Musiikintekijät -logo

RAPORTTI RAPORTOINNISTA

RAPORTTI RAPORTOINNISTA

Otsikko on tietenkin taas tyystin harhaanjohtava. Kyse on lähinnä siitä, että muistelen ja kommentoin tilaisuutta, jonka ELVIS järjesti 26.10.98 ravintola Tekniskassa ja jossa puhuttiin esitysilmoituksista Teostolle. Olemme jo kauan marmattaneet siitä, että nimenomaan kevyen musiikin alalla jää runsaasti esityksiä ilmoittamatta ja näin ollen tekijöiltä korvauksia saamatta. ELVIS on toistuvasti tehnyt Teostolle ehdotuksia siitä, kuinka tilannetta voisi parantaa. Teoston asenne on ollut aika nihkeä, mikä on toisaalta ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää.

Muistamme kaikki, että Pyssy Turunen aikanaan sanoi: “Sibeliuksesta otetaan arvovalta ja kevyestä musiikista raha.“ (Luulisi, että tämä ajatusmaailma oli jo ohi, mutta suureksi hämmästyksekseni Suomen Säveltäjien toiminnanjohtaja tarjosi samaa ajatusta uudestaan vähän aikaa sitten muodossa: “Teiltä tulee se raha ja meiltä se arvovalta!) Sanomatta on jäänyt lausuma: “Kahmitaan mahdollisimman paljon rahaa ja jaetaan se jollain tavalla!“ Lause on tietenkin liioiteltu, mutta jollain tavalla se kuitenkin leijailee ilmassa.

ELVIS siis halusi keskustella asiasta ja järjesti tilaisuuden, johon tulikin jonkin verran osallistujia. Mutta tietenkin, kuten aina meidän tilaisuuksissa pikkujoulua lukuunottamatta: liian vähän. Tarkoitan tässä elvisläisiä, jotka olivat omassa tilaisuudessamme vähemmistönä. En tehnyt tilaisuudesta muistiinpanoja, joten kirjoitan vain mitä tulee päällimmäisenä mieleen.

Kaksi oivallusta kuulin, joita en ollut ajatellut aikaisemmin: Otto Donner (joka oli tilaisuuden puheenjohtaja) huomautti, että jos teosta esitetään, eikä esitystä raportoida, rikotaan tekijän isyysoikeutta vastaan. Niinhän se tietenkin on. Tekijänoikeuslaissa sanotaan: “Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavalla kuin hyvä tapa vaatii.“ Teoksen esittäminen on yleisön saataviin saattamista ja esityksen raportointi on juuri se hyvä tapa, jolla tekijän nimi mainitaan. Toinen oivallus oli Jorma Toiviaisen (paneelin jäsenen) määritelmä, että tekijät ovat esittäjien kanssa samassa ravintoketjussa. Ei ole hyötyä kinata siitä, oliko ensin muna vai kana, mutta tosiasia on: jos kukaan ei luo teoksia, ei ole esitettävää ja jos ei ole esityksiä, luominen on turhaa.

Itse totesin tilaisuudessa taas ties kuinka monen kerran (ja näin ollen se ei ollutkaan enää oivallus): Tekijä, jolla on lain mukainen yksinoikeus teoksiinsa, sallii teostensa esittämisen kahdella ehdolla: 1. joku maksaa siitä ja 2. joku raportoi, jotta korvausten tilittäminen olisi mahdollista. Se joka maksaa on tilaisuuden järjestäjä ja se joka raportoi on tilaisuudessa esiintyvä. Lisäkaneettina totean vielä: esittäjälle on suurenmoinen asia, että hän saa käyttää koko maailman sävelaarteistoa pelkästään ilmoittamalla siitä Teostolle. Tämä on ajatuksen kulku, jonka luulisi menevän jokaisen kalloon. Eikä siinä tarvita minkäänlaista solidaarisuutta säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia kohtaan. Jos käytän toisen omaisuutta, minun on myös annettava oma panokseni tähän yhteistyöhön.


ELVISin syyspaneeliin osallistuivat mm.vasemmalta:
Kari Pössi, Hannele Grönholm, Otto Donner ja Niko Nordström

Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olen tilaisuudessa tavannut tavallista törkeämmän ohjelmatoimiston johtajan. Hän ilmoitti ensi työkseen, että hänen artistinsa (siis työnantajansa!) ovat kirjoitus- ja lukutaidottomia idiootteja. (Olen melkein valmis uskomaan sen; kuinka he muuten voisivatkaan olla liikesuhteessa näin sivistymättömän ihmisen kanssa.) Hän sanoi myös, ettei hän ole valmis tekemään Teoston työtä. Ihmettelen sitä, katsooko hän tekevänsä veroviraston työtä kun hän hoitaa luku- ja kirjoitustaidottomien artistiensa veroasioita? Hän oli kuitenkin valmis levittämään artisteilleen Teoston tiedotusmateriaalia. Minkähän takia, jos he ovat lukutaidottomia? Haluaako hän pitää lukuhetkiä, joissa hän lukee ääneen, mitä Teosto on kirjoittanut? Eikö hänen tietoonsa todellakaan koskaan ole tullut Teoston tiedotuksia? Hän toi myös julki, ettei hän suosittelisi poliisitoimia, jos esiintyjä ei täytä velvollisuuttaan tekijöitä kohtaan, mutta melkein samassa lauseessa kysyi, mitkä ovat sanktiot, jos raportointi laiminlyödään. Erittäin törkeä oli miehen toteamus, että hän tuntee ainoastaan yhden artistin, joka on tarjonnut hänelle Teostoraporttia ja senkin ainoastaan, koska tällä oli paljon omia sovituksia. Hän mainitsi myös nimen ja voisin kuvitella, että ko. pianisti voisi haastaa ohjelmatoimiston johtajan oikeuteen herjauksesta. Tunnemme mainitun artistin hyvin ja tiedämme, että hän on rehti ja tunnollinen esiintyjä, joka hoitaa velvollisuutensa riippumatta siitä, onko hänelle siitä hyötyä vai ei. On hirveän masentavaa joutua tekemisiin em. kaltaisten ihmisten kanssa. Kun tuntuu vielä siltä, että hän on itsekin lukutaitorajoitteinen.

Teoston painetussa huvitilaisuuksien tariffissa (josta en usko, ettei ystävämme olisi koskaan saanut tietää) lukee viimeisessä kohdassa: “OHJELMAILMOITUKSET. Elävästä musiikista toimitetaan Teostolle ohjelmailmoitus. Tilaisuuden järjestäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että musiikin esittäjä täyttää ilmoituslomakkeen. Jos esiintyneellä orkesterilla, solistilla tai muulla ohjelman esittäjällä on ohjelmien toimittamista koskeva sopimus Teoston kanssa taikka jollei tilaisuuden järjestäjä saa esittäjältä ohjelmatietoja, järjestäjän on ilmoitettava Teostolle orkesterin tai muun esittäjän yhteystiedot.“ Tästä nyt ei puutu muuta kuin ne sanktiot, joita ohjelmatoimiston johtaja kaipaa. Ravintolatariffissa taas sanotaan: “Esitysilmoitukset. Ravintola on velvollinen muistuttamaan elävän musiikin esittäjiä näiden velvollisuudesta tehdä esitysilmoitus suoraan Teostoon tai jättää se ravintolalle edelleen toimitettavaksi.“ Siis jotain tietoa Teosto on sentään levittänyt.

Toinenkin ohjelmatoimiston johtaja (joka tuntuu kuitenkin olevan paljon sivistyneempi kuin alussa mainittu) puhui kaikenlaista, joka antaa ajattelemisen aihetta. Alussa hän puhui “ylimääräisestä työstä“ kun hän joutuu täyttämään orkesterien puolesta ohjelmaraportteja. Pienen keskustelun jälkeen hän kuitenkin myönsi, että puolen päivän työ neljännesvuosittain on yksi luonnollinen urakka, joka kuuluu asiaan samalla tavalla kuin veroilmoitusten ja TaEL paperisodan hoitaminen. Hänellä oli ehdotus, joka ehkä ensikuulemalta kuulostaa järkevältä, joka on kuitenkin torjuttava. Hän ehdotti, että Teosto rupeaisi maksamaan niille, jotka tekevät ohjelmaraportteja ja että ilmoituslomakkeisiin jätettäisiin tila, johon voisi kirjoittaa ilmoittajan tiedot maksun saamiseksi. Tällaisesta on ollut puhetta Teostossakin, mutta todettiin, ettei ole Teoston (siis tekijöiden) asia maksaa kun tekijöiden teoksia esitetään (viittaan ym. ravintoketjuun). Kaiken lisäksi ihmettelen sitä, ettei ohjelmatoimiston johtaja tiedä, että lomakkeessa on jo nyt tila niin esiintyjien nimille kuin ilmoituksen antajillekin. Ravintolaesityslomakkeessa on jopa erikseen tila kaikille orkesterin jäsenille. Tilaa lisättiin aikoinaan, ei suinkaan sen takia, että heille voitaisiin maksaa jotain, vaan sen takia, että voitaisiin tarkastaa raportin luotettavuutta.

Nyt tultiin mielenkiintoiseen kohtaan. Tilaisuudessa joku ihmetteli, että onko vaara, että joku kirjoittaisi raporttiin omia teoksiaan, joita ei ole esitetty. Tähän Teoston toimitusjohtaja Fredman sanoi: “Sehän on petos!“ Ihmettelin, miksi hän ei saman tien kertonut, että Teostossa on jo monen vuoden ajan toiminut työryhmä, jota minun aikanani kutsuttiin “konnatyöryhmäksi“. Kun jätin aikoinaan paikkani, katsottiin ilmeisesti, että konna oli lähtenyt ja uudeksi nimeksi otettiin “valvontatyöryhmä“. Fredman olisi saman tien voinut kertoa, että valvomalla on saatu muutama konna kiinni, jotka pitivät huolta siitä, että heidän teoksensa pääsivät tilitykseen, vaikkei niitä soitettu tai ainakaan soitettu niin paljon kuin oli ilmoitettu. Eräs puolalaiskopla onnistui huijaamaan Teostolta satojatuhansia markkoja. Niin paljon kun tästä (ja myöhemmistä tapauksista) tiedän, heidät ainoastaan erotettiin Teoston asiakkuudesta, mutta rahojen takaisin perimiseen ei ole ryhdytty. Ottaen huomioon, että valvonnan kustannukset eivät ole ihan pieniä, tuntuu siltä, että oikeudenkäynnit olisivat olleet tarpeen. Kaiken lisäksi olisi saatu myös sellainen signaali, ettei Teoston huijaaminen kannata. Teostossa tuntuu olevan entistä enemmän asioita, joita en ymmärrä.

En nimittäin ymmärtänyt, mitä Fredman tarkoitti kun hän kertoi, että Teosto on pitänyt tiedotustilaisuuksia ympäri Suomen maata ja Teostotietoa on sitä kautta levitetty. Olen ollut muutamissa tällaisissa tilaisuuksissa ja ihmettelen keitä kiinnostaa tieto siitä, että Teosto on perustettu vuonna 1928 ja yksi sen perustajajäsen oli asessori Voss-Schrader. Olen jopa joutunut tilaisuuksissa korjaamaan virheellisiä tietoja ja ihmettelen edelleenkin keitä varten tilaisuuksia järjestetään. Niihin on kutsuttu eri talousalueitten Teoston asiakkaita eli ne, jotka nytkin saavat informaatiota mm. Teostoryn kautta. Informaatiota vaille jäävät esim. orkesterit, tekijät, jotka eivät vielä ole Teoston asiakkaita, järjestäjät, ohjelmatoimistot jms, jotka tuntuvat potevan informaation puutetta. Olisinkin valmis väittämään, että Teosto tiedottaa väärissä paikoissa, väärille tahoille, vääriä asioita.

Vettä tähän myllyyn sain, kun huomasin, ettei Muusikko-lehdessä ole nykyisin Teoston ilmoituksia. Kun tiedustelin asiaa Muusikkojen Liitosta, sain kuulla, että ilmoittelu on loppunut tämän vuoden alussa. Kirjoitin Teoston johtokunnalle tästä ja sain vastauksena pöytäkirjanotteen: “Merkittiin tiedoksi Arthur Fuhrmannin Teoston johtokunnalle 30.10.1998 päivätty kirje. Toimitusjohtajan mukaan hän ei ole tietoinen kirjeessä mainitusta sopimuksesta, että Teoston edellisen ilmoitussarjan kaksivuotiset käyttöoikeudet ovat päättyneet, että tämän johdosta ilmoittelussa on ollut tauko ja että uuden ilmoitussarjan mukaisia ilmoituksia julkaistaan taas myös Muusikko-lehdessä…“. Minulle ei ollut yllätys, että tiesin Teostosta asioita, joita Fredman ei tiedä, mutta luulisin hänen muutenkin käsittävän, että ilmoitus Muusikko-lehdessä oli nimenomaan sitä varten, että haluttiin varmistaa, että muusikot muistaisivat velvollisuutensa Teostoa kohtaan.

Uskomaton on myös sellainen seikka, että Teosto tietää 10-20-30 eturivin solistia, jotka eivät tee esitysraportteja. Heidän nimensä on “top secret“. Kuinka tämä on mahdollista? Jos Teosto ei pysty takaamaan tekijöille heille kuuluvia korvauksia sen takia, ettei saa esityksistä ilmoituksia, eikö Teoston pitäisi ilmoittaa tekijöille suurin kirjaimin: “Varokaa seuraavia artisteja. He käyttävät teoksiasi, etkä saa korvauksia!“ Ehkä tekijöiden yhteydenotto em. artisteihin tehoaisi paremmin kuin suuri “kansallinen instituutio“, josta ei monikaan tajua, että se on pienen yksittäisen säveltäjän, sanoittajan ja sovittajan työrukkanen. Kummalista touhua!

Tässä koko asiassa on niin paljon surullisia piirteitä ja koko juttu on niin monisäikeinen, että jatkan tarinaa toisella kerralla, varsinkin kun päivittäin tulee tietoja, joita on vaikea uskoa ja jotka pitää ensin tarkistaa.

Eräs asia vielä. Käytin tilaisuudessa 26.10. aika kovaa kieltä Solo ry:stä. Ragni, joka on ko yhdistyksen perustajajäsen, taisi loukkaantua siitä. En halua mitätöidä Solon merkitystä: onhan sillä tärkeä rooli mm. Gramexissa. Tästä huolimatta on todettava, että yhteistyö säveltäjien ja esittäjien välillä ei toimi Solon merkeissä. Sari löysi ihan sattumalta kansion, jossa on aineistoa Musiikkikustantajien järjestämästä tekijänoikeusristeilystä jo. 12.11.1990. Siellä oli Solokin edustettuna ja mm. siellä puhuttiin paljon raportoinnista. Tästä huolimatta Solon puheenjohtajan kerrotaan sanoneen, ettei hänen tarvitse tehdä esitysraportteja: Teosto tuntee hänen ohjelmistonsa. Mainittakoon vielä, että ne 10-20-30 raportoimatonta artistia (luvut saatu Teoston eri lähteistä) ovat kaikki Suomen top-artisteja ja luultavasti Solon jäseniä. Se siitä yhteistyöstä.

Kirjoitan lopuksi pienen tarinan, jota voi kutsua vaikka henkilökohtaiseksi joulutarinaksi. Tarina on nimeltään:

Kohl, Jeltsin ja minä.

Me kolme olemme saman ikäisiä.

Syön kuin Kohl ja juon kuin Jeltsin.

En ole niin lihava kuin Kohl, mutten myöskään niin rapakunnossa kuin Jeltsin.

Puhun saksaa kuin Kohl ja olen ollut kylpemässä Sotshissa kuin Jeltsin.

Olen ollut Hitlerjugendissa kuin Kohl ja johtanut poliisisoittokuntaa kuin Jeltsin.

Pidän entisen työpaikan avaimet kuten Kohl ja minulla on vaikeuksia allekirjoittaa papereita kuten Jeltsinilläkin.

Olemme kaikki kolme menettäneet kaiken vaikutusvallan.

Hyvää joulua!

Arthur Fuhrmann


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/1998

Selaa lehden artikkeleita