Musiikintekijät -logo

Mutkaton mies tanssittaa ja juontaa

Mutkaton mies tanssittaa ja juontaa

Eki Jantunen näkee valoa pelimannin tunnelin päässä.

Eki Jantunen & Mutkattomat nykykokoonpanossaan
vas. Pekka Melander, Jani Varpujärvi,
Kari Salminen ja Eki. (kuva: Tomi Kallio)

Suomen tanssilavojen legendaarisimpia kokoonpanoja on Eki Jantunen ja Mutkattomat Orimattilasta, jo yli 30 vuotta toiminut ja moneen kertaan maamme kärkibändien joukkoon äänestetty ja mm. Kullervo Linna – palkinnolla 1993 palkittu monipuolinen orkesteri. ”Mutkatonta menoa” tanssikansalle ja kaikille muillekin lavoilla, ravintoloissa, konserteissa ja monenlaisissa pienemmissä pippaloissa tarjoileva yhtye on tehnyt myös mittavan 18 albumin levytysuran.

Kaikki alkoi singlestä vuonna 1976. Mustan muovin A-puolella komeillut Jätkän humppa (säv. Paavo Melander, san. Tupa-Uuno) on jatkuvasti ollut soitetuimpia kappaleita – viime vuonnakin Teosto-listan kolmonen radioissa ja lavoilla. Jätkän humpasta on tehty yli 20 versiota ja sitä on myyty yli miljoona kappaletta. Yhä enenevässä määrin myös omia biisejä on väsännyt Mutkattomien johtohahmo Erkki “Eki” Jantunen, joka parhaillaan valmistelee ensi vuonna täyttyvää ”40 Viihteen Vuotta” -kokonaisuutta.

Liverpoolin tuulet puhdistivat pöydän

Mutta tanssilavojen takuusoittajan taustalla ei pienenä poikana ollut suinkaan innostus suomalaiseen musaan vaan ”Liverpoolin kundeihin”. Eki Jantunen on syntynyt 1951 ja orimattilalaisnuori hurahti ”Fab Fouriin” jo vuonna 1964.

– Beatles oli se mikä kilahti. Aikaisemmin saattoi olla jotain kansakoulunopettaja Väinö Luonsisen vetämää tiernapoikatouhua ja nokkahuilukerhoa jota paikallinen kanttori Eino Miettinen veti… Ihan kivaa, mutta eihän me juniorit silloin oikein ymmärretty.

– Tuossa Pakaantiellä alettiin 1964 pikkupoikina hyvän kaverin, Tuomisen Hanskin kanssa perustaa bändiä. Joitain beat-bändejä oli käynyt kylillä ja mm. kun tivoli kävi, siellä kyyrättiin poppisbändiä teltan takana tuntitolkulla. Se oli täysi kaaos mitä oli aiemmin kuunnellut ja musiikista ymmärtänyt, eikä oikein tiennyt mikä olisi kiinnostanut. Beatles oli selkeä valinta.

Muita Ekin suosikkeja olivat eturivin laulubändit Hollies, Herman’s Hermits, Tremeloes, Kinks, Animals ja Procol Harum, jonka biisi A Whiter Shade of Pale (säv. Gary Brooker, san K. Reid) oli todella kova juttu. – Arvaa vaan, kun meilläkin oli jossain vaiheessa aito hammond-mies piironkilesleineen, sehän oli kitararivistöön aika paukku. Meillä oli ihan eka bändinimi Spellingers, sitten Face ja kun Briteistä nousi samanniminen, me lisättiin eteen bad-liite eli Bad Faces. Myöhemmin pantiin nimeksi Free, mutta Suosikin hittilistoilta bongasimme taas samannimisen ryhmän, että eikun nimi Freebandiksi ja julisteet taas uusiksi. Taidettiin päästä helpommalla kuin että olisimme lähteneet saarille lakitupaan…!

SM-mittelöitä

Poppia veivattiin kymmenkunta vuotta 1964-74 melkeinpä samalla ryhmällä, jossa vaikuttivat pitkäaikaisimmassa peruspoppoossa Hannu Tuominen, Arto ja Ari Näveri, Erkki Jantunen ja Jorma Haakana. Eri vaiheissa olivat mukana Martti Lappalainen, Pekka Melander ja Juha Yrjönen. Freeband käväisi popin SM-kisoissa vuosina 1967-68 ja parhaimmillaan ylsi kakkossijaan Tampereen jäähallissa. Ekin tonttina olivat tuolloin kitara ja laulut.

– Soitettiin covereita ja listabiisejä popmestoissa ja kouluissa, omia ei yhtään. Vakimestoista on jäänyt mieliin melkeinpä kerran kuukaudessa käyty Natsa, johon manageri Pirskanen junaili pitkän putken keikkoja. Pääpaino oli stemmalaulutouhuissa. Linjasta lipsuttiin 70-luvun alussa, kun oli pakko ottaa parit valssit ja humpat kehiin. Joskus silloin tällöin Freebandilläkin soitellaan vielä keikka vuodessa. Jätkät ovat kaikki täältä päin, tosin kaksi on joukostamme pois. Kiva joukko lapsuuden ajoilta, on oltu hyvät kaverit samalta kylältä jo ennen soittoa – ja ollaan kavereita vielä soiton jälkeenkin. Mikä onkin harvinaista!

– 70-luvulla lisättiin ryhmälle solistinimi: Kari Palm & Freeband, kun alkoi tulla lavakeikkaakin. Ei oikein tiedetty, että se oli romaninimi ja aika usein kansa kyseli, että ”milloin se Palm tulee? ” Kuka Palm? Eihän me tiedetä! Se oli suurin piirtein puhelinluettelosta vetästy nimi, eksoottisempi kuin että oltais vaikka Matti Hämäläinen & Freeband.

Mutkattomien synty

Vuonna 1975 muotoutui uusi juttu – Mutkattomat kokoonpanolla Erkki Jantunen (laulu ja basso), Pekka Melander (hanuri ja koskettimet) ja Hannu Tuominen (rummut).

– Päätettiin perustaa lähiseudulla soitteleva pikkujuhlien tanssiyhtye Mutkattomat. Oltiin väsytty siihen poppivaiheeseen ja kulkemiseenkin, kun oltiin käyty jopa 100 kilometrin päässä! Tanssipaikkoja löytyi lähistöltä tuolloin tosi hyvin: Myrskylän suunnalla oli kolme tai neljä paikkaa ja matkaa korkeintaan 20 kilometriä, samaten Artjärven suuntaan taas 2-3 paikkaa, Lahden suuntaan 4-5 paikkaa. Tuosta läheltä Luhtikylän ja Mallusjoen suunnaltakin löytyi aina ne pari paikkaa, ja nyt ei tässä Lahden lähistöllä Kehräämön lisäksi ole oikein mitään.

– Itse asiassa Mutkattomistahan tuli hetkessä valtakunnallinen bändi, joka kiersi normaalikeikkojen lisäksi kohta vuotuiset Lapin ja Ruotsin rundit ihan tosta vaan ja kilometrejä tuli mittariin vähintään taksarin vuosiajot. Nykyisinkin vielä pyyhkäistään Joensuuhun ihan kuin mentäisiin käymään Myrskylässä. Eli paljon heikompaan suuntaanhan asia on mennyt pelimannin kantilta katsottuna. Pelin henki on sellainen, että läänissä on nykyisin suurin piirtein yksi iso mesta ja kaikki on siinä eli matkustusta riittää. Vielä 80-luvulla 2 000 paikkaa, nykyisin sanotaan olevan tuollaiset reilu sata.

Eikä kehitys varmaan käänny takaisin?

– Ei varmaankaan. Maailma on jo levinnyt niin pikkubiteiksi. Eri genret keräävät omia pikkujoukkojaan, tanssi yhtenä niistä. Jonkun verran on tullut näitä päiväkerhojuttuja, joissa käyvät aikuiset, lähinnä pariskunnat. Muutenkin tanssipaikoilla viihtyy pääasiassa aikuinen väki, toki jokunen nuori pari on lähtenyt askelmerkkejään tanssikurssien kautta kokeilemaan… Kaiken kaikkiaan pieneksi on mennyt.

Brändi enen brändiä

Kun Mutkattomat aloitti 1975, bändillä ei ollut oikein nimeäkään. Eki kertoo kuinka ruutupaperille kirjoitettiin suunnitelmaa.

– Ajateltiin, että soitetaan pääasiassa paikallisten Paavo Melanderin ja Tupa-Uunon (oik. Uuno Tupasela 1902 – 1983) kappaleita ja joitakin tuttuja vanhoja kappaleita kuten Malmstènia, Linnaa ja vähän Beatlesiä, siis vain tanssimusiikkia. Esiinnytään siisteissä vaatteissa, samanlaisiin pukeutuneina, laitteet ja johdot nätisti lavalla jne. Kaikki pyrittiin tekemään samanmuotoisesti, kuitenkin veitikka silmäkulmassa. Tietämättämme olimme tekemässä brändiä! Oltiin kaksvitosia eikä koko brändi-sanasta tiedetty Suomessa vielä mitään. Oli valittu jopa bändinimelle oma kirjasintyyppi ja väri, jota ainoastaan sai käyttää bändin nimessä julisteissa ja ilmoituksissa. Keikka-autokin oli oikein taiteilija Jouko Hokkasen suunnittelemassa kuosissa, sponsorina kun komeili Finnkarelia. Bändin hanuristi Melanderin Pekka oli painoalan kavereita joka teki kaikki lehtimainostarpeet ja kuvat, aina samantyyppisellä tyylillä. Nykyäänhän on itsestään selvää, että bändi brändää nettisivunsa, julisteensa, fanikorttinsa, ilmoituksensa ja melkeinpä jo musiikinkin, että erottuisi suurista massoista.

– Ainakin omintakeinen ohjelmisto takasi sen, että oli jotain erilaista annettavaa. Kerrankin suurilla juhannusjuhlilla Saarijärvellä muut esiintyjät olivat vetäneet ”paratiisinsa” jo moneen kertaan, oli aika leuhkaa heittää omaa juttua kehiin!

– Kun alettiin soittamaan Melanderin kappaleita, Limperin muorin humppaa tai Jätkän humppaa, huomattiin, että ne aplodimäärät olivat aivan huikeita. Meinattiin, että jotain näissä on, laitetaanpas nämä jollain konstilla talteen.

– Taas tehtiin tietämättämme oikein päin: ensin tuotekehittelyä kentällä ja sitten studioon ja levylle. Siitähän se lähti: soitettiin triolla vuoteen 1980 asti isot lavat, Finlandia- talot, Linnanmäet ja kaikki, jo paljon ennen Solistiyhtye Suomea joka teki triona myöhemmin samat kuviot. Vaikka jotkut järkkärit sanoivat, ettei triolla voi soittaa tanssimusaa, me vaan soitettiin yli viisi vuotta; hanuri, basso ja rummut -pohjalta niin tv-, radio- kuin tanssikeikatkin. Sitten tuli nykyisin Lahden Konservatorion kitaransoitonopettajana toimiva Juha Johansson mukaan ja vähän myöhemmin bassoon Kari Salminen.

Mutkattomat oli 90-luvulla pitkään viisimiehinen, mukana oli kultainen hanuristi Jarno Kuusisto, kosketinmies Ossi Kemppinen, basisti Jyrki Hautamäki ja rumpalit Kari Salminen ja Toni Jantunen. Pitkät pätkät teki myös puhallinsoittaja Erkki Lehtimäki, Oulunkylän Pop- ja Jazzopiston ensimmäisiä opettajia joka vaikuttaa nykyi- Original Mutkattomat Finlandia- talolla 1977 Finnhitskonsertissa, vas. Eki, Hannu Tuominen ja Pekka Melander. Pitkät pätkät teki myös puhallinsoittaja Erkki Lehtimäki, Oulunkylän Pop- ja Jazzopiston ensimmäisiä opettajia joka vaikuttaa nykyisin Vantaan musiikkiopistossa. Tänä päivänä ryhmä on kepeästi kulkeva kvartetti kokoonpanolla Pekka Melander (hanuri), Erkki Jantunen (laulu ja kitara), Kari Salminen (rummut ja laulu) ja Jani Varpujärvi (koskettimet ja laulu).


Mutkattomat treenitauolla ennen Lavalauantainauhoitusta 19.5.2005.

Vasemmalta Erkki Lehtimäki, Erkki Jantunen, Kimmo Parviainen,

Kari Salminen (edessä), Jarno Kuusisto, Jani Varpujärvi ja Toni Jantunen.

Riimejä, ralleja, radiota ja telkkaria

Kirjoittaminen kiinnosti Ekiä jo 70-luvulla ja hän ihaili Tupa-Uunoa, ehdotonta riimimiestä, joka tuolloin oli jo seitenvitonen mies ja vanhan kansan pelimanni ja hauskuuttaja. Mies elätti perheensä 1930-40-luvuilla tivolissa: kirjoitti päivällä laulut ja illalla esitti ne. Eki sai nähdä Paavo Melanderin ja Tupa-Uunon ansiosta läheltä, miten ralleja tehdään. Tupa-Uuno viljeli jonkin verran ruotsalaissanontoja (faartilla, kroppa, breikkaa…) teksteissään, vaikka olikin suomenkielinen ja Artjärveltä kotoisin kuten J. Alfred Tannerkin.

– Kaksi kovaa jätkää tuosta 20 kilometrin päästä. Tupa-Uunolla oli hirveän hyvät tekstit, tosi tanakkaa tekstiä, aina juju päällä. Jätkän humpan ja kymmenien muiden mutkattomien laulujen säveltäjä Melanderin Paavo taas oli pitkän linjan muusikko, jolla oli oma bändi samalla peruskokoonpanolla yli 50 vuotta, aina kuolemaansa saakka.

Eki yritti väsätä biisejä, mutta alku oli todella hankalaa. Ensimmäiset tekeleet ovat vieläkin pöytälaatikossa, ensimmäiset levytetyt olivat vuonna 1980 Valon voimaa, Nuorelle äidille ja Möysän mimmi (san. Tupa- Uuno) Kaj Westerlundin sovituksin.

– Siihen ei oikein ehtinyt paneutua, kun tiedotustyöt työllistivät Finnkareliassa (vuodesta 1969), kuten edelleenkin ja sitten päälle melkoinen viihdemylly keikkoineen.

Finnkareliassa Eki on tehnyt mm. henkilökuntalehteä. Vuodesta 1986 lähtien hän on tehnyt kolmea päivää viikossa. Toimittajana hänet kutsuttiin mukaan myös radiojuttuihin.

– 1980-luvulla sain tehdä aika paljon Ylelle Puhelinlankoja, erilaisia toivekonsertteja mm. lavoilta, iltamia taloilta, osaavan viihdepäällikön ja tuottajan Veijo Miettisen johdolla. Jossain vaiheessa MTV:n Toivotaan toivotaan -ohjelman kuviot tuli mukaan: Yli viisi vuotta kävin viikottain Pöllölaaksossa sitä tekemässä. Se oli suorastaan upeaa aikaa, aina elävät isot bändit ja huippusolistit esittämässä lahjoittajien toivomaa musiikkia ja katsojakansaa aina vähintään se ensimmäinen miljoona. Omansa olivat myös Satahäme Soi -juhlien Kultainen Harmonikka- ja Valkea ruusu -tv-juonnot.

Seuraava telkkaripesti tuli TV 1:ssä tuottaja Heikki Kahilan johdolla Tanssit stadissa -ohjelmaan, jossa vierähti kolme vuotta. Yli kahdeksan vuotta kaikkiaan tv-työtä 150 ohjelman verran. Vuonna 2001 Eki teki Sävelradiolle omaa viikottaista viihdeohjelmaa nimellä Juhlapaikka parin vuoden verran.

– Noissa isommissa mediapuuhissa oli jännää se, että sitten kun yhteen vähän näkyvämpään meni mukaan, yhtäkkiä myös muiden kanavien tuottajat olivat kilvan pyytämässä ohjelmiinsa.

Biisien tekoon

– Itsehän sitä on aina hirveän kriittinen, biisihän ei periaatteessa ole koskaan valmis. Mutta johonkin pisteeseenhän se on aina jätettävä. Katsoo sitten myöhemmin laatikkoon ja tutkii oliko siinä järkeä. Siinä vaiheessa onkin jo aika helppo korjailla, sen sijaan että yrittäisi heti saada sataprosenttista aikaan tai tuhoaisi senhetkisen innovaation – sehän se on kuitenkin aina se arvokkain.

Kun mietit tekstiä, aukeneeko sinulle ensin lause, riimi vai biisin nimi?

– Usein lähden B-osasta liikkeelle, napakka kertosäe kasaan ja matkaan. Siitä onkin sitten helpompaa siirtyä A-osan funtsimisiin, kun on periaatteessa kohokohta ikään kuin kunnossa. Aika usein rakentelen matkoilla ralleja. Siihen pääsee paljon paremmin käsiksi, kun kaikki muu hulina on poissa. Tykkään nousta aamulla aikaisin, esim. etelässä on tosi nastaa istua parvekkeella auringonnousun aikaan, kun kaikkialla on vielä hiljaista. Siinä on kiva pyöritellä aihetta ja kirjoitella. Joku tekee ristikoita, minä koetan laittaa rallin sanoja paikalleen.

Teostossa on sinulla noin 150 rallia. Missä vaiheessa sävellät tekstin?

– Se syntyy siinä tekstin myötä, mielellään ilman instrumenttia, jalostetummassa vaiheessa sitten kitaralla komppaillen. Tekstiä tehdessä biisi alkaa soida päässäni melodiana, ensin B-osa, sitten verse. Siitä onkin helpompi rakentaa muita säkeistöjä, kun sanat ovat saaneet soinnin ja rytmityksen. Usein funtsaan jo mahdolliset tyylilajivaihtoehdotkin valmiiksi. Vexi Salmen kurssilla olen istuskellut ja kuunnellut hänen ja kollegojen tapoja tehdä, niistä oppii – kasvukivut ovat hyvin samantyyppisiä.

Tarinat talteen

Ekin levyprojekteja on matkan varrella hoidettu perinteisellä kaavalla eli “kähvellysten” jälkeen (lainaus Taito Vainion sävellys-sanasta) arkkitehti (sovittaja) piirtää kuviot, ensin treenataan ja sitten mennään studioon pohjien tekoon, päällesoittoihin ja lauluihin.

– Muutamat viime vuosien levyt on sen sijaan saatu tehdä pitkillä aikatauluilla ja aika usein raita kerrallaan. Pikkupajassa on sen verran adat- ja kovalevytallennusvermeitä, että saadaan raidat kohtuullisesti talteen. Sitten kun soppaa on riittävästi kattilassa, mennään isoon pajaan ja pistetään äänimaailmat vaikkapa Jorma ”Hämis” Hämäläisen kanssa Studio Popissa kuntoon ja jujut järjestykseen.

– Tällä tavalla on mukava edetä levysessiossa. Sovitusidea voi välähtää vaikkapa saunan lauteilla maanantaiyönä klo 01.30. Ei kun koneet päälle ja ajatukset pajan puolella talteen ja takaisin löylyihin. Tilausstudiossa ei taitaisi oikein onnistua.

– Metodi on todellakin se, että rakennetaan palikka kerrallaan. Se tuntuu mielekkäältä eikä kukaan ahdista. Vähän erilaista, kun tilausstudiossa pahimmillaan joku huutaa “äänitys” ja “se iso punainen lamppu syttyy” – ole siinä sitten parhaimmillasi!

Varmaan aika moni tänä päivänä tekee noin, mutta toiset käyvät tekemässä kompin jossain muualla ja viimeistelevät kotosalla – ja taas palaavat isompaan pajaan?

– Joo, ja viime aikoina on herännyt kaiho ajatus tehdä live-levy, koska Mutkattomat on kuitenkin lavabändi. Esimerkiksi joitakin kirkkokonsertteja on vedetty nauhalle viimeisen parin vuoden aikana ja taitaapa siellä olla joltain lavaltakin jotain tallessa.

– Viime vuonna oli kiva tehdä Yleisradiolle täältä Orimattilan Kehräämöltä Lavalauantai- sarjaa Agentsien, Yölintujen, Katri-Helenan ja Jari Sillanpään kanssa. Yle otti suoraan meidän pöydästä kanavilta mikittäen yleisöä sun muuta lisäksi. Pasilassa sitten päälle vielä pari päivää miksauksia. Ennenhän niitä radio- ja tv nauhoituksia tuli sieltä, täältä ja tuolta, mutta nykyisin tuntuu ihan juhlalta kun joku sanoo että kävisikö keikka, he tulevat vetämään sen narulle.

Levytysuran alku

Vuonna 1975 tallentuivat kaksi ekaa biisiä.

– Nurmikallion Pekka Lahden Microvox- studiossa oli aika mestari, vaikka teki periaatteessa suoraan valmista kaksiraitaista. Kahden kappaleen teko maksoi 250 markkaa. Irwin on jossain todennut, että En kerro kuinka jouduin naimisiin olisi ollut vielä halvempaa.

– Mutkattomat teki ”tangokauppiaskiertueen” kyseisillä kahdella sinkkubiisillä. Kaikki suuret levy-yhtiöt käytiin läpi Helsingissä ja käytiinpä myös Topi Kärjellä. Hän sanoi säveltäjä Melanderille, että “ei tää kappale Paavo vielä ole kunnossa”. Ei kelvannut Jätkän humppa. Timo Lindström PSO:ssa innostui: “näähän on kuin nappi silmään humppakoostelevylle, joka on justiin tulossa”!

Humppa on poikaa -kokoelmalevyllä oli mukana myös Kauko Käyhköä, Esko Könöstä, Henry Theeliä ja monia muita ja levyä myytiin todella paljon. Syksyllä 1976 ilmestyi Mutkattomien debyyttisingle ja ensimmäinen Mutkattomat-lp Ilo irti vasta vuoden päästä 1977.

– Ihmeteltiin vähän tätä lp:n nimeä Ilo irti, miksei se ollut Jätkän humppa joka oli jo breikannut radioissa ja ennen kaikkea Leo Ahosen vetämässä Metsäradiossa. Nimibiisi on Jylhän Jarmon tekemä ja se tuli aivan loppuvaiheessa mukaan.

Ensimmäiset viisi Mutkattomat-lp: tä tehtiin PSO: lle Timo Lindströmin tuottamina ja melko pitkälle Jori Sivosen ja Kaj Westerlundin sovittamina. PSO: n ostaneen Finnlevyn riveissäkin vielä levytettiin samojen tuottajien kanssa kuin PSO: ssakin. Levy-yhtiö vaihtui kohta Polarvoxiin, jossa Mutkattomat julkaisi vielä albumin Alpo Kettusen tuottamana ja Hillel Tokazierin sekä Bruno Korpelan sovittamina.

Rivijäsenestä keulahahmoksi ja soolouralle

Ande Päiväläinen keksi idean nostaa Eki bändinsä päähenkilöksi. Tällä Eki Jantunen & Mutkattomat -asetelmalla työstettiin levy, jonka nimeksi tuli Ja hevosella pääsee (1987). Levyllä Mentiin vähän vossikalla (Jorma Simola/ Timo Hämäläinen) tai kuultiin Hevoskylän kutsua (Erkki Jantunen). Nimiralli Rahalla saa ja hevosella pääsee oli edelleen Melander/Tupa-Uuno -tuotantoa.

Toivotaan toivotaan -ohjelman aikoihin vuonna 1989 Finnlevy ehdotti Ekille sooloprojektia, joka tuotettiin neljän tuottajan/ sovittajan, eli Markku Johanssonin, Timo Lindströmin, Kaj Westerlundin ja Jori Sivosen kanssa, neljä biisiä mieheen. Näin syntyi Ekin ensimmäinen soololevy Ruusuja sinulta.

Ruusuja sinulta oli oikeastaan toinen Ekin soololevy. Ylläskaltio-kasetti (1990) on tehty tilaustyönä pohjoiselle hotellille; Mutkattomien lisäksi rautalankabändi Mustangs samasta kylästä on mukana levyllä puoliksi. Rytmimme tää -levyltä (Poptori 1992) löytyy viisi Ekin omaa laulua, nimikkomelodiasta alkaen (Tokazier / Jantunen). Seuraava soololevy oli Riijuureissu (1994). Siinä oli studiosoiton eräänlainen taitekohta, Ekin ja Mutkattomien mennessä Jari Holmin Countryside-studioon, missä Holm sanoi että ”perkele tuleeks tänne oikein orkesteri”.

– Siis jo vuonna 1994 oli harvinaista että ihan oikea bändi tulee studioon soittamaan. Nimibiisi ja singlevalinta Kesä kaunein oli Timo Kahilaisen (Kummeli) biisi. Tälle kiekolle oli hieno saada Raimo Roihan teoksia kuten Keiteleen rannalla, johon sovituksen ja soolot käväisi vetämässä Mäntsälän mestari Taito Vainio. Raimon Nuoruus on poissa -biisiin sain tehdä tekstin. Fonisti Erkki Lehtimäeltä tuli mukaan paljon kiitelty Pikku Nainen, Bob Dylanilta Itke siis siitä viis (suom. Juha Vainio), ja omina juttuina mm. Jiveä jalkaan ja Riijuureissu.

– Salon Jakke kävi kylläkin laulattamassa Kesä kaunein -biisin jo Finnlevyn aikoihin sinkulle. He uskoivat siihen biisiin, mutta älppäriä ei siitä siellä syntynyt, talossa oli jo muut tuulet puhaltamassa. Jakke sanoi itse tuottamastamme albumista, että ”tämä on hyvä mutta liian hieno, täytyisi vaan olla rosoa enemmän”. Jaken kanssa oli kiva tehdä laulu valmiiksi, niin pienellä hän teki niin paljon siihen juttuun. Turkan (Mali) tekstiäkin hän kirjoitteli vähän uusiksi: ”Ei näin, laitetaan noin… Kesä kaunein… Miten sä näet sen kimalluksen? ” Tulos oli aivan toinen, vaikka työstö oli ihan silkkihansikasmeininkiä. Jakke oli todellinen laulattaja.

Nauravia suita ja muita

Nauravat suut -levyllä (1999) ovat jo kaikki biisit Ekin omia.

– Levy on Hollolassa Petrax-studiolla tehty; Petri Rappulan kartanomiljöössä oleva paja on tänä päivänä kovassa vedossa, sieltä studioaikaa kysyttäessä voi kuulla että ”vuoden päästä, ehkä”. Siellä on hyvät fasiliteetit, sauna ja kämpät ynnä muut. Hesalaiset rock-ja popryhmät käyvät paljon, asuvat siellä sessioajat, viikon tai kaksi.

50-vuotissynttärinsä kunniaksi Eki julkaisi bändeineen vuonna 2001 levyn Juhlan Paikka. Yhteistyö Erik Lindströmin kanssa alkoi tästä levystä. Valssi Elonkorjuun aikaan on Lindströmin tuottama ja tiettävästi Konsta Jylhän viimeisin kappale, teksti puolestaan Junnu Vainion. Rautalankabändi Mustangs teki juhlan kunniaksi pohjat biisiin Jätkän twist ja Eki lauloi; kyseinen versio Jätkän humpasta menestyi myös kaupallisilla listoilla.

Levyllä Jätkän humpasta tunteiden tulvaan (2004) tuli ensimmäisen kerran kuvioon VL-Musiikki.

– Siinä sain tehdä yhteistyötä Frimanin Ekin kanssa, joka sovitti ja soitatti osan kappaleista.

Uusimmat albumit onkin sitten tehty yhteistyössä juuri VL-Musiikin kanssa.

jantunen2.jpgTeema Karjalasta ja suomalaismetsästä

Eki on tehnyt uransa aikana kaksi teemalevyä: Suomalainen metsä (2006) ja Karjalaisil kesäjuhlil (2005). Jälkimmäisellä Eki on juurillaan, sillä hänen isänsä on rajantakaisesta Karjalasta.

Ekin ja Mutkattomien viimeisin levy Suomalainen metsä on Vihreät niityt -tapahtuman innoittama. Festivaaliin otti osaa viime vuonna noin 50 000 ihmistä. Järjestäjät laskivat, että tänä vuonna Jätkän humpan ykköslevytyksestä tulee kuluneeksi 30 vuotta ja teemanakin juhlien perjantaipäivänä oli metsä.

Tempot kohdillaan – tanssikeikkaa ja terveydenhoitoa

Tanssipaikoilla on otettu tanssiminen yhä enemmän hyvänä kunnonhoitona. Kun Klippanin tansseja tehtiin TV1: lle kolme kesää, treenasivat esitanssijat koko talven kuvioitaan, ja Pekka Helinin johtama ja Pentti Lasasen sovittama iso tanssibändi soitti niin, että varmasti vedettiin hidas valssi sillä tempolla kuin pitääkin.

– Siellä näki sen maailman jossa soitetaan ja tanssitaan oikeilla tempoilla. Se on aivan oikein. Samaan aikaan ei kuitenkaan saisi unohtaa sitä normaalitanssijaa, sitä ”Topia” joka tulee tanssipaikalle kenties vähän katselemaan jos löytyisi vastakkaista sukupuolta… Hän kyttää, että kun Satumaa tulee niin silloin lähdetään. Ja jos hänen askelmerkkinsä eivät enää riitä, niin silloin kadotetaan suurta yleisöä. Siellä on joukossa hyvin osaavia, jonkun verran nuoriakin. On iso osa, jotka lähtevät aika usein pareittain tanssimaan ja kuntoaan hoitamaan. Jollakin oli tullut kello kahdeksasta puoli yhteen kymmenen kilometrin lenkki tehtyä.

Eki iloitsee, että päivätanssit ovat piristyneet, eivätkä ihmiset enää halua odottaa että tähdet saapuvat lavalle kello 24 ja lopettavat aamukolmelta tai -neljältä. Palautteen mukaan yleisö haluaa nähdä esiintyjät aikaisin.

– Väestörakennehan on kuin joulukuusi väärinpäin, suuret ikäluokat tekevät valintojaan. Yleisö vastaa jaloillaan ja rupeaa käymään päivisin tansseissa. Ollaan varhaiseläkkeellä tai muuten vapaita, yksin ja ehkä yksinäisiäkin.

Nykyään Eki ja Mutkattomat tekevät parisen bändikeikkaa viikossa, läpi vuoden mutta kesään painottuen. Eki itse tekee lisäksi mies ja kitara plus taustat -keikkoja, juontokeikkoja, harjannostajaisia, pikkujouluja ja muita firmojen juhlia.

– Tietenkin tanssimaailma koostuu monenlaisista tyyleistä, mutta kyllä kolmen kärki on edelleen valssi, tango ja humppa. Tietysti foxit, jenkat, masurkat ja polkat pitää tulla pyytämättä illassa. Jive-porukkaa on myös tietysti, ja rokkihan on aina poikaa. Eki muistuttaa, että tanssibändin rooli on muuttunut siten, että muusikon tulee osata todella monia asioita. Tanssimusiikin tyylejä aivan laidasta laitaan.

– Peruspop tai perusrokkihan on periaatteessa vaan beatia eri nopeuksilla. Tangossa taas tauot ovat taidetta, valssin vetävyys aivan oma juttunsa ja humpan huumat taas omansa. Kävin 13 kesää juontamassa tanssibändien SM-kisoja Ylläksellä; se oli hyvä oppikoulu kun kuunteli muutamaa sataa bändiä ja tuomareita.

– Alkuaikoina sieltä tehtiin Miettisen Veijon kanssa Ylelle useita suoria lähetyksiä. Perjantaina oli semifinaali, lauantaina finaali, ja kaikki tuli radiosta, kahdeksasta puoleenyöhön. Nyt ei ole enää kuulunut mitään. No, TV2 alkoi pari vuotta sitten plokata sen voittajabändin aina Kesäillan valssi -ohjelmaan, mutta nyt on sekin kuulemma muuttumassa.

Radion ja median muututtua hyvin yksipuolisiksi musiikin tarjoajiksi on Ekin mukaan samaan aikaan nähtävissä lavoilla se tilanne, että live-bändin soittaessa yleisö kokee hyvin nostalgisen fiiliksen.

– Tavallaan asia saattaa kääntyä toisin päin. Eihän siellä voi soittaa niitä samoja biisejä mitkä radiossa ovat jo palaneet puhki! Media soittaa hyvin yksipuolista musiikkia, mikä antaakin tilaa live-kundeille. Yhtäkkiä kuuleekin jenkan, mitä ei radiossa ole kuultu enää vuosikausiin. Siitä tulee poskettoman hieno fiilis.


Eki Jantunen - levytykset (LP:t ja CD:t) 
 
(ensilevytys Jätkän humppa -single 1976)
1. Ilo irti 1977
2. Mutkattomat tanssit 1978
3. Mutkattoman suoraa 1979
4. Tanssiaistunnelmia 1980
5. Maalta lähtis en 1981
6. Mutkatonta menoa 1983
7. Energiaexpertiltä onnistuu 1985
8. Ja hevosella pääsee 1987
9. Ruusuja sinulta 1989
10. Ylläskaltio 1990
11. Rytmimme tää 1992
12. Riijuureissu 1994
13. Kesä kaunein 1996
14. Nauravat suut 1999
15. Juhlan Paikka 2001
16. Jätkän humpasta tunteiden tulvaan 2004
17. Karjalaisil kesäjuhlil 2005
18. Suomalainen metsä 2006
 
9, 11, 12, 13, 14 ja 17 ovat soololevytyksiä, muut tehty nimellä Eki Jantunen ja Mutkattomat.
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2006

Selaa lehden artikkeleita