Lautturi
Säv. Jori Roosberg
San. Paula Vesala
Ensilevytys: PMMP (2009)

Kuuntele Spotifyssa

PMMP:n albumi Veden varaan sai Teosto-palkinnon 2009. Sen tunnetuin laulu sai alkunsa elokuussa 2008. Jori Sjöroos (nykyisin Roosberg) tunsi, että tulevalle levylle tarvitaan hitti.

Tällä asenteella kotistudiossa Turussa syntyi pianoriffi ja säkeistön melodia.

Joria melkein hävetti lähettää demo Paula Vesalalle, kun se oli niin hittibiisin kuuloinen:

“Paula kommentoi, että tää on meidän paras biisi. Sitten palloteltiin kertsin melodiaa niin, että tein ensin kolme vaihtoehtoa ja lähetin ne. Paula pyysi vielä yhden ja sen saatuaan hän vastasi, että se on siinä. Tämän jälkeen sävelsin C-osan ja tein lopullisen demon. Sen kuten muut demot lauloin pseudoenglannilla.

Rakenteessa C-osa nivoutuu orgaanisesti kertsiin ja lopussakin siitä soi pätkä. Säveltäjällä on ollut hyvä flow päällä, ja kova tahto saada hitti albumille. Hioin tuotantoa pitkään, ettei se kuulostaisi tuotetulta vaan ajattomalta ja soljuvalta musiikilta, jonka kyydissä voi levätä.

Tekstin sisältö meni multa silloin täysin ohi. Keskityin vain tavuihin ja fonetiikkaan. Olin silloin kuten edelleen tarkkana, että teksti istuu melodian rytmiin ainakin kriittisissä kohdissa. Muualla voin tarvittaessa hiukan joustaa.

Vasta myöhemmin levyn jo ilmestyttyä aloin kuunnella, mitä laulussa oikein sanotaan. Paulan kyky tehdä upeaa lyriikkaa mun poukkoileviin ja tarkasti tavutettuihin melodioihin on aivan ‘master level’.

Myös biisin kaiken tuotannon tein kotistudiossa, ja siellä Paula ja Mira [Luoti] myös lauloivat. C-osan akustisen kitaran soitti Mikko Virta ja muun soitin itse.”

Paula Vesalalla kesti kolme kuukautta saada teksti valmiiksi:

“Ei se kirjoittaminen vaikeaa ollut, halusin vain hioa sitä. Hain oikeita sanoja ja tavuja. Se Jorin rytmeihin kirjoittaminen PMMP:n aikana oli mun tärkein sanoittajakoulu. Piirsin karttoja ja viivoja, täytin niitä ja laskin sanojen tavumääriä.

Sisällöstä tiesin vaistomaisesti, mitä kohti mennään, vaikka aluksi maali olikin epämääräinen. En ole tittelikirjoittaja vaan intuitiivinen kirjoittaja.

Tätä tehdessä luin samaan aikaan runoja kuten Eeva-Liisa Manneria. Etsin ja etsin, että voiko tämä lause olla vielä parempi. Halusin kunnioittaa sen sävellyksen upeutta, sen tummaa ja lyyristä maailmaa. Ja koska siinä oli hyvin henkilökohtainen aihe, sellainen pitää pukea oikealla tavalla.

Mun isä hukkui ennen syntymääni. Olin lapsena hengellinen, vaikka koti ei ollut uskonnollinen. Uskoin ja toivoin näkeväni isän sitten joskus. Mutta aika pienenä jo tajusin, etten tiedä, oliko hän uskossa. Sitten iski epäilys, että onko edes mitään kuoleman jälkeen.

Kirjoittaminen oli tämän prosessointia, sen lapsen toiveen päästä hänen luokseen ja sen uskonkriisin, että kohtaanko häntä koskaan.

Jorin sävellys kosketti näitä tunteita ja toi mieleen vesielementin. Ensimmäisenä tuli kuva tunnelista ja Tuonen tytistä. Meidän mytologiassa lautturina ei ole mies vaan tyttö, joka vie Tuonelle mustan joen yli. Paljon olen myös pohtinut hukkumista. Siitä on kirjoitettu, että ihan loppu ei ole tuskaa, vaan euforinen tila.

Tekstin kuvissa on monenlaista henkilöhistoriaani. Kuolleilla kielillä laulaminen juontaa siitä, kun kävin nuorena seuroissa. Olen myös tutkinut selityksiä, voiko pyhyyttä kokiessa puhua jotain muinaiskieltä. Uhanalaisia sukukieliämme olen itsekin laulanut kansanmusassa.

Joskus levyn ilmestymisen aloin katua, että kohtaan yhä kuoro laulaa olisi pitänyt laittaa pyhä kuoro. Kerroin sen Vain elämää -ohjelmassa ja Jenni [Vartiainen] lauloi sen niin.

Jotkut tekstit ovat syntyneet tiettyyn tarkoitukseen; Rakkauslaulu häissä esitettäväksi ja Prinsessalle hautajaisissa. Lautturiin kirjoitin jotain sellaista, minkä voisi hakata hautakiveeni.”

Jutussa mainittujen muiden laulujen muut tekijät:
Rakkauslaulu: säv. Lauri Ylönen
Prinsessalle: säv. Tuomas Kantelinen, co-san. Mariska

Perutaan häät
Säv. ja san. Mikko Karjalainen
Ensilevytys: Anne Mattila (2005)

Kuuntele Spotifyssa

Kun lauluntekijä löytää inspiroivan aiheen, loppu on helppoa. Tämän koki myös Mikko Karjalainen saatuaan bändin hääkeikan perumisesta idean tarinaan, jossa ollaan perumassa koko häät.

Mikko eli itse lapsiperheen arkea, ja näin laulun teemaksi tuli jännite hääromantiikan ja parisuhderealismin välillä. Tekstin tyylijaksi valikoitui luonnostaan parodinen liioittelu. Parodiahenkisiä iskelmiä hän oli tehnyt jo ennenkin.

Laulu syntyi kesällä 2004, jolloin Mikko Karjalainen oli 34-vuotias:

“Tultuani 90-luvun alkupuolella Jyväskylään opiskelemaan kokosin humppabändin Kyösti Simpukka ja Rytmiorkesteri Kertalaaki. Soitimme pikkujouluissa ja pubeissa finnhitsejä ja myös omia biisejä, joita tein pilke silmäkulmassa. Iskelmää en mitenkään vieroksunut, vaan rockin ohella sekin oli tullut tutuksi.

Rockbändeilleni tein aika kryptisiä tekstejä. Biisinteon lisäksi olin yläasteelta lähtien kirjoittanut vapaamittaisia runoja. Jotain pientä menestystäkin olin saanut JH Erkko -kilpailussa.

Yksi rockbändeistä oli BetoniHank, joka pääsi levyttämään Johanna Kustannukselle. Albumi julkaistiin 2004.

Johanna toimi myös musiikkikustantajana, ja yhtiön vetäjä Sini Perho kysyi kerran, löytyisikö multa materiaalia iskelmäartisteille.

Samoihin aikoihin valmisteltiin BetoniHank -bändin rumpalin Tero Pekkarisen siskon kesähäitä. Tero kyseli, että voitaisiinko suostua häiden orkesteriksi. Hetken miettimisen jälkeen tunnustimme sen tosiasian, ettei näin rähmäkäpäläisistä muusikoista ole siihen hommaan. Nuoripari löysikin sitten häihinsä ihan oikeat soittajat.

Tästä tilanteesta tuli kimmoke biisiin, ja mielikuvitus lähti laukkaamaan. Omasta arjesta kahden pienen lapsen kanssa löysin kuvat ensimmäiseen säkeistöön. Ja kertsissä sitten perutaan häiden, kakun ja muun lisäksi myös veljen bändi.

Beatlesin Lucy in the sky with diamonds -biisin picture yourself  oli mallina sille rakenteelle, että säkeistöjen rivit alkaa kehotuksella kuvittele. Tein myös ihan tietoisesti vastinparia Naimisiin-biisille. Eli kun sen kertsissä ollaan yhdessä aina, niin tässä perutaan yhteinen hautapaikka.

Riimejä ei tähän tullut lainkaan eikä tavumäärätkään täsmää. Tällaisiin metriikkajuttuihin en tuohon aikaan kiinnittänyt lainkaan huomiota. Melodiakin on kahden pennin kantria. Soinnuissa hiukan poikkesin peruskantrista, mutta ei sekään järin omaperäistä ollut.

Helposti biisi syntyi siellä meidän treenikämpässä tanssisali Lutakon kolmannessa kerroksessa. Myös demon äänitin samassa paikassa ja soitin kaiken itse.

Kun kuuntelutin valmiin laulun vaimollani, hänen ensireaktionsa oli, että eihän tuollaista kukaan voi levyttää. Yleensä hän on kyllä osunut arvioissaan heti oikeaan.

Ensimmäisessä versiossa biisin minä oli mies, ja niin sen myös lauloin demolle. Mutta tekstilapulle laitoin myös sen vaihtoehdon, että minä on nainen. Eli vaihtoehdot kuvittele sut ja kuvittele mut sen mukaan, onko artistina mies vai nainen.

Kustantajan saatua demon tätä tarjottiin useammalle levy-yhtiölle, ja Sony BMG:n tuottaja Seppo Matintalo sen poimi. Anne Mattila osui artistina nappiin. Keltanokalle oli iso yllätys, kun se alkoi soida. Muut biisit siitä Sinille lähteneestä paketista ei menneet koskaan mihinkään.

Nyt kun sitä tekstiä analysoi, niin tarinassahan jää auki, perutaanko näitä häitä kuitenkaan, vai onko se vain hetken puuskahdus. Näin se voi toimia terapiabiisinä myös pysyvässä parisuhteessa. Ja kun C-osassa mainitaan se sattumalta yössä kohtaaminen, se varmaan voi olla myös parisuhteessa koettu uusi syttyminen.”

Jutussa mainittujen muiden laulujen tekijät:
Lucy in the sky with diamonds: John Lennon ja Paul McCartney
Naimisiin: Pekka Ruuska