Sanattoman musiikin tarinat

Julkaistu 19.9.2013

Laulutekstien tekijänä olen usein pohtinut, miten säveltäjät kokevat instrumentaalimusiikin. Millaisen tarinan musiikki kertoo silloin, kun siinä ei ole laulua, sanoja? Entä kumpi mahtoi olla ensin: laulu vai musiikki?

Suomen Akatemian tutkijatohtori Olli Heikkisen mielestä ensimmäistä musiikkia oli todennäköisesti laulu, eli laulaen esitettiin loitsuja ja värssyjä. Tutkijana hän haluaa kuitenkin korostaa, että mitään täysin varmaa asiasta ei pysty sanomaan. Musiikin syntymisestä on kirjoitettu paljon, mutta pohdinnat perustuvat puhtaasti spekulaatioon.

Heikkisen mukaan musiikkiin on liitetty paljon assosiaatioita, joita ihmiset ymmärtävät laajalti. Ainakin kaikki länsimaiset ihmiset tunnistavat, mitä ovat korkeat ja matalat äänet. Musiikki ja laulu eivät todennäköisesti ole alun alkaenkaan harhailleet toisistaan erillään, vaan ne ovat olleet yhdessä syntymästään asti.

Alla tutustutaan kolmeen sanattoman musiikin tekijään. Puheenvuoron saavat elvisläiset säveltäjät Veli-Matti Halkosalmi, Milla Viljamaa ja Ilkka Niemeläinen.

Lasse Wikman

Veli-Matti Hakosalmi

– En ole ehkä omimmillani kuvaillessani musiikin tarinaa sanallisesti. Usein näen musiikin hyvin elokuvallisesti, joko sarjana kuvia tai filminpätkinä. Musiikilla ei myöskään ole yhtä tarinaa, vaan niitä on monenlaisia. Samalla biisillä voi olla eri päivinä erilainen tarina. Näin pohtii monen tyylilajin säveltäjä, sovittaja ja muusikko Veli-Matti ”Vellu” Halkosalmi.

– En osaa sanoa missä musiikissa olen omimmillani. Tarvitsen sanallisen musiikin tekemiseen sanoittajakumppania. Nautin kyllä kovasti laulujen kirjoittamisesta tekstiin. Olen tyypillisesti sellainen, että tykkään vaihtaa tyylilajia kun siltä tuntuu.

Oman orkesterinsa kapu

Musiikki vei Halkosalmen mukanaan jo lapsena. Hänen ensimmäinen soittimensa oli klarinetti, 9-vuotiaana. Siitä hetkestä alkaen vauhti vain kiihtyi, ja Halkosalmi löysi kornetin ja alttotorven kautta pasuunan. Se oli hänen pääinstrumenttinsa monta vuotta. Aikuisuus nosti päätään ja toi Halkosalmen elämään sähkökitaran ja rockin. Pelimannihommat eli tanssikeikat hän aloitti heti, kun taidot riittivät siihen.

– Opiskelin itsekseni kitaransoittoa koko lukioajan, soitin lähinnä rockia ja bluesia. Armeijan jälkeen menin Ogeliin eli Pop & Jazz Konservatorioon vuonna 1991. Opiskelun aikana huomasin, että musiikin kirjoittaminen kiinnostaa yhtä paljon kuin soittaminen. Perustin monta bändiä opiskeluaikoina ja tein lähes kaikki biisit itse. Elin freelancermuusikkona, kirjoitin ja opetin, kunnes vuosituhannen lopulla Janne Murto tarjosi vakituista työtä Ogelista. Keskityin opettamiseen, kirjoittamiseen ja lastenhoitoon.

Vuonna 2008 Halkosalmi jätti opetustyön ja on siitä asti ollut päätoimisesti musiikin kirjoittaja: sovittaja ja säveltäjä. Hän tekee myös yksittäisiä soitto- ja kapukeikkoja.

Monta esikuvaa

Halkosalmella on paljon esikuvia. Nuorempana hän olisi heti sanonut pitkän liudan nimiä, mutta kokemus on opettanut, että tiettyjä nimiä on vaikea nostaa esiin, koska oppia on tullut niin monilta. Rytmimusiikissa iso esikuva on Quincy Jones. Kirjoittajista hän mainitsee Quincyn lisäksi useita nimiä: Vince Mendoza, Nelson Riddle, Gil Evans, Sammy Nestico ja Maria Schneider. Klassikkosäveltäjistä Halkosalmen listalle nousevat pienen miettimisen jälkeen Palestrina, Gesualdo, William Byrd, Bachia, Ravel, Debussy, Stravinsky, Arvo Pärt, E-P Salonen ja Rautavaara. Halkosalmi harmittelee heti perään, että hän varmasti unohti monta nimeä. Esikuvat ja innoittajat antavat kuvan Halkosalmen laaja-alaisuudesta. Hänestä huokuu rakkaus musiikkia ja omaa tekemistä kohtaan.

– Yksi iso esikuva monella tapaa on Jukka Perko. Pidän hänen soitostaan todella paljon. Hän osaa olla tinkimätön oman tekemisensä kanssa ilman, että rusikoi muita rinnalla kulkijoita. Ihailen sitä.

Oma pitkäaikainen opettajani Kaj Backlund opetti minulle, että on pyrittävä kirjoittajana koko ajan paremmaksi ja oltava avoimena asioille. Sitten vielä Angus Young (AC/DC), joka uskaltaa tehdä omaa juttuaan satanen lasissa, vaikka se ei olisi muodissa juuri sillä hetkellä.

Ravintoketjun alapäässä

Halkosalmi on huomannut, että yksinomaan kirjoittamisella eläminen on samanlaista kuin freelancermuusikkona, tai jopa tiukempaa. Hän tekee itse kaikkea mahdollista, jotta pysyisi leivän syrjässä kiinni.

– Luin Quincy Jonesin elämänkerran, jossa hän totesi, että kirjoittajat ovat musiikin ravintoketjun alimmalla askelmalla. Michael Abene, joka on WDR Big Bandin ylikapellimestari ja pitkän linjan jazz-sovittaja, mietti, että Euroopan yleisradiobändit ovat ainoat markkinat, missä meidän tyylisille kirjoittajille on enää elinolosuhteita. Muualta kirjoitusliksan saaminen on jo kiven alla.

Johtopäätös on, että partituurimusiikin tekijöiden ajat ovat koventuneet.

Halkosalmen luovuus on välillä pinnalla ja joskus sumun peitossa, tilanne vaihtelee joka päivä.

– Joskus tuntuu kuin vettä kivestä vääntäisi, joskus biisi tulee kuin aivastus, ihan itsestään ja äkkiä. Pitkällä aikavälillä näyttää olevan niin, että olen saanut aikaiseksi uusia biisejä. Joten suhtaudun luottavaisesti huomiseen.

Omaa osaamistaan Halkosalmi aikoo laajentaa. Hän on syksyllä menossa Atso Almilan kapellimestarikursseille, omien sanojensa mukaan viuhtomaan.

Tapaus Quincy Jones

Quincy Jones -tribuuttikonsertit ovat työllistäneet Halkosalmea kevään 2013 aikana, ja niiden myötä hän on saanut olla yhteydessä isoon esikuvaansa.

– Tapahtui sellainen uskomaton juttu, että Quincy itse soitti minulle pari kertaa. Hän oli kuullut John Claytonin kautta, että olen transkribaamassa hänen vanhoja big band -biisejään. En ollut löytänyt alkuperäisiä mistään. Toisen puhelun aikana hän istui omassa holvissaan etsimässä niitä vanhoja partituureja, ja tuotti samalla minunkin biisilistaa hieman. Sain häneltä viisi alkuperäistä 1959-vuoden Quincy Jones Orchestran keikka-arria. Saan esittää niitä big bandien kanssa omien transkriptioideni lisäksi. Olen ollut aika kovasti fiiliksissä, koska olen fanittanut Quincyn vuosien 1956–1963 big band -tuotantoja jo kohta 20 vuotta, Halkosalmi hymyilee.

Pitkät päivät ja lennokit

Monipuolinen tekeminen ja kokonaiskäsitystä vaativat jutut ovat Halkosalmen sydäntä lähellä. Hän kirjoittaa, johtaa ja soittaa. Jokaisen tekijän paras ja pahin kaveri, deadline, häiritsee myös Halkosalmen projekteja. Tiukat deadlinet ja itsekritiikki tekevät päivistä joskus pitkiä.

Musiikin vastapainona Halkosalmella on intohimo, joka vie ajatukset pois työstä: Lennokit ja lentävät vehkeet ovat kiehtoneet Halkosalmea jo pikkupojasta asti. Hän väittää, että törsäisi kaikki rahansa ilmailuun tavalla tai toisella, jos olisi rikas.

Milla Viljamaa

Sanallisen ja sanattoman musiikin suhde on kuin elokuvan ja kirjan suhde. Elokuvassa tarina on piirretty valmiimmaksi, kirjaa lukiessa mielikuvan voi muodostaa kokonaan omassa päässään.

– Olen visuaalinen ihminen, jolle sanaton musiikki on tarinoita, joissa on useasti liikkeen tai kuvan kautta tulleita mielikuvia. Näen musiikillisten tarinoiden tilanteet verkkokalvoillani ja aistin tilanteeseen liittyvät tunteet. Olen säveltänyt kappaleita, joiden lähtökohta on ollut esimerkiksi hauen uintiliike tai ankkojen pyrstöjen keinunta. Joskus lähtöajatuksena on ollut joku pidempi tarina päähenkilöiden normaalista arjesta. Tai satujen ja fantasian puolelta, kertoo Milla Viljamaa.

Hän miettii, että instrumentaalimusiikki vaatii kuulijalta paljon omaa mielikuvitusta.

– Varmaan siksi listoilla ei juuri instrumentaalimusiikkia näy. Tekstit ja ihmisäänet ovat voimakkaita, ja niitä voi lähestyä ehkä helpommin kuin instrumentaalimusiikkia. Erilainen musiikki toimii eri tarkoituksissa ja vaikuttaa eri tasoilla.

– Olen pyrkinyt säveltämään instrumentaalimusiikkia, joka kertoo tarinoita. Olen usein laittanut pienet tekstit kappaleista levyn kanteen, jotta saisin avattua ajatuksiani kappaleiden taustoista. Tekstit on kirjoitettu niin, että ne jättävät tilaa jokaisen omille mielikuville ja kokemuksille.

Kipinä kansanmusiikkiin

Keravan musiikkiopistosta se kaikki alkoi. Opettaja antoi oppilaiden tehdä omia kappaleitaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Se sytytti kipinän, joka ei sammunutkaan. Milla oli silloin viisivuotias ja soitti pianoa. Kun hän yläasteikäisenä osallistui ystäviensä kanssa Kaustisen Näppäri-kurssille, tuli klassisen musiikin rinnalle kansanmusiikki. Eikä mennyt aikaakaan, kun ystävykset perustivat kansanmusiikkiyhtyeen. Yhteissoitto oli reagoivaa, ja se tuntui sielussa asti.

Yhteissoitto sekä oman musiikin tekeminen ja sovittaminen olivat suurimmat syyt siihen, että Viljamaasta tuli muusikko.

– Kaipasin sitä, että musiikkiin saa vaikuttaa. Se vapaus puuttui klassisen musiikin soittamisesta silloin. Lukioikäisenä tuntui luontevalta hakea Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle nuorisokoulutukseen.

Monta rautaa tulessa

Viljamaa on työskennellyt säveltäjänä, sovittajana ja muusikkona. Hän on ollut myös mukana sirkus-, tanssi-, ooppera- ja teatteriproduktioissa sekä erilaisissa konserteissa.

– Ideoin ja valmistin kaksi omaan musiikkiini perustuvaa visuaalista konserttia 2000-luvulla. Tein yhteistyötä videotaiteilijoiden, tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa. Näiden ohella olen toiminut muusikkona ja säveltäjänä noin kuudessa yhtyeessä. Viime vuonna keikkailin aktiivisesti Lauri Tähkän kokoonpanossa.

Viime keväänä Viljamaa viimeisteli balettiseikkailua, joka tulee syksyllä Tapiola Sinfoniettan ohjelmistoon.

– Se oli luonteva sävellyksellinen haaste, jota kaipasin ja tarvitsin. Yhtyeet toimivat periodiluonteisesti, siksi väliin saa mahtumaan monenlaisia projekteja.

Tänä kesänä hän keikkailee Saaga Ensemblen kanssa, joka julkaisi juuri ensimmäisen levynsä Polku, ja valmistelee lisäksi uutta ohjelmistoa Hereä-yhtyeessä. Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola puolestaan julkaisee kolmannen levynsä syksyllä, ja sen tiimoilta tehdään myös työryhmän kanssa esitys Espooseen.

– Sävellän musiikkia videoinstallaatioon, jossa tanssi ja animaatio kohtaavat.

Yllätyksellisyys kiehtoo

Alan monipuolisuus ja yllätyksellisyys kiehtovat Viljamaata. Työpäivät ja produktiot ovat harvoin samanlaisia, ja se motivoi. Erityisen antoisa ja aina yhtä kiehtova hetki on se, kun sävellystyö, produktio tai levy saadaan valmiiksi. Viljamaa kokee työn raskaimmaksi puoleksi matkustamisen ja sen, että työasiat ovat mielessä miltei kellon ympäri. Hän on myös huomannut, että ala muuttuu koko ajan.

– Yksi suuri konkreettinen muutos on levyjen julkaisussa. Levy-yhtiöillä ei ole enää mahdollisuuksia julkaista kokeellisempia ja marginaalisempia levyjä. Siksi niitä tuotetaan paljon omakustanteina, mikä on hienoa. Olisi sääli, jos levyt jäisivät kokonaan tekemättä.

Koulutus kantaa hedelmää

Viime vuosina suomalainen kansanmusiikki on ollut paljon esillä, varsinkin maailmalla. Yleisöä ja menestystä on riittänyt.

– Kansanmusiikin koulutuksessa tärkeänä asiana on pidetty persoonakohtaista muusikkoutta. Kaikista ei kouluteta samanlaisia soittajia, vaan omat kiinnostuksen kohteet saavat vaikuttaa siihen mitä opiskellaan. Kansanmusiikille kuuluu mielestäni hyvää. Koulutusta kehitetään koko ajan ja se on elävää. On ollut mahtavaa nähdä miten upeita tuloksia sillä on saavutettu. Kansanmuusikoissa riittää soittajia, jotka ovat taitavia traditionaalisten tyylien tuntijoita, tai vastavuoroisesti uusien kokeilujen tekijöitä ja tyylisuuntien luojia. Minulle kansanmuusikko edustaa tällä hetkellä asennetta ja tiettyä suhtautumista siihen, miten musiikkia käsitellään, sovitetaan ja soitetaan.

Tekemällä löytää

Tärkeimmät luonnonvarat tekijälle ovat luovuus ja inspiraatio. Niiden määrä vaihtelee ja niiden ehtymistä moni pelkää. Viljamaa ei pelkää, vaan miettii tulevaisuutta luottavaisena.

– Yksi luovuuden sytytysaine on inspiraatio, jota saa muiden luovasta taiteesta. Kyse voi olla mistä tahansa. Kun on uupunut ja ylikierroksilla, on luovuudesta kiinni pitäminen vaikeaa, muttei mahdotonta. En jää koskaan odottamaan inspiraatiota tai täydellistä tilaa, koska uusia asioita löytää vain tekemällä. Suurin osa säveltämisestä on luovan ajatuksen muovaamista ja työstämistä. Aion haastaa itseäni musiikin ja esiintymisen eri osa-alueilla. En halua urautua tekemään vain asioita, jotka osaan jo hyvin ja joista en opi mitään.

Musiikintekijän ja muusikon voi olla vaikea erottaa vapaa-aikaa ja työtä toisistaan, koska ammatti on lähes poikkeuksetta alkanut harrastuksesta. Jääkö ympäri maailmaa kiertävälle muusikolle ja tekijälle aikaa muuhun?

– Liikunta on parasta vastapainoa säveltämiselle, soittamiselle ja esiintymiselle. Joogaan ja lenkkeilen, että saan ajatukset välillä muualle, koska työasiat harvoin jäävät työpaikalle.

Ilkka Niemeläinen

Ilkka Niemeläiselle musiikki on aina tarina, joka kuvaa tapahtuman suhdetta aikaan. Musiikilla voi kertoa useampia tarinoita yhtäaikaisesti.

– Musiikilla on etenemislogiikka. Tarina voi olla se, että prosessi etenee sattumanvaraisesti, tai se voi yhtälailla edetä valmisteltuina ja rakennettuina siirtyminä osasta toiseen. Orkestraatiosta voi tehdä monitasoisen, itsenäisiä elementtejä sisältävän polyfonisen kudoksen, joka samaan aikaan kuulostaa täydellisesti yhteensopivalta rakennelmalta. Lisäksi rakennelmassa on mahdollista hienovaraisesti säätää eri elementtien balansseja. Niitä voi verhota ja niistä voi vihjailla, ennen kuin kuulija edes tajuaa niiden merkitystä.

Niemeläinen sanoo, että samaa teosta jaksaa parhaimmillaan kuunnella vuodesta toiseen, koska siitä paljastuu aina uusia näkökulmia.

– Koskaan ei voi tarkasti tietää, mitä tunnelmia ja tunteita musiikin kuuntelija löytää uudesta teoksesta. Siksi musiikin tekeminen ja kuunteleminen on mielenkiintoista puuhaa. Luvassa on aina yllätyksiä ja jokaiselle henkilökohtaisen tarina.

Tutkimusmatkalla

Ilkka Niemeläinen kiinnostui musiikista jo kansakoulun laulutunneilla. Meistä jokainen tietää, että siellä voi tapahtua myös päinvastoin. Niemeläistä kiehtoi pianonsoitto, mutta pianot olivat kalliita, joten hänen oli tyytyminen nokkahuiluun ja melodikaan. Kun hän sai ensimmäisen kitaransa, vanerilandolan, ei mikään ollut enää niin kuin ennen.

Sen ajan suosikkiartistien kautta kiinnostus kääntyi nopeasti progressiiviseen rockiin ja jazzin eri muotoihin. Nuorukaiselle oli jo melko aikaisessa vaiheessa selvää, että musiikista tulee ammatti. Kuusitoistavuotiaana Niemeläinen aloitti musiikkiopinnot Helsingin konservatoriossa. Hänen oma ammattilaisuutensa alkoi, kun Wasama Quartet perustettiin 1975.

– Wasaman aikoihin päällimmäinen mielenkiinto kohdistui itämaisen musiikin elementtien tuomiseen länsimaiseen musiikkikäsitykseen. Myös proge ja jazzin eri muodot, erityisesti modaalinen improvisaatio ja freejazz, kiinnostivat. Samoihin aikoihin minuun tekivät vahvan vaikutuksen myös elektronisesti tuotetut äänet ja musiikki. Se ja teknologian kehitys ovat vaikuttaneet paljon uraani.

Myöhemmin Niemeläinen perusti Instinct-yhtyeen, joka oli jo lähempänä elektronista ääntä, eli vahvasti kallellaan fuusiojazzin suuntaan.

– Tosin käytin sävellyksissä myös konserttimusiikin keinovaroista paremmin tunnettuja metodeja, eli sarjallisen musiikin tekemiseen kehitettyjä matriiseja.

Pandoran lipas avautuu

Niemeläisen rauhallisen olemuksen takaa huokuu innostus, joka tarttuu. Puheissa vilahtavat luontevasti tekninen sanasto ja musiikkitermit. Ne ovat kulkeneet vuosien ajan käsi kädessä hänen mukanaan; aina siitä saakka kun midi-sekvensserit yleistyivät ja syntetisaattoreiden hinnat laskivat kukkarolle sopiviksi.

– Halusin rakentaa hybridikoneiston, jossa elektronisen orkesterin saattoi kasvattaa miten massiiviseksi tahansa, ja yhdistää siihen aina tarvittava määrä eläviä muusikoita solisteiksi. Samalla kasvoi into yhdistää tämä elektroninen Pandoran lipas suurempiin orkestereihin, ja tehdä musiikkia perinteisemmille, paremmin klassisesta musiikista tutuille soitinkokoonpanoille.

Vuosituhannen viimeinen radioproduktio tehtiinkin Avantin kamarimusiikkikokoonpanon kanssa (Ktema Eis, 3-osainen teos kamariorkesterille, elektroniselle orkesterille, ääniefekteille ja solisteille, Radio Mafian tuotantoa, 1995).

Omaleimaiset tuotannot

Isojen produktioiden aika koitti, kun Niemeläinen oli Espoon taide- ja tietotekniikkasäätiön keskuksen Cartesin tuotannoissa mukana. Hän työskenteli siellä säveltäjänä ja tuotantovastaavana kymmenisen vuotta. Sinä aikana hän pääsi tekemään hybriditeoksia mm. Sibelius-Akatemian orkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Dominanten ja Tapiolan kuoron kanssa. Silloin syntyi idea liikkeillä ja eleillä ohjattavista anturipohjaisista soittimista. Tekniikan kehityksen myötä projektit kasvoivat ja niihin tuli lisää elementtejä.

Produktioiden koko ja mitta jatkoivat kasvuaan. Viimeisin suurtuotanto ENERGO oli esillä osana Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011.

– Siinä kohtasivat rytmimusiikki, moderni konserttimusiikki, elektroniset elementit ja improvisaatio. Esityskoneiston muodostivat ihmisäänet, akustiset ja elektroniset instrumentit, virtuaaliset videolavasteet sekä liiketunnistimin varustetut instrumentit. Vaikka projektit ovat kasvaneet suuriksi ja samalla kalliiksi toteuttaa, ei suuri koneisto sinänsä ole ollut päämäärä. Oleellista on edelleenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen uusien asioiden löytämisen ilo. Kaiken kaikkiaan on ollut todella hienoa, että olen saanut tehdä nämä viimeiset nelisenkymmentä vuotta omanlaisiani produktioita, ja esittää niitä erilaisilla estradeilla, Niemeläinen pohtii.

Taiteesta viihdepalvelua?

Tekijöiden kanssa keskusteltaessa nousee usein esiin rahoitus ja sen etsiminen. Varsinkin valtavirran ulkopuolelta tulevien tekijöiden on usein perusteltava tarkkaan projektinsa ja haettava siihen rahoitus. Prosessit ovat kuluttavia ja raskaita. Ne syövät paljon sitä energiaa, jota tekijät tahtoisivat kohdistaa itse projekteihin.

Niemeläinenkin myöntää, että rahoituskuviot tuntuvat vuosi vuodelta aina vain raskaammilta. Samalla hän miettii sitä, miten ala on ollut muutoksen kourissa viime vuosina.

– Välineet ovat muuttuneet. Jos haluaa hallita isompia kokonaisuuksia, osaamisen täytyy olla paljon laaja-alaisempaa kuin ennen. Kilpailu on kovempaa, ja toisaalta mahdollisuuksia on enemmän. Suvaitsevaisuus on kasvanut, mutta marginaalisen taiteen toimintaedellytykset ovat heikentyneet, koska Suomesta on tullut kalliimpi paikka elää. Taide on integroitunut entistä enemmän osaksi elinkeinoelämää, esiintyjiä brändätään ja sisältöjä tehdään kysynnän mukaan. Sisältö keskinkertaistuu ja taiteen tekeminen muuttuu viihdepalveluksi. Taiteen tuloksien mittaamista kehitetään, sen merkitystä arvotetaan taloudellisin perustein ja olemassaoloa perustellaan pääasiassa pragmaattisilla argumenteilla. Taide itseisarvona on entistä vieraampi käsite.

Luovuus pulppuaa

Niemeläinen on sielultaan etsijä. Uusien, mielenkiintoisten asioiden löytäminen sekä työskentely eri alojen asiantuntijoiden, muusikoiden ja esiintyjien kanssa pitävät hänet liikkeellä.

Niemeläinen pitää päänsä kunnossa liikkumalla aktiivisesti ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti ja rauhallisesti. Ideoita tulee tasaisena virtana.

– En ole ainakaan itse huomannut luovuudessa vielä mitään ehtymisen merkkejä. Täytynee muistaa pyytää kavereita huomauttamaan asiasta, jos myötähäpeä alkaa olla sietämätön. Sen toki olen iän karttumisen myötä huomannut, että olisi kiva tehdä asioita rauhallisemmin, varata riittävästi aikaa produktioiden tekemiseen, ja keskittyä vain muutamaan asiaan kerrallaan. Tässä hommassa tulee helposti nälkä, jos ei samaan aikaan suunnittele ja myy seuraavaa projektia, vaikka edellistä on vielä kovaa vauhtia tekemässä.

Tekstit: Lasse Wikman

Kuvat: Markku Mattila

Mikki Kauste flirttailee iskelmän kanssa

Julkaistu 19.9.2013

– Yllättävän hyvinhän nää menee. Meitä kyllä jännittää, koska yleisö on selvinpäin, kuuntelee ja vielä taputtaakin, Mikki Kauste virnuilee.

Ollaan Elvisin järjestämällä Tekosyy-klubilla, Cafe Pirittassa, toukokuisessa Helsingissä. Äskettäin julkaistun Lintumiehen laulutsoivat Mikin pianon ja kitaran sekä Kalle Chydeniuksenkontrabasson ja stemmalaulun siivittäminä. Heikki Salo jututtaa, kuten Tekosyy-klubin tapoihin kuuluu, ja Mikki kertoo aloittelevan artistin arjesta.

– Bändillä kiertäminen ei ole vielä realistista, mutta Kallen kanssa kierretään duona perähikiällä. Ja jos musa menee läpi Mellunkylän metroaseman karaokebaarissa, niin silloin tiedän, että olen oikeilla jäljillä.

Soololevy oli tavallaan pitkän kypsyttelyn tulos. Siinä on biisejä kolmen, neljän viime vuoden ajalta. Sellaisia biisejä, jotka ovat ihan jotain muuta kuin Egotrippi-kamaa, ja liian läheisiä annettavaksi muille laulajille.

– Huomasin jossain vaiheessa, että mulla alkoi olla levyllinen ja ylikin biisejä, jotka pyörii saman punaisen langan ympärillä.

Ja se lanka on?

– Populaarimusiikki, jota on laajennettu iskelmän, chansonin, italoiskelmän, americanan ja Meksikon suuntaan.

Lintumies on Mikki Kausteen omatekemä sovituksia ja tuotantoa myöten. Demokraattisten bändivuosien jälkeen hän on antanut itselleen luvan olla ”miellyttävä despootti”, joka on kirjoittanut, sovittanut ja tuottanut biisit. Soittajille hän on vienyt GarageBandilla tekemänsä demot, joissa on vimosenpäälle valmiit sovitukset. Joskus ohjeistus on sisältänyt myös nuotit.

– Sähkökitarat olen jättänyt tietoisesti eri rooliin kuin mitä esimerkiksi Egotripissä on. Ja sähköbasson sijaan levyllä soi kontrabasso. Kaikki tämä on muuttanut saundikuvaa merkittävällä tavalla, ja tekemisen estetiikka on nyt ihan erilainen. Lintumiehen biiseissä herkutellaan vaikutteilla, joita ei voi hyödyntää perinteisemmässä poprockissa.

Rec&play-valmiudessa

Mikki Kauste on jo lapsena pysähtynyt kuuntelemaan aina, kun jossain soi. Ja niin hän tekee edelleen. Lause jää kesken, kun kahvilahälyn seasta kuuluu kiinnostava biisi. Pitää pohtia, mikä biisi ja kuka esittää ja minä vuonna. Ihan aina vastausta ei löydy, ja silloin otetaan avuksi musiikintunnistusohjelma Shazam (shazam.com).

– Se on ihan mahtava, suosittelen kaikille lehden lukijoille! Ohjelma tunnistaa kappaleen muutamassa sekunnissa, ihan mistä tahansa kajareista soitettuna. Siellä on mieletön biisien arkistopankki. Shazamin avulla olen löytänyt monta uutta mielenkiintoista artistia, Mikki innostuu.

Vaikka kotona ei musiikkia juuri kuunneltu, pikku-Mikki vahtasi radiosta Tapani Ripatin rockradiota ja muita musiikkiohjelmia. Kun vähänkin mielenkiintoista musiikkia kuului, sormet olivat kasettisoittimella rec&play -valmiudessa.

Mikki kertoo perineensä musikaalisuutensa äidin suvun puolelta: ukki oli musikaalinen ja soitti venäläisiä kieli-instrumentteja. Mikki on kuitenkin suvun ainoa musikantti, jolle musiikki on ollut elämäntapa lapsesta saakka. Häntä patistettiin musiikkiluokille, mutta Kulosaaren kiinteä kaveripiiri oli niin tärkeä, ettei halunnut luopua siitä.

– Olin mammanpoika, enkä halunnut tehdä tuollaisia ratkaisuja, vaikka kaikki musamaikkoja myöten siihen usuttivat. En vain uskaltanut. Samasta syystä kieltäydyin myös Cantores Minoreksesta.

Klassista pianoa Mikki soitti musiikkiopistossa pitkään, ja sieltä on peräisin tekninen osaaminen, jolla soinnut ja sävellykset löytyvät. Mutta musiikkiopisto oli lannistava paikka.

– Opetuksessa edettiin tiukkojen raamien mukaan, ja jos niistä jäi jälkeen, sai karttakepillä sormille -tyylisen kohtelun. Sellaista se oli 70-luvulla. Sehän on omiaan tappamaan lapsesta musiikillisen innostuksen. Onneksi oli rock’n’ roll.

– Ensimmäinen artisti, jota olen koskaan idoloinut, on Elvis Presley ja sitä kautta Gene Vincent sekä Eddie Cochran, jopaRickie Nelson. Ihan lapsena musadiggailuni lähti sieltä, tai ehkä Stray Catsista. Olen haalinut musiikkia niin kauan kuin muistan, ja nuorena kulutin tosi paljon aikaa musiikin etsimiseen, koska sitä ei ollut kovin helposti saatavilla. Sitten tuli 1980-luku ja Music Televisionin musiikkivideot. Maailmani muuttui.

Kasarihitit kolahtavat edelleen.

– Ne kuulostaa ihanilta! Oikeesti! Mikä tahansa 80-luvun biisi on sävellyksenä ihan eri tasoa kuin noi tän päivän pulputukset.

Isot melodiat

Mikki Kausteen kaikkein suurimmat musiikilliset innoittajat löytyvät vuosikymmenten takaa. Heitä ovat mm. Dusty Springfield, Burt Bacharach, säveltäjä-sanoittajakaksikkoRichard Rodgers ja Lorenz Hart. Ehkä kaikkein läheisin tuon ajan tulkeista on Chet Baker, jonka soundista ja soinnista Kauste sanoo ammentavansa erittäin paljon.

– Populaarimusiikin kenttä ja historia on kaluttu kohtalaisen hyvin tässä vuosien varrella. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän tutustunut jazziin sekä isoon eteeriseen popmusaan. Ihailen läpisävellettyjä suuria kappaleita ja kuuntelen mielelläni isoa, jopa pompöösiä musiikkia, joka on hienosti laulettua.

– Melodiavetoisuus on 1940-, 50-, 60- ja jopa 70-luvun musiikin hyvä puoli. Melodia vei kappaletta, toki tekstitkin. Etsin musiikkia, jota on kiva laulaa mukana. Aika usein puran kappaleet melodioihin ja sointuihin ja analysoin ne päässäni. Ennen kaikkea toki tykkään vain nauttia musasta.

Nykypäivän poppis ei kolahda ollenkaan samalla tavalla; se on purettavissa atomeiksi hyvin nopeasti. Vanha, jopa orkestroitu musiikki on mielekkäämpää maastoa. Sointia ja sointuja on enemmän.

Puhekielinen tekstittäjä

Kauppatorille pääsee kyllä /

mutta vain jos osaa uida

(Egotrippi: Kauppatori)

Hyvästi naiset jos tahdotte tietää /

tää on vain puhdasta matematiikkaa

(Egotrippi: Hyvästi naiset)

– Noissa Egotripin teksteissä ei ole riimin häivääkään, mutta laulettuna ne kuulostaa riimiparilta. Epäriimeistä tulee usein yllättäin riimejä keskenään, kun ne osaa painottaa ja rytmittää oikein. Käytän tällaisia hyvin paljon, Kauste kertoo.

Hän on puhekielinen tekstittäjä, koska kokee, että lauluista tulee henkilökohtaisempia, kun teksti ei ole vimosenpäälle riimitettyä.

– Etsin tilanteita ja tunteita. En osaa rakentaa tarinaa, vaan kappale liittyy tunnetilaan, asiaan tai paikkaan. Sen ympärille kasaan tunnelman. Paikasta A paikkaan B kulkevan tekstin tekeminen ei ole vahvuuksiani, vaan jonkinlainen abstraktimpi ajattelutapa, jota täydentävät pienet yksityiskohdat. Tykkään kyllä tosi paljon esimerkiksi Kärki-Helismaa-parivaljakon biiseistä, mutta itse en koskaan pystyisi tekemään tarkkaa riimittelyä.

Soololevyllään Mikki on riimitellyt, koska sen musiikki linkittyy aikakauteen, jossa riimejä käytettiin. Myös romantiikkaa on Lintumies-levyn biiseissä enemmän kuin Egotripin biiseissä.

– Esimerkiksi biisissä Turmio pyörin Olavi Virta ja Toivo Kärki -tyyppisen ajattelun ympärillä. Olen kuitenkin yrittänyt tuoda tekstiä kuitenkin tähän päivään, ettei se menisi pastissiksi. Turmioon sanana vanhanaikainen, ja teksti on tavallaan vanhanaikainen. Tää biisi kuvaa hyvin koko levyn tyyliä, joka flirttailee iskelmän kanssa.

Ensin Mikki Kausteella oli old school -ajatus siitä, että soololevy syntyisi yhdessä tekstittäjien kanssa. Hänen roolinsa olisi säveltää, sovittaa ja tuottaa. Hän pyysikin eri sanoittajilta tekstejä, mutta ei saanut sitä, mitä oli odottanut.

– Sen sijaan, että tekstittäjät olisivat laittaneet omaa henkilökohtaista minäänsä teksteihin, he ilmeisesti miettivät, että minkälaista minä ehkä haluaisin laulaa. Tekstit eivät vastanneet sitä mielikuvaa, joka minulla oli kirjoittajista.

Niinpä Mikki päätti kirjoittaa tekstit itse, ja siitä tulikin levyntekoon ylimääräinen puolen vuoden prosessi. Lintumiehennimibiisin toinen tekstintekijä on Matti Johannes Koivu.Rospuuton Mikki sanoitti yhdessä Heimo Hatakan kanssa, samoinRakkauden roinaa -biisin, jonka on aiemmin julkaissut Anne Mattila. Muut soololevyn biisit ovat kokonaan Mikin käsialaa.

– Tekstittäminen tuntuu muuttuvan hankalammaksi, mitä enemmän ikää tulee. Pitää löytää konkreettisia asioita, mistä voi laulaa. Pääosin sävellys syntyy ensin, siis melodia. Sitten haen siihen soinnut pianolla tai kitaralla. Lyyrinen puoli on hyvin tärkeää, enkä anna tuumaakaan periksi siinä, että mun pitäisi muuttaa valmista melodiaa tekstin ehdoilla.

Egotrippiä syksyllä?

Mikki Kauste on koulutukseltaan restonomi, muttei ole valmistumisen jälkeen juurikaan tehnyt ravintola-alan töitä. Nyt hän kertoo etsiskelevänsä osa-aikatöitä, ja vaikkapa Alkon viinimyyjän hommia.

– Tulen musiikilla toimeen todella vaihtelevasti – kysy vaikka vaimolta. Enempi tai vähempi kädestä suuhun on elelty. Kolmen viime vuoden aikana olen saanut yhden apurahan, ja siitä kiitos Elvisille. Kun säveltää ja tekee, pitää keskittyä, eikä voi tehdä samalla muita töitä. Miten sitä sanotaankaan: taiteilijan kannattaa olla hyvissä väleissä vanhempien kanssa ja ottaa puolisoksi ihminen, jolla on säännölliset tulot, Mikki naureskelee.

Kolme pientä lasta pitävät huolen siitä, että työrytmi sentään on säännöllinen. Päivittäinen luovuus ja tehokkuus tulee ajoittaa aikavälille 9.30–14.30, jolloin jälkikasvu on koulussa tai tarhassa.

– Totta kai työt jää sen jälkeenkin pyörimään päähän, ja puhelin on täynnä biisiaihioita. Mutta olen päässyt irti ympärivuorokautisesta autistisesta tilasta, jonka säveltäminen aikoinaan aiheutti. Osaan jo jättää ideoita odottamaan seuraavaan päivään ja keskittyä lasten kanssa peuhaamiseen tai mihin tahansa.

Keikkakalenteri täyttyy hiljalleen. Keikkajärjestäjät eivät vielä ole ihan lämmenneet, koska eivät tiedä, mitä odottaa. Yleisö ei toivottavasti ole unohtanut Mikki Kaustetta, onhan hän näyttäytynyt tv:ssä muun muassa Kuorosodassa 2009 ja nyttemminNeljän tähden talkoissa.

– Tällaisella musiikilla on todella vaikea päästä soittoon isoissa valtamedioissa – Radio Suomea lukuun ottamatta. Syy on se, että mun saundikäsitys ei ole ihan tässä päivässä ja ajassa kiinni. Voi kestää kauan ennen kuin ihmiset varmistuu siitä, että Lintumiestäkannattaa kuunnella ja soittaa. Kuorosota oli iso juttu. Olisi ollut järkevää tehdä soololevy silloin.

Entä mitä Egotripille on tapahtunut?

– Ei mitään. Ja siksipä mulla olikin aikaa keskittyä tähän omaan projektiin. Egotripin tyypit on tahoillaan kiireisiä.

Viimeisin albumi, Maailmanloppua odotellessa, on julkaistu 2008. Levy-yhtiön ehdotuksesta tehtiin single Muistutus (2011), jonka tarkoitus oli pistää prosessi käyntiin. Niin ei kuitenkaan käynyt.

– Me tehtiin tavallaan trilogialevy, joka alkoi Matkustajasta, sitten tuli Vielä koittaa uusi aika, ja sen jälkeen Maailmanloppua odotellessa. Noi kaikki on tehty samalla ajatuksella. Eli meidän saundimaailma laajeni powerpopista akustisempaan ja folkimpaan suuntaan. Nyt me halutaan uudistua ja löytää uusi punainen lanka tekemiseen. Tänä vuonna on tehty jonkin verran uutta yhdessä, ja langan pää on ehkä kädessä.

Mikki vähän lupailee, että Egotrippi-homma lähtee liikkeelle tulevana syksynä.

Musiikin taiteilija-apuraha 44 taiteilijalle

Julkaistu 17.9.2013

Valtion musiikkitoimikunta on jakanut vuoden 2014 alusta alkavat musiikin taiteilija-apurahat. Toimikunta sai 265 hakemusta ja apurahan sai 44 taiteilijaa. Viisivuotisen taiteilija-apurahan saivat Iro Haarla-Krokfors, Timo Hietala, Antti Paalanen, Riikka Talvitie ja Lotta Wennäkoski.

Iro Haarla-Krokfors on luomisvoimainen säveltäjä ja taiteilija. Haarla-Krokfors on syventänyt ja vienyt uudelle tasolle pohdiskelevan pohjoismaisen jazz-sävellyskielensä.

Kolmevuotisen taiteilija-apurahan sai kuusi taiteilijaa. Heistä Mikko Perkola on erityisesti tunnettu vanhan musiikin näkemyksellisenä tulkitsijana. Perkolan työskentely on rohkeaa ja heittäytyvää ja hän tuo instrumenttinsa, viola da gamban myös osaksi kokeellisempaa taidetta.

Yksivuotisen taiteilija-apurahan sai 21 taiteilijaa. Yksi saajista on nuoren taiteilijasukupolven omaperäinen folk-laulaja/lauluntekijä Mirel Wagner. Mirel Wagner on esittäjänä maaginen ja vangitseva ja hän on saavuttanut lyhyessä ajassa maailmanlaajuista tunnustusta.

Lisäksi toimikunta jakoi 12 puolivuotista taiteilija-apurahaa.

Musiikkitoimikunta on yksi Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaelimistä. Se päättää musiikin taiteilija-apurahoista sekä muista musiikin alan taiteilijoille, taiteilijaryhmille ja yhteisöille myönnettävistä apurahoista ja palkinnoista.

Musiikin taiteilija-apurahan saajat:

5-vuotinen

Iro Haarla-Krokfors, Tervakoski

Timo Hietala, Helsinki

Antti Paalanen, Kokkola

Riikka Talvitie, Helsinki

Lotta Wennäkoski, Helsinki

3-vuotinen

Antti Auvinen, Helsinki

Eero Grundström, Espoo

Veli-Matti Halkosalmi, Helsinki

Mikko Perkola, Lahti

Vilhelmi Saari, Liperi

Mika Väyrynen, Helsinki

1-vuotinen

Tuija Hakkila-Helasvuo, Helsinki

Markus Hohti, Helsinki

Esa Holopainen, Helsinki

Johanna Juhola, Helsinki

Lauri Kilpiö, Helsinki

Sami Klemola, Helsinki

Jari Knuutinen, Sotkuma

Kimmo Kuitunen, Helsinki

Veli Kujala, Vantaa

Timo Lassy, Helsinki

Ville Leppänen, Vantaa

Olli Leppäniemi, Kööpenhamina

Jyrki Linjama, Espoo

Jorma Kalevi Louhivuori, Vantaa

Tiina Myllärinen, Helsinki

Jukka Orma, Helsinki

Severi Pyysalo, Turku

Otto Tolonen, Espoo

Mirel Wagner, Espoo

Klaus Wiede, Sasi

Maija Vilkkumaa, Helsinki

½-vuotinen

Aleksi Ahoniemi, Helsinki

Linda Fredriksson, Helsinki

Jarkko Hartikainen, Helsinki

Suvi Oskala, Helsinki

Pekka Pirttikangas, Kuopio

Sara Puljula, Helsinki

Tomi Räisänen, Helsinki

Juulia Salonen, Sibbo

Panu Savolainen, Helsinki

Mika Siekkinen, Savonlinna

Mia Simanainen, Helsinki

Adam Vilagi, Kuopio

Lisätietoja:

Taiteen edistämiskeskus (Taike)

erityisasiantuntija Tiina Kuoppa

p. 0295 330801, tiina.kuoppa@minedu.fi

Musikens konstnärsstipendium åt 44 konstnärer

Statens musikommission har utdelat musikens konstnärsstipendier som inleds år 2014. Kommissionen mottog 265 ansökningar och stipendiet erhölls av 44 konstnärer. Det femåriga konstnärsstipendiet erhölls av Iro Haarla-Krokfors, Timo Hietala, Antti Paalanen, Riikka Talvitie och Lotta Wennäkoski.

Iro Haarla-Krokfors är en kompositör och konstnär med alstringskraft. Haarla-Krokfors har fördjupat och lyft sin kontemplativa, nordiska stil inom jazzkomposition mot nya höjder.

Det treåriga stipendiet erhölls av sex konstnärer. Utav dessa är Mikko Perkola särskilt känd som en insiktsfull tolk av gammal musik. Perkola arbetar modigt och hängivet. Hans instrument, viola da gamba, blir i Perkolas händer även en del av experimentell konst.

Det ettåriga stipendiet erhölls av 21 konstnärer. En av mottagarna är den säregna folksångaren-låtskrivaren Mirel Wagner som representerar den unga konstnärsgenerationen. Mirel Wagner en magisk och fängslande uppträdare och hon har snabbt uppnått internationellt erkännande.

Utöver dessa delade kommissionen ut 12 halvåriga konstnärsstipendier.

Musikkommissionen är ett av Centret för konstfrämjandes expertorgan. Den fattar beslut om musikens konstnärstipendier samt övriga stipendier och priser som tilldelas konstnärer, konstnärsgrupper och sammanslutningar inom musik.

Mottagare av musikens konstnärsstipendier

5-årigt

Iro Haarla-Krokfors, Tervakoski

Timo Hietala, Helsingfors

Antti Paalanen, Karleby

Riikka Talvitie, Helsingfors

Lotta Wennäkoski, Helsingfors

3-årigt

Antti Auvinen, Helsingfors

Eero Grundström, Esbo

Veli-Matti Halkosalmi, Helsingfors

Mikko Perkola, Lahtis

Vilhelmi Saari, Libelits

Mika Väyrynen, Helsingfors

1-årigt

Tuija Hakkila-Helasvuo, Helsingfors

Markus Hohti, Helsingfors

Esa Holopainen, Helsingfors

Johanna Juhola, Helsingfors

Lauri Kilpiö, Helsingfors

Sami Klemola, Helsingfors

Jari Knuutinen, Sotkuma

Kimmo Kuitunen, Helsingfors

Veli Kujala, Vanda

Timo Lassy, Helsingfors

Ville Leppänen, Vanda

Olli Leppäniemi, Köpenhamn

Jyrki Linjama, Esbo

Jorma Kalevi Louhivuori, Vanda

Tiina Myllärinen, Helsingfors

Jukka Orma, Helsingfors

Severi Pyysalo, Åbo

Otto Tolonen, Esbo

Mirel Wagner, Esbo

Klaus Wiede, Sasi

Maija Vilkkumaa, Helsingfors

½-årigt

Aleksi Ahoniemi, Helsingfors

Linda Fredriksson, Helsingfors

Jarkko Hartikainen, Helsingfors

Suvi Oskala, Helsingfors

Pekka Pirttikangas, Kuopio

Sara Puljula, Helsingfors

Tomi Räisänen, Helsingfors

Juulia Salonen, Sibbo

Panu Savolainen, Helsingfors

Mika Siekkinen, Savolax

Mia Simanainen, Helsingfors

Adam Vilagi, Kuopio

Ytterligare information:

Centret för konstfrämjande

specialsakkunnig Tiina Kuoppa

tfn 0295 330801, tiina.kuoppa@minedu.fi

HELSINGIN ÄÄNI Äänisuunnittelukilpailun ohjeet ja ehdot

Julkaistu 17.9.2013

elsingin kaupungin asiakaspalveluissa hoidetaan satoja tuhansia puheluita kuukaudessa. Asiakaspalvelu onkin yksi Helsingin tärkeimmistä käyntikorteista; kun helsinkiläinen tarvitsee apua, hän soittaa usein kaupungille. Helsinki on myös maamme pääkaupunki, jonka tekemisiä seurataan tarkasti koko Suomessa. Helsingin Ääni on äänimaisema, josta kaupunkilaiset ja kaupungissa vierailevat tulevaisuudessa tunnistavat olevansa Helsingin kaupungin palveluiden piirissä. Helsingin Ääni – äänimaisema koostuu äänitunnisteesta (äänilogo) sekä äänimaisemasta (sävellys).

Puhelin- ja asiakaspalveluissa äänimaiseman yhteydessä käytetään puheääniä. Helsingin kaupungin viralliset puheäänet, kaksi naisääntä ja kaksi miesääntä, on valittu kaupungin työntekijöiden keskuudesta kesäkuussa 2013. Helsingin Ääni -hankkeen tavoitteena on ottaa Helsinkiin liittyvä äänimaailma aktiivisesti haltuun sekä luoda positiivinen mielikuva kaupungin palvelujen ympärille helposti tunnistettavalla äänimaisemalla.

Helsingin äänimaisema kuuluu tulevaisuudessa Helsingin kaupungin äänikontaktipisteissa. Tällaisia pisteitä ovat esim. virastojen ja liikelaitosten asiakaspalvelut ja vastaanottotilat, puhelinvaihdepalvelut, tapahtumat ja äänimainokset. Helsingin Ääni julkistetaan viimeistään tammikuussa 2014.

Äänisuunnittelukilpailun ohjeet ja ehdot

Äänisuunnittelukilpailun tavoite on löytää Helsingin kaupungille paras mahdollinen äänimaisema. Äänimaiseman tulee olla Helsingin tunnelmaa kuvaava, moneen erilaiseen käyttötarkoitukseen sopiva sekä aikaa kestävä. Osaksi äänimaisemaa tulee liittää kolme kaupunkilaisten www.helsinginaani.fi -sivustolla eniten ääniä saanutta kaupunkiääntä. Suunnittelijalla on vapaus tulkita haluamallaan tavalla kaupunkiääniä omassa kilpailutyössään. Äänestyksen kolmeen suosituimpaan kaupunkiääneen pääsee tutustumaan 30.9.2013 www.helsinginaani.fi –sivustolla.

Suunnittelukilpailu on avoin kaikille äänitunnusten ja musiikin tekemisestä kiinnostuneille. Suunnittelukilpailuun osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla ammattilainen. Kilpailuun eivät voi osallistua Helsingin Ääni -projektin työryhmään kuuluvat henkilöt tai tuomariston jäsenet perheineen.

Kilpailuaika:

Kilpailuaika on 15.8.-31.10.2013. Kilpailuaineisto tulee jättää 31.10.2013 klo 16:00 mennessä. Kilpailuun toimitettava aineisto:

 Äänitunniste idea kirjallisesti kuvailtuna max 500 merkkiä

 Äänitunniste (äänilogo) sekä äänitunnisteen yhteydessä soitettava äänimaisema

(sävellys)

 Kilpailuaineisto pakattuna mp3, ogg vorbis, aac tai wma äänitiedostona max. 3 Mt

 Yhteystiedot (nimi, syntymäaika, kotiosoite, puhelinnumero ja e-mail osoite)

Kilpailuaineiston tulee olla aiemmin julkaisematon, eikä sitä saa julkistaa tai julkisesti esittää ilman kilpailun järjestäjän lupaa. Kilpailuaineisto ei saa sisältää osia aiemmin julkaistusta äänimateriaalista. Kilpailuun voi osallistua yhdellä ehdotuksella. Kilpailuaineisto toimitetaan osoitteeseen helsinginaani@palmia.fi.

Kilpailuaineiston läpikäynti ja voittajan valinta:

Kilpailuaineiston läpikäynnistä ja finalistien valinnasta vastaa ääniammattilaisista ja projektitiimistä koostuva raati.

Voittaneen työn valitsee ääniammattilaisista ja Helsingin kaupungin edustajista koottu tuomaristo 30.11.2013 mennessä. Kilpailuaineiston arviointi toteutetaan anonyymisti.

Palkkio ja tekijänoikeudet:

Kilpailun voittaneen palkkio on 3.000 euroa (veronalainen tulo).

Äänitunnuksen kaiken kattavat tekijänoikeudet (mm. äänilogo, sävellys sekä em. sovitusoikeudet) siirtyvät kokonaisuudessaan Helsingin kaupungille palkkion maksun jälkeen. Äänitunnusta käytetään Helsingin kaupungin sisäisen ja ulkoisen viestinnän, tiedotuksen ja markkinoinnin käyttötarkoituksiin. Mikäli suunnittelukilpailun voittaja on jonkin tekijänoikeusjärjestön asiakas, tulee hänen tehdä itsehallinnointisopimus tekijänoikeusjärjestön kanssa teoksesta. Voittajan kanssa tehdään sopimus käyttöoikeuksien sekä sovitusluvan luovuttamisesta määräämättömäksi ajaksi 3.000 euron palkkiota vastaan.

Kilpailun järjestäjä ja lisätiedot:

Helsingin Kaupunki Palmia

PL 9500

00099 Helsingin Kaupunki

Lisätiedot: helsinginaani@palmia.fi.

Rakkaudesta musiikkiin

Julkaistu 13.9.2013

Kun aloitin työurani Teostossa neljännesvuosisata sitten, elimme toisenlaisessa maailmassa. Kaupallisia tv-toimijoita edusti ainoana Mainostelevisio. Yleisradio tosin oli tuolloinkin suurin musiikinkäyttäjäasiakkaamme. Oikeudenomistaja-asiakkaita oli kuutisen tuhatta ja heidän teoksensa luokiteltiin tiukasti kolmeen genreluokkaan, jotka määrittelivät vakaville teoksille kolmikertaiset esityskorvaukset viihdemusiikkiin verrattuna.

Asiakkaita lähestyttiin kirjeitse ja Teostory-lehden välityksellä. Kaukaisempiin sisarjärjestöihin pidettiin yhteyttä uuden keksinnön, faksin välityksellä.

Toimitusjohtajan pestini alkoi enteellisesti 11.9.2001. Sen jälkeen koko musiikkitoimialalla ja Teostossakin ovat rakenteet rytisseet. Yleisradion, lukuisten kotimaisten radio- ja televisioyhtiöiden ja 30 000 elävän ja taustamusiikin esittäjän ohella Teoston neuvottelukumppaneina on nyt sellaisia kansainvälisiä musiikkipalveluiden tarjoajia kuten Spotify, Deezer, Apple ja Google.

Oikeudenomistaja-asiakkaiden määrä on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla lähes 30 000 tekijään, kustantajaan ja perikuntaan. Viime vuonna jo kolmasosa asiakkaaksi liittyneistä tekijöistä oli naisia.

Tiedot teoksista ja niiden esittämisestä kulkevat tietoverkoissa ja ne kohdistetaan pääosin automaattisesti tilitysajoissa. Teosto pitää yhteyttä asiakkaisiinsa pääosin verkkopalveluiden, facebookin ja twitterin välityksellä.

Pysyvää muutoksessa on ollut musiikkiin ja kasvavassa määrin myös tekijänoikeuksiin kohdistuva intohimo. Tekijät tekevät työtään rakkaudesta musiikkiin, ja saman periaatteen mukaan on toiminut myös tekijöiden ja kustantajien 85 vuotta sitten perustamaTeosto.

Musiikkia tehdään ja kulutetaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Sisällöt ovat luovan talouden ytimessä, ja musiikkiteokset kiinnostavat paitsi kulttuurin ja viihteen ilmiöinä, myös sisältöteollisuuden raaka-aineena ja kansalaisten ilmaisunvapauden välineenä.

Musiikin käytön hallinnointi muuttuu yhä kansainvälisemmäksi, ja pohjoismaisetkin yhteistyömallit uusiutuvat. Tekijänoikeushallinnossa tavoitellaan suuria yksiköitä ja niiden tuomia mittakaavaetuja. Edunvalvonta työllistää Teostoa tänä päivänä entistä enemmän. Tekijöiden etuja valvotaan tiiviisti myös Brysselissä, missä tekijänoikeudet ovat Euroopan Unionin agendoilla.

Onneksi vanhat genretaistot sekä luovan ja esittävän puolen erottelu ovat jo historiaa. Suomalaisen musiikin menestys rakennetaan tulevaisuudessa koko toimialan yhteistyössä. Siitä oivia esimerkkejä ovat viime vuonna käynnistetty Pumppu-hanke, Esekin ja Lusesin yhdistänyt Musiikin edistämissäätiö ja Music Finland. Myös Gramexin ja Teoston entistä tiiviimpää yhteistyötä viritellään.

Teoston 40 vuotta omistaman Lauttasaaren toimitalon tilalle nousee kohta asuntoja, ja Teoston toimiston väki siirtyy pian vuokratiloihin. Toivottavasti hyvä yhteistyön henki näkyy myös käytännössä, ja saamme toimitilakeskittymään seuraksemme myös jäsenjärjestöt ja muitakin musiikkialan toimijoita.

Maailma globalisoituu ja lokalisoituu. Suomalaiset haluavat jatkossakin kuunnella paitsi koko maailman musiikkia, myös suomalaista sielunmaisemaa koskettavia melodioita ja sanoituksia. Teoston aatteellisen työn merkitys korostuu murrosaikoina. Teosto kokoaa yhteen Suomen musiikintekijöiden yhteisön ja pitää huolta sen toimintaedellytyksistä ja menestymisen mahdollistamisesta.

Riippumattoliitoa

Julkaistu 13.9.2013

Linnut pitävät järkyttävää mekkalaa. Laskeva aurinko tekee järven yli siltaa, jonka kirkkaus vihloo silmiä. Ajantaju on kateissa: kuinka kauan olen makoillut tässä riippumatossa, mitä kaikkea on mennyt ohi? Onko joku yrittänyt soittaa, laittanut hauskan päivityksen tai vastustamattoman terassikutsun? Pitäisikö mennä tarkistamaan, ettei vain ole keikkailta? Koko ajan tuntuu että pitäisi olla jossakin muualla ja tehdä jotakin tärkeää. Taidan kärsiä vieroitusoireista!

Mitenkäs tässä näin kävi? Vielä pari vuotta sitten vastustin jyrkästi Facebookia ja netissä roikkumista. Nyt poikani komentaa minua samalla lauseella, jolla kuulemma olen traumatisoinut hänen lapsuutensa: ”Nyt pois koneelta niin kuin olis jo!”

Keväällä esitin eräässä konsertissa sanoittamani kappaleen Kaunein tyttö gallerian. Laulun jälkeen jouduin selittelemään:

– Muistattekos, silloin ennenvanhaan teinit laittoivat kuviaan IRC-Galleriaan ja mesettivät.

No joo, onhan siitä jo viitisen vuotta aikaa, olisi pitänyt olla varovainen ajankohtaissanaston kanssa. Kuinkahan kauan menee, ennen kuin Facebook on siis niin mennyttä sesonkia.

Musiikkimaailma se vasta muuttuukin; uusia toimijoita tulee markkinoille lähes päivittäin, käyttö pirstaloituu lukuisiin erilaisiin streaming- ja download-palveluihin. Eikä Rautavaaran Tapsa voinut aavistaakaan, kuinka pieninä palasina se leipä maailmalta kerättäisiin. Tekijänoikeusjärjestöillä on täysi työ pysyä kilpailukykyisinä haastajien rynniessä markkinoille kansainvälisten toimijoiden myötä. Ja vaikka yhteisenä tavoitteena luulisi olevan musiikin helppo saatavuus, toisin saattaa käydä. Aika monella luukulla saa käyttäjä pian kolkutella, ennen kuin kaikki oikeudenhaltijat on varmasti tavoitettu. Siis jos huonosti käy.

Mutta kannattaa ottaa tietysti sellainenkin mahdollisuus huomioon, että käykin hyvin. Tai ainakin, ettei käykään ihan niin huonosti, kuin muutosvastarinta sisällämme väittää. Saattaa nimittäin olla, että joku jossain jo suunnittelee uusia keinoja pienten murusten keräämiseen maailman markkinoilta ja kotikonnuiltakin, ja ihan hyvät mielessään. Jospa uhkakuvat estävätkin meitä näkemästä niitä mahdollisuuksia, joilla reilun kaupan musiikkibisnes puhkeaisi kukkaan?

Joku aika sitten illanistujaisissa puheenaiheeksi nousi, Chisu-gaten siivittämänä, tekijänoikeuden haasteet digimaailmassa. Kun valitin, miten vaikeaa laitonta lataamista on paikallistaa ja siten myös torjua, hihkaisi mainosmaailmassa loistavan uran tehnyt, sittemmin työelämäkouluttajaksi siirtynyt ystäväni:

– Eihän sellainen voi tässä maailmassa oikeasti enää vaikeaa olla! Aalto-yliopistossakin istuu iso liuta palveludesign-opiskeiljoita, jotka vain odottavat, että viette heille tämän ongelman ratkaistavaksi! Äkkiäkös he keksivät tunnistimen alkuperäiseen tuotteeseen, ja sen jälkeen nähdään kuka yrittää sitä laittomasti jakaa.

Ai jaa, näin helppoa?

Muutama päivä myöhemmin istuin ensimmäistä kertaa Teoston hallituksen kokouksessa. Tuli puhetta, kuinka hankalaa on löytää luvallisesti monistettavia laulutekstejä. Joku mainitsi laulut.fi-sivuston, jolloin Teoston neuvonantaja, Vision+-rahaston perustaja Tero Ojanperä pohti, kuinkahan moni kuluttaja tietää sellaisten sivujen olemassaolon.

– Jonkinlainen appsihan siitä palvelusta pitäisi tehdä, että ihmiset osaisivat pistää rahansa lailliseen palveluun!

Niin tietysti, miksei sellaista jo ole? Mikään ei ole niin mahdotonta, etteikö joku jossain tekisi siitä mahdollisen.

Usein tarvitaan lapsenomaista uteliaisuutta, hullunrohkeutta sanoa asioita ääneen ja kysyä se tyhmä kysymys. Ja usein kauempaa katsova näkee sellaista, mitä me alan sisällä emme huomaa, kun toimintatavat ja asenteet ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Uusi aika edellyttää uusia taitoja.

Koulutusta uudistettaessa pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota niihin osaajiin, jotka hengaavat musiikin liepeillä ja ovat valmiita edistämään ja tukemaan tekijän uraa. Vaikka kuinka moniosaajia olisimmekin, kauppamiehiä ei meistä kaikista saa. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Tahtoa, sitä tarvitaan eniten. Ja yhteistyötä yli fyysisten ja henkisten rajojen. Josko minäkin olisin valmis seuraavaan muutokseen… ainakin voisin vihdoin tsekata tuon Spotifyn.

Hullunrohkeaa riippumattoliitoa ja rentouttavaa kesää kaikille!

Tilipäivälottoa

Julkaistu 13.9.2013

Musiikintekijäkollegani uskaltaa soittaa luottokorttia isolla volyymilla kerran vuodessa, kesäkuussa. Silloin hän suuntaa koko perheen kokoonpanolla Italiaan lomalle. Passien ja hammasharjojen lisäksi pitää muistaa aina ottaa mukaan käyttäjätunnus ja salasana, joilla pääsee Teoston verkkopalvelun asiakassivuille. Kesäkuun tilityksen määrä kun on saatava tietää heti tuoreeltaan, oltiinpa missä päin maailmaa tahansa.

Tänä kesänä kollega nousi lentokoneeseen melko toiveikkain mielin, koska eräs oikeinkin työllistetty artisti on viime syksynä levyttänyt hänen tekemiään lauluja. Radiosoittoon kipaleet eivät päätyneet, kun eivät olleet sinkkubiisejä, mutta artisti on todistetusti ottanut ne konserttisalikiertueensa ohjelmistoon. Ainakin jotain palkkaa lauluntekijälle on työstä tulossa. Ainakin pitäisi olla.

Kollega toteaa, että vuotuinen tilipäivälotto tuo matkailuun oman jännityksensä: Sen tulos määrää, millä budjetilla Italiaa ihaillaan. Joskus on käynyt niin, että tilitys on ollut odotettua ja ansaittua vähäisempi, koska joku kovasti keikkaa tekevä artisti ei olekaan tehnyt keikoistaan ohjelmailmoituksia. Silloin lomatunnelmaa on latistanut huoli siitä, millä lentoliput ja lystit maksetaan. Harmittava musiikintekijän ammatin varjopuoli.

Tilitystiedot on hyvä tarkastaa aina. Jos ne eivät vastaa todellisuutta, kannatta asiasta tehdä huomautus Teostoon. Se ottaa tekijän puolesta yhteyttä esittäjiin, jotka ovat jostakin syystä jättäneet ohjelmailmoitukset tekemättä.

Teosto täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Selvis onnittelee lämpimästi. Juhlavuoden ”Se biisi kosketti” -kampanjalla Teosto on kerännyt nettisivuilleen suomalaisten muistoja hetkistä, joissa kotimainen musiikki on ollut läsnä. Koskettavia tarinoita, jotka osoittavat, että musiikki on ihmisille iso juttu.

Vuoden 2013 Pop’n’Roll voittaja valittu

Julkaistu 13.9.2013

Kuva: Petri Ukura

Saija-Reetta Kotirinnan sanoittama ja Samuli Laihon säveltämä Näkymätön tyttö voitti vuoden 2013 Pop ’n’ Roll sävellys- ja sanoituskilpailun. Laulu oli ehjä kokonaisuus, jonka melodia ja nykyajan äiti-tytär suhteen vaikeudesta kertova teksti kulkivat käsi kädessä tämänpäivän popmusiikin jalanjälkiä.

Toiseksi tuli Samu Vatasen säveltämä ja Annika Tellon sanoittama kappale Palelen vieläkin ja kolmanneksi Sami Anttilan säveltämä ja Mirjam Paason sanoittama Sydänvaras.

Katso Saija-Reetan esitys Kokkolan finaalikonsertista 3.7.2013:

https://youtu.be/WXdtTpe4Feg

Tuomaristo

Kaje Komulainen tuomariston puheenjohtaja

Jussi Rasinkangas Elvis ry

Tarja Närhi, toimittaja, YLE Radio Suomi

Jonas Olsson, tuottaja, Victory Audio

Asko Luomala, tuottaja, Musiikkifarmi, MagnumMusic

www.popnroll.fi

Lauluntekijävalmennus 2.1. – 29.8.2014

Julkaistu 13.9.2013

Rytmimusiikin täydennyskoulutus Ikaalisissa. Koulutus antaa valmiudet Rytmimusiikkituotannon ammattitutkinnon/ tutkinnon osan suorittamiseen (lauluntekijän osaamisala).

Opiskelijoiksi voivat hakeutua kaikki rytmimusiikin lauluntekijät, sanoittajat ja säveltäjät. Valmennus toteutetaan monimuotovalmennuksena. Tavoitteena on antaa opiskelijoille valmiudet työskennellä ammattimaisena lauluntekijänä. Valmentajina toimivat rytmimusiikkialan eturivin ammattilaiset. Lähiopetuspäiviä on noin 3/viikko.

Koulutuksen sisältöinä tekstin kirjoittaminen, säveltäminen, co-writing, rytmimusiikin tyylit, tekijänoikeus- ja kustannusasiat, demottaminen, äänitetuotanto, levy-yhtiötoiminta, Sibelius -nuotinkirjoitusohjelma, lauluntekijän talous, markkinoinnin ja tuotteistamisen perusteet.

Koulutuksen hinta 500 €.

Haku alkaa 2.9. ja päättyy 31.10.2013. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja työnäytteesi (2 laulua/tekstiä) sähköisesti osoitteeseen artistivalmennus@gmail.com tai postitse osoitteeseen

LPKKY/Kehittämis- ja aikuiskoulutusyksikkö, Lauluntekijävalmennus

PL 36, 39501 Ikaalinen.

Ilman työnäytettä jätettyä hakemusta ei huomioida opiskelijavalinnassa.

LISÄTIEDOT

Minna Hauhia, p. 040 839 2911, minna.hauhia@lpkky.fi

Salla Majanen, p. 044 755 4554, salla.majanen@lpkky.fi

Ihan omaa luokkaansa

Julkaistu 13.9.2013

Akun lataus

Edellisessä latauksessani kehotin ottamaan Elvisin toimistoon yhteyttä heti, kun sopimustekniset tai muut vastaavat asiat vähänkin askarruttavat mieltä. Olenkin sen jälkeen saanut useita yhteydenottoja, ja nimenomaan kiitettävästi jo sopimuksen laatimisvaiheessa (ja -vaiheesta). Uskon, että olemme välttäneet monia harmillisia jälkipuinteja, joissa sopijaosapuolet muistavat asiat eri tavoin ja joissa kirjallinen sopiminen olisi mahdollisesti jätetty kokonaan tekemättä.

VT Henri Nieminen tiivisti Elvisin kevätkokouksen yhteydessä olleessa seminaarissamme olennaisia asioita sopimisesta: Oikeustoimilain mukaan sopimus syntyy ”tarjous ja vastaus” -menettelyllä. Pitkä versio tästä on sopimusneuvottelu. Sopimus voidaan katsoa syntyneeksi myös tosiasiallisen toiminnan perusteella sekä konkludenttisesti, eli ”hiljaisesti sovitusti”. Oman sopimussisältönäkemyksen varmistamiseksi kirjallinen sopimus, tai edes jonkinlainen yksityiskohtien kirjaus, on tärkeää.

Sovitaanko?

Suomen ja useimpien muidenkin maiden sopimusoikeuden lähtökohtana pidetään sopimusvapautta. Se voidaan jaotella seuraavasti: 1) oikeus tehdä sopimuksia, 2) vapaus päättää, tekeekö sopimuksen vai ei, 3) vapaus valita sopimuskumppani, 4) vapaus päättää sopimuksen sisällöstä, 5) muotovapaus.

Tässä mielessä sopimuskytkökset ovat jo heti sopimusvapausperiaatteiden ulkopuolella. Jos levy-yhtiö velvoittaa allekirjoittamaan kustannussopimuksen levytyssopimuksen yhteydessä, tekijän sopimusvapautta kohdellaan väärin.

Paljon puhuttu The Voice Kids -kilpailijasopimus on tässä mielessä jo ihan omaa luokkaansa. Yhdellä (huoltajan) allekirjoituksella allekirjoitetaan levytyssopimuksesta, julkaisusopimuksesta, oheistuotesopimuksesta ja The Voice Kids -kiertuesopimuksesta yhdistetty kykysopimus. Toki sopimuksessa puhutaan koko ajan ”vain” optiosta, mutta kun se optiokin on määritelty yksipuoliseksi niin, että kilpailijan tulee solmia nämä kaikki sopimukset, jos Universal Music Oy niin päättää.

Alun perin tämän formaattiohjelman Suomi-version kilpailijasopimuksessa oli mukana myös kustannussopimusoptio, joka katsottiin automaattisesti lunastetuksi vähintään voittajan kohdalla. Lisäksi se koski myös kaikkia muita kilpailuun osallistuneita levy-yhtiön halun mukaan. Sopimuksen ajatuksena oli antaa Universalille kustannusoikeudet kilpailijan sävellyksiin ja sanoituksiin – ovat ne sitten syntyneet ennen kilpailua tai sopimusaikana. Sopimuksessa ei ollut yhtään lausetta, jossa olisi kuvailtu kustantajan toimenpiteitä sävellysten ja sanoitusten menestyksen edistämiseksi.

Kätevää oli myös laittaa ko. sopimuksella tekijä (tässä tapauksessa lapsi) tekemään likainen työ. Sopimuksessa kilpailija nimittäin olisi sitoutunut tekemään vilpittömästi parhaansa saadakseen osatekijän luovuttamaan kustannusoikeudet kustantajalle (eli jos on syntynyt biisi ennen kilpailua tai sopimusaikana jonkun toisen tekijän kanssa). Vastuussa tästä työstä olisivat tietysti olleet lapsen vanhemmat. Huh!

Hienoa, että Universal päätti kuitenkin lopulta jättää kustannussopimusosion pois tästä sopimusryppäästä. Sopimusoikeudellisesta näkökulmasta sopimus on kuitenkin muiden sopimuskytköstensä vuoksi hyvin kyseenalainen.

Uskon siihen, että vielä joskus koittaa se päivä, jolloin tällaisia sopimuksia ei edes ainakaan Suomessa kehdata esittää. Sen eteen teemme töitä.

Elokuvamusiikki nosteessa

Iloinen asia oli alkukesän pohjoismainen elokuvamusiikkitapahtuma Norjassa. Pohjoismaiset ”Elvikset” ovat sitoutuneet järjestämään ko. tapahtuman maassaan parhaaksi katsomallaan tavalla mahdollisimman hyvien yhteistyökumppanien kera. Ensi vuonna, elokuussa 2014, järjestämisvuoro on Suomella. Sille antoi mahtavan potkun se, että Tuomas Kantelinen sai pohjoismaisen Harpa-palkinnon musiikistaan elokuvassa Puhdistus. Olemme ylpeitä ja onnellisia hänen puolestaan! Tuomas tuli tilaisuuteen suoraan työn tuoksinasta Hollywoodista. Meillä suomalaisilla on siis tälläkin saralla arvokas menestyspolku seurattavanamme.

Norjan järjestelyt olivat kiitettävät, ja niitä omaan näkökulmaamme sopiviksi kehittäen järjestämme innoissamme ensi vuoden tapahtuman. Otan mielelläni vastaan ideoita ja yhteistyön avauksia. Ajatus on muun muassa alan toimintatapoihin syventyminen, tekijöiden ja ohjaaja/tuottaja/leikkaaja -klusterin kohtaaminen sekä oman osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen elokuvamusiikin tekemisessä. Elokuvamusiikin tekeminen on oma arvokas lajinsa. Norjan kansainvälisen palkintoraadin jäsentä Richard Bellisiä lainaten: ”Creating music that sounds like film music is different from being a film composer”.

Innostavaa kesäaikaa kaikille!