Sanoittamisessa puhutaan usein tarinoista ja niiden etsimisestä. Saara Törmä (s. 1977) puhuu ideasta, tunteesta ja tunnelmasta.
“Kun meen sessioon, niin mulla on korkeintaan yksi idea. En ole onelinereiden kerääjä. Ideat syntyvät aina hetkessä. Ehkä mä oon liian optimistinen tai sit mä paineistan itseäni sillä tavalla. Saatan kirjoittaa johonkin rytmiin jotain, mitä tulee mieleen. Oon tunnekirjoittaja, en tarinankertoja. Tekstit saattavat näyttää työvaiheessa tosi hatarilta ilman musiikkia. Se voima on musiikin, tekstin ja esityksen yhteisvaikutuksessa. Tunne on se, mikä tulee kaiken yli.”
Vuosien aikana Törmälle on muodostunut oma tapansa tehdä lauluja.
“Mä meen aina päähenkilön nahkoihin. Siinä hetkessä kirjoitan itsestäni, ja onkin joskus raskasta velloa tunteissa. Asiat ja tapahtumat eivät ole suoraan mun elämästä, mutta mä laitan niihin itseäni. Kysymys on empatiasta, siitä näkökulmasta mistä juttu kerrotaan.”
Törmä etsii tunnelmia ja inspiraatiota myös saman henkisistä kappaleista, kuin ne, joita hän on juuri tekemässä.
Laulun kirjoittaminen on prosessi, jossa hän saa parhaimmillaan välitettyä kuulijalle jonkin tunteen, joka on ollut itsellekin epäselvä. Hän miettii harvoin sitä, onko laulaja nainen tai mies. Väliä on ainoastaan henkilöillä ja sillä, miten he tuntevat.
“Etsin näkökulmaa ja mulle homma on aika intuitiivista. Yksittäisestä sanasta tai sanaparista voi tulla tunne, että näin tää menee, tää on nyt tässä. Sitä on vaikea selittää. Ne ovat usein pieniä oivalluksen hetkiä.”
Törmä myöntää olevansa pedantti ja haluaa hioa ja viimeistellä tekstiä kyllästymiseen asti.
Sanoitus on valmis vasta sitten, kun kaikki ylimääräinen on hävinnyt ja teksti on asettunut muotoonsa niin kuin pirunnyrkki. Ulkopuolisille on vaikea selittää, mistä tietää kaikkien palasten olevan kohdallaan tekstissä. Kysymys ei ole rationaalisesta jutusta, vaan tunteesta, johon pitää luottaa.
Törmä myöntää olevansa pedantti ja haluaa hioa ja viimeistellä tekstiä kyllästymiseen asti. Vuosien myötä hän on sisäistänyt sen, että tekstin terävöittämisessä voi olla kyse ihan pienestä asiasta.
Laulun syntyminen huipentuu siihen hetkeen, kun Törmä laulaa demon ensimmäisen kerran.
“Fraseerauksen takia tykkään laulaa demon itse. Oon huomannut, että jos en laula, niin toiset ei välttämättä tajua miten oon sen miettinyt.”
Entä se hetki kun tuntuu, että mitään ei synny? Törmää se ei huolestuta. Hän tietää, että syy löytyy unenpuutteesta, väsymyksestä tai stressistä.
“Mä osaan tuottaa tekstiä suotuisissa olosuhteissa. Jos ei synny, niin pitää muuttaa olosuhteita.”
Törmä houkuttelee tekstiä esiin tekemällä jotain ihan muuta, kuten haravoimalla tai hoitamalla pihaa.
“Yleensä tekstin tekeminen on työlästä ja vaatii itsekuria, mutta itseään ei saa pakottaa äärirajoille. Pitää elää välillä. Kun oon nukkunut, niin teksti syntyy vaivattomammin.”
Aikaisemmin Törmä ahdistui tekemättömistä lauluista, mutta ei enää. Aika on tuonut hänelle oikeanlaista lempeyttä omaa itseään ja jaksamistaan kohtaa. Hänen ei tarvitse olla koko ajan uuden laulun kimpussa.
Törmän neuvo uransa alussa ja tekemisen kanssa tuskailevalle sanoittajalle on selvä: Luota omaan ääneesi.
“Pitää hioa tekstiä ja uskoa omaa ääntä jos se sanoo, että tää ei oo vielä valmis. Kirjoittaja yleensä tietää sen, mutta ei jaksa tai viitsi muuttaa tekstiä. Yhdestä rivistäkin saatetaan pitää kiinni kynsin ja hampain. Ajatellaan, että siinä on sairas vaiva muutella kokonaisuutta. Teksteihin kannattaa aina palata ja niitä kannattaa parannella. Ei saa päästää irti liian aikaisin. Tietysti sitä aina välillä tekee huonon biisin, kaikesta paskasta ei tule timanttia hiomallakaan. Ja jos tekee kaksi biisiä, toinen on parempi.”
Törmän neuvo uransa alussa ja tekemisen kanssa tuskailevalle sanoittajalle on selvä: Luota omaan ääneesi.
Sanoittajat päätyvät alalle usein sattumien kautta. Niin myös Saara Törmä. Työura alkoi isän perustamasta ravintolasta ja johti siihen, että lukion jälkeen restonomin koulutus tuntui luontevalta. Opinnäytetyönä syntynyt kasviskeittokirja kävi hyvin kaupaksi, ja koulusta valmistuttuaan Törmä aloitti Maku-lehden ruokatoimittajana.
Veri veti kuitenkin miettimään laulujen reseptejä.
“Se on ollut aina minä, jos jotain on pitänyt kirjoittaa. Pidemmän tarinan kirjoittaminen on kuitenkin aina tuntunut vaikealta. Musassa kaikki loksahti kohdalleen, koska biisit ovat mulle riittävän pieniä kokonaisuuksia.”
Törmän miehellä Aku Rannilalla. oli bändi, joka teki englanninkielisiä lauluja. Törmää pyydettiin tekemään tekstejä bändille, mutta jo silloin hän ehdotti kielen vaihtamista suomeksi.
“Kaikesta mun on kiittäminen Akua, ilman sitä mä en ois koskaan ruvennut tekemään biisejä.
Mulla on aina ollut vahva tunne siitä tavasta, miten biisejä pitäisi tehdä. Ennen Akua se maailma oli mulle täysin vieras. En tiennyt, että on olemassa ihmisiä, jotka tekevät musiikkia työkseen. Aku vei mut siihen maailmaan.”
Ensimmäinen suomeksi tehty laulu ei sopinut Rannilan bändille ollenkaan, mutta se oli laulu, joka avasi biisintekijäkaksikko Törmä & Rannilalle oven levy-yhtiöihin. Unta-kappale meni Idolsista tutun Katri Ylanderin levylle.
Ensin sanoittaminen tuntui Törmästä vain yhdeltä projektilta muiden joukossa. Äitiysloma kuitenkin sinetöi lopullisesti ratkaisun tehdä lauluja kokopäiväisesti.
“Siinä oli hyvin aikaa keskittyä biisien tekoon, enkä mä sitten enää mennyt takaisin lehteen.”
Ensimmäisistä teksteistään Törmä sai kiperää palautetta. Tekstit olivat tuottajan mielestä sekavia ja kömpelöitä. Tuottaja olisi halunnut irrottaa tekstit ja musiikit toisistaan.
“Mä suutuin ja olin tosi tuohtunut varsinkin siitä, että ne erotellaan ja mun osuus otetaan pois.
En kuitenkaan halunnut olla mitenkään esteenä Akun uralle. Se hyvä puoli siitä palautteesta oli, että mä halusin näyttää enkä voinut enää luovuttaa.”
Musiikkibisnes on muuttumat paljon viime vuosina, ja tekijöitä ja tarjontaa riittää. Törmä ei halua pohtia ja spekuloida liikaa sitä, mitä musiikkibisneksessä ja trendeissä tapahtuu. Hän tekee lauluja omaan tahtiinsa, omalla tavallaan.
“Haluan miettiä omaa musaani ja sitä, tykkäänkö itse siitä mitä teen.”
Törmä luottaa omaan vaistoonsa; siihen mikä laulussa toimii ja mikä ei. Artistille on usein levy-yhtiössä mietitty tietynlainen musiikillinen linja. Se mitä etsitään, kerrotaan ennakkoon tekijöille. Törmän mielestä on hyvä uida myös vastavirtaan ja tehdä jotain odottamatonta. Silloin syntyy uutta.
“Ajattelen, että kaikki liidit on vaan keksittyjä. Voihan sitä itsekin keksiä, mitä pitää tehdä.”
Nopeus ei ole tärkeää, vaan se, että asiat tehdään hyvin.
Biisileirit ja yhteiset sessiot ovat tuoneet laulujen tekemiseen kiireen tuntua, vaikka kiirettä ei ole. Tunne on kuin varkain hiipinyt sekä tekijöihin että levy-yhtiöihin. Törmä vierastaa koko ajatusta, koska rakastaa tekstien hiomista.
“Jossain sessioissa joku saattaa sanoa lopuksi, että eihän tää meinannu millään syntyä. Hommaan oli mennyt muutamia tunteja. Mä saatan miettiä jotain sanaa tai riviä koko päivän. On harhaista kuvitella, että kiireellä syntyy heti hyvää. Tosin deadline saa mut kyllä toimimaan.”
Nopeus ei ole tärkeää, vaan se, että asiat tehdään hyvin.
“Ei kukaan kysy, että kauan tähän meni aikaa.”
Törmä puhuu paljon teksti-ideoista. Niille pitäisi antaa suurempi arvo. Uusia demoja tehdään koko ajan, mutta vanhoihin palataan harvoin. Hänestä vanhoissa demoissa ei ole useinkaan vikaa, vaan ne kaipaavat muokkausta ja terävöittämistä joko melodioiden tai tekstien osalta.
”Demoissa on aina ideoita, joita sanoittaja ei voi heti käyttää uudestaan jossain toisessa laulussa. Ne menevät tavallaan hukkaan, vaikka ne olisivatkin käyttökelpoisia kierrätettyinä.”
“Tuskin rekkakuskikaan lähtee ajamaan autolla rentoutuakseen.”
Vapaalla ollessaan Törmä musisoi lastensa kanssa, mutta ei juurikaan kuuntele musiikkia. Hän haluaa pitää välillä korvansa ja päänsä puhtaana, jotta aivot eivät ala työstää uutta laulua.
“Tuskin rekkakuskikaan lähtee ajamaan autolla rentoutuakseen.”
Törmä katselee luottavaisena eteenpäin. Hän toivoisi itselleen sellaisia projekteja, joista saa itsekin paljon.
“En halua roiskia. Mulla on joskus olo, että teen muiden elämää, enkä omaani. Mä käytän teksteihin omaa sydänvertani ja joskus se on vaikeaa, kun mun laulut eivät kuitenkaan loppuviimein oo mun. En kuitenkaan valita, sillä tää on mahtavaa elämää.”
