EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Tyytymättömyyden signaaleja

Tekijä: Nina Lith

Tyytymättömyyden signaaleja

Julkaistu

Musiikintekijöiden turhautuneisuus alan ansaintalogiikkaan on ollut jo pitkään olemassa ns. bubbling under -ilmiönä. Nyt tekijät ovat vihdoin avanneet aiheesta keskustelun somessa ja mediassa, mukaan lukien tämä meidän lehtemme. Vilma Alina kysyi viime numerossa (Musiikintekijä 2/22): miksi toplinerit ovat musabisneksen ainoa ammattiryhmä, jonka toimeentulo on tekijänoikeuskorvausten varassa?

Musiikkibisneksen kirstunvartijoiden kannattaisi kuunnella tarkalla korvalla näitä tyytymättömyyden signaaleja, ja myös reagoida niihin ihan oikeasti ja inhimillisesti. Totutut ”no kun näin tämä nyt vain menee, ota tai jätä” -vastaukset kertovat vain välinpitämättömyydestä ja arvostuksen puutteesta musiikintekijöiden ammattikuntaa kohtaan.

On vaikea uskoa, että kukaan bisneksessä toimiva tieten tahtoen haluaa, että musiikintekijät uupuvat ja turhautuvat alan käytäntöihin jo uran alkumetreillä. Realistinen pelko on, ettei musiikintekemistä koeta enää mielekkääksi uravaihtoehdoksi.

Ratkaisujakin on. Euroopan musiikintekijäjärjestöjen kattojärjestö ECSAn oppaassa esitellään musiikintekijöiden palkkiomalleja, joita Euroopassa jo on käytössä (ks. lehden takakansi). Musiikintekijät on julkaissut oppaasta suomenkielisen version ja koonnut aiheesta artikkeleita nettisivulleen.

Sitä paitsi: musiikintekijöiden päämääriin suopeasti suhtautuminen voi antaa levy-yhtiöille ja kustantajille merkittävän kilpailuedun markkinoilla. Nimittäin: mitä tyytyväisemmät tekijät, sitä paremmat biisit.

Aiheesta Musiikintekijöiden netissä.

Joko musiikintekijäpalkkiot ovat käytössä Suomessa? Tästä tulossa juttua Musiikintekijän joulukuun numeroon. Jos tiedät asiasta jotakin (tai tiedät jonkun joka tietää), laita viesti toimitukselle: lehti@musiikintekijat.fi

 

Suurista tunteista syntyy pieniä tarinoita

Julkaistu

Dantchevilla on yli 20-vuotinen ura freelancermuusikkona; muun muassa soulin, jazzin ja bulgarialaisen perinnemusiikin laulajana. Hän on aloittanut nyt myös laulaja-lauluntekijän polkunsa. DANTCHEV:DOMAIN on julkaissut kaksi albumia.

Esikoisalbumin Say It julkaisu osui keskelle pahinta pandemiaa vuonna 2020. Dantchev oli valmistellut sitä pitkään, eikä malttanut jäädä odottelemaan parempia aikoja.

”Independentinä voin tehdä mitä huvittaa ja niinpä annoin rohkeasti vain mennä”, hän kertoo.

Say It valittiin Kansanmusiikki-lehden ja KamuKanta.fi-sivuston äänestyksessä Vuoden Kansanmusiikkilevyksi. Se nousi myös Top 10 Roots Music Report (US) sekä Top 20 World Music Charts Europe -listalle.

”Korona laittoi mut kuitenkin miettimään, onko musiikkihommissa järkeä lainkaan”, Dantchev sanoo.

”Marginaalimuusikolle kaikki slotit Suomessa ovat muutenkin kiven alla ja todella kilpailtuja. Korona kiristi tilannetta entisestään. Mietin paljon miksi-kysymyksiä.”

Poikkeuksellisten aikojen ja pandemian aiheuttaman yksinäisyyden tunteen keskellä Dantchev alkoi etsiä rohkeutta kirjoittamalla siitä lauluja. Kakkosalbumin The Lions We Are julkaisu oli kesällä 2022.

”Leijona edustaa mulle ultimaattista uljautta, rohkeutta ja vahvuutta. Se on myös sekä Suomen että Bulgarian symboli.”

Rohkeuslevyn isona inspiraationa ovat siirtolaisten tarinat ja ajatus siitä, että ihmiset ovat kautta aikain lähteneet kohti tuntematonta luottaen siihen, että seuraavassa paikassa alkaa uusi, parempi elämä.

”Koen siirtolaisuuden valtavana rohkeuden ilmentymänä”, Dantchev sanoo.

”Aiheeseen liittyvät tarinat koskettavat mua henkilökohtaisesti. Mieheni sukua on lähtenyt siirtolaisina Amerikkaan. Oma isäni on siirtolainen ja siirtolaisina tuli myös äidinäitini suku Karjalasta.”

Albumin ensimmäisessä laulussa kertoja astuu laivaan ja vilkuttaa rannalle jääneille. Viimeisessä laulussa ollaan perillä.

”Kuvittelin, miltä tuntuu matkustaa myrskyävällä merellä. Oikeasti en uskaltaisi, koska pelkään vettä ja pelkään pimeää. Kunnioitan ja ihailen merta suuresti. Sen toisella puolella on aina jotakin, ja siihen liittyy ajatus vapaudesta. Meri on albumilla metafora elämälle, vapaudelle, rohkeudelle.”

Dantchev kertoo, että hänen tapansa tehdä, nähdä ja kokea musiikkia on elokuvallinen.

”Teen lauluja tunne ja tarina edellä. Pohdin mielessäni isojakin asioita ja teemoja, mikä ei välttämättä käy suoraan ilmi pienimuotoisista tarinoistani. Valmiiksi pureskeltua en halua kuulijalle tarjota.”

Bändiinsä Dantchev on koonnut soitinarsenaalia, jolla saa toteutettua musiikillisia visioitaan, ja jolla saa aikaiseksi mielenkiintoista äänimaisemaa sekä rytmiikkaa. DANTCHEV:DOMAINissa soivat Erno Haukkalan pasuuna ja sousafoni, Kenneth Ojutkankaan tuuba ja kitara, Antti-Pekka Rissasen rummut sekä João Luísin perkussiot ja vibrafoni.

Vaskisoitinten ääni on miellyttänyt Dantchevia aina, sekä afroamerikkalaisessa että Balkan brass -tyyppisessä musiikissa.

”Etenkin pasuuna on mulle tärkeä instrumentti; voimakas ja ekspressiivinen”, hän kertoo.

”Pasuunalla on biiseissäni sekä bassolinjoja että solistisia linjoja. Koen sen tarvittaessa toiseksi lauluääneksi, joka sopii omaan äänenväriini. Olemme kuin laulajaduo.”

Tuuba tuli orkesteriin bonuksena Kenneth Ojutkankaan mukana, jota Dantchev kysyi kitaristiksi.

”Pasuunalla ja tuuballa saadaan tosi mielenkiintoista ja monipuolista äänimaisemaa aikaiseksi.”

Dantchev työstää säveliä ja harmonioita kotonaan pianolla. Puhelimen sanelin täyttyy melodiaideoista aikaan ja paikkaan katsomatta.

”Kerään talteen myös mielenkiintoisia fraaseja. Levyn nimi The Lions We Are on bändini pasunistin ’puolivahingossa’ heittämä lausahdus, joka minusta kuulosti hienolta.”

Soittajilleen hän antaa mielellään vapauksia sovitusten suhteen.

”Haluan, että jokainen soittaja kokee tilan bändissä omakseen. He ovat omien instrumenttiensa asiantuntijoita, joiden näkemyksiä kunnioitan. Meillä on hieno porukka, johon pystyn luottamaan.”

Luottoihminen on myös äänittäjä-miksaaja Mikko Raita. Hänen aloitteestaan The Lions We Are on tiettävästi Suomen ensimmäinen kokonainen albumi, josta julkaistiin myös Dolby Atmos -versio. Atmos-äänentoistojärjestelmää käytetään elokuvateattereissa ja hyvin varustetuissa kotikatsomoissa. Kuuntelukokemus on immersiivinen ja kolmiulotteinen.

Dantchev on kahden kulttuurin kansalainen. Hän on syntynyt Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä suomalais-bulgarialaiseen perheeseen. Muusikkoisä Hristo Dantchev piti huolen siitä, että kotona soi musiikki aina ja monipuolisesti.

Anna lauloi bulgarialaisia kansanlauluja jo lapsena ja myöhemmin perehtyi maan laulutyyliin alan mestareiden kanssa Bulgariassa. Sibelius-Akatemian globaalin musiikin koulutusohjelmassa hän sukelsi isoisoäitinsä maailmaan; bulgarialaiseen itkuvirsiperinteeseen.

Bulgarialaisuus on mukana hänen laulaja-lauluntekijyydessään, mutta se ei ole itsetarkoitus. Jos laulun tarina ja tunnelma sitä vaativat, Dantchev valitsee musiikillisesta työkalupakistaan Bulgaria-elementtejä: mikrointervalleja, dissonanssia ja ”levotonta” rytmiikkaa sekä laulutyyliä, jonka estetiikka ei aina perustu tasavireisyyteen.

”Ne ovat syvätasolla osa minua”, hän sanoo.

Identiteetin pohtiminen on ollut Dantchevin elämässä aina läsnä. Suomi on monella tapaa ihana ja hyvä kotimaa. Mutta.

”Toivoisin, että suomenbulgarialaiset, suomenvietnamilaiset, afrosuomalaiset tai ketkä vain Suomessa musiikkia tekevät ja esittävät voisivat olla suomalaisia ja that’s it – ilman, että eksotisoidaan. Haluaisin edustaa musiikillani ja persoonallani tämän päivän Suomea. Se olisi ihannetilanne.”

Entä tulevaisuus noin muuten? Dantchev toivoo, että saisi tehdä rakastamaansa musiikintekijän työtä vielä pitkään. Ja että laulajan instrumentti, siis koko keho pääkoppaa myöten, pysyisi kunnossa ja terveenä.

”Toivon lisää keikkoja ja sitä, että saan vietyä bändiäni maailmalle. Isoja unelmia on mutta olen oppinut sen, että ihan kaikkea ei kannata kertoa etukäteen”, hän hymyilee.

5 X Set up

”Pianoni on 50-luvulta ja siinä on edelleen alkuperäinen koneisto. Karjalasta kotoisin olevan isoäitini sisko osti tämän, kun sai ensimmäisen palkkansa. Minulle piano tuli häälahjana.”

”Tärkeä esine, joka on esillä kodissani. Tällä huhmarilla bulgarialainen baba, siis isoäiti, on murskannut valkosipulia. Tuoksun voi vieläkin tuntea. Käytän tätä itsekin erityisissä tilanteissa.”

”Bulgarialaisen Tupan-rummun ääni on voimanlähteeni. Keikoilla soitan rumpua valikoidusti, koska haluan pitää soittimen lähellä kehoani ja kaulahihna hankaloittaa laulamista.”

”Kellot aloittavat Say It -albumin ja ankkuroivat minut juurilleni Bulgarian Balkan-vuoristoon, mistä sukuni on kotoisin. Suvullani on ollut lampaita ja lehmiä.”

”Joskus on hyvä purkaa tunteitaan potkunyrkkeilyyn. Näköjään säkkiä on myös kiva halata!”

Yhteisöllisyys inspiroi

Julkaistu

1. Alku

”Minulle annettiin lapsena mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia. Niistä yksi oli kansantanssi, jonka aloitin 3-vuotiaana. Sitä harjoiteltiin livemusiikin tahtiin ja paikalla oli haitaristi. Muistikuvani on, että tykkäsin mekaanisista laitteista ja haitari liikkuvine osineen ja lukuisine nappuloineen oli sellainen, joten kiinnostuin soittimesta. Yhdeksänvuotiaana sain oman haitarin. Kävin myös pianotunneilla. Jotakin alkeellisia biisejä tein jo silloin, mutta musiikkiopistossa omien biisien tekoa ei koskaan mainittu mahdollisuutena, joten asia jäi.

Kansanmusiikkiliiton järjestämälle kamu-leirille osallistuin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä. Siellä oli lupa tehdä omia sävellyksiä ja improvisoida. Ja siellä soitettiin bändeissä. Leirin päätteeksi esiinnyimme julkisella paikalla yleisölle, joka ei koostunut vain opettajista ja soittajien vanhemmista. Musiikin tekeminen ja esiintyminen tuntui näin ollen heti oikealta, ei esiintymisen harjoittelulta, kuten musiikkiopistossa asia ilmaistiin.

Lukioajan olin Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston nuorisokoulutuksessa. Oli luontevaa jatkaa siellä kansanmusiikin opintoja Sibelius-lukion jälkeen. En edes ajatellut, että minustapa tulee nyt ammattimuusikko, se tuntui niin epävarmalta. Halusin vain soittaa yhdessä muiden kanssa ja laatia biisejä koko ajan. Eipä siinä sitten lopulta ollut enää muuhun aikaa. Soittamiseen ja musiikkiin vain uppoutui ja siinä oli sitä samoin ajattelevaa opiskeluporukka ympärillä lietsomassa. ”

2. Fantasiatango

”Tangon löysin alun perin lukioaikana, kun luokkakaverini esitteli Astor Piazzollan tuotantoa. Aloimme soittaa sitä Novjaro-kvintetissä lukiokavereiden kanssa. Vuosien aikana Piazzollan sävellystyyli tuli enemmän kuin tutuksi ja löysin sitä kautta uuden näkökulman myös suomalaiseen tangoon, joka ei aiemmin kuulunut suosikkeihini marssillisuudessaan. Kansanmuusikkona luonteva seuraava askel oli tehdä omia tangosävellyksiä ja ensimmäiset sellaiset tein duolle Milla Viljamaan kanssa. Myöhemmin liityin Tango-orkesteri Untoon, jolle myös olen tehnyt muutaman sävellyksen. Tangoteema ui mukaan myös omiin bändeihini.

Yle järjesti Euroviisut vuonna 2007 ja minulta tilattiin avajaisnumero fantasiatango-teemalla. Osuva nimi ja unelmatehtävä. Siitä asti olenkin kutsunut sävellysgenreäni fantasiatangoksi. Siinä on vaikutteita tango nuevosta, kansanmusiikista, pop-musiikista ja elektronisesta musiikista. Sytykkeinä toimivat visuaalisuus ja tarinallisuus.

Säveltäessäni yhdistelen intuitiivisesti juttuja, joita olen soittanut ja kuunnellut. Ne tulevat jostakin selkäytimestä sen kummemmin analysoimatta. Sävellän soittamalla.

Mieluiten sävellän johonkin kuvaan tai näyttämötilanteeseen, tai sitten keksin tarinan ja tunnelman mielessäni. Saatan myös kuvitella, miten biisiä tanssitaan ja säveltää sitten sen mukaan lisää. Harvoin lähden liikkeelle pelkästään sävelillä.

Muusikkosäveltäjän teoksen ei koskaan tarvitse olla valmis, vaan sitä voi muuntaa soittokerrasta toiseen.”

3. Soitin

”Soittimeni on kromaattinen 5-rivinen melodiabassoharmonikka. Olen itse ideoinut sen yhteistyössä Piginin tehtaan suunnittelijoiden kanssa Italiassa. Visuaalisuus on minulle tärkeää ja piirsin soittimen ulkomuodosta mallin, jonka tehdas toteutti. Haastavinta olivat kompromissit haluamieni teknisten ominaisuuksien ja mahdollisimman alhaisen painon välillä. Harmonikka painaa nyt noin 12,5 kiloa ja soitto- ja roudauskunnon ylläpito vaatii salitreeniä.”

4. Yhteisöllisyys

”Aiemmin olen ajatellut omaa musiikin tekemisen tarvettani ja ideoitteni kuuluviin saattamista etupäässä henkilökohtaisena asiana. Nykyisin koen olevani pikkuinen osa taideyhteisöä, verkostoa tai organismia, jossa tekijät vaikuttuvat ja inspiroituvat toisistaan. Kaikki liittyy kaikkeen. Taiteen ja musiikin parissa toimiminen on osa ihmisyyden toteuttamista ja se yhdistää meitä tuomalla meidät yhteisen asian äärelle. Minulle on tärkeää päästä näkemään ja kuulemaan muiden luomuksia. Voimme kokea ymmärtävämme yhdessä tai vaikka olevamme ihan pihalla yhdessä. Tässä verkostoajatuksessa kaikki taide, myös se marginaalisin, on tärkeää. On lupa ja velvollisuus kokeilla ja epäonnistuakin. Sekin on tarpeellista ja hienoa.”

5. Luovuus

”Työskentelen kotona. Välillä työpäivän käyntiin saaminen voi olla vaikeaa. Joskus pidän kotona työskentelevien kollegoiden kanssa etänä aamupalaverin, jossa kukin listaa päivän työtehtävät.

Kun sävellän uutta, on minimityöaika neljä tuntia. Flow-tilan saavuttaminen ottaa aikansa.

Henkistä vauhtia saan soittamalla omia vanhoja omasta mielestä onnistuneita kappaleita ja inspiraatiota saan etenkin visuaalisesta esittävästä taiteesta. Se naksauttaa monesti luovuusvaihteen päälle aivoissani.

Ajattelen, että ihmiset ovat luonnostaan luovia, mutta luovuudella voi olla paljon esteitä. Opittuja rajoittavia ajatusmalleja voi olla omassa päässä, tai sitten ulkopuolelta voi tulla odotuksia. Myös resurssien kuten ajan ja rahan puute verottaa luovuutta. Viime aikoina olen yrittänyt ymmärtää oman luovuuteni esteitä. Rajoitanko itseäni liikaa, vaikkapa käytännöllisyyden nimissä, vai onko käytännöllisyys vain järkevää ja itse asiassa pakollista suunnittelua ja projektinhallintaa?”

6. Onnistumiset

”On pieniä ja isompia ilon ja onnistumisen hetkiä. Onnistumisen tunnetta tuo se, että työryhmässä kaikki ovat innoissaan ja motivoituneita. Että on kunnianhimoa ja rakkautta työtä ja käsillä olevaa sisältöä kohtaan. Pidän tärkeänä sitä, että työkavereille annetaan positiivista palautetta koko ajan; studiossa, treeneissä ja keikkojen jälkeen. Tietenkin myös yleisöltä tuleva palaute tuntuu hyvältä.

Isot onnistumisen tunteet liittyvät projektien valmistumiseen. Esimerkiksi Johanna Juhola & Imaginary Friends -konsertti oli ponnistus, jossa olin säveltäjä, konseptisuunnittelija ja tuottaja. Rahoituksen kasaan saamiseen meni kolme vuotta, ja työryhmässä oli 23 henkilöä. Ensi-ilta oli vuonna 2016, ja sen jälkeen olemme tehneet tällä konseptilla noin 120 keikkaa ja lisää on tulossa. Esitys myös laajentuu ja uudistuu.

Saavutuksena, tai ehkä enemmänkin suurena onnena, pidän sitä, että mulla on ollut niin hienoja soittokavereita. Olen päässyt soittamaan monien sellaisten kanssa, joita jo nuorena fanitin ja joidenkin kanssa olen saanut kasvaa rinnakkain.”

7. Juuri nyt

”Meneillään on yhtä aikaa monta projektia, koska niistä monia tehdään hiljalleen pitkän ajan kuluessa. Juuri nyt työn alla on kaksi levyä: Timo Alakotilan kanssa teemme duolevyä, jolla on molempien sävellyksiä. Se on nyt äänitettynä ja parhaillaan teen editointivalintoja mm. siitä, mitä improvisoituja soolojani valitaan mukaan.

Tekeillä on myös uusi soololevy. Käyn läpi sovitusdemoja ja viimeistelen sävellyksiä. Julkaisu on ajoitettu ensi vuodelle. Levyllä ovat muutaman aiemman levyn tapaan mukana yhtyeitteni Johanna Juhola Trion ja Reaktorin soittajat. Musiikissa yhdistyy mm. kansanmusiikki ja elektroninen musiikki. Tällä kertaa vain muutamassa biisissä on kuultavissa vähän tangoa.

Työpäiviini kuuluu myös toimistohommaa: kaikenlaista aikataulujen säätämistä, työryhmien kokoamista, apurahojen hakemista. Ja asioiden suunnittelua – sitä on paljon. Käyn mieleni sisällä koko ajan painia siitä, että mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi ja mitkä ideoistani olisivat toteuttamiskelpoisia.”

8. Haasteet

”Olen päätynyt perustamaan bändejä ja toteuttamaan projekteja, joiden keskiössä on musiikkini ja minä. Solistin, bändiliiderin ja tuottajan yhdistelmänä olen luovan tekemisen ja esiintymisen lisäksi vastuussa monista käytännön asioista. Se vie aikaa ja kuormittaa henkisesti, vaikka koenkin olevani järjestelmällinen ihminen. Minulle on tärkeää, että työryhmieni jäsenet olisivat suht tyytyväisiä. Stressaan muiden hyvinvoinnista ja poden huonoa omaatuntoa vaikkapa siitä, että palkat eivät aina ole niin hyviä kuin mitä huipputaidokkaat työryhmäläiseni ansaitsisivat.”

9. Viiden vuoden päästä

”Minulla ei ole viisivuotissuunnitelmaa. Suunnitelmia ja haaveita on paljon ja pyrin niitä kohti, mutta se mihin ideoihini saan rahoitusta tai mihin minua kenties kysytään mukaan, ratkaisee paljon.

Esimerkiksi jonkinlainen jatkuva rahoitus, jolla voisi oman työskentelyn lisäksi kattaa myös yhtyeiden ja työryhmän palkkoja sekä materiaalikuluja, vaikuttaisi paljon siihen mihin tahtiin omia taiteellisia suunnitelmia voisi toteuttaa ja kuinka pitkäjänteisiä ja laajoja suunnitelmia voisi tehdä.

Visuaalisen puolen liittäminen musiikkiini eri muodoissaan kiinnostaa edelleen paljon. Haaveilen säveltäjänä ja muusikkona toimimisesta poikkitaiteellisessa työryhmässä isossa tuotannossa, jossa sekoitettaisiin kaikenlaisia tyylejä ennakkoluulottomasti. Ison koneiston osana toimiminen olisi vastapainoa omille pienehköille projekteilleni, joista olen yksin vastuussa.”

10. Motto

”Jos yrität musiikillasi miellyttää jotakuta muuta kuin itseäsi, voi olla, ettet lopulta miellytä ketään – et edes itseäsi.”

Ruoste / Hengaillaan

Julkaistu

Hengaillaan
Säv. Jukka Siikavire
San. Jussi Tuominen
Ensilevytys: Kirka (1984)

Suomea Euroviisuissa 1984 edustanut Hengaillaan on tällä hetkellä Spotifyn yli kuudella miljoonalla kuuntelulla Kirkan levytyksistä selvästi suosituin. Lukema on myös kaikkien suomenkielisten viisuedustajiemme suurin. Versioita on tehty aina kuorosovituksista diskoversioihin ja elokuussa julkaistuun joensuulaisen Salsa Nuevan salsaversioon.

Jukka Siikavire kertoo, mistä tekeminen alkoi:

”Esittelin Jussille erilaisia teema-aiheita ja rytmisiä ideoita. Yksi oli lopullisen Hengaillaan-kappaleen melkein valmis kertsi. Jussi sanoi kuulevansa siinä junan rytmin ja keksi näin idean sanoitukseen. Homma lähti heti oikeille raiteille.

Kertosäe oli silloin Karibia-henkisesti keinuva ja medium-tempossa.

Olin jo 70-luvun loppupuolella tehnyt epäkaupallisia viisuja: Erkki Mäkisen sanoittamat Neidonryöstö ja Liehuva liekinvarsi, joissa oli tiettyä protestihenkeä viisukulttuuriamme kohtaan. Päästiin Suomen finaaliin, mutta niillä ei tietenkään voinut voittaa mitään äänestyksiä. Nyt halusin säveltää laulun, jolla voisi oikeasti viisuissa pärjätä. Tarvittiin siis koukkuja.

Ensimmäiseksi nostin biisin up-tempoon ja muutin kompin suoraviivaisemmaksi. Kappaleen alkuun halusin heti tunnistettavan intron, syntyi se 16-osa-pianokilkutus.

Tiesin Kirkan soittavan huuliharppua, sekin täytyi saada mukaan ja keksiä sille osuus. Kirkaa ei tarvinnut juurikaan suostutella harpun soittoon, hän innostui heti.

Vaikka mitään hittikaavaa ei olekaan, niin uskoimme hyväntuulisen ja nopean duuribiisin pärjäävän Suomen finaalissa ja ruotsinlaivaa pidemmälläkin.

Suomen alkukarsinnassa oli muuten sellainen erikoisuus, että mulla oli mukana ratakiskon pätkä. Se oli sitä perua, että isäni oli konduktööri. Löin siihen tyyliin kakskyt kaks, kling kling, ja nelkytviis, kling kling. Suomen finaalista se jo jätettiin pois.

Biisin kustannusoikeudet on Suomen osalta meillä Alba Forte Oy:ssä. Olin jo aiemmin ymmärtänyt näiden kustannusasioiden arvon.”

Jussi Tuominen kertoo, että juna-aihe ei ollut hänelle uusi, mutta nyt näkökulma oli toinen:

“Kirka oli jo 1975 levyttänyt tekstini Taas nousen junaan, joka on suomenkielinen versio hitistä I shot the sheriff. Nyt keksin, että tällä kertaa jäädäänkin asemalle hillumaan. Junia tulee ja menee, mutta taaskaan ei noustu junaan.

Omalle kohdalle tällainen hippivaihde ei ollut koskaan osunut, vaan se oli ja on yhä pelkkä haavekuva. Päätoimisen tv-työn rinnalla oli aina monta muutakin kirjoitusprojektia ja lomatkin meni niihin. Eläkkeellä piti aloittaa hengailu; nyt neljästoista vuosi menossa eikä relaamisesta tietoakaan.

Työskentelimme Jukan kanssa niin, että kumpikin teki tahoillaan, mutta aina välillä tavattiin ja hiottiin. Jukka on tarkin säveltäjä, jonka kanssa olen tehnyt. Sisältöön hän ei puuttunut, mutta musiikin ja tekstin piti toimia yhteen täydellisesti. Sain häneltä myös nuotit, joihin hän oli kirjoittanut apusanat, jotka ei tarkoittaneet mitään, mutta joissa oli oikea rytmiikka.

Viisut oli Luxemburgissa ja oli laulettava suomeksi. Sijoitus oli 9:s. Tehtiin myös englanninkielinen single, C’mon let’s boogie, jonka sanoitin. Se pysyi pitkään Keski-Euroopan euroviisufanien listalla ykkösenä ja kakkosena, ja valittiin myös vuoden 1984 parhaaksi.

Tämä oli viimeisiä levytettyjä laulutekstejäni. Suurin osa oli mennyt Tommi Liuhalan ja hänen vetämänsä Hi-Hat-levymerkin kautta. Sitten tilaukset levyille loppui, mutta muu sanoittaminen on jatkunut. Lähes tuhannen julkaistun laulutekstini joukossa on esimerkiksi neljä musikaalia ja pari sataa tv-ohjelmissa esitettyä laulua.

Niin käsikirjoittajana kuin sanoittajana olen aina keskittynyt veikeämpiin aiheisiin. Olen ajatellut, että mun elämäntehtävänä on tuoda iloa maailmaan.”

I shot the sheriff: säv. ja san. Bob Marley

Ruoste
Säv. ja san. Aki Yrjänä
Ensilevytys: CMX (1994)

Syksyllä 1991 Aki Yrjänä osallistui kansainvälisen teosofisen seuran kurssille saatuaan stipendin Suomen teosofiselta seuralta. Yhdeksän viikon kurssi pidettiin Etelä-Kaliforniassa Ojai-nimisessä pikkukaupungissa. Siellä sitruunapuun alla lähti soimaan laulu, josta tuli yksi suomirockin suosituimmista balladeista.

Aki kertoo, että kurssipaikkana oli vanha maatilan päärakennus, jonka ympärille oli rakennettu bungaloweja.

“Asuin yhdessä bungalowissa ja kolmantena päivänä huomasin, että sohvan taakse oli jäänyt akustinen nailonkielinen kitara pölyttymään. Omaa kitaraa ei reissussa ollut, mutta kun sellainen yllättäen tarjoutui, käänsin kielet itselleni vasenkätisiksi ja soittelin sitä välillä iltaisin.

Kurssikeskuksesta aukeni laaja ja karu puistoalue, jossa liikuskeli esimerkiksi villiintyneitä intiaaniponeja. Sieltä löytyi myös pieni sitruunapuulehto.

Puolivälissä kurssia oli tulossa tilaisuus, jossa halukkaat saivat esiintyä tyyliin lava on vapaa. Tehdäkseni siihen jonkun biisintyngän otin yhtenä päivänä kitaran ja käppäilin siihen sitruunapuulehtoon. Istuskelin sitruunapuun alla pari tuntia yli 30 asteessa. Siinä syntyi melodia ja englanniksi tekstiä.

Musiikillinen alkuidea oli, että alussa on oikein pitkä nuotti ja sen alla sointu vaihtuu C:stä f-molliin. Ensimmäiseksi sanaksi tuli hey eli sama, mikä myöhemmin kääntyi suoraan suomeksi.

Bungalowiin palattua kirjoitin luonnoksen ylös ja viimeistelin tekstin. Kun sitten siinä tilaisuudessa tämän esitin, kävi jo mielessä, että voisihan sen tehdä joskus suomeksikin.

Siinä venähti vuoden verran, kunnes syksyllä 1992 suomenkielinen teksti tuli yhdellä istumalla. Asuin tulevan vaimoni Kikke Heikkisen kanssa yksiössä Aleksis Kiven kadulla Helsingissä.

Kun esittelin biisin suomeksi Kikelle, hänen mielestään kertosäe kuulosti tekstiltään samalta, mitä on tehty jo tuhat kertaa. Hänen kehotuksestaan päätin kokeilla jotain ihan muuta.

Uutisissa vyöryivät silloin Bosnian sota ja Sarajevon pommitukset. Säkeistöissä oli surun ja luopumisen teemoja, ja nyt tähän kertosäkeen uuteen tekstiin tuli palaneiden kotien metafora.

Säkeistöistä muistan sen, että alunperin tomu satoi vuorten ylle, mikä tuli siitä, että säveltäessä maisemaa hallitsivat Etelä-Kalifornian vuoret. Vaihdoin tilalle vuotten ylle, kun vuosissa on enemmän sykliä.

Lauluja tehdessä näen jotain ja sijoitan kuvia tekstiin. En jämähdä pohtimaan, mitä mikäkin tarkoittaa. Päämäärä on saada analyyttinen mieli hetkeksi syrjään ja antaa alitajunnan puhua.

Miten kuulija puolestaan tekstin ja sen kuvat kokee, se on jokaisen oman tunnetilan ja muistojen summa. Esimerkiksi kuun ja auringon yhdessä taivaalla voi kukin nähdä ja kokea omalla tavallaan. Itse näen sen jonkinlaisena tarot-korttina, keskiaikaisena piirroksena, jossa kuulla ja auringolla on kasvot, ja niiden alla on ihmishahmoja tekemässä vaikka jotain alkemistista prosessia.

Kun aloimme valmistella CMX:n neljättä albumia Aura, niin bändikaverit tuumi tästä, että kyllähän levylle kaikenlaisia kappaleita mahtuu. Suuria odotuksia ei ollut meillä kellään.

Levy tehtiin EMI:lle tuottajana Gabi Hakanen. Hän ehdotti, että pyydetään vanhan liiton mestari Veikko Huuskoselta jousisovitukset muutamaan biisiin. Veikko esitteli valittavaksemme monta eri ideaa ja oli ihmeissään, kun päätimme ottaa ne kaikki. Jousia soitti kahdeksan RSO:n soittajaa.

Miksatessa pohdittiin, että olisiko punk-henkiseltä yhtyeeltä punkveto laittaa balladi sinkuksi. Niin tehtiin, ja siitä tuli meidän ensimmäinen radiohitti.

Se mielentila siellä sitruunapuun alla oli hyvin erityinen. En ollut tekemässä bändille biisiä eikä ollut painetta eikä pakkoa tehdä välttämättä yhtään mitään. Sellaisessa tilassa voi vaivattomasti irrota ratkaisuja, joita ei muuten olisi itselleen sallinut.”

Energioiden fiilistelijä

Julkaistu

Leri Leskisen neljäkymmentävuotinen tarina musiikintekijänä, muusikkona ja tuottajana alkoi muusikkoisän evästämänä.

”Faija opetti ensimmäiset soinnut ja oli selvää alusta lähtien, mihin mun elämä tulee liittymään. Faija on rakastettava ja hyvin kannustava persoona. Hän oli myös orkesterinjohtaja ja tuli seurattua, miten hän liidas bändiään kunnianhimoisella lempeydellä. Toivon ja uskon, että mussa on faijaa.”

Kun Leskinen oli lukiolainen, kapellimestari Antti Hyvärinen poimi hänet bändiinsä kosketinsoittajaksi ja avasi näkymän ison bändin liidaamiseen sekä tuohon aikaan suosittujen floorshow-esitysten tuottamiseen.

”Se oli loistava koulu. Tehtiin Kivikasvoja, Dannya ja Marion Rungia. Antti kirjoitti kaikki arrit käsin ja oli helvetin hieno sovittaja.”

Seurasi kutsu Paula Koivuniemen bändiin. Säveltäjä Esa Nieminen tuotti tuolloin Paulan levyjä ja toimi kapuna konserttirundilla, jossa miehet tutustuivat.

”Sain iloa siitä, miten Esa omalla tavallaan sai artistit tuntemaan olonsa kotoisaksi ja itsensä arvokkaiksi taiteilijoiksi. Esa otti mut studioonsa tekemään yhteistyötä tuotantojen osalta. Hänestä on tullut mulle myös läheinen ja tärkeä ystävä.

Leskinen tutustui studiolla myös Niemisen yhtiökumppaniin, säveltäjä-tuottaja Kim Kuuseen.

”Sen parempaa oppia ei oo, kun on saanut kasvaa Kimin musiikki- ja yrittäjyysajatusten kanssa. Hieno mies ja nähnyt tän alan läpikotaisin.”

Samoissa tiloissa työskennelleestä tuottaja Kalle Chydeniuksesta tuli Leskiselle niin ikään tärkeä yhteistyökumppani. Häneltä Leskinen oppi tuottamisessa tarvittavia teknisiä valmiuksia. Pääosa heidän tuotannoistaan oli tuolloin elokuva- ja mainosmusiikkia.

”Saan kiittää universumia, että mulla oli tuollainen tuki ja turva, juuri nuo ihmiset, studiot ja rensselit. Siinä kävi munkki.”

Tärkeä ihminen on myös Samuli Edelmann, jonka Elysion-bändiin Leskistä pyydettiin 18-vuotiaana.

”Mua inspiroi Samulin energia sekä asenne, että kaikki on mahdollista: otetaan runo sieltä ja toinen täältä ja ruvetaan vaan tekemään. Samulistakin tuli hyvä frendi. Me tehdään edelleen musajuttujakin yhdessä.”

”Juuri rohkeudessa onkin tapahtunut mieletöntä kehitystä. Biisintekeminen on Suomessa mahtavalla tolalla.”

Aitiopaikka alan kehityksen seuraamiseen on ollut Vain elämää -sarja, jonka musiikillisena tuottajana Leskinen on toiminut kaikki 13 kautta kymmenen vuoden ajan.

”Ekalla kaudella oli mukana Cheek. Hän oli suurelle yleisölle silloin vielä melko tuntematon. Mietin, miten pop-rap iskee suomalaiseen mielenmaisemaan, mut hyvin iski ja hänestä tuli isoin stara, mitä tässä maassa on koskaan ollut. Eka Vain elämää -albumikin myi käsittämättömät 350 000 kappaletta.”

Rap-musiikin läpimurron lisäksi selvä muutos kymmenen vuoden ajalla on tietenkin se, ettei fyysisiä levyjä juurikaan enää myydä.

”Spotifyn TOP 50 on mielenkiintoista luettavaa. Ne on aika nuoria, jotka siellä on aktiivisia, mikä johtaa siihen, että levy-yhtiöt panostaa heille suunnattavaan musaan. Pop-iskelmä soi enemmän radioissa ja keikoilla. Jotkut urputtaa, mut homma kehittyy.”

Musiikintekijöitä on myös tullut paljon lisää, mikä on Leskisen mielestä erinomainen asia. Rohkeita ja luovia naisia on tullut alalle paljon, hienoja kirjoittajia ja artisteja.

”Juuri rohkeudessa onkin tapahtunut mieletöntä kehitystä. Biisintekeminen on Suomessa mahtavalla tolalla.”

Nykyisin artistin tarinaan kuuluu yhä useammin myös aktiivisuus biisinkirjoittamisessa. Artistin ympärille muodostetaan tiimejä, jotka tekevät taiteellisen duunin. Ennen oli enemmän artisteja, jotka olivat puhtaasti laulajia. Kumpikaan ei ole Leskisen mielestä vähemmän tai enemmän arvostettavaa.

”Joidenkin artistien ydintä on olla järjettömän hyviä muiden kirjoittamien tekstien tulkitsijoita. Artistin uraa ei himmennä se, ettei hän ole kirjoittanut biisejä itse.”

”Joku ei tiedä, mikä on C-duuri, mutta tuksuttelee menemään ja tekee saatanan hyvää musaa. Se on ollut mulle tosi freesiä.”

Vain elämää -formaatti on vuosien varrella kehittynyt, mikä on johtanut siihen, että palavereissa istumiset sekä asioiden suunnittelu vievät leijonanosan ajasta. Niinpä Leskinen ei teekään enää musiikin koodaamista eikä kaikkia sovituksiakaan.

”Aluksi tein bändin kanssa kaikki versiot, mutta siitä tuli mahdoton urakka. Kun alkoi tulla artisteja, joilla on selkeä oma tuotannollinen saundi, niin versioiden haluttiin kuulostavan heidänlaisilta. Artisti tuokin usein mukanaan oman tuottajansa, ja jos sellaista ei ole, niin etsitään. Onnistumisen eteen tehdään kaikki, olkoon se vaikka, että käydään äänittämässä johonkin biisiin sinfikset.”

Ohjelman myötä Leskinen on oppinut tuntemaan paljon nuoria tuottajia.

”Diggaan tehdä heidän kanssaan, kun he tulee niin eri kulmasta. Joku ei tiedä, mikä on C-duuri, mutta tuksuttelee menemään ja tekee saatanan hyvää musaa. Se on ollut mulle tosi freesiä.”

Artistien laulattaminen on yksi Leskisen työtehtävistä Vain elämää -ohjelmassa.

”Ohjelmasta on tullut yhä kunnianhimoisempi kaikille, nyt tehdään sydänverellä. Jokaisen biisin pitäisi olla onnistunut lahja, joka annetaan pöydän päässä istuvalle. Artistit haluaa ladata jokaiseen numeroonsa kaiken. Siinä pääsee artistia tosi lähelle.”

Samalla Leskinen on päässyt itseäänkin lähelle. Oman egon aiheuttamien tunnekuohujen tiedostaminen on ollut olennaista. Sitä ovat edesauttaneet vuosia sitten aloitettu meditointi, myös terapia.

”Leirin aikana veivataan 60 biisiä ja mennään vauhdilla tunneskaalasta toiseen. Siinä pitää pysyä rauhallisena. Oon ollut aika kiihkee ja mun tunteet näkyi naamasta saman tien. Jos mieli tekee tepposiaan ja kuohuttaa, niin tiedän jo jonkin osuneen omaan arkaan kohtaan. Tiedän myös, ettei mun tarvitse reagoida.”

Kun oman osaamisen rajat tulevat vastaan, ei ole ongelma pyytää apua asian paremmin osaavalta kollegalta.

”Ennen omien puutteiden tunnustaminen ei tullut missään nimessä kysymykseen. Nyt voin myöntää ne jopa ilman häpeää. Se auttaa myös muita, siitä syntyy hyvää energiaa. Aina.”

Esiintymistilanne leirillä on jokaiselle artistille outo ja hyvin henkilökohtainen, yleisönä vain muutama kollega, mikä on jännittävämpää kuin stadionilla esiintyminen. On tärkeää havaita nopeasti, miten kukin artisti käsittelee stressaavaa tilannetta.

”Jos joku rupee häröilemään, sit hengitellään. Joku tarvitsee ´nyt lähtee´ -tsemppiä, ja joku on tarkka, että asiat on just niinku treeneissä. Ja mä hoidan, että on. Bändin jäbätkin aistii vaikka sen, että nyt on niin herkillä oleva taiteilija ja tulossa niin herkkä biisi, ettei puhuta paskaa eikä tehdä mitään ylimääräistä. Sekin on taidetta.”

Koko ajan samana pysynyt bändi tekee liiderinsä tapaan kaikkensa, jotta artistit voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Tilanne kuin tilanne hoituu, kun yhdessä on soitettu tuhat biisiä.

”On mahtavaa, että saa fiilistellä toisten ihmisten energiaa, ja kun se liittyy intohimoduuniin, niin siinä on herkimmillään ikinä. Kun haluaa, että toinen onnistuu omassa tärkeimmässä jutussaan, niin yhtäkkiä se on myös sun tärkein juttu.”

”Junnuna toisten muusikoiden hyväksyntä oli äärimmäisen tärkeää.”

Hyväksytyksi tulemisen tarve on kulkenut Leskisen mukana läpi koko uran. Se on lisännyt paineita, mutta saanut myös asioita tapahtumaan.

”Junnuna toisten muusikoiden hyväksyntä oli äärimmäisen tärkeää. Koen, että mut on hyväksytty, mutta kyllä mä edelleen joka päivä haen pienistäkin asioista hyväksyntää ja jos joku arvostelee, niin kyllä se käy egolle.”

Kun Leskisen piti 80-luvulla ansaita kannuksensa tuottajana, se tarkoitti ympäripyöreitä työpäiviä. Luovassa flow-tilassa hän ei itse kuitenkaan tajunnut olevansa melkoisen poikki, kunnes ei pystynyt tekemään enää mitään.

”Sekin kun saa sanoa, että mulla on helvetisti kaikkea, on egon pätemiskeino. Siinä kokee itsensä jotenkin tärkeäksi, mikä on tosi tyhmää. Kyllä mä sen tiedostan, mutta se on yks osa rakennelmaa nimeltä Leri.”

Leskinen on oppinut, että väsymys tasoittuu, kun urheilee enemmän ja fiilistelee vähemmän viinipullon kanssa. Palautumistaidot ovat tarpeen etenkin intensiivisen Vain elämää -rupeaman jälkeen. Metsä, futis, formaattiin ja musiikkiinkin liittymättömien asioiden fiilistely sekä ystävät, joiden kanssa puhua avoimesti kaikesta, ovat tärkeitä.

Nykyisin suurena apuna Leskiselle tärkeän jämptiyden sekä monien liikkuvien osien hallinnan ylläpitämisessä on myös ”maailman paras assistentti”, musiikintekijä Lasse Mikkonen.

”Se, että kuunnellaan joku refebiisi ja pyritään tekemään lähelle samanlainen, ei ole kovin luova lähtökohta.”

Sielultaan Leskinen on eniten musiikintekijä, vaikka aika ei siihen juuri nyt riitäkään. Lähitulevaisuus täyttyy Samuli Edelmannin Vaiheet-levyjen tiimoilta toteutettavasta konsertista Kuopion sinfoniaorkesterin kanssa, Suvi Teräsniskan joulukonsertista Nokia-Areenalla ja muista tv-konserteista. Myös MTV:n Secret Song Suomi -tuotannon musiikillisena tirehtöörinä kuluu kuukausia.

”Koronavuosina tehtiin pari leffaa ja tein niihin biisejä. Enemmän haluaisin tehdä. Väkisin ei kuitenkaan voi puristaa. Kerään kyllä matskua puhelimeen ja tietsarille, että on mitä tehdä, kun aktivoidun. Sekin aika tulee varmasti.”

Tekeminen ei enää juurikaan tapahdu siten, että ”istunpa alas ja alan säveltää”, vaan musiikkia synnytetään ja kehitellään yhdessä jonkun kanssa, onhan Leskinen jalkapalloilija ja joukkuepelaaja. Varsinainen co-writing ei kuitenkaan inspiroi.

”Mun pitää tuntea tosi hyvin se ihminen, kenen kanssa teen. Kun menen uusien kanssa sessioon, niin vaistoan joskus niiden ajattelevan mun olevan äijä, joka on ollut sata vuotta alalla ja joka on vähän A&R Warnerilla ja tuntee kaikki”, Leskinen sanoo.

”Se, että kuunnellaan joku refebiisi ja pyritään tekemään lähelle samanlainen, ei ole kovin luova lähtökohta. Kuten ei sekään, että tehdään tietylle artistille, jonka ura on tietynlainen. Musaa tehdessä pitäisi tulla sielusta käsky, et nyt sun pitää tehdä näin. Mulle on inspiroivaa tehdä omasta mielestäni maailman paras biisi. Aivan sama kuka sen esittää.”

Leskinen on miettinyt paljonkin, missä näkee itsensä viiden vuoden kuluttua. Hän ei silti kaipaa tarkkaa suunnitelmaa.

”On mulla musikaaliunelma, josta oon aina tietyin väliajoin ihmisille puhunutkin. Samoin mua on ruvennut kiinnostamaan kovasti klasarimusa ja sen tuottaminen. En tiedä yhtään miksi, mutta sitäkin kohden oon matkalla. Se on vielä puhdas harrastus. Oma julkaisu kiinnostaa myös, olkoon se instrumentaalimusiikkia, poppia tai mitä ikinä.”

Leskinen uskoo, että kaikki maailmassa liikkuva energia vie häntä oikeaan suuntaan. Niin hänen urallaan on aina tapahtunut. Väkisin hän ei halua lähteä tekemään mitään.

”Kaikki kyllä ohjautuu sinne, minne pitääkin.”

Emma Gaalaan Vuoden Musiikintekijä -kategoria

Julkaistu

Suomen Musiikintekijät on pitkään pyrkinyt edistämään alalla kaivattua Vuoden Musiikintekijä -kategoriaa Emma Gaalaan. Asia on nyt vihdoin edistynyt.

”Vuosien mittaan olemme käyneet keskustelua Emma Gaalaa järjestävän IFPI:n kanssa tämän kategorian ja palkinnon synnyttämisestä, ja viimein aika on tälle valmis. Olemme hyvin iloisia, että viimein musiikintekijyys huomioidaan gaalassa sille kuuluvalla arvostuksella”, kertoo Aku Toivonen, Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja.

Emma-palkintoa ja ehdokkuuksia koskevien sääntöjen mukaisesti Suomen Musiikintekijät kokoaa Erikoisraadin, joka laatii viiden ehdokkaan short listin. Näistä ehdokkaista Päätuomaristo valitsee palkittavan suljettuna äänestyksenä.

”Vuoden Musiikintekijällä tarkoitetaan tässä kategoriassa nimenomaan tekijää, joka on tehnyt muille biisejä. Tekemisellä tarkoitetaan säveltämistä, sanoittamista ja sovittamista. Mittarina ja työkaluna Erikoisraati tulee käyttämään Emma-palkinnon sääntöjen mukaisesti kaupallista ja musiikillista menestystä osoittavia tietolähteitä”, Toivonen sanoo.

Ensimmäinen Vuoden Musiikintekijä -Erikoisraati on: Riku Mattila, Virpi Eroma, Marja Kortelainen ja Aku Toivonen (pj).

Vuoden Musiikintekijä -palkinto käsitellään gaalassa saman arvoisena muiden palkintojen kanssa, vaikka kyseistä palkinnonjakoa ei vielä televisioida tulevassa Emma Gaalan lähetyksessä.

Suomen Musiikintekijöiden koulutustutkimushanke käynnistyi

Julkaistu

Suomen Musiikintekijät käynnisti syyskuussa tutkimushankkeen ”Suomesta musiikintekijäksi kansainväliselle kentälle – koulutuksen nykytila ja tulevaisuuden tarpeet”. Sillä kartoitetaan musiikintekemisen koulutuksen nykytilaa Suomessa. Tavoite on tunnistaa kehityskohteita koulutuksen rakenteissa, sisällöissä ja saavutettavuudessa. Tarkastelussa ovat mukana yliopistot, ammattikorkeakoulut, keskiasteen oppilaitokset, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus.

Erityisesti tarkastellaan sitä, millaisia valmiuksia koulutus antaa työskentelyyn musiikintekijänä kansainvälisellä kentällä. Tutkimuksen taustalla ovat Music Finlandin julkaiseman Biisiviennin vision (2021) koulutukseen liittyvät strategiset tavoitteet, joiden omistajuus on Suomen Musiikintekijät ry:llä.

Music Finlandin tekemien selvitysten mukaan popmusiikin teosvienti on ollut kasvussa vuodesta 2006 lähtien, eikä kasvu ole laantunut pandemia-aikanakaan.

Osa musiikintekijöistä on päätynyt teosviennin pariin muodollisen koulutuksen kautta, osa itseoppineina. Painopiste populaarimusiikin koulutuksessa on ollut perinteisesti muusikkoudessa ja muiden tekemien kappaleiden tulkitsemisessa eikä niinkään musiikin tekemisessä. Tilanne on muuttunut kymmenen viime vuoden aikana, ja populaarimusiikin säveltämistä, sanoittamista, tuottamista ja sovittamista voi nykyisin opiskella useissa koulutusohjelmissa.

Koulutusten sisällöt vaihtelevat suuresti. Toisaalta musiikintekemistä on ulotettu hankepohjaisesti peruskouluun saakka, ja aktiiviseen musiikintekijyyteen liittyviä tavoitteita on sisällytetty nykyisiin opetussuunnitelmiin. Näiden tavoitteiden juurruttamisessa koulujen musiikinopetukseen on kuitenkin vielä haastetta.

”Koulutuksen kehityskohteiden tunnistaminen on tärkeä ruohonjuuritason askel suomalaisen kevyen musiikin teosvientipotentiaalin kasvattamiseen”, sanoo FT Riikka Hiltunen, joka toteuttaa tutkimuksen.

Jo olemassa olevan tiedon kokoamisen ja analysoimisen lisäksi tutkimuksen puitteissa kerätään haastattelu- ja kyselyaineistoa kentän eri toimijoilta, myös musiikintekijöiltä. Tulokset kootaan raportiksi ensi vuoden aikana.

“Uskon, että kentältä löytyy paljon hiljaista tietoa, jota yhteen keräämällä on mahdollista tunnistaa tärkeimmät kehityskohteet ja trendit sekä mahdolliset kuilut koulutuksen, Suomen ammattilaiskentän ja kansainvälisen musiikintekijyyden vaatimusten välillä”, Hiltunen toteaa.

Tutkimus rahoitetaan Teoston kansallisista varoista, jotka jäsenistön päättämin tavoin käytetään aatteellisen toiminnan ja luovan säveltaiteen edistämiseen. ”Tämä hanke tähtää suomalaisen musiikintekemisen valmiuksien kehittämiseen niin, että kansainvälistyminen voisi olla tekijälle itsestään selvä vaihtoehto. Lopulta on kyse sekä työmahdollisuuksien lisääntymisestä että kasvavista tekijänoikeustuloista,” täydentää Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen.

Musiikintekijöiden rahaston stipendit jaettu

Julkaistu

Musiikintekijöiden rahastoon lähetettiin vuoden 2022 toisessa haussa yhteensä 921 stipendihakemusta, kun kevään haussa hakemuksia vastaanotettiin 1142 kappaletta.

Rahaston toimikunta jakoi stipendivaroja yhteensä 142 450 euroa ja ne jaettiin kokonaisuudessaan yhteensä 64 hakijalle, eli noin 7% hakijoista sai tukea.

Valtaosa stipendivaroista, eli 98 900 euroa jaettiin 37 hakijalle työskentelystipendinä eli luovaan työskentelyyn tarkoitettuna tukena. Kaluston hankintaan tai esim. työhuonevuokraan tarkoitettua Hankintastipendiä jaettiin  33650 eurolla yhteensä 21 hakijalle. Residenssi- ja työskentelymatkoihin tarkoitetun Reissustipendin sai kuusi hakijaa, ja pitkäkestoiseen työskentelyyn tai esimerkiksi erityislaatuisiin tukemiseen tarkoitettua Erityisstipendiä ei jaettu.

Myönnetyt summat vaihtelivat 550 eurosta 3000 euroon.

Musiikintekijöiden rahaston toimikunnan puheenjohtaja Minna Huuskonen toteaa pandemian rauhoittumisen näkyvän nyt hakemuksissa.

”Syksyn stipendihakemuksissa näkyi selvästi pandemian hellittäminen. Hakemuksia tuli selkeästi vähemmän verrattuna kevään kierrokseen ja varsinkin työskentelystipendihakemusten määrä laski selvästi. Reissustipendejä haettiin sen sijaan huomattavasti enemmän pitkän tauon jälkeen.”

Musiikintekijöiden rahaston toimikunta jakoi stipendejä seuraavasti:

Työskentelystipendit

  • Jaettiin 37 kpl
  • Yhteensä 98 900 euroa
  • Myöntösummat vaihtelivat 1500 eurosta 3000 euroon

Hankintastipendit

  • Jaettiin 21 kpl
  • Yhteensä 33 650 euroa
  • Myöntösummat vaihtelivat 550 eurosta 3000 euroon

Reissustipendit

  • Jaettiin 6 kpl
  • Yhteensä 9 900 euroa
  • Myöntösummat vaihtelivat 600 eurosta 3000 euroon

Erityisstipendejä ei jaettu

 

Myönnetyt stipendit löytyvät klaavi.fi-sivustolta. Seuraava Musiikintekijöiden rahaston stipendihaku on helmikuussa 2023.

Musiikintekijöiden rahastosta on mahdollista hakea neljää erilaista stipendiä: Työskentelystipendi on tarkoitettu työskentelemiseen musiikintekijänä, eli säveltämiseen, sanoittamiseen ja sovittamiseen, Reissustipendi on tarkoitettu puolestaan säveltämisestä, sanoittamisesta tai sovittamisesta aiheutuvien matkojen kustannuksiin ja Hankintastipendi on tarkoitettu esimerkiksi luovaa työtä tukeviin laitehankintoihin ja esimerkiksi studion vuokraan parempien demoäänitteiden aikaansaamiseksi. Erityisstipendi puolestaan voidaan myöntää hakemukselle, jossa erityisen suuren tuen tarve on hyvin perusteltu ja hakijan tulee olla myös vakiinnuttanut asemansa musiikintekijänä.

Kaikki stipendit ovat tarkoitettu nimenomaan musiikintekemiseen, eikä esimerkiksi esiintymiseen liittyviin tarpeisiin. Hakijan ei tarvitse olla Suomen Musiikintekijöiden jäsen. Musiikintekijöiden rahastosta stipendin saanut ei voi saada seuraavan kahden hakukierroksen aikana stipendiä.

Musiikintekijöiden rahasto edistää ja tukee suomalaisten musiikintekijöiden toimintaa ja työtä jakamalla stipendejä. Rahastoa hallinnoi musiikintekijöiden etujärjestö Suomen Musiikintekijät ry.

Rahastoon siirrettävät varat ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten valokopiointikorvauksista.

ECSA-AEC 2023 Mentoring programme – Hae nyt mukaan naisille suunnattuun kansainväliseen mentorointiohjelmaan

Julkaistu

Ohjelman tavoitteena on lisätä sukupuolten yhdenvertaisuutta musiikkialalla ja jakaa osaamista. Voit hakea mukaan mentoroitavana tai mentorina. Osallistuminen on maksutonta. Hakijan tulee olla Suomen Musiikintekijöiden jäsen. Hae mukaan viimeistään 14.11.2022.

You are warmly invited to apply for the ECSA-AEC 2023 Mentoring programme that aims to serve as an introduction to the music industry for young female composers and songwriters that are beginning to approach their careers, with the help of female role models. The ultimate goal is to enhance gender equality within the sector.
ECSA members are invited to apply either as a mentor or a mentee.
Both composers and songwriters are invited to apply, from which six (6) mentors and six (6) mentees will be selected. Candidates might be interviewed regarding their availability to attend the six (6)-month mentoring session, composed of 3 individual online meetings (one every two months) as well as two in-person events, should condition permit (see below). It is highly recommended that mentees use notes during each session. After completing the three sessions, both mentors and mentees will submit their final evaluation form which will serve as a basis for a final report on the programme.
The programme has been initiated by AEC – European Association of Conservatoires under the “Supporting Female Artists initiative“, and has jointly been developed by ECSA – European Composer and Songwriter Alliance and EJN – Europe Jazz Network.
How to apply:
Applications must be submitted by using this form HERE and include the following requirements:
  1. Motivation statement (250 words max.)
  2. Special interests you have that might be helpful in matching mentors with mentees
  3. Biography and profile picture (for dissemination purposes)
  4. Links to music material (Spotify, SoundCloud, Vimeo, YouTube) and/or official website.
*The deadline for submissions is 14th November 2022.
You can find more information about the full Call here.
There are no expenses or fees.
Mentoring sessions will be composed of 3 individual online meetings, one every two months, starting from April 1st, 2023) as well as two in-person events, should condition permit:
  • Kick-off meeting in Brussels (21 March 2023)
  • Networking and dissemination event (November 2024 / location to be confirmed).
For these two in-person events, the programme will take care of costs such as accommodation, transportation, and per diem.
For any clarifications about the programme and/or the application process, please contact tatiana.papastoitsi@composeralliance.org.

Top 20 – Future Hitmakers -kurssin haku avoinna

Julkaistu

Top 20 – Future Hitmakers -kurssin tavoitteena on auttaa musiikin tekijöitä etenemään urallaan, verkostoitumaan muiden biisintekijöiden ja musiikkialan ammattilaisten kanssa sekä inspiroida luomaan uutta musiikkia. Kurssille haetaan vuosittain syksyllä ja uusi kurssi alkaa aina tammikuussa.

Kenelle kurssi on tarkoitettu?

Kurssille haetaan nuoria, lupaavia, aloittelevia musiikin tekijöitä, joilla on jo kokemusta biisien tekemisestä. Kurssi soveltuu myös tekijöille, jotka ovat jo osittain musiikkialalla tai menestyksen kynnyksellä.

Rohkaisemme hakemaan kaikkia sukupuoleen, kansalaistuuteen tai kulttuuritaustaan katsomatta. Arvostamme kaikkia tasapuolisesti ja tuemme monimuotoisuutta myös kurssilaisia valitessa. Oleellista on hakijan halu tehdä musiikin tekemisestä ammatti ja into luoda uutta musiikkia myös muille artisteille.

Hakijan eduksi katsotaan co-write -kokemus ja kiinnostus suunnata kansainvälisille markkinoille pop-musiikin tekijänä.

Kurssi on kohdennettu ensisijaisesti noin 17-30 -vuotiaille musiikintekijöille, sillä kurssin tarkoitus on kannustaa nimenomaan nuoria musiikintekijöitä alalle, mutta myös muun ikäiset voivat hakea mukaan.

Kurssi järjestetään pääosin suomeksi ja useat luennoitsijat ovat suomenkielisiä, mutta tuemme mielellämme myös niitä, joiden äidinkieli ei ole suomi. Olisi kuitenkin hyvä, jos ymmärrät suomea sen verran, että luentoja on mahdollista seurata.

Mitä kurssilla tehdään?

Kurssilla tunnetut musiikintekijät kertovat työskentelytavoistaan, biisiensä synnystä ja urapoluistaan. Lisäksi kustannus- ja levy-yhtiöiden edustajat valottavat alan lainalaisuuksia ja toimintamalleja sekä vinkkaavat, miten aloittelevat tekijät pääsevät mukaan bisnekseen. Kurssilla käsitellään myös kansainvälistä uraa, niin tekijöiden kuin kustantajienkin näkökulmasta.

Osallistujat pääsevät myös harjoittelemaan biisien tekoa co-write -kotitehtävinä ja saavat biiseistään palautetta alan ammattilaisilta. Kurssi huipentuu toukokuussa studiopäivään, jossa kurssilaiset tekevät päivän aikana co-write -tiimissä biisin.

Kurssilla korostuu myös tiivis yhteistyö musiikkialan eri toimijoiden kanssa.

Kurssin järjestävät yhteistyössä Teosto, Suomen Musiikkikustantajat ry, Suomen Musiikintekijät ja Music Finland.

Vuoden 2023 kurssin aikataulu, ohjelma ja puhujat

Future Hitmakers koostuu seitsemästä kurssikerrasta ja yhdestä studiosessiosta.

  • Kurssi järjestetään 23.1.-30.5.2023 välisenä aikana
  • Hakuaika vuoden 2023 kurssille on 3.10.-1.11.2022 Kaikki hakemukset luetaan ja olemme yhteydessä kaikkiin hakijoihin.
  • Osallistuminen edellyttää sitoutumista kurssikertojen lisäksi myös co-write -työskentelyyn ja tiiviiseen biisinkirjoittamiseen omalla ajalla kevään aikana.
  • Kurssi on osallistujille maksuton. Mahdolliset matka- ja majoituskulut on kurssilaisten kustannettava itse.
  • Tutustu kurssin ohjelmaan ja puhujiin!

Sijainti

  • Kurssipäivät pidetään pääosin musiikkijärjestöjen toimitiloissa osoitteessa Musiikin Satama, Keilasatama 2 A, 02150 Espoo (Keilaniemen metroaseman vieressä).