Hengaillaan
Säv. Jukka Siikavire
San. Jussi Tuominen
Ensilevytys: Kirka (1984)
Suomea Euroviisuissa 1984 edustanut Hengaillaan on tällä hetkellä Spotifyn yli kuudella miljoonalla kuuntelulla Kirkan levytyksistä selvästi suosituin. Lukema on myös kaikkien suomenkielisten viisuedustajiemme suurin. Versioita on tehty aina kuorosovituksista diskoversioihin ja elokuussa julkaistuun joensuulaisen Salsa Nuevan salsaversioon.
Jukka Siikavire kertoo, mistä tekeminen alkoi:
”Esittelin Jussille erilaisia teema-aiheita ja rytmisiä ideoita. Yksi oli lopullisen Hengaillaan-kappaleen melkein valmis kertsi. Jussi sanoi kuulevansa siinä junan rytmin ja keksi näin idean sanoitukseen. Homma lähti heti oikeille raiteille.
Kertosäe oli silloin Karibia-henkisesti keinuva ja medium-tempossa.
Olin jo 70-luvun loppupuolella tehnyt epäkaupallisia viisuja: Erkki Mäkisen sanoittamat Neidonryöstö ja Liehuva liekinvarsi, joissa oli tiettyä protestihenkeä viisukulttuuriamme kohtaan. Päästiin Suomen finaaliin, mutta niillä ei tietenkään voinut voittaa mitään äänestyksiä. Nyt halusin säveltää laulun, jolla voisi oikeasti viisuissa pärjätä. Tarvittiin siis koukkuja.
Ensimmäiseksi nostin biisin up-tempoon ja muutin kompin suoraviivaisemmaksi. Kappaleen alkuun halusin heti tunnistettavan intron, syntyi se 16-osa-pianokilkutus.
Tiesin Kirkan soittavan huuliharppua, sekin täytyi saada mukaan ja keksiä sille osuus. Kirkaa ei tarvinnut juurikaan suostutella harpun soittoon, hän innostui heti.
Vaikka mitään hittikaavaa ei olekaan, niin uskoimme hyväntuulisen ja nopean duuribiisin pärjäävän Suomen finaalissa ja ruotsinlaivaa pidemmälläkin.
Suomen alkukarsinnassa oli muuten sellainen erikoisuus, että mulla oli mukana ratakiskon pätkä. Se oli sitä perua, että isäni oli konduktööri. Löin siihen tyyliin kakskyt kaks, kling kling, ja nelkytviis, kling kling. Suomen finaalista se jo jätettiin pois.
Biisin kustannusoikeudet on Suomen osalta meillä Alba Forte Oy:ssä. Olin jo aiemmin ymmärtänyt näiden kustannusasioiden arvon.”
Jussi Tuominen kertoo, että juna-aihe ei ollut hänelle uusi, mutta nyt näkökulma oli toinen:
“Kirka oli jo 1975 levyttänyt tekstini Taas nousen junaan, joka on suomenkielinen versio hitistä I shot the sheriff. Nyt keksin, että tällä kertaa jäädäänkin asemalle hillumaan. Junia tulee ja menee, mutta taaskaan ei noustu junaan.
Omalle kohdalle tällainen hippivaihde ei ollut koskaan osunut, vaan se oli ja on yhä pelkkä haavekuva. Päätoimisen tv-työn rinnalla oli aina monta muutakin kirjoitusprojektia ja lomatkin meni niihin. Eläkkeellä piti aloittaa hengailu; nyt neljästoista vuosi menossa eikä relaamisesta tietoakaan.
Työskentelimme Jukan kanssa niin, että kumpikin teki tahoillaan, mutta aina välillä tavattiin ja hiottiin. Jukka on tarkin säveltäjä, jonka kanssa olen tehnyt. Sisältöön hän ei puuttunut, mutta musiikin ja tekstin piti toimia yhteen täydellisesti. Sain häneltä myös nuotit, joihin hän oli kirjoittanut apusanat, jotka ei tarkoittaneet mitään, mutta joissa oli oikea rytmiikka.
Viisut oli Luxemburgissa ja oli laulettava suomeksi. Sijoitus oli 9:s. Tehtiin myös englanninkielinen single, C’mon let’s boogie, jonka sanoitin. Se pysyi pitkään Keski-Euroopan euroviisufanien listalla ykkösenä ja kakkosena, ja valittiin myös vuoden 1984 parhaaksi.
Tämä oli viimeisiä levytettyjä laulutekstejäni. Suurin osa oli mennyt Tommi Liuhalan ja hänen vetämänsä Hi-Hat-levymerkin kautta. Sitten tilaukset levyille loppui, mutta muu sanoittaminen on jatkunut. Lähes tuhannen julkaistun laulutekstini joukossa on esimerkiksi neljä musikaalia ja pari sataa tv-ohjelmissa esitettyä laulua.
Niin käsikirjoittajana kuin sanoittajana olen aina keskittynyt veikeämpiin aiheisiin. Olen ajatellut, että mun elämäntehtävänä on tuoda iloa maailmaan.”
I shot the sheriff: säv. ja san. Bob Marley
Ruoste
Säv. ja san. Aki Yrjänä
Ensilevytys: CMX (1994)
Syksyllä 1991 Aki Yrjänä osallistui kansainvälisen teosofisen seuran kurssille saatuaan stipendin Suomen teosofiselta seuralta. Yhdeksän viikon kurssi pidettiin Etelä-Kaliforniassa Ojai-nimisessä pikkukaupungissa. Siellä sitruunapuun alla lähti soimaan laulu, josta tuli yksi suomirockin suosituimmista balladeista.
Aki kertoo, että kurssipaikkana oli vanha maatilan päärakennus, jonka ympärille oli rakennettu bungaloweja.
“Asuin yhdessä bungalowissa ja kolmantena päivänä huomasin, että sohvan taakse oli jäänyt akustinen nailonkielinen kitara pölyttymään. Omaa kitaraa ei reissussa ollut, mutta kun sellainen yllättäen tarjoutui, käänsin kielet itselleni vasenkätisiksi ja soittelin sitä välillä iltaisin.
Kurssikeskuksesta aukeni laaja ja karu puistoalue, jossa liikuskeli esimerkiksi villiintyneitä intiaaniponeja. Sieltä löytyi myös pieni sitruunapuulehto.
Puolivälissä kurssia oli tulossa tilaisuus, jossa halukkaat saivat esiintyä tyyliin lava on vapaa. Tehdäkseni siihen jonkun biisintyngän otin yhtenä päivänä kitaran ja käppäilin siihen sitruunapuulehtoon. Istuskelin sitruunapuun alla pari tuntia yli 30 asteessa. Siinä syntyi melodia ja englanniksi tekstiä.
Musiikillinen alkuidea oli, että alussa on oikein pitkä nuotti ja sen alla sointu vaihtuu C:stä f-molliin. Ensimmäiseksi sanaksi tuli hey eli sama, mikä myöhemmin kääntyi suoraan suomeksi.
Bungalowiin palattua kirjoitin luonnoksen ylös ja viimeistelin tekstin. Kun sitten siinä tilaisuudessa tämän esitin, kävi jo mielessä, että voisihan sen tehdä joskus suomeksikin.
Siinä venähti vuoden verran, kunnes syksyllä 1992 suomenkielinen teksti tuli yhdellä istumalla. Asuin tulevan vaimoni Kikke Heikkisen kanssa yksiössä Aleksis Kiven kadulla Helsingissä.
Kun esittelin biisin suomeksi Kikelle, hänen mielestään kertosäe kuulosti tekstiltään samalta, mitä on tehty jo tuhat kertaa. Hänen kehotuksestaan päätin kokeilla jotain ihan muuta.
Uutisissa vyöryivät silloin Bosnian sota ja Sarajevon pommitukset. Säkeistöissä oli surun ja luopumisen teemoja, ja nyt tähän kertosäkeen uuteen tekstiin tuli palaneiden kotien metafora.
Säkeistöistä muistan sen, että alunperin tomu satoi vuorten ylle, mikä tuli siitä, että säveltäessä maisemaa hallitsivat Etelä-Kalifornian vuoret. Vaihdoin tilalle vuotten ylle, kun vuosissa on enemmän sykliä.
Lauluja tehdessä näen jotain ja sijoitan kuvia tekstiin. En jämähdä pohtimaan, mitä mikäkin tarkoittaa. Päämäärä on saada analyyttinen mieli hetkeksi syrjään ja antaa alitajunnan puhua.
Miten kuulija puolestaan tekstin ja sen kuvat kokee, se on jokaisen oman tunnetilan ja muistojen summa. Esimerkiksi kuun ja auringon yhdessä taivaalla voi kukin nähdä ja kokea omalla tavallaan. Itse näen sen jonkinlaisena tarot-korttina, keskiaikaisena piirroksena, jossa kuulla ja auringolla on kasvot, ja niiden alla on ihmishahmoja tekemässä vaikka jotain alkemistista prosessia.
Kun aloimme valmistella CMX:n neljättä albumia Aura, niin bändikaverit tuumi tästä, että kyllähän levylle kaikenlaisia kappaleita mahtuu. Suuria odotuksia ei ollut meillä kellään.
Levy tehtiin EMI:lle tuottajana Gabi Hakanen. Hän ehdotti, että pyydetään vanhan liiton mestari Veikko Huuskoselta jousisovitukset muutamaan biisiin. Veikko esitteli valittavaksemme monta eri ideaa ja oli ihmeissään, kun päätimme ottaa ne kaikki. Jousia soitti kahdeksan RSO:n soittajaa.
Miksatessa pohdittiin, että olisiko punk-henkiseltä yhtyeeltä punkveto laittaa balladi sinkuksi. Niin tehtiin, ja siitä tuli meidän ensimmäinen radiohitti.
Se mielentila siellä sitruunapuun alla oli hyvin erityinen. En ollut tekemässä bändille biisiä eikä ollut painetta eikä pakkoa tehdä välttämättä yhtään mitään. Sellaisessa tilassa voi vaivattomasti irrota ratkaisuja, joita ei muuten olisi itselleen sallinut.”
