EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Tyhjäkasettimaksu digitaaliaikaan

Tekijä: Nina Lith

Tyhjäkasettimaksu digitaaliaikaan

Julkaistu

Tyhjäkasettimaksua on heinäkuun alusta lähtien ryhdytty perimään myös tietyistä digitaalisista tallennusvälineistä. Opetusministeriön päätöksellä niitä on maksettava myös tietokoneen avulla tallennettavista CD-levyistä (CD-R ja CD-RW) sekä erillislaitteella tallennettavista CD-levyistä (CD-R audio ja CD-RW audio). Edellisistä maksun suuruus on minuutilta 0,3 penniä ja jälkimmäisistä 3 penniä. Näin kertyvät maksut jaetaan musiikille samoilla periaatteilla kuin äänikaseteista eli C-kaseteista perittävät maksut.

Tyhjäkasettimaksuina on vuosittain jaettu Teoston joulukuun tilityksessä useita miljoonia markkoja musiikin tekijöille ja kustantajille. Tämän individuaalisen jaon lisäksi rahaa on jaettu myös kollektiivisesti, ja esimerkiksi Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön LUSES:n vuosittain jakamat lähes kaksi miljoonaa markkaa tulevat pääosin näistä varoista.

Kasettimaksun laajentuminen digitaalisiin tallenteisiin on periaatteellisesti tärkeä askel, vaikka sen merkitys rahassa ei vielä suuri olekaan. Tyhjien C-kasettien myynti on kääntynyt laskuun, ja osasyynä siihen ovat digitaaliset tallennusvälineet. Kehitys tulee varmasti nopeutumaan etenkin siinä vaiheessa, kun kodeissa ryhdytään tallentamaan digitaalisesti myös radiolähetyksistä.

Samaan aikaan EU:ssa valmistellaan päätöksiä tekijänoikeuksista tietoyhteiskunnassa. Yksi visaisia kysymyksiä on se, pitäisikö tekijän yksinoikeutta laajentaa koskemaan myös yksityistä digitaalisessa muodossa tapahtuvaa kopiointia. Analoginen C-kasetille kopioiminenhan on yksityiseen käyttöön sallittua ilman tekijän lupaa.

Tanskassa yksityinen digitaalitekniikalla tapahtuva kopiointi on jo kielletty. Musiikin oikeudenhaltijoita edustavat kansainväliset järjestöt ovat ajaneet samaa myös EU:ssa. Brysselissä ollaan kuitenkin odottavalla kannalla ja seurataan, mitä tekninen kehitys tuo tullessaan. Tänä aikana voivat valtiot kansallisella tasolla tehdä omia päätöksiään. Todennäköistä on, että Suomessakin jatketaan odottavaa linjaa.

On turha kieltää lailla sellaista, mitä ei käytännössä lainkaan pystytä valvomaan. Se heikentäisi lakien merkitystä, ja tekijänoikeuden alueella se vaikuttaisi muutenkin kielteisesti kansalaisten asenteisiin. Tekninen kehitys voi kyllä tuoda uudenlaisia valvontakeinoja, ja myös digitaalisen kopioinnin estäminen saattaa tulla mahdolliseksi. Huimimmat näkymäthän ovat sellaiset, että digitaaliseen äänitykseen kätketään koodeja, jotka tuhoavat kopion, elleivät kuuntelijan luvat ole kunnossa.

Musiikkiteosten joustava saatavuus ja leviäminen on tärkeää niin musiikin kuuntelijoille kuin tekijöillekin. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua tekijöiden moraalisten eikä taloudellisten oikeuksien kustannuksella. Tietyissä tilanteissa kätevintä voi olla sallia teosten rajallinen käyttö, kunhan se jollakin tavalla tekijöille korvataan. Näinhän on menetelty kotikopioinnin suhteen, kun sen haittojen kompensoimiseksi on kerätty ja jaettu tyhjäkasettikorvauksia. Ja samasta on kysymys myös silloin, kun ensi vuonna hallituksen esityksen mukaisesti ryhdytään maksamaan kirjastoapurahoja myös musiikin tekijöille ja esittäjille.

Martti Heikkilä

Lähdetään surffailemaan

Julkaistu

Jokin aika sitten surffailtiin vain järvillä ja meren lahdilla. Mutta nyt kun Elviksen toimistoonkin on saatu internet-yhteydet, surffiretki voidaan tehdä myös sisätiloissa ja syysviiman kiusaamatta.

Surffiretki alkaa tietysti Elviksen omilta verkkosivuilta, jotka löytyvät osoitteesta www.musicfinland.com/elvis/ 

(Olet jo löytänyt tänne, jihuu! Lisää ELVIS kirjanmerkiksi/suosikiksi heti!)

 Etusivulta löytyy tapahtumakalenteri, sivujen sisällysluettelo sekä lyhyt englanninkielinen selostus kansainvälisille vierailijoille. Kun sivuja surffataan syvemmälle, löytyy Selvis-artikkeleita numerosta 3/97 lähtien, Ylen Elvis-sopimus ja siihen liittyvät tariffit, Malmsten-säätiön apurahalomake, yhdistyksen esittelyteksti, johtokunnan kokoonpano, Edition Elvisin kustannusluettelo ynnä paljon muuta.

Sivujamme on kehuttu tyylikkäiksi ja selkeiksi, mistä kiitos kuuluu niitä jo pari vuotta ylläpitäneelle Petri Kaivannolle. Aluksi sivujen päätarkoitus oli kertoa yhdistyksestä ulkopuolisille surffaajille. Nyt suuntaus on se, että sivut palvelevat jäseniä antamalla tietoa ajankohtaisista ja vähän vanhemmistakin asioista. Eli jos vaikka uuden jakosäännön kiemurat ovat päässeet unohtumaan, sieltä ne löytyvät.

Elvis-sivuista on siis kehittymässä tietoarkisto, josta internetin ulottuvilla oleva jäsen löytää faktoja silloin, kun jäsenkirjeet ovat hajallaan tai hukassa. Sivuilta löytyy myös kontaktipalsta sekä osasto, jonne on koottu linkkejä muilla alan verkkosivuille. Kontaktipalstaltakin pääsee linkin avulla suoraan vaikkapa Musicmakers Oy:n sivuille osoitteeseen

www.musicmakers.fi

Käydään siellä ja opiskellaan hetki mainosmusiikin tilaamista tai tutkitaan, mitä sivuilla kerrotaan jäsenestämme Esa Niemisestä.

Palataan takaisin Elvis-sivulle ja jatketaan linkkien kautta Teoston osoitteeseen

www.teosto.fi Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto TEOSTO ry.

Teoston etusivu saisi vielä selvemmin kertoa, mikä reitti on musiikin tekijöille ja mikä musiikin käyttäjille. Tekijöille tarkoitetun osaston otsikkona on Musiikin tekijäasiakaspalvelu. Sieltä löytyy mm. uusi jakosääntö kokonaisuudessaan (mutta ei ainakaan vielä niitä soveltamisohjeita, jotka postitettiin kesäkuun tilityksen mukana). Otsikon Teosto-info alta löytyy alaotsikko Esitetyimmät teokset Suomessa. Se kertoo, että Satulinna oli vuoden 1996 esitetyin musiikkiteos Suomessa ja Yö Altailla 40:s.

Mutta palataan Elvis-sivujen linkkiosastoon ja käydään seuraavaksi Muusikkojen liitossa osoitteessa

www.musicfinland.com/sml/

Luetaan Muusikko-lehdestä ne Elviksen jäsenten haastattelut, jotka aikaisemmin ehti vain selata; Nono Söderberg (5/98), Janne Louhivuori (4/98) ja Aija Puurtinen (3/98). Katsotaan, ketä liiton toimistossa on nykyisin töissä (ainakin talouspäällikkö Jouni Nieminen vaikuttaa valokuvankin perusteella uudelta kasvolta) sekä tutkitaan uusin liksalista, jonka mukaan äänilevyn miksauksesta pitäisi saada 145,30 mk tunnilta. Tulostetaan vielä omalle printterille työsopimuslomake.

Sitten takaisin Elvis-sivulle uusia linkkejä etsimään. Hypätään tällä kertaa kansainväliset linkit yli, samoin Sibelius-Akatemia ja käydään suomalaisen musiikin internet-pioneerin Jarmo Latva-Äijön vuodesta 1994 ylläpitämillä Rockdatan sivuilla osoitteessa www.sjoki.uta.fi/~latvis/rockdata.html Rockdata

Sieltä vasta tavaraa ja linkkejä löytyykin. Etusivulla kerrotaan, että käyntejä on ollut jo 914.000 (kesäkuussa oli 800.000, joten pian menee miljoona rikki). Uusien julkaisujen osastolta löytyy linkki levy-yhtiö Sonyn sivuille. Siellä tarvittaisiin kuitenkin salasana, jollainen luvataan vain kauppiaille ja toimittajille mutta ei tavallisille sukankuluttajille. “Tyhmää”, kommentoi Latvis.

Rockdatasta löytyy linkki myös uuteen virtuaaliseen levykauppaan Boxmaniin osoitteessa www.boxman.fi

Sen levykaupasta pitäisi löytyä jo 100.000 nimikettä. Tilauksen voi jättää näille sivuille, levyt luvataan postissa siten, että toimitusaika on kahdesta päivästä viikkoon. Ruotsissahan Boxmanilla on jo 5 prosentin osuus äänitteiden vähittäiskaupasta. Yrityksen taustaltahan löytyy mm. entinen SAS:n pääjohtaja Jan Carlzon sekä Roxette ja Ace of Base -yhtyeiden jäsenet.

Heti etusivulla luvataan Ultra Bran Kroketti, Sanna Kurki-Suonion Musta ja Kauko Röyhkän Puiden alle tarjoushintaan eli 89 markalla. Apulannan Singlet 93-97 on vain 69 markkaa. Nopea vilkaisu lastenmusiikin osastoon kertoo, että Ansa ja Oiva veturiorkestereineen lähtisi 69 markalla ja Fröbelin Palikoitten Hippulat vinkumaan 45 markalla.

Vilkaistaampa toimitusehtojakin: Jokaisen lähetyksen yhteishintaan lisätään 15 markan postikulut. Lasku seuraa paketin mukana kotiin tai luottokortilla voi maksaa heti. Jos lasku tulee kotiin, voi kerralla tilata enintään 500 markalla. Lasku on maksettava kymmenessä päivässä, minkä jälkeen voi tilata lisää. Levyjä ei siis toimiteta postiennakolla vaan systeemi perustuu siihen, että tilaajat todella myös maksavat laskunsa.

Mutta ei tehdä kauppoja vielä vaan käydään ensin katsomassa netin muuta levytarjontaa. Elvis-sivujen kautta löytyy linkki osoitteeseen surf.to/intro Intro

Se on uusi suomalaisen musiikin esittelypaikka, josta näyttää löytyvän linkit kymmeneen levykauppaan, muutamaan levy-yhtiöön ja ohjelmatoimistoon sekä yli sadan bändin kotisivuille. Katsotaan mitä jäsenestämme Tero Vaarasta kerrotaan osoitteessa mamba.planet.fi

Nopea vilkaisu osoittaa, että Teron saama Juha Vainio -palkinto on jo uutisoitu. Uutisen päätteeksi Tero kiittää. Historia-osastolta löytyy sitten lauluntekijän selostus urastaan 70-luvulta tähän päivään. Kannattaa lukea.

musicfinland.com Takaisin risteysasemalle eli Elvis-sivuille ja sieltä uuden linkin kautta osoitteeseen www.musicfinland.com

Tämä on se paikka, jossa Elviksellä on “webbihotelli”. Muusikkojen liitto on systeemissä mukana ja me olemme vuokralla, toistaiseksi vapaamatkustajina. Lyhyt käynti etusivulla kertoo, että tämä kohde on suunnattu niille kansainvälisille vierailijoille, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisesta musiikista. Otsikon “Arctic Paradise” alta esimerkiksi löytyy uutta kansanmusiikkia Värttinästä JPP:hen Phillip Pagen esittelemänä.

Mutta palataan lähtöruutuun. Ja tehdään Elvis-sivun linkin kautta lyhyt ulkomaan matka ruotsalaisen sisarjärjestömme SKAP:n sivulle osoitteeseen www.skap.se SKAP

Sieltä löytyy mm. kaikkien SKAP:n jäsenten nimiluettelo aakkosjärjestyksessä. Toisten nimien perässä on sähköpostiosoitteet ja muutamilla on myös www-osoitteet. Muita yhteystietoja ei ole.

Tehdään sama pyrähdys kotimaassa Suomen Säveltäjien sivulle osoitteeseen personal.eunet.fi/pp/compose/

Jatketaan sieltä linkin kautta vaikkapa Kari Rydmanin kotisivulle (Kari on sekä SS:n että Elviksen jäsen) osoitteeseen www.sci.fi/~s151036j/rydman/

Kun tällä sivulla on edetty tutkimaan Rydmanin suvun historiaa 1600-luvulta lähtien, aloitetaan surffailu taas alusta. Koska Elvis-sivuiltakaan ei vielä pääse kaikkiin hyödyllisiin paikkoihin, etsitään käsiin seuraava osoite, joka on Taiteen keskustoimikuntaan www.minedu.fi/artcoun/

Täältä löytyy ajan tasalla olevat tiedot Taiteen keskustoimikunnalta ja valtion taidetoimikunnilta haettavista apurahoista ja avustuksista. Täältä pääsee linkkien kautta myös alueellisten taidetoimikuntien sivuille. Esimerkiksi Hämeen taidetoimikunnan sivuilla kerrotaan, että apurahojen hakuaika on edellisvuoden joulukuu.

Valtion apurahat ovat tietysti sidoksissa valtion budjettiin. Seuraavaksi voisikin käydä katsomassa, millaisia määrärahoja löytyy hallituksen esityksestä vuoden 1999 budjetiksi. Se löytyy osoitteesta www.vn.fi/vm/suomi/julktal/budjetit.htm

Siellä kun aikansa seikkailee, löytyy myös se tieto, että budjettiin on ensimmäistä kertaa saatu määräraha (500.000 mk) musiikin kirjastokorvauksiin.

Mutta jätetään budjetti ja käydään vielä katsomassa, mitä suomalaisilla tanssipaikoilla on luvassa. Suomen tanssipalvelin löytyy osoitteesta https://org.utu.fi/harrastus/tanssi/

Tästä osoitteesta pääsee tutkimaan, mitä eri tanssipaikoilla on ohjelmistossa lähiaikoina. Sivulta löytyy myös eri orkesteiden ja artistien keikkalentereita ja yhteystietoja sekä linkkejä kotisivuille.

Tätäkin reittiä voisi surffailua jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta nyt alkavat aika ja palstamillimetrit loppua. Yhdessä paikassa pitää kuitenkin vielä poiketa. Suomalaisen Musiikin Osuuskunta SMOK löytyy osoitteesta www.smok.com

SMOK on musiikin ammattilaisten vuosi sitten perustama osuuskunta, jonka tarkoituksena on verkottaa riippumattomat musiikkituottajat, artistit ja muut alalla toimivat tahot yhdeksi kokonaisuudeksi. Hallituksen puheenjohtaja on Raul Wikström ja toimitusjohtaja Bianca Morales.

Näin surffailtiin tällä kertaa. Saman retken voi tehdä internetissä Elviksen kotisivulta käsin heti, kun Kaivannon Petri on sijoittanut tämän tarinan sinne ja linkittänyt osoitteet. Hyvää matkaa!

Martti Heikkilä

PS. Jos Sinulla (tai bändilläsi) on omat verkkosivut, ja haluat Elvis-sivuille www-osoitteesi sekä linkin omille sivuillesi, ilmoita siitä toimistoon.

Jussin Jupinat

Julkaistu

Se on sitten myös kesä vietelty. Pohjavedet tiettävästi riittävät ja vähälumista talvea odotellaan jos vuoden sadearvot pitävät keskimäärin paikkansa. Kesään kuului monia tapahtumia kaikkien alojen harrastajille ja tekijöille. Kilvoiteltukin lienee niin kupletissa, tangolaulussa, eukon kannossa kuin veivin heitossakin.

Kesään kuului myös Teoston yleinen tilitys ja elokuun loppuun oli aikaa siitä tehtävään huomautukseen. Tilityksen oikeellisuus riippuu varsinkin elävien esitysten osalta esittäjien raportoinnista. Radioyhtiöiden esitysraportointi lienee varsin hyvällä tasolla. Omalta osaltani huomasin eräiden esitysten tilityksen puuttumisen ja tiedustelin hieman asian perään. Selvisi, ettei ongelmana ollut raporttien puuttuminen, vaan tilaisuuden järjestäjä ei ollut maksanut Teostolle musiikin käytöstä, joten kyseisiä esityksiä ei myöskään oltu tilitetty. Tämä vain esimerkkinä raportoinnin ja tilityskäytännön ongelman monitahoisuudesta, jota tullaan käsittelemään syyspaneelissamme myöhemmin ilmoitettavassa paikassa maanantaina 26. lokakuuta. Paneelissa keskustelevat ainakin musiikin tekijät, esittäjät ja Teoston edustajat.

Valtion talousarvioesitys julkistettiin ensimmäisenä syyskuuta. Talousarviossa opetusministeriön hallinnonalan osuus sisältää muiden muassa myös musiikin tekijöitä kiinnostavia seikkoja. Myönteistä on ministeriön osuuden kasvusuunta muutamilla prosentin kymmenyksillä ja myös selvänä rahana. Tekstissä painopistealoja määriteltäessä esiin nousevat sanat ovat työllisyys, tietoyhteiskunta, tutkimus, tietoteollisuus ja opetus. Näyttää siltä, että erilaisten kulttuuriavustusten myöntäminen tapahtuu yhä enenevästi veikkausvoittokertymästä.

Uutena hankkeena talousarvioesitys sisältää äänitteiden ja nuottien kirjastokorvausjärjestelmän käynnistämisen 0,5 milj markalla. Tämän taustalla on Suomen Säveltäjien, Muusikkoliiton ja ELVISin tekemä aloite. Johtokuntamme oli juuri pohtimassa tehdyn aloitteen “paimentamista” ministeriössä kun saimmekin pyynnön saapua neuvotteluun jo esitykseen tehdyn määrärahan käytännön järjestelyistä.

Nyt käytettävissä olevan ajan puitteissa on päädytty siihen, että mahdollista lakia ja asetusta valmisteltaessa nyt käyttöön tuleva raha jaetaan apurahoina hallinnollisin päätöksin. Edellä mainitut järjestöt ja Opetusministeriö valmistelevat hakukäytännön lautakuntineen ja apurahat julistetaan haettavaksi vielä kuluvan vuoden aikana. Asiasta tullaan tiedottamaan julkisin ilmoituksin ja tietysti myös Selvisissä ja jäsentiedotteissamme.

Toimeliasta syksyä toivottaen

JUSSI

Teoston uudet jakosäännöt

Julkaistu
(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Mikään ei ole enää normaalia

Lyhyt kertaus siitä, kuka uudessa jakosäännössä “rahoittaa” sovittajan osuudet:

Vaihtoehtoja on kolme:

1. Oletusjako, jossa säveltäjä yksinään antaa sovitusosuudet ja allekirjoittaa teoskortin.

2. Tasaava muuntelujako, jossa säveltäjä, sanoittaja ja kustantaja antavat kaikki yhtä paljon osuuksia ja allekirjoittavat teoskortin.

3. Muu jako. Tavallisin niistä on se vaihtoehto, jossa säveltäjä ja sanoittaja antavat yhtä paljon osuuksia ja allekirjoittavat teoskortin. Kunkin prosenttiosuus koko teoksesta merkitään silloin teoskortin oikeassa reunassa olevaan sarakkeeseen. Manusteoksessa ne ovat : säveltäjä 41,67, sanoittaja 41,66, sovittaja 16,67. Kokonaan kustannetussa teoksessa vastaavat luvut ovat: säveltäjä 27,78, sanoittaja 27,78, sovittaja 11,11 ja kustantaja 33,33.

Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole perusjako tai normaalijako. Teosto kyllä soveltaa oletusjakoa, silloin kun mitään vaihtoehtoa ei teoskortista ole erikseen valittu. Normaalia on kuitenkin se, että oikeudenhaltijat erikseen sopivat, miten sovittajan osuudet muodostuvat. Sovittajan osuudet voivat muussa jaossa olla myös pienempiä kuin 16,67 tai 11,11.

Myös vanhojen teosten uusissa sovituksissa käytetään uutta jakosääntöä. Ja kaikki edellä sanottu koskee myös käännöksiä.

Voiko sovittajan osuus olla suurempi kuin 16,67% tai 11,11%?

Teoston johtokunta päätti kesäkuussa muutamista uuden jakosäännön tulkintakysymyksistä. Niistä tiedotettiin asiakkaille kesäkuun tilityskirjeen mukana olleessa tiedotteessa.

Päätöksen mukaan Teoston ohjelmistotoimikunta voi hyväksyä sovitusosuudet, jotka ovat suurempia kuin 16,67% (manuksessa) tai 11,11% (kustannetussa). Ohjelmistotoimikunta voi erittäin painavista syistä hyväksyä vaihteluvälistä poikkeavan sopimusjaon, jos:

1.tekijät perustelevat poikkevan jaon teosilmoituksen yhteydessä,

2.peruste on osoitettavissa itse teoksessa ja

3.ohjelmistotoimikunnalle toimitetaan aineisto (nuotti tai äänite) sekä teoksen alkuperäisestä versiosta että sovitusversiosta.

Samaa periaatetta sovelletaan myös siinä tilanteessa, jossa säveltäjä ja sanoittaja haluavat keskinäisessä jaossaan poiketa vaihteluvälistä 75/25.

Jos uusi jakosääntö tai sen tulkinta askarruttaa, soittakaa toimistoon. Jakosäännön teksti kokonaisuudessaan löytyy Teoston kotisivuilta.

Laulelmien ja hengellisten virheet kuntoon…

Teosto on korjannut virheen, joka koski laulelmien ja hengellisen musiikin jakoa. Virhehän oli se, että näissä teoslajeissa sovellettiin vanhan jakosäännön aikana vakavan musiikin jakoa. Säveltäjän ja sanoittajan keskinäinen suhde oli siinä 66,67/33,33.

Teosto muuttaa nyt näiden teosten jaon kevyen musiikin mukaiseksi (eli sellaiseksi kuin kevyen musiikin jako oli vanhassa jakosäännössä. Manusteoksessa ilman sovitusta jako on tällöin 58,34% säveltäjälle ja 41,66% sanoittajalle. Kokonaan kustannetussa teoksessa jako on 33,34% säveltäjälle ja 33,33% sanoittajalle.

Jos tekijät ovat teosilmoitusta täyttäessään tarkoituksellisesti valinneet vakavan musiikin jaon, on heidän ilmoitettava asiasta Teostolle 30.10.1998 mennessä. Pelkkä sanoittajan ilmoitus riittää, sillä hänen osuutensahan tällöin pienenee.

Korjattua jakoa sovelletaan sitten seuraavasta tilityksestä lähtien. Takautuvasti ei muutoksia tehdä.

Saiskos luvan sovittaa?

Julkaistu
(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Koska minä orkesterini Turo’s Hevi Geen kanssa levytän ja esitän pääasiassa muiden sävellyksiin rukkaamiamme omia sanoituksia tai jopa käytämme joskus sävellyksen lisäksi isoja osia originaalista tekstistä, tulee meidän silloin toki saada teoksiimme kaikkien oikeudenomistajien lupa. Hyvä niin, sillä satumme kunnioittamaan tekijänoikeuksia.

Toki myönnän, että tehdessämme yhdeksän vuotta sitten ensimmäistä Santapaperia-levyämme emme olleet sekä oman että levy-yhtiön kokemattomuuden vuoksi tarkalleen perillä, kuinka näissä asioissa tulee menetellä. Levy sisälsi huikeat määrät sävel-inserttejä sieltä täältä, ja niiden soitua tiuhaan radiossa alkoivat monet – syystäkin – ihmetellä, että tuota ei ollut minulle kerrottukaan. Niinpä menikin lähes vuosi Teoston ja kaikkien asianosaisten kanssa neuvotellessa, että saimme kaikkia tyydyttävät teosilmoitukset aikaiseksi. Lakituvilta onneksi vältyttiin, mutta prosessi otti joka tapauksessa voimille.

Sitten kuulimme jostakin, että jos tekee mieli versioida jokin laulu, siihen pitää hakea lupa seuraavalla tavalla: Teostosta saa laulun kaikki rekisteröidyt tiedot; säveltäjät, sanoittajat, sovittajat, kustantajan. Sitten laaditaan kohtelias kirje kustantajalle, jossa lupaa pyydetään (en tiedä vieläkään, puhutaanko nyt sovitus- vai mistä luvasta). Manus-tapauksissa posti lähtee tietenkin suoraan tekijöille. Jo tuossa vaiheessa kirjeen liitteeksi kannattaa laittaa laaja esittely artistista sekä tietenkin se uusi teksti ja myös mahdollinen nuotinnos uudesta sovituksesta, jota emme tosin ole koskaan tehneet, koska emme osaa nuotteja. Englanninkielisen piisin uusi suomenkielinen teksti tulee kääntää sanasta sanaan jälleen englanniksi siten, että samat rivit on ladottu vierekkäin. Sitten vain odotetaan vastausta.

Originaalien suomalaislaulujen kanssa menettely on aika helppoa, jos tekijät vielä elävät. Heille voi vaikka heti ensimmäiseksi soittaa suoraan ja kysyä, mitä mieltä he hankkeesta ovat. Vastaus, on se sitten myöntävä tai kieltävä, tulee hyvin nopeasti. Ongelmana ovatkin ulkomaiset teokset! En millään jaksa ymmärtää, että vaikka lauluja kustannetaan juuri sillä tarkoituksella, että niitä myydään mahdollisimman moneen paikkaan, niin kuitenkin, kun lupia haetaan varsinkin suurilta kustantajilta, tuntuu, ettei heitä kiinnosta aineistonsa kaupankäynti lainkaan.

Kerronpa joitain matkan varrella sattuneita tapauksia: Haimme Jukka Kuoppamäeltä lupaa tehdä uusiksi kappale Sininen ja valkoinen. Siispä lähetimme kohteliaan kirjeen hänelle Saksaan uuden Punaiset on silmät -tekstin kanssa. Jukka vastasi käsinkirjoitetulla kirjeellä aloittaen: “Annan luvan…“ ja myöhemmin jatkoi: “…toivon, ettei Suomen kansa pidä sitä pyhäinhäväistyksenä.“

Kerran pyysimme Juice Leskiseltä lupaa Kaksoiselämää-kappaleen versiointiin nimellä Portsarin elämää. Vastaus tuli nopeasti: “Huono vitsi, ei käy!“ Parin vuoden päästä ajattelimme kysyä lupaa uudestaan. Tuolloin pääsin neuvottelemaan maestron kanssa asiasta kasvotusten. Lopuksi Juice käski minun kirjoittaa tekstin muutaman kerran uudestaan, ja muistaakseni kuudennen version jälkeen sain faksin, jossa luki: “Minun puolestani Portsarin elämää on nyt kypsä vaikka äänitteelle tallennettavaksi.“ Hän oli siis tarkka siitä, että jos hänen nimensä näkyy krediiteissä, ei jälkikään saa olla mitä sattuu.

Kahteenkin kertaan olemme pyytäneet Pentti Viherluodolta lupaa laulunsa Puhelinlangat laulaa muunnokseen Puhelinlangat kaulaan. Hän kielsi sen sekä suullisesti että kirjallisesti. Perusteluina hän mainitsi laulun olevan niin olennainen osa Katri-Helenan uraa, ettei se ansaitse moista käsittelyä. Toinen, erittäin ymmärrettävä syy oli, että laulun teksti on hänen edesmenneen veljensä tekemä, ja tätä hän haluaisi myös kunnioittaa. Siispä luovuimme k.o. piisistä samantien, vaikkakin hampaat irvessä, sillä versiomme olisi ollut hiton hauska. Huomautettakoon, ettei tekstimme ole rienaava, törkeä eikä millään tavalla loukkaava, vaan ainoastaan tarina puhelinlankoja keskiyöllä korjaavasta sankarista.

Useimmiten ulkolainen kustantaja ei vastaa lupapyyntöihin millään tavalla. Siis ei myönnä eikä kiellä. Ei useiden faksausten ja soittojen jälkeenkään. Ilmeisesti pitävät Suomea sen verran periferisenä paikkana, etteivät näe siitä olevan mitään hyötyä heille. Jos nyt lupa sitten heltiääkin, täytyy kaikki tekijänoikeudet luovuttaa alkuperäistekijöille ja kustantajalle. Suomenkielisestä tekstistä ei siis saa edes alisanoittajan osuutta, sovitusosuuksista tai alikustantamisesta puhumattakaan. Ainoana poikkeuksena täytyy mainita Prestige Music ja John Fogertyn kappaleet Proud Maryja Molina, joiden suomennoksista saan kahdeksan prosenttia mekanisointiteostoja!

Niinpä niin, näitä olisi vaikka kuinka paljon: parhaillaan ovat puolisen vuotta olleet luvanhakukierroksella kappaleet Singin’ the blues, Let’ s stick together, Rubber bisquit jne… Ja sitten meiltä vielä kysellään, miksei levytystahtimme ole tiiviimpi. Missähän vaiheessa mokoma vaikeneminen voitaisiin tulkita myöntymisen merkiksi? Ai niin: kappaleesta Teenage nervous breakdown saimme jo neljän kuukauden ja kymmenen faksin jälkeen vastauksen: Ei käy!

 

Maankiertäjä Jukka Salminen

Julkaistu
(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Näinä päivinä hämeenlinnalainen Jukka Salminen viettää pyöreitä vuosia.

”Olen 10 vuotta maksanut yrittäjäeläkettä lauluntekijänä, taidan pitää juhlat!” Rakentajan pojasta tuli peruskoulun luokanopettaja, josta tuli laulaja ja lauluntekijä. Osa hänen lauluistaan on suunnattu aikuisille, mutta nyt ei puhuta niistä.

Jukan kohderyhmä viettää aikansa päiväkodissa ja ala-asteella. Lauluntekijä ei saa pudota kyydistä. Kesän ehdoton laji oli rullaluistelu. ”300 kilometriä meni rikki. Mutta mulla on sauvat mukana. Pitää vahvistaa käsilihaksia, kun mä oon niin hintelä.”

Kunnon perheenisänä Jukka hoitaa muun muassa pari äänekästä kotityötä, imuroinnin ja ruohon leikkuun. ”Ne ovat mainio keino sulkeutua omaan maailmaan, ainakin kodissa, jossa koko ajan soi, kun lapsetkin laulaa ja soittaa. Ja samalla olen hyvä isä, kun eteen oikeeta työtä!” Monien liikuntalajien lisäksi tämän lauluntekijän tärkeimpiin harrastuksiin kuuluvat puutyöt. ”Tyyliin ’katsotaan mitä tulee’”. Viimeksi tuli terassi eli ”laituri pihaan, kun satoi niin paljon”. Rakentaminen ja laulunteko sopivat yhteen. Vai? ”Isäni oli rakennusmestari, joka myös piirsi ja suunnitteli taloja ja teki sitten tarkasti suunnitelman mukaan. Minä taas en niin suunnittele, en rakentamisia enkä lauluja. Pahin kynnys on työn aloittaminen. Kun sen ylittää ja pääsee alkuun, niin ei valmista heti tule. Parin tunnin työ voi mennä roskiin, mutta nykyisin tuntuu jo hyvältä, kun on jotain roskiin heitettävää.”

Opettaja Salminen ei ole toiminut opettajana. ”Aattelin ensin tehdä jotain muuta.” Kuoroharjoitukset parikymmentä vuotta sitten osoittivat tietä siihen muuhun: Yksi laulajista, Liisa Pukkila, toi Jukalle runonsa ja kysyi ’säveltäisitkö’. Jukka sävelsi, ja Saviruukku soi yhä. ”Ja kun innostajani, pianonsoiton opettajani, Pekka Viljanen irrotti mun sormet nuoteista – olin soittanut klassista pianoa – avautui jotain, mikä sisälläni jo oli vaikka ei vielä tiedossani. Ja kun hän pyysi ’voisitko säveltää lapsille jotain’, tein Hyvä ystävä -musiikkinäytelmän. Se äänitettiin ja tähän mennessä sitä on myyty melkein 10 000.”

Niin alkoi Jukan ura lastenmusiikin tekijänä. Lastenmusiikin? ”Mua ärsyttää se sana. Sanon mieluummin perhemusiikki. Sillä mikä on lastenmusiikkia? Sen määrää ja määrittelee lapsi, en minä. Kun katson meidän 2-vuotiasta, joka kuuntelee isonsiskon sellon soittoa tai oopperaa tai jotain muuta ’aikuisten’ musiikkia – miten hän syventyy siihen, tanssii … sano siihen sitten, että hei, toi ei ole lastenmusiikkia! Tietysti, kun pyydetään tekemään laulu päiväkodille, otan huomioon lapsille sopivan äänialan ja ymmärrettävät sanat. Mutta lastenmusiikki ei ole eikä se saa olla lapsellista musiikkia.

Lastenlaulujen pitäisi olla sellaisia, että myös vanhemmat jaksaa kuunnella niitä autossa vielä kymmenennenkin kerran – todellista perhemusiikkia siis! Sellaisen etsiminen ja löytäminen kiehtoo ja on haaste, sillä mulle sanojen tekeminen on vaikeampaa kuin säveltäminen.”

Arvostetaanko lastenmusiikkia (sallittakoon sana)? Entä lastenmusiikin tekijää? ”Joskus ennen mietin, pitäiskö tehdä jotain muuta kuin ’lastenmusiikkia’, että pääsis esille. Nyt ajattelen, että tää on mun paikkani, mun tehtäväni. Ja jos ajattelee työaikaa tai työympäristöä – mieluummin menen aamulla kouluun kuin illalla kapakkaan soittamaan. Kahdelta iltapäivällä mulla saattaa olla jo kolme konserttia takana.”

Opettajan koulutuksesta lienee hyötyä lastenmusiikkia tekevälle ja esittävälle? Jukka myöntää mutta toteaa, että ”parasta koulutusta on elää lasten kanssa”. Kysymykseen koulutuksesta hän sisällyttää myös sisäisen koulun, kasvun ihmisenä. ”Kova mutta kieltämättä hyväkin koulu on ollut kateus: se, että löytää itsestään kateutta, ja sitä työstämällä löytää oman ainutlaatuisuutensa, sen että en ole eikä minun tarvitse olla joku muu.”

Lapsiyleisö on lahjomaton. ”Lasten palaute on aina välitön ja aito – ne silmät ja se laulamisen into! Se saa jaksamaan. Esiintyjänä mulle tärkeintä ja palkitsevinta onkin yhteys, kontakti lasten kanssa. Me lauletaan aina paljon yhdessä; usein kuljen langattoman mikin kanssa yleisön joukossa. Silmistä näkee, kenen luokse voi mennä. Yleensä lasten ujous karisee nopeasti. He lähtevät lauluihin mukaan herkemmin kuin aikuiset.

Jos en saa yhteyttä yleisöön, kellot soi: Jukka, missä vika? Etkö ole valmistautunut kunnolla? Etkö ole täysillä mukana? Nyt tosin olen oppinut jo ajattelemaan, että yleisökin saattaa olla väsynyttä.”

Jukka on maankiertäjä. Pari sataa konserttia vuodessa päiväkodeissa, kouluissa, tapahtumissa, musiikkisaleissa, jumppasaleissa, toreilla, seurakuntakodeissa … ”Esiinnyn mieluummin hikisessä jumppasalissa kuin hienossa musiikkisalissa. Se on joku tunnekysymys: mun musiikki on arkista ja kansanomaista.”

Konserteissaan Jukka sitoo laulunsa usein johonkin juttuun. ”Haluaisin yleisön kokevan: me ollaan mukana jossakin tarinassa. Siis etten vain laula ja laulata, vaan että siihen liittyisi jotain muuta.” Yksi menestynyt ’jotain muuta’ on viime vuonna valmistunut, jo yli 100 kertaa eri puolilla Suomea esitetty Zooppera, musiikkikertomus Nonni-aasista ja suuresta merimatkasta. Yksittäisten laulujen lisäksi Jukka Salminen onkin tunnettu musiikkinäytelmistään. ”Niitä tekee mieli tehdä lisää. Näytelmällisiä juttuja koko perheelle.”

Uusin, keväällä julkaistu, on Ihmeellinen palapeli, musiikkikertomus matkasta Etelä-Amerikkaan. ”Se on tilaustyö, ja liittyy siihen, kun olin viime vuonna tutustumassa Suomen Lähetysseuran ja Suomen Pipliaseuran lukutaitoprojektiin Venezuelassa ja Kolumbiassa.” Sanat siihen niin kuin useimpiin musiikkikertomuksiinsa ja lauluihinsa Jukka on tehnyt itse. ”Mutta sävellän myös muiden tekstejä. Uusi sanoittajalöytö on tamperelainen Merja Salonen, jonka vekkulit tekstit ovat mannaa. Huumoria ja vekkuluutta tarvitaan! Niitä tahdon lauluihini. Minussa elää yhä kymmenvuotias poika. Ja sille teen lauluni aina ensin!”

Kaija Kärkinen – nainen laadukkaiden sanojen takana

Julkaistu
(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Työparin Kallio&Kärkinen jäsen Kallio on Elvisin jäsen, mutta tällä kertaa minua kiinnostivat ennen kaikkea sanoittamisen salat. Elvis-postia Kaija on toki Ilen kautta saanut lukea, samassa osoitteessa kun asuvat. Sain Kaijan kiinni työn touhusta sadetta tihruttavana elokuun iltapäivänä.

Minkälaisten töiden parissa puuhaat tällä hetkellä?

Itse asiassa sain juuri 10 minuuttia sitten yhden tekstin valmiiksi uudelle, tulevalle levyllemme, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuoden alkupuolella. Olen viime aikoina, omien tekstien lisäksi, tehnyt sanoituksia myös muille, lähinnä iskelmäpuolelle. Mutta juuri nyt aion syyskuun keskittyä täysin oman levyn tekstien puurtamiseen. Uuden levyn teemaksi, noin tekstien puolelta, näyttää kehkeytyvän ”kohtaamisia ja eroja”. En ole teemaa mitenkään hakemalla hakenut, vaan se näyttää kiteytyvän luonnostaan näihin kohtaamis- ja erotarinoihin.

Minkälainen on työprosessi perheessänne? Tulevatko sanat vai sävel ensin?

Yleensä teen Ilen kiikuttamaan kitarademoon tekstin. Mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Minähän kuljetan mukanani muistivihkoa, johon kirjoitan ylös tajunnasta pomppaavia ideoita, kertosäkeiden pätkiä tai hyviä, ihmisiltä kuulemiani lausahduksia. Tai jos vihko ei ole mukana, raapustan ideoita kalenterin lehdille tai paperinpaloille. Varsinainen sanoitustyö onkin sitten ihan rehellistä puurtamista: näistä ideoista täytyy saada kirjoitettua looginen kokonaisuus, joka sopii biisiin. Tämä onkin se vaikein työvaihe. Usein juuri esim. kesäloman jälkeen minulla on käynnistysvaikeuksia, mutta sitten kun pääsen alkuun, teen mielelläni paljon töitä, ja usein odotan aamua kiihkeästi, ajatellen, että ihanaa, pian pääsen jatkamaan töitä, kirjoittamista.

Kuinka selviät sanoittamisen ongelmatilanteista?

Jos jokin biisin teksti jää jumiin, jätän sen suosiolla rauhaan muutamaksi päiväksi. Usein käy niin, että alitajunta työskentelee puolestani, esim. yön aikana aivot, ollessaan lepotilassa, puskevat jonkin uuden näkökulman tai ratkaisun, ja sitten sitä vain ihmettelee, että kappas, kuinka en hoksannut jo alun alkaen, että näinhän sen pitää mennä.

Mistä olet sanoittajana saanut itseluottamuksesi? Naispuoliset sanoittajathat ovat nousseet ryminällä esiin vasta oikeastaan 90-luvulla? Mikä on sinun tarinasi?

No, se on se tarina, joka kulkee pitkän kaavan mukaan. Muistan, kuinka Sade -levyä tehdessämme olin vielä arka. Jo pelkästään tekstien näyttäminen niinkin läheiselle ihmiselle kuin Ilelle, tuntui aivan karmean pelottavalta. Piti oikein kerätä rohkeutta, että uskalsi näyttää tekstejään muille. Luulen, että aloittelevalle naispuoliselle tekstittäjälle käy usein juuri niin – rima on aivan liian korkealla – sitä vaatii itseltään heti alkuun täydellistä, virheetöntä suoritusta. Eikä luota siihen, että ne omat, pienet tarinat omassa päässä olisivat kiinnostavia muillekin ihmisille. Jotenkin tulee myös mieleen, että varsinkin, kun rock- ja popkulttuuri on ollut hyvin miehinen ala, naisten on ollut vaikea paljastaa sitä naisen maailmaa. Monet mimmit, joille olen tekstejä kirjoittanut, ovat kuitenkin sanoneet, että näihin naisen kirjoittamiin teksteihin on helppo samastua – niistä löytyy heti se tartuntapinta. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että niin kuin hyvät miespuoliset kirjoittajat pystyvät tekemään loistavia sanoituksia naisartisteille, myös naissanoittajat pystyvät yhtä hyvin kirjoittamaan miespuolisille esiintyjille. Eli, jos tekstistä löytyy jotakin, mihin tarttua, on aivan sama, kuka sen on kirjoittanut. Ihmisiähän me olemme kaikki.

Mikä on paras/rakkain työsi?

Se vähän riippuu elämäntilanteesta ja mielialastakin. Juuri nyt tuntuu siltä, että edellisen levyn (Suuri salaisuus, julk. syksyllä 1997) biisi Armoton on minulle hyvin rakas, koska siihen liittyy paljon pelkoja ja odotuksia. Biisiä sanoittaessani odotin Aleksia, oli kevät – ja tuntui, että ymmärsin elämän ja luonnon vääjämäättömän kiertokulun ensi kertaa todella syvästi. Varsinkin, kun kevät on minulle yleensä raskasta aikaa: luonto muuttuu ja uudistuu, minä en. Nyt pystyin antamaan tilaa uudelle elämälle ja jouduin laittamaan elämänarvoja uusiksi.

Millainen olit nuorena?

Hyvin ujo. Onneksi minulla oli kuitenkin kohtalaisen laaja ja kiinteä ystäväpiiri, joiden seurassa vapauduin. Murkkuiässä koin yhteiskunnalliset epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuuden hyvin voimakkaasti. Ja lukioiässä minua olisi kai jo voinut kutsua individualistiksi.

Miten musiikki tuli elämääsi?

No, erittäin musikaalisilla kavereillani oli bändi, jonka ns. treenilaulajana murrosikäisenä olin. He pyysivät minua keikoillekin, mutta en uskaltanut lähteä. Kävin vain heidän treeneissään laulamassa! Sittemmin, käytyäni Sodankylässä lukion, muutin Rovaniemelle v. 1982, jolloin elämänpiirini laajentui. Aloitin Rovaniemen ylioppilasteatterissa näyttelemisen ja laulamisen sekä liityin ”LATO”-nimiseen rovaniemeläiseen rhytm´n blues -bändiin laulusolistiksi! Se oli lähinnä sellainen hauskanpitobändi, mutta kävimme keikoilla ja soitimme ahkerasti kaikkia hyviä vanhoja cover-biisejä. Nyt jälkeenpäin ajatellen pidän juuri tätä bändiä itselleni erinomaisena kouluna. Sitten vuonna 1986 – 1990 opiskelinkin Helsingissä Teatterikoulussa, ja musiikkiin tuli väkisinkin pieni tauko. Kunnes vuonna 1990 kohtaisn Ilen. Siitä ne musiikkitouhut lähtivät taas uudestaan…

Ja loppu onkin historiaa. Ei voi kuin toivoa pelkkää hyvää tälle lahjakkaalle, elämän makuiselle ihmiselle. Musiikinteossa ja kaikessa muussakin.

Reijo Lehtovirta – pseudonyymi V. Hehtolitra ja paljon muuta

Julkaistu
(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Minkälaisten töiden parissa työskentelet tällä hetkellä?

En minkäänlaisten – olen ollut vuoden verran sairaslomalla vaikean leikkauksen jälkeen.

Mikä on paras/rakkain työsi?

Jazzmusiikki kokonaisuudessaan on aina ollut lähellä sydäntä. Samoin 20-vuotinen, läheinen yhteistyö Junnun Vainion kanssa. Sekä miksei kaikki keikkamuusikonkin hommat, joita mulla on ollut, monenmoisia vuodesta 1952. Ja muuten, jos ihmisessä on vähänkään taiteilijan vikaa, kaikki kulloisetkin, käsilläolevat työt tehdään antaumuksella, niin hyvin kuin osataan. Työtä tehdessään taiteilija ei voi pinnata. Ja, ei ole tärkeää se mitä tehdään, vaan miten tehdään.

Mikä sai sinut innostumaan musiikista?

Isä osti mulle klarinetin vuonna -49, ja 15- vuotiaana soitin klarinettia Kotkan TY:n soittokunnasssa. Sittemmin innostuin saksonista ja huilusta, ja 17-vuotiaana sainkin jo pestin Mauri Toivosen bändissä saksofonistina. Valmistuin v. -55 Kotkan kauppaopistosta merkonomiksi, jonka jälkeen kävin armeijan. Olin kuitenkin ilman duunia, ja Toivonen pyysi mut vakimuusikoksi bändiin, jolla oli kiinnitys Kotkan Fennia-ravintolaan. Sille tielle jäin. Sittemmin soitin mm. Olli Miettisen bändissä, ja v. -56 Pertti Metsärinteen bändissä. Vuonna -57 soitin Pertti Tiensuun bändissä Helsingissä, joka säesti Annikki Tähteä (joka oli muuten Tiensuun vaimo). Vuonna -58 muutin sitten takaisin Kotkaan ja mut pyydettiin takaisin Olli Miettisen bändiin, joka säesti Olavi Virtaa. Olimmekin, me Kotkan pojat, Olavi Virran mukana koko hektisen vuoden -58, ennen Olan suurta romahdusta. Täytyy sanoa, että Ola opetti mut soittamaan…

Kuinka niin?

No aatteles nyt. Kun Ola lauloi, niin kuin lauloi, hienosti, ja pani mulle sitten aina välillä mikin fonin eteen välisoittoja varten, niin en kai mä voinut muuta kuin yrittää pärjätä Olalle sillä fonilla. Niin, me laulettiin kilpaa, Ola äänellään, ja mä fonilla. Niin musta kehittyi väkisinkin hyvä muusikko.Vuodesta -59 vuoteen -63 kierrettiinkin sitten Veikko Ahvenaisen orkan kanssa ympäri Suomea, kaikenmaailman iskelmälaulukilpailuissa ja niin edelleen.

Kuinka nämä säveltäjän/sovittajan työsi sitten alkoivat?

Ne hommat alkoivat oikeastaan vuonna -65. Ranisen Arska, Kotkasta muuten hänkin, delegoi mulle paljon säveltäjän/sovittajan ja kapellimestarin hommia. Hän ikään kuin potki mua persuuksiin, kannusti, että pääsin työn alkuun. Silloin rupes kynä pysymään itselläkin kädessä. Ja sitten, Junnu muutti Espooseen, jossa itse asuin, ja sattumalta ihan naapuriin. Meiltä alettiin tilata paljon kaikenlaisia töitä, ja teimme 70-luvun alusta paljon yhteistyötä. Muun muassa silloinen Fazer ja Discophone tilasivat meiltä paljon musiikkia eri äänitteille. Lisäksi teimme erilaisia tilaustöitä firmoille ja mainosmusiikkiakin.

Ikimuistoisin hetkesi muusikon/säveltäjä-sovittajan urallasi?

No, se oli toissailtana, 29.8.1998, Tavastialla! Sain oman, ensimmäisen kultalevyni Juha Vainion Pahojen Poikien Lauluja kokoomasta, uudelleen julkaistusta äänitteestä, jolla aikoinaan toimin säveltäjä/sovittajana, salanimellä V.Hehtolitra. Tilaisuus oli kerrassaan uskomaton! Jalmari Kolu -niminen, 20-henkinen, pääosin näyttelijöistä koottu mieskuoro lauloi Pahojen Poikien lauluja, tupa oli ihan täynnä, nuoret ihmiset hoilasivat lauluja mukana, tanssivat ja heiluivat sytkäreiden kanssa. Tunnelma oli samanalainen kuin isossa rock-konsertissa! Se tuntui aivan uskomattomalta. Varsinkin, kun ajattelee, kuinka ne laulut syntyivät…

Kuinka ne sitten syntyivät?

No, Lehtimiehet Oy tilas meiltä vuosina -76 – 79 sellasen homman, tuhmia kasetteja. Junnu soitti mulle ja kysyi, että täräytetäänkö menemään. Mä vastasin, että siitä vaan. No, me lähettiin yks tiistai-päivä keväällä -76 Hesasta Kotkaan Junnun kanssa, ostamaan mopoa Junnun pojalle, ja Junnu istahti auton takapenkille ja murahti vaan, että ”turvat kiinni”. Ajomatka sujui hiljaisuuden vallitessa. Kotkaan päästyämme Junnu totesi, että kuuden biisit tekstit on tossa. Takaisintulomatkalla toistui sama laulu – käsky ”turvat kiinni” kuultiin jälleen. Helsinkiin päästyämme vein mopon Junnun pojalle ja takaisin tultuani Junnu oli tehnyt loput 6 tekstiä valmiiksi. Saman viikon perjantaiksi oli tilattu legendaarinen Pekka Nurmikallion studio, joten mulla oli kaksi päivää aikaa säveltää ne tekstit. Eihän siinä auttanut muu kuin ryhtyä hommiin …

Kuinka lp:n äänitykset sujuivat?

Reippaasti. Aloitimme perjantaina aamulla 9:ltä, teimme ensin pohjat, sitten laulut päälle. Iltayhdeksältä meillä oli valmis 12 laulun masteri! Junnu oli kyllä sellainen päällepäsmäri, määrätietoinen, vaativa ja nopealiikkeinen. Hän ei muuten koskaan korjannut omista teksteistään tavuakaan esim. studiossa. Siksikin ne hommat sujuivat joutuisasti. Eipä hänen kyllä niitä tekstejä tarvinnutkaan korjailla – niin lahjakas kaveri hän oli. Riimit ja värssyt olivat laakista laatutavaraa.

Miksi luulet Junnun valinneen juuri sinut läheiseksi työkumppanikseen?

Mä olin yhteistyökykyinen, pidin turpani kiinni oikeissa paikoissa ja, ennen kaikkea, osasin myös tehdä musiikillisesti korkeata laatua. Ja sitä paitsi, mehän oltiin kavereita jo kouluajoilta. Junnulla oli tapana tulla norkoilemaan sittemmin mun työpaikalle, Kotkan Paasivaaran konttoriin, jossa olin konttorinhoitajana vv. -53 ja -54. Junnu hakeutui jo varhaisessa vaiheessa mielellään soittajaporukoihin, ja luulen hänen arvostaneen mua ennen kaikkea muusikkona. Junnuhan teki hienoja, huippuluokkaaa olevia kupletteja jo 15-vuotiaana…

…

Luulen, että Reijon kanssa voisimme kirjoittaa samalta istumalta vaikkapa kokonaisen muistelmateoksen, niin paljon on miehellä hauskoja juttuja kerrottavanaan. Tämä nyt kuitenkin tällä kertaa, vaikka nyt täytyy vakavasti harkita Selvis-jatkokertomusta – aiheena kaiken maailman hauskat sattumukset ja muistelot suomalaisen iskelmän legendaarisesta historiasta. Taidan kuitenkin panostaa siihen, että pirtsakkaat eläkeläisemme Kyyrö&Fuhrmann “the Dynamic Duo“ kirjoittaessaan Elvis-historiikkia tuovat esiin kaikkea sellaista kiinnostavaa, josta me, huom. vähän nuoremmat tekijät, voimme saada voimaa ja iloa omaan työhömme.

Pirjo Bergström – vahvasti elämässä ja musiikissa kiinni

Julkaistu
(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Mitä töitä teet tällä hetkellä?

Teen duunia sekä esittävän että luovan taiteen puolella. Toisaalta keikkailen pohjalta Nainen ja Flyygeli – esitän lauluja ja samalla kertoilen yleisölle aina myös vähän laulujen taustoista, esim. milloin ja miksi ne ovat syntyneet. Luovalla puolella olen keskittynyt lähinnä lyhytelokuva- ja teatterimusiikkiin. Olen opetellut sinnikkäästi käyttämään Kaapelitehtaan studiota, jonka Matti (Matti Bergström) sai elämäntyöllään aikaan. Siellä on vielä muutama matolaatikko, joita en ymmärrä, mutta olen suunnitellut, että tutkimusmatkani erilaisten soundien maailmaan saa kestää seuraavat 40 vuotta. Olen innostunut tästä työstä ja haluan jatkaa siitä, mihin Matti jäi. Olen huomannut, että nautin suunnattomasti sekä esittämisestä että siitä, kun saan vetäytyä ”luostariini” pohtimaan uusia sävellys- ja sovitustöitä.

Mitkä työt nostaisit esiin viime aikojen töistäsi?

Sävelsin musiikkia ja äänimaailmaa, mm. hienon myrskyn FST:n tuottamaan, Lena Anderssonin kuvakirjasta dramatisoituun Storm Stina -satuun, jonka ohjasi Inge Engström. Ja tulossa on Stina och Stor Struten samoilta tekijöiltä. Lisäksi, sävelsin hienon pommin (kikerrystä luurista) Raivoisien Ruusujen esittämään Elämän kevät -näytelmään, joka esitettiin Aleksanterin teatterissa. No, tietenkin näiden efektoitujen musiikkielementtien lisäksi olen säveltänyt myös melodisia osuuksia ko. produktiohin. Mutta kaiken kaikkiaan, elokuva- ja teatterimusiikki on hienoa, koska siinä ihminen, katsoja/kuulija ikään kuin uitetaan seuraavaan kohtaukseen, ja äänillä täytyy osata luoda joskus aivan uudenlaisia, tuntemattomia, ihmeellisiä ääniä. Se on haasteellista hommaa.

Miten aloitit teatteri- ja tv-elokuvamusiikin teon?

Itse asiassa, kaikki alkoi, kun Matti kuoli. Minulle jäi tehtäväksi silloin 11 osaa Sakari Pälsin kertomuksiin pohjautuvassa tv-sarjassa Vallesmannin Arvo ja minä, joka kertoo pikkupoikien elämästä. Matti ehti kirjoittaa musiikin ensimmäiseen osaan ja sitten se tapahtui. Olin todella vihainen, suorastaan suutuin, kun Matti kuoli. Ajattelin, että miksi teit tämän minulle. Mutta minulla ei ollut muita mahdollisuuksia, ei henkisesti eikä taloudellisesti, kuin jatkaa musiikintekoa. En voinut jäädä surkuttelemaan ja suremaan. Se varmaan koitui myös pelastuksekseni.

Kuinka käytännössä teatterimusiikin teko sujuu?

No, esimerkiksi Lahden kaupunginteatterissa esitettyyn, Henrik Ibsenin kirjoittamaan kokoillan näytelmään Villisorsa olen tehnyt musiikin moniraitatekniikalla, vähän niin kuin käsityönä. Ensin säveltänyt musiikin, sitten sovittanut, soittanut kaikki instrumentit itse, äänittänyt ja lopuksi miksannut. Sitten olen kiikuttanut valmiin nauhan teatteriin. Näytelmän musiikin esillepanossa on myös tärkeää akustinen, kokonaisvaltainen rakentaminen. Paljon riippuu myös näistä teattereissa toimivista äänentoiston ammattilaisista, kuinka he saavat musiikin esille. Olen tavannut paljon lahjakkaita nuoria miehiä ja naisia näissä ihmisissä, joiden kanssa olen nauttinut yhteistyöstä suunnattomasti.

Mikä on paras/rakkain työsi?

Matti Bergström – kaikki ne musiikilliset työt, jotka me nyrkit savessa yhdessä tehtiin. Se oli niin iso ja voimakas kokemus, suorastaan voittamaton, etten tiedä vastaavaa. Mitä tulee töiden paremmuuteen, se on toisten ihmisten arvioitava. Rakkaita töitä mulle nykyään ovat mm. lastennäytelmien musiikki. Esimerkiksi Hevosenkenkään tekemäni 4 lastennäytelmän musiikkiproduktiota tuntuvat kovin rakkailta.

Ikimuistoisin hetkesi?

Kun Matti kosi mua kolmannen kerran! Kaksi kertaa olin vastannut että ”ei tulis mieleenikään”. Heh heh, mummo oli siis kolmannella kerralla jo kypsynyt.

Millainen olit nuorena?

Kävin Sibelius-Akatemiaa, ja soitin ja soitin pianoa. Ylioppilaaksikin kirjoitin jotenkin yllättäen. Luulin aina olleeni jotenkin yksinäinen ja vakava. Kunnes jokin aika sitten löysin vanhan päiväkirjani, joka vilisi kaiken maailman vesaa, pekkaa, anttia ja jussia. Ihmettelin itsekin, että mitäs hiivatin porukkaa tuo nyt sitten on ollut! Oli myönnettävä, että kai sitä on tullut styylailtua siellä sun täällä ihan normaalisti, vaikka jälkeenpäin itseni lähinnä yksinäiseksi muistinkin. Jo kouluaikoina muuten, Töölön yhteiskoulussa, säestin pianolla aina kaikissa juhlissa, rukoushetkissä ja pippaloissa. Mulla oli yks mahtava opettaja, historian maikka Arvi Karvonen, joka opetti myös Sibiksessä. Hän kerrankin lykkäsi mulle Koraalikirjan alkusoitot naaman eteen, ja kun kauhistelin, kuinka ehtisin soittaa kaikki nuotit ennen yhteistä virren veisuuta, hän totesi vain reippaasti, että “Siitä vaan vetelet ja soitat ne nuotit, mitkä ehdit!”.

Mikä saa sinut pysymään alalla, musiikin parissa?

Lainaan tähän vain appini, Harri Bergströmin sanoja, jotka hän aikoinaan lausui vaimolleen, heidän varmaankin pohtiessa samaa asiaa: “Musiken står närmast Gud av alla konster”.

 

Elvisin jäsen on tyytyväinen yhdistyksen toimintaan

Julkaistu

 

Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry toteutti kesällä 2013 jäsentyytyväisyyskyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää miten yhdistyksen toiminta palvelee musiikintekijäjäsentensä tarpeita. Lisäksi samalla pyrittiin muun muassa kartoittamaan jäsenistön maantieteellistä ja koulutuksellista jakautumaa. Kysely lähetettiin kaikille Elvisin jäsenille, ja vastauksia kerrytettiin 210 kappaletta. 
 
Tuloksista selviää, että Elvisin jäsen on tyytyväinen yhdistyksen palveluihin ja toimintaan sekä yhteyshenkilöiden ystävällisyyteen, asiantuntevuuteen ja aktiivisuuteen. Kyselyn mukaan Elvis on onnistunut erityisesti neuvontapalveluissaan ja toiminnan koetaan yleisesti kehittyneen positiiviseen suuntaan viimeisen kahden vuoden aikana.
 
Elvisin toiminnassa koetaan tärkeäksi ja merkitykselliseksi erityisesti tekijänoikeuden parantamisen. Tärkeää jäsenille on myös musiikintekijän taloudellisten ja ammatillisen etujen edistäminen sekä tekijyyden arvostuksen kohottaminen. 
Elvisin konkreettisista palveluista tärkeitä jäsenille ovat sopimus- ja lakineuvonta, tiedottaminen alan ajankohtaisista asioista sekä sopimuksien ja tariffien sopiminen. Elvisin toivottiin panostavan jatkossa erityisesti vaikuttamistyöhön ja sitä kautta tekijänoikeuden edistämiseen. 
Elvisin haasteiksi puolestaan koettiin yhdistyksen pienet resurssit, toiminnan painottuneisuuden pääkaupunkiseudulle sekä edunvalvonnan toimenpiteistä kertomisen. 
 
Jäsenten demografisen tiedon kartoittaminen puolestaan kertoo Elvisin jäsenten asuvan useimmiten Uudellamaalla. Naisia vastanneista oli 21 prosenttia, ja vastanneita oli eniten ikäryhmästä 51-60 vuotta. Kyselyn mukaan Elvisin jäsen on pääosin itseoppinut musiikilliset taitonsa, mutta hankkinut usein lisäksi myös muun alan koulutuksen. 85 prosenttia vastanneista ilmoittaa musiikillisen erikoisosaamisensa koostuvan pääosin säveltämisestä, ja jopa 70 prosenttia myös musiikin esittämisestä.  Elvisin jäsen työskentelee musiikkialalla pääosin freelancerina. 
 
 
Kyselyllä saatiin kerättyä arvokasta tietoa Elvisin toiminnan kehittämiseen. Lämpimät kiitokset kaikille vastanneille!
 
 
 
Lisätietoja: 
Viestintäpäällikkö Nina Lith
Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry
p. 041 517 8998