Energioiden fiilistelijä

Leri Leskinen

Energioiden fiilistelijä

Kyltymätön uteliaisuus musiikin moniin tulokulmiin sekä ihmisten välisiin energioihin on Leri Leskisen uran kantavia voimia. Niin on myös vahva hyväksytyksi tulemisen tarve.

Leri Leskisen neljäkymmentävuotinen tarina musiikintekijänä, muusikkona ja tuottajana alkoi muusikkoisän evästämänä.

”Faija opetti ensimmäiset soinnut ja oli selvää alusta lähtien, mihin mun elämä tulee liittymään. Faija on rakastettava ja hyvin kannustava persoona. Hän oli myös orkesterinjohtaja ja tuli seurattua, miten hän liidas bändiään kunnianhimoisella lempeydellä. Toivon ja uskon, että mussa on faijaa.”

Kun Leskinen oli lukiolainen, kapellimestari Antti Hyvärinen poimi hänet bändiinsä kosketinsoittajaksi ja avasi näkymän ison bändin liidaamiseen sekä tuohon aikaan suosittujen floorshow-esitysten tuottamiseen.

”Se oli loistava koulu. Tehtiin Kivikasvoja, Dannya ja Marion Rungia. Antti kirjoitti kaikki arrit käsin ja oli helvetin hieno sovittaja.”

Seurasi kutsu Paula Koivuniemen bändiin. Säveltäjä Esa Nieminen tuotti tuolloin Paulan levyjä ja toimi kapuna konserttirundilla, jossa miehet tutustuivat.

”Sain iloa siitä, miten Esa omalla tavallaan sai artistit tuntemaan olonsa kotoisaksi ja itsensä arvokkaiksi taiteilijoiksi. Esa otti mut studioonsa tekemään yhteistyötä tuotantojen osalta. Hänestä on tullut mulle myös läheinen ja tärkeä ystävä.

Leskinen tutustui studiolla myös Niemisen yhtiökumppaniin, säveltäjä-tuottaja Kim Kuuseen.

”Sen parempaa oppia ei oo, kun on saanut kasvaa Kimin musiikki- ja yrittäjyysajatusten kanssa. Hieno mies ja nähnyt tän alan läpikotaisin.”

Samoissa tiloissa työskennelleestä tuottaja Kalle Chydeniuksesta tuli Leskiselle niin ikään tärkeä yhteistyökumppani. Häneltä Leskinen oppi tuottamisessa tarvittavia teknisiä valmiuksia. Pääosa heidän tuotannoistaan oli tuolloin elokuva- ja mainosmusiikkia.

”Saan kiittää universumia, että mulla oli tuollainen tuki ja turva, juuri nuo ihmiset, studiot ja rensselit. Siinä kävi munkki.”

Tärkeä ihminen on myös Samuli Edelmann, jonka Elysion-bändiin Leskistä pyydettiin 18-vuotiaana.

”Mua inspiroi Samulin energia sekä asenne, että kaikki on mahdollista: otetaan runo sieltä ja toinen täältä ja ruvetaan vaan tekemään. Samulistakin tuli hyvä frendi. Me tehdään edelleen musajuttujakin yhdessä.”

”Juuri rohkeudessa onkin tapahtunut mieletöntä kehitystä. Biisintekeminen on Suomessa mahtavalla tolalla.”

Aitiopaikka alan kehityksen seuraamiseen on ollut Vain elämää -sarja, jonka musiikillisena tuottajana Leskinen on toiminut kaikki 13 kautta kymmenen vuoden ajan.

”Ekalla kaudella oli mukana Cheek. Hän oli suurelle yleisölle silloin vielä melko tuntematon. Mietin, miten pop-rap iskee suomalaiseen mielenmaisemaan, mut hyvin iski ja hänestä tuli isoin stara, mitä tässä maassa on koskaan ollut. Eka Vain elämää -albumikin myi käsittämättömät 350 000 kappaletta.”

Rap-musiikin läpimurron lisäksi selvä muutos kymmenen vuoden ajalla on tietenkin se, ettei fyysisiä levyjä juurikaan enää myydä.

”Spotifyn TOP 50 on mielenkiintoista luettavaa. Ne on aika nuoria, jotka siellä on aktiivisia, mikä johtaa siihen, että levy-yhtiöt panostaa heille suunnattavaan musaan. Pop-iskelmä soi enemmän radioissa ja keikoilla. Jotkut urputtaa, mut homma kehittyy.”

Musiikintekijöitä on myös tullut paljon lisää, mikä on Leskisen mielestä erinomainen asia. Rohkeita ja luovia naisia on tullut alalle paljon, hienoja kirjoittajia ja artisteja.

”Juuri rohkeudessa onkin tapahtunut mieletöntä kehitystä. Biisintekeminen on Suomessa mahtavalla tolalla.”

Nykyisin artistin tarinaan kuuluu yhä useammin myös aktiivisuus biisinkirjoittamisessa. Artistin ympärille muodostetaan tiimejä, jotka tekevät taiteellisen duunin. Ennen oli enemmän artisteja, jotka olivat puhtaasti laulajia. Kumpikaan ei ole Leskisen mielestä vähemmän tai enemmän arvostettavaa.

”Joidenkin artistien ydintä on olla järjettömän hyviä muiden kirjoittamien tekstien tulkitsijoita. Artistin uraa ei himmennä se, ettei hän ole kirjoittanut biisejä itse.”

”Joku ei tiedä, mikä on C-duuri, mutta tuksuttelee menemään ja tekee saatanan hyvää musaa. Se on ollut mulle tosi freesiä.”

Vain elämää -formaatti on vuosien varrella kehittynyt, mikä on johtanut siihen, että palavereissa istumiset sekä asioiden suunnittelu vievät leijonanosan ajasta. Niinpä Leskinen ei teekään enää musiikin koodaamista eikä kaikkia sovituksiakaan.

”Aluksi tein bändin kanssa kaikki versiot, mutta siitä tuli mahdoton urakka. Kun alkoi tulla artisteja, joilla on selkeä oma tuotannollinen saundi, niin versioiden haluttiin kuulostavan heidänlaisilta. Artisti tuokin usein mukanaan oman tuottajansa, ja jos sellaista ei ole, niin etsitään. Onnistumisen eteen tehdään kaikki, olkoon se vaikka, että käydään äänittämässä johonkin biisiin sinfikset.”

Ohjelman myötä Leskinen on oppinut tuntemaan paljon nuoria tuottajia.

”Diggaan tehdä heidän kanssaan, kun he tulee niin eri kulmasta. Joku ei tiedä, mikä on C-duuri, mutta tuksuttelee menemään ja tekee saatanan hyvää musaa. Se on ollut mulle tosi freesiä.”

Artistien laulattaminen on yksi Leskisen työtehtävistä Vain elämää -ohjelmassa.

”Ohjelmasta on tullut yhä kunnianhimoisempi kaikille, nyt tehdään sydänverellä. Jokaisen biisin pitäisi olla onnistunut lahja, joka annetaan pöydän päässä istuvalle. Artistit haluaa ladata jokaiseen numeroonsa kaiken. Siinä pääsee artistia tosi lähelle.”

Samalla Leskinen on päässyt itseäänkin lähelle. Oman egon aiheuttamien tunnekuohujen tiedostaminen on ollut olennaista. Sitä ovat edesauttaneet vuosia sitten aloitettu meditointi, myös terapia.

”Leirin aikana veivataan 60 biisiä ja mennään vauhdilla tunneskaalasta toiseen. Siinä pitää pysyä rauhallisena. Oon ollut aika kiihkee ja mun tunteet näkyi naamasta saman tien. Jos mieli tekee tepposiaan ja kuohuttaa, niin tiedän jo jonkin osuneen omaan arkaan kohtaan. Tiedän myös, ettei mun tarvitse reagoida.”

Kun oman osaamisen rajat tulevat vastaan, ei ole ongelma pyytää apua asian paremmin osaavalta kollegalta.

”Ennen omien puutteiden tunnustaminen ei tullut missään nimessä kysymykseen. Nyt voin myöntää ne jopa ilman häpeää. Se auttaa myös muita, siitä syntyy hyvää energiaa. Aina.”

Esiintymistilanne leirillä on jokaiselle artistille outo ja hyvin henkilökohtainen, yleisönä vain muutama kollega, mikä on jännittävämpää kuin stadionilla esiintyminen. On tärkeää havaita nopeasti, miten kukin artisti käsittelee stressaavaa tilannetta.

”Jos joku rupee häröilemään, sit hengitellään. Joku tarvitsee ´nyt lähtee´ -tsemppiä, ja joku on tarkka, että asiat on just niinku treeneissä. Ja mä hoidan, että on. Bändin jäbätkin aistii vaikka sen, että nyt on niin herkillä oleva taiteilija ja tulossa niin herkkä biisi, ettei puhuta paskaa eikä tehdä mitään ylimääräistä. Sekin on taidetta.”

Koko ajan samana pysynyt bändi tekee liiderinsä tapaan kaikkensa, jotta artistit voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Tilanne kuin tilanne hoituu, kun yhdessä on soitettu tuhat biisiä.

”On mahtavaa, että saa fiilistellä toisten ihmisten energiaa, ja kun se liittyy intohimoduuniin, niin siinä on herkimmillään ikinä. Kun haluaa, että toinen onnistuu omassa tärkeimmässä jutussaan, niin yhtäkkiä se on myös sun tärkein juttu.”

”Junnuna toisten muusikoiden hyväksyntä oli äärimmäisen tärkeää.”

Hyväksytyksi tulemisen tarve on kulkenut Leskisen mukana läpi koko uran. Se on lisännyt paineita, mutta saanut myös asioita tapahtumaan.

”Junnuna toisten muusikoiden hyväksyntä oli äärimmäisen tärkeää. Koen, että mut on hyväksytty, mutta kyllä mä edelleen joka päivä haen pienistäkin asioista hyväksyntää ja jos joku arvostelee, niin kyllä se käy egolle.”

Kun Leskisen piti 80-luvulla ansaita kannuksensa tuottajana, se tarkoitti ympäripyöreitä työpäiviä. Luovassa flow-tilassa hän ei itse kuitenkaan tajunnut olevansa melkoisen poikki, kunnes ei pystynyt tekemään enää mitään.

”Sekin kun saa sanoa, että mulla on helvetisti kaikkea, on egon pätemiskeino. Siinä kokee itsensä jotenkin tärkeäksi, mikä on tosi tyhmää. Kyllä mä sen tiedostan, mutta se on yks osa rakennelmaa nimeltä Leri.”

Leskinen on oppinut, että väsymys tasoittuu, kun urheilee enemmän ja fiilistelee vähemmän viinipullon kanssa. Palautumistaidot ovat tarpeen etenkin intensiivisen Vain elämää -rupeaman jälkeen. Metsä, futis, formaattiin ja musiikkiinkin liittymättömien asioiden fiilistely sekä ystävät, joiden kanssa puhua avoimesti kaikesta, ovat tärkeitä.

Nykyisin suurena apuna Leskiselle tärkeän jämptiyden sekä monien liikkuvien osien hallinnan ylläpitämisessä on myös ”maailman paras assistentti”, musiikintekijä Lasse Mikkonen.

”Se, että kuunnellaan joku refebiisi ja pyritään tekemään lähelle samanlainen, ei ole kovin luova lähtökohta.”

Sielultaan Leskinen on eniten musiikintekijä, vaikka aika ei siihen juuri nyt riitäkään. Lähitulevaisuus täyttyy Samuli Edelmannin Vaiheet-levyjen tiimoilta toteutettavasta konsertista Kuopion sinfoniaorkesterin kanssa, Suvi Teräsniskan joulukonsertista Nokia-Areenalla ja muista tv-konserteista. Myös MTV:n Secret Song Suomi -tuotannon musiikillisena tirehtöörinä kuluu kuukausia.

”Koronavuosina tehtiin pari leffaa ja tein niihin biisejä. Enemmän haluaisin tehdä. Väkisin ei kuitenkaan voi puristaa. Kerään kyllä matskua puhelimeen ja tietsarille, että on mitä tehdä, kun aktivoidun. Sekin aika tulee varmasti.”

Tekeminen ei enää juurikaan tapahdu siten, että ”istunpa alas ja alan säveltää”, vaan musiikkia synnytetään ja kehitellään yhdessä jonkun kanssa, onhan Leskinen jalkapalloilija ja joukkuepelaaja. Varsinainen co-writing ei kuitenkaan inspiroi.

”Mun pitää tuntea tosi hyvin se ihminen, kenen kanssa teen. Kun menen uusien kanssa sessioon, niin vaistoan joskus niiden ajattelevan mun olevan äijä, joka on ollut sata vuotta alalla ja joka on vähän A&R Warnerilla ja tuntee kaikki”, Leskinen sanoo.

”Se, että kuunnellaan joku refebiisi ja pyritään tekemään lähelle samanlainen, ei ole kovin luova lähtökohta. Kuten ei sekään, että tehdään tietylle artistille, jonka ura on tietynlainen. Musaa tehdessä pitäisi tulla sielusta käsky, et nyt sun pitää tehdä näin. Mulle on inspiroivaa tehdä omasta mielestäni maailman paras biisi. Aivan sama kuka sen esittää.”

Leskinen on miettinyt paljonkin, missä näkee itsensä viiden vuoden kuluttua. Hän ei silti kaipaa tarkkaa suunnitelmaa.

”On mulla musikaaliunelma, josta oon aina tietyin väliajoin ihmisille puhunutkin. Samoin mua on ruvennut kiinnostamaan kovasti klasarimusa ja sen tuottaminen. En tiedä yhtään miksi, mutta sitäkin kohden oon matkalla. Se on vielä puhdas harrastus. Oma julkaisu kiinnostaa myös, olkoon se instrumentaalimusiikkia, poppia tai mitä ikinä.”

Leskinen uskoo, että kaikki maailmassa liikkuva energia vie häntä oikeaan suuntaan. Niin hänen urallaan on aina tapahtunut. Väkisin hän ei halua lähteä tekemään mitään.

”Kaikki kyllä ohjautuu sinne, minne pitääkin.”


Leri Leskinen (s. 1967) on säveltäjä, tuottaja, yrittäjä ja muusikko (kosketinsoittimet). Hän on säveltänyt musiikin 12 elokuvaan (mm. Joulutarina, Kuutamolla ja Levottomat, josta parhaan musiikin Jussi) sekä lukuisiin tv-sarjoihin ja mainoksiin. Leskinen on työskennellyt säveltäjänä / tuottajana / kapellimestarina useiden artistien kanssa (mm. Samuli Edelmann, Suvi Teräsniska, Sakari Kuosmanen, Rajaton, Jari Sillanpää, Paula Koivuniemi). Hänen tv-töitään musiikillisena tuottajana / bändiliiderinä ovat mm. Vain elämää, Laulu rakkaudelle – Secret Song Suomi, Idols sekä lukuisat hyväntekeväisyyskonsertit.


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2022

Selaa lehden artikkeleita