Australiassa kilpailuvirasto on kieltänyt yli 15 vuoden kustannussopimukset. Englannissa ei juurikaan enää tehdä yli 15 vuoden sopimuksia. Tällaista tietoa kansainvälisestä kehityksestä kertoi ruotsalaisen sisarjärjestömme SKAP:n uusi puheenjohtaja Roger Wallis pohjoismaisten elvisten NPU-kokouksessa Kööpenhaminassa 7.-8. toukokuuta. Hän lupasi myös toimittaa myöhemmin tarkempia faktoja ”mustaa valkoisella” Australian päätöksestä.
Suomesta tähän parin vuoden välein pidettävään kongressiin osallistuivat Juhani Leinonen, Janne Louhivuori, Eero Lupari, Sari Maunula ja Martti Heikkilä. Kokouksen tärkein anti oli nytkin se, että saimme vaihtaa kokemuksia ja tietoja siitä, mitä kussakin Pohjoismaassa on tällä hetkellä ajankohtaista.
Australian tilanteesta tiesimme ennestään sen verran, että sikäläiset kilpailuviranomaiset ovat perehtyneet myös Suomen kilpailuviraston lausuntoon äänitetuotannon ja musiikin kustannustoiminnan kytkennöistä. Tämä lausuntohan annettiin Elviksen tutkimuspyynnön pohjalta pari vuotta sitten. Suomen kilpailuviraston mukaan ”yksinoikeuksia sisältävien kustannussopimusten pitkä kestoaika saattaa jäykistää alan kilpailutilannetta. Olosuhteet kustannussopimuksen solmimisen jälkeen saattavat muuttua siten, että tekijä haluaa ottaa kaikki teokset omaan hallintaansa tai antaa niiden kustannusoikeuden jollekin muulle kustannusyhtiölle. Tämän vuoksi on perusteltua, että kustannussopimukset voidaan solmia määräaikaisina.”
Kilpailuvirasto on ollut liikkeellä myös Norjassa. Sikäläisen sisarjärjestömme Nopan edustajat kertoivat kongressissa, että Norjan kilpailuvirasto tutkii parhaillaan Tonon (Norjan Teosto) sisäisiä asioita, mm. hallintoa. Tonossa vakavan musiikin säveltäjillä on edelleen vankka ote; säännöissä sanotaan mm., että Tonon hallituksen puheenjohtajan on oltava vakava säveltäjä. Ja kun tekijöitä hyväksytään Tonon jäseniksi, on kevyen musiikin tekijöillä paljon korkeammat tulorajat kuin vakavan musiikin säveltäjillä. Nopa on nyt kilpailuviranomaisille antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota näihin epäkohtiin ja Norjasssa odotetaan jännityksellä, mitä kilpailuvirasto tekee.
Yksi NPU-kongressin puheenaiheita oli kansallisten varojen käyttö eri Pohjoismaissa. Kerroimme, että Teostossa pidätysprosentti on laskenut 5,5:een. (Vielä pari vuotta sitten se oli 6,5). Ruotsissa ja Islannissa luku on tällä hetkellä 9,5 % ja Norjassa ja Tanskassa täydet 10 %. Teostollakin olisi siis oikeus käyttää täydet kymmenen prosenttia suomalaisten tekijöiden ja suomalaisen musiikin hyväksi. Nykyisellään tämä merkitsisi 5-6 miljoonaa lisämarkkaa vuodessa. Rahasta suunnilleen puolet tulisi ulkomaisilta ja toinen puoli kotimaisilta tekijöiltä.
Jos kansallisten varojen pidätysprosenttia Suomessa nostettaisiin, kotimaisina maksajina olisivat suurelta osin suomalaiset kevyen musiikin tekijät ja heidän perillisensä. Suinpäin pidätysprosenttia ei siis tietenkään kannata nostaa, mutta kuten viimesyksyinen Musiikin Tiedotuskeskuksen seminaari osoitti, tarpeita kevyen musiikin edistämiseen nimenomaan kotimaassa olisi vaikka kuinka paljon.
Teoston vuosikokouksessa 22.4. Hotelli Hesperiassa Helsingissä ei tällä kertaa äänestetty. Kokouksen tärkeimmistä päätöksistä kerrottiin Elviksen jäsenkirjeessä 6.5. Tehdyistä päätöksistä varmaankin merkittävin oli kustannussopimusten rekisteröintiä ja sopimuskiistoja koskeva päätös. Arthur Fuhrmann esitti päätökseen lisäystä, jonka mukaan ”kustannussopimuksessa tulee olla maininta kustantajan velvollisuuksista”. Koeäänestyksessä tämä ehdotus ei kuitenkaan saanut riittävää kannatusta.
Aika näyttää mentiinkö tässä päätöksessä syteen vai saveen. Joka tapauksessa Teoston tilitys- ja jakosäännössä lukee nyt selvästi, että ”Teosto edellyttää, että kustannussopimukset ovat vastikkeellisia ja sopimusehdoiltaan kohtuullisia.” Aikaisemmassa säännöstössä tällaista edellytystä ei ollut; oli ainoastaan epämääräinen lause, jonka mukaan kustantajan on vaadittaessa ”toimitettava Teostolle kappale kustannusobjektista”.
Uuden järjestelmän mukaan Teosto ei sopimusta rekisteröitäessä tarkasta sen vastikkeellisuutta ja kohtuullisuutta. Mutta jos tekijä myöhemmin katsoo, ettei sopimus täytä näitä edellytyksiä, hän voi saattaa asian uuden toimielimen, Teoston sovittelutoimikunnan arvioitavaksi. Tämä menettely koskee vuosikokouksen jälkeen tehtyjä sopimuksia. Lisäksi sama toimielin ottaa tekijän aloitteesta käsiteltäväkseen myös vanhoja kustannussopimuksia koskevia purku- ym. kiistoja.
Uusi tilanne ei muuta miksikään sitä, että mihin tahansa paperiin ei tekijän kannata nimeään kirjoittaa. Tosiasia on jo usean vuoden ajan ollut se, että kustantajat ovat tarjonneet tekijöille sisällöltään hyvin erilaisia sopimuksia. Tekijän turvallisin lähtökohta neuvotteluihin on mallikustannussopimus. Sen 4 §:ssä sovitaan sopimuksen kestosta ja ensimmäisenä vaihtoehtona on määräaikainen sopimus. Ja kuten NPU-kokouksessa kuulimme, kansainvälinen käytäntö alkaa ainakin Australiassa ja Britanniassa olla se, että sopimuksia ei tehdä yli 15 vuodeksi.
Teoston puheenjohtajaa koskeva sääntömuutosasia jakoi kovasti kokousväen mielipiteitä. Nykyisten sääntöjen mukaanhan puheenjohtajana voi olla vain säveltäjä. Teoston johtokunta esitti, että jatkossa säännöt eivät estäisi sanoittajan tai kustantajan valitsemista puheenjohtajaksi.
Ennen vuosikokousta pidetyssä elvisläisten esikokouksessa puheenjohtaja Juhani Leinonen kertasi Elviksen johtokunnan enemmistön kannan. Sen mukaan sääntöjen pitäisi mahdollistaa sanoittajan puheenjohtajuus mutta ei kustantajan. Tämän mukaisen esityksen hän teki myös vuosikokouksessa.
Arthur Fuhrmann kertoi molemmissa kokouksissa kantansa olevan, että vain säveltäjä voi toimia Teoston puheenjohtajana. Hän korosti, että Teosto on säveltäjäin tekijänoikeustoimisto. Vuosikokouksessa hän sanoi, että yksikään sanoittaja, sovittaja tai kustantaja ei voi toimia yhdistyksessä ilman sopimusta säveltäjän kanssa. Hänen mukaansa tämä ei ole laatukysymys vaan kyse on marssijärjestyksestä. Esikokouksessa Kari Tuomisaari sanoi puolestaan, että Teoston nimi pitäisi muuttaa säveltäjäin ja sanoittajain tekijänoikeustoimistoksi.
Suomen Säveltäjäin puheenjohtaja Mikko Heiniö ilmoitti vuosikokouksessa, että Teoston nimi pysyköön entisenä, eli säveltäjäin rinnalle ei voi ottaa sanoittajia ”kuin hänen kuolleen ruumiinsa yli”. Johtokunnan ehdottamaa sääntömuutosta Heiniö kannatti. Hän sanoi, että säveltäjät ovat Teoston jäsenistössä niin suurena enemmistönä, että halutessaan he voivat aina valita säveltäjän puheenjohtajaksi. Hän muistutti, että puheenjohtajan löytäminen ei jatkossa varmaan tule aina olemaan helppoa, ja jos joskus kaikkien kannattama henkilö löytyykin sanoittajien tai kustantajien piiristä, miksi Teoston silloin pitäisi olla sääntöjensä vanki.
Juhani Leinonen esitti esikokouksessa ilmaisemansa kannan mukaisesti, että puheenjohtaja voisi jatkossa olla Teoston henkilöjäsen, mutta ei kustantaja. Hänen ehdotustaan samoin kuin Arthur Fuhrmannin ehdotusta kannatettiin. Oman esityksensä teki myös Petri Kaivanto. Hän ehdotti, että tehdään kerralla kunnon uudistus eli poistetaan Teoston johtokunnasta kaikki kiintiöt. Esitys taisi tuoreeltaan olla kevyen musiikin tekijöillekin liian radikaali purtavaksi, sillä kukaan ei sitä kannattanut. Nykyiset säännöthän määräävät, että Teoston johtokunnassa on oltava kolme vakavan musiikin ja kaksi kustantajaa eli yhdessä näillä kahdella ryhmällä on enemmistö. Teoston jäsenistössä kevyen musiikin tekijöillä on kuitenkin selvä enemmistö. Petri Kaivannon ehdottama sääntömuutos merkitsisi käytännössä sitä, että kevyen musiikin tekijät voisivat saada enemmistön myös Teoston johtokunnassa.
Lopputulos oli tällä kertaa se, että koko asiaa siirrettiin vielä vuodella eteenpäin. On jännittävää nähdä, miten asiat vuoden mittaan kehittyvät.
Kokonainen tunti vuosikokouksessa käytettiin aikaa NCB:n tilitysongelmien käsittelyyn. NCB:n toimitusjohtaja Thorkill Emborg oli saapunut Kööpenhaminasta asti pitämään esityksen, joka oli turhan pitkä ja jota vielä pitkitti tulkkaaminen englannista suomeksi. Hänen esityksenä pääsisältö oli se, että hän pyysi NCB:n puolesta moneen kertaa anteeksi tilityksessä olleita puutteita ja lupasi että tulevassa kesäkuun lopun tilityksessä kaikki on taas kunnossa. Esityksensä jälkeen hän sai vastattavakseen joukon kysymyksiä. Eniten niitä esitti kustantaja Kari ”Epe” Helenius. Vastaukset hänen kysymyksiinsä olivat tyyliä ”juuri tähän kysymykseen en pysty antamaan yksityiskohtaista selvitystä”. Helenius joutui siten lopuksi kauniisti kiittämään ja toteamaan, ettei saanut vastausta juuri mihinkään esittämäänsä kysymykseen.
Se tuli selväksi, että paljon tilittämätöntä rahaa on NCB:ssä etsimässä oikeaa osoitetta. Ja toimitusjohtaja Emborgin lupaus siis oli, että seuraavassa tilityksessä tämän tilittämättömän rahan kokonaismäärä ei enää kasva. Kesäkuun lopulla ollaan tässäkin asiassa viisaampia.
Martti Heikkilä
