EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Lähde pilottijaksolle testaajaksi uuteen Los Angelesin residenssiin

Tekijä: Nina Lith

Lähde pilottijaksolle testaajaksi uuteen Los Angelesin residenssiin

Julkaistu

Residenssi on suunnattu Suomessa ja Tanskassa toimiville musiikin esittäjille ja tekijöille. Residenssissä on mahdollisuus pohjoismaiseen ja mannertenväliseen yhteistyöhön sekä verkostoitumiseen. Los Angeles tarjoaa hyvät mahdollisuudet verkostoitumiseen musiikkialan toimijoiden kanssa. Residenssiä voi käyttää harjoitteluun, musiikin tekemiseen tai muuhun työskentelyyn. Residenssijaksot ovat maanantaista maanantaihin. Matkat residenssiin ovat omakustanteiset.

Residenssin pilottijaksoon osallistuneilta edellytetään raportointia residenssin toimivuudesta, kokemuksista sekä kehitystarpeista testauksen jälkeen. Tätä varten kaikille testaajille lähetetään kyselylomake.

Residenssi sijaitsee Beachwoodissa, Los Angelesissa osoitteessa 6089 Rodgerton Drive, Los Angeles, Kalifornia. Talon omistaa muusikot Rick Parker and Miranda Richards.

Kuvia residenssistä löydät tästä Dropbox-linkistä

Miten mukaan pilottijaksolle? 

  • Olet Suomen Musiikintekijöiden tai Muusikkojen liiton jäsen.
  • Residenssiin testausjaksot sijoittuvat touko–kesäkuulle.
  • Ilmoita lomakkeessa toiveesi residenssijakson ajankohdasta ja pituudesta.
  • Residenssissä voi vierailla joko yksi tai kaksi viikkoa pilottijakson aikana.
  • Vastaathan lomakkeeseen sunnuntaihin 10.4. mennessä. Toimi siis heti!
  • Residenssiviikot varataan ilmoittautumisjärjestyksessä, eli se joka ensimmäisenä ilmaisee kiinnostuksensa toimia testaajana, huomioidaan ensimmäisenä varauksessa. Huomioithan, että kaikille kiinnostuneille ei siis välttämättä riitä residenssiviikkoja.
  • Ilmoitamme tiedot residenssijaksoista ensi viikon alussa.
  • Tästä linkistä pääset hakulomakkeeseen.  

Varustelu ja pilottijakson hinnasto

Talossa on neljä makuuhuonetta, joista kaksi on suomalaisten järjestöjen jäsenten varattavissa. Huoneissa on isot parisängyt:

  • Master bedroom 350 €/viikko (parisänky, yhdistetty WC ja kylpyhuone)
  • Bedroom 300 €/viikko (parisänky, jaettu WC ja kylpyhuone)

Hinnoittelu on pilottijaksolle, varsinaiset hinnat varmistuvat myöhemmin. Residenssijakso laskutetaan etukäteen, heti varausvahvistuksen jälkeen.

Kevään aikana residenssiin järjestetään työskentelypisteet, joissa on kaiuttimet, midikosketinsoitin ja mikseri. Avainten luovutuksen ja käytännön asiat residenssiin liittyen Los Angelesissa hoitaa Heidi Luukkonen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt hankkeelle tukea.

Siivous

Lakanat, pyyhkeet ja siivous kuuluvat residenssihintaan. Residenssi siivotaan maanantaisin, jolloin talossa ei voi työskennellä täysipainoisesti

Studio 

Residenssissä on mahdollisuus vuokrata täysin varusteltu musiikkistudio. Varaus- ja hintatiedusteluissa voi olla yhteydessä Miranda Lee Richardsiin mirandaleerichards@gmail.com. Varaukset voi tehdä aikaisintaan kuukautta ennen residenssijakson alkamista.

Lisätiedustelut

Nina Lith, viestintäpäällikkö, puh. 041 5178998 tai nina.lith@musiikintekijat.fi

Tule mukaan kestävämmän musiikkialan kehityshankkeisiin

Julkaistu

Keskeiset kotimaiset elävän musiikin toimijat lähtivät rakentamaan vuonna 2020 yhdessä kestävämpää musiikkialaa. Näin syntyneen KEMUT-verkoston yhteisenä tavoitteena on ollut tuottaa kestävämmän musiikkialan työkalupakki sekä rohkaista livealaa ilmastoystävällisempään toimintaan.

Haluatko selvittää oman toimintasi hiilijalanjäljen tai onko sinulla jo tietoa, jota haluaisit jakaa? Kaipaatko konkreettisia työkaluja kestävän kehityksen edistämiseen toiminnassasi?

Vuonna 2022 hankkeissa luodaan digitaalinen suunnittelu-, koulutus- ja tiedonjakoalusta koko livealan käyttöön sekä mitataan kotimaisen elävän musiikin alan hiilijalanjälki.

Kutsumme kaikki alan toimijat mukaan! Voit osallistua sinulle parhaiten sopivalla tavalla, me tarjoamme maksuttomat työkalut ja tukea matkan varrella.

Sinä tai organisaatiosi/yhteisösi voitte osallistua:

  1. Elävän musiikin hiilijalanjälkilaskentaan, aloitustyöpaja ma 2.5.2022 klo 13:00-14:30 Tutustu myös infopakettiin.
  2. Digitaalisen alustan suunnitteluun ja pilotointiin työpajassa ma 2.5.2022 klo 14:30-16:00 Tarkempaa tietoa ilmoittautumislomakkeessa.

ILMOITTAUDU MUKAAN 26.4. MENNESSÄ TÄÄLLÄ.
Lomakkeen kautta voit myös liittyä sähköpostilistalle, jolloin saat vuoden mittaan tietoa hankkeiden etenemisestä.

Hankkeet ovat Suomen keskeisten elävän musiikin alan järjestöjen yhteishankkeita ja perustuvat vuonna 2020 perustetun Kestävämmän musiikkialan työkalupakki (KEMUT) -verkoston pohjatyöhön. Verkoston jäseniä ovat Finland Festivals ry, LiveFin ry, Music Finland ry, Muusikkojen liitto, Suomen Jazzliitto ry sekä Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Hankkeita hallinnoi ja koordinoi Suomen Jazzliitto. Hiilijalanjälkilaskentaan on saatu tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja digitaaliseen alustaan Euroopan Unionilta. Laskennasta sekä alustan teknisestä toteutuksesta vastaa Positive Impact.

Lisätietoja:
Hankevastaava Anu Ahola / anu.ahola@jazzfinland.fi / puh. 050 569 0505
Hanketuottaja Peppi Arrimo / peppi.arrimo@jazzfinland.fi / puh. 0400 366 967
Asiantuntija Elina Levula / elina.levula@positiveimpact.fi / puh. 044 024 0390

Yksityisen kopioinnin hyvityksen tavoite toteutui

Julkaistu

”Erittäin pitkä ja koko luovan alan yhteisesti ajama asia on nyt saatu kirjattua asianmukaisesti ja kulttuurin menestymistä kannustavasti. Tällä on erityisen tärkeä merkitys koronan kurittamalle kulttuurialalle. Haluan kiittää asian edistämisestä kaikkia ministereitä ja valtiosihteereitä sekä muita yhteistyötahoja”, Kaija Kärkinen, Suomen Musiikintekijöiden puheenjohtaja sanoo.

Kehysriihessä mainittiin lisäksi toisesta kulttuurialalle olennaisesta asiasta eli Veikkausvarojen sisällyttämisestä valtion budjettiin ja tason ylläpitämisestä. Asiasta kirjattiin seuraavasti: ”Parlamentaarisesti on aiemmin linjattu Veikkauksen edunsaajien rahoitusta koskevasta kokonaisuudistuksesta, jonka myötä rahapelituotot ohjataan valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi ja Veikkauksen edunsaajat siirretään kehysmenettelyn piiriin. Tämä muutos toimeenpannaan myös julkisen talouden suunnitelmassa vuodesta 2023 lukien.

Julkisen talouden suunnitelmassa jo vuoden 2023 rahoitustaso (990 miljoonaa euroa) vastaa parlamentaarisen linjauksen mukaista vuoden 2024 rahoitustasoa.”

https://valtioneuvosto.fi/-/10616/hallituksen-julkisen-talouden-suunnitelma-vuosille-2023-2026-linjauksia-suomen-tulevaisuuden-kestavan-kasvun-ja-turvallisuuden-takaamiseksi

Teoston koronatukea sai 1 315 säveltäjää, sanoittajaa ja musiikkikustantajaa

Julkaistu

Koronapandemian vaikutukset näkyvät musiikkialalla vielä pitkään. Tekijänoikeuskorvaukset tilitetään musiikin tekijöille viiveellä ja menetettyjen työtilaisuuksien palautuminen ei tapahdu hetkessä.

Teosto maksaa nyt jo neljättä kertaa koronatukea, jolla lievennetään tekijänoikeuskorvausten laskun aiheuttamia menetyksiä säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja kustantajille. Tavoitteena on helpottaa näiden taiteellisen työskentelyn jatkumista pandemia-aikana ja sen jälkeen.

”Monet musiikkialan ammattilaiset ovat joutuneet hakemaan muita toimeentulon lähteitä. Samalla vaarana on, että alalta poistuu korvaamaton määrä osaamista. Vuosina 2020–2022 jaetuilla koronatuilla haluamme osaltamme auttaa siinä, että ammattimaisilla musiikin tekijöillä sekä musiikkikustantajilla olisi mahdollisuus jatkaa työssään”, kertoo Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen.

Teoston koronatuen neljännellä kierroksella (10.–28.2.2022) haettavana oli miljoona euroa. Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 1 474 kappaletta, joista 1 315 hyväksyttiin. 159 hakijaa ei täyttänyt tuen myöntämisen kriteerejä.

Tuen kriteereinä olivat:

  • Teoston asiakkuus
  • Vuosina 2018–2020 maksettujen tilitysten määrä vähintään 1 500 euroa (brutto) tietyillä tilitysalueilla, joiden pääryhmiä olivat konsertit ja elävän alueen tapahtumat, kaupallinen radio ja kaupallinen televisio, taustamusiikki, näyttämöt, teatterielokuvat, verkkotallennuspalvelut sekä Yleisradio. Haussa huomioitiin tilitysalueita, joihin koronapandemian on arvioitu vaikuttaneen negatiivisesti joko suoraan tai välillisesti.

Tuet maksetaan pääsiäiseen mennessä

Hakijoille myönnettävät tukisummat on porrastettu kahteentoista luokkaan siten, että ne ovat suhteessa hakijan tilitysten määrään. Alimmaksi tukisummaksi muodostui tällä kierroksella 270 euroa ja ylin mahdollinen summa oli 5 000 euroa. Tukipäätökset teki Teoston hallituksen nimittämä toimikunta, jossa oli säveltäjien, sanoittajien, sovittajien, musiikkikustantajien ja Teoston toimiston edustus.

Jokaiselle hakijalle on ilmoitettu päätöksestä henkilökohtaisesti sähköpostilla. Tuki maksetaan hakijoille viimeistään 14.4.2022. Tukisummat maksetaan Teoston jäsenjärjestöjen rahastojen (Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto, Musiikintekijöiden rahasto ja Musiikkikustantajien rahasto) kautta.

Koronatuki on apuraha taiteellista työskentelyä varten. Musiikin tekijöille se on verovapaata tuloa lain mukaisin edellytyksin (TVL 82 §). Apurahojen yhteenlaskettu verovapaa enimmäismäärä on vuonna 2022 yhteensä 24 475,56 euroa. Musiikkikustantajille toimintatuki on veronalaista tuloa (EVL 4 §). Hakijalla ei ole raportointivelvollisuutta tuen käytöstä.

Lisätietoja

Lautturi / Perutaan häät

Julkaistu

Lautturi
Säv. Jori Roosberg
San. Paula Vesala
Ensilevytys: PMMP (2009)

Kuuntele Spotifyssa

PMMP:n albumi Veden varaan sai Teosto-palkinnon 2009. Sen tunnetuin laulu sai alkunsa elokuussa 2008. Jori Sjöroos (nykyisin Roosberg) tunsi, että tulevalle levylle tarvitaan hitti.

Tällä asenteella kotistudiossa Turussa syntyi pianoriffi ja säkeistön melodia.

Joria melkein hävetti lähettää demo Paula Vesalalle, kun se oli niin hittibiisin kuuloinen:

“Paula kommentoi, että tää on meidän paras biisi. Sitten palloteltiin kertsin melodiaa niin, että tein ensin kolme vaihtoehtoa ja lähetin ne. Paula pyysi vielä yhden ja sen saatuaan hän vastasi, että se on siinä. Tämän jälkeen sävelsin C-osan ja tein lopullisen demon. Sen kuten muut demot lauloin pseudoenglannilla.

Rakenteessa C-osa nivoutuu orgaanisesti kertsiin ja lopussakin siitä soi pätkä. Säveltäjällä on ollut hyvä flow päällä, ja kova tahto saada hitti albumille. Hioin tuotantoa pitkään, ettei se kuulostaisi tuotetulta vaan ajattomalta ja soljuvalta musiikilta, jonka kyydissä voi levätä.

Tekstin sisältö meni multa silloin täysin ohi. Keskityin vain tavuihin ja fonetiikkaan. Olin silloin kuten edelleen tarkkana, että teksti istuu melodian rytmiin ainakin kriittisissä kohdissa. Muualla voin tarvittaessa hiukan joustaa.

Vasta myöhemmin levyn jo ilmestyttyä aloin kuunnella, mitä laulussa oikein sanotaan. Paulan kyky tehdä upeaa lyriikkaa mun poukkoileviin ja tarkasti tavutettuihin melodioihin on aivan ‘master level’.

Myös biisin kaiken tuotannon tein kotistudiossa, ja siellä Paula ja Mira [Luoti] myös lauloivat. C-osan akustisen kitaran soitti Mikko Virta ja muun soitin itse.”

Paula Vesalalla kesti kolme kuukautta saada teksti valmiiksi:

“Ei se kirjoittaminen vaikeaa ollut, halusin vain hioa sitä. Hain oikeita sanoja ja tavuja. Se Jorin rytmeihin kirjoittaminen PMMP:n aikana oli mun tärkein sanoittajakoulu. Piirsin karttoja ja viivoja, täytin niitä ja laskin sanojen tavumääriä.

Sisällöstä tiesin vaistomaisesti, mitä kohti mennään, vaikka aluksi maali olikin epämääräinen. En ole tittelikirjoittaja vaan intuitiivinen kirjoittaja.

Tätä tehdessä luin samaan aikaan runoja kuten Eeva-Liisa Manneria. Etsin ja etsin, että voiko tämä lause olla vielä parempi. Halusin kunnioittaa sen sävellyksen upeutta, sen tummaa ja lyyristä maailmaa. Ja koska siinä oli hyvin henkilökohtainen aihe, sellainen pitää pukea oikealla tavalla.

Mun isä hukkui ennen syntymääni. Olin lapsena hengellinen, vaikka koti ei ollut uskonnollinen. Uskoin ja toivoin näkeväni isän sitten joskus. Mutta aika pienenä jo tajusin, etten tiedä, oliko hän uskossa. Sitten iski epäilys, että onko edes mitään kuoleman jälkeen.

Kirjoittaminen oli tämän prosessointia, sen lapsen toiveen päästä hänen luokseen ja sen uskonkriisin, että kohtaanko häntä koskaan.

Jorin sävellys kosketti näitä tunteita ja toi mieleen vesielementin. Ensimmäisenä tuli kuva tunnelista ja Tuonen tytistä. Meidän mytologiassa lautturina ei ole mies vaan tyttö, joka vie Tuonelle mustan joen yli. Paljon olen myös pohtinut hukkumista. Siitä on kirjoitettu, että ihan loppu ei ole tuskaa, vaan euforinen tila.

Tekstin kuvissa on monenlaista henkilöhistoriaani. Kuolleilla kielillä laulaminen juontaa siitä, kun kävin nuorena seuroissa. Olen myös tutkinut selityksiä, voiko pyhyyttä kokiessa puhua jotain muinaiskieltä. Uhanalaisia sukukieliämme olen itsekin laulanut kansanmusassa.

Joskus levyn ilmestymisen aloin katua, että kohtaan yhä kuoro laulaa olisi pitänyt laittaa pyhä kuoro. Kerroin sen Vain elämää -ohjelmassa ja Jenni [Vartiainen] lauloi sen niin.

Jotkut tekstit ovat syntyneet tiettyyn tarkoitukseen; Rakkauslaulu häissä esitettäväksi ja Prinsessalle hautajaisissa. Lautturiin kirjoitin jotain sellaista, minkä voisi hakata hautakiveeni.”

Jutussa mainittujen muiden laulujen muut tekijät:
Rakkauslaulu: säv. Lauri Ylönen
Prinsessalle: säv. Tuomas Kantelinen, co-san. Mariska

 

Perutaan häät
Säv. ja san. Mikko Karjalainen
Ensilevytys: Anne Mattila (2005)

Kuuntele Spotifyssa

Kun lauluntekijä löytää inspiroivan aiheen, loppu on helppoa. Tämän koki myös Mikko Karjalainen saatuaan bändin hääkeikan perumisesta idean tarinaan, jossa ollaan perumassa koko häät.

Mikko eli itse lapsiperheen arkea, ja näin laulun teemaksi tuli jännite hääromantiikan ja parisuhderealismin välillä. Tekstin tyylijaksi valikoitui luonnostaan parodinen liioittelu. Parodiahenkisiä iskelmiä hän oli tehnyt jo ennenkin.

Laulu syntyi kesällä 2004, jolloin Mikko Karjalainen oli 34-vuotias:

“Tultuani 90-luvun alkupuolella Jyväskylään opiskelemaan kokosin humppabändin Kyösti Simpukka ja Rytmiorkesteri Kertalaaki. Soitimme pikkujouluissa ja pubeissa finnhitsejä ja myös omia biisejä, joita tein pilke silmäkulmassa. Iskelmää en mitenkään vieroksunut, vaan rockin ohella sekin oli tullut tutuksi.

Rockbändeilleni tein aika kryptisiä tekstejä. Biisinteon lisäksi olin yläasteelta lähtien kirjoittanut vapaamittaisia runoja. Jotain pientä menestystäkin olin saanut JH Erkko -kilpailussa.

Yksi rockbändeistä oli BetoniHank, joka pääsi levyttämään Johanna Kustannukselle. Albumi julkaistiin 2004.

Johanna toimi myös musiikkikustantajana, ja yhtiön vetäjä Sini Perho kysyi kerran, löytyisikö multa materiaalia iskelmäartisteille.

Samoihin aikoihin valmisteltiin BetoniHank -bändin rumpalin Tero Pekkarisen siskon kesähäitä. Tero kyseli, että voitaisiinko suostua häiden orkesteriksi. Hetken miettimisen jälkeen tunnustimme sen tosiasian, ettei näin rähmäkäpäläisistä muusikoista ole siihen hommaan. Nuoripari löysikin sitten häihinsä ihan oikeat soittajat.

Tästä tilanteesta tuli kimmoke biisiin, ja mielikuvitus lähti laukkaamaan. Omasta arjesta kahden pienen lapsen kanssa löysin kuvat ensimmäiseen säkeistöön. Ja kertsissä sitten perutaan häiden, kakun ja muun lisäksi myös veljen bändi.

Beatlesin Lucy in the sky with diamonds -biisin picture yourself  oli mallina sille rakenteelle, että säkeistöjen rivit alkaa kehotuksella kuvittele. Tein myös ihan tietoisesti vastinparia Naimisiin-biisille. Eli kun sen kertsissä ollaan yhdessä aina, niin tässä perutaan yhteinen hautapaikka.

Riimejä ei tähän tullut lainkaan eikä tavumäärätkään täsmää. Tällaisiin metriikkajuttuihin en tuohon aikaan kiinnittänyt lainkaan huomiota. Melodiakin on kahden pennin kantria. Soinnuissa hiukan poikkesin peruskantrista, mutta ei sekään järin omaperäistä ollut.

Helposti biisi syntyi siellä meidän treenikämpässä tanssisali Lutakon kolmannessa kerroksessa. Myös demon äänitin samassa paikassa ja soitin kaiken itse.

Kun kuuntelutin valmiin laulun vaimollani, hänen ensireaktionsa oli, että eihän tuollaista kukaan voi levyttää. Yleensä hän on kyllä osunut arvioissaan heti oikeaan.

Ensimmäisessä versiossa biisin minä oli mies, ja niin sen myös lauloin demolle. Mutta tekstilapulle laitoin myös sen vaihtoehdon, että minä on nainen. Eli vaihtoehdot kuvittele sut ja kuvittele mut sen mukaan, onko artistina mies vai nainen.

Kustantajan saatua demon tätä tarjottiin useammalle levy-yhtiölle, ja Sony BMG:n tuottaja Seppo Matintalo sen poimi. Anne Mattila osui artistina nappiin. Keltanokalle oli iso yllätys, kun se alkoi soida. Muut biisit siitä Sinille lähteneestä paketista ei menneet koskaan mihinkään.

Nyt kun sitä tekstiä analysoi, niin tarinassahan jää auki, perutaanko näitä häitä kuitenkaan, vai onko se vain hetken puuskahdus. Näin se voi toimia terapiabiisinä myös pysyvässä parisuhteessa. Ja kun C-osassa mainitaan se sattumalta yössä kohtaaminen, se varmaan voi olla myös parisuhteessa koettu uusi syttyminen.”

Jutussa mainittujen muiden laulujen tekijät:
Lucy in the sky with diamonds: John Lennon ja Paul McCartney
Naimisiin: Pekka Ruuska

Aistit avoinna

Julkaistu

Alku

”Olen kasvanut kontaten Aleksanterin teatterin plyysipenkkien välissä. Isäni oli laulaja ja äitini kuvataiteilija. Olin isän mukana oopperassa ja näin, kuinka ihmiset tulivat pipot vinossa paikalle, pistivät peruukit päähän ja alkoivat laulamaan jotain ihan muuta kieltä. Yhtäkkiä ne olivat ihan toisia ihmisiä!

En ole ikinä toipunut siitä, siis hyvässä mielessä. Uskonkin ihmisten loputtomaan potentiaaliin – me voimme olla mitä vaan. Se ajatus on kannatellut minua kaikessa.

Ooppera, nykytanssi ja kuvataide ovat vieneet minua lähemmäksi elokuvaa. Minun musiikkiini onkin aina liittynyt hyvin luontevasti monet elementit – kokisinkin varmaan torikauhua, jos minun pitäisi tehdä jousikvintetto.”

Innostuminen

”Mulla on innostumisen lahja ja kun innostun, en ajattele mihin se johtaa. Luotan intuitioon ja silloin avautuu taas uusia mahdollisuuksia. Nuorena innostuin punk-skenestä. Oli riemastuttavaa, kuinka ihmiset, jotka eivät klassisessa mielessä osaa mitään, loivat mielettömän hyvän energian. Se oli tosi vapauttavaa ja upeaa.

Sitten tuli Sielun veljet, josta tuli intensiivinen jakso elämässäni. Olin mukana heidän Softwood Music -levyllään ja soitin keikoilla. Siekkareiden hajottua yhteistyö jatkui luontevasti Ismo Alangon kanssa. Samaan aikaan opiskelin Sibelius-Akatemiassa ja kävin sisäistä taistelua kun tajusin, ettei minusta tule klassista muusikkoa. Halusin tehdä luovempaa työtä.

Säveltäjäksi päädyin puolivahingossa nykytanssin ja muusikkouden kautta. Huomasin monissa tilanteissa puuttuvani sovituksiin ja produktioiden kulkuun. Olen luonteeltani sellainen: keksin uusia työtapoja, yhdistelmiä ja paikkoja missä esiintyä.

Teatteri ja elokuva on kotipaikka, jossa tätä koettua tietoutta voi ottaa käyttöön. Työssäni eläydyn voimakkaasti muihin henkilöihin ja tilanteisiin. Silloin on hyvä, jos on kokemuksia, monenlaisia kosketuspintoja. Kaikki mattieskotietous löytää paikkansa.”

Lähiö

”Olen asunut Helsingin Kruununhaassa aikuisikäni. Viime vuonna tein kuitenkin repäisyn ja muutin keskustasta Itä-Helsinkiin. Sävellystöissä vuorokaudenajat heittävät paljon, ja kerrostaloasuminen alkoi muuttua vaikeaksi. Kruununhaassa arabimusiikki tuntui ärsyttävän naapureita ja koin parhaimmaksi nostaa kytkintä.

Jos menen Berliiniin tai Istanbuliin, en sielläkään jää koskaan keskustaan vaan menen lähiöihin. Haluan nähdä miten ihmiset elävät. Nyt asun maailman pohjoisimman metroaseman ja luonnonsuojelualueen puolessa välissä. Itä-Helsingin luonto on tosi kaunista.”

Maqaam

”Kun kuulin nuoren irakilaisen Ali Saadin laulavan viisi vuotta sitten, näin hänessä valtavan potentiaalin. Perustimme duon, vaikka meillä ei ollut edes yhteistä kieltä. Intensiivinen musiikintekeminen Alin kanssa johdatti minut arabimusiikin maailmaan. Kesti silti pitkään, ennen kuin sisäistin mistä todella on kysymys. Olin tutustunut jo aiemmin flamencoon, jossa on osittain samaa, mutta arabimusiikki on vielä hienojakoisempaa.

Olin Alin kanssa Kairossa kaksi kuukautta. Kävin joka päivä viulutunneilla, jossa en virittänyt viuluani kertaakaan länsimaiseen vireeseen. Olin hirveän ylpeä, kun opettajani sanoi, että länsimaiset harvoin pystyvät omaksumaan maqaamien mikrotonaalisen maailman.

Maqaamien skaalajärjestelmään kuuluu myös muita ilmaisuun liittyviä traditioita. Skaaloja on valtava määrä ja niihin liitetään eri tunteita. On huima kokemus oppia kuulemaan niitä. Se antaa mielettömän pelikentän improvisaatiolle, joka on oleellinen osa arabimusisointia. Tämä tunteisiin uppoutuminen viehättää minua ja luulen, että sävellänkin eri lailla nykyään. Näiden asioitten opiskelu tulee jatkumaan koko elämäni.”

Aistikkuus

”Luterilaisessa kulttuurissamme ollaan pidättyväisiä, eikä arabimusalle ominainen melodraama ja tunnevoimaisuus kuulu meidän sanavarastoomme. Meillä kaiken lävistävä tunne tässä ajassa on usein ironia, joka ei taas kuulu arabikulttuuriin.

Arabikulttuurissa aistien avulla ajatellaan päästävän lähemmäs jumaluutta. Sen oivaltaminen on vaikuttanut minuun tosi voimakkaasti ja muuttanut perustavalla tavalla suhtautumista aisteihini. Olen huomattavasti enemmän auki ja harjoitan aistejani enemmän. Se ei se ole turhamaista vaan tärkeää. Se mikä alkoi musiikista, laajenikin käsittämään kaikkia aisteja.”

Paineensietokyky

”Mitä isompia paineita minulla on, sitä vahvemmaksi muutun. Joskus varsinaiseen säveltämiseen pääseminen vaatii pitkää prosessia, ja vasta kun tunnen kauhua deadlinesta, sävellystä alkaa syntyä. Olen yrittänyt muuttaa huonoja työtapoja, ja myös delegoida muille eri työvaiheita ettei työ olisi liian kuluttavaa.

Nykyään minulla onkin manageri, joka hoitaa käytännön asioita. Suomessa ei ole sellaisia budjetteja, että säveltäjä voisi keskittyä vain säveltämiseen ja palkata apuvoimia. Töissäni pakolaisten ja vankien kanssa olen myös joutunut kantamaan todella rankkoja tarinoita.”

Arvot

”Minulle on äärimmäisen tärkeää, että elän arvojeni mukaisesti. Saan rauhan siitä, että mietin tarkkaan millaisissa projekteissa työskentelen. Sen jälkeen voin päästää mielikuvitukseni irti ja taidetta syntyy. Minulla täytyy olla tunne, että teemme jotain tärkeää.

Tykkään törmäyttää asioita. Esimerkiksi menen erityisen mielelläni vapautuvien vankien kanssa Tanssin taloon, jonka yhteydessä puhutaan diversiteetistä. Mutta kun katsoo sen ohjelmistoa, ei se siellä hirveästi vielä näy.

Ilmastokysymykset vaivaavat minua. Siksi tuntuukin hirveän hyvältä asua talossa, joka on hiilinielu ja jossa on oma aurinkovoimala.”

Nyt

Parhaillaan sävellän elokuvaa, joka työstetään yllättäen löytyneestä vanhasta kuvamateriaalista, josta puuttuu kokonaan ääniraita. Porttiteatteri ja Compañía Kaari & Roni Martin tekee vapautuvien vankien kanssa flamencoa ja dokumenttiteatteria yhdistelevää teosta. Olen produktiossa osa työryhmää. Teos valmistuu Tanssin taloon toukokuuksi.

Ensi syksyksi olen säveltämässä Suuren näyttämön teosta Paavo Westerbergin ohjaukseen. Olen myös valmistamassa irakilaisten ohjaaja-näyttelijä Bakr Hasanin ja Ali Saadin sekä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa esitystä Ritarihuoneelle syksyksi.

Tulen keikkailemaan Ranskassa säveltämäni vesinukketeatteriteoksen kanssa ja Harpa-voiton myötä olen saanut kutsuja eri tilaisuuksiin Keski-Euroopassa. Odottelen Israeliin säveltämäni elokuvan Two Kids A Day ensi-iltaa.

Haluaisin myös aikaa säveltää musiikkia duolle, joka minulla on Ali Saadin kanssa.”

Tulevaisuus ja haasteita

”Nyt olisi hyvä hetki tehdä töitä kansainvälisemmin. Edellinen leffani oli israelilainen, ja luontevin polku olisi suunnata eurooppalaiseen indie-elokuvaan. Minulla on myös kova halu päästä työskentelemään arabimaihin, mikä on iso haaste – siellä ei ole naisia säveltäjinä juuri näkynyt. Minulla on hyvä kontakteja Egyptiin ja Irakiin, mutta siihen kulttuuriin on länsimaisilla vaikea päästä. Alin kautta siihen on jonkinlaisia mahdollisuuksiakin.

Elokuvapuolella olen tunnettu laatudokumenttien säveltäjänä, mutta minua ei jostain syystä pyydetä säveltämään fiktioita – ei, vaikka olen käyttänyt sävellyksissäni hyvin fiktiivisiä ja kokeellisia elementtejä. Jostain syystä tilaajat ovat kotimaassa olleet lähes poikkeuksetta naisia. En tiedä miksi.”

Motto

”Valitse rohkeammin.”

Tutkimusmatkalla tuntemattomaan

Julkaistu

Ylva Haru löytyi, kun Lotta Jääskelä pääsi vierailemaan Klovharuun – Tove Janssonin mökkisaarelle. Oli syksy 2012 ja Jääskelä oli aikeissa päättää musiikkiuransa kahteen englanninkieliseen albumiin.

Klovharun kalliolla hän hengitti luontoa, päästi irti menneestä ja silloin meri alkoi soida.

”Se, mitä kuulin, oli tavallaan jokin kappale, mutta ensisijaisesti äänimaisema. Kuulin jotain sellaista, mikä tuntui omalta ja mistä pidin.”

Taianomainen saarikokemus johti siihen, että Jääskelä tarttui pöytälaatikkoon jääneisiin suomenkielisiin biisiaihioihin. Hänen nykyisessä taitelijanimessään on pala saarta ja naisen nimi, joka on äidin mielestä erityisen kaunis.

Tapaamme Ateneumin kahvilassa ja Jääskelä kertoo, kuinka lakkasi Klovharu-kokemuksen jälkeen pyristelemästä vastaan ja suostui siihen, että taiteen tekeminen on hänen elämäntapansa.

”Aina, jos yritän päästää taiteen tekemisestä irti, mulle annetaan sylin täydeltä. Jossain kohtaa sitten päätin, että joko teen tätä täysillä tai annan olla. Ja nyt olen innoissani ja kiitollinen siitä, että olen antanut itseni kasvaa musiikin tekemiseen ja taiteilijuuteen.”

Kymmenisen vuotta sitten elämässä oli liikaa kipuilua sen kanssa, mitä voi tehdä ja mitä muka ei voi.

”Nyt vain annan itseni tehdä ja luoda sitä, mitä tulee. Tuppaan uppotumaan tosi syvälle asioihin, joista kiinnostun.”

Prosessi, jonka tuloksena uusin Ylva Haru -albumi syntyi, käynnistyi keväällä 2019. Jääskelä alkoi käydä systemaattisesti läpi Herttoniemen-kotinsa vintille ja kellariin unohtunutta tavaraa. Sellaista, mitä hän oli muutoissa kuljettanut varastosta toiseen. Hillottuja muistoja.

”Luopua kaikesta, mihin on turvautunut – se on armoton tapa löytää uusia sekä kätkettyjä asioita itsestään ja elämästään.”

Hän luopui kaikesta turhasta. Yksikään esine ei jäänyt tutkimatta tai paperi lukematta.

”Ja sitä paperiahan tosiaan oli. Olen erittäin old school -tyyppi ja tykkään, että on lehtiöitä hypisteltävänä.”

Seuraavana syksynä, kun koko omaisuus mahtui kolmen neliön varastoon, hän irtisanoi vuokrasopimuksensa, pakkasi olennaisen matkalaukkuun ja lähti.

”Halusin tutkia tuntematonta ja sitä kyllä sain! Luopua kaikesta, mihin on turvautunut – se on armoton tapa löytää uusia sekä kätkettyjä asioita itsestään ja elämästään.”

Ensimmäinen etappi oli Lissabon – siksi, että joku tuntematon oli kerran Ylva Harun keikan jälkeen tullut juttelemaan ja kutsunut käymään.

”Mulla on tapana tarttua asioihin spontaanisti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.”

Intuitio osui onneksi oikeaan. Kaksi viikkoa Portugalissa olivat unohtumattomat ja Jääskelän mieleen jäivät muun muassa Nazarèn 25 metriä korkeat aallot. Tapansa mukaan hän skannasi matkalla eteen tulevia asioita kaikilla aisteillaan.

”Mihin tahansa menen, kiinnitän aina huomiota ympäristön kaikkiin mahdollisiin yksityiskohtiin. Se voi olla muotoja, värejä, kontrasteja tai ihmisissä olevaa.”

Noin puolet uuden albumin kappaleista onkin jollakin tapaa sidoksissa Portugalissa koettuun.

”Jos tästä vielä selviän niin haluan tuottaa omaa musiikkiani. Tällä ajatuksella aloin motivoida ja tervehdyttää itseäni.”

Keväällä 2020 tuli korona ja Uusimaa suljettiin. Jääskelä oli tuolloin asettunut toviksi sukulaisensa asuntoon Töölöön. Hän sai viruksen ja sairasti rajusti muutaman viikon. Kävelykunnon palautuminen vei kolme kuukautta.

Vastoinkäymisestä seurasi lopulta hyvääkin. Ilman sitä Ylva Haru ei ehkä olisi tuottanut tulevaa levyään itse.

”Jos tästä vielä selviän niin haluan tuottaa omaa musiikkiani. Tällä ajatuksella aloin motivoida ja tervehdyttää itseäni.”

Vuosi 2020 oli laukkuelämää: asumista residensseissä, kommuuneissa ja ystävien luona. Epämukavuusalueilla syntyi sävellyksiä ja sanoituksia. Ylva Haru kirjoitti lauluja Lotan elämästä.

”Ensimmäinen asia, mitä tapahtui kun olin vienyt itseltäni kodin oli se, että aloin luoda kotia siihen osaan itseäni, joka luo musiikkia. Olin siis jatkuvassa luomistilassa. Lämpimästi en suosittele tällaista ratkaisua liian pitkäaikaisesti kenellekään”, Jääskelä hymähtää.

Syksyllä 2020 laulut olivat valmiit ja Jääskelä suunnisti Raaheen, koska autoon piti saada talvirenkaat ja posti oli tuomassa vanhempien osoitteeseen äänityskalustoa.

Tilausta odotellessa oli aikaa tutustua synnyinkaupunkiin ikään kuin turistina.

”Kuvailin ja otin videopätkiä. Päädyin rakennukseen, jossa on konserttisali. Se oli koronan takia suljettu.”

Jääskelä ei ollut nähnyt Raahea paikkana, missä työstäisi levyn. Konserttisalin tarjoamat puitteet alkoivat kiehtoa, ja yllättäin asiat kaupungin kulttuuritoimen kanssa järjestyivät.

Niinpä Ylva Harun musiikillinen leikkikenttä rakentui konserttisalin lavalle. Viiden viikon työsuunnitelma oli: saat luoda mitä vain ja jos ei onnistu, sen ei tarvitse olla julkaisukelpoista.

”Olen äänittäjänä ja miksaajana itseoppinut, joten läsnä oli myös epävarmuus siitä, onko jälki riittävän hyvää.”

Haru ryhtyi tutkimaan, mikä olisi paras työskentelytapa, ja päätyi aloittamaan kitararaidoista.

”Äänitys pyörimään ja intuitiolla kitarapohjat sisään. Kaikkiaan soitin akustisia kitaroita, sähkökitaraa, banjoa, ukuleleä, rhodesia, pianoa, rumpuja ja perkussioita. Äänitin siellä myös lopulliset lauluraidat taustalauluineen. Kaikki otot ovat kokonaisia liveottoja, koska en jaksanut opetella editoimaan raitoja sen kummemmin. Oli niin paljon osa-alueita, joihin piti kiinnittää huomiota: taimi, vire, tunnelma, mikitykset”, Jääskelä kuvailee.

Kun äänitykset neljän viikon työrupeaman jälkeen valmistuivat, Jääskelä vetäytyi viikoksi täyshiljaisuuteen lepuuttamaan korviaan ja palasi sitten raitoihinsa viikon ajaksi. Ne kuulostivat hyviltä ja hän jatkoi raakamiksausten tekoon omin päin.

”Olen äänittäjänä ja miksaajana itseoppinut, joten läsnä oli myös epävarmuus siitä, onko jälki riittävän hyvää. Prosessi oli yhtä aikaa tuskallinen ja antoisa. Jouduin menemään monta kertaa kiven läpi”, Jääskelä tunnustaa.

Bändin kanssa tehtiin myöhemmin vielä päällesoittoja, ja lopullisen miksauksen tekoon osallistui myös Matias Kiiveri. Hän on ollut Ylva Harun tuottaja-aisapari alusta saakka.

Nyt Ylva Harun albumi on masterointia myöten valmis. Sen nimi on Perhosten valtakunta. Levy julkaistaan korona-aikana niin ikään juurilla syntyneen oman Lotta Roots -levymerkin kautta.

Myös luova prosessi on alati käynnissä. Musiikin lisäksi Jääskelä on uppoutunut tutkimaan visuaalisia maailmoja piirtäen ja valokuvaten.

”Mulle tuppaa käymään niin, että mitä enemmän luon, sitä enemmän lähtee liikkeelle.”

5 x set up

Kuvat ja kuvatekstit: Lotta Jääskelä


Perhosten valtakunta -albumin äänityssessioihin rakentamani studiotila Raahesalissa.

Biisinkirjoitukseen useimmiten tarvitsemani työkalut.

Residenssit ovat luovuutta inspiroivia työskentelytiloja. Kuvassa Onoman taiteilijaresidenssi Fiskarsissa.

Yksityiskohtien kuvaaminen kiinnostaa minua. Piirtäminen on yksi tapa ilmaista sitä.

Museokortti mahdollistaa inspiraation, yksityiskohtien ja rauhallisten paikkojen löytämisen.

Hyvä biisi tuntuu vatsanpohjassa

Julkaistu

Ilkka Alanko (laulu, kitara), Petteri ”Kode” Koistinen (kitara), Jari ”Lade” Laakkonen (basso), Kari ”Kämy” Kämäräinen (rummut). Neljä Ruusua on tehnyt samalla kokoonpanolla hommia 40 vuotta ja julkaisi helmikuussa 16. studioalbumin 1000X.

Nimibiisissä luetellaan 26 Suomen paikkakuntaa. Väliin tulee vähän lakonisen oloinen oujee.

”Siitä voi tosiaan tulla mieleen, että onkohan se keikkailu sittenkään niin siistiä”, Alanko nauraa.

”Mutta kyllä sen on. Ihan saatanan siistii. Ei me muuten oltais tätä näin kauan tehty.”

1000X-biisin kertsissä kerrotaan:

”Me ollaan tehty tää tuhat kertaa
mut siit ei koskaan tarpeekseen saa
Siin on aina jotain magiaa
kun nämä herrat soittaa”
(säv. Koistinen, san. Alanko)

Keikkaolosuhteet bändi on järjestänyt niin mukaviksi kuin ikinä mahdollista. On neljä teknikkoa, kunnon dösä ja kaikille omat hotellihuoneet. Ja mitkään Omenahotellit eivät kelpaa.

Bändin rooli keikoilla on vain soittaa.

”Hyvä että omat matkakassimme kannetaan”, Alanko virnistää.

”Me tietenkin maksetaan itsemme kipeiksi näistä mukavuuksista. Festareista saattaa jäädä jotain käteen, klubikeikoista ei melkein mitään. Mut mä en halua, että keikalle lähteminen vituttaa. Kaiken pitää toimia timanttisesti.”

Bändillä ei ole firmaa. Alangon mukaan sekin on yksi syy kokoonpanon pitkään ikään.

”Rahan takia ei tarvitse tehdä tiettyä määrää keikkoja. Tämä on tärkeä pointti. Jos ei huvita, pidetään vapaata. Tai sitten vaan lopetetaan kokonaan.”

Gramexit ja keikkaliksat bändi jakaa tasan. Alangon biisintekijäkatalogissa on noin 200 laulua, ja Teostoja tulee ”pienen perustulon verran”. Neljän Ruusun kaikilta levyiltä on lähtenyt yksi tai useampi biisi radiosoittoon hyvässä määrin ja monilla kanavilla.

”Meidän musa on kai sen verran mainstreamia, että se menee läpi aina vaan”, Alanko pohtii.

”Se, että meidän ikäisten bändien uusi musiikki soiskentelee radiokanavilla, ei ole mikään itsestäänselvyys ­– ei vaikka puhuttais kuinka isoista nimistä. Meillä on ollut jotenkin hyvä tsägä sen suhteen.”

Hittihakuisuus ei ole mielessä biisien kirjoitusvaiheessa.

”Jos Kode yrittäisi väkisin säveltää hittiä, tai jos mä koittaisin tehdä yleismaailmallista, kaikkia kuulijoita puhuttelevaa tekstiä, ei biisiin syntyisi mitään kiinnostavaa kosketuspintaa”, Alanko pohtii.

”Tuotantovaiheessa toki mietitään, olisiko sinkkubiisien rakenteissa napakoittamisen varaa.”

Neljän Ruusun luottotuottajat ovat Rauli Eskolin ja Mikko Tamminen (vuonna 2015 julkaistusta Euforia-albumista alkaen). Alanko sanoo, että ilman tuottajaa bändi jämähtäisi helposti ”eka demo oli paras” -ajatukseen.

”Tuottaja näkee metsää puilta ja on aina ollut tärkeässä roolissa meidän levyillä. Kyllä nostan Rakelle ja Tammiselle hattua siitä, miten uskomattoman hyvää duunia he on meidän kanssa tehneet. He on saaneet meidän biisit lentoon.”

Suurin osa Neljän Ruusun tuotannosta on Kode Koistisen säveltämää. Ilkka Alanko tekee aina tekstit.

”Koden sävellykset on paljon parempia kuin mun. Niitä on tosi mielekästä sanoittaa. Uudella levyllä Jäätiköt sulaa on ainoa, jossa on mun sävellys”, Alanko kertoo.

Koistisen demoissa melodiat on soitettu kitarapohjan päälle pianolla.

”Mä aina pyydän Kodelta, että älä pliis laita demoille edes mitään työnimiä. En halua jäädä niihin kiinni.”

Alanko tunnustelee, mitä fiiliksiä sävellys herättää, ja alkaa kirjoittaa intuitiivisesti ensimmäisen mieleen tulevan idean pohjalta.

”Jos se ei johda mihinkään, alan keksiä uutta tarinaa. Joskus joudun menemään muistiinpanoihin, joita olen kerännyt puhelimeen ja tietsikalle. Jos niistäkään ei löydy mitään, siirrän biisin hetkeksi syrjään ja kokeilen muutaman päivän päästä uudelleen.”

Ilkka Alanko pohtii kotisohvallaan, että on vuosien varrella vakavoitunut vain lainausmerkeissä. Kuva: Juha Törmälä

”Sanasta ’perfektionisti’ tulee jotenkin ärsyttävä fiilis, mutta pedantti mä olen kyllä.”

Alanko on sitä mieltä, että työ tykkää siitä, että sitä tehdään. Hän kirjoittaa teksteistä useita versioita. Joskus sävellykseen pitää tehdä monia eri tarinoita, ennen kuin se oikea löytyy.

”Sanasta ’perfektionisti’ tulee jotenkin ärsyttävä fiilis, mutta pedantti mä olen kyllä”, hän sanoo.

”Enkä anna periksi. Mulle on kunnia-asia tehdä lyriikat kaikkiin biiseihin, mitä Kodelta tulee. Sellaisiinkin, jotka ei oikein kolahda mulle – eli joita en ihan heti tajua.”

Sanoitusta tehdessään Alanko noudattaa liki orjallisen tarkasti melodian rytmityksiä.

”Haluan toteuttaa Koden ensimmäistä visiota. Toki joskus saatan ehdottaa vähän muutoksia.”

Säveltäjä ja sanoittaja ovat harvoin täysin eri mieltä siitä, millainen hyvä Neljä Ruusua -biisi.

”Meidän estetiikantaju on vuosikymmenten aikana varmaakin muotoutunut samanlaiseksi. Mutta toki se, miltä nää biisiasiat tuntuu, riippuu tosi paljon päivästä. Siitä millä tuulella ollaan.”

Vuosikymmenten aikana Alangon suhde sanoittamiseen on luonnollisestikin muuttunut ja tekniikka kehittynyt.

”Olen vakavoitunut, niinku lainausmerkeissä. Nuorempana saatoin roiskia fiiliksellä ihan mitä vain, tyyliin ’on elämä pullaa’. Sanoisin, että rima on noussut.”

Kuitenkin, jos sävellys houkuttelee esiin rentoa ilmaisua, Alanko antaa mennä.

”Välillä on siistiä heittää tietyllä tapaa lekkeriksi, ja joskus saavat riimitkin olla vähän sinne päin. Täytyy muistaa, että tämä on kuitenkin popmusiikkia. Joskus jopa rockia. Vähän Pelle Miljoonaa ja sitä oujeetä pitää olla mukana.”

Itseironiaansa Alanko on vuosien varrella pyrkinyt vähentämään.

”Se menee jengille jakeluun ihan uskomattoman huonosti.”

Musa edellä ja biisi kerrallaan on Alangolle mieluisampi työskentelytapa kuin se, että hän lähtisi miettimään albumeille teemakokonaisuuksia. Uusimmaltakin levyltä löytyy monenlaisia tarinoita: se alkaa vauhdikkaasti 1980-luvun tunnelmista ja päättyy tuonpuoleisen tutkiskeluun.

Hienointa sanoittamisessa on se hetki, kun flow löytyy ja alkaa trippailu oman pään sisäisissä, mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

”Ja se, kun jotkut todella kaukaa haetut jutut asettuu oikeaan kontekstiin. Ja lopuksi tarina onkin ihan looginen ja loksahtaa kohdalleen.”

Kun sanoitus tuntuu valmiilta, Alanko demolaulaa sen. Sitten kuuntelee. Keho kertoo, onko biisi siinä vai ei.

”Jos vatsanpohjassa ei tunnu, pitää tekstiä vielä työstää.”

Kun sanoitus on valmis, Ilkka Alanko laulaa siitä demon. Kuva: Juha Törmälä

”Välillä on siistiä heittää tietyllä tapaa lekkeriksi, ja joskus saavat riimitkin olla vähän sinne päin. Täytyy muistaa, että tämä on kuitenkin popmusiikkia.”

Sanoituksen kirjoittaminenkin saattaa tuntua kropassa. Hiki lentää ja adrenaliini virtaa. Esimerkiksi Normcoreprotohipsterin (säv. Koistinen) sanoitus vei Alangon fyysisestikin ylikierroksille.

”Halusin vähän kieli poskessa tehdä Juppihippipunkkarista 2000-luvun version. Piti lukea paljon ja tsekkailla asioita Googlella. Veikin useamman päivän työstää idea valmiiksi biisiksi. Olin sen jälkeen fyysisesti täysin loppu ja hapoilla”, Alanko nauraa.

Rima nilkkoihin ja tekemään -periaate auttaa Alankoa välttämään puhtaan paperin kammon. Hän muistaa uransa varrelta vain yhden hetken, jolloin luovuus meni kerta kaikkiaan jumiin.

Neljä Ruusua oli tehnyt tekniikkatreenit, bussi oli pakattu ja kaikki oli viimeisen päälle valmista kevätrundia varten. Seuraavana päivänä, perjantaina 13.3.2020, olisi kevätkiertueen ensimmäinen keikka Tampereella täyteen myydyssä salissa.

Kokoontumisrajoitusten takia keikka jouduttiin yllättäin perumaan.

”Tilanteen vakavuus alkoi hyvin pian hahmottua, ja koko kiertue peruttiin. Silloin tuli tyhjyys ja tosi paha vit… harmitus.”

Ensimmäinen reaktio oli lähteä metsään juoksemaan. Se on Alangolle todella harvinaista. Hän on enemmän koripallomiehiä.

”Yritin ajatella positiivisesti, että nyt on aikaa tehdä biisejä. Yleensä lähtee aina jotakin. Silloin ei. Pari kuukautta meni ihan lukossa. Olen kuullut, että tosi monelle musiikintekijälle kävi samoin.”

Bändi joutui koronan takia perumaan myös Finnvoxin varauksen ja tekemään 1000X-levyn niin, että jokainen äänitti omat osuutensa kotistudioissaan eri puolilla maata.

”Siinä oli puolensa. Jokainen sai tehdä omat osuutensa omaan tahtiinsa ja rauhassa. Mutta onhan toi etänä säätäminen ihan helvetin raskasta. Varsinkin miksaus olisi mennyt sujuvammin,  jos oltais oltu samassa tilassa.”

Ilkka Alangolla ei ole koskaan ollut poppari-rokkari-biisintekijän uralle varasuunnitelmaa. Kun Neljä Ruusua vuonna 2007 laittoi soittimet pussiin, hän toteutti kaksi musiikillista fantasiaansa. Tuottaja Rake Eskolinin kanssa syntyi tanssittava konemusalevy Elektra (2009). Neljän Ruusun kappaleita hän versioi big bandin kanssa (Ilkka Alanko Orchestra: Ruusuja, 2010).

Neljän Ruusua palasi yhteen vuonna 2011 Ilosaarirockin lavalla.

”Pelin poikki viheltämiseen ei liittynyt bändin sisäistä draamaa, vaan henkilökohtaisia ongelmia”, kertoo Alanko.

”Meillä on hyvät henkilökemiat. Kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Tunnetaan niin hyvin, että ollaan opittu olemaan hienovaraisia ja diplomaattisia. Ja jokaisella on omat, selkeät tonttinsa.”

Tontit jaettiin jo vuonna 1982. Ilkka Alanko oli silloin 12-vuotias. Bändi oli ensin viiden soittajan Talouskukkaro.

Kosketinsoittaja lähti muutaman vuoden jälkeen, ja bändiin jäi neljä finninaamaista, rasvatukkaista teiniä. Muodissa tuolloin oli Dingo ja muita meikkaavia bändejä.

”Lade totesi, että me ollaan sit vissiin Neljä Ruusua. Ehkä nimivalinnan taustalla kummitteli myös eräs pahanmakuinen viski.”

Ministeritapaaminen luovien alojen ammattilaisten sosiaaliturvan kehittämisestä

Julkaistu

Arvoisat ministerit Sarkkinen ja Haatainen, kiitos kutsusta pyöreään pöytään, tärkeän aiheen ympärille.

Korona on tehnyt näkyväksi ongelmat, jotka ovat olleet olemassa jo kauan.

Musiikkiala oli yksi suurimmista kärsijöistä. Kun konsertit ja festivaalit peruttiin, monet alan itsensätyöllistäjistä jäivät ilman töitä. He ovat yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, pätkä-, keikka-, tunti- ja kausityössä palkansaajina.  Freelancereita, joiden sosiaaliturva on ollut jo ennestään heikko. Musiikintekijät myös menettivät tekijänoikeustulonsa elävän musiikin alueelta, ja se näkyy viiveellä, mutta pitkään meidän toimeentulossamme.

Keskeisin ongelma on, että suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmä ei tunnista kulttuurialalla tehtävää työtä oikeaksi työksi.

Työttömyysjaksot ovat yleisiä. Se ei ole aina oikeaa työttömyyttä, vaan töiden välistä aikaa. Tekijänoikeusaloilla nopeimmillaan kvartaalitilitys: on myös tulojen välinen aika.

Työssäoloehtoa on ollut vaikea satunnaisten palkkatulojen kanssa saavuttaa, vaikka tulojen määrä on saattanut olla kohtuullinen. Ehdon euroistaminen vuoden 2023 alusta saattaa helpottaa tilannetta, mutta ei ratkaise töiden välisen ajan ongelmaa.

Koska itsensätyöllistäjiä on vaikea lokeroida, viranomaiset tulkitsevat heidät usein yrittäjiksi, vaikkei yritystä eikä toiminimeä ole. Rajoitusten aikana he olivat oikeutettuja työttömyysturvaan, mutta sen pitäisi olla mahdollista normaaliaikanakin, juuri tuon työnvälisen ajan takia. Vaihtoehto toki voisi olla perustulonkaltainen ratkaisu. Kokeilussa kulttuurialat valitettavasti ohitettiin täysin.

Työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan tekee epävarmaksi sekin, että kohtelu KELAssa ja TE-palveluissa riippuu virkailijasta: samassa tilanteessa olevat tuen hakijat ovat saaneet ristiriitaisia päätöksiä, ja mm. ammattitaidon ylläpidosta tai palkattomasta harjoittelusta on jätetty tukien ulkopuolelle.

Luovien alojen sosiaali- ja työttömyysturva-asioiden keskittäminen asiaan vihkiytyneille virkailijoille/toimipisteille poistaisi kohtuuttoman ristiriitaisetkin tulkinnat päätöksissä.

Paljon keskustelua on käyty siitä, pitäisikö kaiken luovan työn olla vakuutettuna yhdessä paikassa. Se olisi hienoa tietysti, mutta nykyjärjestelmä ei toimi siinäkään. Apurahalla työskentelevät taiteilijat ovat vakuutettuja maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisesti. Tekijänoikeustuloa ei kuitenkaan voi huomioida MYEL-työtulossa.

Monet musiikkialan yksinyrittäjät ovat YELin piirissä, mutta YEL-maksut haukkaavat liian suuren osan freelancerin pienistä ja epäsäännöllisistä tuloista nostamatta hänen ansioturvaetuuksiensa tasoa perusturvan yläpuolelle. YEL kuitenkin sallii eläketurvan kartuttamisen tekijänoikeustuloilla, joten matalammalla tulorajalla ja kohtuullisemmalla vakuutusmaksulla se voisi tekijänoikeusaloilla olla mahdollinen. Samalla myös muiden pienyrittäjien asemaa parannettaisiin.

Kiitän lämpimästi kaikkien musiikintekijöiden puolesta kauan odotetusta päätöksestä, jolla luovutaan tekijänoikeustulojen sovittelusta työttömyysturvassa. Ensi vuoden alusta ne eivät enää leikkaa etuuksia, joita eivät ole kerryttäneetkään.

Toivon että nyt uudistustyön aikana hyödynnettäisiin kaikkea sitä tietoa ja kokemusta, mitä meillä eri alojen järjestöissä jäsentemme kautta on olemassa, ja kaikkien alojen freelancerit ja itsensätyöllistäjät viimeinkin saisivat sosiaaliturvassa yhdenvertaisen kohtelun muiden työntekijöiden kanssa.

Kaija Kärkinen
Puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Lukuvinkkejä:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143079/YP2104_Junnilainen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2020/taiteen_ja_kulttuurin_barometri_2019.pdf

https://www.teosto.fi/app/uploads/2022/03/08105837/rautiainen-annala-taiteilijoiden-asema-sosiaalivakuutuksessa.pdf

 

 

 

 

 

 

 

 

Takaisin ihmisten luo

Julkaistu

Huomaan jumiutuneeni kotiin ja olen kahden viime vuoden aikana jo tottunut siihen, että ihmiskontaktit hoituvat viestein tai puheluilla. Tai ihan passiivisesti somea räpläämällä. Uppoudun ahdistaviin uutisiin (niitähän riittää) ja ahdistun lisää. Olen huonojen energioiden kierteessä.

Joskus käytän koronatartunnan mahdollisuutta tekosyynä sille, etten lähdekään, vaikka liput on jo ostettu. Olen kuullut monilta, että tartunta ei meille triplarokotetuille aiheuta ihan kamalia oireita. Ja tietenkin tiedän, että tapahtumia osataan järjestää terveysturvallisesti ja luotan siihen, että ihmiset jäävät kotiin jos ovat kipeitä. Silti jumitan.

Passiivisuuteni oikea syy onkin se, että ihmisten kohtaaminen jännittää. Osaanko enää small talkata sitäkään vähää kuin entisessä maailmassa? Jaksanko edes olla ihmisten kanssa? Olen nimittäin huomannut, että hyväkin seura saattaa olla kuormittavaa, kun on asettunut hiljaisempaan eloon. Introverttiys on saanut yliotteen.

Toisaalta: joka kerta, kun olen altistanut itseni ihmisille, olen tuntenut myös isosti onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta – ja saanut iloa ja voimaa pitkäksi aikaa.

Musiikintekijöiden jäsenillä on keväällä 2022 taas mahdollisuus tavata toisiaan kasvokkain yhdistyksen tapahtumissa (siis jos koronatilanne sen sallii). Myös osallistuminen etänä onnistuu. Musiikintekijöiden päivä on 20.4. Se pitää sisällään sääntömääräisen kevätkokouksen, ajankohtaiskeskusteluja ja kauan kaivattua yhdessäoloa.

Musiikintekijöiden hyvinvointipäivä (31.5.) pidetään teemalla ”takaisin ihmisten luo”. Psykologi Iida Mäkikallio puhuu elinvoimaisista ihmissuhteista, tunneälystä ja haastavien ajatusten kohtaamisesta. Muusikko Hannu Riskun vuorovaikutusluennolla tutustutaan rennosti ja konkreettisesti vuorovaikutustaitoihin ja kehonkieleen. Yhdessä tehtäviä harjoituksiakin on luvassa.

Jännittää. Osallistun silti. Toivottavasti nähdään!

Sanna Korkee
päätoimittaja
Musiikintekijä-lehti

Tapahtumien lisätiedot ja ilmoittautumiset:
musiikintekijat.fi/tapahtumat