Euroopan Unionin laatima DSM-direktiivi edellyttää jäsenmailta huomattavia parannuksia tekijöiden asemaan digitaalisilla markkinoilla. Se turvaa tekijänoikeudet ilmaisunvapautta ja muita perusoikeuksia kunnioittaen.
Kaikkien EU-maiden on tarkasteltava tekijänoikeuslakejaan siitä näkökulmasta, toteutuuko niissä DSM-direktiivin sisältö. Jos ei toteudu, on lakia muutettava. EU hyväksyi direktiivin huhtikuussa 2019. Jäsenmailla oli kaksi vuotta aikaa viedä se osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Suomi on myöhässä määräajasta. Tämänhetkisen tiedon mukaan hallituksen esitys DSM-direktiivin toimeenpanosta on eduskuntakäsittelyssä joulukuussa 2021.
Tekijäfoorumi esittää nyt ratkaisuja, joilla EU:n DSM-direktiivin tavoitteet voidaan toteuttaa Suomessa.
Yhteinen sopiminen luovien alojen turvaksi
Suomessa voimassa oleva tekijänoikeuslaki ei takaa asianmukaista ja oikeasuhteista korvausta tekijöille DSM-direktiivin (artikla 18) edellyttävin tavoin. Nykyisellä korvaustasolla ei tule toimeen. Ilman tekijöitä ei ole sisältöjä, Tekijäfoorumi muistuttaa.
Ratkaisuksi ongelmaan se esittää, että asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate toteutetaan käytännössä kollektiivisopimuksilla. Kollektiivisopiminen on työehtosopimusten kaltaista vähimmäisehdoista sopimista itsensätyöllistäjille ja työsuhteessa oleville tekijöille. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kustannussopimuksissa, levytyssopimuksissa ja näyttelijöiden työehtosopimuksissa.
Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja Kaija Kärkinen toteaa, että kollektiivisen sopimisen merkitys yksittäiselle tekijälle on aivan olennainen.
”Musiikkialalla tämä kollektiivihallinnointi onkin monia muita aloja paremmalla tolalla tekijänoikeusjärjestöjen, kuten Teoston, olemassaolon takia. Yksittäinen tekijä ei voi kerätä tekijänoikeuskorvauksiaan maailmalta. Hän ei voi tietää, missä kaikkialla hänen teoksiaan käytetään,” Kärkinen sanoo.
Olisi olennaista, että taitelija voisi keskittyä omaan tekemiseen, ei taksojen neuvottelemiseen. Musiikintekijöiden kohdalla kollektiivinen sopiminen tarkoittaa esimerkiksi alan sitoutumista mallikustannussopimuksiin.
”Ja toinen esimerkki: vaikkapa elokuvasäveltäjillä voisi tulevaisuudessa olla taho, joka neuvottelisi alalle vähimmäisehdot”, pohtii Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen.
Eurooppalainen kilpailuoikeus ei estä itsensätyöllistäjiä sopimasta kollektiivisesti. Kollektiivisopimuksia tehty esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Irlannissa.
Ilman tietoa ei voi neuvotella
Monilla aloilla tekijät saavat puutteellisesti tai eivät saa ollenkaan tietoja teostensa käytöstä ja siitä kertyneestä tulosta. DSM-direktiivin avoimuusvelvoite (artikla 19) ei siis toteudu. Avoimuusvelvoitteen mukaan tekijöiden on saatava vähintään kerran vuodessa (kunkin alan erityispiirteet huomioon ottaen) kattavat tiedot teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä ja siitä syntyneistä tuloista ja korvauksista.
Tekijäfoorumi katsoo, että tämä avoimuusvelvoite tulee kirjata Suomen tekijänoikeuslakiin ”pakottavassa muodossa”. Avoimuusvelvoitteen toteuttamisen yksityiskohdat taasen kirjattaisiin alakohtaisiin kollektiivisopimuksiin.
”Meidän alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että levy-yhtiöillä olisi laissa säädetty velvollisuus toimittaa levyjen rojaltierittelyt tekijöille ja artisteille säännöllisesti”, Kaija Kärkinen sanoo.
DSM-direktiivi vahvistaa tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden neuvotteluoikeuksia. Tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla tulee olla oikeus vaatia asianmukainen ja sopiva lisäkorvaus sopimusosapuolelta silloin, kun alun perin sovittu korvaus osoittautuu suhteettoman pieneksi verrattuna kaikkiin teosten hyödyntämisestä myöhemmin syntyneisiin tuloihin. Tämä ”sopimuksen kohtuullistamismekanismi” on kirjattu artiklaan 20.
”Tämä antaa tekijälle oikeuden esimerkiksi neuvotella uran alkupuolella tehtyjä sopimuksia myöhemmin uudelleen”, Aku Toivonen täsmentää.
Tekijäfoorumi katsoo, että nykyinen tekijänoikeuslakimme ei vastaa direktiivin edellytyksiin ja ehdottaa, että kohtuullistamisesta säädettäisiin erillisellä momentilla (tekijänoikeuslain pykälässä 29).
Oikeudet takaisin tekijöille, jos teosta ei hyödynnetä
DSM-direktiivin (artikla 22) mukaan tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla tulee olla oikeus peruuttaa sopimus kohtuullisen ajan kuluttua, ellei teosta tai esitystä ei ole hyödynnetty. Tekijäfoorumi esittää, että alakohtaisilla kollektiivisopimuksilla voitaisiin määritellä, milloin teosta ei ole hyödynnetty kohtuullisessa ajassa.
”Musiikkialalla tämä tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, että kustannussopimuksen voisi purkaa, jos teosta ei hyödynnetä”, Aku Toivonen valottaa.
Kohtuutta ilman käräjöintiä
Riitatilanteet voisi Tekijäfoorumin mielestä sovitella opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa lautakunnassa. Tällä hetkellä Suomesta puuttuu direktiivin edellyttämä oikeuskäsittelylle vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely (artikla 21).
”Musiikkipuolella tosin onkin jo olemassa Teoston sovittelutoimikunta, joka vertaisarviointina antaa lausuntoja tekijöiden tai tekijöiden ja kustantajien välisistä riitatilanteista. Tästä on hyviä kokemuksia”, Aku Toivonen sanoo.
”Se, mitä valmistelusta nyt tiedetään, on huolestuttavaa”, sanoo Kaija Kärkinen.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä DSM-direktiivin työryhmä valmistelee esityksen, joka viedään hallituksen kautta eduskuntaan.
”Se, mitä valmistelusta nyt tiedetään, on huolestuttavaa”, sanoo Kaija Kärkinen.
Hän viittaa joulukuussa 2020 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleva virkamies esitteli suunnitelmaa DSM-direktiivin 17. artiklan täytäntöönpanosta. Nimenomainen artikla on musiikintekijöiden kannalta konkreettinen ja tärkeä. Sillä EU haluaa eroon arvokuiluksi kutsutusta ilmiöstä.
Alustapalvelut, kuten YouTube ovat perustaneet toimintansa vastuuvapauteen (ns. Safe Harbour), joka on luotu teosten passiivisia säilytyspaikkoja varten (esim. pilvipalvelut, web-hotellit). EU katsoo nyt, että YouTuben kaltaisten alustapalvelujen toiminta on teosten yleisölle välittämistä. Näin ollen alustapalvelut eivät saa julkaista teoksia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa.
”Kun YouTuben, Facebookin ja muiden palveluntarjoajien bisnes perustuu täysin toisten tekemään sisältöön, ne eivät voi enää vältellä vastuutaan neuvotella kohtuullisista korvauksista oikeudenhaltijoiden kanssa”, Kaija Kärkinen toteaa.
OKM:n esittelemässä ehdotuksessa alustapalvelujen vastuu tekijänoikeusloukkauksesta
alkaisi vasta sillä hetkellä, kun se vastaanottaa yksilöidyn aineiston poistopyynnön oikeudenhaltijalta.
Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien yhteistyöverkosto Lyhty on antanut edotuksesta lausunnon, missä se toteaa, että ehdotettu malli loisi juridisen porsaanreiän, joka mahdollistaisi laajamittaisen luvattoman ja korvauksettoman teosten käytön. Kuka tahansa voisi ladata mitä tahansa aineistoa verkkosisällönjakopalveluun, minkä jälkeen seuraisi aina palvelutarjoajan ja oikeudenhaltijan välisestä ilmoitus / vastaus ‐prosessista johtuva viive ennen aineiston poistamista.
Lyhty katsoo, että ministeriön malli ylläpitäisi juuri sitä markkinahäiriötä, josta direktiivin avulla oli tarkoitus päästä eroon.
