EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Helppoa elämää

Tekijä: Nina Lith

Helppoa elämää

Julkaistu

Epävarmuus on ollut läsnä aiemminkin, mutta nyt lillumme lamaantuneessa tilassa. Ei ole ihme, että monet päättävät vaihtaa alaa.

Aika ajoin, kun syksy tuo mieleen koulukirjojen ja uuden penaalin tuoksun, olen haaveillut siitä, että aloittaisin jotain ihan alusta. Menisin opiskelemaan, valmistuisin ammattiin joka olisi selkeä ja varma. Keksisin itseni uudelleen, olisin jotain muuta kuin tähän asti.

En joutuisi enää koskaan vastaamaan ärsyttävään (vaikka hyväntahtoiseen) kysymykseen ”siis teetsä tota ihan ammatiksesi niin että elät sillä?”.

Joka ikinen kerta asia on tyssännyt siihen, etten vaan yksinkertaisesti keksi mitään, joka tekisi minut niin onnelliseksi kuin musiikki. Psykofysiologinen rakennuspalikkani, jonka seurauksena olen onneton ellen saa miettiä melodiankulkuja tai laulaa yleisön edessä.

Olen perustanut elämäni kutsumukselle ja arvoille, joihin uskon. Kuten se, että tämä tehtävä on tärkeä ja se on annettu minulle lahjakkuutena.

”Jos kaikki nyt pistävät alan yrityksensä lihoiksi, myyvät kitaransa ja kuoppaavat levynsä, pian edessä on hiljaisuus.”

Tämä on ylellisyyttä. Poikkeustilanteissa prioriteetit menevät uusiksi. Pandemia-aika on jo tehnyt selväksi, miten luovan työn tekijät arvotetaan yhteiskunnan kokonaiskuvassa.

”Kansan” (Iltsikan kommenttipalsta) tuomio on se, että olemme itse valinneet kurjuutemme ja alan vaihto on ainoa järkevä ratkaisu. Apurahataiteiljat haluavat vain helppoa elämää (suuri osa ihmisistä ei tosin kestäisi tätä elämää viikkoakaan). Valittaa ei saa. Perustarpeet edellä, musiikki ja taide on ylimääräistä hienostelua. Tärkeintä on pysyä hengissä.

Palataan siis alkutilaan. Olemme uudelleenkalibroinnin kynnyksellä.

Jos kaikki nyt pistävät alan yrityksensä lihoiksi, myyvät kitaransa ja kuoppaavat levynsä, pian edessä on hiljaisuus.

Kohta ihmiset katsovat ympärilleen, juoksevat katua paniikissa kuin Jimmy Stewart leffassa Ihmeellinen on elämä. Missä on lämpö, laulu, ilo? Kaipaavat äkkiä siihen todellisuuteen, joka ennen oli, kaksiulotteinen elämä ei ole elämisen arvoista.

Sitten ne haluavat meidät takaisin, ne katuvat.

Pitäkää siis pintanne rakkaat musiikintekijät, laulajat, soittajat, kirjoittajat, ääniteknikot, kaikki.

Sillä aikaa voi tehdä muita töitä. Ajaa sitä bussia tai olla kouluavustaja. Jostain pitää hankkia leipä ja juusto. Mutta ammattitaitoa ei kukaan vie pois, ja vielä sitä tarvitaan.

Hyvää matkaa kohti pimeintä aikaa. Valo palaa taas!

Kanerva
Kirjoittaja on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

Säv. & san. / Kuka keksi rakkauden ja Ihmisen ikävä toisen luo

Julkaistu

Kuka keksi rakkauden

Säv. ja san. Markku Impiö
Ensilevytys ja co-san. Kaija Koo (1993)

 Alitajunnalle tehty tilaus johti siihen, että Markku Impiölle juhannusaatosta 1992 tuli unohtumaton. Sinä päivänä hän kirjoitti tekstin yhteen suosituimmista suomalaisista rakkauslauluista. Kesäkuun loppuun mennessä Kaija Koon tuleva single ja Tuulten viemää -albumin soitetuin raita oli jo äänitetty ja miksattu. Tuota juhannusaattoa edelsi aika, jolloin Markku oli alkanut tehdä ensimmäisiä laulujaan.  


”Siihen asti musantekemiseni oli keskittynyt av-tuotantoihin ja vastaaviin. Mutta kokeiltuani vuonna 1991 kokonaisten laulujen säveltämistä ja sanoittamista, mulle tuli vuodenvaiheessa se olo, että Kaijalle pitäisi tehdä levy. Mitään tietoa julkaisijasta ei ollut.

Kun se oli Kaijallekin ok, ryhdyin hommiin. Yhden laulun nimi oli Vain rakkaus jää. Se oli hidastempoinen slaavilainen balladi. Sitä kypsyttelin muiden biisien ohessa.

Sitten muutin sitä kompillisesti ja nopeutin tempoa. Samalla tuli fiilis, että tekstistä täytyy tehdä isompi. Siinä pitää olla ytimeen menevä eksistentiaalinen ja kosminen tarina. Halusin ison ja universaalin tekstin rakkaudesta. Sanojen piti kuitenkin olla sillä tavalla arkisia, että ne tuntuisivat tosilta ja uskottavilta. Tällaisella tahtotilalla tein alitajunnalle hyvin selvän tilauksen. Jossain vaiheessa tuli myös ajatus, että tekstissä voisi olla kyselyä ja ihmettelyä.

”Tiesin heti, että title on tässä. Aloin kirjoittaa täysin uutta tekstiä.”

 Juhannusaattona menin Sörnäisten rantatien studiolle. Istuin työpöydän ääreen ja käynnistin tietokoneeni, pönttömallisen macin. Loin uuden dokumentin ja tajusin ruudulle ilmestyvän tekstin Kuka keksi rakkauden?

Tiesin heti, että title on tässä. Aloin kirjoittaa täysin uutta tekstiä. Vanhin veljeni soitti ja kysyi, mitä juhannukseen kuuluu: ”Ai mitä! Teet sä töitä!” Sanoin, että teen tekstiä enkä lähde täältä ennen kuin se on valmis. Siinä se päivä meni. Illalla ehdin jo jussiakin viettämään.

Jälkeenpäin kerran kuunnellessani laulua kaupan kajareista tajusin, kuinka tekstissä monet yksittäiset lauseet kytkeytyvät sitä edeltävään lauseeseen. Kuten aaltojen jälkeen ikävä tulee pintaan ja lintujen jälkeen kaipuu nousee siivilleen.

Sävellys ei uuden tekstin myötä enää muuttunut muuta kuin siinä, että uutena tuli eräänlainen moduloitu A-osa.

 Rakenne on poikkeuksellinen myös omassa tuotannossani. Kertsin sijasta toistona ovat kitarariffi sekä avainlaini säkeistöjen lopussa. Riffikohdat on tavallaan hengähdystaukoja. Tunnelmoivat kitarat soitti Asikaisen Risto. Kaiken muun soitin ja ohjelmoin itse. Kaija lauloi sovittamani kuorot.

Säveltäjänä olen aika perinteinen; bassoääni vastaan melodia ja näin kuljetus, joka toimii. Voi soittaa vaikka vain kahdella sormella, toisella bassoääniä alempaa ja toisella melodiaa ylempää. Tähän kontrapunkti-testiin voit laittaa Abban ja Beatlesin ja huomata, miten hyvin ne toimivat.

Vahva melodiarunko tulee mulla yleensä aina ensin ja teksti on sen rytmiikalle alisteinen. Tekstin idea voi olla jo valmiina.

Kaijaa laulatin mahdollisimman lähellä mikkiä. Miksauksenkin tein niin, ettei mikään saanut olla laulun tiellä.

Kun syksyllä koko levy oli valmiina, tarjosin sitä muutamalle levy-yhtiölle saamatta vihreää valoa. Sitten soitin Warnerille. Kun olivat kuunnelleet, Marita Kaasalainen ja Ari Lohenoja halusivat tulla meitä studiolle tapaamaan. Sen jälkeen tehtiin diili.

Ne oli jännittäviä aikoja; siirtyminen yritysvideoista ja mainoksista puhtaasti musiikin lähteille. Oli täysi mysteeri, mitä tulisi tapahtumaan.”

 

Ihmisen ikävä toisen luo

Säv. ja san. Mikko Alatalo ja Harri Rinne
Ensilevytys: Mikko Alatalo (1980)

Mikko Alatalon ja Harri Rinteen klassikkohitti julkaistiin neljäkymmentä vuotta sitten singlen B-puolella ilman suuria odotuksia. Tekstistä päävastuussa ollut Harri Rinne kertoo, että ennen lopullisen version syntymistä oli monta vaihetta. 

”Ensimmäinen tekstin hahmotelma tuli muistaakseni 1977. Se oli aikaa, jolloin oli alettu ottaa laulunteko sen verran tosissaan, että mulla kulki vihko mukana sessiosta toiseen. Oikein jämptiä hommaa siis.

 Vihon materiaalissa oli biisin nimi Paljonko annat mun hatustain. Oli luonnosteltuna myös eka säkeistö, tosin toisessa muodossa. Tyyppi oli siinä paljon huonommassa jamassa. Innoittajana oli Brother can you spare a dime (säv. Jay Gorney, san. E.Y. Harburg).

 Seuraava sysäys oli, kun kerran ollessani juopottelemassa vilkaisin vessan peiliin ja ihmettelin, kuka tuo on? Tuli tämä monelle tuttu tunne epämääräisestä vieraantumisesta.

 Niin tää peilijuttu ja alkuperäinen ajatus yhdistyi. Oltiin varmaan vuodessa 1979. Laulu sai myös lopullisen nimensä, jonka silloin kuvittelin itse keksineeni.

”Takki ei kaipaa neulaa eikä lankaa. Mutta menettämäänsä ihmistä hän kaipaa.”

Nyt alkoi olla selvää, että tämän henkilön perusongelma ei ole alkoholi vaan se, että hän on jäänyt yksin ja joutunut läheisestään eroon. Päällepäin asiat ovat vielä kunnossa. Takki ei kaipaa neulaa eikä lankaa. Mutta menettämäänsä ihmistä hän kaipaa. Näin tästä ei tullut alkoholistin tarinaa vaan heikoilla olevan tarina.

Varsinainen työstäminen tapahtui yhteisissä sessioissamme. Niitä oli tämän laulun kohdalla meillä kotona keittiön pöydän ääressä sekä Alatalon kellarissa. Sävellys ja lopulliset sanat tehtiin pääosin yhtä aikaa. Vastuut jakautuivat tässä laulussa suunnilleen 80/20, mulla isompi rooli tekstissä ja Mikolla sävellyksessä.

Kertsiin Mikko valitsi triolirytmin erona säkeistön rytmiin vaikka tempo onkin sama. Kertsin lopun hidastus oli mun ehdotus, jotta ei rallatella samaan pötköön ‘jäljelle jää vain tuo ihmisen ikävä toisen luo’.

Meidän sessiot oli yleensä iltaisin. Oli myös viikon pituisia etelänreissuja. Olin tuohon aikaan päivätyössä, yliopistolla yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksella tutkimusapulaisena.

Mikon ura oli silloin hyvässä vaiheessa. Biisintekemisessä meillä oli tunne, että ollaan myötätuulessa. Ei vielä ollut kyynisyys astunut peliin kysymään, että kuunteleeko näitä oikeasti joku.

 Singlen A-puolella oli vuoden 1980 Syksyn Sävelen voittaja Rikoo on riskillä ruma (Alatalo-Rinne). Kun kuuntelutin singlen tuttavalla, hän jäi yllättäen kuuntelemaan väärää puolta. Niin kävi mun muullekin testiyleisölle.

 Mutta koko biisi olisi jäänyt tekemättä, jos mulla olisi parempi muisti. Pari vuotta ilmestymisen jälkeen Mikon puoliso Marja sen näytti. Nimi oli Veikko Huoviselta. Kaikki ne olin lukenut. Siinä verbaalisesti lahjakkaan Huovisen tekstivirrassa se oli vain yksi joutava lause.

 Reijo Lumisalmen Yksinäinen oli Reijo Kallion levyttämänä ilmestynyt 1979. En muista sitä kuulleeni tätä tehdessä. Ei näitä sillä tavalla suunnitella, että nyt vois mennä läpi yksin jääneiden miesten itsetilitys. Siinä lauluntekemisen virrassa vain päätetään, että nyt tehdään tällainen juttu. Jälkikäteen voi sitten huomata kaikenlaista.

Laulua Paljonko annat mun hatustain ei koskaan levytetty. Et ole myöskään kuullut laulua Kerro missä on Belgia. Vihkoon jäi sekin. Jos haluat, että teksti kantaa maailmalle, kerro jotain, minkä ihmiset tietää, mutta eivät tiedä tietävänsä.”

 

Aija Puurtinen saa voimaa hiljaisuudesta

Julkaistu

Aija Puurtisella on monta roolia. Hän on bändinsä keulakuva Honey B ja musiikin tohtori, joka työskentelee Sibelius-Akatemiassa pop- & jazzlaulun lehtorina ja musiikkikasvatuksen ainejohtajana. Hän tekee musiikkia yhtyeelleen ja sooloalbumeilleen ja säveltää tilausteoksia useissa genreissä. Puurtisella on luottamustehtäviä mm. apurahatoimikunnissa.

”Minä en ole tärkeä vaan ne asiat, joissa olen mukana”, hän pohtii.

”Mulla ei ole tarvetta niinkään jättää jälkiä vaan tehdä asioita niin, että ne jättävät jäljen minuun. Ovat merkityksellisiä.”

Laulaja-basisti Aija Puurtinen, kitaristi Esa Kuloniemi (T-Bone Ed) ja rumpali Ismo Puurtinen (Little B, Aijan pikkuveli) perustivat Honey B & The T-Bones -bluesyhtyeen 1980-luvun alussa. Vuosikymmenen lopussa kolmikko teki lähes 300 keikkaa vuodessa.

Samaan aikaan Aija opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikin maisteriksi.

”Välillä ajettiin Oulusta keikalta Helsinkiin, että ehdin aamuluennolle. Vaikka toimin aika äärirajoilla, ei tullut mieleenkään jättää luentoja väliin tai keskeyttää opintoja.”

Elämä oli fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, mutta nuorena jaksoi paljon ja motivaatio oli korkealla.

Aija Puurtinen on aina pitänyt huolta fyysisestä kunnostaan. Toisinaan hän hyppäsi keikkareissuilla ulos autosta kymmenen kilometriä ennen määränpäätä ja juoksi loppumatkan. Euroopan-kiertueella hänellä oli autossa painot ja tanko, koska kiertueella ei päässyt säännöllisesti kuntosalille.

”Nykyään on ihan tavallista, että artistilla on personal trainer. Niistä myös kerrotaan mielellään. Ja onhan yleisön hyvä tietää, kuinka kokonaisvaltaista artistin hyvinvointiin panostaminen on”, Puurtinen sanoo.

”Muutenkin muusikoilla ja artisteilla on useampia tukipilareita jeesaamassa. Ennen jätettiin enemmän selviytymään yksin.”

1980-luvulla rockmuusikoiden yleisin stressinhallintakeino oli alkoholi. Lähes jokaiseen suosikkiyhtyeeseen kuului soittajia, joilla oli ongelmia alkoholin kanssa. Myös Honey B & The T-Bonesissa on ollut omat päihdeongelmansa.

Nykyään kiertueilla dokataan vähemmän. Työyhteisö ja keikkajärjestäjät reagoivat nopeasti, jos hommia ei hoideta hyvin. Pysyvä hyvä fiilis tulee jostain ihan muualta kuin viinasta.

”En ole koskaan ollut alkoholiorientoitunut ihminen. Keikkailu ja muusikkona oleminen on pääsääntöisesti ollut mieluisaa työtä”, Puurtinen sanoo.

”Seurassani ihmiset saavat tietenkin käyttää alkoholia. Muiden vapaa-aika ei kuulu mulle, mutta siitä olen tarkka, että työt hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos alkoholi rupeaa häiritsemään työntekoa, mainitsen asiasta. Onneksi tällaisia tilanteita ei ole tullut kohdalle pitkään aikaan.”

2000-luvun alkuun asti Aija Puurtinen oli maaninen liikunnan harrastaja. Sen jälkeen juoksu ja kuntosali ovat jääneet vähemmälle. Tilalle on tullut jooga. Se on ollut Puurtiselle jo pitkään tärkeä harrastus, jolla hän pitää yllä sekä fyysistä että mentaalista kuntoa.

”Liikunnan lisäksi mulle on tärkeää, mitä syön. Vegaaniruokavalio sopii mulle parhaiten”, hän sanoo.

”Keikoille otan mukaan jopa omia eväitä ja takahuonetarjoilu järjestetään toiveideni mukaan. Ruoan suhteen olen siis aika ehdoton. Pääasiallisesti syön kotiruokaa. Tämän voimalla satunnaiset vaihtelut keikkarupeaman aikana eivät riko tasapainoani.”

Mentaalisen kunnon parantamiseksi on monenlaisia vaihtoehtoja. Muutos ei kuitenkaan tapahdu kertalaakista. Kokeilua ei kannata jättää yhteen kertaan.

Jos aiemmin ei ole tarvinnut tehdä mitään oman mentaalisen hyvinvoinnin parantamiseksi, toimeen tarttuminen saattaa olla vaikeaa. Avun pyytämistä ei kannata pelätä. Ensimmäisenä askeleena voi vaikka ottaa yhteyttä johonkin, jolla on kokemusta ja tietämystä tai lukea alan kirjallisuutta.

Aija Puurtinen sanoo kokeilleensa useita joogan ja meditaation muotoja. Hän haluaa suositella vain sellaisia asioita, joista itse tietää, mitä ne ovat ja miten ne toimivat.

”Meditoin lähes päivittäin, yleensä aikaisin aamulla. Mulle on tärkeää olla hetki hiljaa. Pyrin meditaatiolla löytämään levollisuuden ja rauhan, jotta olisin mahdollisimman hyvin läsnä siinä, mitä kulloinkin teen. On hyvä pysähtyä. Jos vauhti lähtee päälle, sitä on vain monessa mukana ilman tarkoitusta”, miettii Puurtinen.

”Ei tarvitse istua lootusasennossa voidakseen meditoida. Joillekin luonnossa kävely selkeyttää ajatuksia ja puhdistaa mieltä. Rauhoittavalla musiikilla ja veden äärellä istumisella voi olla positiivinen vaikutus. Kaikki tietenkin niin, että puhelin ei ole lähettyvillä.”

Pysähtymistä voi tehdä tilanteen mukaan. Olennaista on harjoittaa säännöllisesti ”hiljaisuutta”, olla tekemättä mitään. Välillä se voi kestää viisi minuuttia, välillä pitempään. Välillä on hyväksyttävä myös se, että aina ei onnistu. Itseään ei pysty pakottamaan.

Henkisen hyvinvoinnin parantaminen kannattaa aloittaa pienistä asioista.

”Mietin itse, mitä on liikaa elämässä ja mistä voisin ainakin väliaikaisesti luopua tai siirtää lähitulevaisuuteen. Jskus on pakko panna jotain syrjään, että saa itsensä kasattua. Jatkuva multitaskaus syö ja kuormittaa meitä todella paljon.”

Musiikin kuuntelu on ollut Aija Puurtiselle lapsesta asti myös terapeuttista. Angstisessa teini-iässä hän rupesi tekemään lauluja, joihin purki asioita itsestään ja elämästään.

”Nykyään päiväni täyttyvät musiikista. On fantastista keskustella musiikista ja analysoida musiikkia opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa. Tunteet ovat pinnassa ja pidän siitä”, Puurtinen sanoo.

”Lähimpien muusikkoystävien kanssa jaan syvää musiikillista intohimoa. Esittelemme yhä toisillemme uusia levylöytöjä.”

Onko musiikkia tehdessä autenttisuus tärkeä arvo? Vai onko olennaista oppia sanomaan oma asia omalla tavalla?

Honey B & The T-Bones on alusta asti sekoittanut bluesiinsa monenlaisia elementtejä. Ensin rockabilly ja psykobilly olivat vahvasti läsnä. Jopa television kurkkupastillimainoksessa soinut Neighbourhood-biisi oli kevyttä kitarapoppia. Vuosituhannen vaihteessa yhtye typisti nimensä HBTB:ksi ja kokeili konerytmejä.

”Jollain tavalla se blues on aina ollut mukana, vaikka musiikki on muuttunut. Ehkä se viba tulee eniten Esasta ja hänen tavastaan soittaa kitaraa”, pohtii Puurtinen.

”Me on käyty välillä aika kaukana perinteisestä, kaavamaisesta bluesmusiikista. Sillä tiellä olemme edelleen. Esiinnymme silti yhä hyvinkin perinteisissä bluestapahtumissa.”

”Musiikin tekeminen ja kuuntelu tuottavat mulle yhä valtavaa mielihyvää.”

1990-luvulla Aija Puurtinen huomasi, että jotkut hänen musiikilliset ideansa rupesivat olemaan liian kaukana T-Bonesin konseptista. Riitelyn sijaan hän ratkaisi asian tekemällä soololevyjä ja ryhtymällä lyhytkestoisiin projekteihin, joissa sai testata omaa taiteellista ajattelua ja ilmaista itseä eri tavalla kuin bändin puitteissa.

Hän uskoo, että muiden asioiden tekeminen on pitänyt Honey B & The T-Bonesin musiikin raikkaana.

”Kun on pitkään tehnyt tätä hommaa, niin on olemassa riski, että rupeaa tekemään asioita vain työn puolesta. Se ei sovi musiikilliseen ajatteluuni. Onneksi olen aina ollut kiinnostunut monenlaisesta musiikista”, sanoo Puurtinen.

”Musiikin tekeminen ja kuuntelu tuottavat mulle yhä valtavaa mielihyvää. On outoa, jos muusikko ei kuuntele muiden tekemää musaa.”

Biisinkirjoittajien ei tarvitse aina etsiä inspiraatiota siitä, mikä on muodikasta tai lähinnä omaa tekemistä.

”Jos on erikoistunut tekemään vaikkapa pop-hittejä, on hyvä välillä käydä reuna-alueilla ja tehdä omaksi ilokseen jotakin aivan muunlaista musiikkia; vaikkapa indietä tai klassista. Tai tutustua klassisiin sävellyksiin. Sieltä voi saada paljonkin ideoita ja ajatuksia pop-musiikkiin.”

Millaista musiikkia syntyisi, jos kuvittelisi säveltävänsä kappaleen Karita Mattilalle? Tai jollekin viulistille? Uudet referenssit ruokkivat luovuutta.

Säveltäessään Puurtinen vaeltelee mielikuvitusmaailmoissa. Hän saattaa hakeutua ajatuksissaan lapsuuden metsä- ja järvimaisemiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä ole totta. Mieli värittää muistot valoisammiksi tai tummemmiksi.

Inspiraatio sävellykseen voi tulla spontaanisti vaikkapa kirjasta, elokuvasta, maalauksesta tai värimaailmasta.

”Tai hetkestä, kun istun ulkona ja tuijotan luontoa. Työvaiheessa yritän koko ajan pitää mielessä sen alkufiiliksen. Jotta en menetä sitä ja rupea kikkailemaan liikoja.”

”Kun sävellän itselleni tai jollekin muulle laulajalle, pelaan paljon sävellajeilla. Haluan haastaa laulajaa pois omimmalta alueelta.”

Lokakuussa Helsingin Savoy-teatterissa kantaesitettiin UMO Helsinki Jazz Orchestran Olen uni, en kehottaisi herättämään minua-konsertti. Kun Puurtinen sävelsi konsertin musiikkia Tyyne Saastamoisen runoihin, hän kuvitteli itsensä pariisilaisiin kahviloihin.

”Useat Saastamoisen runot syntyivät Ranskassa. Halusin jotenkin päästä tämän runoilijan sisälle. Luin paljon hänestä kirjoitettua aineistoa ja keskustelin hänen tyttärensä kanssa.”

UMOn alkuperäinen idea oli tehdä big band -arreja Honey B & The T-Bones -materiaalista. Aija halusi säveltää konserttiin täysin uutta materiaalia co-writing-metodilla. Hän kysyi yhteistyökumppaniksi pianisti Seppo Kantosta.

”Seppo toi mulle pinon Tyyne Saastamoisen runokirjoja ja sanoin, että joo, tästä lähdetään”, Puurtinen kertoo.

”Oli erittäin antoisaa työstää sävellyksiä toisen tekijän kanssa. Yleensähän keskustelen vain itseni, tai sitten sävellyksen tilaajan, kanssa.”

Projektin toteuttamisessa auttoivat Musiikintekijöiden rahaston erityisstipendi ja Suomen Kulttuurirahaston apuraha.

”Apurahalla olen voinut työskennellä haluamieni muusikoiden kanssa”, kertoo Puurtinen.

”Olen voinut keskittyä erikoisprojekteihin. Haluan käyttää säveltämiseen ja muuhun työskentelyyn aikaa. Haluan myös, että muusikot saavat palkkion harjoittelusta. En voi vaatia ketään olemaan mukana treeneissä ilman palkkiota.”

Konsertin jälkeen projekti jatkuu pienemmän Le Group de Puurtinen & Kantonen -kvartetin puitteissa. Kantosen ja Puurtisen lisäksi nelikkoon kuuluvat Moog-basisti Mikael Myrskog ja rumpali Tuomas Timonen.

Parhaillaan Aija Puurtinen säveltää ja sanoittaa Honey B & The T-Bonesin albumia. Se ilmestyy vuonna 2022, kun yhtye täyttää 40 vuotta.

”Kun sävellän itselleni tai jollekin muulle laulajalle, pelaan paljon sävellajeilla. Haluan haastaa laulajaa pois omimmalta alueelta. Se tuo tulkintaan kivaa twistiä.”

Honey B & The T-Bones on nykyisin kvartetti, jonka basistina toimii Pekka Rajamäki. Rumpali on Aija Puurtisen ja kitaristi Esa Kuloniemen poika Mooses Kuloniemi. Puurtinen on yhtyeen laulaja ja kosketinsoittaja.

”Bändi pysyy pystyssä niin kauan kuin olen työkuntoinen, innostunut ja pystyn säveltämään uusia biisejä. Siihen asti, kun mulla pelaa ääni ja olen mentaalisesti läsnä”, Puurtinen sanoo.

”En ota asioita itsestäänselvyyksinä. Ennen koronaa oltiin Juttutuvassa keikalla. Sen jälkeen tuli nainen mielettömissä fiiliksissä, että mikä tää juttu oikein on! Että laulat tosi ihanasti! Että sun pitäisi ruveta tekemään tätä ihan ammattimaisesti! Kiitin häntä ja otin kommentit kohteliaisuutena. Tuntui hyvältä, että olin tehnyt häneen suuren vaikutuksen ilman ennakkokäsityksiä.”

BEHM on enemmän tekijä kuin artisti

Julkaistu

Alku

”Vuonna 2016 intuitio sanoi, että Rita, sä alat nyt tekemään musaa. Olen soittanut 6-vuotiaasta asti pianoa, mutta tuolloin ostin kitaran. Opettelin netin avulla sointuja ja tein ensimmäisen kokonaisen biisini.

Näin mainoksen, että Veikkaus ja Apulanta järjestävät biisileirin. No en todellakaan tiennyt, mikä on biisileiri. Mutta sinne hain sillä ainoalla biisilläni.

Leirillä tutustuin ihmisiin ja päädyin myöhemmin lähettelemään demojani M-Eazy Musiciin. Sain kustaridiilin. Ajatus oli, että kirjoittaisin muille. Artistius ei ole koskaan ollut mun juttu – siis mustahan piti tulla lastentarhanopettaja. Jätin suunnitelmat opintojen aloituksesta ja vähensin töitä osa-aikaisiksi, että pystyin kirjoittamaan biisejä.

Taloudellisesti se ei ollut järkevää, mutta aika on aina ollut mulle tärkeämpää kuin raha. Ja luomiseen tarvitsee nimenomaan aikaa.”

Vaikutteet

”Mulla on vahva iskelmäkasvatus. Myös Leevi and the Leavings, Eput ja Juice ovat soineet meillä kotona. Tarjoustalon alelaarista löysin 12-vuotiaana Dingon levyn. Olen tykännyt tosi nuoresta asti myös Rammsteinista. Räpistä kiinnostuin heti, kun se tuli Suomeen. Vahvan indiefolk-hurahduksen sain vuonna 2013. Otan tiedostamatta jotain vaikutteita kaikista näistä. Siitä syntyy mun musiikki.”

Luovuus

”Olenkohan laiska, vai ovatko tekemiseni kriteerit liian korkealla? Teen biisejä nimittäin aika harvoin ja tosi hitaasti. Kirjoitan pikkuhiljaa mutta intensiivisesti ja vain silloin, kun tuntuu siltä, että pitää tehdä. Luotan luovaan kauteen ja siihen, että biisinteko-olo tulee aina, vaikka olisi kuukaudenkin kirjoittamatta mitään. En usko, että pakottamalla tulee mitään hyvää.

Levystäni varmaankin kuulee, että teen biisit pääosin pianolla. Biisin pitää olla akustisesti valmis ennen kuin menen studioon. Hei rakas -biisin ensimmäinen pianodemo oli jo tosi kaunis. Tiesin, että siinä biisissä oli sitä jotain – ilman mahtipontista tuotantoakin.

Olen lapsesta asti uudelleensanoittanut eri biisejä, se on tuntunut jotenkin luontevalta jutulta. Mulla ei ole ollut ketään mentoria, joka olisi neuvonut, miten laulutekstejä tehdään. En halua ottaa apuja vastaan, vaan pidän tärkeänä sitä, että teen ihan itse.”

Kuuntele tästä Draaman kaari viehättää -albumi

Onnistumiset

”Olen todella otettu saamistani palkinnoista. Ne ovat ihan valtavia asioita. En silti anna palkintojen määrittää uraani tai sen onnistumista. Suurin saavutukseni on se, että onnistuin tekemään omilla ehdoillani albumin, joka kuulostaa juuri siltä kuin haluan.

Paras ja merkittävin tunne tässä työssä on se, kun biisi on valmis ja voin antaa sen kuulijoille. Ja kun saan kuulla, että musiikkini on koskettanut.

Haluan kertoa lempitarinani tästä: Oli nainen, joka ajoi autoa satasen alueella ja kuunteli levyäni. Hän oli tunnekuohun vallassa, eikä huomannut, että nopeusrajoitus vaihtui kahdeksaankymppiin. Poliisi pysäytti ja kysyi, mikä hätänä. Nainen kertoi itkien, että BEHMin levy meni liian ytimiin. No, poliisitkin olivat juuri kuunnelleet sitä. Sitten he kuuntelivat yhdessä Lupaan-biisiä, ja nainen selvisi varoituksella.”

Haasteet

”Alun perin halusin vain kirjoittaa hyviä biisejä. Artistius on haastavaa, koska siihen sisältyy esilläolo. Yksityisyys ja oma elämä ovat mulle hyvin tärkeitä juttuja. Joku markkinamies otti yhteyttä ja ehdotti, että tekisi musta Suomen seuraavan superstaran. Vastasin, etten halua sellaista. Yksityisyys on etuoikeus, jota superstaroilla ei ole. Pelkään sen  menettämistä.

Itse biisintekemisessä vaikeinta on julkaiseminen. Jokaisen sinkun ja sitten levyn julkaisu on ollut hirveää tunteiden vuoristorataa. Haluaisin nukkua kaksi viikkoa ennen ja jälkeen julkaisun. Eli kuukauden putkeen.

Rehellisesti sanottuna albumiini ja minuun on asetettu turhan isoja odotuksia, koska sinkut (Hei rakas, Frida, Tivoli) ovat menneet hyvin. Pelottaa, että jengi on odottanut jotain kymmenen megahitin levyä. Mutta tämähän on singer-songwriter-levy! Onnistuin mielestäni siinä, että kokonaisuudesta tuli yhtenäinen. Ei tullut mieleenikään, että pitäisi tämän levyn suhteen jotenkin vielä räväyttää hiteillä.

Tykkään kauniista biiseistä ja herkistä melodioista. Olisi outoa, jos levyllä olisi ollut joku Pohjois-Karjala.”

Juuri nyt

”Tällä viikolla on keikkoja, muun muassa kolme loppuunmyytyä Tavastiaa. Ne ovat ekat klubikeikkani, mikä on ihan sairasta. Pelkään, että jengi odottaa jotain hirveetä show’ta.

Ensimmäinen keikkani oli kesällä Aura Festeillä. Itkin siellä liikutuksesta. Itkin vuolaasti myös Possen tv-lähetyksessä, kun mut yllätettiin albumin platinalevyllä. En voi sille mitään, että oon oikeasti todella herkkä.

Niin se Tavastia. Jännitän todella paljon, että pystynkö lunastamaan odotukset. Se tuntuu mälsältä, koska ensimmäisestä sinkusta on vuosi, ja mulla on vain kolme keikkaa alla. Kesältä peruuntui parikymmentä festarikeikkaa.”

Tavoitteet

”Kun lähdettiin tekemään BEHM-musiikkia, otin hyvin ison roolin tuotannoista. Omassa musiikissani en suostu tekemään kompromisseja. Saatan olla studiossa aika armoton. Tämä on mulle niin tärkeä juttu. Useassa albumini biisissä on tekemiäni raitoja tai pohjatuotanto.

Biisit Päästä varpaisiin ja Yhtä vaille kaksi olen tuottanut kokonaan itse. Kyllä niistä varmaan se kuuluukin, koska en vielä osaa tehdä mitään mahtipontisia tuotantoja. Mutta mä aloittelen. Oli tärkeää saada levylle jotain, mitä oon tehnyt ihan yksin.

Ja mieti, että Päästä varpaisiin on käytännössä isoin levybiisini! Siitä on tullut ihan sairaat määrät viestejä. Se oli heti julkaisun jälkeen reilun viikon ajan YouTuben trendaavin video. Vaikkei siinä edes ole mitään varsinaista videota. Katso video tästä!

Tavoittelen sitä, että olisin mahdollisimman itsenäinen musiikintekijä. Joku levyistäni tulee olemaan mun täysin yksin tuottama. Hommaahan siinä on, mutta tavoitteita pitää olla. Omavaraisuus on se, mihin haluan panostaa.”

5 vuoden päästä

”Viiden vuoden sisällä on ainakin toinen albumi ulkona. En voi sanoa, että olisi kolme, koska olen hidas kirjoittaja. Toivottavasti olen kehittynyt paljon ja löytänyt kultaisen keskitien ja mielenrauhan siinä, että olen paitsi tekijä myös artisti.

Haluni mennä eteenpäin on kova. En halua junnata paikoillani. Mutta en vielä osaa sanoa, mihin se johtaa.”

Terveiset

”Biisintekijäkollegoilleni haluan sanoa, että on ihanaa, että meitä on monta ja kaikilla oma juttu. Suomen musameno on rikasta ja kaikille on oma paikka.

Arvostan miestekijöitä myös, mutta naistekijät ovat sydämenasiani. Meillä on todella paljon ihan hirveän ammattitaitoisia ja itsenäisiä naistekijöitä. Maailma ei enää toimi niin, että on levy-yhtiösetiä, jotka sanovat, mitä pitää tehdä. Voidaan olla iloisia siitä, että tässä asiassa on menty eteenpäin.”

Motto

”Parempi päivä miettiä kuin viikkokausia hukkatyötä tehdä.”

Hullun hommaa, mutta niin kivaa

Julkaistu

Helsinkiläinen musiikintekijä Tommi Lindell on asunut koko ikänsä Bulevardin eteläpuolella, kaupungin kivisydämessä. Hänen työhuoneensa ovat olleet vuokrattuja kellaristudioita.

”Se on ollut ainaista tasapainoilua vesivahinkojen ja naapureiden kanssa. Häiritseekö musisointini jotakuta, tai häiritseekö jokin ulkopuolinen ääni omaa työskentelyäni”, Lindell sanoo.

Viime keväänä Lindellandia Studio rakentui uuteen kotiin, vehreällä pientaloalueella sijaitsevan rivitalon päätyyn. Alkovityyppinen tila on eristetty asunnosta kahdella paksulla verholla. Seinällä on äidin vanhoja gobeliineja. Isosta ikkunasta näkyy takapiha. Häiriötekijöitä ei ole.

”Mitä nyt linnut karjuivat keväällä puissa. Siitäkin voi inspiroitua.”

Lindell opiskeli aikanaan Ogelissa ja on tehnyt musiikkia neljällä vuosikymmenellä: 1980-luvulla alkoi ura bändisoittajana, muun muassa Bluesshakersin, RinneRadion ja Raptorin riveissä. 1990-luvulla mukaan tuli studiotuotantoja (mm. Neljä Ruusua, Kikka Laitinen, Tommi Läntinen) sekä tv-töitä (Frank Pappa Show, Hotelli Sointu). 2000-luvun töistä on valtaosa löytynyt noin 30 näyttämöteoksen parista, muun muassa Musiikkitetatteri Kapsäkissä, Teatteri Hevosenkengässä, Helsingin Kaupunginteatterissa ja Hurjaruuthin talvisirkuksessa.

”Voidakseen tehdä musiikkia ammatikseen on pystyttävä myös harrastamaan sitä”, pohtii Lindell.

”Tarkoitan, että pitää löytää kaikesta musantekemisestä ja esittämisestä se itselle paras ja innostavin juttu, ja myydä se itselleen.”

Yhteistyö bändeissä ja teattereissa voi parhaimmillaan olla hienoa ja hedelmällistä, vaikka kompromisseihinkin joutuu taipumaan.

”Mulla on usein hieman liikaakin mielipiteitä ja ideoita tuolla omassa kaalissa”, Lindell sanoo.

”Kyllä mä usein tehdessä hykertelen itsekseni. Joskus jopa nauran ääneen.”

Omimmillaan hän on silloin, kun pääsee toteuttamaan itseään soolotuotannoissaan. Olipa se instrumentaalia tai laulettua, tulee kuulijalle mielikuva studiossaan myhäilevästä taiteilijasta.

”Kyllä mä usein tehdessä hykertelen itsekseni. Joskus jopa nauran ääneen”, Lindell kertoo.

”Humoristisuus ja absurdius on vahvasti läsnä tekemisessäni. Niissäkin jutut lähtee fiiliksistä.”

Viime maaliskuussa Lindell julkaisi pitkäsoiton Smooth Emulator:  The Golden Era of Sampling. Se on tribuutti 80–90-luvuille sekä sämplereille.

”Mikä tahansa äänilähde on muutettavissa musiikiksi sämpläämällä. Tämä asia räjäytti tajuntani nuorena, ja niitä samoja fiiliksiä hain tuolla levyllä.”

Smooth Emulatorilla on suoria viittauksia tiettyihin tuottajiin ja ikonisia, varhaisten sämplereiden saundeja.

”Sellaisia tietäjät tietää -tyyppisiä juttuja. Mutta kuuntelijan ei tarvitse tietää. Riittää, jos diggaa”, Lindell sanoo.

Mesenaattikampanjalla tuli katettua albumin sadan kappaleen vinyylipainoksen kulut.

”Ja työtuntejahan näissä hommissa ei lasketa.”

Smooth Emulator on pitkälti instrumentaali- ja saundilevy. Englanninkielinen. Sen valmistuttua Lindell on tutkinut kovalevylleen viime vuosien aikana tallentuneita suomenkielisiä biisejään, ja niistä parhaat alkavat pyrkiä esiin. Materiaalia on useammankin albumillisen verran.

”Pitää jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan, sellaistahan tämä musa-alakin on.”

Syyskuussa hän julkaisi sinkun Näkyvyyttä. Lindell sanoo sen olevan ”taas kerran omasta mielestäni parasta, mitä oon ikinä tehnyt”. (Kuuntele tästä!)

Somessaan hän kirjoittaa biisin olevan ”hupaisa, mutta riipaisevan ajankohtainen biisi, eikä vain itselleni ja muille musaihmisille, vaan aika hemmetin monelle nykymaailman asukille”.

”Pitää jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan, sellaistahan tämä musa-alakin on”, Lindell tuumii.

Luovaa mieltään Lindell ruokkii kuuntelemalla paljon musiikkia. Nyt takana on vahva jazz-kesä.

”Olen päivittänyt aukkoja sivistyksessä. On ollut hienoa kuunnella sellaista, mistä ei oikein tajua mitään. On saanut vain nauttia. Muusikkona on tietty riesa se, että ymmärtää musiikista ja sen tekemisestä jotain. Analyysi iskee helposti väliin myrkyttämään kuuntelukokemusta.”

Mitä tulee ”oman alitajunnan tilaustöihin”, on kurinalainen, määrätietoinen sävellys- ja sanoitustyö vieras ajatus. Luova prosessi etenee omia polkujaan, ja matkan varrella voi tapahtua mitä vain.

”Onkohan sellaisia ihmisiä, joilla maali, jota kohti mennään, on luovan prosessin käynnistyessä kirkkaana mielessä? Ihailen, jos on. Mulle ei ole vielä koskaan käynyt niin”, Lindell sanoo.

”Alkuperäinen idea saattaa valmistua; siitä saattaa kehkeytyä mieletön ja mahtava juttu. Tai sitten jotain, mikä ei tunnu miltään ja jää julkaisematta. Tai sitten voi käydä niin, että idea katoaa matkan varrella johonkin. Sen tilalle on tullut toinen idea, jonka vien maaliin asti.”
Syntetisaattorit ja sähköiset kosketinsoittimet ovat Lindellin omimmat instrumentit, mutta viime aikoina hän on etsinyt uusia reittejä, joita pitkin biisit tulevat ilmoille.

”Olen määrätietoisesti tehnyt kappaleita niin, että ne toimivat myös yksinkertaisesti; kitara- tai pianosäestyksellä. Lopullinen toteutus voi sitten olla ihan mitä tahansa.”

Julkaisujen jälkihoito. Siinä olisi Lindellin mielestä kehittymisen paikka.

”Kun saan jotain valmiiksi ja ulos, mieli vaeltaa jo kaukana seuraavissa asioissa.”

Lindellillä ole keikkamyyjää, manageria eikä levy-yhtiötä. Itse itsensä kauppaaminen tuntuu epähygieeniseltä, ja torjutuksi tuleminen ajoittain henkilökohtaiselta.

”Tiedostan, ettei näin voi tehdä. Mutta näin mä olen kuitenkin enimmäkseen tehnyt. Managerin paikka on auki ja provikat neuvoteltavissa – niistä niukoista satasista joku tietty osuus”, Lindell nauraa.

Hienoa tässä ajassa on se, ettei musiikin tekeminen ole rahasta kiinni.

”Mä haaveilin nuorena monta vuotta, että saisin vokooderin. Nyt mulla on sellainen iPadissa, iPhonessa, tietokoneella ja parissa, kolmessa synassa, sekä efektipedaalina”, Lindell sanoo.

Hyvän musan tekeminen ei toki ole helpottunut yhtään. Päinvastoin: tekijöitä on paljon, kilpailu kovaa ja omalle musiikille huomion saaminen on valtava savotta.

”Musa on vain musaa; se kilpailee ihmisten vapaa-ajasta niin monen muun asian kanssa. Prosessit oman musan läpi saamiseksi voi olla tosi turhauttavia, ja kun kaikkea mitataan volyymillä, tilastoilla ja algoritmeillä, ihmiset pikkuhiljaa  tasapäistyvät”, Lindell toteaa.

”Kyynistymisen peikko vaanii koko ajan. Pyrin kuitenkin siihen, että en jaksa hitsata kaikista asioista.”

Itse musiikin tekeminen ei ole kyllästyttänyt koskaan.

”Tämä on ihan hullun hommaa, mutta niin kivaa”, Lindell tuumaa.

”Olen toki paljon miettinyt, mitä muuta voisin tehdä. Sitä oivallusta odotellessa teen edelleen musaa.”

5 x SET UP
Studio Lindellandian isännän mieluisimmat musalaitteet

Teksti: Tommi Lindell

1. Nord Modular G2 & Nord Stage 3 Compact. Monipuolisia, punaisia, ruotsalaisia luottoinstrumentteja, jotka tunnen läpikotaisin. Näillä tulee soitettua keikat ja täydennettyä tietokoneen uumenista löytyviä äänimaailmoja.

2. Ihastuin vokooderiin jo lapsena, kun kuulin ensimmäistä kertaa Kraftwerkin The Robots-kappaleen. Tämänhetkinen suosikkivokooderini on Electro-Harmonixin V256-pedaali.

3. Applen iPad on kenties tärkein työvälineeni, joka kulkee mukana koko ajan. Teen sillä kaikenlaista luovaa: biisejä, demoja, tekstejä, äänisuunnittelua ja videoita. Kuvassa on auki Korg Gadget -sovellus.

4. Joskus visuaalisuus on musiikillista käyttökelpoisuutta tärkeämpää. Tämä on Posso, viime vuonna tekemäni midi-kontrolleri, jollaisesta haaveilin jo 80-luvulla!

5. Roland AX-1 eli ”Roikku-Roland” pääsee harvemmin osallistumaan biisien tekovaiheeseen, mutta niiden esittämiseen se tuo omanlaisensa vivahteen.

Suomen Musiikintekijät palkitsi ansioituneita sovittajia

Julkaistu

Suomen Musiikintekijät jakoi kolme erityispalkintoa ansioituneille sovittajille. Palkintojen taustalla on vuoden alussa tapahtunut, Suomen Musiikintekijät ry:n hallinnoiman puhallinorkesterimusiikkiin keskittyvän Edition Elvis -katalogin siirtyminen Fennica Gehrman -kustantamolle. Palkintosummat muodostuvat tästä kaupasta saaduista varoista.

Siirtyneen katalogin orkesterimusiikkitaustan vuoksi Suomen Musiikintekijöiden hallitus päätti palkita nimenomaan sovittajia hallinnoimansa Arthur Fuhrmann -rahaston kautta, jonne myynnistä saadut varat ohjattiin. Hallitusjäsenistä muodostunut raati valitsi palkittavaksi seuraavat henkilöt:

  • Jarkko Kiiski on pitkä linjan sovittaja ja kapellimestari, joka on tuonut korkealuokkaista osaamistaan ja ekonomisen balansoitua sointia viihdemusiikkikonsertteihin ympäri Suomea jo monien vuosien ajan järkkymättömällä ammattitaidolla ja varmuudella.
  • Merzi Rajala on monipuolinen säveltäjä ja sovittaja. Hän on erikoistunut rytmiseen kuoro- ja lauluyhtyemusiikkiin, ja hänen materiaaliaan ovat esittäneet lukuisat kokoonpanot Suomessa ja ulkomailla. Rajala tunnetaan myös suomalaisen rytmimusiikin kuoronjohdon pioneerina.
  • Teemu Takanen hallitsee hienostuneen ja nyansoidun big band- ja orkesterikirjoituksen ja on laajentanut korkeatasoisella näkemyksellään ja detaljoidulla ilmaisullaan Suomen jazzmaailmaa kosolti viime vuosina.

Suomen Musiikintekijät ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka edistää suomalaisten ammattimaisesti toimivien säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien taloudellisia ja ammatillisia etuja, yhteiskunnallista arvostusta sekä yhteisöllisyyttä. Yhdistys on perustettu vuonna 1954, ja sillä on yli 1000 jäsentä. 

Uutinen Edition Elvis -kaupasta 

Teemu Takasen kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo

Top 20 Future Hitmakers 2021 – Hae nyt!

Julkaistu

Kurssilla tunnetut musiikintekijät kertovat työskentelytavoistaan, biisiensä synnystä ja urapoluistaan. Lisäksi kustannus- ja levy-yhtiöiden valottavat alan lainalaisuuksia ja toimintamalleja sekä vinkkaavat, miten aloittelevat tekijät pääsevät mukaan bisnekseen. Kurssilla käsitellään myös kansainvälistä uraa niin tekijöiden kuin kustantajienkin näkökulmasta.

Osallistujat pääsevät myös harjoittelemaan biisien tekoa co-write-kotitehtävinä ja saavat biiseistään palautetta alan ammattilaisilta. Kurssi huipentuu toukokuussa studiopäivään, jossa kurssilaiset tekevät co-write-tiimissä biisin päivän aikana.

Kurssilla korostuu käytännönläheisyys ja tiivis yhteistyö musiikkialan eri toimijoiden kanssa.

Kurssin järjestävät yhteistyössä Teosto, Suomen Musiikkikustantajat ry, Suomen Musiikintekijät ja Music Finland.

KENELLE KURSSI ON TARKOITETTU?

Kurssille haetaan nuoria, lupaavia, aloittelevia kirjoittajia, joilla on jo kokemusta biisien tekemisestä tai musiikkialalla jo osittain toimivia tekijöitä, jotka ovat menestyksen kynnyksellä.

Oleellista on halu tehdä biisintekemisestä ammatti ja into luoda uutta musiikkia myös muille artisteille. Hakijan eduksi katsotaan co-write-kokemus ja kiinnostus suunnata kansainvälisille markkinoille pop-musiikin tekijänä. Kurssi on kohdennettu ensisijaisesti noin 17-27 vuotiaille musiikintekijöille, sillä kurssin tarkoitus on kannustaa nimenomaan nuoria musiikintekijöitä alalle. Mukaan voivat hakea myös muun ikäiset, missä tapauksessa hakijan tulee keskittyä perustelemaan hakemuksessa erityisen hyvin, miksi juuri hänen pitäisi tulla valituksi.

VUODEN 2021 KURSSIN AIKATAULU, OHJELMAT JA PUHUJAT

Future Hitmakers koostuu kuudesta kurssikerrasta ja yhdestä studiosessiosta. Osallistuminen edellyttää sitoutumista kurssikertojen lisäksi myös co-write -työskentelyyn ja tiiviiseen biisinkirjoittamiseen omalla ajalla koko kevään mittaan.

Katso koko kurssin ohjelma ja puhujat

Kurssi järjestetään 18.1.-24.5.2021

Kurssikerrat pidetään osittain etänä ja osittain osoitteessa Kampin Huippu, Urho Kekkosen katu 2 C, 6.krs, Helsinki.

Kurssilla puhumassa mm. Anna Timgren, Eva Louhivuori, Fredi Lunden, Kaisa Korhonen ja RZY.

Hae mukaan täällä.

Siuntio Soi -sävellyskilpailu 17.9.2020- 31.5.2021

Julkaistu

Siuntio Soi -sävellyskilpailussa on kaksi sarjaa: Pääsarjassa on tarkoitus löytää uusia innovatiivisia kamarimusiikki- ja yhtyeteoksia, jotka jäävät rikastuttamaan suomalaista uuden taidemusiikin ohjelmistoa. 

 

Biisisarjassa etsitään uusia lauluja, jotka heijastavat luovasti Siuntio-teemaa.

Pääsarjan teoksissa saa käyttää seuraavia soittimia: huilu, oboe, klarinetti, käyrätorvi, harppu, viulu, sello. Kaikki yhdistelmät duosta septettoon ovat mahdollisia.

Biisisarjassa lähetetään nuotti laululle ja säestyssoittimelle sekä teoksen esityksestä mp3-demo muistitikulle tallennettuna. Musiikintekijä huolehtii myös laulun sanoituksesta.

Pääsarjassa ei ole osallistumisikärajaa. Biisisarjassa musiikintekijät voivat täyttää vuonna 2021 enintään 25 vuotta.

Kilpailuteosten molemmissa sarjoissa tulee olla ennen julkaisemattomia ja esittämättömiä. Tekijä voi osallistua kilpailun molempiin sarjoihin enintään kahdella teoksella. Pääsarjassa teosten kesto tulee olla 10–15 minuuttia. Säveltäjä merkitsee partituuriin sävellyksen arvioidun keston. Biisisarjan kappaleet voivat olla kestoltaan kahdesta neljään minuuttia.

Molemmissa sarjoissa sävellykset lähetetään postitse neljänä kappaleena niin, että teoksen nuotissa on säveltäjän kohdalla nimimerkki. Biisisarjassa tallenteeseen pitää merkitä myös nimimerkki. Postilähetys tulee olla päivättynä viimeistään 31.5.2021.

Myöhemmin kilpailijoilta pyydetään sähköpostitse myös teoksen nuotti pdf-muodossa. Pääsarjassa säveltäjä valmistaa teoksen esitysmateriaalin omalla kustannuksellaan.

Säveltäjän tulee toimittaa lähetyksen mukana erillisessä suljetussa kirjekuoressa seuraavat tiedot: säveltäjän nimimerkki, teoksen nimi, säveltäjän nimi, syntymäaika, syntymäpaikka, postiosoite, puhelinnumero suuntanumeroineen, sähköpostiosoite ja tieto kansallisuudesta.

Kilpailija sitoutuu allekirjoituksellaan noudattamaan kilpailun sääntöjä ja tuomariston ratkaisuja. Samalla säveltäjä allekirjoituksellaan vakuuttaa, että teosta tai sen osia ei ole esitetty aiemmin missään muodossa.

Tuomaristo valitsee lähetettyjen teosten joukosta neljästä kuuteen teosta molemmista sarjoista esitettäväksi Siuntion Lux Musicae -festivaalin yhteydessä marraskuussa 2021. Säveltäjät kutsutaan festivaalille seuraamaan teostensa harjoituksia ja kantaesityskonsertteja.

Valitut kilpailijat vastaavat itse heille konsertista aiheutuvista kuluista (matkat, majoitus). Kilpailu auttaa matka- ja majoitusjärjestelyissä.

Kilpailun tuomaristoon kuuluvat seuraavat henkilöt: säveltäjä Kimmo Hakola (tuomariston puheenjohtaja), säveltäjä Riikka Talvitie sekä lauluntekijä ja  tuottaja Jonas W. Karlsson sekä Siuntio Soi – Musik i Sjundeå yhdistyksen hallituksen jäsen jazzmuusikko Teuvo Ryynänen.

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot:

Pääsarja

I palkinto  3000 Euroa

II palkinto 2000 Euroa

Biisisarja

I palkinto  2000 Euroa

II palkinto 1000 Euroa

Kilpailu jakaa mahdollisesti myös tukijatahojen myöntämiä tunnustuspalkintoja. Kilpailun tuomaristolla on oikeus jakaa palkinnot myös toisin.

Kilpailun järjestäjä pidättää itsellään oikeudet kantaesittää molempien sarjojen valitut neljästä kuuteen teosta vuosien 2021–2023 aikana omissa konserteissaan, jos järjestäjästä riippumattomista syistä kilpailua ja esityksiä ei voida suunnitellusti toteuttaa.

Tekijänoikeudet jäävät oikeudenomistajille. Kilpailun järjestäjällä on oikeus radioida, äänittää, kuvanauhoittaa, televisioida, filmata ja valokuvata kilpailuun liittyviä esityksiä ja harjoituksia sekä tehdä niistä ääni- tai kuvatallenteita.

Kilpailun osoite, johon kilpailuteokset postitetaan, on:

Siuntio Soi –sävellyskilpailu

c/o Siuntion kunta

Puistopolku 1

02580 Siuntio

Kilpailua koskeviin kysymyksiin vastaa:

Toiminnanjohtaja Arja Alho

arja.alho@luxmusicae.com

Teoston koronatuen haku avautuu 19.10.2020

Julkaistu

Teosto-rahastosta maksettava erityistuki on tarkoitettu mahdollistamaan taiteellisen työskentelyn (säveltäminen, sanoittaminen, sovittaminen) tai musiikkikustantamisen jatkuminen. Tuki kompensoi vuodelta 2020 menetettyjä tekijänoikeustuloja Teostosta.

Kuka voi hakea tukea?

Tukea voivat hakea Teoston tekijä- ja kustantaja-asiakkaat, joiden teosten esityksistä konserteissa ja tapahtumissa sekä kaupallisilla radio- ja televisiokanavilla vuosina 2017-2019 Teosto on maksanut asiakkaalle tilityksiä yhteensä vähintään 1 500 euroa.

Myönnettävä tukisumma riippuu hakijan edellä mainittujen tilitysten määrästä ja on vähintään 300 euroa ja enintään 10 000 euroa. Maksettuja tilityksiä ei tarvitse hakulomakkeella ilmoittaa, vaan Teosto tarkistaa ne automaattisesti. Tuen saamiseen eivät myöskään vaikuta mahdolliset muut saadut tuet.

Säveltäjän, sanoittajan tai sovittajan perikunta ei voi hakea musiikin tekijän koronatukea, koska tuki on tarkoitettu luovaan taiteelliseen työskentelyyn (säveltäminen, sanoittaminen, sovittaminen). Perikunta, joka harjoittaa musiikkikustantamista ja on Teoston kustantaja-asiakas, voi hakea musiikkikustantajille tarkoitettua koronatukea.

Miten tukea haetaan?

Tukea haetaan Klaavi-hakupalvelun kautta osoitteessa www.klaavi.fi (Teoston koronatuki). Tuen hakemista varten tarvitset ainoastaan Teoston asiakasnumeron, jonka löydät Asiakastiedot -välilehdeltä, kun kirjaudut omilla tunnuksillasi Teoston verkkopalveluun.

Klaavi-palvelun kautta tukihakemus osoitetaan Teoston jäsenjärjestön rahastolle, mutta hakijan ei tarvitse olla minkään jäsenjärjestön – Suomen Musiikintekijät ry, Suomen Säveltäjät ry, Suomen Musiikkikustantajat ry – jäsen. Ainoastaan Teoston asiakkuutta edellytetään.

Tukea haetaan henkilönä (musiikin tekijä) tai yrityksenä (musiikkikustantaja). Yhdellä asiakasnumerolla tukea voi hakea vain kerran.

  • Musiikin tekijä voi hakea tukea valintansa mukaan Suomen Musiikintekijät ry:n rahastosta (Musiikintekijöiden rahasto) tai Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahastosta. Tuen myöntämisperusteet ovat samat molemmissa rahastoissa.
  • Musiikkikustantaja hakee tukea Musiikkikustantajien rahastosta. Tuen myöntämisperusteet ovat samat kuin tekijöille tukea myöntävissä rahastoissa.
  • Teoston tekijäasiakkaan omistama kustannusyhtiö, joka on kustantaja-asiakkaamme, voi hakea musiikkikustantajille tarkoitettua koronatukea. Tekijäasiakkaan ja kustannusyhtiön tukihakemukset käsitellään ja ratkaistaan erillisinä.
  • Musiikin tekijä, joka on ottanut käyttöön ns. yhtiömallin, voi hakea musiikin tekijöille tarkoitettua koronatukea.

Hakemusten käsittely ja tuen maksaminen

Koronatuen myöntämisen kriteereinä ovat Teoston asiakkuus sekä riittävä tilitysten määrä. Hakemukset käsittelee ja tukipäätökset tekee Teoston hallituksen nimittämä toimikunta, jonka jäsenet edustavat säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia ja musiikkikustantajia.

Koronatukihakemukset käsitellään marraskuun 2020 aikana. Myönnetyt tuet maksetaan joulukuussa 2020. Ilmoitamme jokaiselle hakijalle päätöksistä henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Lisätietoja:

  • Klaavi-hakujärjestelmä: klaavi.fi
  • Hakuneuvonta: koronatuki@teosto.fi, puh. 09-6810 1112 (arkisin klo 9-20, lauantaisin klo 10-16).