EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Herra X:n seikkailut jatkuvat - Unelmista tehty

Tekijä: Nina Lith

Herra X:n seikkailut jatkuvat – Unelmista tehty

Julkaistu
Eli kultakuumetta Kaliforniassa, vuonna 1990.

Nyt kun muutamat suomalaiset rockbändit jyräävät maailmalla ja HIM teki sen, mitä ei moni olisi villeimmissä unelmissakaan uskonut; myi kultaa Amerikassa; on aika kurkata suomalaisyhtyeiden vientiponnisteluiden lähihistoriaan. Herra X astuu aikakapseliin ja kuljettaa meidät mukanaan Hollywoodin unelmatehtaalle, Los Angelesin hehkuvan auringon alle, herran vuoteen 1990. Retkestä ajankohtaisen tekee sekin että jälleen yksi noista Losin veteraaneista on poissa. Tero Isohanni, joka tunnettiin ”rockpiireissä” paremmin Floydina ja The Nights Of Iguana -yhtyeen solistina ja lauluntekijänä, kuoli tämän vuoden kesäkuussa 43-vuotiaana. Kunnioittakoon tämä tuokiokuva myös hänen muistoaan. Sivu X:n jälkijättöisestä päiväkirjasta. Olkaa hyvät!

Los Angeles, Franklin Plaza, heinäku 1990. Floyd liittyy vaimoineen seuraamme hotellin uima-altaalla. Meidän yhtyeemme Hearthillin jäsenillä riittää energiaa ja porekylpyamme täyttyy riemukkaista hahmoista. Vaskoolimme kiiltävät puhtaina – olemme vasta liittyneet kultaryntäykseen, onnellisen tietämättöminä että olisimme sen viimeinen aalto – tällä kertaa.

Aurinko helottaa smogin läpi, mutta Floyd ei ole luopunut tummanpuhuvasta desperado- lookistaan. Floyd ”Iguana” bändeineen on asunut maisemissa kuukausia, mutta he eivät ole yrityksestä huolimatta napanneet levytysdiiliä. Liskojen hakku ei ole napsahtanut kultasuoneen, bändi on hajoamispisteessä ja Floyd hiljaista miestä.

Me tiedämme olevamme vain yhdet vankkurit suomalaisbändien karavaanissa tänne viihdemaailman pääkeitaalle. Muita vuoden sisään Kaliforniassa onneaan koettaneita suomalaisbändejä ovat olleet ainakin Boycott, Havana Black, Melrose, Smack ja Nights of Iguana. Kollektiivin kruunupäänä komeilee Andy McCoy, joka on kaivanut ensimmäiset kimpaleensa jo 80-luvun puolivälissä, Hanoi Rocksin lyödessä kiilaa unelmatehtaan ovenväliin. Tämä tuhkimotarina oli saanut yllättävän loppunsa yhtyeen rumpalin menehdyttyä auto-onnettomuudessa.

Edellisiltana tekemämme yhteinen showcase- keikka Iguanojen kanssa Lingerie-klubilla ei ole tuonut toivottuja hyviä uutisia kummallekaan yhtyeelle. Paikalla oli kourallinen ihmisiä, Losissa opiskelevia suomalaismuusikoita ja levy-yhtiöväkeä. Mutta tuo fakta ei jarruta unelmamme kulkua. Olemmehan paikallisten todistuksen mukaan ”mielenkiintoisin bändi maisemissa viiteen vuoteen”. Näin siis Amerikassa. Iguanoille keikka jää USA-kauden viimeiseksi

Pian poolille ilmestyvät Smack-yhtyeen Rane ja Repa. Rane huvittaa seurakuntaa nasevilla tokaisuillaan. Smack on myös nostettu telakalle bändin laulajan Clauden saatua tarpeikseen Losin meiningistä ja häipättyä Suomeen. Smackin Suomessa tehdyt albumit ovat Amerikan jakelussa, bändi oli heittänyt ahkerasti klubikeikkaa ja valmistellut jenkkijulkaisua. Se unelma on nyt kuopattu. He olivat tehneet valtauksen mutta voimat kultasuonen paikallistamiseksi olivat ehtyneet. Meidän onneksemme Smackin kalifornioittunut osa tulee hoitamaan rundillamme oppaiden ja roudareiden pestejä.

Me emme kuule puhuria Seattlesta, jota Grungeksi kutsutaan. Vaikka olemme muutamaa päivää aiemmin esiintyneet kyseisen tyylisuuntauksen varaprinssien, Mud Honeyn, kanssa New Music Seminar -festareilla New Yorkissa. Pian tuuli kääntyy ja kultamaat vaihtavat paikkaa. Se ei puhalla taivaalle, tavoittamattomiin, unelmaamme – vielä. Sillä paljon koettavaa on edessä. Seuraavana keväänä, 1991, bändimme rantautuisi Amerikkaan uudelleen, viettääkseen maisemissa puolitoista kuukautta, tehden viisitoista keikkaa. Corona-olut limetillä tulisi tutuksi. Jose Cuervo Tequila pistäisi puntit tutajamaan. Hollywoodin kukkulat Errol Flynn -puistoineen, smogiin peittyvine cityja kaktusmaisemineen tulisivat lenkeillä tutuiksi. Sekä takahuoneettomien pikkuklubien lavat ja ilmassa tuoksuva viehko marijuanan käry. Mutta miten kummassa olivat suomipojat päätyneet Kalifornian paahtavan auringon alle?

Kaiken takana on…

Kaiken takana oli Seppo Vesterinen. Tänä päivänä mm. HIM:in manageri. Mies jonka nimi taitaa löytyä miltei jokaisen suomalaislähtöisen, kansainvälisen rock-menestyksen kulisseista. Hän oli jo Hanoi Rocks -vuosinaan luonut jenkkeihin suhdeverkoston. Ja 1990 hän avasi länsirannikolle toimistonsa, Megamania Westin, joka buukkasi suomalaisbändejä näytille unelmatehtaan levymoguleille. Pian rahoitusongelmat ja olematon tuki Suomesta himmensivät Vesterisen loistoidean – ja pulju kaatui.

Jälkipyykki

Eli mitä Jenkkilän lysti maksoi herra X: lle. Ja onko totta, että maksaa yhä? Ja kuinka halvalla se kuuluisa kolmasosa kustannusoikeuksista vaihtoikaan omistajaa? X:lle Hearthill-bändin toinen retki Amerikkaan 1991 ei tullut ilmaiseksi. Hän yhtyeen materiaalin pääsäveltäjänä ja -sanoittajana omisti suurimmaksi osaksi kappaleiden oikeudet. Suomessa kustannussopimuksia ei oltu tehty. Mutta optio siitä, että Amerikan sopimusta varten olisi tarvittaessa myyty oikeudet suomalaiselle levy-yhtiölle eteenpäin kaupattavaksi, oli toki annettu.

Kun puolitoista kuukautiseksi kaavaillun kiertueen puolivälissä rahat oli loppu – keikkoja kulukorvauksilla tiedossa ja levy-yhtiöt ilmaisseet kiinnostuksensa, käytti yhtye viimeisen korttinsa. Matkan jatko maksettiin yhtyeen biisien kustannussopimuksesta Suomessa. Suomalainen kustantaja maksoi kymmenentuhatta markkaa – ja kiertue vietiin loppuun suunnitelman mukaisesti.

Levytyssopimusta ei yhtyeelle Amerikasta lohjennut, mutta lasku odotti. Suomessa kustantaja pihisteli laulujen taksoissa ja maksoi vanhempien levyjen kappaleista, silloisesta virallisesta kustannussopimustariffista (520 mk sanoitus ja 260 mk sävellys) vain puolet tai yhden kolmasosan, eli vähimmillään 250 mk per laulu.

Sinne menivät X: n 1988 – 1991 levytettyjen laulujen kustannussopimukset, ja herra sai käteensä neljän albumin yhteensä viidestäkymmenestä kappaleesta, maksettuaan yhtyeensä Jenkkilän lystin, kuusituhatta markkaa. Tänä päivänä nuo kustannussopimukset ovat yhä voimassa.

Minkäänlaista kustannustoimintaa X:n laulujen osalta ei ole kustantajan taholta viidessätoista vuodessa tapahtunut, lukuunottamatta 10 vuotta sitten julkaistua nuottikokoelmaa, jonka julkaisun puolesta X sai kynsin hampain tapella. Kustantajan suostumatta ensin maksamaan mitään sen toimittamisesta tai graafisesta asusta. Vaikka X tiesi (kiitos Teostory-lehden) kustantajan saaneen nuottikirjaa varten apurahaa kymppitonnin. Se oli hänestä törkeää toimintaa.

Kalifornian kullanhuuhdontaretken likapyykki on siis vielä pesemättä. Ja X huomauttaa, että kysehän ei ole isosta bisneksestä tai rahoista – vaan oikeudenmukaisuudesta. Aikanaan painostuksen (ainakin paineen) alla solmitut sopimukset näyttäytyvät tänä kertoo edessä olevan yhteydenotto kustantajaan ja toivo siitä, että he olisivat hänen kanssaan samoilla linjoilla ja luovuttaisivat kappaleiden oikeudet niiden oikeille omistajille.

– 15 vuotta eli elinkautinen Ameriikan retkestä saanee riittää, X puhisee kertomuksensa lopuksi.

Rock’N’Roll neekerit, eli mitä 90-luvun Losin pioneereille kuuluu tänä päivänä?

Havana Black -yhtyeen solisti Hannu Leiden on tänä päivänä Suomenlinnan studion virallinen merisusi ja Seawolf -levy-yhtiön pyörittäjä.

Boycottin punatukkainen rokkikukko Tommi Läntinen aloitti bändikokeilujen jälkeen 1994 kultalevyillä palkitun soolouran. Kitaristi Hombre häärii studiossaan ja soitti ainakin Muskan bändissä. 2006 Boycott teki paluun keikkojen ja uuden singlen siivittämänä.

Melrose viettää tänä vuonna 25-vuotissynttäreitä. Bändi on arvostettu kotimarkkinoiden klubisuosikki ja kiertänyt myös Eurooppaa. Solisti, kitaristi Tokelan energiaa ihmetellään yhä, Rogen ja Jamin piiskatessa kehiin tiukat kompit.

The Nights of Iguana jätti jälkeensä kolme albumia. Solisti Floyd kuoli 2006. Kitaristi Puka Oinonen soittaa Lapinlahden Linnuissa. Sika Kukkonen ja Delay ovat tehneet mm. tuotantotöitä.

Smackin 1996 kuollut laulusolisti Claude on helsinkiläisen rockin legenda. Jenkkien länsirannikolle kotiutunut Rane Raitsikka porskuttaa viime tietojen mukaan komeasti. Repan ja Mikan liikkeistä ei tietoa.

Hearthill teki Amerikan seikkailun jälkeen vielä kaksi albumia. Kitaristi Samuli Laiho on kunnostautunut teatterimusiikin tekijänä ja radiohittimaakarina. Basisti Jukka Kiviniemi on tuttu naama usean kokoonpanon leivistä. Laulaja-lauluntekijä Jussi Sydänmäki toimii aktiivisesti bändiensä kanssa ja kirjoittanut mm. romaaneja. Miehillä, vuodesta 2003, myös uusi yhteinen bändi: Soul Tattoo. Viulisti Ufo toimi Riki Sorsan bändissä, sekä avasi uran laulaja-lauluntekijänä. Rumpali Heikki Tikka siirtyi useiden bändipestien jälkeen sinfoniaorkesterin roudariksi.

Andy McCoy palasi vuosituhannenvaihteessa Suomeen ja on jatkanut uraansa menestyksellisesti, kasattuaan solisti Mike Monroen kanssa uudelleen yhtyeensä Hanoi Rocks: in.

Suomalaisyhtyeiden Ameriikan saavutukset

Havana Black ei kuulunut Vesterisen talliin, vaan managerina hääri mies Guns & Roses menestyksen takaa. Yhtye levytti jenkeissä albumin rahoitusvaikeuksissa olevalle Hollywood Records -yhtiölle. Kiersi isomman nimen lämmittelijänä ja nousi singlellään Lone Wolf top 100: aan.

Boycott levytti Losissa 1990 suomessa julkaistun albumin ja teki muutaman klubikeikan.

Melrose levytti myös Losissa albumin suomalaiselle yhtiölleen.

Smack toimi Losissa vuoden, albumeilla oli jakelija ja bändillä jo ”hyvä diili” takataskussa, kunnes lafka kaatui alta. Nirvana -yhtyeen Kurt Cobain mainitsi Smackin esikuvakseen ja versioi yhtyeen laulun.

Nights Of Iguana ei paljosta puheista, ja bändin muuttamisesta Losiin huolimatta saanut diiliä.

Hearthill teki kaksi pienimuotoista kiertuetta, esiintyen jenkeissä yhteensä parikymmentä kertaa. Bändille tarjottiin sopimusta pikkulafkalta, josta se kieltäytyi odotellessaan isompia kaloja.

Iskelmä-äänestykset

Julkaistu

Tekijät unohdettiin iskelmä-äänestyksissä 

Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n johtokunta lähetti 29. marraskuuta kirjeen Yleisradiolle ja Radio Suomelle sekä Iskelmä-ketjulle ja SBS-radioille. Kirjeessä paheksuttiin sitä, että Radio Suomen ja Iskelmä- ketjun Kaikkien aikojen iskelmä -äänestyksiä kanavien ohjelmissa ja kotisivuilla esiteltäessä ja tuloksia julkaistaessa oli jätetty teosten tekijöiden nimet mainitsematta.

”Tämä on selvästi hyvän tavan ja tekijänoikeuslain 3 § 1 momentin vastaista. Muistutamme, että tekijöiden moraalisiin oikeuksiin kuuluvat isyysoikeudet liittyvät tekijän persoonan kunnioittamiseen. Kansainvälinen perusta moraalisille oikeuksille on Bernin sopimuksen 6 bis artiklassa.”, sanotaan kirjeessä, jonka allekirjoittajina olivat kaikki Elvis ry:n johtokunnan jäsenet.

Seuraavassa äänestysten tulokset julkaistuna siten, että tekijöiden isyysoikeutta kunnioitetaan:

radiosuomi.gif Radio Suomen äänestyksen voitti ”Hopeinen kuu”. Kappaleen sävellyksen ja alkuperäisen sanoituksen on tehnyt italialainen Gualtiero Malgoni ja käännöksen Reino Helismaa. Olavi Virran tunnetun levytyksen on sovittanut Jaakko Salo.

Kakkoseksi tuli Unto Monosen säveltämä ja sanoittama ”Satumaa” Kaarlo Valkaman sovittamana Reijo Taipaleen esityksenä, ja kolmanneksi Rauli Badding Somerjoen “Paratiisi”, jonka tekijöitä ovat Baddingin ohella toinen sanoittaja Arja Tiainen sekä alkuperäisversion sovittanut Jani Uhlenius.

iskelma.jpg Iskelmä-radion äänestyksessä ”Hopeinen kuu” sijoittui vasta kolmanneksi. Voittajaksi selviytyi Jukka Kuoppamäen ”Satulinna”, joka tunnetaan erityisesti Kassu Halosen sovittamana Jari Sillanpään esityksenä. Toiselle sijalle ylsi Antti ja Monja Katajan ”Mä putoan” Yölinnun levytyksistä.

Juice in memoriam

Julkaistu

Juhani Juice Leskinen
19.2.1950 – 24.11.2006
 

Hyvä matkaa, Juhani

Tämä on ainoa muistokirjoitus, jonka Sinulle kirjoitan. Haluan tämän jälkeen antaa viestikapulan muille, jotka jatkossa sinua kommentoivat. Koska olen tv-ihminen ja ex-Iltatähti, suostuin muistelemaan sinua tvuutisissa. Jo senkin vuoksi, että sinä arvostit tv-uutisia, seurasit maailmantapahtumia. Sinä olit 24.11. meidän maailman tapahtuma. Meidän maailma romahti lähtiessäsi. Onneksi laulusi jäivät tänne.

En tiedä, arvasitko, minkä hässäkän aiheutit vielä esiripun laskeuduttua. Minullekin tulvi pari sataa teksti- ja sähköpostiviestiä, kymmeniä haastattelupyyntöjä ja kymmenkunta muistokirjoitus-pyyntöä. Okei, olen sinun ensimmäinen ja viimeinen säveltäjä-sanoittaja- kumppanisi, mutta silti. Voin vain kuvitella viestien määrää lähisukulaisillesi. Se osoittaa, Jussi, että Suomen kansa rakastaa Sinua!

Jopa Virosta tuli viestejä, että heimoveljet ovat murheissaan poismenostasi. Olit heille sukulaiskielen mestari ja elävä symboli siitä, että minkäänlaiseen diktatuuriin ei kannata alistua, vaan on aina rokattava auktoriteetteja ja luutuneisuutta vastaan.

Me rakastamme edelleen sinun laulujasi ja runojasi. Ikävä meille tulee myös sinun teräviä ja hauskoja pakinoitasi. Ja moni ymmärtää myös näytelmiesi, oopperakäännöstesi ja monien muiden kirjallisten töittesi arvon. Kirjoitit myös hauskasti lapsille – se lämmittää vanhan Känkkäränkkä-miehen sydäntä.

Minua on historian siipi hipaissut. Sain olla lähes ensimmäinen, joka näki vahakantiset vihkosi täynnä jo teknisesti valmiita, hienoja lauluja. Osan olit tehnyt jo herkässä murrosiässä. Ja se murrosikä jatkui sinussa koko elämän niin kuin kaikilla herkillä lauluntekijöillä. Oli vuosi 1971. Tajusin heti, ettei tällaisia tekstejä ole kukaan aikaisemmin tehnyt Suomessa. Ne olivat niin erikoisia lauluja, etteivät olisi päässeet nykyisille, esteettisesti makeille, mutta tyhjille soittolistoille. Siinä me Rinteen Harrin kanssa rimpuilimme perässä. Meistä tuli leskisläisiä tarinankertojia, jotka uskovat lauluissa sisällön ja satiirin voimaan.

Sinä hallitsit myös muodon ja metaforat täydellisesti. Musiikillisesti olit esipunkin taistelija. Sanoit, ettei soittotaidon ole väliä, kunhan vain laulussa on sanomaa ja rajua riimitystä. Me rikoimme Coitus Int – bändillä äänilevylle pääsyn mystiikan. Rock demokratisoitiin. Nyt mikä bändi tahansa voi tehdä omakustannuslevyn.

Kun sinä, Jussi, opetit meille loppusointuja ja runopolvia, minä sain opettaa sinulle kitarasointuja. Kun olit tehnyt upean ”Pyhän toimituksen”, soitit minulle: – Alatalo, nyt minunkin biisissä on dimi-sointuja, joista sinä aina vaahtosit!

Kun kirjoitan tätä, Hollannista soittaa 70-luvun suuri rakkautesi J. Hän kertoo, kuinka sinä puhuit suurista unelmista ja maailmanmatkoista. Unelmasi toteutui Suomi-rockin isänä. Maapallonkin kiersit pari kertaa ja Suomea parin maapallon verran. Koulukiusattu tuli ja näytti epäilijöille, että kyllä ujo poikakin heilan saa, kun on kitara kädessä. Itkemme J:n kanssa nuoruuden muistojamme, kun meitä oli kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Nyt on puolet jäljellä. Huomaamme, että nyt on todella yksi aikakausi takana, kun sinä poistuit.

Hän on nainen, josta kirjoitit kauniin laulun tallatessasi yksinäisenä Lontoon katuja. Tulit sieltä ja soit minulle ensimmäisen esityksen biisistä Rongankadun asunnossani. Laulu oli ”Syksyn sävel”. ”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista…”. Sanoin, että kylläpä kuulostaa Kärki-Helismaalta. Nii-in. Vaikka imitkin Dylanisi ja Beatlesisi, sinun katkerosi tuli Leinosta, Viidasta ja Helismaasta. Se on kerrottu laulussa ”Sieltä, mistä minä olen kotoisin”.

Sinä voitit kaikki turnaukset. Teit grand slamit. Kultaa satoi. Ja kansa nauroi. Kansa itki. Suosio vain kasvoi. Koko maamme laulut vain ottivat ja tulivat. Mies kosketti jumaluutta. Ruumistasi rasitit armottomasti. Mutta sehän oli pääasia, että henki kulki. Tapoit toisten aikaa ja sinut tappoi aika toisten. Teit tuon laulun edes tietämättä, että se sinulle toteutuu. Laulut ovat tekijäänsä viisaampia. Sama ihmisen ikävä on tapahtunut minullekin.

Vaimoja tuli, vaimoja meni. Kaverisuhteet kukoistivat – ja paloivat loppuun. Jotkut moralistit ovat jälkeenpäin sanoneet: – Miten se Juice? Kun se joi niin paljon? Miten sen terveys? Vastasin: – Kyllä hauskaakin oli!

Sinä olit jo senkin kirjoittanut: ”Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo, vieläkö meillä on kaljaa? ” Olit todella liikenteessä. Monet nuolivat ja repivät sinua omakseen. Välillä nautitkin siitä. Välillä inhosit ja myös näytit sen. Maksoit kovan hinnan siitä, että elit niin kuin halusit. ”On ajatuksen juoksu vapaa eikä nivelet ruostu. Tätä elämäntapaa vaihtamaan en koskaan suostu. ” Minä yritin elää kohtuullisemmin, mutta elämässä ei ole työvoittoja. Murheita tulee sellaisellekin, joka himmaa. Niille, jotka ovat saaneet koskettaa Jumalan siipiä, tulee vielä vähän enemmän murheita. Lauluntekijän työ on yksinäinen ja kultahiput syntyvät katharsiksesta.

Siitä olit elävä esimerkki, että ei kannata näytellä muuta kuin on. Me monet syyllistymme siihen kunnes vanhempana huomaamme, että ei onnistu. Ei edes avioliitossa. Sinä, Jussi, olit juuri oma itsesi, joka ei käskyjä kuunnellut edes kalkkiviivoilla. Kolme päivää ennen lähtöäsi sanoin, eikö kannattaisi kuitenkin mennä sinne dialyysiin…? Sinä hymyilit ja sanoit: Ei käskystä! Ajattelit, että henki voittaa aineen. Niinhän se tekikin monta vuotta. Sanoit kerran, että elät ihan piruuttasi. Vaikea sinua olisi ollut kuvitella lenkkipolulle niin kuin kohta seitsemänkymppistä Mick Jaggeria! Joskus sanoit kyllä kaipaavasi mutkamäkeen, koska nuorena osasit lasketella. Kesäiset venereissut korvasivat sen. Viimeisten vuosien valo tuli vaimoltasi Sarilta. Kun piispa Wille Riekkinen vihki teidät, todistimme, miten suuri on rakkauden voima.

Viime talvena olit masentuneena sairaalassa. Toin sinulle tekstin: ”Always look on the bright side of life”. Pyysin, että käännä se suomeksi ja ajattelepa ite sitä tekstiä! Tulit vielä kotiin siltä reissulta. Heitit kissa sylissä paperin minulle ja sanoit: Tossa se on! Siinä oli käännös: ”Elämä olla voi valoisampaa”. Taisi olla viimeinen käännöstekstisi. Viimeisenä iltanamme sanoit, että sinulla on omia lauluja valmiina. – On minulla laulu sinunkin elämäntilanteesta, sanoit. En tiedä, puritko ne koneelle vai olivatko ne päässäsi?

Tulit mieleeni, kun Korean tv haastatteli minua eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan työstä. Muistin, että sinähän puhuit englantia yhtä hyvin kuin suomea. Sinä puhuit suuremmalla sanavarastolla kuin moni sivistynyt englantilainen. Sekin vielä! Jos et tiennyt jonkun sanan alkuperää, katsoit sen Encyclopedia Britannicasta.

80-luvulla kuuluisuudesta korskeat egomme eivät sopineet samaan keikkabussiin kuten 70-luvulla. Eivät suhteemme kokonaan poikki olleet. Olimme vain kumpikin omilla päättymättömillä kiertueillamme. Tapasimme lähinnä yöbaareissa ja hotelleissa. Välillä teimme jotain yhdessä. Vierailimme toistemme tv-ohjelmissa. Vuonna 1986 lauloimme ”Yhdentekevää” siitä, miten loppujen lopuksi on aivan sama, mitä meistä puhutaan, kunhan itse pystyy katsomaan miestenhuoneen peiliin. Sinäkin olit joutunut ”huonoon valoon” kuten laulussasi aiemmin kerroit kaveristasi.

Siitä olen iloinen, että uudella vuosituhannella me vanhat Coitus Int -kaverit löysimme aivan eri tasolla toisemme, ilman pyyteitä, ilman näyttämisenhalua. Harri teki sinusta karhean kauniin kirjan. Sinä ja minä vaihdoimme monet illat ajatuksia. Kiusoittelit minua siitä, että olen kansanedustaja, mutta huomasin, että sisimmässäsi olit tyytyväinen, että Alatalo saa touhuta kutsumuksensa mukaan. Sinä et edelleenkään uskonut yhteiskuntaan puhumattakaan puolueista. Sinä uskoit, että muutos tapahtuu yksilön pään sisällä, jos on tapahtuakseen. Debattiemme välillä teimme ”Senaattori ja boheemi” -albumin biisit. Pidimme syksyllä 2004 konsertin ja taltioimme sen ”Klassikoiden ilta” -dvd: lle. Sinä olit loistava sinä iltana Tampere- talossa. Kaikki meni nappiin. Yleisö taputti sinulle seitsemän minuuttia lopussa. Tuossa illassa oli jäähyväisten makua. Boheemi lähtee, senaattori jää… vai oliko sittenkin toisin päin? Sinähän se Senaattori olit! Kansan puolestapuhuja.

Hyvää matkaa, Juhani. Ei enää rannekipuja, ei enää huonoa oloa. Tuskan viitta on pois hartioilta. Lopetan kirjoittamisen, koska aistin sinun kuiskaavan hymyillen sieltä jostain: ”Vaiti, aivan hiljaa…”.

Terveisin lauluntekijäkaverisi Mikko

Selvis-lehden lisäksi muistokirjoitus on lyhyempänä julkaistu tamperelaisessa Tori-lehdessä 30.11.2006

Terveisiä Teoston johtokunnalta

Julkaistu

Vuosi sitten näihin aikoihin Teosto oli juuri julkaissut tiedon uudesta elävän musiikin luvasta ja siihen liittyvästä hinnastosta. Uusi hinnasto otettiin käyttöön 1.5.2006. Uudistuksen myötä sekä huvitilaisuuksissa että ravintoloissa soitetun elävän musiikin hinnoittelu yhtenäistyi.

Asiakkaiden jakaminen ravintoloihin ja huvitilaisuuksien järjestäjiin aiheutti vanhan hinnaston voimassa ollessa pahimmillaan sen, että kun kaksi päällisin puolin hyvin samannäköistä yrittäjää järjesti tanssit, joissa oli sama orkesteri samalla ohjelmistolla, samat lipun hinnat ja yhtä paljon yleisöä, toinen maksoi Teostolle halvan ravintolahinnaston mukaan ja toinen moninkertaisen hinnan huvitariffin mukaan. Tilanteeseen oli ajauduttu hiljalleen perinteisten lavojen muututtua toiminnoiltaan lähemmäs tanssiravintoloita ja päinvastoin. Asiakkaiden lokeroiminen kahteen eri hinnastoon ei ollut enää järkevää eikä reilua. Ei edes melko reilua.

Nyt on siis yksi hinnasto kaikille ja hinnoittelun perusteena on musiikin merkitys asiakkaan liike- tai muulle toiminnalle. Näin ollen kullekin yrittäjälle räätälöityy elävän musiikin käytöstä hinta esimerkiksi sen mukaan kuinka usein elävää musiikkia soitetaan, kuinka paljon liput tilaisuuksiin maksavat ja kuinka suuri on vaikkapa tanssitilan yleisökapasiteetti. Melko reilua?

Uudistus tiesi monille alan yrittäjille melko mittaviakin korotuksia musiikinkäyttömaksuissa mutta lukuisa oli sekin joukko, jonka laskut tulisivat pienenemään. Vaikka uusi hinnasto kohteleekin musiikkia liiketoiminnassaan hyödyntäviä yrittäjiä oikeudenmukaisesti, siihen suhtauduttiin Suomen hotelli- ja ravintola-alan liiton puolelta erittäin penseästi. Liekö tähän ollut osaltaan syynä julkisuudessa vallalla oleva harmittavan yleinen Teosto- ja tekijänoikeusvastaisuus, johon nykyaikana törmää varsinkin uudempaan teknologiaan liittyvän bisneksen yhteydessä.

Teoston johto varoittelikin viime joulun alla tulevasta negatiivisesta julkisuuskampanjasta sekä ennustettavissa olevista maksujen laiminlyönneistä jotka saattaisivat näkyä hetkellisenä mustana aukkona kotimaan esitystuotoissa.

Tässä vaiheessa vuotta voidaan jo kuitenkin todeta, että maksujen laiminlyöjien määrä jäi pieneksi eikä mainittavia tappioita tältä sektorilta näytä tulevan. Syynä on osaltaan varmasti myös se, että Teoston väki ei ole tyytynyt pelkkään monopoliaseman suomaan sanelupolitiikkaan laskuja kirjoitellessaan vaan asiakkaiden kanssa on käyty lukuisia tapauskohtaisia neuvotteluja ja jos hinnat ovat nousseet, asiakkaille on tarjottu korotusten porrastusmahdollisuutta. Melko reilua! Tekijänoikeus on!!

Nykytekniikka syrjäyttää paperin?

Viimekertaisessa raportointityöryhmän kokouksessa pääsimme Kirsi-Marja Forsbergin esittelemänä tutustumaan nettiraportointijärjestelmän tämänhetkiseen versioon. Tämä jatkuvasti kehittyvä järjestelmä helpottaa orkestereiden raportointia monin tavoin. Raportointi käyttäen verkkopalvelua antaa orkestereille esimerkiksi mahdollisuuden luoda erilaisia vapaasti nimettäviä ja helposti muokattavia vakio-ohjelmasettejä, joissa kappaletiedot tekijätietoineen ovat valmiiksi täytettyinä. Orkesterilla voi olla valmiit kappalelistat vaikkapa tansseihin, pikkujouluihin tai tarvittaessa festarisetti stadion- luokan tilaisuuksiin. Nämä valmiit setit esiintyjä kasaa jo sivuilleen luomastaan ohjelmistosta. Oman ohjelmiston kasaaminen on tullut selkeästi helpommaksi nyt, kun sivuille on saatu haku-linkki suoraan Nord-doc tietokantaan josta kappaleet oikeine tekijätietoineen siirtyvät raportoijan ohjelmistoon. Nord-docista esiintyjä voi valita kaikista rekisteröidyistä sovitusversioista sen oikean jota itse käyttää. Tämä helpottaa ja selkeyttää myös Teoston työtä. Toinen hieno uutuus on se että yhdellä napin painalluksella esiintyjä saa kaikki ne rekisteröidyt teokset, joissa on itse tekijänä, lisättyä ohjelmistoon.

Teostossa raportoinnin kattavuus ja tarkkuus on ollut aina kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla ja uusi web-raportointijärjestelmämmekin on herättänyt ansaittua huomiota ulkomaisissa sisarjärjestöissä. Sitä on käyty ainakin naapurimaista paikan päällä ihailemassa. Kaikissa pohjoismaisissa tekijänoikeusseuroissahan vastaavaa ei vielä ole käytössä ja kuulemma Stimissä käytössä oleva vastaava e-Konsert-niminen nettiraportointipalvelu on saanut käyttäjiltään kovasti kritiikkiä.

Suomessa web-raportointi on otettu ilahduttavan laajasti käyttöön. Käyttäjämäärän voisi sanoa kasvaneen räjähdysmäisesti, sillä vielä vuoden 2003 alussa netin kautta raportoivia esiintyjiä oli vain noin 100. Saman vuoden loppupuolella luku oli jo 240. Siitä luku onkin vuosittain suurin piirtein tuplaantunut ja nyt jo yli 1.000 orkesteria tekee esitysraporttinsa netin kautta. Mukana on hyvin monenlaisia esiintyjiä, tanssi- ja rockbändejä, trubaduureja, lastenmusiikkia soittavia orkestereja, soittokuntia ym. Vaikka nettiraportoijien määrä on roimasti lisääntynyt, vakavan musiikin esittäjiä palvelussa ei vielä juuri ole mukana ja paperisiakin esitysraportteja vielä Teostoon tulee.

Web-raportoinnin käyttäjämäärän kasvun lisäksi mainittavaa on myös se että palvelun ovat ottaneet käyttöönsä monet uransa alkutaipaleella olevat esiintyjät, jotka eivät ole ennen tätä raportoineet vielä mitenkään. Ennen web-raportoinnin tuloa moni tietokonesukupolven edustaja onkin ehkä vierastanut raportoinnin aloittamista sen vuoksi, että paperin käyttö on koettu vanhanaikaiseksi ja hankalaksi.

Vaikka teknologian kehitys on huimaa, on vielä lukuisia tilanteita, joissa paperi on paras ja ehkä ainoa järkevä väline. Esimerkkinä tästä ja loppukevennyksenä kerrottakoon tarina muovin vallankumouksen ajoilta. Mies palautti kauppaan äskettäin ostamansa muovisen wc-harjan. Myyjän tiedustellessa syytä harjan palauttamiselle mies vastasi, ettei harjassa sinänsä mitään vikaa ollut. Hän vain mieluummin käyttää paperia.

Perinteistä loppuvuotta ja vuoden alkua!

Timo Forsström (SELVIS 04/2006)

LYHYET UUTISET

Julkaistu
Elvis ry jakoi apurahoja musiikintekijöille

Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry on jakanut 28.11.2006 kymmenen 6.000 euron apurahaa seuraaville musiikintekijöille:

Veli-Matti Halkosalmi, Edu Kettunen, Ville Leinonen, Tommi Läntinen, Riku Niemi, Mikko Perkoila, Johanna Salomaa (Jonsu/Indica), Jorma Toiviainen, Jukka-Pekka Välimaa (Kauko Röyhkä) ja Aki Yrjänä.

Jaosta päättäneen raadin muodostivat Leri Leskinen, Tommi Lindell, Pekka Nissilä, Tero Valkonen, Maija Vilkkumaa ja Jarkko Martikainen (raadin puheenjohtaja).

Hakuilmoituksessa määriteltiin, että apurahat on tarkoitettu ”kannuksensa jo hankkineille” musiikintekijöille. Työsuunnitelma ei ollut välttämätön, sen sijaan tuli perustella, miten apuraha parantaa hakijan edellytyksiä uusien teosten luomisessa.

Hakemuksia saapui 59 kpl. Apurahoihin käytetty summa on peräisin Teoston kansallisista varoista, jotka kerätään pidättämällä tietty osa tilityksistä kotimaisen musiikin edistämiseen.

Lauluntekijäklubit ovat jo perinne

Elvis ry: n Lauluntekijäklubit jatkuivat syksyn aikana kolmena iltana Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

alatalojammi.jpgYleisöä oli 120-150 iltaa kohden ja tunnelma innostuneen keskittynyt. Kolmatta vuotta jatkuneissa klubi-illoissa noudatettiin perinteeksi muodostunutta kaavaa: kolme akustista puolen tunnin settiä alkaen täsmälleen klo 20.30. Tämänkin syksyn tilaisuuksiin Elvis sai tukea Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiö LUSES: lta sekä Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskus ESEK: ltä. Pääsylippujen hintoja korotimme 10 euroon aikaisemmasta 6 eurosta, millä ei tuntunut olevan vaikutusta yleisömäärään. Yhdistyksen jäsenillä on ollut iltoihin vapaa pääsy.

Viimeinen syksyn illoista 29.11. aloitettiin hiljaisella hetkellä suuren lauluntekijän Juice Leskisen muistoa kunnioittaen, minkä jälkeen Mikko Alatalo aloitti illan Syksyn Sävelellä. Tämän jälkeen Mikko jatkoi omilla ja Harri Rinteen lauluilla, toki Juicekin oli mukana mm. Maalaispojassa. Mikkoa säesti Jammi Humalamäki. Muut illan esiintyjät olivat Kikka Laitinen säestäjänä Tommi Lindell sekä Anssi Kela. Mainittakoon, että Kikan setin aluksi Tommi esitti oman Saariaho -humppansa.

15.11. lauluntekijöinä olivat Tuomari Nurmio, Juha Tapio, Liisa Lux säestäjinä Miikka Paatelainen ja Eeva Koivusalo sekä 25.10 Olavi Uusivirta, Mari Rantasila säestäjinä Markku Kanerva ja Risto Toppola sekä Pauli Hanhiniemi ja Tommi Laine.

Onnittelemme

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt taiteen akateemikon arvonimen säveltäjä, kapellimestari Jorma Panulalle.

Jussi Raittinen on palkittu Pro Finlandia -mitalilla.

Kaj Chydenius on saanut vuoden 2006 taiteen keskustoimikunnan myöntämän taiteen valtionpalkinnon.

Jyrki “69” Linnankivi on palkittu Soulissa, Etelä-Koreassa kansainvälisellä The Outstanding Young Persons of the World (TOYP) palkinnolla.

Jukka Viitasaaren teos on voittanut 2. palkinnon AGEMLAM (Musical Generations of Lambersart Association) puhallinorkesterin sävellyskilpailussa Ranskassa.

Apocalyptica on valittu Vantaan Vuoden 2006 Yritykseksi. Palkintoa vastaanottaessaan Eino ”Eicca” Toppinen peräänkuulutti parempaa verotuskohtelua tekijänoikeustuloille.

Tapani Rinne Suomen edustajana Auxerressa

tapanirinne.jpgTapani Rinteen säveltämä musiikki Koti-ikävä -elokuvaan edusti Suomea Auxerren kansainvälisillä elokuvamusiikin festivaaleilla lokakuussa. Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty kilpailu, johon yhdeksän Euroopan maata oli valinnut oman ehdokkaansa. Elokuvan on tuottanut Making Movies Oy.

Suomen ehdokas oli ELVIS ry: n valitsema vuosien 2005 ja 2006 aikana ensi-iltansa saaneiden kotimaisten elokuvien originaalimusiikeista. Kilpailun järjestelyissä oli mukana FFACE, eurooppalainen elokuvasäveltäjien yhdistys, jossa myös ELVIS on jäsenenä.

Kansainvälinen jury päätti kaikkien ehdokkaiden joukosta antaa parhaan eurooppalaisen originaalimusiikin palkinnon espanjalaisen Pascal Gaignen musiikista elokuvaan ”Dark blue Almost black”. Tv-elokuvien kategoriassa parhaana palkittiin ruotsalaisen Krister Linderin musiikki elokuvaan ”Gitmo, The New Rules of War”.

FFACE ja ”The European Touch”

Tapani Rinne osallistui ELVIS ry: n lähettämänä edustajana myös Auxerressa 21.10. pidettyyn FFACE: n kokoukseen. Mukana oli seitsemäntoista edustajaa kahdeksasta FFACE: n jäsenyhdistyksestä. Kokousedustajat osallistuivat myös samana päivänä pidettyyn elokuvamusiikin konferenssiin ”Film music: The European Touch”.

FFACE: n yhtenä lähiaikojen tavoitteena on edistää elokuvamusiikin ja erityisesti sen säveltämisen opiskelumahdollisuuksia Euroopassa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi monikielisen opetusmateriaalin tuottamista sekä workshoppeja eurooppalaisten elokuvafestivaalien yhteydessä. ”The European Touch” on puolestaan otsikkona tavoiteohjelmalle, jonka tarkoituksena on edistää eurooppalaista elokuvamusiikkia. Osana ohjelmaa voisi olla esimerkiksi eurooppalaisten elokuvasäveltäjien tietokanta internetissä sekä kiertue, jossa tätä tarkoitusta varten koottu orkesteri esittäisi eurooppalaista elokuvamusiikkia festivaaleilla ympäri Eurooppaa.  

Erik Lindström ja Katri Helena saivat Kullervo Linnan palkinnot

kullervolinna2006.jpgKullervo Linnan Säätiön vuoden 2006 palkinnot luovutettiin Erik Lindströmille ja Katri Helenalle Teostossa 22.11. Molemmat saivat 4 200 euron tunnustuksen. Palkintoa on jaettu vuodesta 1989 lähtien. Säätiön varat ovat kertyneet Kullervo Linnan tekijänoikeuskorvauksista.

Erik Lindströmillä on monta roolia musiikin maailmassa. Hän on ennen kaikkea säveltäjä, mutta myös sovittaja, kapellimestari, tuottaja ja muusikko. Hänen soittimiaan ovat basso, piano, harmonikka, vibrafoni.

Palkinnon perusteluissa Erik Lindströmin todetaan noudattaneen sävellystyössään sitä periaatetta, että hyvä iskelmä on yksinkertainen. Lindströmin melodiat ovat helposti laulettavia ja kappaleiden muotorakenteet ovat selkeitä. Ne perustuvat useimmiten amerikkalaisen populaarisävelmän standardimuotoihin.

Katri Helenan puolestaan todetaan tunnustuksen myöntämisen perusteluissa olevan yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä iskelmälaulajista. Hän on levyttänyt yli 400 laulua ja julkaissut 30 levyä. Vuonna 1994 hänen myytyjen äänitteidensä määrä ylitti miljoonan levyn rajan. Hän on saanut 14 kultalevyä, kolme platinalevyä ja yhden tuplaplatinan. 

Ari Niemisestä kustantajien varapuheenjohtaja
 
Suomen Musiikkikustantajat ry: n syyskokous valitsi marraskuussa uudeksi varapuheenjohtajaksi 1.1.2007 lähtien Ari Niemisen pitkäaikaisen varapuheenjohtajan Sini Perhon jätettyä paikkansa hallituksessa. Hänen tilalleen hallitukseen valittiin Niko Nordström. Muut hallituksen jäsenet ovat Tom Frisk (puheenjohtaja), Jacob Ehrnrooth, Epe Helenius ja Antti Lehtinen.

Viisutuki väärillä harteilla

Julkaistu

Valtion neljän miljoonan euron tuki ensi kevään Euroviisuille rahoitetaan hallituksen budjettiesityksen mukaan yksinään opetusministeriön kulttuuribudjetista. Tästä syystä useimmilla muilla kulttuurin momenteilla tarjotaan nollalinjaa.

Viisufinaalin katsojamääräksi ennakoidaan sata miljoonaa ja se lähetetään yli neljäänkymmeneen maahan. Se tarjoaa siis ainutlaatuisen mahdollisuuden markkinoida Suomea maailmalle. On selvää, että valtion tulee olla mukana turvaamassa, että tapahtumasta saadaan paras mahdollinen hyöty. Mutta on väärin, että tämän matkailu- ja imagomainonnan rahoittaa valtion osalta yksinään kulttuuri.

Hallituksen budjettiesityksen mukaan taiteelle ja kulttuurille osoitetaan ensi vuonna yhteensä 388,4 miljoonaa euroa, jossa on lisäystä tähän vuoteen 24,5 miljoonaa. Lisäyksestä 19,7 miljoonaa on kirjastojen valtionavun nousua, kun kirjastojen rahoitusta siirretään veikkausvoittovaroista verovaroihin. Lopusta lisäyksestä 4 miljoonaa käytetään siis kertaluonteisena menoeränä Euroviisuihin ja lisäksi kotimaisen elokuvan edistämiseen annetaan lisää 0,5 miljoonaa ja kulttuurivientiin 0,4 miljoonaa.

Tietyillä kulttuurin alueilla kuten teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuuksissa sekä Kansallisoopperan ja Suomen kansallisteatterin avustuksissa on myös pakolliset indeksi- ja tupokorotukset, joten tasapainon vuoksi budjetissa on jouduttu tekemään myös vähennyksiä, jotka raskaimmin eli 1,5 miljoonalla koskevat kansainvälistä kulttuuritoimintaa. Eikä esimerkiksi taiteilijajärjestöjen vuosikausia esittämiin taiteilijaeläkkeisiin ole nytkään lisäystä.

Kotimaamme imago- ja matkailumarkkinoinnin lisäksi valtion tuki Euroviisuille suuntautuu Yleisradiolle ja Euroopan yleisradioliitolle EBU:lle. Voikin kysyä, eikö olisi ollut parempi myöntää automaattisen tuen sijasta ainakin osa tappiontakuuna kuten vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoille. Euroviisuihin liittyy myös suurta bisnestä ja krääsää. Esimerkiksi sponsorointia koskevista kaupallisista oikeuksista sopimukset tekee EBU:n valtuuttamana sveitsiläinen markkinointiyhtiö T.E.A.M ja oheismyynnin oikeudet omistaa hollantilainen The Badge Company BV.

Viisufinaali voi siis tietää joillekin myös hyvää tuottoa. Ja jos pääsylippuja ryhdytään myymään alihintaan, kahmivat voittoja mustan pörssin kauppiaat. Viisuhuuma on meillä nyt sitä luokkaa, että erilaisia lippupaketteja voisi mennä kaupaksi tuhansillakin euroilla.

Lordin voitto oli hieno saavutus, josta koko Suomi, suomalainen kulttuuriväki ja taiteilijat saamme olla ylpeitä. Suomalaisen musiikin ja kulttuuriviennin kannalta ensi toukokuussa on kuitenkin ratkaisevaa se, jatkuuko menestys itse kilpailussa. Sitä taas ei tällä neljän miljoonan euron tuella voida juurikaan avittaa. Siksi tukeminen ei saa jäädä yksinomaan taiteen ja kulttuurin harteille.

Martti Heikkilä

Yhteistyö on musiikkia – Elvis Pariisiin?

Julkaistu

Yhteistyö on musiikkia. Näin kertoo konsertti-ilmoitus ja tiedotusmateriaali, jonka takana ovat Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry sekä Mikkelin kaupunginorkesteri. Kirjoittaessani en tiedä onko tätä lehteä luettaessa lokakuun 5. päivän konsertti lähimenneisyydessä vai -tulevaisuudessa. Tiedän ainoastaan, että Mikkelissä on tyytyväisiä ihmisiä. Tässä vaiheessa yhteistyö näyttää onnistuneen jopa yli odotusten. Mukaan on saatu myös Yleisradio, joka taltioi konsertin.

Elvis ry tilasi asiasta kiinnostuneilta jäseniltään musiikkia jousiorkesterille. Etukäteen käytyjen neuvottelujen tuloksena Mikkelin kaupunginorkesteri lupasi kantaesittää syyskaudella 2006 kolme-neljä teosta. Kun hyvin tasaväkiseltä vaikuttava tekijäjoukko oli selvillä, pyydettiin lopullista ratkaisua tekemään yksi tuomari, Teoston silloinen puheenjohtaja, nykyinen kunniapuheenjohtaja Otto Donner. Valituiksi tulivat Veli-Matti Halkosalmen Trinity, Esa Onttosen Chains ja Jarmo Savolaisen Expanses. Oitis päätöksen jälkeen todettiin, että lisä ei olisi pahaksi.

Pienen Mikkelin-matkan jälkeen asia edistyi: Päätettiin, että kolmen Donnerin päättämän sävellyksen lisäksi kaupunginorkesterin muusikot valitsevat heille ajoissa toimitusta materiaalista suosikkiteoksensa, josta Länsi-Savon osuuspankki maksaa sävellyspalkkion.

Kilpaan osallistui viisi tasavahvaa teosta: Pianeta Distante – Kaukainen planeetta Heikki Elo, Sinulle käteni annan Veikko Huuskonen, Vuodenkierto Jorma Härkönen, Sarja suomalaista tanssimusiikkia Pasi-Heikki Mikkola ja Rondoco Mika Siekkinen. Tasavahvuutta todistaa, että ennen ratkaisua orkesteri joutui käymään kaksi äänestystä. Voittajaksi eli konsertin neljänneksi teokseksi tuli Jorma Härkösen Vuodenkierto (Ensilumi, Kevään kihahdus, Hunajakäpälä, Joutsenen kuolema).

Etelä-Savon osuuspankin johtaja Kari Manninen myhäili tyytyväisenä, kun muusikot tuloksen selvittyä totesivat: “Eivät menneet pankin rahat hukkaan, saimme hienon teoksen…”

Mutta hyvä onni ei loppunut tähän. Myöhemmin astui kuvaan vielä illan kapellimestari Atso Almila, joka valitsi eräänlaisena “suosikkinaan” kantaesitettäväksi Heikki Elon teoksen Kaukainen planeetta. Siis yksi konsertti, viisi kantaesitystä.

Mikkelin kaupunginorkesterin toiminnanjohtaja Helinä Tepponen pitää saalista hyvänä: Elvis-yhteistyö tuotti kahdeksan laadukasta sävellystä jousiorkesterille. Kuulemma kaikki päätyvät jossakin vaiheessa esille. Normaalin kausiohjelman lisäksi orkesterilla on kymmenittäin tilausesiintymisiä ja vierailukonsertteja. Myös näiden ohjelmisto kaipaa jatkuvaa monipuolistamista.

Elvis-säveltäjien partituureista ollaan kiinnostuneita myös Ranskassa. Parhaillaan neuvotellaan kapellimestari Dominique Fanal´in ja Sinfonietta de Paris -kamariorkesterin kanssa sikäläisestä konserttihankkeesta, jonka ohjelmistoon kuuluisivat Yhteistyö on musiikkia -projektistamme valitut teokset.

No mitäpä tästä sanoa? Olisihan tämä hanke voinut mennä huonomminkin, vai?

***

Piipahdimme Elvis ry:n verotyöryhmän puheenjohtajan Arto Tammisen kanssa hiljattain tapaamassa valtiovarainministeri Ulla- Maj Wideroosia (rkp). Asiamme oli tekijänoikeustulon verotus. Rakentavan neuvottelun lopputuloksena ministeri päätyi ratkaisuun: asialle täytyy todella tehdä jotakin. Keskustelussa päädyttiin työryhmän perustamiseen. Tämä tutkisi asian juurta jaksaen.

Kerroimme ministerille, että tekijänoikeustuloon liittyvän verotuskäytännön muuttaminen parempaan suuntaan on musiikintekijöille erittäin tärkeä.

Kysäisin vielä lopuksi – ikään kuin varmuuden vuoksi – ministeri Wideroosilta, voimmeko kertoa jäsenistöllemme, että hän on huomioinut huolemme ja on perustamassa työryhmän asian tutkimiseksi ja korjaamiseksi.

– Kyllä voitte!

Hallitus- ja EU-kiireet työllistävät. Työryhmän tilanteesta, puhumattakaan kokoonpanosta en tätä kirjoittaessani ole vielä kuullut. Mutta ministeritason lupaus on olemassa.

JANI UHLENIUS

Tuulet keikuttavat Teosto-laivaa

Julkaistu

Musiikintekijöiden etuja ajavan Elvis ry:n vinkkelistä kesä ja alkusyksy on ollut epävakaista aikaa. Pääosa jäsentemme sävellys-, sanoitus-, ja sovitustuloista päätyy pankkitilille Teoston kautta. Nyt kansainväliset tuulet keikuttavat laivaamme niin, että on vaikea päättää, mistä laidasta kulloinkin ottaisi kiinni.

Kun lomakesä oli meillä kukkeimmillaan, solmivat Euroopan tekijänoikeusseuroja edustava GESAC ja musiikkikustantajien maailmanjärjestö ICMP/CIEM sopimuksen, jossa on useita Teostoa ja muita Euroopan tekijänoikeusseuroja koskevia kohtia. Sopimus allekirjoitettiin 7. heinäkuuta, minkä jälkeen siitä tiedotettiin järjestöjen yhteisellä lehdistötiedotteella. Sopimus on julkaistu kokonaisuudessaan mm. Ruotsin musiikkikustantajien kotisivulla.

Kyseinen asiakirja ei ole Teostoa oikeudellisesti sitova. Yksi kohta sopimuksessa on, että kustantajilla on oltava vähintään kolmasosa tekijänoikeusseuran hallituspaikoista. Teoston johtokunnassa on tällä hetkellä ainoastaan kaksi kustantajaa kymmenestä eli viidennes.

Tekijöiden edustajia ei ollut mukana tätä sopimusta neuvottelemassa. Tekijöiltä puuttuu vielä vastaava kansainvälinen kattojärjestö kuin on kustantajilla. Yksi johtopäätös viime aikojen kehityksestä on, että tekijät tarvitsevat kattojärjestön mitä pikimmiten. Elokuvasäveltäjillä on vuoden alussa perustettu FFACE ja vakavilla syyskuun alussa perustettu European Composers Forum. Elvis ry on edellisen perustajajäsen ja Suomen Säveltäjät ry jälkimmäisen. Nyt tarvitaan vielä pop ja rock-tekijöitä edustava eurooppalainen järjestö, jonka syntymiseen mekin tietysti vaikutamme aktiivisesti. Näiden kolmen kattojärjestön on sitten luontevaa edustaa tekijöitä kansainvälisissä neuvottelupöydissä, joko yhdessä tai siten, että muodostetaan vielä niille oma kattojärjestönsä.

Teostolla valmius keskustella

Teoston johtokunta päätti viime helmikuussa, että sillä on valmius keskustella kustantajien edustuksesta Teoston hallinnossa. Nähtäväksi jää, johtavatko keskustelut konkreettiseen sääntömuutosesitykseen jo ensi kevätkokoukselle.

GESAC – ICMP/CIEM -sopimus sisältää myös kohdan, jonka mukaan kustantajilla tulee jatkossa olla seuran jäsenten kokouksissa oikeudenmukainen ja tasapainoinen edustus (”fair and balanced representation”. Tämä tarkoittanee sitä, että jokaisella Teoston jäsenellä tulee olla yhtäläinen äänioikeus, kuten Teoston sääntöjen mukaan onkin.

Yksi osa seurojen ja kustantajien kattojärjestön sopimusta on kohta, jonka mukaan seurojen asiakassopimukset on saatettava vastaamaan EU-komission viimesyksyistä suositusta. Tämä tulee lisäämään myös Teoston asiakassopimuksen joustavuutta järkevissä rajoissa.

***

”Missä on Teosto vuonna 2010?”

Näistä kansainvälisistä muutostuulista Elvis järjestää jäsenilleen syysseminaarin keskiviikkona 25.10. klo 17.30 Radisson SAS Royal -hotellissa (Runeberginkatu 2, Helsinki, Kampin metroasemaa vastapäätä). Yksi seminaarin keskustelunaiheista on juuri se, tulisiko kustantajien osuutta Teoston johtokunnassa lisätä. Samoin pohditaan sen vaikutuksia, että isot musiikkikustantajat ovat ryhtyneet kilpailuttamaan tekijänoikeusseuroja. Yksi konkreettinen seuraus on jo ollut se, että pärjätäkseen kilpailussa pohjoismaiset seurat ovat ryhtyneet tiivistämään yhteistyötään.

Seminaari alkaa Teoston toimitusjohtajan Katri Sipilän alustuksella. Tervetuloa kuulemaan ja ottamaan kantaa! Avainasioita tällä hetkellä on suhteemme musiikkikustantajiin. Parhaimmillaan se voi olla reilu ja toimiva. Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Siksi on oltava tarkkana, mihin suuntaan Teoston sisäisiä valtasuhteita mahdollisesti muutetaan, ettei laiva suorastaan keikahda ympäri.

MARTTI HEIKKILÄ

NPU ja NKR koolla Helsingissä

Julkaistu


NPU-kokouksen osanottajat ehtivät myös Halosenniemen maisemiin
puheenjohtaja Jani Uhleniuksen johdolla. Elokuun lopun tummenevassa
illassa vaihdettiin alan kuulumiset ja todettiin, että yhteisiä uhkia
musiikintekijöillä riittää.

 
NPU ja NKR kokoontuivat Helsingissä
Tekijät kiirehtivät pohjoismaista allianssia

Pohjoismaiset tekijäjärjestöt kokoustivat elokuun lopussa Helsingissä. Kevyen musiikin tekijöiden NPU ja vakavien NKR kokoontuivat sekä erikseen että yhdessä. 28. elokuuta pidetyn yhteiskokouksen tärkein aihe oli kansainvälinen tilanne, joka tuo monenlaisia muutospaineita tekijänoikeusseurojen toimintaan.

Yhteiskokouksessa hyväksyttiin myös julkilausuma, joka osoitettiin Pohjoismaiden ja Baltian tekijänoikeusseurojen sekä NCB:n hallituksille. Tekijät toivovat seuroilta mahdollisimman pikaista toimintojen yhteensovittamista online-alueella, jotta musiikin käyttäjät voisivat neuvotella koko tätä aluetta koskevan sopimuksen keskitetysti. Käyttäjät, jotka tarvitsevat luvat ainoastaan yhden maan alueella tapahtuvaan lisensiointiin, voisivat edelleen asioida paikallisen toimiston kanssa.

Pohjoismaiset tekijät ovat huolissaan kehityksestä sen jälkeen, kun EU:n komissio antoi viime vuoden lokakuussa suosituksen musiikin tekijänoikeuksien hallinnoinnista verkkoympäristössä. Komissio pyrkii kannustamaan seuroja keskinäiseen kilpailuun ja samalla mahdollisia kilpailun esteitä pyritään karsimaan. Isot musiikkikustantajat ovat seurojen kilpailuttamisen tämän vuoden aikana jo käytännössä aloittaneet.

Tekijöiden arvio muuttuneessa tilanteessa on se, että Pohjoismaiden ja Balttian seurojen on syytä muodostaa yhteinen allianssi, joka on riittävän iso pärjätäkseen kilpailussa. NPU:n omassa kokouksessa keskusteltiin mm. siitä, tuleeko kehitys johtamaan niin sanottujen kansallisten varojen vähenemiseen ja jopa loppumiseen. Yleisin arvio oli, että ne tulevat joka tapauksessa huomattavasti vähenemään. Esimerkiksi Ruotsin SKAP:ssa kaavaillaan jo yhdistyksen vuotuisen jäsenmaksun korottamista 500 kruunusta 1.000 kruunuun, mikäli yhdistyksen saama tuki kansallisista varoista loppuu.

Genret pois myös Norjassa ja Ruotsissa

Yksi NPU-kokouksen aiheista olivat genret. Teostossahan niistä luovuttiin jo 1994 mutta Ruotsin Stim:ssä ja Norjan Tono:ssa ne edelleen ovat käytössä vaikuttaen myös suomaisten näistä maista saamaan tilitykseen. Nyt näyttää siltä, että myös Tono on niistä luopumassa ja järjestelmä on saanut yhä kasvavaa kritiikkiä myös Ruotsissa. Naapurimaassa on laskettu, että tilitysten genretuki on nykytasolla 12 miljoonaa kruunua vuodessa ja siitä ainoastaan 1,8 miljoonaa tilitetään eläville ruotsalaisille säveltäjille ja runsaat 600.000 kruunua ”aktiivisille” ruotsalaisille kustantajille. Valtaosa rahasta tilitetään ulkomaisille klassisen musiikin menestyssäveltäjille (useimmiten perikunnille) ja heidän kustantajilleen.

Niin Ruotsissa kuin Norjassa etsitään sen vuoksi järjestelmää, jossa tuki voitaisiin rajata kotimaisiin eläviin säveltäjiin. Juuri näin tehtiin Teostossa, kun genret lopetettiin ja tilalle luotiin kansallisista varoista rahoitettava partituurimusiikin tuki. Tässä uudistuksessa suurin häviäjä oli Sibeliuksen perikunta, joka siis edelleen saa huomattavia tukia Ruotsista ja Norjasta. Genretön ja kaikkia musiikinlajeja tasapuolisesti kohteleva on ainoa oikea ja kestävä periaate. Teoston tilitysjärjestelmässä laskutetut korvaukset on jo vuosia tilitetty ”euro sisään – euro ulos” -periaateella.

Tanskan Kodassakin tiettyä vanhakantaista tilitysten kulttuuripolitiikkaa edelleen on vaikka genret on sielläkin kuopattu. Tietyillä tilitysalueilla on käytössä kerroinjärjestelmä, jossa teoksen ensiesitys saa 100 %, toinen esitys 50 % ja muutaman esityksen jälkeen enää 10 %. Keinotekoinen järjestelmä suosii siis harvoin esitettäviä teoksia.

Taas kerran osoittautui, että Teoston tilitysjärjestelmä kestää parhaiten ne avoimuuden, läpinäkyvyyden ja tehokkuuden vaatimukset jota EU:n komissiokin peräänkuuluttaa. Yksi kanto Pohjoismaiden ja Balttian toimintoja tiivistettäessä voikin olla juuri siinä, miten nopeasti muut pystyvät seuraamaan Teoston esimerkkiä.

Teksti ja kuva: Martti Heikkilä

Tekijöille oikeus korvauksiin kirjastojen lainauksista

Julkaistu

Hallituksen eduskunnalle 12. syyskuuta antaman esityksen mukaan tekijät alkavat saada korvausta teostensa kirjastoista tapahtuvasta lainaamisesta. Tätä tarkoitusta varten on ensi vuoden budjettiin varattu kaksi miljoonaa euroa.

Kyseessä on siis tekijöiden kannalta selvä edistysaskel. Tekijöiden yksinoikeutta kirjastojen osalta toki edelleen rajoitetaan, mutta korvausoikeus sentään saadaan. Huonoa on se, että edes tämä korvausoikeus ei edelleenkään koske esittäviä taiteilijoita kuten muusikoita eikä tuottajia ja kustantajia.

Musiikintekijöiden osalta korvausoikeus koskee äänitteitä sekä nuottijulkaisuja ja laulukirjoja. Elokuvateoksilla on jo ennestään laajemmat tekijänoikeudet eli niiden käyttöön kirjastojen on hankittava erilliset luvat. Elokuvateoksina voidaan pitää myös äänitteitä, joilla on mukana musiikkivideo.

Kun korvausoikeutta koskeva laki on tullut eduskunnassa hyväksytyksi, ryhdytään käytännössä luomaan järjestelmää korvausten tilittämiseksi. Tässä vaiheessa tulee myös ratkaistavaksi, kuinka suureksi musiikintekijöiden kokonaisosuus muodostuu verrattuna kauno- ja tietokirjailijoiden korvauksiin. Oikeus korvaukseen tulee olemaan ainakin kaikilla Euroopan talousalueen tekijöillä ja jakoperusteena ovat lainausmäärät. Koska jaettavaa on vähän, joudutaan tilittämisessä tietysti arvioimaan, millaisella tarkkuudella saavutetaan paras kustannustehokkuus suhteessa tilitettäviin summiin.

Lainauskorvaukset eroavat siis olennaisesti kirjastoapurahoista, joita säveltaiteellekin on jaettu vuodesta 1999 lähtien. Apurahat ovat valtion kulttuuritukea, joita myönnettäessä ei menestyvillä tekijöillä ole automaattista etusijaa vaan apurahalautakunta voi toimeksiantonsa puitteissa tehdä päätöksiä kulttuuripoliittisin perustein. Sen sijaan uudet lainausoikeuskorvaukset ovat tekijänoikeuskorvauksia, joita ei jaeta esimerkiksi laadullisin kriteerein vaan sen mukaisesti, kuinka paljon teoksia käytetään. Erona on myös se, että apurahat ovat verottomia mutta korvaukset verotettavaa tekijänoikeustuloa. Tärkeää tietysti on, että lainausoikeuskorvaukset eivät jatkossa pienennä kirjastoapurahojen kokonaismäärää.

Useissa Euroopan maissa myös esittäjillä sekä tuottajilla ja kustantajilla on jo aikaisemminkin ollut joko oikeus korvaukseen tai vielä laajempi tekijänoikeus. Suomessa ja Pohjoismaissa kirjastot ovat olleet tässä suhteessa erikoisasemassa. Kuitenkin EU:n vuokraus- ja lainausdirektiivi vuodelta 1992 jo edellyttää minimissään korvauksia ainakin tekijöille. Direktiivistä on tosin ollut aikaisemmin eri tulkintoja ja Suomen valtio on vasta nyt EU:n komission kovistelemana tunnustanut tosiasiat kuten hallituksen esitys osoittaa. Reilumpaa olisi ollut muuttaa lakia tekijämyönteisempää suuntaan ilman EU:takin.

Uusi korvausoikeus koskee lainaamista yleisölle mutta ei tutkimuskäyttöä kirjaston tiloissa. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta, minkä jälkeen tilityskäytäntöjen luominen vie oman aikansa.

Teksti ja kuva: Martti Heikkilä