Ajankohta 28-10-2013
Puhuja Paavo Arhinmäki
Tilaisuus/Paikka Tekijänoikeusfoorumin avaus, Valkoinen sali, Aleksanterinkatu 16–18, Helsinki
Hyvät Tekijänoikeusfoorumin osallistujat,
Tekijänoikeusfoorumi on kohtaamispaikka luovien alojen toimijoille ja tekijänoikeusammattilaisille. Foorumi on paikka, jossa voimme käydä keskustelua vaikeista ja paljon ristiriitoja herättävistä tekijänoikeuskysymyksistä.
Periaatteessa tekijäoikeudet ovat yksinkertaisia. Luovien alojen tekijöillä ja taitelijoilla on oikeus päättää, missä ja miten hänen työtään käytetään ja tehdystä työstä on oikeus saada kohtuullinen korvaus. Käytännössä tämän periaatteen toteuttaminen on kuitenkin monimutkaista.
Meidän pitäisi löytää ratkaisuja, jotka vastaavat jatkuvasti kehittyvän teknologian haasteisiin, ovat tasapainoisia niin tekijän kuin kuluttajan näkökulmasta ja ovat yleisesti hyväksyttäviä. Uudet ratkaisut tekijänoikeuksista jakavat vahvasti ihmisiä. Puolueilla on erilaisia näkemyksiä, mutta rajalinjat eivät monesti kulje niinkään puolueiden välillä vaan puolueiden sisällä.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä pyrimme yhdessä teidän kanssanne löytämään uusia ratkaisuja, jotka ovat mahdollisimman perinpohjaisesti harkittuja, joiden vaikutuksia pystytään arvioimaan ja jotka myös kestävät. Monen teistä mielestä muutokset tapahtuvat tuskastuttavan hitaasti ja jaan itse tämän kokemuksen ministerinä.
Tekijäoikeuksien politisoitumista osoittaa myös se, että kansalaisaloite tekijänoikeuslainsäädännön korjaamisesta sai taakseen eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Eduskunta tulee siis käsittelemään myös tekijänoikeuslainsäädäntöä kansalaisaloitteen pohjalta.
Erityisesti tekijänoikeusaloitteen alullepanijat ovat toivoneet ministerin ja ministeriön kannanottoja aloitteeseen. Minusta tällainen ajatus sotii kansalaisaloitteen ideaa vastaan. Kansalaisaloitteen ideanahan on nimenomaan tuoda esityksiä suoraan eduskunnan käsittelyyn ilman ministeriövalmistelua ja ilman hallituksen esitystä.
Kansalaisaloitteen ympärillä käydyssä keskustelussa on voinut huomata, että aloitteeseen on kirjattu sisään paljon sellaisia esityksiä, jotka eivät ole käynyt ilmi aloitteen lyhyessä esittelyssä. Monet ovat allekirjoittaneet aloitteen halutessaan kohtuullistaa niin sanotun Lex Karpelan myötä tulleita ja kohtuuttoman koviksi koettuja rangaistuksia. Sillä myös aloitetta markkinoitiin.
Kansalaisaloite sisältää kuitenkin myös paljon muuta. Jopa jotkut aloitteen allekirjoittaneet kansanedustajat ovat sanoneet, että kannattavat vain joitain osia aloitteesta. Pidän sitä kummallisena, sillä eivät kansanedustajat yleensä allekirjoita lakialoitteita, jos he ovat eri mieltä osasta niiden sisältöä.
Tekijänoikeuslainsäädäntöä pitää uudistaa ja ministeriön tehtävä on valmistella uudistuksia riippumatta siitä, että samaan aikaan on vireillä kansalaisaloite eduskunnassa. Olenkin kolme viikkoa sitten antanut ministeriön kulttuuriyksikölle toimeksiannon tekijänoikeuslain seuraavan muutosvaiheen valmistelusta ja siihen liittyvistä selvityksistä.
Tässä puheenvuorossani käyn ensimmäistä kertaa läpi niitä asioita, joihin odotan esityksiä ja ratkaisuja ministeriön valmistelussa. Aikataulu on suhteellisen tiukka – hallituksen esitys, jotta nykyinen eduskunta ehtisi sen vielä käsitellä, pitäisi antaa viimeistään ensi keväänä.
Selvitys- ja valmistelutoimeksianto koostuu seuraavista asioista:
1) kohtuullista korvausta koskevat tekijänoikeuslain säännökset,
2) luvattoman verkkojakelun vastaiset toimet ja toisaalta niiden kohtuullisuus,
3) televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut,
4) hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen sekä
5) eräät äänitallenteen suojaan liittyvät kysymykset.
Nämä viisi asiakohtaa ovat samalla myös konkreettisia tekijänoikeuspoliittisia toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuteen. Kerron seuraavaksi muutamia näkökohtia näistä teemoista, joista osa on jo muutenkin tämän foorumin aiheena.
Kohtuullinen korvaus
Hallitusohjelman lause ”tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta” on ollut monien keskustelujen aiheena ja sen sisällöstä on esitetty monenlaisia tulkintoja. Kohtuullinen korvaus on otettu myös osaksi kansalaisaloitetta. Myös minun mielestäni kohtuullinen korvaus on syytä nostaa kunnolla agendalle.
Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus – niin myös tekijänoikeuksia koskevissa sopimuksissa. Sopimusvapaus ulottuu sopimuksen tekemiseen ja muotoon sekä sopimuksen sisältöön. Tosiasia kuitenkin on, että sopimusvapaus ei käytännössä läheskään aina toteudu.
Valitettavasti tänä päivänä yhä useammin yksittäisten luovien tekijöiden tekemät oikeuksia koskevat sopimukset ovat kaikkea muuta kuin kohtuullisia – sekä sopimusten ehtojen että oikeuksista maksettujen korvausten osalta. Kohtuuttomasta sopimuksesta tekijä voi periaatteessa kieltäytyä, mutta tämä on käytännössä luovien alojen tekijöille vaikeaa, koska se merkitsee useimmiten myös työtilaisuuden menettämistä. Tämä on nykyinen tekijänoikeuslainsäädännön ongelma ja siksi sitä pitää muuttaa. Mutta miten? Siihen haemme nyt ratkaisuja.
Selvitettäviin asioihin liittyy se, miten tekijänoikeuksia koskevaa neuvottelutilannetta olisi mahdollista tasapainottaa, jos neuvotteluissa vallitsee jo lähtökohtaisesti epätasapaino osapuolten välillä. Tosiasia on, että yksittäinen luova tekijä on lähes aina alisteisessa asemassa, kun neuvotteluosapuolena on yritys. Mitä tämä tasapainottaminen käytännössä tarkoittaisi? Ainakin jonkinlaista kollektiivista sopimista, tehokkaampaa joukkovoiman käyttöä, yhdistymistä, järjestäytymistä. Ei ole reilua, että niin moni luovan työn tekijä joutuu kohtuuttomaan neuvottelutilanteeseen yksin.
Tekijänoikeuksia koskevat sopimusneuvottelut ja niissä vallitseva ilmapiiri ovat osa tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta. Hyvin toimivassa järjestelmässä neuvotteluosapuolet kokevat olevansa keskenään tasavertaisessa asemassa. Tämä koskee sekä yksittäisten sopijapuolten että liitto- tai yhdistystason neuvotteluja. Vaikka neuvottelukäytäntöjen parantaminen on periaatteessa kunkin alan ja sillä vaikuttavien osapuolten ja sidosryhmien oma asia, siihen on syytä kiinnittää huomiota myös valtiovallan taholta.
Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, että tekijöiden järjestöt neuvottelisivat kollektiivisesti nykyistä enemmän sopimusehdoista. Pitäisi päästä pois siitä, että yksittäiset luovan työn tekijät ovat pahimmassa tapauksessa täysin yksin suurten mediakonsernien kanssa neuvottelemassa.
Luvattoman verkkojakelun vastaiset toimet
Tekijänoikeuksien kunnioittamisen pitäisi olla keskeinen periaate kaikessa toiminnassa – oli sitten kyse uuden luomisesta tai olemassa olevien teosten käyttämisestä. Internetin vapaus ja yksityisyyden suoja ovat myös tärkeitä periaatteita, joka usein törmäävät tekijänoikeuksien suojaan. Internet ja sosiaalisen median foorumit ovat kutistaneet maailmamme niin, että monissa tapauksissa ihminen kokee toimivansa yksityisessä piirissä, vaikka tosiasiassa kaikki maailman verkon käyttäjät ovat hänen ympärillään.
Minusta tekijänoikeuksien alaisen materiaalin luvattomaan käyttöön pitää puuttua. Piratismi merkitsee sitä, että luovan alan työntekijä ei saa korvausta tekemästään työstä. Toisaalta tietoverkossa ilman tekijän lupaa tapahtuvia tekoja, kuten tiedostojakelua, vastaan ei pitäisi käyttää myöskään ylimitoitettuja toimenpiteitä.
Nykyisten pykälien mukaan tehdyt laittomien verkkopalvelujen blokkaamiset eli tuomioistuinten estomääräykset voivat tuntua liiallisilta varsinkin silloin, kun niillä puututaan myös lailliseen aineistoon. Kirje- tai varoitusmenettely tai verkkotunnuksen sulkeminen ovat puolestaan liian kalliita järjestelyjä tai muuten käytännön toteutukseltaan liian monimutkaisia, ilman että niistä on vastaavaa hyötyä luvattoman verkkojakelun vähenemisessä.
Ymmärrän, että blokkaaminen voi olla luovien alojen toimijoiden näkökulmasta nopea ja mahdollisesti myös tehokas keino torjua piratismia. Mutta blokkaamiseen liittyy iso periaatteellinen yhteiskunnallinen kysymys, missä menee netin käytön rajoittamisen raja.
Sen sijaan olen peräänkuuluttanut ja pohtinut uusia keinoja, joilla luvattomaan verkkojakeluun voitaisiin puuttua. Sellaisia keinoja, joissa kunnioitetaan ihmisten vapauksia, mutta mahdollistetaan samalla luvattoman verkkojakelun vähentyminen.
Nykyisen tekijänoikeuksia loukkaavan verkkoliikenteen estämisen rinnalla pitää tutkia verkkoliikenteen hidastamista niin, että luvaton toiminta ei enää käytännössä olisi mielekästä verkon hitauden vuoksi. Vastaavin keinoin voitaisiin puuttua myös ulkomailta Suomeen tarjottaviin laittomiin palveluihin.
Kohtuus-teeman puitteissa olen pyytänyt selvittämään myös mahdollisuutta edistää sovittelun käyttämistä erityisesti nuorten tekemissä tekijänoikeuden loukkauksissa. Lisäksi tarkoitus on arvioida tekijänoikeusloukkausten rangaistusten kohtuullisuutta tähänastisen oikeuskäytännön valossa.
Nämä ovat mielestäni sellaisia uudistuksia, jotka lisäisivät tekijänoikeuksien kunnioittamista ja joiden avulla myös tekijänoikeuksien suojaaminen koettaisiin entistä oikeutetummaksi.
Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut
Kolmantena ministeriössä tarkasteltavana asiana on televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluiden järjestäminen tekijänoikeuslain mukaisesti lailliselle pohjalle.
Tv-ohjelmien verkkotallennuspalveluiden suosio on valtaisa. Lähes koko niiden olemassaolon ajan on kuitenkin keskusteltu niiden laillisuudesta.
Verkkotallennuspalveluiden saaminen laillisiksi on suureen joukkoon kuluttajia vaikuttava asia, josta alan toimijat ovat jo pitkään käyneet keskenään keskusteluja. Ohjelmia lähettävillä televisioyrityksillä ja ohjelmien oikeudenhaltijoilla on perinteisesti ollut hyvinkin erilaiset intressit kuin tallennuspalveluja tarjoavilla teleoperaattoreilla. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että osapuolten keskusteluissa on löytymässä yhteinen tahtotila asian ratkaisemiseksi.
Ministeriössä tilannetta ja sen mahdollisia ratkaisuja on arvioitu niin, että sopimiseen pohjautuva ja alan toimijoiden yhdessä neuvottelema, konsensukseen perustuva malli voisi olla paras ratkaisu. Jos osapuolet pystyvät löytämään yhteisen ratkaisumallin verkkotallennuspalveluiden järjestämiselle, ministeriössä ollaan valmiina arvioimaan mallin toteutusta ja sen tueksi mahdollisesti tarvittavia lainsäädännön muutoksia.
Näin toteutettu yhteisen ratkaisun etsiminen on menetelmä, jota voitaisiin mahdollisesti käyttää myös muiden, lähes mahdottomiksi todettujen tilanteiden ratkaisujen etsinnässä, kuten hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisessa.
Vaikeiden mutta tärkeiden asioiden ratkaisemisessa tarvitaan enemmän yhteistyötä eri sidosryhmien välillä ja vähemmän kyräilyä ja poteroihin jumittumista.
On selvää, että hyvitysmaksujärjestelmää pitää uudistaa ja myös hallitusohjelmassa on kirjaus tästä. Nykyinen järjestelmä laahaa jatkuvasti perässä, kun uusia tallennusjärjestelmiä tulee jatkuvasti markkinoille. Tämä on merkinnyt sitä, että hyvitysmaksujen taso on romahtanut siitä, mitä se on aikaisemmin keskimäärin ollut. Samaan aikaan yksityinen kopioiminen ei kuitenkaan näytä vähentyneen.
Hyvitysmaksujärjestelmän uudistamista koskevassa työskentelyssä on tähän asti arvioitu erilaisten ratkaisumallien toteuttamiskelpoisuutta. Olemme hakeneet uusia malleja, myös selvityshenkilön toimesta. Yksikään malli ei ole saanut hyvitysmaksuun osallisten sidosryhmien riittävää hyväksyntää, eikä riittävän laajaa hyväksyntää poliittisesti.
Olen tuonut esille myös mallia, jossa yksityisen kopioinnin hyvitys rahoitettaisiin valtion budjettivaroilla. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole mahdollinen valtion erittäin kireässä taloustilanteessa. Olen nostanut sen esille budjettineuvotteluissa, mutta rahoitusta ei ole löytynyt. Budjettivaroilla rahoitettavassa hyvitysmaksussa katoaisi myös yhteys kopioinnin ja hyvitysmaksun välillä.
Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmä ei voi tekniikan ja toimintaympäristön jatkuvissa ja rajuissakin muutoksissa enää perustua nykyisenkaltaiseen epävarmuuteen ja sattumanvaraisuuteen.
Jonkinlaiselle tallennusalustapohjaiselle järjestelmälle on vaikea löytää kuitenkin vaihtoehtoa. Jos kaikkien intressit ratkaisuun pääsemiselle ovat kyllin suuret, käyttökelpoisia kompromisseja ja muitakin ratkaisuja voitaisiin yrittää löytää sidosryhmien keskinäisissä neuvotteluissa.
Kehotan kaikkia, joita hyvitysmaksujärjestelmä koskee, miettimään tätä vakavasti myös omalta osaltaan.
Tekijänoikeuslainsäädäntöä uudistettaessa vain osa kysymyksistä on sellaisia, joihin on mahdollista ja järkevää puuttua ministeriöstä käsin. Suuri osa kaikkein vaikeimmista tekijänoikeuskysymyksistä on sellaisia, joista merkittävien osapuolten pitäisi keskenään päästä yhteisymmärrykseen. Tämä foorumi on siitä arvokas, että valtaosa osapuolista on täällä edustettuna.
Ei ole järkeä säätää jostakin tekijänoikeusasiasta yksipuolisesti lakia, jota merkittävimmät alan toimijat eivät voi yhdessä hyväksyä. Joka tapauksessa lähtökohtana tekijänoikeuslakien uudistamisessa pitää olla sen, että lakien ja asetusten pitää olla pienten puolella.
Nyt käynnissä oleva asioiden valmistelu ja ratkaisujen etsiminen on vaativa prosessi. Jotta päästään maaliin ja saadaan aikaan hyvää jälkeä, tarvitaan kaikkien sidosryhmien ja alojen ammattilaisten panosta.
Siksi toivon, että osallistutte aktiivisesti keskusteluun ja sanotte reilusti näkökantanne julki! Mutta olkaa myös rakentavia. Vain yhteistyöllä pääsemme eteenpäin.
