Musiikintekijät -logo

Heiluttaako häntä koiraa?

Juha Heikkilä Haastattelu

Heiluttaako häntä koiraa?

Musiikin tekemiseen vaikuttavat monet sellaiset asiat, mitä tekijä itse ei tule edes ajatelleeksi. Musiikin tallentaminen esimerkiksi sai alkunsa siitä, että laitevalmistajat halusivat saada vauhtia gramofonien myymiseen, eikä päinvastoin. Musiikintekijän näkökulmasta häntä heilutti koiraa.

MUSIIKKIA oli toki tehty paljon kauemmin, mutta äänilevyteollisuus sai kuitenkin alkunsa laitevalmistajan tarpeista. Alussa levyjen tallentaminen ja tuottaminen vaati pääomaa, joten oli luonnollista, että myös isot toimijat olivat heti mukana.

Tekniikan kehittyminen on vaikuttanut myös musiikin sisältöihin paljon enemmän kuin koskaan osasimme edes kuvitella. Tuntuu, että nykyään mietitään ensin keinoja, joilla asioita voitaisiin tehdä, ja vasta sitten sisältöjä eli sitä, mitä tehdään. Maailma digitalisoituu ja teknistyy hurjaa vauhtia, perässä on välillä vaikea pysyä. Kaikki kuitenkin on kytköksissä toisiinsa ja rintarinnan kulkevat tekniikka, ilmiöt, ihmiset ja yhteiskunta.

JUHA HEIKKILÄ ON OPISKELLUT Jyväskylän Yliopiston Musiikin laitoksella musiikkitiedettä ja tehnyt kandidaatin tutkielmansa suomalaisen ääniteteollisuuden keskittymisestä ja syklisyysteoriasta, jonka esikuvana on Peterssonin ja Bergerin klassikkotutkimus vuodelta 1975. Nyt on työn alla gradu samasta aiheesta. Musiikintekijän kannalta kiinnostavaa Heikkilän tutkielmassa ovat ne seikat, jotka ovat vaikuttaneet kotimaiseen tuotettuun musiikkiin, ja sitä kautta maamme musiikkikulttuuriin. 

Heikkilä valottaa musiikkiteollisuutemme historiaa. Suomi on niin erikoinen ja nopeasti kehittynyt, että meillä yhteiskunnalliset ilmiöt ovat määritelleet musiikkibisnestä ja alan teollisuutta ehkä enemmän kuin muualla. Populaarimusiikin suhteellisen lyhyt historia, sota-aika, tanssikielto, kieltolait, muu sääntely, naapurimaiden iso vaikutus kulttuuriimme, nopea teollistuminen ja muuttuneet vapaa-ajan viettotavat ovat antaneet oman leimansa viihdealalle ja musiikkiin. Ihmiset muuttivat maalta kaupunkiin, naiset itsenäistyivät ja työllistyivät nopeasti, mikä vaikutti myös kaikkeen kulutukseen. Tämä kaikki vaikutti myös musiikin sisältöön.

ENNEN SOTIA SUOMESSA oli vain muutamia studioita ja levy-yhtiöt määrittelivät sen, kuka sai levyttää. 1970 -luvulla suomalainen musiikki ja sen tekeminen saivat tuulta siipiensä alle. Kasetti oli mullistava keksintö, joka toi musiikin lähes joka paikkaan. Huoltoasemilla myytiin paljon kasetteja, ja ala vastasi kysyntään tarjoten myyntiin paljon erilaista musiikkia.

”Vexi Salmi sanoi 70-luvulla, että pitää olla äärimmäisen taitava, jotta onnistuu tekemään tappiollisen äänilevyn. Biisintekijöitä ja sovittajia ei ollut suuria määriä, joten silloin tehtiin paljon käännöskappaleita. Iskelmä koki jonkinasteisen inflaation, kun tuotantoihin ei panostettu riittävästi. Tehtiin paljon juttuja rahastusmielessä”, kertoo Heikkilä.

Tuottajia oli paljon, mutta markkinoita hallitsivat kuitenkin vain muutamat yhtiöt. Valoisat markkinat houkuttelivat artisteja, ja moni perustikin oman levy-yhtiön. Taru päättyi usein kuitenkin lyhyeen. Samoihin aikoihin valtamusiikin rinnalle tuli vastarektiona uusi aalto ja suomirokki, koska kansa halusi jotain muuta. Tämä heijastui myös tanssilavojen suosioon. Musiikin tuottajien määrä väheni, mutta uusia tekijöitä nousi esiin.

LEVY-YHTIÖIDEN ROOLI on elänyt ajan mukana. Markkinoiden muuttuessa ne ovat myös joutuneet muuttamaan liiketoimintaansa. Nykyään puhutaan 360-mallista, jossa yhtiö on mukana ihan kaikessa ja hallinnoi artistin uraa hyvinkin tarkasti. Esimerkiksi keikoista saatu raha on paikannut äänitemyynnin vähentyneitä tuloja. Alalla on isojen yhtiöiden artisteja, jotka näkyvät mediassa. Mutta rinnalle on syntynyt paljon vain yhden artistin ympärillä pyöriviä projekteja, joiden etu on ketteryys ja nopeus toimia tiukassa kilpailussa.

Liiketaloudelliset periaatteet ovat joskus karuja, sen ovat monet luovan työn tekijät huomanneet. Levyjen myynti on laskenut ja lauluntekijöiden työtilaukset ovat vähentyneet. Tekijöitä on silti enemmän kuin koskaan.

”Se miten alalla menee, vaikuttaa oleellisesti musiikin tekemiseen. Jos fyysisiä tallenteita ei enää myydä, on pakko sopeutua ja hyväksyä asia. Ala on muuttunut todella paljon. Tuntuu, että nykyään kaikki on vaikeampaa. Pitää olla hyvä, avarakatseinen, ennakkoluuloton ja valmis oppimaan kaikkea uutta. Tämä koskee myös tekijöitä. Itse neuvoisin jokaista, joka haluaa toimia alalla: Innostu, kuuntele, lue, seuraa, kokeile, mieti ilmiöiden taustalla olevia ilmiöitä ja niiden merkityksiä. Sopeudu ja lue peliä”, Heikkilä sanoo.

Taloudellisesti on järkevää julkaista äänitteitä vain digitaalisessa muodossa. Ei ole painokuluja, ei varastointikuluja eikä nykyisenlaisia jakelukustannuksia.

”Kohta tulee sukupolvi, joka ei tiedä mikä on cd. Heille on itsestään selvää, että biisit haetaan netistä. Levy-yhtiökin pääsee helpommalla, kun ei tarvitse tehdä 10–12 biisin kokonaisuutta; riittää kun julkaisee vain hitit. Se voi olla monelle artistille henkisesti kevyempi tuotantoprosessi. Taloudellinen lopputulos voi silti olla yhtä hyvä kuin ennenkin. Nykyään on mahdollista kokeilla useita artisteja ja katsoa, mikä nousee massasta esiin.”

TEKNOLOGINEN KYNNYS omalle tuotannolle on matalammalla kuin koskaan aiemmin. Lauluja tehdään ja tarjotaan, vaikka niiden kysyntä on vähentynyt. Markkinat ovat pienentyneet puoleen ja streaming-tuloihin perustuva liiketoimintaympäristö on vaikea. Levynmyynti on tosin aina romahtanut tasaisin väliajoin, ja tuotantoyhtiöt ovat useaan kertaan olleet uusien tilanteiden edessä. Alaa ovat keikuttaneet milloin rokki ja milloin c-kasettikopiointi.

”Peräänkuuluttaisin laatua tiukassa tilanteessa. Hyvät ja laadukkaat demot erottuvat. Kappaleista on jo lähtökohtaisesti tehtävä laadukkaita, jotta vastaanottaja tietää, että tältä tekijältä tulee priimaa. Oikeassa elämässä eivät pianodemot mene enää läpi.”

MONET VIHAAVAT radion soittolistoja, koska ne yksipuolistavat tarjontaa. Heikkilän mukaan niillä on kuitenkin myös oma tehtävänsä musiikkibisneksessä. Niiden tarkoitus on miellyttää massoja ja kalastella kuulijoita naapurikanavilta. Kuulijoiden perässä tulevat mainostajat.

”Nykyään suuressa kuvassa kaikki liittyy kaikkeen. Siinä kokonaisuudessa olennaisia elementtejä ovat levy-yhtiöt, radiot, keikkamyyjät ja keikkajärjestäjät, toki myös artistit ja lauluntekijät.”

Musiikkitieteilijä Theodor Adorno määritteli populaarimusiikin valmiiksi pureskelluksi. Jotta voi maksimoida voiton, on miellytettävä massoja. Musiikin on noudatettava hitin kaavaa, joka on ennalta määritelty.

”Tämä analyysi on tehty jo kauan sitten, ja se on toiminut jo silloin. Siksi usein samantyyppinen musiikki soi monilla kanavilla. Radiot tekevät paljon kuluttaja- ja kuuntelijatutkimuksia, koska massat tuovat radioille myös valtaa. Tästä hyötyvät juuri oikeanlaista musiikkia esittävät artistit, ja ulkopuolelta voi olla vaikea päästä soimaan, ainakaan isoilla kanavilla. Toisaalta radiot soittavat ja levy-yhtiöt tuottavat sitä mitä kuuntelijat ja ostavat haluavat. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, vaikka tarjonnasta ja valinnanvapaudesta voidaan olla montaa mieltä.”

HEIKKILÄ TYÖSKENTELEE parasta aikaa Lahden Sibeliustalolla tuottajana. Hän on myös muusikko ja sovittaja, ja siksi hänellä on hyvin elävä kosketus tutkimaansa aiheeseen. Musiikin Heikkilä sai perinnöksi lapsuudenkodistaan. Hänen isovanhempansa olivat pelimanneja, jotka soittivat ja viihdyttivät nuorisoseurantalolla. Koulun bändeissä Heikkilä soitti kevät- ja joulujuhlat, ja nuoruus kului muutenkin erilaisissa kellaribändeissä. Soittotunnit harjaannuttivat nuorta muusikkoa keikoille.

”Lähinnä iskelmä- ja tanssigenressä keikkailin monen solistin säestävissä orkestereissa. Lappujen ja sovitusten tekeminen tuli varhaisessa vaiheessa tutuksi ja tein arreja mitä erilaisimmille kokoonpanoille, perusbändistä viihdeorkesteriin ja musiikkityylistä toiseen. Monipuolinen musiikinteko onkin ollut kannustava tekijä, koska aina on jotain uutta tullut kulman takaa. Olen lähtenyt kaikkeen ennakkoluulottomasti mukaan.”

Oman studion Heikkilä perusti vuonna 1998 ja jättäytyi samalla pois keikoilta. Äänittäminen ja miksaaminen avasivat uuden oven musiikkimaailmaan.

”Bändi- ja sovituskokemuksesta oli siinäkin olennaisesti apua, kun pystyin tekemään suurimman osan itse. Sibelius-Akatemian avoimella puolella opiskelin äänittämistä, miksaamista ja tuottamista.”

Opiskelu on ollut Heikkilälle aina suhteellisen helppoa ja luontevaa. Hän oli pitkään kypsyttänyt ajatusta jatkaa kesken jääneitä opintojaan ja haki siksi lukemaan musiikkitiedettä.

”Siellä olen saanut hauskasti käytännönläheiselle osaamiselle teorian, ja toki päässyt myös laajentamaan ammattitaitoani. Musiikkia maisterin tutkinnossa on vain kolmasosa, ja muun muassa liiketoimintaosaaminen ja kauppaoikeus täydentävät hyvin kokonaisuutta.”

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta uhassa on aina myös mahdollisuus. Heikkilä uskoo, että pienet levy-yhtiöt yleistyvät ja hyödyntävät uusia jakelukanavia. Se tuo myös musiikintekijöille uusia mahdollisuuksia. Musiikkimaailmassa on ollut aina syklejä, jotka toistuvat. Miksei siis nytkin.

Kevään aikana Heikkilä sovittanut lähes kolmekymmentä laulua näyttämölle. Kesään kuuluukin orkesterin johtaminen Mäntyharjun kesäteatterissa. Se on hyvää vastapainoa gradun tekemiseen ja arkityöhön. Samalla se pitää tiukasti kiinni käytännön tekemisessä.

”Tämä on jo kolmas kerta samassa teatterissa. Veri vetää jotenkin aina takaisin yleisön eteen. Kaunis suomalainen kesäilta, hyvä bändi ja elävä musiikki, voiko mitään parempaa toivoa? Jos keikan jälkeen voi vielä pulahtaa uimaan läheiseen järveen, niin eikö se ole lähes täydellistä?”

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2016

Selaa lehden artikkeleita