Ylimääräinen taiteilijaeläke

Ylimääräinen taiteilijaeläke

Hakuaika:

29.08.2018 – 01.10.2018
Hakuaika päättyy viimeisenä hakupäivänä klo 16:00.
Hakuohjeet: https://www.taike.fi/fi/apurahat-yksityisille/-/stipend/tgLKCgqRUWQf/viewStipend/11162

Tallenna hakulomake koneellesi

Tallenna lomake ensin koneellesi ja täytä vasta sitten. Voit myös tilata lomakkeen Taiteen edistämiskeskuksen asiakaspalvelusta. Haku vain paperilomakkeella, ei sähköistä hakua.

Taiteen edistämiskeskus edellyttää, että hakija on perehtynyt hakuilmoitukseen ennen hakemuksen täyttämistä.

Kenelle

Ylimääräinen taiteilijaeläke voidaan myöntää taiteilijalle, joka asuu tai on asunut pysyvästi Suomessa.

Eläkettä ei ilman erityistä syytä voida myöntää henkilölle, joka ei ole täyttänyt 60 vuotta. Erityiseksi syyksi katsotaan terveydentilasta johtuva pysyvä työkyvyttömyys.

Millä perusteella

Ylimääräinen taiteilijaeläke voidaan myöntää tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Eläkkeen myöntäminen perustuu harkintaan, jossa arvioidaan ja vertaillaan hakijoiden taiteellista toimintaa. Tätä varten Taiteen edistämiskeskus pyytää hakemuksista valtion taidetoimikunnilta lausunnon.

Minkä suuruinen

Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke voidaan myöntää valtion talousarvioon tarkoitusta varten otetun määrärahan rajoissa. Vuonna 2018 eläkkeitä oli myönnettävänä yhteensä 51 täyttä eläkettä vastaava määrä.

Eläke on veronalaista tuloa ja se voidaan myöntää täytenä eläkkeenä tai osaeläkkeenä. Vuonna 2018 täysi eläke on 1 343,98 euroa ja osaeläke siitä puolet 671,99 euroa.

Jos ylimääräinen taiteilijaeläke myönnetään, sen suuruuteen vaikuttavat hakijan verotuksessa vahvistetut eläke- ja muut pysyvät tulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta.

Eläke voidaan myöntää täytenä eläkkeenä, jos hakijan verotuksessa vahvistetut eläke- ja muut pysyvät tulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta jäävät alle taiteilijaeläkkeen määrän (1 343,98 euroa kuukaudessa).

Osaeläke voidaan myöntää, jos hakijan verotuksessa vahvistetut eläke- ja muut pysyvät tulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta ylittävät taiteilijaeläkkeen määrän 1 343,98 euroa kuukaudessa, mutta jäävät alle 2 687,96 euroa kuukaudessa.

Jos hakijan eläke- ja muut pysyvät tulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta ylittävät 2 687,96 euroa, ei eläkettä myönnetä.

Aikaisemmin myönnetty osaeläke voidaan korottaa täydeksi eläkkeeksi eläkkeensaajan hakemuksesta, jos eläkkeen saajan eläke- ja muut pysyvät tulot kansaneläketuloa lukuun ottamatta jäävät alle 1 343,98 euroon kuukaudessa.

Eläkkeen myöntäminen ja maksaminen

Taiteen edistämiskeskus myöntää ylimääräisen taiteilijaeläkkeen. Eläke myönnetään maksettavaksi myöntämisvuoden alusta. Eläke maksetaan kuukausittain Kevan päättämänä aikana. Eläkkeitä koskevat hakemukset käsitellään kerran vuodessa.

Myönnettävien uusien eläkkeiden ja korotettavien osaeläkkeiden lukumäärä vahvistetaan vuosittain valtion talousarviossa.

Erityisehdot

Taiteen edistämiskeskus voi päätöksellään määrätä eläkkeen maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun eläkkeen takaisinperittäväksi, jos eläkkeenhakija on eläkehakemuksessa antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on olennaisesti vaikuttanut eläkkeen saantiin.

Mitä liitteisiin

– eläkepäätös ja ajantasainen tieto kuukausittaisesta eläkkeen suuruudesta tai, jos hakija ei vielä saa eläkettä, työeläkeote, jossa tulee olla arvio tulevan eläkkeen suuruudesta
– verotuspäätös viimeksi toimitetusta verotuksesta (Huom. verotodistus tai veroilmoitus eivät ole riittäviä)
myös muualta kuin Suomesta maksettavat eläketulot on ilmoitettava
lääkärinlausunto, joka koskee työkyvyttömyyttä, jos hakija vetoaa työkyvyttömyyteen (vain alle 60-vuotias hakija, joka vetoaa erityisiin syihin)
– muut tarpeelliset asiakirjat, joihin hakija haluaa vedota. Taiteellista toimintaa voi selvittää CV:llä.
– visuaalisten alojen hakijoilta toivotaan hakemuksen liitteeksi 1-5 teoskuvaa.

Huom. hakemuksia ja liitteitä ei palauteta. Pyydetyistä liitteistä riittää kopiot, älä lähetä alkuperäisiä.

Taiteilijaeläkettä ei voida myöntää, jos

– hakemus on tullut myöhässä. Hakemuksen on oltava perillä Taikessa viimeisenä hakupäivänä klo 16 mennessä
– hakemus on puutteellinen (asianmukaisia tietoja ei ole toimitettu Taikeen täydennyspyynnöstä huolimatta)

Hakemus tulee toimittaa Taiteen edistämiskeskukseen viimeistään viimeisenä hakupäivänä klo 16 mennessä, osoitteeseen: Taiteen edistämiskeskus, PL 1001, 00531 Helsinki. Käyntiosoite: Hakaniemenranta 6. Hakemuksen voi toimittaa myös hakuaikana Taiken aluetoimipisteisiin.

Hakemus tulee toimittaa postitse tai tuomalla toimipisteisiin ennen hakuajan päättymistä.

Päätökset taiteilijaeläkkeistä perustuvat lakiin ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä (194/2016) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseen ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä (207/2016) ja siihen sovelletaan lakia Taiteen edistämiskeskuksesta (657/2012) sekä hallintolakia (434/2003).

Tieto päätöksestä

Hakemuksia ja hakijoiden toimintaa arvioivat Taiken asiantuntijaeliminä valtion taidetoimikunnat. Päätökset tekee esittelystä viraston johtaja. Kaikki hakijat saavat kirjallisen tiedon päätöksestä.

Lisätiedot:p. 0295 330 700
asiakaspalvelu@taike.fi

Teosto sijoittajaksi kotimaiseen Artist Exchangeen

Teosto ja start-up-yritys Artist Exchange ovat allekirjoittaneet tänään sopimuksen, jonka myötä Teostosta tulee Artist Exchangen omistaja 5 prosentin osuudella. Organisaatiot alkavat tehdä kehitysyhteistyötä, jonka tavoitteena on kehittää erityisesti musiikin esittäjiä ja live-musiikin ostajia hyödyttäviä digitaalisia palveluita.

Kyseessä on Teoston ensimmäinen sijoitus start-up-yritykseen.

”Omistajuus start-up-yrityksessä on mielenkiintoinen uusi avaus Teostolle. Musiikkiala muuttuu nopeasti, ja koemme tärkeäksi toimia erilaisissa verkostoissa, jotka hyödyttävät musiikin tekijöitä ja esittäjiä. Sijoittaminen musiikkialan digitalisaatioon tähtävään start-upiin tukee omaa strategiaamme ja hyödyttää toivottavasti toimialaa laajemminkin.”, Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä kommentoi.

”Artist Exchangen visiona on helpottaa livemusiikin ostamista innovatiivisen verkkopalvelun avulla sekä Suomessa että myös kansainvälisesti. Koemme, että yhteistyö Teoston kaltaisen musiikkialan keskeisen toimijan kanssa edistää visiomme toteutumista ja avaa meille uusia mahdollisuuksia palvella asiakkaitamme.”, Artist Exchangen toimitusjohtaja Heikki Raulo kertoo.

Artist Exchangen muita omistajia ovat yrityksen toimivan johdon lisäksi mm. Takeoff Partners, Sanoma Digitalin liiketoimintajohtaja Marja-Leena Tuomola ja Sunrise Avenue -yhtyeen keulakuvana parhaiten tunnettu Samu Haber.

Yhteistyötä palvelukehityksessä

Sekä Teosto että Artist Exchange ovat kehittäneet digitaalisia palveluita elävän musiikin alueella. Teosto lanseerasi lokakuussa 2015 musiikin esittäjille tarkoitetun Keikkamobiili-palvelun, jolla artistit ja esiintyjät voivat ilmoittaa keikoilla ja konserteissa esittämänsä musiikin tiedot Teostolle. Artist Exchange julkaisi keväällä 2016 osoitteessa www.artistexchange.fi verkkopalvelun, jonka kautta niin musiikkialan ammattilaiset, yritykset kuin yksityishenkilötkin voivat ostaa artisteja tapahtumiinsa Suomen laajimmasta valikoimasta – ja livemusiikin myyjät voivat vastaavasti myydä edustamiensa artistien keikkoja.  

”Olemme molemmat kehittäneet digitaalisia palveluita elävän musiikin alueella, joten myös yhteistyö tällä saralla on erityisen mielekästä. Tavoitteenamme on kehittää palveluita, jotka helpottavat kotimaisen musiikin käyttöä tapahtumissa ja vauhdittavat pitkällä tähtäimellä musiikkitapahtumien määrän kasvua. Ihannetapauksessa voimme tarjota artisteilla ja esiintyjille yhden palvelun, jossa he voivat hallinnoida kaikkea esiintymisiin liittyvää toimintaansa”, Teoston kehitysjohtaja Roope Pajasmaa kommentoi.

Lauluntekemisen kurssi

Miten säveltää lyriikkaa? Miten sanoittaa musiikkia? Miten saada sävellys toimimaan? Kaipaatko mahdollisuutta koe-esittää materiaaliasi? Lauluntekemisen kurssi (Lauluntekeminen (4 op) tarjoaa keinoja laulunkirjoituksen pulmiin kannustavassa ympäristössä. Ilmoittautuminen 15.9. mennessä.

Lauluntekeminen -opintojaksolla perehdytään käytännössä laulunkirjoituksen luoviin lähestymistapoihin (melodia, harmonia, rytmiikka, lyriikka, rakenne). Kurssilla saa opetusta klassikkoteosten kautta lauluntekemisen malleihin ja rakenteisiin sekä valmiuksia lyriikan kirjoittamiseen.  Kurssin lopuksi järjestetään päätöskonsertti.

Opiskelijat valitaan opintojaksolle motivaatiokirjeen ja demon perusteella. Opiskelijoilta edellytetään aikaisempaa biisinkirjoitustaustaa.

Opettaja: pianisti, laulaja-lauluntekijä Laura Sippola

Opetus: joka toinen torstai klo 16.00–18.15; 29.9.–8.12. ja 12.1.–23.3.

Teorialuokka S-7114, Sibelius-Akatemia, Musiikkitalo (Töölönlahdenkatu 16 C)

Opetuspaikka: Musiikkitalo, Töölönlahdenkatu 16 C, Teorialuokka S-7114

Hinta: 60 €

Ilmoittautuminen  Lauluntekeminen – opintojaksoille sekä syksyn muuhun opetukseen on käynnissä. Opintojaksoille voi ilmoittautua netti-ilmoittautumislomakkeella  https://www.lyyti.fi/reg_2016/syksy16_siba tai puhelimitse, puh. 050 526 1964. 

Taideyliopiston avoimen yliopiston koko lukuvuoden 2016-2017 kurssitarjonta löytyy sivulta https://sites.uniarts.fi/fi/web/avoinkampus/kurssit

Digivallankumous. Nyt!

Pitkiin aikoihin ensimmäinen äänitealan kokonaiskasvusta kertonut uutisointi (tammi-kesäkuun 2016 kokonaiskasvu 9,4 % / digitaalinen kasvu 20,8 % / digitaalisen tulon osuus 79%) herätti alalla ansaittua iloa ja erilaisia teesejä sitä miten homma hoidetaan jatkossakin digimaalin ylämummoon.

Tuloutuksen täydellinen muutos

Tuloutusperiaatteen muuttumista fyysisten äänitteiden myynnistä digitaalisten palveluiden käyttökorvauksiksi voisi perustellusti kuvata vallankumoukseksi. Iso keikaus, täydellinen mullistus on nyt tapahtunut tosiasia. Havainnollistetaan asiaa yksinkertaistetulla vertauskuvalla: kenkäkauppa.

Aiemmin tuotin ja möin kenkiä kertakorvauksella per pari: juhlakengät sitä, kumisaappaat tätä, lenkkikengät tuota. Nyt saan korvaukseni sen mukaan miten kenkiä kulutetaan. Juhlakengät – olematon, kumisaappaat – sateella vähän, lenkkikengät – paljon! On hyvin luonnollista että pysyäkseni leivän syrjässä muutan kauppani mahdollisimman pian urheilu- ja vaellusjalkineliikkeeksi. Erityisesti keskittyen maratoonareiden tarpeisiin…

Äänitealan ammattilaiset ovat nyt sopeuttaneet resurssinsa ja osaamisensa tämän logiikan mukaisesti.

Sisäänajo suoritettu

Sisäänajoaikaa on ollut vuoden 2009 ensimmäisistä suoratoistopalvelu-uutisista alkaen. Varsinainen muutos kotimaisilla markkinoilla on kuitenkin tapahtunut noin neljän viime vuoden aikana.

Luettelen alla joitakin tänä aikana alalla tapahtuneita rakenteellisia ja laadullisia muutoksia. Nämä ovat yksityisiä havaintoja ja päätelmiä Ifpi ry:n yleisistä myyntitilastoista, digitaalisten palveluiden tilastoista, Spotifyn striimatuimmat -listoista ja kuuntelukokemuksista kaikkien näiden äärellä. Perusajatuksena on, että elämme nyt ja jatkossakin digitaalisessa kaupallisessa todellisuudessa ja tämä on syytä myöntää. Paluuta menneeseen ei tule. Ennen oli ennen, nyt on nyt!

Digibisnes keskittynyttä

Indikaattoreista: Spotify (ja muut suoratoistopalvelut) on laadullisesti kaikkein tarkin näyteikkuna muutosten sisään. Käytännössä digitulon kasvu tarkoittaa kasvaneesta suoratoistokulutuksesta johtuvaa tulojen kasvua. Ja suoratoistopalvelijoista Spotify on Suomessa selkeästi isoin toimija eli tärkein tuottajayhtiöiden tulonlähde.

1. Keskittyminen

Isoin silmiinpistävä muutos on alan lähes totaalinen keskittyminen kolmen monikansallisen ison levy-yhtiön käsiin. Viimeisten kolmen vuoden aikana noin 90% kotimaisista digihiteistä ovat olleet joko Warner Music Groupin, Universal Music Groupin tai Sony Music Entertainmentin julkaisuja. Tämä on dramaattisesti toisenlainen todellisuus kuin vaikkapa viisitoista tai kymmenen vuotta sitten.

Vielä vuoden 2000 myyntitilastoista löytyy useita keskikokoisia tai pieniä levy-yhtiöitä jotka kilpailivat tasapäin isojen yhtiöiden kanssa isoista hiteistä ja myyntimenestyksistä. Spinefarm, Poko Rekords, Johanna Kustannus, AXR/Eden, Zen Garden, Levy-yhtiö, Media-Musiikki, Kråklund,…

Kotimaisen äänitehistorian pitkässä saagassa nykyhetki muistuttaa ehkä eniten periodia 1945-1965. Myös tuolloin vahvimmilla oli suvereeni valta Fazerin (myöhemmin Fazer-Scandia) käytännössä määrittäessä mitä kansa äänitteiltä kuunteli.

Vakavasti otettavaa kilpailijaa tälle hegemonialle ei tuolloin löytynyt. Tilanne rupesi muuttumaan vasta 1960-luvun lopulla Love Recordsin tuotua vastavoiman yhtenäiskulttuuriselle iskelmä-Suomelle kokonaan erilaisella tuotantofilosofiallaan.

Täsmälleen sama nykyhetken suomalaisen äänitealan keskittyminen kerrotaan hieman toisenlaisesta näkökulmasta kesäkuussa 2016 Midemissä esitellyssä “Worldwide Independent Market Report” -tutkimuksessa (teettäjänä Worldwide Independent Network). Tuon raportin globaalissa markkinaosuusvertailussa Suomi pitää piikkipaikkaa megayhtiöiden osuuksissa äänitemarkkinoista.

Listamusiikki yhdenmukaistunut

Kotimaista Spotify -käyttöliittymää seuraamalla voi helposti päätellä miten isot levy-yhtiöt ovat luontevasti löytäneet synergiansa ja digikasvunsa sen avulla. Spotify on mielenkiintoinen sekametelisoppa musiikkisoitinta, äänitekauppaa, musiikkikirjastoa, tilaajille kuratoitua soittolistasuosittamista, maksettua näyteikkunaa ja markkinointia. Tässä kattauksessa independent-yhtiöt seisovat nyt statisteina seinustoilla.

2. Musiikillinen yhdenmukaistuminen

Laadullinen piirre, joka myös muistuttaa äänitealan kahta sodanjälkeistä vuosikymmentä, on kaupallisesti mitattavan musiikin tyylillinen yhdenmukaistuminen. Tämän toteaminen onnistuu helposti kuuntelemalla aktiivisesti Spotify Finland Top 50 -listaa ja sen kotimaisia hittejä. Rap-iskelmä, moderni pop-iskelmä.

En muista omakohtaisesti vuosikymmentä, jolla kotimaisten hittien kuulokuva olisi ollut tyylillisesti näin yhdenmukainen kuin nyt 2010-luvun loppupuoliskolla (aloitin aktiivisen kevyen musiikin kuuntelemisen 1960-luvun puolivälissä).

Suosittelen itse kullekin väittämän testaamista kuuntelemalla allaolevat soittolistat. Vertailuvuodet ovat 2016 ja 2000. Kysymys ei ole siitä onko listamusiikki mielestäni hyvää tai huonoa. Hitti on hitti on hitti oli vuosi sitten 1926 tai 2016.

”Suomi-Hitit 2016” – striimatuimmat 2016 julkaistut kotimaiset singlet elokuun puoliväliin 2016 

”Suomi-Hitit 2000” – kappaleet vuoden 2000 Top 10 singlelistoilta

Uskon, että kun pikkuruisen kielialueen pienen alan ammatillinen tietotaito keskitetään sinkkuhittien tekemiseen yhdelle demografisesti suhteellisen kapeaksi rakentuneelle käyttöliittymälle tämä yksipuolistaa musiikin tarjontaa rajusti. Toisaalta, saman asian voi sanoa toisinkin. Viittaan samalla kenkäkauppavertaukseeni.

”Aiemmin levyjä osti vähän vanhempi väki, jolla oli enemmän rahaa. Valta on siirtynyt nyt nuoremmille kuluttajille, jotka käyttävät suoratoistopalveluita” -Kimmo Valtanen, tj. Universal Music, HS Talous 6.8.2016.

Valtasen kommentti on valveutuneen kauppiaan, joka on ymmärtänyt asiakaskuntansa vaihtuneen. Jos (ja kaikesta päätellen kun) hän edustaa isojen yhtiöiden vallitsevaa ajattelua yleisemminkin, kirjoitetaan 2010-luvun lopun popkulttuurin aikakirjaamme mielenkiintoisen opportunistisella käsialalla.

Kotimainen musiikki elää ja voi hyvin jatkossakin

Yksittäisiä huomioita:

Hauska historiallinen analogia: 1950-luvun jazz-iskelmän ja 2000/2010-luvun rap-iskelmän välinen yhtäläisyys! Yhteistä molemmille: 20+ -ikäiset musiikki-intoilijat, suunnannäyttäjinä, tuottajina, yrittäjinä ja lopulta luovina johtajina koko alalle. Tämän jälkeen nopea integroituminen isoihin yhtiöihin.

Erittäin kiinnostavaa juuri nyt: miten isojen kotimaisten “fyysisten” artistien transformaatio digiartistiksi onnistuu? Jari Sillanpää, Kaija Koo, Maija Vilkkumaa, Anssi Kela, Lauri Tähkä – kaikki yli 100 000 albumia aikanaan myyneitä supertähtiä, jotka ovat edelleen aktiivisia (isojen yhtiöiden artisteja).

Piristäviä indieosumia vuodelta 2016: Rähinä (Elastinen feat), Kaiku Recordings (Laura Voutilainen), Suomen Musiikki (Raappana). Tubettajien ilmaantuminen indietuottajiksi – näkymä tuleviin uusiin toimijoihin?

3. Kotimaisuusaste

Kotimaisen musiikin osuus on ollut selvästi suurempi fyysisessä myynnissä kuin digitaalisina palveluina. Nyt, kun fyysinen myynti lopullisesti marginalisoituu, voitaisiin olettaa, että tapahtuu ainakin väliaikainen kotimaisen musiikin osuuden pieneneminen koko markkinakakusta.

Tätä voisi yrittää selittää tuotannon diversiteetin kapenemisena: vähenevät “vanhanaikaiset” genret markkinapaikoilta, isojen yhtiöiden keskittyminen pelkästään Spotify-hitteihin. Toisaalta Spotify-kulutuksen mahdollinen ylikorostuminen ultramoderniin tanssipoppiin, jolla kansainvälinen tarjonta ylivoimaista kotimaiseen verrattuna.

Uskon kuitenkin optimistisesti, että ylläpitääkseen riittävää digituloa ja sen edellyttämää julkaisuvoluumia, isojen yhtiöiden panostus kotimaiseen tuotantoon tulee jatkossa selvästi kasvamaan. Tämä on uusille musiikintekijöille iso mahdollisuus ja näytönpaikka!

Toivon että ylläolevat havainnot kiinnostaisivat musiikintekijöitä, erityisesti uusia alalle hakeutuvia lahjakkuuksia.

Minusta tekijöiden on tärkeätä tietää minkälaisessa kaupallisessa miljöössä kotimaista musiikkia teemme ja tuotamme, miten siihen sopeudumme, ja millä tavoin sisällöllisesti vastaamme tuon ympäristön haasteisiin.

Riku Mattila

Kirjoittaja on muusikko, tuottaja ja SibeliusAkatemian “Kevyen musiikin taiteellinen tuottaminen” -kurssin opettaja. Vuoden Tuottaja -Emma 1986, 1987, 2008. Kymmenen vuoden kokemus kotimaisen musiikin vastaavana tuotantopäällikkönä Isossa Levy-yhtiössä. Elvis ry:n hallituksen jäsen keväästä 2016.

Säveltäjä Lauri Porralle pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen NPU-palkinto

Lauri Porralle on myönnetty vuoden 2016 pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen NPU-palkinto monipuolisista ansioistaan musiikintekijänä.

Palkintoperusteissa Lauri Porraa kiitetään ”ennakkoluulottomasta rajojen ylittämisestä ja tyylilajien sekoittelusta”. Hänen ansioikseen mainitaan erityisesti sävellystyö Entropia, jossa Porra on ”avarakatseisesti yhdistänyt konserttoon sähköbasson ja sinfoniaorkesterin”. Lisäksi hän on säveltänyt musiikin useisiin elokuviin ja televisiosarjoihin, sekä toiminut vuosien ajan muun muassa Stratovarius-yhtyeen basistina ja musiikintekijänä.

Porra voitti myös aiemmin tänä vuonna palkinnon vuoden parhaasta mainosmusiikista ja hän oli ehdokkaana Harpa Nordic Film Composer Award -palkinnon saajaksi Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa.

– Olen erittäin otettu ja kiitollinen NPU-palkinnosta. Työskentelen musiikin parissa verrattain laaja-alaisesti, joten erityistä iloa minulle tuo se, että palkinnolla viitataan etenkin omaehtoiseen sävellystyöhöni. Tahdon kiittää pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen verkostoa suuresti tästä kunniasta, Porra sanoi kiitospuheessaan.

 

NPU-palkinto on pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen verkoston Nordisk Populärauktorunionin (NPU) myöntämä huomionosoitus. Palkinto on myönnetty vuodesta 1967 lähtien ja Suomessa sen ovat saaneet muun muassa Harry Bergström ja Erik Lindström. Suomi toimii vuonna 2016 yhteisöverkoston isäntämaana ja palkinnon myöntäjänä. NPU-palkinto ei sisällä rahallista arvoa.
 

Lisätiedot:
Nina Lith
Viestintäpäällikkö
Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry
Puh. 041 517 8998

Kuva: Jamo Katila

Musiikin suoratoistopalveluihin halutaan CD-levyjen kansista tutut tiedot

Musiikin suoratoistopalveluihin halutaan CD-levyjen kansista tutut tiedot 

Mihin katosivat tekijä- ja muusikkotiedot siirryttäessä CD-levyjen aikakaudelta suoratoistopalveluihin? Musiikintekijät etsivät koko musiikkialan kanssa ratkaisua musiikin metadatan haasteisiin.

Musiikintekijöiden etujärjestö Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry järjesti torstaina keskustelutilaisuuden, jossa asiaa käsiteltiin alan eri toimijoiden kesken. Puheenvuoroissa todettiin yksimielisesti, että musiikkialalla ainakin yksi asia oli ennen paremmin: vinyylilevyistä, CD-levyistä ja jopa C-kaseteista oli mahdollista saada tietoa kappaleiden säveltäjistä ja sanoittajista sekä muusikoista. Tätä tietoa ei löydy musiikin suoratoistopalveluista. Tekijänoikeuslain mukaan moraalisten oikeuksien toteutuminen edellyttäisi tekijätietojen näkymistä musiikin käytön yhteydessä. Syyksi musiikin suoratoistopalvelut kertovat musiikkitiedoston liitteenä tulevien metatietojen virheellisyyden ja puutteellisuuden. Tätä tukee myös tutkimustieto suoratoistopalveluiden osalta. Network of Music Partnersin mukaan suoratoistopalveluiden raportoimasta musiikin käytöstä jopa 50-60 prosentin osalta tekijöitä ei voida identifioida. 

Ratkaisu palvelisi sekä kuluttajia että musiikintekijöitä

Keskustelussa käsiteltiin mahdollisia ratkaisumalleja ja esiteltiin mm. Blockchainin, CIS-NETin kehittämishankkeen sekä metatietojen harmonisoinnin tuomat edut. Mikään näistä ei yksinään ratkaise ongelmaa. Ratkaisevan tärkeää kuitenkin olisi, että suoratoistopalveluiden ilmoittamat musiikinkäyttötiedot vastaisivat tekijänoikeusjärjestöjen tietokantoja.

Suoratoistopalveluihin lähetetään musiikkia kappale kerrallaan. Lähetettävään musiikkitiedostoon, eli wav-formattiin, olisi mahdollista lisätä metatietoja, joista musiikin suoratoistopalvelujen olisi helppo poimia tekijä- ja muusikkotietoja käyttöliittymiinsä ja näyttää ne osana kuluttajien parempaa palvelua.

– Musiikintekijöiden intressi kohtaa tässä kuluttajien paremman palvelemisen. Uskomme, että kuluttajia innostaisi esimerkiksi soittolistan muodostaminen tietyn sanoittajan tai muusikon mukaan. Nyt se on mahdollista vain esittäjän eli artistin mukaan tehtynä, toteaa Aku Toivonen, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n toiminnanjohtaja.

Hän lisää, että oikea metatieto musiikkitiedostoon integroituna johtaisi kahteen merkittävään, koko musiikkialaan liittyvään parannukseen. 

– Mikäli metadata on oikein ja liitetty oikeaan kappaleeseen, olisi kuluttajalla ja suoratoistopalvelulla rajattomat mahdollisuudet lisätä tietoa biisin tekijöistä ja esittäjistä, heidän muusta tuotannostaan ja vaikkapa tulevista keikoista. Tämän lisäksi suoratoistopalvelujen korvaukset kohdistuisivat oikeille oikeudenhaltijoille eli musiikintekijöille, muusikoille ja musiikkikustantajille.

Musiikintekijä Markus Nordenstrengin moderoimaan paneelikeskusteluun osallistuivat Patrick Ager (pääsihteeri, ECSA, Belgia), Hans Peter Roth (Online Services Director, NMP, Tanska), Alfons Karabuda (puheenjohtaja, SKAP, Ruotsi), Niels Mosumgaard (puheenjohtaja DPA, Tanska), Turo Pekari (Tutkija, Teosto, Suomi), Anna Vuopala (Hallitusneuvos, OKM, Suomi).

Keskustelu järjestettiin G Livelabissä 25.8.

 

Lisätietoja: 

Aku Toivonen

Toiminnanjohtaja, 

Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry

050-5590025, aku.toivonen@elvisry.fi

Kuva: Aku Toivonen

Axel Ehnströmin Saint Helena -kappale Uudet laulut -kilpailun voittaja

Uudet laulut 2016 -sävellys- ja sanoituskilpailun finaali käytiin Kotkan Meripäivillä perjantaina 29.7. Voittajakappaleeksi tuomaristo valitsi Axel Ehnströmin säveltämän ja sanoittaman kappaleen Saint Helena. Kilpailun ensimmäinen palkinto on arvoltaan 2000 euroa.

Toisen palkinnon (1200 euroa) sai Tenho Raaterovan ja Carl Sjöblomin säveltämä sekä Tenho Raaterovan ja Karri Lehtosen sanoittama kappale Johanna.

Kolmas sija (700 euroa) meni Janne Rintalan kappaleelle Onko olemassa turhempaa kuin purjehdus.

Kotkan ruusu -kiertopalkinnon, eli parhaan esityksen palkinnon (1000 euroa) kävi finaalikonsertissa pokkaamassa Taiska eli Hannele Kauppinen kappaleella Kivi Kiveltä (sävellys Hannele Kauppinen ja Elias Kauppinen).

Kilpailun tuomariston puheenjohtajana toimi sanoittaja, tiimivalmentaja Eija Hinkkala, musiikintekijä Petri Somer, musiikintekijä, Elvis ry:n hallituksen jäsen Virpi Eroma, kustannusjohtaja Tom Frisk sekä kulttuurilautakunnan puheenjohtaja, musiikkipedagogi Marko Kuusela. Tuomarit olivat erittäin tyytyväisiä finaalin tasoon.

Uudet laulut -kilpailun finaalikonsertti järjestetään vuosittain Kotkan Meripäivien yhteydessä. Kilpailun järjestävät yhteistyössä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry, Kotkan Kulttuuriasiainkeskus sekä Kaiku Songs. Tänä vuonna kisaan osallistui 210 uutta sävellystä ja sanoitusta, joista finaalin oli valittu kymmenen parasta.

Lisätietoja

Ohjelmapäällikkö Tiina Salonen, 0400 608 997

Elvis ry:n viestintäpäällikkö Nina Lith, 041 517 8998

Paula Vesalalle Juha Vainio -palkinto

Juha Vainion Rahaston tunnustuspalkinnon, 6000 euroa, sai tänä vuonna sanoittaja Paula Vesala, 34.

Vesala on monipuolinen laululyyrikko ja musiikin tekijä. Hänen teksteihinsä mahtuu laaja kirjo elämää, tunnelmia ja ihmiskohtaloita. Hän on tuonelan lauttojen vakiovieras, mutta yhtä lailla nuoruuden juovuttavien vuorokausien tarkkasilmäinen tallentaja.

Vesala osaa katsoa elämää eri sukupolvien ja erilaisten kertojien silmin. Esimerkiksi hellyyden ja kosketuksen puutetta hän on kuvaillut Hiljaisissa vuosissa, jossa kertoja menettää miehensä sodalle, ja Pariterapiassa, jossa kumppanista imee mehut ja halut 2000-luvun uuvuttava suorittaminen.

Vesalan sanoitukset olivat keskeinen osa PMMP-yhtyeen menestystarinaa. Kymmenen vuotta kestänyt ja noin 70 kappaletta tuottanut ura tullaan muistamaan lauluista ja teksteistä, joista moni kuulija löysi itsensä, kysymyksensä ja kipuilunsa. Vesalan sooloura on vasta alussa, mutta hänen irtiottonsa menestysyhtyeestä ja toimivista hitin kaavoista todistaa halusta etsiä uutta ja kehittää ilmaisua edelleen. Vesalan tapa tehdä musiikkia on muuttunut yhä omavaraisemmaksi, mutta hän on säilyttänyt hittivainunsa. Soololevyn ensimmäistä singleä Tequilaa on kuunneltu netin musiikkipalveluissa jo enemmän kuin PMMP:n suurimpia hittejä.   

Paula Vesala on tehnyt tekstejä myös muiden artistien esitettäväksi. Esimerkiksi Johanna Kurkelan Rakkauslaulu on niin esittäjänsä oloinen, että voi hyvällä syyllä puhua poikkeuksellisen onnistuneesta mittatilauksesta. Vesala on kunnostautunut myös musikaalien kääntäjänä.

Uutuuslevyllään Vesala laulaa syntyneensä siellä, missä tytöt ei soita kitaraa. Aika harva tyttö myöskään sanoitti siinä Suomessa, johon Vesala syntyi vuonna 1981. Juha Vainio -palkinto meni naissanoittajalle ensi kertaa vuonna 2002, ja kaikkiaan 26 palkitun joukkoon mahtuu vain neljä naista ennen Vesalaa.

Paula Vesalan merkitystä suomipopin roolimallina ei voi vähätellä, mutta se ei ollut palkintoraadin painavin syy palkita häntä. Juha Vainion Rahaston hallituksen jäsenet – Ilkka Vainio, Maija Vilkkumaa, Heikki Salo, Heimo Hatakka, Semi Lommi, Pasi Hirvonen, Risto Nikula ja Antti Karjalainen – haluavat ojentaa palkinnon Vesalalle kiitokseksi siitä, että hänen tekstinsä nostavat rimaa ja avaavat uusia ikkunoita suomalaisessa laululyriikassa. Siitä hyötyvät tasapuolisesti niin miehet kuin naiset, niin laulujen kuulijat kuin niiden tekijätkin.

Juha Vainio -palkinto luovutettiin Paula Vesalalle Kotkan Meripäivillä torstaina 28.7. Palkintosumma on 6000 euroa. Palkinnon myöntää kotkalaisen sanoittajan ja laulajan Juha Vainion nimeä kantava, vuonna 1990 perustettu rahasto, jota hallinnoivat Kotkan kaupunki sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. 

Heiluttaako häntä koiraa?

MUSIIKKIA oli toki tehty paljon kauemmin, mutta äänilevyteollisuus sai kuitenkin alkunsa laitevalmistajan tarpeista. Alussa levyjen tallentaminen ja tuottaminen vaati pääomaa, joten oli luonnollista, että myös isot toimijat olivat heti mukana.

Tekniikan kehittyminen on vaikuttanut myös musiikin sisältöihin paljon enemmän kuin koskaan osasimme edes kuvitella. Tuntuu, että nykyään mietitään ensin keinoja, joilla asioita voitaisiin tehdä, ja vasta sitten sisältöjä eli sitä, mitä tehdään. Maailma digitalisoituu ja teknistyy hurjaa vauhtia, perässä on välillä vaikea pysyä. Kaikki kuitenkin on kytköksissä toisiinsa ja rintarinnan kulkevat tekniikka, ilmiöt, ihmiset ja yhteiskunta.

JUHA HEIKKILÄ ON OPISKELLUT Jyväskylän Yliopiston Musiikin laitoksella musiikkitiedettä ja tehnyt kandidaatin tutkielmansa suomalaisen ääniteteollisuuden keskittymisestä ja syklisyysteoriasta, jonka esikuvana on Peterssonin ja Bergerin klassikkotutkimus vuodelta 1975. Nyt on työn alla gradu samasta aiheesta. Musiikintekijän kannalta kiinnostavaa Heikkilän tutkielmassa ovat ne seikat, jotka ovat vaikuttaneet kotimaiseen tuotettuun musiikkiin, ja sitä kautta maamme musiikkikulttuuriin. 

Heikkilä valottaa musiikkiteollisuutemme historiaa. Suomi on niin erikoinen ja nopeasti kehittynyt, että meillä yhteiskunnalliset ilmiöt ovat määritelleet musiikkibisnestä ja alan teollisuutta ehkä enemmän kuin muualla. Populaarimusiikin suhteellisen lyhyt historia, sota-aika, tanssikielto, kieltolait, muu sääntely, naapurimaiden iso vaikutus kulttuuriimme, nopea teollistuminen ja muuttuneet vapaa-ajan viettotavat ovat antaneet oman leimansa viihdealalle ja musiikkiin. Ihmiset muuttivat maalta kaupunkiin, naiset itsenäistyivät ja työllistyivät nopeasti, mikä vaikutti myös kaikkeen kulutukseen. Tämä kaikki vaikutti myös musiikin sisältöön.

ENNEN SOTIA SUOMESSA oli vain muutamia studioita ja levy-yhtiöt määrittelivät sen, kuka sai levyttää. 1970 -luvulla suomalainen musiikki ja sen tekeminen saivat tuulta siipiensä alle. Kasetti oli mullistava keksintö, joka toi musiikin lähes joka paikkaan. Huoltoasemilla myytiin paljon kasetteja, ja ala vastasi kysyntään tarjoten myyntiin paljon erilaista musiikkia.

”Vexi Salmi sanoi 70-luvulla, että pitää olla äärimmäisen taitava, jotta onnistuu tekemään tappiollisen äänilevyn. Biisintekijöitä ja sovittajia ei ollut suuria määriä, joten silloin tehtiin paljon käännöskappaleita. Iskelmä koki jonkinasteisen inflaation, kun tuotantoihin ei panostettu riittävästi. Tehtiin paljon juttuja rahastusmielessä”, kertoo Heikkilä.

Tuottajia oli paljon, mutta markkinoita hallitsivat kuitenkin vain muutamat yhtiöt. Valoisat markkinat houkuttelivat artisteja, ja moni perustikin oman levy-yhtiön. Taru päättyi usein kuitenkin lyhyeen. Samoihin aikoihin valtamusiikin rinnalle tuli vastarektiona uusi aalto ja suomirokki, koska kansa halusi jotain muuta. Tämä heijastui myös tanssilavojen suosioon. Musiikin tuottajien määrä väheni, mutta uusia tekijöitä nousi esiin.

LEVY-YHTIÖIDEN ROOLI on elänyt ajan mukana. Markkinoiden muuttuessa ne ovat myös joutuneet muuttamaan liiketoimintaansa. Nykyään puhutaan 360-mallista, jossa yhtiö on mukana ihan kaikessa ja hallinnoi artistin uraa hyvinkin tarkasti. Esimerkiksi keikoista saatu raha on paikannut äänitemyynnin vähentyneitä tuloja. Alalla on isojen yhtiöiden artisteja, jotka näkyvät mediassa. Mutta rinnalle on syntynyt paljon vain yhden artistin ympärillä pyöriviä projekteja, joiden etu on ketteryys ja nopeus toimia tiukassa kilpailussa.

Liiketaloudelliset periaatteet ovat joskus karuja, sen ovat monet luovan työn tekijät huomanneet. Levyjen myynti on laskenut ja lauluntekijöiden työtilaukset ovat vähentyneet. Tekijöitä on silti enemmän kuin koskaan.

”Se miten alalla menee, vaikuttaa oleellisesti musiikin tekemiseen. Jos fyysisiä tallenteita ei enää myydä, on pakko sopeutua ja hyväksyä asia. Ala on muuttunut todella paljon. Tuntuu, että nykyään kaikki on vaikeampaa. Pitää olla hyvä, avarakatseinen, ennakkoluuloton ja valmis oppimaan kaikkea uutta. Tämä koskee myös tekijöitä. Itse neuvoisin jokaista, joka haluaa toimia alalla: Innostu, kuuntele, lue, seuraa, kokeile, mieti ilmiöiden taustalla olevia ilmiöitä ja niiden merkityksiä. Sopeudu ja lue peliä”, Heikkilä sanoo.

Taloudellisesti on järkevää julkaista äänitteitä vain digitaalisessa muodossa. Ei ole painokuluja, ei varastointikuluja eikä nykyisenlaisia jakelukustannuksia.

”Kohta tulee sukupolvi, joka ei tiedä mikä on cd. Heille on itsestään selvää, että biisit haetaan netistä. Levy-yhtiökin pääsee helpommalla, kun ei tarvitse tehdä 10–12 biisin kokonaisuutta; riittää kun julkaisee vain hitit. Se voi olla monelle artistille henkisesti kevyempi tuotantoprosessi. Taloudellinen lopputulos voi silti olla yhtä hyvä kuin ennenkin. Nykyään on mahdollista kokeilla useita artisteja ja katsoa, mikä nousee massasta esiin.”

TEKNOLOGINEN KYNNYS omalle tuotannolle on matalammalla kuin koskaan aiemmin. Lauluja tehdään ja tarjotaan, vaikka niiden kysyntä on vähentynyt. Markkinat ovat pienentyneet puoleen ja streaming-tuloihin perustuva liiketoimintaympäristö on vaikea. Levynmyynti on tosin aina romahtanut tasaisin väliajoin, ja tuotantoyhtiöt ovat useaan kertaan olleet uusien tilanteiden edessä. Alaa ovat keikuttaneet milloin rokki ja milloin c-kasettikopiointi.

”Peräänkuuluttaisin laatua tiukassa tilanteessa. Hyvät ja laadukkaat demot erottuvat. Kappaleista on jo lähtökohtaisesti tehtävä laadukkaita, jotta vastaanottaja tietää, että tältä tekijältä tulee priimaa. Oikeassa elämässä eivät pianodemot mene enää läpi.”

MONET VIHAAVAT radion soittolistoja, koska ne yksipuolistavat tarjontaa. Heikkilän mukaan niillä on kuitenkin myös oma tehtävänsä musiikkibisneksessä. Niiden tarkoitus on miellyttää massoja ja kalastella kuulijoita naapurikanavilta. Kuulijoiden perässä tulevat mainostajat.

”Nykyään suuressa kuvassa kaikki liittyy kaikkeen. Siinä kokonaisuudessa olennaisia elementtejä ovat levy-yhtiöt, radiot, keikkamyyjät ja keikkajärjestäjät, toki myös artistit ja lauluntekijät.”

Musiikkitieteilijä Theodor Adorno määritteli populaarimusiikin valmiiksi pureskelluksi. Jotta voi maksimoida voiton, on miellytettävä massoja. Musiikin on noudatettava hitin kaavaa, joka on ennalta määritelty.

”Tämä analyysi on tehty jo kauan sitten, ja se on toiminut jo silloin. Siksi usein samantyyppinen musiikki soi monilla kanavilla. Radiot tekevät paljon kuluttaja- ja kuuntelijatutkimuksia, koska massat tuovat radioille myös valtaa. Tästä hyötyvät juuri oikeanlaista musiikkia esittävät artistit, ja ulkopuolelta voi olla vaikea päästä soimaan, ainakaan isoilla kanavilla. Toisaalta radiot soittavat ja levy-yhtiöt tuottavat sitä mitä kuuntelijat ja ostavat haluavat. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, vaikka tarjonnasta ja valinnanvapaudesta voidaan olla montaa mieltä.”

HEIKKILÄ TYÖSKENTELEE parasta aikaa Lahden Sibeliustalolla tuottajana. Hän on myös muusikko ja sovittaja, ja siksi hänellä on hyvin elävä kosketus tutkimaansa aiheeseen. Musiikin Heikkilä sai perinnöksi lapsuudenkodistaan. Hänen isovanhempansa olivat pelimanneja, jotka soittivat ja viihdyttivät nuorisoseurantalolla. Koulun bändeissä Heikkilä soitti kevät- ja joulujuhlat, ja nuoruus kului muutenkin erilaisissa kellaribändeissä. Soittotunnit harjaannuttivat nuorta muusikkoa keikoille.

”Lähinnä iskelmä- ja tanssigenressä keikkailin monen solistin säestävissä orkestereissa. Lappujen ja sovitusten tekeminen tuli varhaisessa vaiheessa tutuksi ja tein arreja mitä erilaisimmille kokoonpanoille, perusbändistä viihdeorkesteriin ja musiikkityylistä toiseen. Monipuolinen musiikinteko onkin ollut kannustava tekijä, koska aina on jotain uutta tullut kulman takaa. Olen lähtenyt kaikkeen ennakkoluulottomasti mukaan.”

Oman studion Heikkilä perusti vuonna 1998 ja jättäytyi samalla pois keikoilta. Äänittäminen ja miksaaminen avasivat uuden oven musiikkimaailmaan.

”Bändi- ja sovituskokemuksesta oli siinäkin olennaisesti apua, kun pystyin tekemään suurimman osan itse. Sibelius-Akatemian avoimella puolella opiskelin äänittämistä, miksaamista ja tuottamista.”

Opiskelu on ollut Heikkilälle aina suhteellisen helppoa ja luontevaa. Hän oli pitkään kypsyttänyt ajatusta jatkaa kesken jääneitä opintojaan ja haki siksi lukemaan musiikkitiedettä.

”Siellä olen saanut hauskasti käytännönläheiselle osaamiselle teorian, ja toki päässyt myös laajentamaan ammattitaitoani. Musiikkia maisterin tutkinnossa on vain kolmasosa, ja muun muassa liiketoimintaosaaminen ja kauppaoikeus täydentävät hyvin kokonaisuutta.”

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta uhassa on aina myös mahdollisuus. Heikkilä uskoo, että pienet levy-yhtiöt yleistyvät ja hyödyntävät uusia jakelukanavia. Se tuo myös musiikintekijöille uusia mahdollisuuksia. Musiikkimaailmassa on ollut aina syklejä, jotka toistuvat. Miksei siis nytkin.

Kevään aikana Heikkilä sovittanut lähes kolmekymmentä laulua näyttämölle. Kesään kuuluukin orkesterin johtaminen Mäntyharjun kesäteatterissa. Se on hyvää vastapainoa gradun tekemiseen ja arkityöhön. Samalla se pitää tiukasti kiinni käytännön tekemisessä.

”Tämä on jo kolmas kerta samassa teatterissa. Veri vetää jotenkin aina takaisin yleisön eteen. Kaunis suomalainen kesäilta, hyvä bändi ja elävä musiikki, voiko mitään parempaa toivoa? Jos keikan jälkeen voi vielä pulahtaa uimaan läheiseen järveen, niin eikö se ole lähes täydellistä?”

Luontevin ilmaisutapa on pop

Christel Sundberg, 34, muistelee, että hänen nuoruudessaan popmusiikki oli Suomessa harmaata aluetta. Oli joko bändejä tai iskelmäartisteja, eikä välille mahtunut muuta.

”Oli Idolsista mitä mieltä tahansa niin se toi popmusiikin Suomeen ja haastoi tuottajuutta aivan uudella tavalla. Täytyi tietää, mitä ulkomailla tapahtuu, ja mikä on päivän soundi.”

Suomalais-slaavilaiselle kansanluonteelleen tyypillisesti suomalaiset ovat suhtautuneet vakavasti yhteiskuntakriittiseen taiderockiin. Hiestä ja kohkaamisesta syntynyttä rock’n’rolliakin on pidetty aitona. Popmusiikki sitä vastoin on ollut synonyymi heppoiselle ja helpolle musalle – ainakaan sitä ei ole arvostettu kuten Ruotsissa tai Jenkeissä.

Chisulle pop on kuitenkin ollut aina luontevin itseilmaisun kieli.

”Minulle popmusa ei ole ollut koskaan kirosana. Olen aina rakastanut Prodigyn ja Björkin elektronista soundimaailmaa. En ole ikinä pitänyt popmusaa typeränä tai naiivina. Nerokkaimmat popkappaleet käsittelevät vaikeitakin aiheita niin, että ihmiset ymmärtävät mistä puhutaan ja pystyvät samaistumaan.”

SUITSUTUSTA JA EMMA-PALKINTOJA Sundbergille on sadellut alusta asti siinä määrin, että syntyy kuva sankarittaresta, jolle kaikki on aina ollut helppoa. Todellisuus on jotain toista. Itä-Helsingin Laajasalossa kasvanut Chisu (lempinimi veljen keksimä) ei saanut sen erityisempää eväspakettia muusikonuralleen. Onneksi yksinhuoltajaäiti taipui tyttärensä painostukseen, ja vanhemmat hommasivat pianon.

Alkoi niin vimmattu treenaaminen, että naapurit valittivat. Polttava halu tehdä musiikkia ei saanut kaveripiirissä vastakaikua, joten kaikki oli tehtävä itse. Onneksi kohtalo puuttui peliin.

”Oli nuorisotalon treenikämppä ja koulun musiikkiluokassa puuhasteltiin, mutta kukaan parhaista kavereistani ei ollut soittaja. Olin yksin kunnes tutustuin Jukka Immoseen. Häneltä opin paljon uutta. Siihen asti olin käyttänyt PC:n alkeellista Cakewalk-softaa, ja naksautellut nuotteja hiirellä. Minulla ei ollut edes koskettimistoa, jolla soittaa. Tekemisen halu on ollut aina, mutta välineet ovat parantuneet vasta matkan varrella”.

YHTEISTYÖ IMMOSEN KANSSA alkoi pian kantaa hedelmää, ja hänen rohkaisemanaan Chisu alkoi laulaa omat biisinsä. Kun Immonen sai jalansijaa alalla, kutsuivat ammattimaisemmat ympyrät. Asko Kallonen vakuuttui pian Chisun demoista, ja muiden tuottajatöiden ohella keskusteltiin myös ensimmäisestä levystä. Tuottaja-tittelin omaksuminen ei ollut Sundbergille kuitenkaan itsestäänselvyys.

”Vasta ekan levyn julkaisun myötä koin, että olen oikeasti tuottaja.”

Sundbergia pyydettiin tuottamaan Kristiina Wheelerin levyä ja tekemään biisejä Antti Tuiskulle. Askel ammattimaiseen tekemiseen on iso hyppy. Sundberg haluaakin rohkaista uusia tulokkaita voittamaan pelkonsa.

”Ei kirjailijakaan ole kirjailija ennen kuin on julkaissut jotain. Moni pelkää kritiikkiä ja epäonnistumista. Se on turhaa. Pitää olla rohkea ja ottaa se ensimmäinen askel.”

Sama nainen ja Tuu mua vastaan ovat vahvoja hittejä isoilla tunteilla. Chisussa on slaavilaista dramaattisuutta. Äärilaidat kolisevat melodramaattisesta melankoliasta kujeilevaan kepeyteen. Chisun kevyempi puoli leikittelee niin teksteillä kuin soundeillakin. Baden-Baden on tästä hyvä esimerkki. Mielikuva melankoliassa ja itsesäälissä rypevästä kansakunnasta, joka pullottaa kyyneliään myytäväksi, on herkullinen. Laulun humoristinen taso ei jää epäselväksi, mutta kepeyden takaa löytyy yhteiskuntakritiikkiä.

”Baden-Baden on lauluna renkutus, jonka videolla joraan verkkosukkahousuissa ratikassa. Mutta jos malttaa kuunnella tekstiä, niin sieltä löytää jotain syvempää. Haluan haastaa itseni kirjoittamalla kappaleisiin erilaisia kerroksia. Tässä käsittelin alkoholismia suomalaisena kansantautina.”

SÄVELLYKSET SUNDBERG TEKEE pianon kanssa. Sanoitus syntyy usein siinä samalla.

Lopullisen värimaailmansa musiikki saa tuotantoprosessissa, jota Sundberg pitää tärkeänä.

”Hyvin usein sävellän biisin ensin pianolla loppuun, jonka jälkeen vien sen Logic-ympäristöön – kutsun tätä synahelvetiksi. Sitten mietin, mitä voisi tapahtua.”

Sävellys ja varsinkin tuotanto luovat kontrasteja tekstille.

”Näiden yhtälö tekee kokonaisuuden. Siksi on mielenkiintoista ja äärimmäisen ihanaa, että olen pystynyt tuottamaan omat levyni.”

INSPIRAATIO ISKEE HETKESSÄ ja silloin on toimittava, tietää jokainen laulunkirjoittaja. Myös Sundberg uskoo tuohon pyhään hetkeen ja haluaa saada idean talteen ennen kuin laulu karkaa.

”Sen verran pitkään olen ollut alalla, että alussa kirjoitin kaiken maailman lappusille. Nyt hyräilen melodioita puhelimeen ja kirjoitan ideoita muistiin kaiken aikaa, vaikka aika harvoin juuri niistä kuitenkaan tulee valmiita biisejä. Sillä hetkellä kun idea tulee, pitäisi istua alas ja ryhtyä tekemään. Silloin on lähteellä ja sinne lähteelle on tosi vaikea palata jälkeenpäin. Minulle tärkein biisinkirjoituksen työväline on aika. Voin kuluttaa viikkoja etsimiseen ja kun idea löytyy, biisi syntyy hetkessä.”

POLARIS on Chisun neljäs levy. Sen sävy on pohdiskelevampi kuin aiempien. Vuonna 2009 ilmestyneellä, tuplaplatinaa myyneeltä Vapaa ja yksin -levyllä Chisu ihastutti rohkealla naiskuvalla ja huumorilla. Miehistä viis ja Kerrasta poikki edustivat uudenlaista kirjoitustyyliä. Hattaran lailla mieleen tarttuvia hittejä yhdistää musta huumori.

”Jotkut ovat kysyneet miksi Sabotagessa ja monissa biiseissäni on semmoinen femme fatale -hahmo. Kun näen epäkohdan, puen sille mustat vaatteet. Pystyn käsittelemään asioita kun nauran henkilöhahmoilleni. Kun huumori vähän kukkii, tulee kappaleista paljon parempia kuin liialla traagisuudella.”

Tyyli on kolahtanut suomalaisiin: Chisu-albumeja on myyty jo yli 300 000.

KLISEET eivät Sundbergia pelota. Päinvastoin. Niihin tarttuminen on vain työväline, jolla sanoitukset saatetaan jokaista koskettavalle tasolle.

”Kirjoitan paljon rakkaudesta. On helppo rinnastaa asioita parisuhteisiin, koska aika monilla meistä on kokemuksia rakkaudesta. Nämä ovat minun pohdintoja. Ei esimerkiksi Tuu mua vastaan ole pelkästään parisuhteista. Se kertoo konflikteista ja äärimielipiteistä, siitä kuinka ihmisten pitäisi tulla toisiaan puolitiehen vastaan. Se pätee nimenomaan tässä ajassa kun puhutaan pakolaisista ja maahanmuutosta. Kun mennään kohti globalisaatiota niin nämä asiat koskevat kaikkia.”

Ei ole juurikaan aiheita, joita Sundberg haluaisi välttää. Mutta läheisten elämäntilanteet eivät ole biisimateriaalia. Sitä vastoin arki sinänsä on se miljöö, missä tarinat tapahtuvat.

”Lauluni käsittelevät sitä arkea mikä me joka päivä kohdataan.”

TUOTTAMINEN ON KOKOPÄIVÄISTÄ työtä ja bändikin vaatii aikansa. Sundberg arvostaa sitä, että kokoonpano on pysynyt lähes samana kaikki vuodet: kosketinsoittaja Emilia Takayama, basisti Tero Palo, rumpali Mikko Pöyhönen, sekä kitaristit Seppo Salmi ja Miikka Colliander. Kun Colliander keskittyi Irinan bändiin, tuli toiseksi kitaristiksi Jussi Jaakonaho. Sundberg halusi soundivelho Jaakonahon tuottamaan elektromaailman livebändille. Jaakonaho soittaa myös viimeisimmällä levyllä.

Sundberg pohtii, päästäisikö tulevaisuudessa jonkun muun tuottamaan laulujaan. Neljän levyn jälkeen takki on tyhjä ja uuttakin voisi keksiä. Toisaalta Chisu on juuri siksi Chisu, että suhtautuu niin intohimoisesti ja kokonaisvaltaisesti koko tuotantovaiheeseen.

”Biisinkirjoittaminen on niin hauskaa. Haaveilen, että voisin tehdä sitä enemmän, mutta artistina heiluminen vie niin paljon aikaa.”

Muillekin voisi tehdä. Vesa-Matti Loirille syntynyt Aina tulee jotain oli tilaustyö, joka osoittaa että kannattaisi.

”Se jo melkein valmiina kun Tommi Viksten otti yhteyttä kysyäkseen olisiko minulla lauluja Loirille. Viimeistelin biisin ja uskalsin revitellä tekstin kanssa vielä enemmän kun kuulin, että kyseessä on Loiri.”

”ULKOMAILLA VAPAUTUU jostain semmoisesta, mikä täällä jarruttaa”, Sundberg pohtii.

“Olin New Yorkissa kaksi kuukautta ja huomasin, kuinka se alkoi vaikuttaa pukeutumiseenkin: laitanpa pinkin turkin tänään vaikka on tiistai! Se fiilis vaikuttaa myös biisinkirjoittamiseen.”

Yksi haaveista onkin kirjoittaa musiikkia kansainvälisille markkinoille.

“Voisin esimerkiksi testata miltä tuntuu kirjoittaa Ruotsissa. Minua kiinnostaa englanniksi tekstittäminen. Ei laulun tarvitse olla kielellisesti vaikea, jos se soi ja siinä on joku idea.”

KEIKKAILUN syrjään jättäminenkin houkuttelisi, ja Sundberg haluaisi myös sukeltaa syvemmälle elektroniseen musiikkiin. Esimakua tästä on jo olemassa. Muotikuvaaja Juho Mustosen Yksi-lyhytelokuvasarjan musiikki on Chisun käsialaa.

Selvästi on aistittavissa, että Sundberg voi pian yllättää kaikki tekemällä jotain aivan muuta kuin mitä odotetaan.

”Polarista tehdessäni halusin tehdä tyylikkään levyn. Se huumoripuoli on dempatumpi. Nyt tahtoisin tehdä jotain tosi modernia ja simppeliä. Joskus haluaisin myös keskittyä vain säveltämiseen, ja unelmanani on tehdä elokuvamusiikki. Se vaatii oman aikansa.”