EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

”Yhtiömalli” ja muita vaihtoehtoja

Tekijä: Nina Lith

”Yhtiömalli” ja muita vaihtoehtoja

Julkaistu

Musiikintekijät ry:n tavoite kuluvalla hallituskaudella oli verolain uudistus, jonka myötä musiikintekijä voisi halutessaan ohjata tekijänoikeustulot omalle yhtiölleen. Tämä ei toteutunut. Verolaki on edelleen ennallaan. Ja sen mukaan tekijänoikeustuloja verotetaan kuten henkilökohtaista ansiotuloa.

Saatiin kuitenkin musiikintekijöille räätälöity verohallinnon ohje. Sen ansiosta musiikintekijä voi nyt tehdä Teoston kanssa ns. Yhtiömalli-sopimuksen. Sillä hän siirtää (ei siis myy) teostensa tekijänoikeudet määräajaksi (1–5 vuotta) yhtiölleen, jolloin myös tekijänoikeuskorvaukset ohjautuvat yhtiölle. Ja yhtiö velvoitetaan maksamaan suhteutettua palkkaa yhtiön omistavalle musiikintekijälle.

Mutkikasta? Teosto-tulojen tilityksen ”Yhtiömalli” on kannattavin tekijä-yrittäjälle, jolle musiikin tekeminen on pääasiallinen elinkeino, ja jonka tulotaso on kohtuullisen hyvä. Se hyödyttää oletettavasti musiikintekijöitä, jotka saavat isot ennakot kustantajalta. Ennakot voi maksaa takaisin bruttotuloista (normaalikäytännössä niitä maksetaan takaisin nettotulosta).

Teoston verkkosivuilla on laskuri, jolla ”Yhtiömallin” kannattavuuden voi omalla kohdallaan testata. Sieltä löytyy tekijänoikeuskorvausten tulouttamiseen myös muita vaihtoehtoja: ansiotulona verokortilla, toiminimelle, ansiotulo ja kustannusyhtiö -yhdistelmä, oma kustannus- ja osakeyhtiö.

Olisi oikeudenmukaista, että Teosto-korvauksista kertyisi musiikintekijälle sama sosiaali- ja eläketurva kuin ansiotulosta kertyy palkansaajalle.

Kuten sanottua, verolaki on edelleen ennallaan. Ja em. vero-ohjeistusta laadittaessa valtionvarainministeriön virkamiehet pitivät tiukasti kiinni siitä näkemyksestä, että tekijänoikeustuloja tulee verottaa ansiotulona. Piste.

Kun kerran näin on, olisi oikeudenmukaista, että Teosto-korvauksista kertyisi musiikintekijälle sama sosiaali- ja eläketurva kuin ansiotulosta kertyy palkansaajalle. Tämä onkin, jälleen kerran, kirjattu Musiikintekijöiden hallitusohjelmatavoitteisiin.

Kirjoittaja on Musiikintekijä-lehden päätoimittaja.

Näin syntyi Kuoppamäen klassikko Sininen ja valkoinen

Julkaistu

”Keväällä 1971 olin kirjoittanut tv-ohjelmaa varten laulun Pieni mies. Se vedettiin livenä sisään, pianossa sovittaja Nacke Johansson, kitarassa Heikki Laurila, bassossa Erkki Seppä, rummuissa Erkki Valaste ja bongoja soitti veljeni Mikko. Se julkaistiin levyllä sellaisenaan.

Sitten soitti Jorma Weneskoski: Lähtisitkö Itä-Saksan Rostockiin edustamaan Suomea iskelmälaulukilpailussa? Sanoin joo, ja lauluksi sovittiin Pieni mies. Raimo Henriksson lisäsi arriin pasuunariffin ja jouset. Laulu voitti.

Sääntöjen mukaan voittajan piti puolustaa voittoaan seuraavana vuonna. Vasta juhannuksen aikaan asia tuli mieleeni, mutta sopivaa laulua ei ollut.

Säv. ja san. Jukka Kuoppamäki
Esittäjä Jukka Kuoppamäki (ensijulkaisu 1972)

Juhannuspyhät vietimme tuttavien mökillä Wikarissa. Suomen lippu heilahteli hiljalleen lempeässä kesätuulessa, pääskyset singahtelivat ilmassa, valkoiset pumpulipilvet purjehtivat sinisellä taivaalla minun istuessani kuistilla.

Sitä katsoessani mieleeni juolahti, että tietävätkö rautaesiripun takana asuvat saksalaiset mitään Suomesta? Ja niin aloin edelliskesän festivaalimatkaa muistellen kirjoittaa: ”Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin”.

Kilpailumatkalla vastaanotto oli karu. Saavuimme Rostockin lähistölle junalautalla makuuvaunussa nukkuen, ja meidät tönittiin hereille kiväärinperällä, kuonokoppaisen susikoiran muristessa vieressä. Mutta takaisin asiaan.

Talvella olin nähnyt junan ikkunasta Rovaniemen ja Oulun välillä aivan radan vieressä hyljätyn kotitalon, jonka ovet ja ikkunat oli naulattu laudoilla kiinni. Elettiin rakennemuutoksen aikaa, töitä ei ollut, ja monet lähtivät Ruotsiin Volvon liukuhihnalle töihin.

Jatkoin laulun sanoitusta: ”Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien, tai sen kaiken rikkauden, kunnes tiesin vastauksen”. Ja vastaus oli: Suomen rikkaus on sen kaunis ja puhdas luonto.

Olin partioaikoina samoillut paljon metsissä ja tiesin mistä puhuin. Miltä tuntui istua rakovalkealla talvisen tähtitaivaan alla, tai myöhemmin: miltä tuntui ajaa kesäyönä keikalta kotiin, kun aamuauringon oranssinväriset säteet maalasivat maiseman.

Suomen värit ovat sininen ja valkoinen, sininen taivas ja siniset järvet, valkoiset hanget ja kesäyöt, taivaan valkoiset pilvilampaat. Tunsin, että juureni ovat syvällä kotimaani graniittikalliossa ja kuulin mielessäni kotikuusten huminaa. Laulu valmistui parissa tunnissa.

Päiväkahvin aikaan esitin sen vaimolleni Sirpalle ja talon emännälle, Sirpan toimittajakollega Sirkka Vesa-Kanteleelle. Hän makusteli kuulemaansa ja sanoi päätään kallistaen: ”Kyllä tässä on jotain, kyllä tässä on jotain”.

Lähetin nuotin bändini kitaristille Kari Hillolle. Ja seuraavalla keikalla Tampsan lavalla Kymenlaaksossa soitimme sen ensi kertaa yleisön kuullen.

Rostockissa bändimme soitti laulun big bandin keskellä, ja voitto tuli taas. Sitten säännöt muutettiin.”

Kappale Spotifyssa

Näin tehtiin laulut Pieni sydän ja Tyhjä taulu

Julkaistu

Pieni sydän
säv. ja san. Samuli Laiho
sov. Leri Leskinen
es. Sakari Kuosmanen (2002)
Kappale Spotifyssa

”Pieni sydän? Miten latteaa!”, epäröi Samuli Laiho hittiä kirjoittaessaan.

”Avasin työhuoneen oven ja astuin sisään. Tila oli oikeastaan pelkkä koppi, olin muutanut sisään kaksi päivää aiemmin. Pieni taso, jolla tietokone, näyttö ja kaksi kaiutinta. Viidennen kerroksen ikkuna avautui Perämiehenkatu kahdentoista sisäpihalle, oli hiljainen, maaliskuinen ilta. Ilman halki leijui suuria valkoisia lumihiutaleita, kuin hidastetussa elokuvassa.

Musicmakers. Kim Kuusen ja Esa Niemisen rakentama kollektiivi johon minut oli nyt rekrytoitu, todennäköisesti Samuli Edelmannin Kaikki tahtoo -levylle tekemieni kappaleiden herättämän mielenkiinnon vuoksi. Albumin tuottaneen Leri Leskisen studio oli viereisessä huoneessa.

Käynnistin kovalevytallentimen. Selasin esiin viimeisimmän luonnoksen, olin tehnyt sen pari viikkoa aiemmin, ensimmäisessä omassa työtilassani Korkeavuorenkadulla sijaitsevassa kellarimurjussa. Olin tallentanut sen nimikkeellä ”Grunge”. Painoin play-nappulaa. Karu demo. Pelkkä rumpuluuppi ja yksinkertainen, säröisellä kitarasoundilla ja syntetisaattoribassolla soitettu sointukierto. Mutta harmoniassa oli jotain kiinnostavaa.

Sammutin nauhurin ja nostin pöytään nojaavan akustisen kitaran syliin, aloin tapailla sointuja. Käynnistin tietokoneen ja avasin Logic-ohjelmiston. Käänsin mikrofonin oikeaan asentoon ja säädin äänenvoimakkuuden sopivalle tasolle. Nauhoittaessani sointukiertoa sisään mieleeni tulvahti ajatus kerrostalosta, jonka yksiössä nuorukainen näppäilee kitaraansa kynttilänvalossa. Kirjoittaa laulua sydämensä särkeneelle naiselle.

Palasin muistoissani edellisen eroni jälkeiseen asuntoon, yksiöön Mäkelänkadulla. Sähkö oli katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi, elin ja tein musiikkiani vajaan kuukauden kynttilänvalossa. Se oli aikaa ennen ensimmäisiä tekijänoikeuskorvauksia.

Laulussa esiintyvät tunnelmat ja henkilöt olivat muistoja siellä viettämästäni ajasta. Juoppo talkkari, maailmanloppua saarnaava vanha äijä, alakerrassa asuva yksinhuoltaja.

Usein laulut seuraavat jälkijunassa. Vasta ajan myötä irralliset kokemukset muodostuvat osaksi kokonaisuutta, elämäntarinaa. Vasta silloin niitä osaa käsitellä, käyttää materiaalina.

Pari tuntia myöhemmin olin luonnostellut säkeistöt demoksi.  Sammutin sähköt ja menin kotiini Laivurinkadulle.

Heräsin aamuvarhaisella. Naisystäväni jäi sänkyyn, en malttanut edes syödä mitään, pukeuduin ja kiiruhdin takaisin studiolle. Astellessani Pursimiehenkatua ajatus nousi mieleeni. Oli keksittävä jotain, jolla saisin yhdistettyä nuo edellisiltana

kehittelemäni tarinat. Pienet sydämet, hauraat unelmat, suuri maailma tai jotain vastaavaa.

Perillä fiilistelin hetken edellisenä iltana tekemiäni säkeistöjä ja ryhdyin toimeen. Ensin syntyi rallatus, melodia, johon aloin sovitella äsken pohtimiani rivejä. Pieni sydän? Miten latteaa! Ehkä kuitenkin…

Pari tuntia myöhemmin Kim Kuusi koputti ovelle, tuli tervehtimään uutta tekijää. Kysyi mitä on työn alla. Häpesin yksinkertaista tekelettäni, mutta pakotin itseni painamaan kappaleen käyntiin. Puna levisi poskilleni musiikin lakattua.

”Tämä on niin typerä kertosäe”, sanoin. ”Siis voiko tällä tavalla tehdä?”

Kimi katsoi minua mietteliäänä, hymähti sitten ja vastasi: ”Kyllä voi. Todellakin.”

Iltapäivällä kuuntelimme kappaletta Leskisen kanssa. Hänellä oli työn alla albumi suurelle suomalaiselle legendalle, Sakari Kuosmaselle. Leri kuitenkin epäröi, pohti sopisiko kappale Sakulle. Markkinointipuheeni oli lyhyt ja tehokas.

”Totta kai. Kelaa nyt, iso mies, pieni sydän”, sanoin.

Onneksi Leri ja artisti lopulta hyväksyivät kappaleen. Heittäytyivät sen maailmaan, tekivät siitä sen mitä se tänä päivänä on. Pari viikkoa myöhemmin single toimitettiin radioihin ja toimittajille.

Ihmeellistä on joskus elämä.

Tyhjä taulu
säv. ja san. Jussu Pöyhönen
sov. ja es. Suurlähettiläät (2008)
Kappale Spotifyssa

Tyhjä taulu on Jussu Pöyhöselle pieni mutta suuri laulu.

”Suurlähettiläiden varsinkin alkuaikojen biisit on tavallaan kaikki tärkeitä siksi, että ne ovat muuttaneet mun elämää. Osasta on tullut hittejä, jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä.

Tyhjä taulu on mulle itselleni henkilökohtaisin. Kirjoitin sen poikani syntymän jälkeen. Sävellys ja teksti tupsahtivat yhtäkkiä ja yhtä aikaa. Tein tästä hyvin pienen ja intiimin demon omakotitalon kellarissa, puulla vuoratussa kammiossani. Tämä kertoo viattomasta ja neitseellisestä ihmisen alusta. Kun tekee biisin omaa lastaan ajatellen, niin eipä sen henkilökohtaisemmaksi oikeastaan enää voi mennä, mielestäni.

Mua viehättää tässä se, että tämä on tosi pieni ja simppeli biisi. Kaksi osaa ja muutama sointu. Tällainen refrengi-rakenne on mulle yleensä vaikea. Mutta tämä syntyi helposti.

Biisi julkaistiin Suurlähettiläiden seitsemännen studioalbumin nimibiisinä. Bändin käsittelyssä siitä muotoutui aika iso afro-funk: miljoona raitaa pillejä ja perkussioita ja muuta. Bändi tykkäsi biisistä ja näki siinä radiopotentiaalia. Sovitus tehtiin sitä ajatellen. Jättihittiä tästä ei tullut, mutta jonkin verran radiosoittoa tälle saatiin.

En tajunnut levytysvaiheessa, että Suurlähettiläät-sovituksessa tekstin ydin katosi aika kauas äänivallin alle. Kun sitten tuli sellainen tilanne, että soitin yksin akustisen keikan, halusin ottaa tämän ohjelmistoon ja palata biisin alkuperäiseen ideaan.

Kun esitän tätä yksin kitaran kanssa, saatan liikuttua. Mun pitää suorastaan etäännyttää itseäni aiheesta. Yleensä yritän biisin tulkinnassa löytää jonkun aktiivisen verbin, joka kuvaa sitä, miten haluan vaikutta tulkinnallani kuulijoihin.

Tämä teksti kertoo toisaalta siitä, että maailmaan on syntynyt taas yksi tyhjä taulu, ja mä en voi tehdä mitään muuta kuin yrittää suojella sitä. Se kuvaa siis vanhemmuuteen liittyvää tuskaa ja pelkoa. Se kuuluu bändiversiosta. Toisaalta teksti kertoo ehdottomasta rakkaudesta, ja tämä puoli tulee esiin silloin, kun soitan biisiä akustisena versiona.

Poikani, jolle tämän kirjoitin, on nyt 12-vuotias. Me on soitettu tätä yhdessä meidän pikku kesäjuhlissa.”

Tangon sävellys- ja sanoituskilpailu 2019

Julkaistu

Seinäjoen Tangomarkkinat Oy sekä Tango- ja Viihdemusiikin Edistämisyhdistys ry ovat järjestäneet jo ensimmäisestä Tangomarkkinat-vuodesta 1985 lähtien Tangon Sävellys- ja sanoituskilpailun.

Kilpailun tarkoituksena on löytää uusia tangosävellyksiä ja -tekstejä, edistää tangomusiikkia ja nostaa uusia tekijöitä tangomusiikin pariin. Kilpailun kautta on syntynyt vuosien saatossa yli 6000 uutta tangoteosta.

Vuonna 2019 kilpailu järjestetään Seinäjoen Tangomarkkinoiden 35-vuotisjuhlavuoden tunnelmissa.

Kilpailu on vuosien saatossa tuottanut monia tangohittejä, mm. Rannalla, Yön kuningatar, Mun aika mennä on, Rakastan rakastan rakastan, Taivas salamoi, Kuu kylmä kuningatar, Raju rakastaja, Lady like, Sua kaipaan, Kiivas ja kaunis, Rakkaus riepottaa, Tango Maria sekä monia muita.

Kilpailun voittoisien tangojen takaa löytyy niin uusia tekijöitä kuin kokeneita ammattilaisia, mm. Lauri Tähkä, Veeti Kallio, Mariska, Seppo Tammilehto, Juha Vainio, Jorma Toiviainen, Jarmo Tinkala, Pertti Haverinen, Aarne Hartelin, Sansa, Mika Toivanen ja Turkka Mali.

Tänä vuonna Tangon Sävellys- ja sanoituskilpailun voittivat Matti Paatelma ja Mirkka Paajanen kappaleella ”Kel onni on”.

Kilpailun 2019 kulku ja säännöt

Kilpailu on avoin kaikille. Kilpailuun osallistuvan tangon aihe on vapaa ja tulee soveltua naisen ja/tai miehen laulettavaksi. Sävellysten ja sanoitusten pitää olla ennen julkaisemattomia. Kilpailuun osallistuvan kappaleen materiaali on toimitettava 24.4.2019 mennessä Seinäjoen Tangomarkkinoille.

Voittava tango ensiesitetään ja julkaistaan Seinäjoen Tangomarkkinoilla heinäkuussa 2019. Voittaneen kappaleen tekijät (säveltäjä ja sanoittaja) saavat yhteensä 3 000 euron palkinnon.

Kilpailun tuomaristo julkaistaan alkuvuodesta 2019.

Kilpailun tarkemmat säännöt ja lisätiedot osoitteessa:
https://www.tangomarkkinat.fi/kilpailut/savellys-ja-sanoituskilpailu/

Dorico-koulutusta

Julkaistu
Osallistujat tarvitsevat oman kannettavan tietokoneen, jolle ohjelma (tai demo) on ladattu etukäteen. Kurssilla käytetään Dorico Pro 2.1.10 -versiota, joka on uusin saatavilla oleva täysi versio. Demo kannattaa ladata koneelle vasta alle viikko ennen kurssia.
Ilmoittautumiset ja lisätiedot: toimisto@nuottigraafikot.org

Ylen Ville Vilén: ”Kotimaisessa draamatuotannossa vähennetään katalogimusiikin käyttöä”

Julkaistu

Paneelikeskustelun alusti Yleisradion uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. Keskusteluun oli kutsuttu Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén, Ylen hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Hanna Kosonen sekä laulaja ja musiikintekijä Vilma Alina. Keskustelua moderoi Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja, sanoittaja, laulaja ja näyttelijä Kaija Kärkinen.

Alustuksena kuultiin Merja Ylä-Anttilan katsaus nykyiseen mediakenttään. Hän puhui henkeä nostattavasti ja korosti Ylen roolia suomalaisen kulttuurin ylläpitäjänä. Ylä-Anttila myönsi, että ruotsalaisen Epidemic Sound -yhtiön katalogimusiikkia käytetään Ylen draamatuotannossa sen helppokäyttöisyyden ja halpuuden vuoksi. Ylelle on olennaista saada vapaat ja ikuiset käyttöoikeudet tuotantoihinsa.

Suomen Musiikintekijät ovat jo vuosien ajan tuoneet esiin närkästyksenä Ylen katalogimusiikin käyttämisestä. Musiikintekijöiden näkökulmasta Yle ei toteuta tehtäväänsä suomalaisten kulttuurin ylläpitäjänä käyttäessään ruotsalaista katalogimusiikkia osana draamatuotantoaan. Ongelmia on kaksi: moraalisten tekijänoikeuksien näkökulmasta ei riitä, että ohjelman lopputeksteissä lukee säveltäjänä Epidemic Sound; suomalainen mediasäveltäminen näivettyy, jos työtilaisuuksia ei ole.

Kumpikaan edellä mainituista ei ole omiaan vaalimaan ja ylläpitämään tältä osin suomalaista kulttuuriperintöä.

Kummastelen myös, miksi juuri musiikin pitäisi olla niin valtavan halpaa. Musiikki tavoittaa tunnetiloja, kuljettaa muistoja ja on vahva tuki visuaaliselle ilmaisulle. Ollessaan tärkeä osa luovaa sisältöä, tuntuu pahalta, että musiikilla on Ylen draamatuotannossa heittopussin rooli.

Hanna Kosonen kertoi, että Ylen hallintoneuvosto on korostanut kotimaisen sisältöön satsaamista. Sikäli Epidemic Sound -tyyppisen musiikkikatalogin käyttö ei istu hallintoneuvoston ajattelun pirtaan. Katalogihan ei anna tietoa musiikin tekijöistä, ei edes heidän kansalaisuuksistaan.

Hallintoneuvostolla on iso rooli, se päättää Ylen strategiasta sekä talouden ja toiminnan suuntaviivoista.

Merja Ylä-Anttila kannusti alustuksessaan suomalaisia musiikintekijöitä perustamaan Epidemic Soundia vastaavan musiikkikatalogiyhtiön. Pidän tätä ehdotusta heikohkosti osuvana heittona, uskoisin nimittäin tämän ruotsalaisen yhtiönkin olevan pikemminkin start up -yrittäjien kuin musiikintekijöiden perustama.

Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén myönsi, että draamatuotannoissa on käytetty runsaastikin katalogimusiikkia ja ulkomaisen tekijöiden säveltämää musiikkia esimerkiksi ohjelmien tunnusmusiikkina. Hänen mukaansa katalogimusiikkia on käytetty tilanteissa, joissa musiikin merkitys on ollut vähäinen. Vilén kertoi, että tulevissa tuotannoissa on tähän tulossa muutos.

”On tulossa tuotantoja, joihin on tilattu kotimaisilta tekijöiltä musiikkia”, Vilén lupasi.

Tämä on tietysti oikea suunta, ja pidän Vilénin tulevaisuudenlupausta tärkeänä. Harmillisena pidän kuitenkin hänen tapaansa arvottaa musiikkia. Vilénin mukaan esimerkiksi virtaavaa vuonoa esittävässä kohdassa musiikin ei tarvitse olla kovinkaan kummoista. Epäselväksi jää tuotannon kokonaislaatunäkökulman vuoksi miksi juuri näin – eikö kyse ole nimenomaan kuvan ja äänen yhdistelmästä, eikö musiikin laadulla olisi tässäkin tärkeä kokonaisuutta kohottava arvo? Ja toiseksi: tekeeköhän kukaan musiikintekijä edes katalogikäyttöön tietoisesti ”ei kovin kummoista” musiikkia?

Gramexin toimitusjohtaja Ilmo Laevuo yleisöstä otti osaa keskusteluun ja kertoi, että ”Gramex on rakentanut kotimaisten äänitteiden katalogia, josta voi saada av-teosten tarvitsemat oikeudet jo julkaistuihin äänitteisiin. Parhaillaan työstetään helppokäyttöistä käyttöliittymää katalogille. Teoston kanssa tehdään hyvää yhteistyötä luodaksemme yhteisen katalogin, josta saa myös musiikintekijöiden ja kustantajien oikeudet. Tästä seuraa uutisia joidenkin kuukausien kuluessa.”

Tämä on tervetullut tieto, ratkaisu olisi siis tältä osin löytymässä julkaistujen äänitteiden osalle, tilausmusiikin osalta ratkaisu on valitettavasti vielä löytymättä.

Keskustelussa käsiteltiin myös kotimaisen musiikin osuutta Ylen valtakunnallisilla radiokanavilla. Tiedot ja näkemykset suhteellisesta osuudesta vaihtelivat Teoston esittämästä 26 %:sta Ylen Helsingin Sanomissa 12.7.2018 kertoman 38 %:n kautta keskustelussa esitettyyn Radio Suomen 53 %:iin. Erot johtunevat laskutavoista ja näkökulmista.

Oma näkemykseni on, että koska Ylellä on suomalaisen kulttuuriperinnön vaalijan rooli (laki Yleisradio Oy:stä), kotimaisen musiikin suhteellinen määrä tulisi olla esitettyjä lukuja suurempi.

Myös kiitoksia tulee Ylelle antaa. Vilma Alina kiitti YleX:n käytäntöä ottaa soittoon paljon uusien kotimaisten, ei vielä niin kovin tunnettujen tekijöiden ja artistien biisejä. Samaa toivoisi tietysti myös ”koko kansan kanavalta” Radio Suomelta, kansalle tulisi tarjota enemmän myös ei-valtavirtaa, musiikkia, josta se ei vielä tiedä pitävänsä.

Kiitos kuuluu myös SuomiLOVE -ohjelmalle, jossa esitetään laadukkaasti suomalaista musiikkia ja tekijöiden nimet tuodaan hienosti esiin kappaleen nimen yhteydessä – eikä vasta lopputeksteissä vaan asianmukaisesti musiikin soidessa.

UMK-aihetta tässä paneelissa ei käsitelty. ; )

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Suomen Musiikintekijöillä on nyt yli 1000 jäsentä

Julkaistu

– Samalla kun olen iloinen ja ylpeä upeasta jäsenmäärästämme, tiedostan kasvuun liittyvän vastuun. Jäsenpalvelujemme ja edunvalvontamme on vastattava koko jäsenistön tarpeita. Kehittämämme mentorointipalvelut onkin otettu hienosti vastaan, toiminnanjohtaja Aku Toivonen sanoo.

Jäsenmäärän kasvu on näkynyt Toivosen työpöydällä myös neuvontapyyntöjen määrän kasvussa.

Olemme havainneet muuttuneessa tekijänoikeusjärjestelmässä lisääntyneen neuvontapalvelun tarpeen. Siihenkin olemme reagoineet: vahvistamme neuvontapalvelujamme ja valmistaudumme olemaan musiikintekijän tukena erilaisissa neuvottelu- ja sopimustilanteissa. Olemme tekijän turva, hän kiteyttää.

Myös Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja Kaija Kärkinen on erittäin tyytyväinen siihen, että musiikintekijät ovat löytäneet yhdistyksen.

– Tuhannen jäsenen rajan ylitys kertoo selvästi, että yhteisöllisyys ja yhteinen edunvalvonta on tässä ajassa aina vain tärkeämpää. Olemme halunneet kuunnella, mitä musiikintekijät meiltä odottavat ja tarvitsevat. Se on kannattanut! Edustamme iältään, sukupuoleltaan ja genreltään monimuotoista ja aktiivista tekijäporukkaa, joka kokee tärkeäksi niin yhteisen tekemisen ja tapaamiset kuin ammatillisen hyvinvoinnin edistämisenkin. Hyvä me!

 

 

 

Mariska ja Risto Asikainen saivat Teosto 90 -tunnustuspalkinnot

Julkaistu

Teosto 90 -tunnustuspalkinnolla haluttiin huomioida kaksi monipuolista, tuotteliasta ja kunnianhimoista musiikintekijää, joiden itselleen ja muille tekemät kappaleet ovat niin laajasti tunnettuja ja pidettyjä, että niiden voi sanoa vaikuttaneen suomalaisten musiikkimakuun jopa pysyvästi.

Palkintojen jakavat luonnehtivat tunnustuksen saajia seuraavasti:

Mariska on sanoittaja, säveltäjä ja artisti, jonka tekemien kappaleiden tyylilajeja ovat tähän mennessä olleet ainakin pop, rock, iskelmä, hip-hop ja punk. Tämän huippulyyrikon tekemiä lauluja ovat laulaneet hänen itsensä lisäksi muun muassa Freeman, Anna Puu, Teflon Brothers, Jari Sillanpää, PMMP, Pate Mustajärvi, Pete Parkkonen, Danny, Kasmir, Paula Koivuniemi, Antti Tuisku, Mira Luoti, Samuli Edelmann ja Jenni Vartiainen.

Risto Asikainen on säveltäjä-sanoittaja ja tuottaja, jonka hengästyttävän laaja tuotanto on menestynyt Suomen lisäksi myös Keski-Euroopassa ja Aasiassa. Kotimaisista artisteista hän on tehnyt biisejä muun muassa Dingolle, Gimmelille, Kaija Koolle, Teflon Brothersille, Kari Tapiolle, Anna Erikssonille, Robinille, Kasmirille, Isac Elliottille, Nylon Beatille ja Mikael Gabrielille.

Lisätietoa voittajista:

Haastattelu Teostory-verkkolehdessä 5.10.: www.teosto.fi/teostory
Haastattelut podcastissa https://savsansov.teosto.fi/

Kuva: Kreetta Järvenpää

Yle-keskustelu Musiikki & Mediassa 5.10.2018

Julkaistu

Suomalaisessa ohjelmatuotannossa käytetään ulkomaista katalogimusiikkia, ja Ylen käyttämän musiikin kotimaisuusaste on liian alhainen. Niillä on suora vaikutus suomalaisen musiikkikulttuurin ja -bisneksen hyvinvointiin ja kehittymiseen.

Ylen strategiassa mainitaan kulttuuriperinnön vaaliminen, yhdenvertaisuus ja kulttuurinen moninaisuus. Toteutuvatko nämä tehtävät?

Aihetta alustaa Yleisradion uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. Alustuksen jälkeen aiheesta keskustelevat Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén, Ylen hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Hanna Kosonen, laulaja, musiikintekijä Vilma Alina, ja keskustelua moderoi Suomen Musiikintekijöiden puheenjohtaja, sanoittaja, laulaja ja näyttelijä Kaija Kärkinen.

 

Tervetuloa!

Lisätiedot

Musiikintekijät voivat nyt tulouttaa tekijänoikeuskorvaukset omalle yhtiölleen – seuraa livestriimi-infoa

Julkaistu

Tekijänoikeuskorvaukset mahdollista tulouttaa omalle yritykselle 1.10. alkaen

Musiikintekijät voivat lokakuun alusta alkaen tulouttaa Teoston maksamat tekijänoikeuskorvaukset omalle yhtiölleen, jolloin tekijänoikeuskorvaukset verotetaan yhtiön elinkeinotulona. Uudistus mahdollistaa sen, että musiikintekijät voivat toimia yrittäjinä vastaavalla tavalla kuin muidenkin alojen toimijat.   

Uudistuksen keskiössä on musiikintekijöiden tarpeisiin räätälöity Verohallinnon ohje, joka on valmisteltu Teoston, valtiovarainministeriön ja Verohallinnon yhteistyönä. Teoston ja Verohallinnon edustajat luovuttivat ohjeen tänään valtiovarainministeri Petteri Orpolle.  

Musiikintekijät voivat ottaa uuden toimintamallin käyttöön 1.10., ja ensimmäiset Teoston kautta maksettavat korvaukset on mahdollista tulouttaa omalle yhtiölleen joulukuun 2018 tilityksessä.

Teosto-tulojen verotus: musiikintekijällä useita vaihtoehtoja

Musiikin tekijäasiakkaanamme sinulla on erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten haluat meidän tilittävän sinulle Teostosta saamiasi korvauksia. Tällä on vaikutusta myös siihen, miten tekijänoikeuskorvauksia käsitellään verotuksessa.

Se, mikä vaihtoehdoista on sinulle sopivin, riippuu siitä, kuinka ammattimaisesti teet musiikkia, kuinka suuren osan kokonaistuloistasi tekijänoikeuskorvaukset muodostavat ja millainen valmius sinulla on pyörittää omaa yritystoimintaa.

Kukin musiikintekijä voi valita itselleen ja omaan tilanteeseensa parhaiten soveltuvan vaihtoehdon – ja tarvittaessa vaihdella toimintamallia tilanteen muuttuessa.

Eri vaihtoehdot tekijänoikeuskorvausten tulouttamiseen ja verotukseen on esitelty alla. Voit tutustua niihin syvällisemmin ja arvioida vaihtoehtojen soveltuvuutta itsellesi Teoston verkkosivuilla.

Veroinfo maanantaina 1.10. klo 17-19: seuraa livestriimiä

Järjestämme maanantaina 1.10. uudesta yhtiömallista infon klo 17-19. Tilaisuus on suunnattu musiikintekijöille, joille ajattelemme uuden yhtiömallin ja yritysmuotoisen toiminnan sopivan erityisen hyvin. Tilaisuuden livestriimiä voi seurata täällä.

Voit tapahtumaa seuratessasi myös lähettää kysymyksiä ja kommentteja asiantuntijoillemme sivustolla olevan chatin kautta.