RAPORTTI RAPORTOINNISTA

RAPORTTI RAPORTOINNISTA

Otsikko on tietenkin taas tyystin harhaanjohtava. Kyse on lähinnä siitä, että muistelen ja kommentoin tilaisuutta, jonka ELVIS järjesti 26.10.98 ravintola Tekniskassa ja jossa puhuttiin esitysilmoituksista Teostolle. Olemme jo kauan marmattaneet siitä, että nimenomaan kevyen musiikin alalla jää runsaasti esityksiä ilmoittamatta ja näin ollen tekijöiltä korvauksia saamatta. ELVIS on toistuvasti tehnyt Teostolle ehdotuksia siitä, kuinka tilannetta voisi parantaa. Teoston asenne on ollut aika nihkeä, mikä on toisaalta ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää.

Muistamme kaikki, että Pyssy Turunen aikanaan sanoi: “Sibeliuksesta otetaan arvovalta ja kevyestä musiikista raha.“ (Luulisi, että tämä ajatusmaailma oli jo ohi, mutta suureksi hämmästyksekseni Suomen Säveltäjien toiminnanjohtaja tarjosi samaa ajatusta uudestaan vähän aikaa sitten muodossa: “Teiltä tulee se raha ja meiltä se arvovalta!) Sanomatta on jäänyt lausuma: “Kahmitaan mahdollisimman paljon rahaa ja jaetaan se jollain tavalla!“ Lause on tietenkin liioiteltu, mutta jollain tavalla se kuitenkin leijailee ilmassa.

ELVIS siis halusi keskustella asiasta ja järjesti tilaisuuden, johon tulikin jonkin verran osallistujia. Mutta tietenkin, kuten aina meidän tilaisuuksissa pikkujoulua lukuunottamatta: liian vähän. Tarkoitan tässä elvisläisiä, jotka olivat omassa tilaisuudessamme vähemmistönä. En tehnyt tilaisuudesta muistiinpanoja, joten kirjoitan vain mitä tulee päällimmäisenä mieleen.

Kaksi oivallusta kuulin, joita en ollut ajatellut aikaisemmin: Otto Donner (joka oli tilaisuuden puheenjohtaja) huomautti, että jos teosta esitetään, eikä esitystä raportoida, rikotaan tekijän isyysoikeutta vastaan. Niinhän se tietenkin on. Tekijänoikeuslaissa sanotaan: “Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavalla kuin hyvä tapa vaatii.“ Teoksen esittäminen on yleisön saataviin saattamista ja esityksen raportointi on juuri se hyvä tapa, jolla tekijän nimi mainitaan. Toinen oivallus oli Jorma Toiviaisen (paneelin jäsenen) määritelmä, että tekijät ovat esittäjien kanssa samassa ravintoketjussa. Ei ole hyötyä kinata siitä, oliko ensin muna vai kana, mutta tosiasia on: jos kukaan ei luo teoksia, ei ole esitettävää ja jos ei ole esityksiä, luominen on turhaa.

Itse totesin tilaisuudessa taas ties kuinka monen kerran (ja näin ollen se ei ollutkaan enää oivallus): Tekijä, jolla on lain mukainen yksinoikeus teoksiinsa, sallii teostensa esittämisen kahdella ehdolla: 1. joku maksaa siitä ja 2. joku raportoi, jotta korvausten tilittäminen olisi mahdollista. Se joka maksaa on tilaisuuden järjestäjä ja se joka raportoi on tilaisuudessa esiintyvä. Lisäkaneettina totean vielä: esittäjälle on suurenmoinen asia, että hän saa käyttää koko maailman sävelaarteistoa pelkästään ilmoittamalla siitä Teostolle. Tämä on ajatuksen kulku, jonka luulisi menevän jokaisen kalloon. Eikä siinä tarvita minkäänlaista solidaarisuutta säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia kohtaan. Jos käytän toisen omaisuutta, minun on myös annettava oma panokseni tähän yhteistyöhön.


ELVISin syyspaneeliin osallistuivat mm.vasemmalta:
Kari Pössi, Hannele Grönholm, Otto Donner ja Niko Nordström

Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olen tilaisuudessa tavannut tavallista törkeämmän ohjelmatoimiston johtajan. Hän ilmoitti ensi työkseen, että hänen artistinsa (siis työnantajansa!) ovat kirjoitus- ja lukutaidottomia idiootteja. (Olen melkein valmis uskomaan sen; kuinka he muuten voisivatkaan olla liikesuhteessa näin sivistymättömän ihmisen kanssa.) Hän sanoi myös, ettei hän ole valmis tekemään Teoston työtä. Ihmettelen sitä, katsooko hän tekevänsä veroviraston työtä kun hän hoitaa luku- ja kirjoitustaidottomien artistiensa veroasioita? Hän oli kuitenkin valmis levittämään artisteilleen Teoston tiedotusmateriaalia. Minkähän takia, jos he ovat lukutaidottomia? Haluaako hän pitää lukuhetkiä, joissa hän lukee ääneen, mitä Teosto on kirjoittanut? Eikö hänen tietoonsa todellakaan koskaan ole tullut Teoston tiedotuksia? Hän toi myös julki, ettei hän suosittelisi poliisitoimia, jos esiintyjä ei täytä velvollisuuttaan tekijöitä kohtaan, mutta melkein samassa lauseessa kysyi, mitkä ovat sanktiot, jos raportointi laiminlyödään. Erittäin törkeä oli miehen toteamus, että hän tuntee ainoastaan yhden artistin, joka on tarjonnut hänelle Teostoraporttia ja senkin ainoastaan, koska tällä oli paljon omia sovituksia. Hän mainitsi myös nimen ja voisin kuvitella, että ko. pianisti voisi haastaa ohjelmatoimiston johtajan oikeuteen herjauksesta. Tunnemme mainitun artistin hyvin ja tiedämme, että hän on rehti ja tunnollinen esiintyjä, joka hoitaa velvollisuutensa riippumatta siitä, onko hänelle siitä hyötyä vai ei. On hirveän masentavaa joutua tekemisiin em. kaltaisten ihmisten kanssa. Kun tuntuu vielä siltä, että hän on itsekin lukutaitorajoitteinen.

Teoston painetussa huvitilaisuuksien tariffissa (josta en usko, ettei ystävämme olisi koskaan saanut tietää) lukee viimeisessä kohdassa: “OHJELMAILMOITUKSET. Elävästä musiikista toimitetaan Teostolle ohjelmailmoitus. Tilaisuuden järjestäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että musiikin esittäjä täyttää ilmoituslomakkeen. Jos esiintyneellä orkesterilla, solistilla tai muulla ohjelman esittäjällä on ohjelmien toimittamista koskeva sopimus Teoston kanssa taikka jollei tilaisuuden järjestäjä saa esittäjältä ohjelmatietoja, järjestäjän on ilmoitettava Teostolle orkesterin tai muun esittäjän yhteystiedot.“ Tästä nyt ei puutu muuta kuin ne sanktiot, joita ohjelmatoimiston johtaja kaipaa. Ravintolatariffissa taas sanotaan: “Esitysilmoitukset. Ravintola on velvollinen muistuttamaan elävän musiikin esittäjiä näiden velvollisuudesta tehdä esitysilmoitus suoraan Teostoon tai jättää se ravintolalle edelleen toimitettavaksi.“ Siis jotain tietoa Teosto on sentään levittänyt.

Toinenkin ohjelmatoimiston johtaja (joka tuntuu kuitenkin olevan paljon sivistyneempi kuin alussa mainittu) puhui kaikenlaista, joka antaa ajattelemisen aihetta. Alussa hän puhui “ylimääräisestä työstä“ kun hän joutuu täyttämään orkesterien puolesta ohjelmaraportteja. Pienen keskustelun jälkeen hän kuitenkin myönsi, että puolen päivän työ neljännesvuosittain on yksi luonnollinen urakka, joka kuuluu asiaan samalla tavalla kuin veroilmoitusten ja TaEL paperisodan hoitaminen. Hänellä oli ehdotus, joka ehkä ensikuulemalta kuulostaa järkevältä, joka on kuitenkin torjuttava. Hän ehdotti, että Teosto rupeaisi maksamaan niille, jotka tekevät ohjelmaraportteja ja että ilmoituslomakkeisiin jätettäisiin tila, johon voisi kirjoittaa ilmoittajan tiedot maksun saamiseksi. Tällaisesta on ollut puhetta Teostossakin, mutta todettiin, ettei ole Teoston (siis tekijöiden) asia maksaa kun tekijöiden teoksia esitetään (viittaan ym. ravintoketjuun). Kaiken lisäksi ihmettelen sitä, ettei ohjelmatoimiston johtaja tiedä, että lomakkeessa on jo nyt tila niin esiintyjien nimille kuin ilmoituksen antajillekin. Ravintolaesityslomakkeessa on jopa erikseen tila kaikille orkesterin jäsenille. Tilaa lisättiin aikoinaan, ei suinkaan sen takia, että heille voitaisiin maksaa jotain, vaan sen takia, että voitaisiin tarkastaa raportin luotettavuutta.

Nyt tultiin mielenkiintoiseen kohtaan. Tilaisuudessa joku ihmetteli, että onko vaara, että joku kirjoittaisi raporttiin omia teoksiaan, joita ei ole esitetty. Tähän Teoston toimitusjohtaja Fredman sanoi: “Sehän on petos!“ Ihmettelin, miksi hän ei saman tien kertonut, että Teostossa on jo monen vuoden ajan toiminut työryhmä, jota minun aikanani kutsuttiin “konnatyöryhmäksi“. Kun jätin aikoinaan paikkani, katsottiin ilmeisesti, että konna oli lähtenyt ja uudeksi nimeksi otettiin “valvontatyöryhmä“. Fredman olisi saman tien voinut kertoa, että valvomalla on saatu muutama konna kiinni, jotka pitivät huolta siitä, että heidän teoksensa pääsivät tilitykseen, vaikkei niitä soitettu tai ainakaan soitettu niin paljon kuin oli ilmoitettu. Eräs puolalaiskopla onnistui huijaamaan Teostolta satojatuhansia markkoja. Niin paljon kun tästä (ja myöhemmistä tapauksista) tiedän, heidät ainoastaan erotettiin Teoston asiakkuudesta, mutta rahojen takaisin perimiseen ei ole ryhdytty. Ottaen huomioon, että valvonnan kustannukset eivät ole ihan pieniä, tuntuu siltä, että oikeudenkäynnit olisivat olleet tarpeen. Kaiken lisäksi olisi saatu myös sellainen signaali, ettei Teoston huijaaminen kannata. Teostossa tuntuu olevan entistä enemmän asioita, joita en ymmärrä.

En nimittäin ymmärtänyt, mitä Fredman tarkoitti kun hän kertoi, että Teosto on pitänyt tiedotustilaisuuksia ympäri Suomen maata ja Teostotietoa on sitä kautta levitetty. Olen ollut muutamissa tällaisissa tilaisuuksissa ja ihmettelen keitä kiinnostaa tieto siitä, että Teosto on perustettu vuonna 1928 ja yksi sen perustajajäsen oli asessori Voss-Schrader. Olen jopa joutunut tilaisuuksissa korjaamaan virheellisiä tietoja ja ihmettelen edelleenkin keitä varten tilaisuuksia järjestetään. Niihin on kutsuttu eri talousalueitten Teoston asiakkaita eli ne, jotka nytkin saavat informaatiota mm. Teostoryn kautta. Informaatiota vaille jäävät esim. orkesterit, tekijät, jotka eivät vielä ole Teoston asiakkaita, järjestäjät, ohjelmatoimistot jms, jotka tuntuvat potevan informaation puutetta. Olisinkin valmis väittämään, että Teosto tiedottaa väärissä paikoissa, väärille tahoille, vääriä asioita.

Vettä tähän myllyyn sain, kun huomasin, ettei Muusikko-lehdessä ole nykyisin Teoston ilmoituksia. Kun tiedustelin asiaa Muusikkojen Liitosta, sain kuulla, että ilmoittelu on loppunut tämän vuoden alussa. Kirjoitin Teoston johtokunnalle tästä ja sain vastauksena pöytäkirjanotteen: “Merkittiin tiedoksi Arthur Fuhrmannin Teoston johtokunnalle 30.10.1998 päivätty kirje. Toimitusjohtajan mukaan hän ei ole tietoinen kirjeessä mainitusta sopimuksesta, että Teoston edellisen ilmoitussarjan kaksivuotiset käyttöoikeudet ovat päättyneet, että tämän johdosta ilmoittelussa on ollut tauko ja että uuden ilmoitussarjan mukaisia ilmoituksia julkaistaan taas myös Muusikko-lehdessä…“. Minulle ei ollut yllätys, että tiesin Teostosta asioita, joita Fredman ei tiedä, mutta luulisin hänen muutenkin käsittävän, että ilmoitus Muusikko-lehdessä oli nimenomaan sitä varten, että haluttiin varmistaa, että muusikot muistaisivat velvollisuutensa Teostoa kohtaan.

Uskomaton on myös sellainen seikka, että Teosto tietää 10-20-30 eturivin solistia, jotka eivät tee esitysraportteja. Heidän nimensä on “top secret“. Kuinka tämä on mahdollista? Jos Teosto ei pysty takaamaan tekijöille heille kuuluvia korvauksia sen takia, ettei saa esityksistä ilmoituksia, eikö Teoston pitäisi ilmoittaa tekijöille suurin kirjaimin: “Varokaa seuraavia artisteja. He käyttävät teoksiasi, etkä saa korvauksia!“ Ehkä tekijöiden yhteydenotto em. artisteihin tehoaisi paremmin kuin suuri “kansallinen instituutio“, josta ei monikaan tajua, että se on pienen yksittäisen säveltäjän, sanoittajan ja sovittajan työrukkanen. Kummalista touhua!

Tässä koko asiassa on niin paljon surullisia piirteitä ja koko juttu on niin monisäikeinen, että jatkan tarinaa toisella kerralla, varsinkin kun päivittäin tulee tietoja, joita on vaikea uskoa ja jotka pitää ensin tarkistaa.

Eräs asia vielä. Käytin tilaisuudessa 26.10. aika kovaa kieltä Solo ry:stä. Ragni, joka on ko yhdistyksen perustajajäsen, taisi loukkaantua siitä. En halua mitätöidä Solon merkitystä: onhan sillä tärkeä rooli mm. Gramexissa. Tästä huolimatta on todettava, että yhteistyö säveltäjien ja esittäjien välillä ei toimi Solon merkeissä. Sari löysi ihan sattumalta kansion, jossa on aineistoa Musiikkikustantajien järjestämästä tekijänoikeusristeilystä jo. 12.11.1990. Siellä oli Solokin edustettuna ja mm. siellä puhuttiin paljon raportoinnista. Tästä huolimatta Solon puheenjohtajan kerrotaan sanoneen, ettei hänen tarvitse tehdä esitysraportteja: Teosto tuntee hänen ohjelmistonsa. Mainittakoon vielä, että ne 10-20-30 raportoimatonta artistia (luvut saatu Teoston eri lähteistä) ovat kaikki Suomen top-artisteja ja luultavasti Solon jäseniä. Se siitä yhteistyöstä.

Kirjoitan lopuksi pienen tarinan, jota voi kutsua vaikka henkilökohtaiseksi joulutarinaksi. Tarina on nimeltään:

Kohl, Jeltsin ja minä.

Me kolme olemme saman ikäisiä.

Syön kuin Kohl ja juon kuin Jeltsin.

En ole niin lihava kuin Kohl, mutten myöskään niin rapakunnossa kuin Jeltsin.

Puhun saksaa kuin Kohl ja olen ollut kylpemässä Sotshissa kuin Jeltsin.

Olen ollut Hitlerjugendissa kuin Kohl ja johtanut poliisisoittokuntaa kuin Jeltsin.

Pidän entisen työpaikan avaimet kuten Kohl ja minulla on vaikeuksia allekirjoittaa papereita kuten Jeltsinilläkin.

Olemme kaikki kolme menettäneet kaiken vaikutusvallan.

Hyvää joulua!

Arthur Fuhrmann

HARAN HORINAT – Mikä on hittipiisi?

Sekö, joka pääsi radioiden power play -soittolistoille heti ilmestyttyään?

Sekö, joka pääsi näkyvästi esille myös telkkarissa?

Sekö, jonka esitti Madonna, Michael Jackson tai joku muu tunnettu ulkomaalainen?

Sekö, jonka esitti J.Karjalainen, Ismo Alanko tai joku muu tunnettu kotimainen?

Sekö, joka oli trash metallia, teknoa, gangsta rappia, dancea, punkkia, hard rockia…?

Sekö, joka pääsi Syksyn Säveleen?

Sekö, joka voitti Syksyn Sävelen?

Sekö, joka pääsi Euroviisuihin?

Sekö, joka voitti Euroviisut?

Sekö, jonka julkaisi se ja se yhtiö?

Sekö, joka markkinoitiin hyvin?

Sekö, jonka taustalta löytyi se ja se manageri?

Sekö, jonka sävelsi, sanoitti ja sovitti ne ja ne?

Sekö, jossa soitti sitä ja sitä se ja se?

Sekö, jonka tuotti se ja se?

Sekö, jonka äänitti se ja se?

Sekö, joka äänitettiin siellä ja siellä?

Sekö, jonka soundimaailmassa käytettiin sitä ja sitä tekniikkaa?

Sekö, josta tehtiin kallis video?

Sekö, joka julkaistiin multimedia-teoksena ja muutenkin hyödynnettiin internetiä yms?

Sekö, joka nousi listalle?

Sekö, joka sai hyvät arvostelut?

Sekö, joka sai huonot arvostelut?

Sekö, jota ei arvosteltu ollenkaan?

Sekö, jonka kuulivat vain harvat, mutta jotka pitivät sitä O.K:na?

Sekö, jonka kuulivat monet, mutta rakastuivat siihen heti ensikuulemalta, jonka jälkeen he menivät juosten ostamaan piisin levykaupasta, toivoivat sitä vuosienkin päästä radioiden toivekonserteissa jne… Yleensä tällaiseen tapaukseen liittyi vielä yllättynyt ja hämillään oleva, mutta onnellinen artisti taustajoukkoineen; ja vielä enemmän hämillään olevat kilpailijat ja media, koska heidän mielestään näin ei olisi pitänyt tapahtua, koska he eivät olleet näin halunneet ja sen vuoksi myöskään uskoneet tapahtuvan.

P.S. Onko Kisun Syksyn Sävelessä esittämä piisi jo tullut hitiksi?

Harri Laukkanen

Pari kysymystä tuotantopäälliköille

Kaksi Elvis ry:n jäsentä löytyy tällä hetkellä ison levy-yhtiön tuotantopäällikön paikalta; Pekka Ruuska Warnerilta ja Juha Tikka EMI:ltä. Kävimme kysymässä, mitä heidän päivätyöhönsä kuuluu ja mitä he antavat vinkiksi niille, jotka haluavat aktiivisesti tarjota tuotantoaan.

Juha Tikka: Kaikki demot kuunnellaan

Tuotantopäällikkönä Juha Tikka etsii uusia artisteja ja heille levytettävän materiaalin yhdessä heidän kanssaan ja yhteistyössä sanoittajien ja säveltäjien kanssa, on yhteydessä kustantajiin, laatii levytysprojektien budjetit ja huolehtii niissä pysymisestä, suunnittelee markkinointia yhteistyössä siitä vastaavien henkilöiden kanssa …


EMI:n tuotantopäällikön Juha Tikan mukaan musiikin
kustannusyhtiöille olisi Suomessa tilaa, sillä nyt 
käytännössä vain yksi (Warner/Chappell Music Finland Oy)
tarjoaa palveluksiaan levy-yhtiöille. 
(kuva:Martti Heikkilä)

– Minä lapioin rompetta sisään ja toiset lapioi sitä ulos. Missä kohtaa vastuu vaihtuu, on veteen piirretty viiva.

EMI -levy-yhtiössä on kaksi tuotantolinjaa. Gabi Hakanen hoitaa rock- ja bändi-puolen ja mulla on kaikki, mitä jää sen ulkopuolelle. Mua pyydettiin nimenomaan nostamaan iskelmäliiterin nurkka pystyyn – siihen asti EMI:llä oli ollut selvä rockpainotus. Ihan aluksi, puolitoista vuotta sitten, kiertelin ympäri Suomea lavoilla ja etsin nuorta, lahjakasta laulajaa, josta kansa tykkää. Löydettiin Maarit Peltoniemi, hommattiin tytölle bändi, etsittiin Riku Niemen kanssa sopivia biisejä ja lopputuloksena oli cd- Haaveiden laiva, josta tuli saman tien radioiden soitetuimpia.

Tuotantopäällikön huoneessa on demoja kasapäin. Vähintään pari kolme tulee päivässä. Kaikki kuunnellaan, kaikkiin vastataan, ennemmin tai myöhemmin.

Hyvien tekstien ja sävelmien löytäminen on Juhan mukaan aina yhtä hankalaa ja aina yhtä yllättävää.

Tekijöitä on loppujen lopuksi aika vähän. Joka projektiin etsitään tietynlaista ilmettä, ja siksi otetaan yhteyttä sopivimpiin tekijöihin. Demoista yksi kymmenestä saattaa olla mahdollinen levytettäväksi, niistä yksi kymmenestä menee tuotantoon ja niistä yksi kymmenestä myy niin, että tulee voittoa. On melko ennustamatonta, mikä lopulta menee yleisöön. Levy-yhtiö on liiketaloudellinen yritys, joten pelkkään päänsilitykseen ei ole varaa Ohjeitasi musiikin tekijöille?

– Ei näin: “tossa on tällanen biisi, onks tällä jotain käyttöä”. Etukäteen on hyvä miettiä esimerkiksi se, kenelle artistille biisi sopii. Vähintään ärsyttävä on väite, että iskelmämusiikkia osaa tehdä kuka tahansa. Jokainen osaa ehkä tehdä muodoltaan yksinkertaista, mutta eihän se ole vielä mitään. Musiikilliset tavoitteet tässä(kin) työssä ovat kunnianhimoiset. Ei voi saada aikaan mitään hyvää, jos asenne työtä kohtaan on väheksyvä: mä teen vaan iskelmää.

EMI yksi Suomen kuudesta monikansallisesta levy-yhtiöstä. Oy EMI Finland Ab on levy-yhtiö, joka ei pakota tekemään kustannussopimuksia. Tekijät saavat itse päättää, tekevätkö kustannussopimuksen vai eivätî, Juha Tikka sanoo.

Pekka Ruuska: Hyvien tekstien tarve on suuri

Kotimaisen musiikin tuotanto keskittyy luonnollisesti kotimaan markkinoille. On kuitenkin havaittavissa mielenkiinnon suuntautumista siihen, kuka suomalaisista pääsee ensimmäisenä läpi ulkomailla. Miten on, Warner Music:n kotimaisen musiikin tuotantopäällikkö Pekka Ruuska? Merkitseekö tämä musiikin tekijöiden mahdollisuuksien kapenemista kotimaassa?

Ei, vaan se päinvastoin lisää yhden huiman mahdollisuuden. Tottakai levy-yhtiöt pyrkivät koko ajan tekemään tuotantoa kotimaahan, mutta Suomi ei saa jäädä takapajulaksi. Kaikki Pohjoismaat Islantia myöten ovat jo lyöneet läpi ulkomailla. Aika on tuonut uudet haasteet; MTV-sukupolven odotuksiin on yritettävä vastata. Rahaa siihen uppoaa, mutta mahdollinen läpilyönti tuo sen kyllä takaisin.


Suolaa ja pippuria – Pekka Ruuskan

parhaat -cd toi Ruuskan tänä syksynä

pitkästä aikaa esille artistina. Levy-yhtiön

tuotantopäällikönä hän suosittelee biisejä

tarjoaville tekijöille sivistynyttä painostusta.

Minkälaisia ohjeita annat laulujaan tarjoaville?

-Ammattimaisesti levy-yhtiöille tarjoavia lauluntekijöitä voisi olla nykyistä enemmän – niitä, joilla on oikea asenne: tehdä lauluja paljon ja koko ajan. Joka laulun ei tietenkään pidä olla, eikä joka laulu voikaan olla, elämää suurempi. Pääasia, että syntyy. Tietysti taso pitää olla. Ja tekijällä pitää olla pitkä vieteri; on oltava sietokykyä ja valmiutta muokkaukseen työn kaikissa vaiheissa. Tarvitaan myös kärsivällisyyttä, sillä joku laulu voi roikkua pari vuottakin ennen kuin se löytää oikean esittäjän.

– Varsinkin hyvien tekstien tarve on suuri. On hyvä olla oma-aloitteinen: etsiä säveltäjä ja tehdä demo – vaikka kuinka vaatimaton, kunhan sanoista saa selvää. Pelkkiä nuotteja ei kannata levy-yhtiöön lähettää. Tekijän on hyvä pitää biisit itsellään ja tarjota niitä levy-yhtiölle pieninä annoksina, mieluiten vain 1-3 laulua kasettia kohden. Jos ei palautetta ala kuulua kohtuullisen ajan kuluttua, suosittelen sivistynyttä painostusta, perään soittelua – ei ihan joka päivä kuitenkaan.

Lasse Mårtenson – Apurahalla oli suuri merkitys koko uralle

Kun Georg Malmstén-säätiön apurahoja tänä vuonna Elviksen pikkujoulujen yhteydessä jaettiin, jakotilaisuutta seurasi myös Lasse Mårtenson. Oli kulunut lähes neljännesvuosisata siitä, kun hän itse sai Malmstén-apurahan. Tämä tapahtui vuonna 1974 ja summa oli 4.000 markkaa.

– Se oli aika paljon rahaa, nykyrahassa moninkertaisesti. Tällä apurahalla oli suuri merkitys koko uralleni. Se rohkaisi ja innosti ja samalla hartioille tuli iso vastuu siitä, että täytyy osoittautua luottamuksen arvoiseksi. Siihen asti olin kiertänyt jazz-pianistina ravintoloissa ja siirtynyt vähitellen myös teatteriin. Tämän jälkeen löysin musiikista syvemmän tarkoituksen ja aloin uskoa itseeni säveltäjänä, Lasse kertoi.

Kyseessä oli Lassen ensimmäinen apuraha. Hän muisteli, että Ragni Malmstén tai joku muu Elviksestä oli kehottanut häntä hakemaan. Itse hän ei oma-aloitteisesti varmaan olisi rohjennut.

Lasse sai apurahan hakemuksensa mukaisesti saaristorunouden säveltämiseen. Innokkaana purjehtijana hän oli tullut tuntemaan saariston ja sen ihmisiä. Esimerkiksi joulut 1970 ja -71 hän oli viettänyt Jurmossa ulkosaaristossa lähellä Utötä. Monta syvällistä keskustelua pitkinä illan ja yön tunteina oli jo takana.

Sellaiset apurahan turvin ja innostamana sävelletyt valssit kuin Vänö-valssi, Kampela-valssi ja Aamu-usva päätyivät myöhemmin Smugglarkungen-näytelmään, joka sai ensi-iltansa 1976.

Jatko on monelle tuttua: vuonna 1977 Lasse sai kultalevyn Myrskyluodon Maija -lp:stä (tv-sarjan tunnusmelodian teema oli ollut pöytälaatikossa jo 60-luvun lopulta); myöhempiin uran kohokohtiin on kuulunut esimerkiksi se, kun Karita Mattila ehdotti yhteistyötä, mikä johti konserttiin, joka toi tuhatpaikkaiseen Turun konserttisaliin 1.400 kuulijaa, sekä albumiin Lauluja merelle, josta äskettäin tuli kultalevy.

Ensimmäisen apurahansa jälkeen Lasse on myöhemmin saanut palkinnon Svenska Kulturfondetista. Valtioltakin hän on apurahaa hakenut, mutta ilman tulosta.

– Se on ihan ymmärrettävää, edustaahan tällainen saaristolaisaiheinen musiikki niin pientä vähemmistöä tässä maassa.

Malmstén-apurahaa Lasse ei sitten enää vuoden 1974 jälkeen hakenut. Hän halusi antaa sen mahdollisuuden tämän jälkeen muille.


Pikkujoulujen yhteydessä jaettiin nytkin Malmstén-apurahat.
Säätiön puheenjohtaja Ragni Malmstén ja Maarit Hurmerinta
kättelyvuorossa, taustalla Timo Forsström

GEORG MALMSTÉN -SÄÄTIÖN APURAHAT 1998

Jussi Chydenius 8.000 mk Sävellystyöhön a-cappella lauluyhtyeelle.

Timo Forsström 7.000 mk Puhallinmusiikin sävellystyöhön.

Maarit Hurmerinta 10.000 mk Sävellys- ja sanoitustyöhön.

Ulf Krokfors 8.000 mk Sooloteosten säveltämiseen kontrabassolle.

Esa Katajavuori 10.000 mk Musikaalin sävellystyöhön.

Jussi Liski 5.000 mk Sävellystyöhön.

Marjo Leinonen 5.000 mk Sävellys- ja sanoitustyöhön.

Sauli Malinen 10.000 mk Lastenmusikaalin säveltämiseen.

Marja Mattlar 8.000 mk Sävellys- ja sanoitustyöhön.

Heimo Posio 6.000 mk Kotimaisten kevyen musiikin teosten sovittamiseen balalaikkaorkesterille.

Markku Petander 8.000 mk Sävellystyöhön.

Arno Söderberg 5.000 mk Sävellystyöhön.

Pekka Tonttila 6.000 mk Lastenlaulujen säveltämiseen.

Jukka Takalo ja Kai Latvalehto 10.000 mk Sävellys- ja sanoitustyöhön.

Pekka Toivanen 8.000 mk Laulusarjan sävellystyöhön.

Jukka-Pekka Virtanen 8.000 mk Sävellystyöhön.

Yhteensä jaettiin 122.000 mk.

Georg Malmstén-palkinto

(Lisätty 26.1.1999)

Georg Malmstén-säätiö on myöntänyt Paul “Nacke“ Johanssonille Georg Malmstén-palkinnon merkittävästä elämäntyöstä suomalaisen kevyen musiikin hyväksi. Palkinto on suuruudeltaan 50.000 markkaa.

Paul Mikael “Nacke“ Johansson syntyi Turussa 26.6.1932 muusikkoperheeseen. Johansson on tullut tunnetuksi pianistina, kapellimestarina, säveltäjänä ja sovittajana. Hän toimi aluksi tanssi- ja jazz-muusikkona. Hänen soitinvalikoimaansa kuuluivat myös harmonikka ja viulu. Hän esiintyi ahkerasti radiossa ja televisiossa ja etenkin ääniteteollisuuden palveluksessa. Gramexin rekisterin mukaan Johansson on esiintynyt runsaalla 6.500 ääniteraidalla. Sävellyksiä ja sovituksia on Teoston rekisterissä runsas 700. Tunnetuimpia ovat Samba la Bamba bigbandille, Jazzifications sooloklarinetille ja viihdeorkesterille sekä iskelmät Lauluni sinulle ja Tiedä en kauniimpaa. Viimeksi mainitut ovat sävellyksiä, jotka auttoivat Reijo Kalliota nousemaan uudelleen suuren yleisön tietoisuuteen. Nacke Johansson on käyttänyt myös nimimerkkiä Paul Niska. Johansson on vetäytynyt hektisestä ammattimuusikon elämästä ja viettää nykyisin eläkepäiviään Ahvenanmaalla.

Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry perusti Georg Malmstén-säätiön Georg Malmsténin kuoleman jälkeen vuonna 1982. Säätiön tarkoituksena on

antaa avustuksia Georg Malmsténin ja muiden suomalaisten säveltäjien ja sanoittajien tuotannon tunnetuksi tekemiseen.

tukea taloudellisesti suomalaisen kevyen musiikin koulutusta ja tutkimusta.

jakaa apurahoja.

tukea muillakin vastaavanlaisilla tavoilla suomalaista luovaa kevyttä musiikkia.

Säätiö on perustamisestaan lähtien jakanut vuosittain apurahoja. Nyt annettava Georg Malmstén-palkinto on ensimmäinen ja se on siis myönnetty Paul “Nacke“ Johanssonille. Näkyvin Malmstén-säätiön saavutus on Georg Malmstén muistomerkki, joka sijaitsee Malmsténin Kulmassa, Helsingissä Fredrikinkadun ja Arkadiankadun risteyksessä. Georg Malmstén-säätiön puheenjohtajana on alusta alkaen toiminut Ragni Malmstén, varapuheenjohtajana Arthur Fuhrmann ja sihteerinä Taimi Kyyrö.

teksti: Martti Heikkilä

Tyhjäkasettimaksu digitaaliaikaan

Tyhjäkasettimaksua on heinäkuun alusta lähtien ryhdytty perimään myös tietyistä digitaalisista tallennusvälineistä. Opetusministeriön päätöksellä niitä on maksettava myös tietokoneen avulla tallennettavista CD-levyistä (CD-R ja CD-RW) sekä erillislaitteella tallennettavista CD-levyistä (CD-R audio ja CD-RW audio). Edellisistä maksun suuruus on minuutilta 0,3 penniä ja jälkimmäisistä 3 penniä. Näin kertyvät maksut jaetaan musiikille samoilla periaatteilla kuin äänikaseteista eli C-kaseteista perittävät maksut.

Tyhjäkasettimaksuina on vuosittain jaettu Teoston joulukuun tilityksessä useita miljoonia markkoja musiikin tekijöille ja kustantajille. Tämän individuaalisen jaon lisäksi rahaa on jaettu myös kollektiivisesti, ja esimerkiksi Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön LUSES:n vuosittain jakamat lähes kaksi miljoonaa markkaa tulevat pääosin näistä varoista.

Kasettimaksun laajentuminen digitaalisiin tallenteisiin on periaatteellisesti tärkeä askel, vaikka sen merkitys rahassa ei vielä suuri olekaan. Tyhjien C-kasettien myynti on kääntynyt laskuun, ja osasyynä siihen ovat digitaaliset tallennusvälineet. Kehitys tulee varmasti nopeutumaan etenkin siinä vaiheessa, kun kodeissa ryhdytään tallentamaan digitaalisesti myös radiolähetyksistä.

Samaan aikaan EU:ssa valmistellaan päätöksiä tekijänoikeuksista tietoyhteiskunnassa. Yksi visaisia kysymyksiä on se, pitäisikö tekijän yksinoikeutta laajentaa koskemaan myös yksityistä digitaalisessa muodossa tapahtuvaa kopiointia. Analoginen C-kasetille kopioiminenhan on yksityiseen käyttöön sallittua ilman tekijän lupaa.

Tanskassa yksityinen digitaalitekniikalla tapahtuva kopiointi on jo kielletty. Musiikin oikeudenhaltijoita edustavat kansainväliset järjestöt ovat ajaneet samaa myös EU:ssa. Brysselissä ollaan kuitenkin odottavalla kannalla ja seurataan, mitä tekninen kehitys tuo tullessaan. Tänä aikana voivat valtiot kansallisella tasolla tehdä omia päätöksiään. Todennäköistä on, että Suomessakin jatketaan odottavaa linjaa.

On turha kieltää lailla sellaista, mitä ei käytännössä lainkaan pystytä valvomaan. Se heikentäisi lakien merkitystä, ja tekijänoikeuden alueella se vaikuttaisi muutenkin kielteisesti kansalaisten asenteisiin. Tekninen kehitys voi kyllä tuoda uudenlaisia valvontakeinoja, ja myös digitaalisen kopioinnin estäminen saattaa tulla mahdolliseksi. Huimimmat näkymäthän ovat sellaiset, että digitaaliseen äänitykseen kätketään koodeja, jotka tuhoavat kopion, elleivät kuuntelijan luvat ole kunnossa.

Musiikkiteosten joustava saatavuus ja leviäminen on tärkeää niin musiikin kuuntelijoille kuin tekijöillekin. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua tekijöiden moraalisten eikä taloudellisten oikeuksien kustannuksella. Tietyissä tilanteissa kätevintä voi olla sallia teosten rajallinen käyttö, kunhan se jollakin tavalla tekijöille korvataan. Näinhän on menetelty kotikopioinnin suhteen, kun sen haittojen kompensoimiseksi on kerätty ja jaettu tyhjäkasettikorvauksia. Ja samasta on kysymys myös silloin, kun ensi vuonna hallituksen esityksen mukaisesti ryhdytään maksamaan kirjastoapurahoja myös musiikin tekijöille ja esittäjille.

Martti Heikkilä

Lähdetään surffailemaan

Jokin aika sitten surffailtiin vain järvillä ja meren lahdilla. Mutta nyt kun Elviksen toimistoonkin on saatu internet-yhteydet, surffiretki voidaan tehdä myös sisätiloissa ja syysviiman kiusaamatta.

Surffiretki alkaa tietysti Elviksen omilta verkkosivuilta, jotka löytyvät osoitteesta www.musicfinland.com/elvis/ 

(Olet jo löytänyt tänne, jihuu! Lisää ELVIS kirjanmerkiksi/suosikiksi heti!)

 Etusivulta löytyy tapahtumakalenteri, sivujen sisällysluettelo sekä lyhyt englanninkielinen selostus kansainvälisille vierailijoille. Kun sivuja surffataan syvemmälle, löytyy Selvis-artikkeleita numerosta 3/97 lähtien, Ylen Elvis-sopimus ja siihen liittyvät tariffit, Malmsten-säätiön apurahalomake, yhdistyksen esittelyteksti, johtokunnan kokoonpano, Edition Elvisin kustannusluettelo ynnä paljon muuta.

Sivujamme on kehuttu tyylikkäiksi ja selkeiksi, mistä kiitos kuuluu niitä jo pari vuotta ylläpitäneelle Petri Kaivannolle. Aluksi sivujen päätarkoitus oli kertoa yhdistyksestä ulkopuolisille surffaajille. Nyt suuntaus on se, että sivut palvelevat jäseniä antamalla tietoa ajankohtaisista ja vähän vanhemmistakin asioista. Eli jos vaikka uuden jakosäännön kiemurat ovat päässeet unohtumaan, sieltä ne löytyvät.

Elvis-sivuista on siis kehittymässä tietoarkisto, josta internetin ulottuvilla oleva jäsen löytää faktoja silloin, kun jäsenkirjeet ovat hajallaan tai hukassa. Sivuilta löytyy myös kontaktipalsta sekä osasto, jonne on koottu linkkejä muilla alan verkkosivuille. Kontaktipalstaltakin pääsee linkin avulla suoraan vaikkapa Musicmakers Oy:n sivuille osoitteeseen

www.musicmakers.fi

Käydään siellä ja opiskellaan hetki mainosmusiikin tilaamista tai tutkitaan, mitä sivuilla kerrotaan jäsenestämme Esa Niemisestä.

Palataan takaisin Elvis-sivulle ja jatketaan linkkien kautta Teoston osoitteeseen

www.teosto.fi Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto TEOSTO ry.

Teoston etusivu saisi vielä selvemmin kertoa, mikä reitti on musiikin tekijöille ja mikä musiikin käyttäjille. Tekijöille tarkoitetun osaston otsikkona on Musiikin tekijäasiakaspalvelu. Sieltä löytyy mm. uusi jakosääntö kokonaisuudessaan (mutta ei ainakaan vielä niitä soveltamisohjeita, jotka postitettiin kesäkuun tilityksen mukana). Otsikon Teosto-info alta löytyy alaotsikko Esitetyimmät teokset Suomessa. Se kertoo, että Satulinna oli vuoden 1996 esitetyin musiikkiteos Suomessa ja Yö Altailla 40:s.

Mutta palataan Elvis-sivujen linkkiosastoon ja käydään seuraavaksi Muusikkojen liitossa osoitteessa

www.musicfinland.com/sml/

Luetaan Muusikko-lehdestä ne Elviksen jäsenten haastattelut, jotka aikaisemmin ehti vain selata; Nono Söderberg (5/98), Janne Louhivuori (4/98) ja Aija Puurtinen (3/98). Katsotaan, ketä liiton toimistossa on nykyisin töissä (ainakin talouspäällikkö Jouni Nieminen vaikuttaa valokuvankin perusteella uudelta kasvolta) sekä tutkitaan uusin liksalista, jonka mukaan äänilevyn miksauksesta pitäisi saada 145,30 mk tunnilta. Tulostetaan vielä omalle printterille työsopimuslomake.

Sitten takaisin Elvis-sivulle uusia linkkejä etsimään. Hypätään tällä kertaa kansainväliset linkit yli, samoin Sibelius-Akatemia ja käydään suomalaisen musiikin internet-pioneerin Jarmo Latva-Äijön vuodesta 1994 ylläpitämillä Rockdatan sivuilla osoitteessa www.sjoki.uta.fi/~latvis/rockdata.html Rockdata

Sieltä vasta tavaraa ja linkkejä löytyykin. Etusivulla kerrotaan, että käyntejä on ollut jo 914.000 (kesäkuussa oli 800.000, joten pian menee miljoona rikki). Uusien julkaisujen osastolta löytyy linkki levy-yhtiö Sonyn sivuille. Siellä tarvittaisiin kuitenkin salasana, jollainen luvataan vain kauppiaille ja toimittajille mutta ei tavallisille sukankuluttajille. “Tyhmää”, kommentoi Latvis.

Rockdatasta löytyy linkki myös uuteen virtuaaliseen levykauppaan Boxmaniin osoitteessa www.boxman.fi

Sen levykaupasta pitäisi löytyä jo 100.000 nimikettä. Tilauksen voi jättää näille sivuille, levyt luvataan postissa siten, että toimitusaika on kahdesta päivästä viikkoon. Ruotsissahan Boxmanilla on jo 5 prosentin osuus äänitteiden vähittäiskaupasta. Yrityksen taustaltahan löytyy mm. entinen SAS:n pääjohtaja Jan Carlzon sekä Roxette ja Ace of Base -yhtyeiden jäsenet.

Heti etusivulla luvataan Ultra Bran Kroketti, Sanna Kurki-Suonion Musta ja Kauko Röyhkän Puiden alle tarjoushintaan eli 89 markalla. Apulannan Singlet 93-97 on vain 69 markkaa. Nopea vilkaisu lastenmusiikin osastoon kertoo, että Ansa ja Oiva veturiorkestereineen lähtisi 69 markalla ja Fröbelin Palikoitten Hippulat vinkumaan 45 markalla.

Vilkaistaampa toimitusehtojakin: Jokaisen lähetyksen yhteishintaan lisätään 15 markan postikulut. Lasku seuraa paketin mukana kotiin tai luottokortilla voi maksaa heti. Jos lasku tulee kotiin, voi kerralla tilata enintään 500 markalla. Lasku on maksettava kymmenessä päivässä, minkä jälkeen voi tilata lisää. Levyjä ei siis toimiteta postiennakolla vaan systeemi perustuu siihen, että tilaajat todella myös maksavat laskunsa.

Mutta ei tehdä kauppoja vielä vaan käydään ensin katsomassa netin muuta levytarjontaa. Elvis-sivujen kautta löytyy linkki osoitteeseen surf.to/intro Intro

Se on uusi suomalaisen musiikin esittelypaikka, josta näyttää löytyvän linkit kymmeneen levykauppaan, muutamaan levy-yhtiöön ja ohjelmatoimistoon sekä yli sadan bändin kotisivuille. Katsotaan mitä jäsenestämme Tero Vaarasta kerrotaan osoitteessa mamba.planet.fi

Nopea vilkaisu osoittaa, että Teron saama Juha Vainio -palkinto on jo uutisoitu. Uutisen päätteeksi Tero kiittää. Historia-osastolta löytyy sitten lauluntekijän selostus urastaan 70-luvulta tähän päivään. Kannattaa lukea.

musicfinland.com Takaisin risteysasemalle eli Elvis-sivuille ja sieltä uuden linkin kautta osoitteeseen www.musicfinland.com

Tämä on se paikka, jossa Elviksellä on “webbihotelli”. Muusikkojen liitto on systeemissä mukana ja me olemme vuokralla, toistaiseksi vapaamatkustajina. Lyhyt käynti etusivulla kertoo, että tämä kohde on suunnattu niille kansainvälisille vierailijoille, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisesta musiikista. Otsikon “Arctic Paradise” alta esimerkiksi löytyy uutta kansanmusiikkia Värttinästä JPP:hen Phillip Pagen esittelemänä.

Mutta palataan lähtöruutuun. Ja tehdään Elvis-sivun linkin kautta lyhyt ulkomaan matka ruotsalaisen sisarjärjestömme SKAP:n sivulle osoitteeseen www.skap.se SKAP

Sieltä löytyy mm. kaikkien SKAP:n jäsenten nimiluettelo aakkosjärjestyksessä. Toisten nimien perässä on sähköpostiosoitteet ja muutamilla on myös www-osoitteet. Muita yhteystietoja ei ole.

Tehdään sama pyrähdys kotimaassa Suomen Säveltäjien sivulle osoitteeseen personal.eunet.fi/pp/compose/

Jatketaan sieltä linkin kautta vaikkapa Kari Rydmanin kotisivulle (Kari on sekä SS:n että Elviksen jäsen) osoitteeseen www.sci.fi/~s151036j/rydman/

Kun tällä sivulla on edetty tutkimaan Rydmanin suvun historiaa 1600-luvulta lähtien, aloitetaan surffailu taas alusta. Koska Elvis-sivuiltakaan ei vielä pääse kaikkiin hyödyllisiin paikkoihin, etsitään käsiin seuraava osoite, joka on Taiteen keskustoimikuntaan www.minedu.fi/artcoun/

Täältä löytyy ajan tasalla olevat tiedot Taiteen keskustoimikunnalta ja valtion taidetoimikunnilta haettavista apurahoista ja avustuksista. Täältä pääsee linkkien kautta myös alueellisten taidetoimikuntien sivuille. Esimerkiksi Hämeen taidetoimikunnan sivuilla kerrotaan, että apurahojen hakuaika on edellisvuoden joulukuu.

Valtion apurahat ovat tietysti sidoksissa valtion budjettiin. Seuraavaksi voisikin käydä katsomassa, millaisia määrärahoja löytyy hallituksen esityksestä vuoden 1999 budjetiksi. Se löytyy osoitteesta www.vn.fi/vm/suomi/julktal/budjetit.htm

Siellä kun aikansa seikkailee, löytyy myös se tieto, että budjettiin on ensimmäistä kertaa saatu määräraha (500.000 mk) musiikin kirjastokorvauksiin.

Mutta jätetään budjetti ja käydään vielä katsomassa, mitä suomalaisilla tanssipaikoilla on luvassa. Suomen tanssipalvelin löytyy osoitteesta https://org.utu.fi/harrastus/tanssi/

Tästä osoitteesta pääsee tutkimaan, mitä eri tanssipaikoilla on ohjelmistossa lähiaikoina. Sivulta löytyy myös eri orkesteiden ja artistien keikkalentereita ja yhteystietoja sekä linkkejä kotisivuille.

Tätäkin reittiä voisi surffailua jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta nyt alkavat aika ja palstamillimetrit loppua. Yhdessä paikassa pitää kuitenkin vielä poiketa. Suomalaisen Musiikin Osuuskunta SMOK löytyy osoitteesta www.smok.com

SMOK on musiikin ammattilaisten vuosi sitten perustama osuuskunta, jonka tarkoituksena on verkottaa riippumattomat musiikkituottajat, artistit ja muut alalla toimivat tahot yhdeksi kokonaisuudeksi. Hallituksen puheenjohtaja on Raul Wikström ja toimitusjohtaja Bianca Morales.

Näin surffailtiin tällä kertaa. Saman retken voi tehdä internetissä Elviksen kotisivulta käsin heti, kun Kaivannon Petri on sijoittanut tämän tarinan sinne ja linkittänyt osoitteet. Hyvää matkaa!

Martti Heikkilä

PS. Jos Sinulla (tai bändilläsi) on omat verkkosivut, ja haluat Elvis-sivuille www-osoitteesi sekä linkin omille sivuillesi, ilmoita siitä toimistoon.

Jussin Jupinat

Se on sitten myös kesä vietelty. Pohjavedet tiettävästi riittävät ja vähälumista talvea odotellaan jos vuoden sadearvot pitävät keskimäärin paikkansa. Kesään kuului monia tapahtumia kaikkien alojen harrastajille ja tekijöille. Kilvoiteltukin lienee niin kupletissa, tangolaulussa, eukon kannossa kuin veivin heitossakin.

Kesään kuului myös Teoston yleinen tilitys ja elokuun loppuun oli aikaa siitä tehtävään huomautukseen. Tilityksen oikeellisuus riippuu varsinkin elävien esitysten osalta esittäjien raportoinnista. Radioyhtiöiden esitysraportointi lienee varsin hyvällä tasolla. Omalta osaltani huomasin eräiden esitysten tilityksen puuttumisen ja tiedustelin hieman asian perään. Selvisi, ettei ongelmana ollut raporttien puuttuminen, vaan tilaisuuden järjestäjä ei ollut maksanut Teostolle musiikin käytöstä, joten kyseisiä esityksiä ei myöskään oltu tilitetty. Tämä vain esimerkkinä raportoinnin ja tilityskäytännön ongelman monitahoisuudesta, jota tullaan käsittelemään syyspaneelissamme myöhemmin ilmoitettavassa paikassa maanantaina 26. lokakuuta. Paneelissa keskustelevat ainakin musiikin tekijät, esittäjät ja Teoston edustajat.

Valtion talousarvioesitys julkistettiin ensimmäisenä syyskuuta. Talousarviossa opetusministeriön hallinnonalan osuus sisältää muiden muassa myös musiikin tekijöitä kiinnostavia seikkoja. Myönteistä on ministeriön osuuden kasvusuunta muutamilla prosentin kymmenyksillä ja myös selvänä rahana. Tekstissä painopistealoja määriteltäessä esiin nousevat sanat ovat työllisyys, tietoyhteiskunta, tutkimus, tietoteollisuus ja opetus. Näyttää siltä, että erilaisten kulttuuriavustusten myöntäminen tapahtuu yhä enenevästi veikkausvoittokertymästä.

Uutena hankkeena talousarvioesitys sisältää äänitteiden ja nuottien kirjastokorvausjärjestelmän käynnistämisen 0,5 milj markalla. Tämän taustalla on Suomen Säveltäjien, Muusikkoliiton ja ELVISin tekemä aloite. Johtokuntamme oli juuri pohtimassa tehdyn aloitteen “paimentamista” ministeriössä kun saimmekin pyynnön saapua neuvotteluun jo esitykseen tehdyn määrärahan käytännön järjestelyistä.

Nyt käytettävissä olevan ajan puitteissa on päädytty siihen, että mahdollista lakia ja asetusta valmisteltaessa nyt käyttöön tuleva raha jaetaan apurahoina hallinnollisin päätöksin. Edellä mainitut järjestöt ja Opetusministeriö valmistelevat hakukäytännön lautakuntineen ja apurahat julistetaan haettavaksi vielä kuluvan vuoden aikana. Asiasta tullaan tiedottamaan julkisin ilmoituksin ja tietysti myös Selvisissä ja jäsentiedotteissamme.

Toimeliasta syksyä toivottaen

JUSSI

Teoston uudet jakosäännöt

(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Mikään ei ole enää normaalia

Lyhyt kertaus siitä, kuka uudessa jakosäännössä “rahoittaa” sovittajan osuudet:

Vaihtoehtoja on kolme:

1. Oletusjako, jossa säveltäjä yksinään antaa sovitusosuudet ja allekirjoittaa teoskortin.

2. Tasaava muuntelujako, jossa säveltäjä, sanoittaja ja kustantaja antavat kaikki yhtä paljon osuuksia ja allekirjoittavat teoskortin.

3. Muu jako. Tavallisin niistä on se vaihtoehto, jossa säveltäjä ja sanoittaja antavat yhtä paljon osuuksia ja allekirjoittavat teoskortin. Kunkin prosenttiosuus koko teoksesta merkitään silloin teoskortin oikeassa reunassa olevaan sarakkeeseen. Manusteoksessa ne ovat : säveltäjä 41,67, sanoittaja 41,66, sovittaja 16,67. Kokonaan kustannetussa teoksessa vastaavat luvut ovat: säveltäjä 27,78, sanoittaja 27,78, sovittaja 11,11 ja kustantaja 33,33.

Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole perusjako tai normaalijako. Teosto kyllä soveltaa oletusjakoa, silloin kun mitään vaihtoehtoa ei teoskortista ole erikseen valittu. Normaalia on kuitenkin se, että oikeudenhaltijat erikseen sopivat, miten sovittajan osuudet muodostuvat. Sovittajan osuudet voivat muussa jaossa olla myös pienempiä kuin 16,67 tai 11,11.

Myös vanhojen teosten uusissa sovituksissa käytetään uutta jakosääntöä. Ja kaikki edellä sanottu koskee myös käännöksiä.

Voiko sovittajan osuus olla suurempi kuin 16,67% tai 11,11%?

Teoston johtokunta päätti kesäkuussa muutamista uuden jakosäännön tulkintakysymyksistä. Niistä tiedotettiin asiakkaille kesäkuun tilityskirjeen mukana olleessa tiedotteessa.

Päätöksen mukaan Teoston ohjelmistotoimikunta voi hyväksyä sovitusosuudet, jotka ovat suurempia kuin 16,67% (manuksessa) tai 11,11% (kustannetussa). Ohjelmistotoimikunta voi erittäin painavista syistä hyväksyä vaihteluvälistä poikkeavan sopimusjaon, jos:

1.tekijät perustelevat poikkevan jaon teosilmoituksen yhteydessä,

2.peruste on osoitettavissa itse teoksessa ja

3.ohjelmistotoimikunnalle toimitetaan aineisto (nuotti tai äänite) sekä teoksen alkuperäisestä versiosta että sovitusversiosta.

Samaa periaatetta sovelletaan myös siinä tilanteessa, jossa säveltäjä ja sanoittaja haluavat keskinäisessä jaossaan poiketa vaihteluvälistä 75/25.

Jos uusi jakosääntö tai sen tulkinta askarruttaa, soittakaa toimistoon. Jakosäännön teksti kokonaisuudessaan löytyy Teoston kotisivuilta.

Laulelmien ja hengellisten virheet kuntoon…

Teosto on korjannut virheen, joka koski laulelmien ja hengellisen musiikin jakoa. Virhehän oli se, että näissä teoslajeissa sovellettiin vanhan jakosäännön aikana vakavan musiikin jakoa. Säveltäjän ja sanoittajan keskinäinen suhde oli siinä 66,67/33,33.

Teosto muuttaa nyt näiden teosten jaon kevyen musiikin mukaiseksi (eli sellaiseksi kuin kevyen musiikin jako oli vanhassa jakosäännössä. Manusteoksessa ilman sovitusta jako on tällöin 58,34% säveltäjälle ja 41,66% sanoittajalle. Kokonaan kustannetussa teoksessa jako on 33,34% säveltäjälle ja 33,33% sanoittajalle.

Jos tekijät ovat teosilmoitusta täyttäessään tarkoituksellisesti valinneet vakavan musiikin jaon, on heidän ilmoitettava asiasta Teostolle 30.10.1998 mennessä. Pelkkä sanoittajan ilmoitus riittää, sillä hänen osuutensahan tällöin pienenee.

Korjattua jakoa sovelletaan sitten seuraavasta tilityksestä lähtien. Takautuvasti ei muutoksia tehdä.

Saiskos luvan sovittaa?

(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Koska minä orkesterini Turo’s Hevi Geen kanssa levytän ja esitän pääasiassa muiden sävellyksiin rukkaamiamme omia sanoituksia tai jopa käytämme joskus sävellyksen lisäksi isoja osia originaalista tekstistä, tulee meidän silloin toki saada teoksiimme kaikkien oikeudenomistajien lupa. Hyvä niin, sillä satumme kunnioittamaan tekijänoikeuksia.

Toki myönnän, että tehdessämme yhdeksän vuotta sitten ensimmäistä Santapaperia-levyämme emme olleet sekä oman että levy-yhtiön kokemattomuuden vuoksi tarkalleen perillä, kuinka näissä asioissa tulee menetellä. Levy sisälsi huikeat määrät sävel-inserttejä sieltä täältä, ja niiden soitua tiuhaan radiossa alkoivat monet – syystäkin – ihmetellä, että tuota ei ollut minulle kerrottukaan. Niinpä menikin lähes vuosi Teoston ja kaikkien asianosaisten kanssa neuvotellessa, että saimme kaikkia tyydyttävät teosilmoitukset aikaiseksi. Lakituvilta onneksi vältyttiin, mutta prosessi otti joka tapauksessa voimille.

Sitten kuulimme jostakin, että jos tekee mieli versioida jokin laulu, siihen pitää hakea lupa seuraavalla tavalla: Teostosta saa laulun kaikki rekisteröidyt tiedot; säveltäjät, sanoittajat, sovittajat, kustantajan. Sitten laaditaan kohtelias kirje kustantajalle, jossa lupaa pyydetään (en tiedä vieläkään, puhutaanko nyt sovitus- vai mistä luvasta). Manus-tapauksissa posti lähtee tietenkin suoraan tekijöille. Jo tuossa vaiheessa kirjeen liitteeksi kannattaa laittaa laaja esittely artistista sekä tietenkin se uusi teksti ja myös mahdollinen nuotinnos uudesta sovituksesta, jota emme tosin ole koskaan tehneet, koska emme osaa nuotteja. Englanninkielisen piisin uusi suomenkielinen teksti tulee kääntää sanasta sanaan jälleen englanniksi siten, että samat rivit on ladottu vierekkäin. Sitten vain odotetaan vastausta.

Originaalien suomalaislaulujen kanssa menettely on aika helppoa, jos tekijät vielä elävät. Heille voi vaikka heti ensimmäiseksi soittaa suoraan ja kysyä, mitä mieltä he hankkeesta ovat. Vastaus, on se sitten myöntävä tai kieltävä, tulee hyvin nopeasti. Ongelmana ovatkin ulkomaiset teokset! En millään jaksa ymmärtää, että vaikka lauluja kustannetaan juuri sillä tarkoituksella, että niitä myydään mahdollisimman moneen paikkaan, niin kuitenkin, kun lupia haetaan varsinkin suurilta kustantajilta, tuntuu, ettei heitä kiinnosta aineistonsa kaupankäynti lainkaan.

Kerronpa joitain matkan varrella sattuneita tapauksia: Haimme Jukka Kuoppamäeltä lupaa tehdä uusiksi kappale Sininen ja valkoinen. Siispä lähetimme kohteliaan kirjeen hänelle Saksaan uuden Punaiset on silmät -tekstin kanssa. Jukka vastasi käsinkirjoitetulla kirjeellä aloittaen: “Annan luvan…“ ja myöhemmin jatkoi: “…toivon, ettei Suomen kansa pidä sitä pyhäinhäväistyksenä.“

Kerran pyysimme Juice Leskiseltä lupaa Kaksoiselämää-kappaleen versiointiin nimellä Portsarin elämää. Vastaus tuli nopeasti: “Huono vitsi, ei käy!“ Parin vuoden päästä ajattelimme kysyä lupaa uudestaan. Tuolloin pääsin neuvottelemaan maestron kanssa asiasta kasvotusten. Lopuksi Juice käski minun kirjoittaa tekstin muutaman kerran uudestaan, ja muistaakseni kuudennen version jälkeen sain faksin, jossa luki: “Minun puolestani Portsarin elämää on nyt kypsä vaikka äänitteelle tallennettavaksi.“ Hän oli siis tarkka siitä, että jos hänen nimensä näkyy krediiteissä, ei jälkikään saa olla mitä sattuu.

Kahteenkin kertaan olemme pyytäneet Pentti Viherluodolta lupaa laulunsa Puhelinlangat laulaa muunnokseen Puhelinlangat kaulaan. Hän kielsi sen sekä suullisesti että kirjallisesti. Perusteluina hän mainitsi laulun olevan niin olennainen osa Katri-Helenan uraa, ettei se ansaitse moista käsittelyä. Toinen, erittäin ymmärrettävä syy oli, että laulun teksti on hänen edesmenneen veljensä tekemä, ja tätä hän haluaisi myös kunnioittaa. Siispä luovuimme k.o. piisistä samantien, vaikkakin hampaat irvessä, sillä versiomme olisi ollut hiton hauska. Huomautettakoon, ettei tekstimme ole rienaava, törkeä eikä millään tavalla loukkaava, vaan ainoastaan tarina puhelinlankoja keskiyöllä korjaavasta sankarista.

Useimmiten ulkolainen kustantaja ei vastaa lupapyyntöihin millään tavalla. Siis ei myönnä eikä kiellä. Ei useiden faksausten ja soittojen jälkeenkään. Ilmeisesti pitävät Suomea sen verran periferisenä paikkana, etteivät näe siitä olevan mitään hyötyä heille. Jos nyt lupa sitten heltiääkin, täytyy kaikki tekijänoikeudet luovuttaa alkuperäistekijöille ja kustantajalle. Suomenkielisestä tekstistä ei siis saa edes alisanoittajan osuutta, sovitusosuuksista tai alikustantamisesta puhumattakaan. Ainoana poikkeuksena täytyy mainita Prestige Music ja John Fogertyn kappaleet Proud Maryja Molina, joiden suomennoksista saan kahdeksan prosenttia mekanisointiteostoja!

Niinpä niin, näitä olisi vaikka kuinka paljon: parhaillaan ovat puolisen vuotta olleet luvanhakukierroksella kappaleet Singin’ the blues, Let’ s stick together, Rubber bisquit jne… Ja sitten meiltä vielä kysellään, miksei levytystahtimme ole tiiviimpi. Missähän vaiheessa mokoma vaikeneminen voitaisiin tulkita myöntymisen merkiksi? Ai niin: kappaleesta Teenage nervous breakdown saimme jo neljän kuukauden ja kymmenen faksin jälkeen vastauksen: Ei käy!

 

Maankiertäjä Jukka Salminen

(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Näinä päivinä hämeenlinnalainen Jukka Salminen viettää pyöreitä vuosia.

”Olen 10 vuotta maksanut yrittäjäeläkettä lauluntekijänä, taidan pitää juhlat!” Rakentajan pojasta tuli peruskoulun luokanopettaja, josta tuli laulaja ja lauluntekijä. Osa hänen lauluistaan on suunnattu aikuisille, mutta nyt ei puhuta niistä.

Jukan kohderyhmä viettää aikansa päiväkodissa ja ala-asteella. Lauluntekijä ei saa pudota kyydistä. Kesän ehdoton laji oli rullaluistelu. ”300 kilometriä meni rikki. Mutta mulla on sauvat mukana. Pitää vahvistaa käsilihaksia, kun mä oon niin hintelä.”

Kunnon perheenisänä Jukka hoitaa muun muassa pari äänekästä kotityötä, imuroinnin ja ruohon leikkuun. ”Ne ovat mainio keino sulkeutua omaan maailmaan, ainakin kodissa, jossa koko ajan soi, kun lapsetkin laulaa ja soittaa. Ja samalla olen hyvä isä, kun eteen oikeeta työtä!” Monien liikuntalajien lisäksi tämän lauluntekijän tärkeimpiin harrastuksiin kuuluvat puutyöt. ”Tyyliin ’katsotaan mitä tulee’”. Viimeksi tuli terassi eli ”laituri pihaan, kun satoi niin paljon”. Rakentaminen ja laulunteko sopivat yhteen. Vai? ”Isäni oli rakennusmestari, joka myös piirsi ja suunnitteli taloja ja teki sitten tarkasti suunnitelman mukaan. Minä taas en niin suunnittele, en rakentamisia enkä lauluja. Pahin kynnys on työn aloittaminen. Kun sen ylittää ja pääsee alkuun, niin ei valmista heti tule. Parin tunnin työ voi mennä roskiin, mutta nykyisin tuntuu jo hyvältä, kun on jotain roskiin heitettävää.”

Opettaja Salminen ei ole toiminut opettajana. ”Aattelin ensin tehdä jotain muuta.” Kuoroharjoitukset parikymmentä vuotta sitten osoittivat tietä siihen muuhun: Yksi laulajista, Liisa Pukkila, toi Jukalle runonsa ja kysyi ’säveltäisitkö’. Jukka sävelsi, ja Saviruukku soi yhä. ”Ja kun innostajani, pianonsoiton opettajani, Pekka Viljanen irrotti mun sormet nuoteista – olin soittanut klassista pianoa – avautui jotain, mikä sisälläni jo oli vaikka ei vielä tiedossani. Ja kun hän pyysi ’voisitko säveltää lapsille jotain’, tein Hyvä ystävä -musiikkinäytelmän. Se äänitettiin ja tähän mennessä sitä on myyty melkein 10 000.”

Niin alkoi Jukan ura lastenmusiikin tekijänä. Lastenmusiikin? ”Mua ärsyttää se sana. Sanon mieluummin perhemusiikki. Sillä mikä on lastenmusiikkia? Sen määrää ja määrittelee lapsi, en minä. Kun katson meidän 2-vuotiasta, joka kuuntelee isonsiskon sellon soittoa tai oopperaa tai jotain muuta ’aikuisten’ musiikkia – miten hän syventyy siihen, tanssii … sano siihen sitten, että hei, toi ei ole lastenmusiikkia! Tietysti, kun pyydetään tekemään laulu päiväkodille, otan huomioon lapsille sopivan äänialan ja ymmärrettävät sanat. Mutta lastenmusiikki ei ole eikä se saa olla lapsellista musiikkia.

Lastenlaulujen pitäisi olla sellaisia, että myös vanhemmat jaksaa kuunnella niitä autossa vielä kymmenennenkin kerran – todellista perhemusiikkia siis! Sellaisen etsiminen ja löytäminen kiehtoo ja on haaste, sillä mulle sanojen tekeminen on vaikeampaa kuin säveltäminen.”

Arvostetaanko lastenmusiikkia (sallittakoon sana)? Entä lastenmusiikin tekijää? ”Joskus ennen mietin, pitäiskö tehdä jotain muuta kuin ’lastenmusiikkia’, että pääsis esille. Nyt ajattelen, että tää on mun paikkani, mun tehtäväni. Ja jos ajattelee työaikaa tai työympäristöä – mieluummin menen aamulla kouluun kuin illalla kapakkaan soittamaan. Kahdelta iltapäivällä mulla saattaa olla jo kolme konserttia takana.”

Opettajan koulutuksesta lienee hyötyä lastenmusiikkia tekevälle ja esittävälle? Jukka myöntää mutta toteaa, että ”parasta koulutusta on elää lasten kanssa”. Kysymykseen koulutuksesta hän sisällyttää myös sisäisen koulun, kasvun ihmisenä. ”Kova mutta kieltämättä hyväkin koulu on ollut kateus: se, että löytää itsestään kateutta, ja sitä työstämällä löytää oman ainutlaatuisuutensa, sen että en ole eikä minun tarvitse olla joku muu.”

Lapsiyleisö on lahjomaton. ”Lasten palaute on aina välitön ja aito – ne silmät ja se laulamisen into! Se saa jaksamaan. Esiintyjänä mulle tärkeintä ja palkitsevinta onkin yhteys, kontakti lasten kanssa. Me lauletaan aina paljon yhdessä; usein kuljen langattoman mikin kanssa yleisön joukossa. Silmistä näkee, kenen luokse voi mennä. Yleensä lasten ujous karisee nopeasti. He lähtevät lauluihin mukaan herkemmin kuin aikuiset.

Jos en saa yhteyttä yleisöön, kellot soi: Jukka, missä vika? Etkö ole valmistautunut kunnolla? Etkö ole täysillä mukana? Nyt tosin olen oppinut jo ajattelemaan, että yleisökin saattaa olla väsynyttä.”

Jukka on maankiertäjä. Pari sataa konserttia vuodessa päiväkodeissa, kouluissa, tapahtumissa, musiikkisaleissa, jumppasaleissa, toreilla, seurakuntakodeissa … ”Esiinnyn mieluummin hikisessä jumppasalissa kuin hienossa musiikkisalissa. Se on joku tunnekysymys: mun musiikki on arkista ja kansanomaista.”

Konserteissaan Jukka sitoo laulunsa usein johonkin juttuun. ”Haluaisin yleisön kokevan: me ollaan mukana jossakin tarinassa. Siis etten vain laula ja laulata, vaan että siihen liittyisi jotain muuta.” Yksi menestynyt ’jotain muuta’ on viime vuonna valmistunut, jo yli 100 kertaa eri puolilla Suomea esitetty Zooppera, musiikkikertomus Nonni-aasista ja suuresta merimatkasta. Yksittäisten laulujen lisäksi Jukka Salminen onkin tunnettu musiikkinäytelmistään. ”Niitä tekee mieli tehdä lisää. Näytelmällisiä juttuja koko perheelle.”

Uusin, keväällä julkaistu, on Ihmeellinen palapeli, musiikkikertomus matkasta Etelä-Amerikkaan. ”Se on tilaustyö, ja liittyy siihen, kun olin viime vuonna tutustumassa Suomen Lähetysseuran ja Suomen Pipliaseuran lukutaitoprojektiin Venezuelassa ja Kolumbiassa.” Sanat siihen niin kuin useimpiin musiikkikertomuksiinsa ja lauluihinsa Jukka on tehnyt itse. ”Mutta sävellän myös muiden tekstejä. Uusi sanoittajalöytö on tamperelainen Merja Salonen, jonka vekkulit tekstit ovat mannaa. Huumoria ja vekkuluutta tarvitaan! Niitä tahdon lauluihini. Minussa elää yhä kymmenvuotias poika. Ja sille teen lauluni aina ensin!”