Taiteen edistämiskeskus ja Keski-Suomen taidetoimikunta jakoivat taiteilijoiden kohde- ja työskentelyapurahoja sekä yhteisöjen valtionavustuksia vuodelle 2015. Kaikkiaan myönnettiin 262 000 euroa, mikä on 11 000 euroa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Hakemuksia saapui yhteensä 235 kpl ja haettu summa oli 1 901 835 euroa. Hakemuksia tuli 35 kpl vähemmän kuin vuonna 2014.
Työskentely- ja kohdeapurahoja jaettiin yhteensä 173 000 euroa. Kuvataiteilija Tuomo Blomqvistille Jyväskylästä myönnettiin kaksivuotinen työskentelyapuraha ja jämsäläiselle kuvataiteilijalle Johanna Ketolalle yksivuotinen. Yhteensä työskentelyapurahan sai 24 taiteilijaa. Kohdeapurahan sai niin ikään 24 taiteilijaa tai taiteilijatyöryhmää.
Yhteisöjen erityisavustuksia jaettiin 17 yhteisölle yhteensä 23 000 euroa. Avustukset on tarkoitettu yhteisöille, kuten yhdistyksille, säätiöille, osuuskunnille ja yrityksille Keski-Suomen taidetoimintaa edistäviin hankkeisiin.
Keski-Suomen alueen 14 yhteisölle jaettiin 35 000 euroa avustuksina hyvinvointivaikutusten edistämiseen taiteen ja kulttuurin keinoin. Jaettu summa on 6 500 euroa enemmän kuin vuonna 2014. Hakemuksia tuli 21 kpl ja näiden yhteenlaskettu summa oli 122 138 euroa.
Lastenkulttuurin edistämiseen tarkoitettuja apurahoja ja avustuksia jaettiin yhteensä 31 000 euroa 21 hakijalle. Hakemuksia tuli kaikkiaan 28 kappaletta yhteissummaltaan 139 525 euroa. Lastenkulttuurin avustukset on tarkoitettu lasten- ja nuortenkulttuuria edistäviin hankkeisiin, kuten tapahtumiin, näyttelyihin, esityksiin ja työpajoihin.
”Taiteen ammattilaisten työllistyminen painottui tänäkin vuonna apurahojen kohdentumisessa erityisesti työskentely- ja kohdeapurahoissa. Projekteissa taas taiteen ammattilaiset tekevät yhteistyötä tai ohjaavat taiteen harrastajia” toteaa Taiken Keski-Suomen toimipisteen erityisasiantuntija Sari Ilmola.
Kaikki apurahat ja avustukset vuodelle 2015 olivat haussa 1.-31.10.2014. Keski-Suomen taidetoimikunta on yksi Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) asiantuntijaelimistä. Se päättää vertaisarviointiin perustuvista taiteilijoille, taiteilijaryhmille ja yhteisöille myönnettävistä apurahoista ja palkinnoista alueellaan. Apurahat myönnetään veikkausvoittovaroista.
Lisätietoja:Sari Ilmola, erityisasiantuntijaTaiteen edistämiskeskusKeski-Suomen aluetoimipisteKeskustie 20 C 32, 40100 Jyväskyläpuh. 0295 330 830
Apurahoja ja avustuksia myönnettiin seuraavasti:
TYÖSKENTELYAPURAHAT
ElokuvataideHeinonen Janne, käsikirjoittaja-ohjaaja, Saarijärvi, 5 010 €
KirjallisuusAhokas Juha, kääntäjä, Jyväskylä, 5 010 €Alatalo Katri, kirjailija, Jyväskylä, 2 000 €Kanala Sari, kirjailija, Jyväskylä, 1 000 €Lahtinen Johannes, kirjailija, seppä, Laukaa, 2 000 €Luoma-aho Ville, runoilija, Jyväskylä, 10 020 € (½-v.)Lönn Pasi, kirjailija, Jyväskylä, 2 000 €Marjamäki Raisa, runoilija, Jyväskylä, 5 010 €Valli Suvi, runoilija, kääntäjä, Jyväskylä, 2 000 €
KuvataideBlomqvist Tuomo, kuvataiteilija, Jyväskylä, 20 040 € (2-v.)Ketola Johanna, kuvataiteilija, Jämsä, 20 040 € (1-v.)Ruth Anna, kuvataiteilija, Jyväskylä, 8 350 €Sälekivi Timo, kuvataiteilija, Jyväskylä, 8 350 €
MuotoiluHuttunen Ulla, emaloija, Jyväskylä, 5 010 €Venäläinen Kristian, muotoilija, kuvanveistäjä, Laukaa, 6 680 €
MusiikkiElgland Markus, muusikko, säveltäjä, Jyväskylä, 6 680 €Kotulska-Rahunen Agnieszka, sellotaiteilija, Jyväskylä, 3 000 €Pyylampi Leena, muusikko, lauluntekijä, Jyväskylä, 3 000 €Rasinkangas Pentti, lauluntekijä, muusikko, Jyväskylä, 6 680 €Viitala Reima, luokanopettaja, Multia, 2 000 €
NäyttämötaideSankilampi Annu, ohjaaja, Jyväskylä, 3 340 €Suora Antti, teatterityöntekijä, Jyväskylä, 3 340 €
TanssitaideLahdenperä Karoliina, tanssija, Jyväskylä, 5 010 €
ValokuvataideSuomäki Pekka, kuvataiteilija, Jyväskylä, 6 680 €
Työskentelyapurahat yhteensä 24 kpl, 142 250 €
KOHDEAPURAHAT
ArkkitehtuuriKähkönen Janne, arkkitehti, Jyväskylä, 800 €Colonial Colours -yhteistyöprojektin matka- ja elinkustannuksiin Waaw-taiteilijaresidenssissä Senegalissa
KirjallisuusTyöryhmä Vuorinen Katariina, Jyväskylä, 1 000 €Kuulas-runofolkprojektin taiteelliseen työhön, äänitteen tekemiseen ja kiertueeseen
KuvataideKarjalainen Pertti, kuvataiteilija, Jyväskylä, 1 000 €yksityisnäyttelyn ja yhteisnäyttelyn materiaali- ja markkinointikuluihin
Karppanen Anne, kuvataidekoulun opettaja, Äänekoski, 1 000 €näyttelyn materiaalikuluihin ja kehystykseen sekä markkinointiin
Karppinen-Rekola Arja, taidemaalari, 1 000 €materiaalihankintoihin ja työhuoneen vuokrakustannuksiin
Koskela Minnamaria, taidehistorioitsija, toimittaja, Jyväskylä, 1 250 €Pellervo Lukumiehen 80-vuotisnäyttelyn tilavuokraan, kuljetus-, materiaali- ja markkinointikuluihin
Meriläinen Päivi, taidemaalari, Jyväskylä, 1 000 €maalaussarjan materiaalikustannuksiin
Ojanen Maija, kuvataiteilija, Jyväskylä, 1 000 €maalausten materiaalikuluihin
Pajari Aino-Kaarina, taidegraafikko, Jyväskylä, 1 000 €puupiirrossarjojen materiaaleihin
Rusanen Väinö, taidemaalari, Saarijärvi, 1 000 €yksityisnäyttelyn vuokra-, materiaali- ja markkinointikuluihin
Valo Jaakko, kuvataiteilija, Jyväskylä, 1 700 €yksityisnäyttelyn vuokra-, materiaali- ja markkinointikuluihin
Työryhmä Karsten Harald, Jyväskylä, 2 000 €UudenPolvenMuseo 10-vuotisjuhlanäyttelyn taiteilijapalkkioihin
Työryhmä Ruth Anna, Jyväskylä, 1 000 €Äkkigallerian näyttelytoimintaan
Työryhmä Vectomov Sonja, Jyväskylä, 1 000 €Pieni vaellus -työryhmän näyttelyn matka-, majoitus- ja näyttelykuluihin Prahassa
MediataideHintsanen Päivi, media- ja kuvataiteilija, Jyväskylä, 1 000 €Pysähdyksiä-teoskokonaisuuden kuvien ja äänitöiden valmistamiseen sekä teoksen tekniseen valmistelutyöhön
MuotoiluKajaniemi Aino, tekstiilitaiteilija, Jyväskylä, 1 000 €Keski-Suomen museon yksityisnäyttelyn tilavuokraan ja markkinointiin
MusiikkiPazaroulas Charalampos, muusikko, Jyväskylä, 1 500 €sooloalbumin Beautiful Art of Existence valmistamiseen KreikassaTyöryhmä Ojanen Kirsi, Saarijärvi, 1 000 €Saarijärven Suuren Kansanmusiikkiorkesterin muusikkopalkkioihin ja matkakuluihin
Työryhmä Petäjä Jussi, Muurame, 2 000 €Aili & Folks -yhtyeen levytyskuluihin
Työryhmä Tuominen Tiiu, Jyväskylä, 1 000 €Helmipuhallus 2015 -puhallinmusiikkitapahtuman ammattilaisten palkkioihin ja matkakuluihin sekä markkinointiin
SirkustaideTyöryhmä Hakkarainen Seija, Jyväskylä, 1 000 €progesirkusesityksen materiaalikuluihin, tekniseen kalustoon ja tilavuokriin
TanssitaideTyöryhmä Hassani Sanaz, Jyväskylä, 3 500 €Kulttuurishokki-tanssiproduktion tanssijoiden palkkioihin
ValokuvataideHämäläinen Marko, valokuvataiteilija, Muurame, 2 000 €15 sekuntia -näyttelyn muotokuvien valmistamiseen
Performanssi- ja esitystaideKoponen Minna, valokuvataiteilija, Jyväskylä, 1 000 €Hoivapaku-yhteisötaidetilan modifiointiin, maaleihin ja auton käyttökustannuksiin sekä taiteilijoiden työkorvauksiin
Kohdeapurahat yhteensä 24 kpl, 30 750 €
ERITYISAVUSTUKSET YHTEISÖILLE
ElokuvataideKeski-Suomen Elokuvakeskus ry, Jyväskylä, 1 500 €Suomalaisia kuvia -elokuvasarjan tuottajan palkkaan ja markkinointiin
Nordic Glory Festival ry, Jyväskylä, 1 000 €Arktisen Upeeta -festivaalin yleisötyön maksuttomiin näytöksiin
KirjallisuusKeski-Suomen Kirjailijat ry, Jyväskylä, 1 800 €Kuultavia-lyhytproosakilpailun palkkioihin ja palkintoihin sekä matkakuluihin
KuvataideHaihatuksen Henki ry, Joutsa, 2 000 €kesänäyttelyn palkkoihin, palkkioihin ja korvauksiin sekä toiminnan kuluihin
MonitaideHaihatuksen Henki ry, Joutsa, 1 500 €Outopäivät art events – kansainvälisen monitaidefestivaalin taiteilijapalkkioihin ja tapahtuman kuluihin
Yläkaupungin Yö ry, Jyväskylä, 1 000 €Yläkaupungin Yö -tapahtuman taiteen ammattilaisten palkkioihin ja kulukorvauksiin
MusiikkiBlues Live! ry, Jyväskylä, 1 000 €Blues Live! -festivaalin artistien majoitus- ja ruokailukuluihin
Jyväskylä Big Band ry, Jyväskylä, 1 500 €Lontoon konsertti- ja koulutusmatkakuluihin
Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys ry, Jyväskylä, 500 €jouhikko- ja huuliharppunäyttelyn kokoamiseen ja ylläpitoon
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Jyväskylä, 1 000 €Jyrockin juhlavuoden esiintymispalkkioihin
Keski-Suomen Alueooppera ry, Jyväskylä, 1 700 €Don Giovanni -oopperan kuoron valmistamisen palkkakuluihin
Kuokkalan musiikkitoiminnan ystävät ry, Jyväskylä, 1 000 €Kide-käsikello-orkesteri Tverin esiintymismatka- ja workshopkuluihin
Läntisen Keski-Suomen musiikkileiriyhdistys ry, Helsinki, 1 000 €Soiton paikka -festivaalin esiintyjien palkkoihin ja matkakuluihin sekä tuottajan palkkioon
Nuorjyvän Osuuskunta, Jyväskylä, 1 000 €Soiva Keski-Suomi -konserttisarjan salivuokriin ja muusikoiden matkakuluihin
NäyttämötaideJyväskylän teatteriyhdistys Kulissi ry, Jyväskylä, 1 500 €nuortenryhmän teatteriesityksen ohjaajan ja tuottajan palkkioihin
TanssitaideTanssiryhmä Off/Balance ry, Jyväskylä, 2 000 €Stand up -tanssiproduktion palkkakustannuksiin
ValokuvataideLuovan valokuvauksen keskus ry, Jyväskylä, 2 000 €Kankaan valokuvataiteellisen dokumentaatiohankkeen taiteilijavaihto- ja näyttelykuluihin
Valtionavustukset yhteensä 17 kpl, 23 000 €
KULTTUURIN HYVINVOINTIVAIKUTUSTEN ERITYISAVUSTUKSET YHTEISÖILLE
KirjallisuusKeski-Suomen sanataideyhdistys Rapina ry, Jyväskylä, 2 000 €nuorille suunnatun omaelämäkertasarjakuvakurssin ohjaajien palkkoihin, matkakustannuksiin ja toimitilan vuokrakustannuksiin
KuvataidePihtiputaan kunta/seniorityö, Pihtipudas, 1 400 €varttuneen väen Ilona-taideprojektin materiaalikuluihin ja ammattitaiteilijan palkkaamiseen
MonitaideJyvälän setlementti ry, Jyväskylä, 1 900 €erityisnuorisotyön taidetyöpajan taiteen ammattilaisen palkkaan
Jyväskylän kaupunki, Kasvun ja oppimisen palvelut, perusopetus, Jyväskylä, 3 800 €maahanmuuttajien valmistavan opetuksen oppilaiden taidetyöskentelyn ammattitaiteilijapalkkioihin
Keski-Suomen Tanssin Keskus ry, Jyväskylä, 4 000 €vanhusten palvelutalon Taidehetki-toiminnan tanssitaiteilijan palkkaan
Laatuhoiva Oy, Jyväskylä, 1 500 €vanhustenhuollon taiteellisen vallankumouksen ammattitaiteilijan palkkioihin
Loiskis ry, Jyväskylä, 2 000 €kierrätys- ja liikenneaiheisten opetustuokioiden muusikoiden palkkioihin ja työpajoihin
MuotoiluKehitysvammaisten ryhmäkodit Niittykumpu ja Peltola, Jyväskylä, 2 000 €ryhmäkotien taideprojektin muotoilijan palkkoihin ja matkakustannuksiin sekä materiaaleihin
MusiikkiMusiikkiterapia Sanna Helen, Jyväskylä, 2 000 €Laulu liikuttaa -hankkeen ohjaajien palkkioihin sekä matka- ja materiaalikuluihin
NäyttämötaideArt-Master ry, Jyväskylä, 300 €venäläisten romanssien harjoitustilavuokraan
Teatterikone Osk, Jyväskylä, 3 000 €Inventaario-näytelmän palkkakuluihin
TanssitaideJyväskylän kaupunki, vanhus- ja vammaispalvelut, Jokikartano, Jyväskylä, 3 100 €muistisairaiden ryhmäkodin taiteilijaresidenssin taiteilijapalkkoihin, matka- ja majoituskuluihin sekä materiaaleihin
ValokuvataideMultiaista Satoa ry, Multia, 4 000 €Keski-Suomen vesistöjen tilaa kuvaavan näyttelyn valokuvataitelija Marko Hämäläisen palkkaan ja kulukorvauksiin
YmpäristötaideKuurojen Palvelusäätiö/Palvelukeskus Metsola, Jyväskylä, 4 000 €yhteisötaiteen keinoin toteutettavan taideteoksen ohjaajan Tatsuo Hoshikan palkkaan, taiteilijan matkakuluihin sekä materiaaleihin ja ostopalveluihin
Kulttuurista hyvinvointia yhteensä 14 kpl, 35 000 €
LASTENKULTTUURIN KOHDEAPURAHAT
KirjallisuusMattila Ilkka, kirjailija, Jyväskylä, 1 500 €nuorten lukukampanjan järjestämiseen ja salapoliisikirjan kirjoittamiseen kampanjan pohjalta
MonitaideTyöryhmä Pantsu Leena, Jyväskylä, 2 500 €ensi- ja turvakodeissa järjestettävien taidekasvatustyöpajojen ohjaajien palkkioihin sekä materiaali- ja matkakuluihin
MusiikkiVuotila Aaro, näyttelijä, Jyväskylä, 1 000 €Aaronmeiden -konserttikiertueen järjestämiseen Jyväskylän leikki- ja perhepuistoissa
Työryhmä Berg Sirpa, Laukaa , 1 000 €konserttikokonaisuuden ”Miten käy Kekkoselta rock´n roll?” työskentelypalkkioihin
Työryhmä Cisse Mamadou, Jyväskylä, 1 000 €Supersankarit-konserttikiertueen työskentelykorvauksiin ja materiaaleihin
NäyttämötaideTyöryhmä Suora Antti, Jyväskylä, 1 500 €Teatteriseurue Piin uusien esitysten valmistamisen työskentelykuluihin
TanssitaideNieminen Jaakko, tanssitaiteilija, Helsinki, 2 000 €Kokonainen minä -projektin toteutukseen Onerva Mäki -koulun näkörajoitteisten oppilaiden kanssa
YmpäristötaideTyöryhmä Juvonen Johanna, Jyväskylä, 1 500 €Toinilan Taidepolun lasten ympäristötaidetyöpajojen taiteilijapalkkioihin, materiaali- ja markkinointikuluihin sekä matkakorvauksiin
Lastenkulttuurin kohdeapurahat yhteensä 8 kpl, 12 000 €
LASTENKULTTUURIN ERITYISAVUSTUKSET YHTEISÖILLE
ElokuvataideKuhmoisten Kulttuuriyhdistys ry, Kuhmoinen, 1 500 €elokuvakasvatusviikon asiantuntijapalkkioihin, elokuvien kopioihin ja esityslupiin
MonitaideArt Hysteria ry, Saarijärvi, 2 000 €Ötskä-festareiden esiintyjien palkkioihin sekä työpajoihin
Jyväskylän taiteilijaseura ry, Jyväskylä, 500 €Taidekorttelin Lastenpäivä -hankkeen taiteilijaseuran ja kirjailijayhdistyksen palkkioihin ja kuluihin
Murmuu-teatteri, Muurame, 1 000 €lasten musiikki- ja tanssiworkshopin opettajien palkkioihin sekä tilavuokriin ja markkinointiin
MusiikkiHear ry, Jyväskylä, 1 000 €Lasten Höstfest 2015 -festivaalin esiintyjäpalkkioihin
Jyväskylä Sinfonia, Jyväskylä, 2 500 €musiikkisatukiertueen esitys-, matka- ja markkinointikustannuksiin sekä tilavuokriin
Loiskis ry, Jyväskylä, 1 000 €Kolme iloista rosvoa -musiikkisadun näyttelijöiden kiertuepalkkoihin
MuKuTa ry, Jyväskylä, 1 000 €Athenis Finlandiae -kulttuuriviikon lastentapahtumien esiintyjäpalkkioihin, tilavuokriin ja markkinointiin
Vox Aurean tuki ry, Jyväskylä, 2 000 €Kalifornian kiertueen matkakuluihin
NäyttämötaideAd *Astra -teatteri ry, Jyväskylä, 1 000 €Pikku Vampyyri -esityksen lavastukseen, puvustukseen ja markkinointikuluihin
Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissi ry, Jyväskylä, 4 000 €lastenryhmän teatteriesityksen ohjaajien ja muusikoiden palkkoihin sekä puvustukseen, lavastukseen ja markkinointiin
Kuusan nuorisoseura ry, Laukaa, 1 000 €Kuusan Kanavateatterin nuorten ryhmän ohjaajan palkkioon
Lastentarha Iltatähti ay, Jyväskylä, 500 €lorutyöpajan ohjauspalkkioihin sekä materiaali- ja matkakuluihin
Lastenkulttuurin erityisavustukset yhteensä 13 kpl, 19 000 €
Tekijä: Nina Lith
Liity nyt ilmaiseksi Tunepan-verkkopalvelun testiryhmään
Tunepan eli biisipannu on verkkoyhteisö, jossa voit tuottaa ja julkaista musiikkia digitaalisesti yhdessä muiden ammattimusiikintekijöiden kanssa.
Tarkoitus on verkottua kansainvälisesti, tarjota töitä sekä osallistua erilaisiin tuotantoihin itse haluamassaan roolissa. Toisin kuin monet vastaavat palvelut, Tunepan ei ota mitään komissiota tai royalteja tuotannoista eikä tekijänoikeuksista missään muodossa. Tunepanin ansaintalogiikka perustuu tuotemyynnin tarjouksiin palvelun käyttäjille sekä vuotuisiin subscription-maksuihin (ei koske testikäyttäjiä).
Tule testaamaan palvelua – palautettasi tarvitaan!
Tunepan etsii nyt ammattimusiikin tekijöitä testaamaan palvelua: soittajia, biisintekijöitä, miksaajia, artisteja ja sovittajia, joilla on mahdollisuus tuottaa nuotteja ja ääntä kotistudiosta käsin.
Testikäyttäjänä oleminen ei velvoita mihinkään toimenpiteisiin ja sen käyttö on testaajille maksutonta, myös jatkossa.
”Tarvitsemme siis rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat tarjota demoja artisteille ja musiikin tekijöille. Genrestä riippumatta”, Markus Raivio, Tunepanin perustaja kertoo ja lisää, että testikäyttäjien ”kommentteja ja kehitysideoita palvelusta tarvitaan nyt kipeästi”.
Palvelu on englanninkielinen, vaikkakin puhekieli on nyt vielä testausvaiheessa pääasiassa suomi. Testivaihe on voimassa toistaiseksi.
Miten mukaan?
Testivaiheeseen kutsutaan henkilökohtaisella linkillä. Saat sen lähettämällä sähköpostia: info@tunepan.com
Testiryhmään otetaan maksimissaan yhteensä 150 jäsentä. Tällä hetkellä testiryhmäläisiä on 106 kpl, ja testaajia otetaan mukaan rekisteröitymisjärjestyksessä.
Ensimmäiseen beetatestausryhmään otetaan nyt aluksi pääasiassa suomalaisia musiikintekijöitä ja soittajia.
Kun saat kutsulinkin palveluun
Tee profiili verkkopalveluun (tunepan.com), laita demosi joko yleiseen hakuun (Venture) tai halutessasi ohjaa se yksityisviestillä suoraan artistille/tuottajalle (Artists looking for songs Group).
Voit joko itse viedä koko hanketta eteenpäin (Tuneholder) tai etsiä sille sopivaa ”projektikoordinaattoria/tuottajaa”.
Kun tuotanto on valmis, Tunepan hoitaa digijakelun oman digijakeluaplikaation kautta (Itunes, Spotify, Google Play, Deezer, jne., voit itse valita tai jättää osan valitsematta). Näistä jakelupalveluista tilitetään rahat prosenttiosuuden mukaan Paypal-tilillesi. Tunepan ei ota tekijöiltä mitään välityspalkkioita.
Tunepanin Licensing-sopimus on selkeästi ilmaistu käyttötiedoissa ja on linjassa minkä tahansa digijakelutoimijan kanssa. Tunepan pyytää siis lisenssissä lupaa julkaista puolestasi, ja sopimuksen voi irtisanoa milloin tahansa.
Tunepan Term of Use -sopimuksen solmineet hyväksyvät NDA-sopimuksen, jossa palvelun sisällä käsitelty informaatio (demot, sopimukset, tarjoukset) ovat salassapitovelvollisuuden alaista.
Tunepan kehittää vielä sivuilleen lakiasiatietoa käyttäjien välisten joint-venturehenkisten sopimuksen teon tueksi yhdessä Muusikoiden Liiton sekä Teoston lakiasiantuntijoiden kanssa. ”Tässäkin asiassa olisi hyvä kuulla Elvisin jäseniä, että voimme varautua mahdollisiin sudenkuoppiin kansainvälisten sopimusten kanssa”, Markus Raivio lisää.
Tekijänoikeuksista
Kaikki tekijänoikeudet ovat missä tahansa tuotannon tai siitä sopimisen vaiheessa tekijällä. Jos tekijä kuitenkin haluaa jakaa royalteja esim. co-writer -tapauksissa, on se hänen oma päätöksensä eikä palvelu ota siihen kantaa. Palvelu ei kuitenkaan vastaa mahdollisista tekijänoikeuskiistoista muuta kuin jakelupalvelun tarjoajana tehtävän lisenssi/käyttöehtosopimuksen osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelu on luvannut Digikaupoille /iTunes, Spotify ym.) ettei sen kautta julkaista tekijänoikeuslakeja rikkovaa materiaalia missään muodossa. Tämän ehdon allekirjoittaa myös käyttöehdoissa palvelun käyttäjä.
Kommentteja palvelusta
”Mielenkiintoinen uusi apuväline luovalle musiikintekijälle. Hienoa tässä on se, että nyt on mahdollista päästä tekemään musiikkia aivan uusien tyyppien kanssa, ympäri maailmaa. Odotan innolla mihin sfääreihin tämä palvelu vielä nouseekaan.”
Heikki Elo, Elvis ry:n hallituksen jäsen
”Tässä on kanava ohi radiosoittolistojen, kiinnostava musiikki jää sinun vastuullesi.”
Vesa Anttila, Elvis ry:n jäsen
Katso video siitä, miten Tunepan voi palvella musiikintekijän työkaluna:
Tiedustelut
Markus Raivio Co-founder Tune Pan Alley Oy
+358 45 632 1973
Teosto-palkinnon saajaksi ehdolla kuusi teosta
Kuva: Nina Lith
Tämänvuotisen Teosto-palkinnon saajiksi on valittu kuusi esiraadin valitsemaa teosta tai teoskokonaisuutta. Vuodesta 2003 lähtien jaettu Teosto-palkinto on arvostetuimpia kotimaisia musiikkialan palkintoja. Jos palkinnon saa yksi teos tai teoskokonaisuus, palkintosumma on 25 000 euroa. Jos palkinto jaetaan useamman teoksen kesken, palkintosumma on enintään 40 000 euroa. Vuonna 2014 Teosto-palkinnon sai Risto Ylihärsilä.
Voimakas visio ja vahva ilmaisu
Ehdokasteokset valinneen esiraadin puheenjohtajan Jutta Jaakkolan mukaan palkintoehdokkaiksi valittuja teoksia yhdistää vahva ilmaisu.
”Tämän vuoden Teosto-palkintoehdokkaita yhdistää tekijöidensä voimakas visio, joka on ohjannut teoksien muotoutumista ja on huipentunut lopputuloksesta kuuluvaan vahvaan ilmaisuun. Teokset ovat ilmiselvästi myös hyvin henkilökohtaisia, mikä on lisännyt niiden voimaa ja vaikuttavuutta.”
”Luovuuden, omaperäisyyden ja rohkeuden lisäksi teoksissa on erittäin tervetullut annos uhoa, omapäisyyttä sekä jopa uhkarohkeutta – ja siksi ne ovat erinomaisia Teosto-palkintoehdokkaita”, Jutta Jaakkola toteaa.
Esiraadin valitsemat Teosto-palkintoehdokkaat perusteluineen:
Perttu Haapanen: Compulsion Island
Perttu Haapasen (s. 1972) sävellys teoksella Compulsion Island.
Haapasen teos Compulsion Island antaa kuulijalle aikaa. Haapanen on onnistunut löytämään omintakeisen visuaalisen ilmaisun, joka kuuluu värikkäässä sointikosmoksessa ja sarjakuvamaisessa vaskien käytössä. Teos on matka: orgaaninen ja hallittu kaari.
Matti Mikkola: Pepe & Saimaa
Matti Mikkolan (s. 1976) sävellykset ja sovitukset levyllä Pepe & Saimaa.
Yhden miehen rohkea visio huipentaa Matti Mikkolan pitkän musiikillisen matkan. Pepe & Saimaa on täydellä suuttimella tarjoiltu vastaveto himmailulle. Enemmän on tässä tapauksessa todellakin enemmän. Kokonaisuus on hyvällä tavalla musiikkilähtöinen ylistys terveelle suuruudenhulluudelle. Teos vie aikaan, jolloin tähdet olivat tähtiä ja Chanel 5:n tuoksu sekoittui sikarin savuun. Se myös heittää haasteen: tehkää perässä.
Olavi Uusivirta: Ikuiset lapset
Olavi Uusivirran (s. 1983) sävellykset ja sanoitukset sekä Timo Kämäräisen, Jaakko Kämäräisen ja Olli Krogeruksen sovitukset levyllä Ikuiset lapset.
Uusivirta bändeineen valjastaa 1980-luvun rockin omiin tarkoituksiinsa, ja herättää henkiin jo kuolleeksi luullun suomirock-genren. Ikuiset lapset on taiten tehtyä ja ylimääräisestä riisuttua. Musiikin voima perustuu nokkamiehen karismaan yhdistettynä klassiseen rockbändin voimaan.
Mikko Hassinen: Elektro GT
Mikko Hassisen (s. 1971) teokset levyllä Elektro GT.
Levystä huokuu se, että Mikko Hassisella on painavaa sanottavaa. Teos on päällekäyvä, ja Hassisen viesti jättää kuulijan positiivisen hämmennyksen valtaan. Vahva, osaset yhteen niputtava musiikillinen näkemys mahdollistaa myös sen, että virtuoosimaiset soittajat yltävät parhaimpaansa.
Tuomas Logrén: Yövesi
Tuomas Logrénin (s. 1976) sävellykset ja sovitukset levyllä Yövesi
Levyllään Yövesi Tuomas Logrén yhdistää bluegrassin ja suomalaisen kansanmusiikin täysin omanlaiseksi kokonaisuudekseen. Sovituksillaan Logrén luo perinteestä aidosti uusia kappaleita, ja musiikillinen ajatus on kristallinkirkkaana kaikkien kuultavana. Logrén ei myöskään anna ilmeisen virtuositeettinsa tulla musiikin tielle, vaan pääosaan nousevat teokset.
Antti Paalanen: Meluta
Antti Paalasen (s. 1977) teokset levyllä Meluta
Antti Paalasen musiikissa on valtava imu. Teoksen alkuvoimaisuus sekä anteeksipyytelemättömyys vetoavat, ja minimalismissa on läsnä vahva intensiteetti. Henkilökohtaisuutta huokuva Meluta kääntää raskaan musiikin ja konemusiikin kaksirivisen haitarin kielelle, ja Samuli Volannon äänisuunnittelu tukee Paalasen visiota erinomaisesti.
Teosto-palkinnolla palkitaan rohkeita, omaperäisiä ja innovatiivisia teoksia
Teosto-palkinnolla musiikintekijät ja -kustantajat ovat nostaneet esiin rohkeita, omaperäisiä ja innovatiivisia kotimaisia sävelteoksia. Tänä vuonna tunnustuspalkinto jaetaan 12. kerran.
Palkinto jaetaan 1–4 teokselle tai teoskokonaisuudelle, ja palkintosumma on enintään 40 000 euroa. Jos palkinnon saa vain yksi teos tai teoskokonaisuus, palkinto on 25 000 euroa. Teokset voivat edustaa mitä tahansa musiikin lajia, ja niiden pitää olla edellisen palkintokauden jälkeistä tuotantoa.
Palkintoehdokkaat on valinnut esiraati, johon kuuluivat tänä vuonna Uuden musiikin orkesteri UMOn vs. toimitusjohtaja Jutta Jaakkola, toimittaja Heta Hyttinen, toimittaja Mari Koppinen, toimittaja Pekka Laine, Suomen Kansallisoopperan yleisö- ja yhteiskuntavastuupäällikkö Lauri Pokkinen, toimittaja Kare Eskola sekä musiikintekijä Vilma Timonen.
Palkinnon saajan valitsee ehdokkaiden joukosta kolmihenkinen jury, johon kuuluvat Suomen Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen, RadioMedian toimitusjohtaja Stefan Möller ja viime vuonna Teosto-palkinnolla palkitun teoskokonaisuuden säveltäjä Risto Ylihärsilä. Päätös julkistetaan Musiikkitalolla 9.4.
Berliinissä palkittiin elokuvamusiikin tekijöitä
Kuvassa vasemmalta: Alberto Iglesias, Kevin Van Der Meiren (edustaen Mr.Oizoa), Ingo Frenzel ja Mychel Danna. Kuva: Moët & Chandon
Samppanjatalo Moët & Chandonin ja eurooppalaisia musiikintekijäjärjestöjä edustavan ECSAn (European Composer and Songwriter Alliance) Grand Scores -tilaisuudessa helmikuun alussa palkittiin elokuvamusiikin tekijöitä.
Palkintoraati koostettiin eurooppalaisista säveltäjistä. Suomea palkintoraadissa edusti säveltäjä Tuomas Kantelinen ja säveltäjä, kapellimestari Heikki Elo toimi esiraadissa.
Palkitut
- Saksalainen säveltäjä Ingo Frenzel palkittiin Der Medicus -elokuvan musiikista (Best Orchestral Scores)
- Taiteilijanimeä Mr Oizo käyttävä ranskalainen säveltäjä palkittiin puolestaan Wrong Cops -elokuvan musiikista (Best Electro-Acoustic Scores)
- Espanjalaiselle säveltäjälle Alberto Iglesiasille puolestaan myönnettiin palkinto säveltäjän ja ohjaajan yhteistyöstä (Exceptional Creative Partnership in Film Music)
- Outstanding Contribution Award myönnettiin puolestaan kanadalaiselle säveltälle Mychael Dannalle
Palkintona voittajille ojennettiin Grand Scores -pokaalit. Palkinnot eivät sisällä rahaa.
Valtava kasvun mahdollisuus
SUOMALAINEN MUSIIKKI – VALTAVA KASVUN MAHDOLLISUUS
|
Suomalainen musiikki on ekologista, aina tuoretta, se on laadukasta lähituotantoa, sitä on jokaiseen makuun, se on ehtymätön luonnonvara ja se on tutkitusti terveysvaikutteinen. Mutta sen ammattimaiseen tekemiseen liittyy ongelmia. Musiikintekijöiden etujärjestö Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry tuo esiin tämän hetken keskeisimmät ammattimaiseen musiikintekemiseen vaikuttavat ongelmakohdat. |
|
|
|
|
Yhdenvertainen sosiaaliturva |
|
Ongelmat |
Ratkaisut |
|
|
 |
 |
Musiikintekijöiden oikeudet turvattava |
| Ongelmat | Ratkaisut |
|
|
 |
 |
Valtava kasvun mahdollisuus |
| Ongelmat | Ratkaisut |
|
|
Musiikin edistämissäätiön tukitoiminnan jakautuminen vuonna 2014
Toisena toimintavuotenaan Musiikin edistämissäätiö MES myönsi tukea eri tehtäväalueille yhteensä 2,4 milj. euroa. Summa jakautui eri tehtäväalueille seuraavasti:
- Äänitetuotanto 318 550 euroa
- Elävän musiikin hankkeet 782 345 euroa ( *
- Kuoromatkat 75 000 euroa (**
- Audiovisuaalinen musiikkituotanto 318 450 euroa
- Markkinointi- ja vienti 221 300 euroa
- Työskentely 587 460 euroa
- Koulutustoiminta 37 000 euroa
- Julkaisutoiminta 37 350 euroa
- Tutkimus 8 250 euroa
- Muut avustukset 15 750 euroa
- YHTEENSÄ 2 401 455 euroa
*) Summa sisältää OKM:n VAKA-tuen osuuden (320 000 €)
**) Kuoromatkatuki on rahoitettu OKM:n erityisavustuksella
Hakemuksia MESille tehtiin noin 3 300 kpl, joista myönteisen päätöksen sai 1 583 hakemusta.
Äänitetuotantotuki
Äänitetukea myönnettiin 272 uudelle kotimaiselle äänitteelle, joista 226 oli kevyen musiikin levyjä, 46 vakavan. Myönnetystä kokonaissummasta kevyen musiikin osuus oli 78 %, vakavan 22 %.
Elävän musiikin tuki (sis. kuoromatkat)
Elävän musiikin tukea myönnettiin 472 erilaiselle hankkeelle. Näistä 76 % toteutettiin kotimaassa, 24 % ulkomailla. Kevyen musiikin osuus tuesta oli 73,3 %, vakavan 26,7 %.
Audiovisuaalisen musiikkituotannon tuki
AV-tukea myönnettiin 263 musiikkivideolle ja 20 musiikkidokumentille/musiikkiohjelmalle. Muita audio-visuaalisen alaa koskevia päätöksiä tehtiin 17 kpl. Tuetut tuotannot koskivat pääasiassa kevyttä musiikkia.
Markkinointi- ja vientituki
Markkinointi- ja vientitukea myönnettiin 89 erilaiselle musiikkialan markkinointi- ja vientihankkeelle, jotka pääosin edustivat kevyttä musiikkia.
Työskentelytuki
Työskentelytukipäätöksiä tehtiin 349 kpl. Kevyen musiikin alaa koskevia päätöksiä niistä oli 302 kpl, vakavan musiikin 47 kpl. Pääasiassa työskentelytukijaksot olivat yhden kuukauden pituisia
Koulutustuki
Koulutustukea myönnettiin 20 koulutustapahtumaan, joista 14 oli vakavan ja 6 kevyen musiikin hanketta.
Julkaisutuki
Julkaisutukea myönnettiin 39 nuottijulkaisulle sekä yhdelle muulle julkaisulle.
Tutkimustuki
Tutkimustuen päätöksiä tehtiin kuusi.
Muut avustukset
Edellä oleviin tehtäväalueihin kuulumattomia päätöksiä tehtiin kolme.
Timo Turpeinen – Turbokultakurkku Karjalasta
Timo Turpeinen antoi ensimmäisen ääninäytteensä syntyessään 8.2.1959 Lieksassa. Musikaalisuutta hän sanoo perineensä sekä isän että äidin puolelta. Äiti lauloi ortodoksisessa kirkkokuorossa ja oli ilmeisesti sukua Petri Shemeikalle (1821/1825–1915), jota sanottiin viimeiseksi suureksi runonlaulajaksi.
Bänditouhut alkoivat kiinnostaa Timoa jo teinivuosina, rumpujen soitto etenkin, ja kotona oli epävireinen piano. Koulun jälkeen Timo pyrki ja pääsi Oulunkylän Pop/Jazz Opistoon ja muutti tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa, kanssa Helsinkiin.
Opiskelijaelämää Turpeinen rahoitti ensin töillä huoltoasemalla ja pesulassa. Sitten hän meni kirjapainokouluun tekstinvalmistajalinjalle. Vaikka tietokoneaika tekikin jo tuloaan, Timo sai saman käsinlatojan koulutuksen ja valmistui samaan ammattiin kuin edesmenneet kollegat ja mestarit Reino Helismaa ja Kari Tapio.
Ogelissa Timo sai pari vuotta piano-, teoria- ja lauluopetusta, mutta suurempi merkitys hänen musiikkiuralleen on ollut varmaankin siellä syntyneillä kontakteilla. Levyttämään hän pääsi ensi kertaa bändissä nimeltä Funky President vuonna 1979. Se ehti julkaista yhden singlen ja aloittaa albumin teon Kompass Recordsille, mutta jostain syystä homma jäi kesken. Bändi kyllä keikkaili ja esiintyi televisiossakin muutaman kerran.
– Niin kuin nykyisessäkin bändissäni oleva Jan-Olof Strandberg soitti bassoa, ja ketäs siinä oli… Hännisen Reiska, Toivasen Köpi ja Junttilan Matti.
– Sitten tuli jo seuraava bändi kun Rantamäen Ile pyysi mua Bluesshakersiin. Se oli sitten jo semmoinen isompi juttu.
Bluesshakers
Pitkälti Oulunkylän PJO:n ympärille syntyneessä soulpainotteisessa Bluesshakersissa oli alkuun kolme puhaltajaa (Hepa Halme, Pemo Ojala ja Pekka Nissilä), uruissa Ana Murto, rummuissa Leevi Leppänen, bassossa Asko Ahonen, mutta kokoonpano vaihteli vuosien varrella. Yhtye julkaisi albumin vasta 1987 esiinnyttyään jo monta vuotta.
– Me tultiin juuri hankalaan kohtaan. Suomirockilla meni hyvin, manserockilla varsinkin. Me oltiin aina niin kuin väärässä paikassa. Ihan hyvää keikkameininkiä, mutta mitään suurempaa ei voinut kuvitellakaan, varsinkin kun se kieli oli englanti. Eikä se musiikkikaan ihan ollut siihen päivään iskevää.
Auts, töks töks
TV1:n sketsisarjasta Hymyhuulet poiki levy ja kuuma festivaalikesä Antti Raivion ja Ville Virtasen esittämille hahmoille Aki ja Turo. Heitä säestänyt Bluesshakers sai nimekseen The Hepamamas.
– Bluesshakers tavallaan hajosi siihen, että muu bändi lähti Akin ja Turon messiin ja Ilkka Rantamäki lähti tekemään ihan muita juttuja. Akin ja Turon jälkeen päätettiin, että jatketaan tällä bändillä ja tehdään taas omaa englanninkielistä. Ei saatu levytyssopimusta eikä me oikein saatu keikkojakaan.
Moulin Rougersiksi ristityn kokoonpanon kitaristeina olivat Vesa Anttila ja Mikko Jokinen.
Kieli vaihtuu suomeksi
Ensimmäistä suomenkielistä soololevyä Timolle oli suunniteltu jo 1980-luvun puolivälissä, ja tuottaja-sovittajana olisi ollut Urpo ”Upi” Sorvali, mutta sekin projekti jäi demoasteelle. Upi myös pyysi Turpeisen mukaan legendaariselle Neuvostoliiton keikalle ja tällöin Timo otti lopputilin kirjapainohommista, koska ei olisi muuten saanut vapaata. Sen jälkeen hän onkin elättänyt itsensä esiintyjänä ja tekijänä. Matkalla oli mukana myös lauluyhtye Kello on, jossa Timon kanssa lauloivat Anita Pajunen, Tiina Pelkonen ja Freeman.
– Tehtiin Ylelle muutamia kantanauhoja. Sitä kautta tuli julki ensimmäisiä suomenkielisiä tekstejäni.
Tekstien kirjoittamisen Timo Turpeinen aloitti jo koulupoikana ja siinäkin runoutta ja runonlausuntaa harrastaneella äidillä on varmasti ollut vaikutuksensa.
– Se tuli jotenkin ihan automaattisesti. Ajattelin, että jokaisessa perheessähän näin tehdään!
– Se on kulkenut mukana. Se on jokapäiväinen juttu. Vaikkei mihinkään niitä varsinaisesti ole tarjoamassa, se on ikään kuin kirjoittelisi päiväkirjaa tai ajankohtaisista tapahtumista tai mistä nyt yleensä lauluja tehdään. Rajana vain taivas.
Samoin melodioita alkoi tulla mieleen jo poikana.
– Muut rallattelivat mitä tuli radiosta, minä rallattelin mitä tuli päästä.
Suomenkielinen sooloura alkoi hieman epätavallisella tavalla. Timo oli jo jonkun aikaa tehnyt radiomainoksia Pekka Witikan kanssa ja he työstivät Helsingissä aloittaneelle uudelle Radio Sykkeelle modernin version kappaleesta Tuopin jäljet (säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa). Sen menestys innosti Timo Lindströmin ja Jaakko Salon tuottamaan Timolle kokonaisen albumin Rautavaara-covereita otsikolla Reissumiehen muistot. Albumin sovittivat Pekka Witikka ja Tuomas Tarkkanen. Radiosoittomenestystä seurasi mainio keikkakysyntä ja tv-konsertti Tapsan tahdeilta.
– Sovittamisessa bändille oli tietysti vähän säätämistä, koska levy oli tehty kokonaan koneilla.
Omat laulut esille
Toiselle levylle Timo sai mukaan jo puolet omia laulujaan: osa pöytälaatikosta, osa uusia.
– Toinen vaihtoehto mitä pyöriteltiin oli, että se olisi ollut kakkososa tätä Kärki-Helismaa-Rautavaaraa, mutta siihen mä en kyllä suostunut. Se olisi leimannut liikaa, jotain muuta piti keksiä. Se oli helppoa, kun keksittiin Liehuva liekinvarsi (säv. Jukka Siikavire, san. Erkki Mäkinen). Mä olin sitä jo aikaisemmin rallatellut ja miettinyt, että siinä voisi olla… se on jotenkin niin Gary Glitteriä! Anttilan Vesaa ja Lindellin Tommia ei tarvinnut paljoa houkutella. En ihan tarkkaan muista, mutta taisi ollakin nimenomaan Tommi, joka sitä biisiä ehdotti.
Kolmannella levyllä omaa uutta materiaalia olikin jo suurin osa. Suomen ”viimeinen kuukausipalkkainen sanoittaja” Turkka Mali sparrasi Timoa vähän.
– Muistan Turkalta yhden hyvän jutun. Se sanoi: ”Junnu Vainio näytti minulle tämän kikan, ja nyt minä näytän sen sinulle”. Siinä oli jotakin hienoa… Se oli hyvä kikka, mä olen käyttänyt sitä vielä tänä päivänäkin.
Kolmannen levyn jälkeen MTV3:n perjantai-illan suora viihdeohjelma Anteeksi kuinka? työllisti Timon ja Sonja Lumpeen 1993 alkaen Antti Hyvärisen bändin solisteiksi. Turpeinen arvostaa suuresti suorien lähetysten ja Hyvärisen tarjoamaa ”korkeakoulua”. Yhteistyö Hyvärisen kanssa sujui mainiosti, vaikka jotkut kollegat olivat etukäteen vähän pelotelleet. Harjoituspäivinä otettiin vähän viskiä.
– Silloin opin juomaan viskiä. Sitten kun Antin kanssa työt loppuivat, loppui myös viskin juominen.
Neljäs levy Kaikki liikkuu oli myynnillisesti pettymys. Viidennelle levylle Kun rakkaus saa asunnon vaihtuikin bändi ja sovittajaksi tuli Asko Ahonen.
– Mä en koskaan ajatellut, että musta tulisi legendaarinen sovittaja, vaan että teen laulun ja kerron mitä siitä haluan, ja sitten joku sovittaa sen.
Vuonna 2000 kuudes levy Kaikki palvoo tehtiin Ilkka Vainion AXR:lle. Pian ykkösraita Valoa ikkunaan (säv. ja san. Timo Turpeinen) soi radioissa.
Biisejä on syntynyt myös muille ja monien säveltäjien kanssa. Yksi täysosumista on Jokke Seppälän sävellykseen tehty Askel harhaan. Ensilevytyksen teki Kurre ja sittemmin sen ovat tulkinneet Marjorie ja Nuppu.
– Se oli niin yksinkertainen juttu. Jokke toi mulle kasetin ja sanoi, että tee kun ehdit. Jokke oli tuskin ehtinyt kotiin, kun teksti oli jo valmis. Sävellys tavallaan vei heti siihen maailmaan, enkä tainnut kovin montaa kohtaa edes myöhemmin korjata.
Timo oli myös euroviisukarsinnassa 1996 duetoimassa Joken ja Jori Nummelinin kappaletta Salaisimmat tunteet. Egyptiläistaustaisen Lailan kanssa saavutettiin jumbosija ja laulu jäi levyttämättä. Paljon aiemmin Timo oli kyllä pyrkinyt euroviisuihin mm. duetolla “erään teatterikoululaisen” Kaija Kärkisen kanssa.
Turpeisen viimeisin albumi, Olavi Virta -tribuutti Virtaa, tehtiin jälleen Warnerille 2005, sovituksista vastasivat Riku Niemi, Veijo Laine ja Juha Tikka.
– Tämä ei ollut mun ideani ollenkaan. Mulle soitettiin ja kysyttiin, haluatko tehdä.
Isolla orkesterilla toteutettu levy sai runsasta radiosoittoa, mutta ei oikein soveltunut esitettäväksi pienellä keikkabändillä.
Tekstejä turbovauhdilla
Timon uusissa teksteissä on paljon myös poliittista ajankuvaa ja kantaaottavuutta, mutta hän pyrkii tekemään niistä mahdollisimman ajattomia.
– Jos ajattelee, että tekee kestävän tekstin eikä päiväperhoa… Niitäkin on hyvä tehdä, koska esim. revyyteatterihan elää päivän ilmiöistä.
– Maailman huonoin tapa on varmaan lähteä tekemään kertosäkeistöä, jossa mainitaan henkilön nimi. Jotain sellaista yleispätevää pitää olla, ei mitään niin kuin henkilökuvia.
Suurin osa lauluista kertoo kuitenkin rakkaudesta.
– Se on se vaikein laji, on vaikea keksiä uusia näkökulmia. Eilen kirjoitin vanhempien ihmisten rakkaudesta, että mitä se on, kun muutetaan kämpästä ensimmäiseen senioriasuntoon… Tai millaista on äidin rakkaus lapseen tai rakkaus luontoon. Aiheitahan on hirveän paljon, mutta se usein jumittuu siihen kaikkein pinnallisimpaan käsitteeseen eli lihalliseen rakkauteen: koska kuitenkin siinä on taustalla se, että ”okei, onhan sillä kauniit silmät ja kaikkea muuta, mutta kohta… kohta pojat, lähtee!”
Georg Malmstén -apurahasta innostuneena Timo on julkaissut jo vuoden ajan uudet tekstinsä saman tien Facebook-statuspäivityksinä. Uutta on syntynyt lähes päivittäin ja sitä kautta on löytynyt uusia säveltäjäkumppaneita. Odotettavissa on mm. turkulaisen Kaarnalaivuri-duon julkaisuja.
– Yritän valvoa sitä, ettei tapahdu päällekkäisyyksiä. Se on se hienoin juttu, että saattaa samana päivänä kun sen kirjoittaa jo kuulla demon.
Lukuunottamatta yhtä Lasse Wikmanin tekstiin tehtyä biisiä Timo on säveltänyt vain itselleen. Omissa biiseissä teksti ja sävel syntyvät usein samanaikaisesti.
– Rytmi on tärkein. Jos ei se ole kondiksessa, ei siitä kyllä mitään sävellystäkään synny.
Tärkeimmiksi musiikillisiksi vaikuttajikseen Turpeinen luettelee Beatlesin, rhythm and blues -artistit, Stingin ja Peter Gabrielin.
– Se mikä oli alussa [Bluesshakers], se on tavallaan tullut uudestaan. Nythän me tehdään taas bändillä [RootFood] vastaavaa kamaa englanniksi ainakin jonkun aikaa. Olisi hyvä, että olisi yksi englanninkielinen bändi ja toinen mitä tehdään suomeksi. Tykkään, että pitää molempia tehdä.
Jake Havukaisen kanssa onkin tekeillä suomenkielistä soolomateriaalia, ja demoja alkaisi olla jo albumillinen kasassa, mutta levy-yhtiö on vielä haussa.
– Jotenkin aina tulee mieleen, että minkä takia näitä tekee, kun tämä on tehty niin helvetin vaikeaksi. Tämä, jos mikä on kutsumusammatti. Eihän tätä kukaan hullu rupeaisi tekemään ansaitsemismielessä.
Kun koeteltiin
san. Timo Turpeinen
Tipuit kuin taivaista,
jeesasit vaivaista
notkostaan nousemaan,
kiikuin jo rajalla,
olin niin hajalla,
valmiina luopumaan.
Tympeät tarinat,
ainaiset narinat
mieltäni moukaroi,
säälini lopetit,
näytit ja opetit
sen, että muuttua voi.
Toivoa valoit,
mua tukemaan aloit,
kun nurkkaan mua pakotettiin,
nyt ymmärrän jälkeenpäin,
pelastit elämäin,
pysyit mun vierelläin,
kun koeteltiin.
Elämän taidolla,
lämmöllä aidolla
jääni sait sulamaan,
heikoimmat puoleni
näit, silti huoleni
suostuit sä jakamaan.
Nyt seison suorana,
on ohjenuorana
sanat ja sävelet:
“Lopulta tie
meidät perille vie,
eteenpäin kun vain kävelet.”
Toivoa valoit,
mua tukemaan aloit,
kun nurkkaan mua pakotettiin,
nyt ymmärrän jälkeenpäin,
pelastit elämäin,
pysyit mun vierelläin,
kun koeteltiin.
Julkaistaan tekijän luvalla.
House of Songs – Ainoastaan musiikkia, yksin ja yhdessä
Teksti ja kuvat: Alma Sipilä
“Austin, Texas You Broke My Heart” (“Austin, Texas – Sinä särjit sydämeni”)
Tämän nimistä laulua hahmottelin melodramaattisesti mielessäni palattuani kotiin House of Songs:ista, Laulujen talosta. Vietettyäni useamman viikon kyseisen talon suojissa koin olevani monin tavoin mennyttä naista.
Olin ihastunut palavasti tuohon taloon ja siihen keskittyneeseen tilaan, jota se tarjosi laulujen teolle, niin konkreettisesti soittimineen ja kirjoituspisteineen kuin myös henkisesti tunnelmassaan. Noissa huoneissa oli istuttu satoja ja satoja kertoja pureskelemassa lyijykyniä sen täydellisen riimin löytämiseksi. Luultavasti kuvittelin, vaan kuvittelin sentään omaksi edukseni, että kaikki se keskittynyt energia, mitä laulujen luomiseen oli noiden seinien sisäpuolella käytetty oli aistittavissa, ja edelleen läsnä omaakin biisientekoani terävöittämässä.
Täysin ennalta-arvattavasti olin toki hullaantunut myös Austiniin värikkäine katuineen ja lukemattomine livemusiikkipaikkoineen, sen loistaviin kasvisravintoloihin, joista sai lämmintä aamiaista mihin vuorokaudenaikaan tahansa, sekä kaupungin läpi virtaavan joen rantavesissä uiskenteleviin kilpikonniin, joilla oli aina aikaa opettaa ohikulkijoille jotain kiireettömyyden syvimmästä olemuksesta.
Ennen kaikkea olin kuitenkin rakastunut Austinin ihmisiin. Intohimoisten lauluntekijöiden verkosto, jonka keskeltä minä itseni Laulujen talon vihreällä sohvalla löysin, nielaisi sydämeni yhtenä palasena.
House of Songs -vierailuni perimmäinen tarkoitus oli uusien biisien synnyttäminen yhdessä paikallisten lauluntekijöiden kanssa. Vierailuaikanani sainkin tehdä yhteistyötä yhteensä yhdeksän austinilaisen biisinikkarin kanssa. Suurimman osan näistä sessioista järjesti House of Songs puolestani, ja muutaman sovin itse uskaltautuen nykimään keikallaan minuun vaikutuksen tehnyttä lauluntekijää hihasta yhteistyötä ehdottaen.
Useimmat cowritepartnereistani sain tavata muutamaankin kertaan, jutellen roppakaupalla kaikesta laulun ja ihmisen välillä biisien valmiiksi hiomisen lomassa.
Jokainen tekijä, kohtaaminen, ja näin ollen myös kirjoitussession tuloksena syntynyt kipale oli tyyliltään täysin ainutlaatuinen. Herkän Stevenin (stevenbacon.com) kanssa kirjoitimme folkhenkisen erodueton, superammattimaisen Aimeen (aimeebobruk.com) kanssa optimistisen poplaulelman ja syvällisen Grahamin (grahamweber.com) kanssa pohtivan countryballadin.
Yhdeksän erilaisen lauluntekijän ja -tekotavan kanssa yhteensulautumisen myötä opin hurjasti niin lauluntekemisestä, yhteistyöstä, omista vahvuuksistani ja heikkouksistani kuin myös ja ehkäpä jopa ennen kaikkea siitä, miten minä lauluntekijänä tahdon elää.
Kun lauluntekijän uraa vain Suomen näkökulmasta katsoessani olin saattanut ajatella, että menestys alalla tarkoitti laulujen yltämistä kulmakuppilan pöytäseurueita laajemmille kuulijakunnalle, ehkä jopa laulunteosta saaduilla tuloilla itsensä elättämistä, saivat texasilaisten kollegoitteni kanssa käydyt keskustelut minut näkemään asian kirkastunein silmin. Päivitetty määritelmäni musiikintekijän menestykselle muodostui hyvin yksinkertaiseksi:
Menestys on minulle sitä, että minä, tai kuka tahansa musiikintekijä löytää tavan jatkaa musiikin tekemistä, intohimolla ja sydämellä, itselleen rehellisesti, vuodesta toiseen.
Iso osa Austinissa tapaamistani tuhottoman lahjakkaista ja taitavista lauluntekijöistä sai elantonsa pääsääntöisesti jostakin muusta kuin itse laulunteosta tai musiikin esittämisestä. Jos suomalaisen musiikkialan kilpailu oli joskus tuntunut kovalta, näyttäytyi kaupallinen menestys Amerikan markkinoilla tähän verrattuna arvontana, jossa todennäköisyydet ovat yhden paikallisen lauluntekijän sanoin “pienemmät kuin lotossa”.
Miltei yksikään tapaamistani tekijöistä ei tehnyt biisejä elääkseen. Silti jokainen heistä eli näitä tehdäkseen. Se, että he usein kymmeninkien vuosien haastavan uran jälkeen suhtautuivat laulujen tekemiseen yhä palolla ja intohimolla, oli minun silmissäni todellinen menestystarina.
Valtavan vaikutuksen minuun teki myös austinilaisten lauluntekijöiden ja muusikoiden välillä vallitseva yhteisöllisyys, jollaista en ollut aiemmin kokenut. Mikäli joku tarvitsi apua asiaan tai toiseen, oltiin tätä tarjoamassa enemmän kuin auliisti. Toisten osaamista jaksettiin ihailla ja projekteja kannustaa. Paikallisten muusikoiden yhteishenkeä tarkkaillessani sisäistin vahvasti sen, kuinka me musiikintekijät olemme todella kaikki samassa veneessä. Veneessä, jossa minä haluan tästä lähin istua entistä tukevammin. Oltiin sitten näillä tai muilla mailla, ei musiikintekijänä elämäntyönsä tekeminen ole kenellekään varmastikaan helppoa. Mutta silloin kun kannustus, osaaminen ja vertaistuki ovat jaettuja voimavaroja, on se ehkä edes hitusen verran vähemmän yksinäistä.
Lopetamme päivän lauluntekosession Chasen (marmalakes.com) kanssa kello 01:20 aamuyöstä silmät ristissä, mutta hymy huulilla. Valmiiksi on juuri tullut upouusi biisi, indiehenkinen lähtöanthem “Beginning in it left”. Biisin valmistumishuumaa vieläkin makeampaa on tuntea se, minkä itse koen yhteistyöksi parhaimmillaan: olemme luoneet yhdessä jotain, jota kumpikaan meistä ei olisi voinut luoda yksinään, ja, jota kumpikaan meistä ei olisi voinut luoda kenenkään toisen kanssa.
Tämä onkin lopulta ehkä kaikista jykevin lahja, jota Austin sydämeeni jätti: yhä voimistuneen ymmärryksen siitä, että tein musiikkia sitten yksin tai yhdessä, on oma ääneni lauluntekijänä se, josta kaiken on lähdettävä.
Tuo ääni on lopulta ainoa merkittävä “kilpailuetu”, jota minulla voi olla, ja juurikin se, jonka myötä mitään kilpailua ei oikeastaan ole olemassa.
Ainoastaan musiikkia. Yksin ja yhdessä.
Katsoessani taaksepäin kaikkea sitä, mitä Austin minulle tänä syksynä antoi, päädyn vetämään yli aiemmin luonnostelemani lauluidean.
Kirjoitan tämän alle:
“Austin, Texas You Made My Heart – A Whole Lot Stronger”.
(“Austin, Texas, sinä teit sydämestäni – hurjasti vahvemman”.)
Yksi mies, monta työtä – Pertti Haverinen
Vantaan Pakkalan kotistudiostaan Pertti Haverinen vastasi puhelimeen ”tässä mä taas olen”. Keskustelu aloitettiinkin tauon pitämisen syistä.
– Siinä 2008–2009 vaiheilla oli takana aika rankat pari kolme vuotta, niin henkilökohtaisella kuin työnteonkin puolella. Pidin sitten kunnon loman, ja silloin oli aikaa miettiä. Oli alkanut musiikkibisneksen murros, ja ympäriltä lähti joitakin kollegoita jo muihin hommiin. Tajusin, että tämä on vähän niin kuin ammattiurheilijan touhua; on se tietty jakso, ja sitten tulee uudet tyypit tilalle. Ajattelin, että minulla on vielä ikäni puolesta mahdollisuus hankkia joku toinen eläkeammatti, koska tästä työstä en välttämättä eläkkeelle jää, ja keikkamuusikon homma ei siinä tilanteessa enää tullut kysymykseen. Halusin tehdä jotakin aivan erilaista työtä vaihteeksi.
– Tein nopean päätöksen, että nyt tehdään ammatinvaihto – voin edelleen tehdä musiikkiakin siinä samalla, ei se sitä tarkoita että lopettaisin kokonaan. Ilmoitin levy-yhtiöille, että laitan hanskat tiskiin toistaiseksi. Talomyyntihomma veikin sitten mennessään, ja paketoin studion varastoon. Mutta oman musan tekeminen on kuitenkin elämäntehtäväni, se on itselleni ihan selkeää. Ei siitä irti pääse. Joten kaksi vuotta sitten perustin studion uudestaan. Päivitin laitteet ja softat, ja teen jälleen musiikkia, innolla.
Säveltämistä Pertti Haverinen on tehnyt jo lukioajoista, ja tarve siihen kasvoi lähes itsestään. Hienon melodian kuuleminen herätti kiinnostuksen omaan kokeiluun.
– Alusta asti tein iskelmiä. Se varmaan tuli bändikuvion viihdemusiikkimapista. Jos olisin soittanut kitaraa, niin olisin varmaan tehnyt rockia. Varsinaisia esikuvia mulla ei taida olla, mutta olen jälkikäteen huomannut, miten paljon esimerkiksi Abba ja Beatles ovat vaikuttaneet tekemisiini, ihan vaivihkaakin. Sen musan keskellä olen kasvanut, ja se perinne on selkäytimessä. Myöhemmin, kun olen säveltänyt tilaustöitä, olen aina tietenkin yrittänyt imeä sen hetken musiikista vaikutteita, turha sitä on kieltää.
Kansakouluopettaja-isän poikana Haveriselle tulivat tutuksi poljettavat urkuharmonit, jotka vetivät puoleensa jo pikkupoikana.
– Olen lapsena asunut vanhanaikaisissa kansakoulurakennuksissa. Muistan, kuinka olen seissyt lattialla harmonin vieressä, polkenut toisella jalalla, ja kädellä naputellut koskettimia ylhäältä, mihin juuri ja juuri saatoin ylettyä. Joku pakko siinä on varmasti ollut. Yläasteikäisenä aloitin kahdella c-kasettinauhurilla ping pong -äänittelyn kahdelle raidalle. Olen jo varhain oppinut arvostamaan sovittajia; noin 15-vuotiaasta lähtien halusin oppia hyväksi sovittajaksi.
Big band -kipinä syttyi, kun Klaus ja Seija Järvinen pitivät Mäntyharjulla kesämökillään kesällä ’70 big band -leiriä, ja bändiharjoitukset tapahtuivat kansakoulun luokassa, pikkupojan kodin seinän takana.
– Vaikka se oli kiellettyä, niin menin sinne tutkimaan soittimia ja nuotteja aina silloin, kun bändi meni syömään. Varmaan sieltä on saksofonin ihailu tullut, ja myös se soundi ja svengi. Olin jo aloittanut klarinetin opiskelun Mikkelin musiikkiopistossa; se tuli isäni kautta, joka soitti Mäntyharjun puhallinorkesterissa. Se oli mulla heti sormissa, muistan miten pääsin saman tien selville siitä. Kinusin kyllä saksofonia, mutta sen saaminen vei aikaa. Vähän hassua oli, että opettajani, sotilassoittaja, joka itse soitti myös fonia, ei suositellut siihen vaihtamista. Klarinetilla pyrin Sibikseen musiikkikasvatuksen osastolle. Pääsin sisään, vaikka en ollut soittanut pianoa yhtään. Otin muutaman pianotunnin pohjalle, että edes pitäisin käsiä oikein! Minut pelasti se, että jo silloin vapaa säestys oli aika painotettua, ja mun korva toimi kyllä. Jukka Jarvola testasi ja soitatti vähän ylimääräistä, jammailtiin nelikätisesti, ja sen ansiosta mut sitten hyväksyttiin.
Korva oli keikkamuusikkona soittaessa kehittynyt. Jari Puhakan kanssa Mäntyharjun pojilla oli trio, joka soitti kaikki paikkakunnan kissanristiäiset, ja tanssikeikkojakin. Niin sanottu nappuloiden vääntäminen jatkui c-kasettiaikojen jälkeen reilusti pitemmälle. Heti Helsinkiin muuton alussa iski kaupan ikkunassa ollut Tascamin neliraita-avokelanauhuri.
– Se oli pakko saada. Hinta oli 4500 markkaa, mikä oli paljon rahaa opiskelijalle. Mutta kun laskin tekeväni kesäduunissa rautakaupassa juuri sen verran, niin pyysin rahan förskottina, ja sainkin sen, joten kävelin ostamaan sen mankan. En vähääkään ajatellut että millähän sitä syödään ja eletään (naurua)! Mutta neljä raitaa oli, ja sehän oli taivas!
Omatoimisuutta ja sitkeyttä
Sitkeä soittelu levy-yhtiöihin, ja biisien tarjoilu johti korkeintaan johonkin kohteliaan kieltävään vastaukseen.
– Sitten Westerlundin Kajde antoi mulle mahdollisuuden. Sovittiin tapaaminen [Fazerin studio] Takomolle, ja pääsin seuraamaan hänen sessiotaan. Silloin tehtiin Kari Tapion taustoja – muistan Peter Lerchen kitarassa, ”Nappi” Ikosen rummuissa, ”Häkä” Virtasen bassossa, ja Kajde soitti sähköpianoa. Juha Laakso oli äänittäjä. Kun muusikot lähti ruokatauolle, avasi Kajde mulle 24-raitapöydästä Olen suomalainen -pohjat raita kerrallaan, eikä siitä hetkestä ollut enää paluuta entiseen.
Muusikkous, tekijyys, sekä äänittäminen ovat siis kulkeneet Haverisen uralla täysin rinnan. Finnlevyn vakiomies Westerlund levitti sanaa, ja hommia alkoi tulla.
– Ensimmäiset levytetyt biisini ovat jostain ’86-87. Kassu Halonen soitti, ja tein house writer -sopimuksen Flamingo-yhtiön kanssa vuodeksi. Pääsin seuraamaan niitäkin sessioita, Maikkarin isossa studiossa. Ensimmäinen mainittava säveltämäni biisi on Paula Koivuniemelle, Onni on, Toiviaisen Jorman teksti. Kajde meidät esitteli, ja meistä tulikin hyvät kaverit. Jorma oli äärimmäisen hieno mies, ja käytiin säännöllisesti parantamassa maailmaa tuopin ääressä. Kajden kautta meni sitten jo joitakin biisejä, mutta Turkka Malin kautta tahti alkoi kiihtyä.
Sitten tuli kuvaan Ilkka Vainio ja Audiovox. Haverinen lähetti joitain demoja, jotka olivat tarkoitettu Kikalle [Kirsi Sirén]. Vainio kiinnostui niistä, ja miesten ensimmäinen palaveri pidettiin.
– Ile otti muutamia biisejä, ja antoi mulle siinä yhden tekstinsä, Tartu tiukasti hanuriin, ja sanoi: ”Vedä hitti tästä, vedä siihen Säkkijärven polkka, ja huomenna levylle”. Ja kun raamit oli noinkin selvät, niin biisi syntyi saman tien jo ajomatkalla kotiin Espooseen. Samulin Veikko teki siihen sovituksen ja tuotannon, mutta valmis lopputulos oli aika tarkkaan mun demon mukainen.
– Sanoinkin sitten Ilelle, että ”hitto vieköön kuule – kun tää kuulostaa ihan samalta kun mun demo, niin enkö voisi itse tehdä näitä omia biisejäni loppuun asti?”. Eihän mulla ollut juurikaan kokemusta studiotoiminnasta, mutta kun aikani jankkasin, niin sitten Ile kerran soitti, että ”nyt olisi uusi tangokuningatar, rupee tekemään”. Pidettiin ankara hintaneuvottelu, päästiin lopputulokseen, ja sitten hyvin ilemäiseen tyyliin: ”Palaveri oli tässä, ensi viikolla nähdään” – klik. Sitten tein Tiina Räsäsen levyn [1995], ja se oli siis ensimmäinen oikea tuotantoni. Omia biisejäni siinä ei ollut kuin kaksi.
Tuotantotöiden alkaminen venytti tuolloisen keikkamuusikon työpäiviä laivan hytissä, demoja purkaen ja sovituksia tehden.
– Toimin sovittajana ja kapellimestarina isossa studiossa, tuottaja oli silloin vielä erikseen. Nehän on kaikki nivoutuneet jo ajat sitten, ja kaikilla on omat studiot. Sehän tässä onkin hienoa, että ehdin vielä kokea sellaisen ison studion tuotantokuvion. Nythän ei ole kysyntää sellaiseen samalla tavalla, aina ei edes mietitä enää niin paljon albumin tekemistä, vaan single-pohjalta.
Heidi Kyrön toisen albumin jälkeen [1995] – yhdessä Mika Toivasen kanssa – ei hiljaista hetkeä ollutkaan. Kuvioihin tuli mm. MTV:n Kiitorata-ohjelma.
– Se oli vielä silloin nimenomaan Maikkarin omaa tuotantoa, ja mukana oli myös Ari Oinonen. Suurimman osan töistäni olen tehnytkin Mediamusiikin kanssa, mutta Ile on ollut siinä yhteistyössä. Ja kun yhteistyö oli niinkin tiivistä, en muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juuri muualle ehtinyt mitään tekemäänkään.
Alusta loppuun
Haverinen on tehnyt demoihinsa sovituksensa jo periaatteessa valmiiksi. Tuotantobudjetti on pääasiassa neuvoteltu per raita -pohjalta, ja joskus selkeissä albumikokonaisuuksissa on voitu tehdä könttädiili. Iskelmätuotannossa raita-ajattelu alkoikin tulla yhä enemmän esille, joten samalla levyllä saattoi olla usean eri tuottajan raitoja. Keskeinen syy oli, että teknologia tuli kaikkien saataville.
– Itsekin aloin aika nopeasti kyselemään, että voisin tehdä osan tuotannosta omassa pajassani. Se oli iso askel omaa kunnon studiota kohti, pystyi hankkimaan parempia laitteita ja niin edelleen. Tietyllä tavalla tuollainen on vaikuttanut sovitusratkaisuihin, mutta kyllä ekstramuusikoista – vaikka jousisektiosta – on aina sovittu erikseen. Mutta periaatteessa olen tietyllä summalla tehnyt asian haluamallani tavalla.
Nykypäivän pop-iskelmässä Haverinen kuulee tekstien muuttuneen eniten.
– Riimejä on uskallettu rikkoa, mikä on hyvä, eli tekstit eivät ole niin pölyisiä, mutta jos kielenkäyttö siksi huononee, ei se tietenkään ole hyvä. Harmoniamaailma on myös ehkä hieman kansainvälisempää, mutta vahvat melodiat ovat edelleen poikaa.
Haverinen tunnustaa omaavansa tekometodin, mikä kehittyi sen jälkeen, kun maine antoi myöten tekstien tilaamiseen. Mieluisinta on tehdä valmiiseen tekstiin, ”pakottavaan” rakenteeseen.
– Tykkään siitä tekstin aiheuttamasta ahdistuksesta; se rajoittaa, mutta on haaste. Ilen jälkeen olen tehnyt eniten biisejä Erosen Pekan kanssa, mutta kuitenkin niin, että kumpikin tekee tahollaan. Kyllä siinä saman pöydän ääressä tekemisessäkin olisi puolensa. Olen huomannut, että yleensä parhaat biisit ovat syntyneet helposti, yhdellä istumalla. Jos joutuu paljon viilaamaan, niin lopputulos todennäköisesti kärsii. Mutta on poikkeuksiakin, esimerkiksi Taivaskalliolla (san. Pekka Eronen), joka pärjäsi Syksyn Sävelessä 02. Sitä viilattiin vielä Markkolan Tomin laulaessa studiossa, ja viilaus kyllä kannatti: melodia parani, kun supistettiin ambitusta. Toisaalta yksi omista lemppareistani on Johanna Pakoselle tehty Älä puhu rakkaudesta (san. Pekka Eronen, 2004), joka on sävelletty ”puolessa tunnissa”. Erosen loistava teksti puhutteli välittömästi.
Markkolan levyttämästä Kauneimpain rakkaimpain -valssista olen myös ylpeä; se on ollut aika monen häävalssina.
– Seinäjoen tangosävellyskilpailun voitto tuli tangolla Anna olla (san. Jorma Toiviainen, 2006), jonka lisäksi mulla on pari kakkossijaa. ”Lattarit” on osasto, minkä mahdollisuuksista pidän paljon, ja aiemmin laitoinkin suunnilleen joka paikaan congat ja muuta perkussiota. Piti jo alkaa jättämään niitä pois, ettei se soundi määrittele kokonaisuutta liiaksi.
Tietoa ja taitoa
Musiikkikustantamisessa Haverinen on kokenut vanhan käytännön, eli oppirahat on maksettu.
– Aika varhaisessa vaiheessa kyllä opin sen niin hyvässä kuin pahassa. Aikanaan oli myös sainauspalkkio, eli allekirjoituksella tuli heti jotain rahaa, mutta oliko se ennakkoa vai ei, on hieman vaihdellut. Tietyllä tavalla tuo puoli on ollut villilänsi, eikä taida olla miksikään muuttunut. Ei mulla toisaalta edelleenkään montaa manus-biisiä levytetyissä ole. Notaatioita on jonkun verran mukana esimerkiksi [F-Kustannuksen] Suomi Iskelmä -sarjassa, mutta aika paljon saan suoraan kyselyjä nuoteista. Eli se, mikä on kustantajan rooli, ja miksi kirjoitan kustannussopimukseen nimeni, ei ole aina toteutunut. Biisieni edistämistä esimerkiksi johonkin kansainväliseen kuvioon ei tietääkseni ole tehty.
Pertti Haverinen pitää itseään nopeana ja tuotteliaanakin tekijänä. ”Hulluina vuosina” tuli päivistä pitkiä, kun paljon tehtiin.
– Ei se ihme ole, että aloin katselemaan muita hommia. Niihin aikoihin heräsin yleensä kuuden-puoliseitsemän maissa, menin kahdeksalta alakerran studioon, otin lapset haltuun iltapäivästä, ja menin illalla niiden nukkumaan menon jälkeen vielä uudestaan studioon.
Kaikkein tiiviimpiä aikoja mies ei haikaile takaisin, mutta tauon jälkeen musiikinteko tuntuu taas mielekkäältä.
– Juuri eilen tuli taas uusi tilaus, ja siitä lähti uusi biisi heti syntymään. Eli ei ote mihinkään ole hävinnyt.
Jutussa mainittujen laulujen tekijätiedot:
Olen suomalainen, säv. C. Salvatore, suom. san. Raul Reiman,
Säkkijärven polkka, säv. trad., san. Reino Helismaa
Tekijän vai artistin piikkiin?
Kuva: Saija Juulia Kojo
Tekijää kiinnostaa tekijyys – kiinnostaako se ketään muuta? Kysymys välähtää turhautumisen oheistuotteena päähän esimerkiksi silloin, kun kuulee radiosta laulun, jonka tekijän syystä tai toisesta haluaisi tietää. Olen sitä ikäpolvea, että muistan ihan hyvin ne ajat, jolloin Suomen Yleisradion kuuluttajat kertoivat eetterissä soineiden biisien nimet, esittäjät ynnä tekijät. Sittemmin Yle luopui tästä käytännöstä – kaiketi vedoten siihen, että tekijätietojen luetteleminen vei liikaa ohjelma-aikaa. Kaupallisten radiokanavien ohjelmavirrassa on muistaakseni aina mainittu korkeintaan biisien ja esittäjien nimet, jos niitäkään.
Lain mukaan teoksen tekijän nimi tulee mainita hyvän tavan mukaisesti kun teoksesta valmistetaan kappale, tai kun se saatetaan yleisön saataville (tekijän isyysoikeus). Tarkkoja sääntöjä siitä, missä ja miten nimi ilmoitetaan, ei ole. Nimi tulee liittää siihen yhteyteen, mihin se kulloinkin luontevasti kuuluu.
Elvis ry on ponnistellut jo vuosikymmenet sen puolesta, että musiikintekijöiden nimet mainittaisiin, kun musiikkia esitetään. Tv-puolella Yle ja kaupalliset kanavat ovat ottaneet informaation vastaan kohtuullisesti ohjelmissa, joissa musiikilla on keskeinen rooli. Mutta vieläkin näkee ruudussa palkkeja, joihin on kirjoitettu vain biisin nimi ja esittäjä. Kyllä siihen ne tekijätiedotkin mahtuisi. Radiopuolella Elvisin tavoite on, että musiikin tekijätiedot näkyisivät soittolistoilla, jotka löytyvät kanavien nettisivuilta. Tähän pyyntöön eivät radiokanavat ole ainakaan vielä reagoineet millään tavalla.
Alkavana vuonna Elvisin agendalla on ottaa isyysoikeusasiassa kontakteja netin musiikkikauppapaikkojen ylläpitäjiin. Ei varmaankaan olisi mitään rakettitiedettä luoda esimerkiksi Spotifyhyn toiminto, jolla tekijätiedot saataisiin näkyviin; siellähän ne ovat valmiina teosten metatiedoissa – toivottavasti.
Voisimmeko me tekijät nostaa asiaa esille myös itse? Vai olemmeko ylipäätään yhtään kiinnostuneita isyysoikeuksistamme ja siitä, mainitaanko meitä ikinä missään? Onko meille ihan ok, että sävellyksemme, sanoituksemme ja sovituksemme menevät artistin piikkiin? Taannoin törmäsin eräässä verkkolehdessä uutiseen, että artisti oli “tehnyt” rohkean biisin. Jutussa oli pitkä lainaus sanoituksestani. Lähetin toimitukselle kohteliaan huomautuksen tekijänoikeusrikkomuksesta, ja sen jälkeen tekijätiedot oli lisätty juttuun tuota pikaa.
Olisikohan meidän tekijöiden asia puuttua myös siihen, että artistit ja levy-yhtiöt kunnioittaisivat isyysoikeuksiamme? Onhan se nyt ihan hölmöä, että musiikkia voi ostaa ja kuunnella verkosta, mutta tekijätietojen perässä on lähdettävä kirjastoon tai levykauppaan – jos sellainen kotikylällä vielä sattuu olemaan. Julkaisijan ja esittäjien kotisivujen pitäisi olla se paikka, josta musiikin tekijätiedot löytyvät. Se olisi hyvän tavan mukaista.
Rohkeaa uutta vuotta 2015!
Sanna Korkee
Päätoimittaja