Paneelikeskustelun alusti Yleisradion uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. Keskusteluun oli kutsuttu Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén, Ylen hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Hanna Kosonen sekä laulaja ja musiikintekijä Vilma Alina. Keskustelua moderoi Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja, sanoittaja, laulaja ja näyttelijä Kaija Kärkinen.

Alustuksena kuultiin Merja Ylä-Anttilan katsaus nykyiseen mediakenttään. Hän puhui henkeä nostattavasti ja korosti Ylen roolia suomalaisen kulttuurin ylläpitäjänä. Ylä-Anttila myönsi, että ruotsalaisen Epidemic Sound -yhtiön katalogimusiikkia käytetään Ylen draamatuotannossa sen helppokäyttöisyyden ja halpuuden vuoksi. Ylelle on olennaista saada vapaat ja ikuiset käyttöoikeudet tuotantoihinsa.

Suomen Musiikintekijät ovat jo vuosien ajan tuoneet esiin närkästyksenä Ylen katalogimusiikin käyttämisestä. Musiikintekijöiden näkökulmasta Yle ei toteuta tehtäväänsä suomalaisten kulttuurin ylläpitäjänä käyttäessään ruotsalaista katalogimusiikkia osana draamatuotantoaan. Ongelmia on kaksi: moraalisten tekijänoikeuksien näkökulmasta ei riitä, että ohjelman lopputeksteissä lukee säveltäjänä Epidemic Sound; suomalainen mediasäveltäminen näivettyy, jos työtilaisuuksia ei ole.

Kumpikaan edellä mainituista ei ole omiaan vaalimaan ja ylläpitämään tältä osin suomalaista kulttuuriperintöä.

Kummastelen myös, miksi juuri musiikin pitäisi olla niin valtavan halpaa. Musiikki tavoittaa tunnetiloja, kuljettaa muistoja ja on vahva tuki visuaaliselle ilmaisulle. Ollessaan tärkeä osa luovaa sisältöä, tuntuu pahalta, että musiikilla on Ylen draamatuotannossa heittopussin rooli.

Hanna Kosonen kertoi, että Ylen hallintoneuvosto on korostanut kotimaisen sisältöön satsaamista. Sikäli Epidemic Sound -tyyppisen musiikkikatalogin käyttö ei istu hallintoneuvoston ajattelun pirtaan. Katalogihan ei anna tietoa musiikin tekijöistä, ei edes heidän kansalaisuuksistaan.

Hallintoneuvostolla on iso rooli, se päättää Ylen strategiasta sekä talouden ja toiminnan suuntaviivoista.

Merja Ylä-Anttila kannusti alustuksessaan suomalaisia musiikintekijöitä perustamaan Epidemic Soundia vastaavan musiikkikatalogiyhtiön. Pidän tätä ehdotusta heikohkosti osuvana heittona, uskoisin nimittäin tämän ruotsalaisen yhtiönkin olevan pikemminkin start up -yrittäjien kuin musiikintekijöiden perustama.

Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén myönsi, että draamatuotannoissa on käytetty runsaastikin katalogimusiikkia ja ulkomaisen tekijöiden säveltämää musiikkia esimerkiksi ohjelmien tunnusmusiikkina. Hänen mukaansa katalogimusiikkia on käytetty tilanteissa, joissa musiikin merkitys on ollut vähäinen. Vilén kertoi, että tulevissa tuotannoissa on tähän tulossa muutos.

”On tulossa tuotantoja, joihin on tilattu kotimaisilta tekijöiltä musiikkia”, Vilén lupasi.

Tämä on tietysti oikea suunta, ja pidän Vilénin tulevaisuudenlupausta tärkeänä. Harmillisena pidän kuitenkin hänen tapaansa arvottaa musiikkia. Vilénin mukaan esimerkiksi virtaavaa vuonoa esittävässä kohdassa musiikin ei tarvitse olla kovinkaan kummoista. Epäselväksi jää tuotannon kokonaislaatunäkökulman vuoksi miksi juuri näin – eikö kyse ole nimenomaan kuvan ja äänen yhdistelmästä, eikö musiikin laadulla olisi tässäkin tärkeä kokonaisuutta kohottava arvo? Ja toiseksi: tekeeköhän kukaan musiikintekijä edes katalogikäyttöön tietoisesti ”ei kovin kummoista” musiikkia?

Gramexin toimitusjohtaja Ilmo Laevuo yleisöstä otti osaa keskusteluun ja kertoi, että ”Gramex on rakentanut kotimaisten äänitteiden katalogia, josta voi saada av-teosten tarvitsemat oikeudet jo julkaistuihin äänitteisiin. Parhaillaan työstetään helppokäyttöistä käyttöliittymää katalogille. Teoston kanssa tehdään hyvää yhteistyötä luodaksemme yhteisen katalogin, josta saa myös musiikintekijöiden ja kustantajien oikeudet. Tästä seuraa uutisia joidenkin kuukausien kuluessa.”

Tämä on tervetullut tieto, ratkaisu olisi siis tältä osin löytymässä julkaistujen äänitteiden osalle, tilausmusiikin osalta ratkaisu on valitettavasti vielä löytymättä.

Keskustelussa käsiteltiin myös kotimaisen musiikin osuutta Ylen valtakunnallisilla radiokanavilla. Tiedot ja näkemykset suhteellisesta osuudesta vaihtelivat Teoston esittämästä 26 %:sta Ylen Helsingin Sanomissa 12.7.2018 kertoman 38 %:n kautta keskustelussa esitettyyn Radio Suomen 53 %:iin. Erot johtunevat laskutavoista ja näkökulmista.

Oma näkemykseni on, että koska Ylellä on suomalaisen kulttuuriperinnön vaalijan rooli (laki Yleisradio Oy:stä), kotimaisen musiikin suhteellinen määrä tulisi olla esitettyjä lukuja suurempi.

Myös kiitoksia tulee Ylelle antaa. Vilma Alina kiitti YleX:n käytäntöä ottaa soittoon paljon uusien kotimaisten, ei vielä niin kovin tunnettujen tekijöiden ja artistien biisejä. Samaa toivoisi tietysti myös ”koko kansan kanavalta” Radio Suomelta, kansalle tulisi tarjota enemmän myös ei-valtavirtaa, musiikkia, josta se ei vielä tiedä pitävänsä.

Kiitos kuuluu myös SuomiLOVE -ohjelmalle, jossa esitetään laadukkaasti suomalaista musiikkia ja tekijöiden nimet tuodaan hienosti esiin kappaleen nimen yhteydessä – eikä vasta lopputeksteissä vaan asianmukaisesti musiikin soidessa.

UMK-aihetta tässä paneelissa ei käsitelty. ; )

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät