvittävät meitä siitä, että kansa haluaa kuunnella tekstejämme. Tariffi hyvittää meitä siitä, että käytämme aikaamme ja sydänvertamme niiden aikaansaamiseksi. Kumpikin hyvitys on yhtä oikeutettu.

Tariffi sisälsi perushinnat ja lisäkorvaukset sekä lausekkeen erikoistyöt (poikkeuksellisen vaikeat tai helpot työt), joista sovittaisiin tapaus tapaukselta erikseen.

Perushintaisia tekstejä oli kuutta eri lajia ja ne jakautuivat kahteen pääluokkaan: alkuperäisteksteihin ja käännöksiin.

Alkuperäistekstit nähtiin sanoittajan itsenäisinä runoina, joilla oli kaksi arvoluokkaa eli kokonaan omaperäinen teksti, jonka aihekin oli sanoittajan luoma, ja annetun aiheen mukainen teksti, jossa sanoittajan muuten itsenäinen runo oli sidoksissa tilaajan antamaan aiheeseen.

Käännöksiä eli ulkomaisen sanoittajan luoman tai trad-tekstin kääntämistä suomeksi oli neljää eri perustein korvattavaa lajia: Vapaa käännös ykköskieleltä (suomi, ruotsi, norja, tanska, englanti ja saksa), vapaa käännös kakkoskieleltä (viro, ranska, espanja ja italia), alkuperäistä aihetta ”orjallisesti” seuraava käännös ykköskieleltä ja sama kakkoskieleltä. Käännös muilta kuin 1- ja 2-kieleltä meni kategoriaan erikoistyöt.

Osasto Lisäkorvaukset tarjosi mahdollisuuden lisätienestiin, jos tekstiä tultaisiin julkaisemaan muussa yhteydessä kuin varsinaisella nuotilla, esim. lauluvihossa, jos sitä käytettäisiin kaupalliseen mekanisointiin, esim. TV-mainospalaan tai mainosäänilevyyn, jos se tultaisiin liittämään muuhun taltiointtiin, esim. PR-levytykseen tai jos sen esitys olisi luonteeltaan toistuvaa, esim. erilaisten tilaisuuksien kuulutuksissa.

Lisäkorvauksista tunnettiin myös sovittajille tutut kiirelisäkorvaukset. Siis jos tekstin toimitusaika olisi alle 1 vuorokauden aina 6 vuorokautta lyhyempiin toimitusaikoihin asti. Tähän liittyvä klausuuli rankaisi tekstin tilaajaa siinä tapuksessa, että hän lyhentäisi toimitusaikaa toimeksiantopäivän jälkeen: Kiirelisä olisi uutta toimitusaikaa vastaava kiirelisä kaksinkertaisena.

Työskentelyaineistolisillä haluttiin korvata sanoittajan työ, joka olisi tarpeen ennenkuin varsinaiseen sanoitukseen päästiin käsiksi. Jos siis sanoituksen perusteeksi tarjotaan pelkkää levyä tai ns. lallatusnauhaa (nuotti siis puuttui), jos käännöstyötä varten ei ollut alkuperäistekstiä paperilla tai sanoituksen perustana olisi pelkkä nuotti (korvin kuultava melodia siis puuttui), sai sanoittaja lisätä laskuunsa määrätyn lisäsumman.

Jos teksti ylittäisi 150 sanaa, oli seurauksena pituuslisä ja jos sanoittajasta riippumattomasta syystä tilaaja teettää uusintatyötä eli muuttaa mielensä valmiin sanoituksen nähtyään aiheen tms sanoituksen sisällön suhteen, olisi hänen maksettava uusintalisää.

Tällainen siis oli sisällöltään ja muodoltaan ensimmäinen suomalainen sanoitustariffi. Tämän päivän näkökulmasta sitä katsellessa ymmärtää hyvin sen hämmennyksen, jonka se herätti, ei ainoastaan neuvottelujen vastapuolessa, vaan myös sanoittajakollegoissa itsessään. ”Tämän jälkeen sanoituslaskun kirjoittaminen”, aprikoitiin, ”vie enemmän aikaa kuin varsinaisen tekstin kirjoittaminen”.

Entä toisaalta: Ehkä olikin hyvä, että tariffi oli sen verran monimutkainen, että sen edustama työehtosopimusteksti, jouduttuaan varsinaiseen neuvottelupöytään, saattoi aiheuttaa vastapuolen mielessä helpotusta heidän onnistuessaan yksinkertaistamaan tariffia ja poistamaan siitä ”turhia” hintoja. Näinhän he aktiivisesti osallistuivat sanoitustariffin suunnitteluun ja muotoiluun. Eikö itse tariffin pääajatus silloin jäänyt pinnalle: sanoittajien on saatava määrätty minimipalkkioturva työlleen.

Mentiin siis liput liehuen ensimmäiseen tariffineuvotteluun Oy Yleisradio Ab:n upeaan toimitaloon Kesäkatu 2:een. Pöytään lyötiin nämä rahasummat:

Sanoitustariffi 15.11.1973

A PERUSHINNAT

1. ALKUPERÄISTEKSTIT

1.1 Omaperäinen teksti 250,-

1.2 Annetun aiheen mukainen teksti 220,-

2. KÄÄNNÖKSET

2.1 Vapaa käännös 1-kieleltä 170,-

2.2 Vapaa käännös 2-kieleltä 200,-

2.3 Alkuper. aih. seur. käänn. 1-kiel. 150,-

2.4 Alkuper. aih. seur. käänn. 2-kiel. 170,-

2.5 Muut käänn: Ks erikoistyöt

B LISÄT

1. KÄYTTÖLISÄT

1.1 Julk. muualla kuin nuotilla + 40,-

1.2 Kaupallinen mekanisointi + 30,-

1.3 Muu taltiointi + 20,-

1.4 Toistuva esitys + 10,-

2. KIIRELISÄT

2.1 Toimitusaika alle 1 vrk + 60,-

1 – alle 2 vrk + 50,-

2 – alle 3 vrk + 40,-

3 – alle 4 vrk + 30,-

4 – alle 5 vrk + 20,-

5 – alle 6 vrk + 10,-

2.2 Jos tilaaja lyhentää toimitusaikaa toimeksiantopäivän jälkeen, on kii- relisä uutta toimitusaikaa vastaava kiirelisä kaksinkertaisena.

3. TYÖSKENTELYAINEISTOLISÄT

3.1 Sanoituksen perustana pelkkä levy 

tai nauha + 40,-

3.2 Sanoituksen perustana pelkkä nuotti + 20,-

3.3 Käännöstyö edellyttä lisäksi alkuperäistekstiä kirjallisena

4. PITUUSLISÄ

tekstin ylittäessä 150 sanaa + 1,-/sana

5. UUSINTALISÄ

sanoittajasta riippumattomista uusintatöistä veloitetaan sopimuksen mukaan

C ERIKOISTYÖT

Erimielisyyksien ilmetessä asetetaan lautakunta, johon kuuluu 1 tuottajan edustaja ja 1 Elokuva- ja Viihdesäveltäjät r.y:n edustaja sekä näiden kahden yhteisesti kutsuma puheenjohtaja.

Miten neuvottelut menivät? Nuo hymyileväiset Radion herrasmiehet tunnustivat, että olemme periaatteessa oikealla asialla. Tämähän oli jo paljon, koska olimme synnyttäneet babyn, joka katseli maailmaa varsin kokemattomin silmin. Olimme seuranneet vanhaa työehtosopimuskiistoista tuttua linjaa, että aina on vaadittava mieluummin liian paljon kuin että työnantaja suoralta kädeltä hyväksyisi vaatimuksemme. Koimme, että ”joukot”, suomalaiset laulujen sanoittajat takanamme katsoivat niskaamme ja tunsimme selvästi, kuinka se punoitti kun aloimme puhua rahasta. Paljonko joutuisimme perääntymään?

No, niin paljon, että eihän sitä sopimusta tällä pohjalla saatu. Radion mielestä tekstihinnat olivat liian korkeita (tietysti) ja tariffi sisälsi niin paljon turhaa sälätekstiä, että sitä ei tässä laajuudessa olisi voitu saattaa musiikkia käyttäville osastoille ohjeeksi. Otimme aikalisän.

Nyt oli tullut aika informoida suomalaisia laulujen sanoittajia toistamiseen. Se tapahtui jäsenkokouksessa Laulu-miehissä 15.1.1974. Puheenjohtaja Arthur Fuhrmann selosti tapahtumien kulkua, käytyjä neuvotteluja Yleisradion ja Mainos-TV:n kanssa sekä keskusteluja Äänilevytuottajien kanssa.

Laajan yleiskeskustelun jälkeen päätettiin johtokunnan toimintaa sovitus- ja sanoitustariffien suhteen evästää avoimella äänestyksellä ja yksinkertaisella äänten enemmistöllä jatkossa seuraavasti:

Sekä sovitus- että sanoitustariffi tulee käsitellä Yleisradion, Mainos-TV:n ja Äänilevytuottajien kanssa samanaikaisesti. Liikkumavaraa struktuurissa voidaan antaa johtokunnalle. Johtokunnalla on mahdollisimman laajat valtuudet neuvotella tariffeista.

Saatuamme näin vastapuoltamme edustavan Yleisradion ja oman jäsenkuntamme ensireaktiot tietoomme jatkoimme tariffin kehittämistä ja neuvottelimme uudesta tarjouksesta radion ja nyt myös levyalan kanssa.

Tilanne kehittyi niin pitkälle että tilaajapuoli saattoi nyt tehdä jo myös omat vastatarjouksensa:

                                               ELVIKSEN              RADION            LEVYALAN
                                     SOPIMUSTARJOUS        VASTAEHDOTUS VASTAEHDOTUS
                                     RADIOLLE                  
                      31.3.1974         26.4.1974
                                                           
21.3.1974

A. ALKUPERÄISTEKSTIT      230,-                            200,-                     150,- *)

B. KÄÄNNÖKSET                  180,-                            150,-                     150,- *)

C. ERIKOISTYÖT                  sop. muk.                      sop. muk.               sop. muk.

D: KIIRELISÄT

– 1 vrk                                  + 50,-                            + 40,-                         **)  

– 2vrk                                   + 40,-                            + 30,-                   – 2 vrk + 40,-

– 3 vrk                                  + 20 ,-                           + 20,-

– 4 vrk                                  + 10,-                                                         – 4 vrk + 20,-

– 6 vrk                                                                                                      – 6 vrk + 10,-

E.
TYÖSKENTELYAINEISTOLISÄT

Ei musaa                                + 20 ,-                         + 20,-                   + 20,-

Ei nuotteja                            + 40 ,-                         + 40 ,-                  + 40,-

Ei alkuper. kielistä
tekstiä kirjallisena

jos kääntäjä vaatii sitä       + 40,-                         + 20,-                    + 20,-

Levytuottajien vastaehdotukset:

*) Perushintoihin sisältyisi sanoituspalkkion lisäksi julkaisuoikeus tekstivihoissa. Valmiista (esim. radiolle tehdyistä) teksteistä maksettaisiin mk 50,-

**)Työn myöhästymisestä vähennettäisiin palkkiota 10,-/vrk.

Tästä työmme vaiheesta on tätä kirjoitettaessa siis kulunut neljännesvuosisadan verran aikaa. On pidetty lukuisia neuvotteluja sanoitustariffin korottamisista, on koettu tariffisopimusten irtisanomisia ja jälleensolmimisia. On oltu onnellisia ja turhautuneita. Mutta meillä on koko ajan ollut sanoitustariffi johonkin tilaajasuuntaan voimassa.

Suomalaista sanoittajakuntaa on koko ajan pyritty pitämään ajan tasalla tariffi-ideologiasta ja neuvottelujen vaiheista. Muistutettiin, että tariffeista on hyötyä vain jos sanoittajat todella noudattavat niitä työsopimuksia tehdessään: Jokainen olisi tietoinen siitä, paljonko kollegat vähintään saavat samasta työstä. Tariffi olisi yksinkertaisempi soveltaa yleiseen kustannustasoon ja muihin korotusta vaativiin tekijöihin. Ellei olisi tariffia, joutuisi jokainen yrittämään omien henkilökohtaisten työtaksojensa korottamista ja kun vastapuolella ovat liikelaitokset ja julkiset organisaatiot, olisi kai selvää kumpi osapuoli olisi vahvempi ja kenen päätös pätisi.

Todettiin myös, että sovittajien menestyminen oman tariffinsa kanssa johtui siitä, että heillä tariffi oli ollut käytössä jo vuodesta 1966. He olivat jo kymmenen vuoden ajan olleet siinä pisteessä, missä sanoittajat nyt vasta alkoivat olla. Sen, että viihdeteollisuus ei ollut tottunut ajatukseen, että sanoittajillakin voi olla tariffi, oli nyt muututtava. Melodiaan liitetty teksti ei ollut enää vuosikymmeniin ollut rallin myymiseksi tarvittava välttämätön paha. Miksi palkkioiden sitten pitäisi olla yhtä paljon jäljessä?

Korostettiin edelleen kahta sanoitustariffin pääajatusta: Jos teetät työtä, maksat myös palkkaa. Kaivaisimmeko ilmaiseksi kaivoja ja odottaisimme kiltisti saavamme siitä palkkaa jos kaivoon tulisi riittävästi vettä?

Tekijänoikeuskorvaukset eivät ole työpalkkoja. Samoja korvauksiahan saavat jälkeläisemme vielä 70 vuotta kuolemamme jälkeen, jos tekstejämme vielä silloin halutaan kuunnella.

Periaate kaksi: Luovan ja rutiinityön yhdistelmä on arvokkaampi kuin pelkkä rutiinityö. Luovaa työtä on aiheen kehitteleminen, siis kaikki uutta luova työ. Vaikka työsi pohjana on englanninkielinen alkuperäisteksti, teet puhdasta luovaa työtä sanoittaessasi sen suomeksi, jos tilaaja on ilmoittanut, että alkuperäistä aihetta ja tekstiä ei pidä seurata, tai hyväksyy sanoittajan itse tekemän tällaisen ratkaisun.

Rutiinityösi perustuu vuosien mittaan syntyneeseen taitoosi jakaa tavuja oikein nuoteille, sijoittaa painolliset tavut oikein tahdissa, riimitellä, hallita sanavarastoa, osata kielioppi sekä tajuta kappaleen ja sen tulevan esittäjän tyyli.

Vielä korostimme sitä, että sanoitustariffi ja sen vaatimat sanoittajien asenteet juuri nyt olivat herkimmillään!

Ensimmäisen, turhan monimutkaiseksi osoittautuneen laskulomakkeemme tilalle painettiin uusi, joka perustui yhdistyksen sanoitustariffiin 1.6.1974, jota ei vielä oltu päästy neuvottelemaan sopimuksen muotoon tilaajien kanssa. Ylen ja MTV:n kanssa solmittiin lopulta ensimmäinen sanoitustariffisopimus, joka astui voimaan 1.5.1975.

Ennen tariffeja sovelletut, yhdistyksen yksipuoliset sekä sopimuksiin perustuvat ja niiden elinkustannusindeksillä tasoitetut tariffihinnat on koottu seuraavaan taulukkoon (sopimuksiin perustuvista sanoitushinnoista on mukana alkuperäistekstin ja käännöksen hinnat sekä esimerkkeinä lisistä kiirelisä alle 1 vrk ja työskentelyaineistolisä nuotin puuttumisen johdosta):

ELVISIN YKSIPUOLISET TARIFFIT

                    Alkuper.teksti    Käännösteksti    Kiirelisä 1vrk    lisä, jos nuotti puuttuu
                    /ind.korj.             /ind.korj.          /ind.korj.         /ind.korj.

15.11.73     303 250/1183       170/805           60/284             20/95

21.3.74       317 230/1041       180/815           40/181             40/181

YLEN VASTATARJOUS

                    Alkuper.teksti   Käännösteksti   Kiirelisä 1vrk   lisä, jos nuotti puuttuu
                    /ind.korj.        /ind.korj.            /ind.korj.         /ind.korj.

31.3.74        317 200/905    150/679            40/181             40/181

MUSIIKKIKUSTANTAJIEN VASTATARJOUS

                   Alkuper.teksti   Käännösteksti      Kiirelisä 1vrk    lisä, jos nuotti puuttuu
                  /ind.korj.         /ind.korj.               /ind.korj.         /ind.korj.

26.4.74      324 150/664     150/664                40/177            40/177

SOPIMUKSIIN PERUSTUVAT SANOITUSTARIFFIT

sopimus-  Alkuper.teksti Käännösteksti  Kiirelisä 1vrk  lisä, jos nuotti puuttuu  sopimus-
päivä        /ind.korj.          /ind.korj.        /ind.korj.           /ind.korj.                     kumppanit 

5.4.76        440 245/799     192/626         43/140              43/140                     (YLE)

1.5.77        500 260/746     205/588        44/126              44/126                     (YLE)

1.9.78       551 285/742      225/586        48/125              48/125                     (YLE MTV)

1.5.79        578 285/707      250/620        50/124              50/124                     (YLE MTV MUS.K.)

1.7.80        651 315/694      275/540        55/121              55/121                     (YLE MTV)

1.5.81        727 355/700      310/612        62/116              62/116                     (YLE MTV)

15.1.82     767 355/664      310/580        62/122              62/122                     (MUS.K.)

1.12.83      865 380/630                            65/107              65/107                     (MUS.K.)

1.2.84       902 390/620                            65/103                                               (MUS.K.)

19.4.84      914 400/628                            68/106                                               (YLE)

1.5.84        924 400/621                            65/101                                               (MUS.K.)

1.1.85        955 430/646                            70/105                                               (MUS.K.)

1.1.86        999 460/660                            75/107                                               (MUS.K.)

1.6.86        1018 448/631                          73/103                                               (YLE MTV)

2.6.87        1053 460/626                          75/102                                               (YLE MTV)

1.3.88        1084 468/619                          76/100                                               (YLE MTV)

1.12.88      1104 508/660                          75/97                                                 (MUS.K.)

1.1.89        1137 506/638                          82/103                                               (YLE MTV)

1.6.90        1248 566/650                          92/106                                               (YLE MTV)

1.5.91        1302 578/637                          94/103                                               (YLE MTV)

4.2.91        1290 520/578                          80/89                                                 (MUS.K.)

7.12.93      1361 578/609                          94/99                                                 (YLE MTV)

1.12.95      1390 588/607                          95/98                                                 (YLE)

15.4.97      1412 624/634                          102/103                                             (YLE)

16.1.98      1427 639/642                          104/104                                             (YLE)

1.1.99        1435 649/649                          106/106                                             (YLE)

Musiikinkustantajien tariffisopimuksiin tuli 80-luvulla lisäys, jonka mukaan sanoitushinta maksetaan 20%:lla korotettuna ellei sanoittaja saisi sanoittaja- tai kääntäjäosuuksia Teostolta.

Taulukosta näkyy, että tariffineuvotteluponnistukset ovat onnistuneet pysyttämään sanoitushinnat suunnilleen vakiotasolla. Sanoittajakunta esittää toivomuksen, että nyt lamakauden väistyessä päästäisiin sanoitustariffiin, joka tuottaa indeksilläkin mitattuna lisääntyviä ansioita.

teksti: Kari Tuomisaari

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/1999

Selaa lehden artikkeleita