Musiikintekijät -logo

Sanna Kurki-Suonio on nykyajan runonlaulaja

Sanna Kurki-Suonio on nykyajan runonlaulaja

(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1999)

Sanna Kurki-Suonio Mitä teet tällä hetkellä?

Kädet on täynnä töitä! Olen nyt haastatteluhetkellä Tukholmassa, treenaamassa Hedningarna-yhtyeen kanssa. Olemme lähdössä kiertueelle Jenkkeihin ja Pohjoismaihin. Hedningarna-yhtyehän julkaisi helmikuun alussa uuden levyn, jonka materiaalia esitämme nyt tänä keväänä.

Olet myös julkaissut soolomateriaalia? Koska sitä voi kuulla livenä ja missä?

Joo, mun soololevy ”Musta” julkaistiin viime elokuussa ja mä esitän näitä omia biisejä nyt Jenkeissä, mutta on mulla tarkoitus esittää näitä biisejä livenä myös Suomessa…

Minkälaisen kokoonpanon kanssa esität tätä omaa materiaaliasi? Onko sulla oma bändi?

Toistaiseksi mun esitykset on ollut lähinnä laulamista, laulamista ja laulamista. Jenkeissä tein töitä yhdessä alttoviulisti Magnus Stinnerbomin ja percussionisti André Ferrarin kanssa, nämä herrat tulevat Ruotsista. Ensi kesän Suomen keikoilla yhtyeessäni soittavat Ulf Krokfors, Seppo Kantonen, Mamba ja Maija Karhinen.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sulla on?

Tarkoitus on jatkaa tätä sooloprojektia ihan tosissaan. Sen vuoksi lopetankin Hedningarna-yhtyeessä 2.5., jolloin mulla on niiden kanssa viimeinen keikka Oslossa. Haluan keskittyä rauhassa tähän sooloprojektiin, teen parhaillaan omia uusia biisejä, jotka levytän tämän vuoden aikana.

Kuinka laulusi syntyvät?

Mun tekstithän pohjautuu aika paljon kansanrunouteen. Luen paljon Suomen kansan vanhoja runoja, jossa on kymmeniä tuhansia vanhoja tekstejä, ja niiden pohjalta saattaa sitten kehkeytyä jokin uusi tarina. Toisaalta, kirjoitan myös paljon uutta, omaa tekstiä. Se onkin sitten enemmän sellaista ”fiilismetsurointia”. Musiikin teen lähinnä kokonaan itse, muutama sävellys saattaa pohjautua trad.-kansanmusiikkiin. Esimerkiksi tässä Kalevalan päivänä esitetyssä ”Taivaantakoja” -teoksessa, jossa yhteistyökumppaninani oli A.W.Yrjänä, kävi niin, että suurin osa sävellyshommista lankesi mulle ja Aki puolestaan taitavana kynän käyttäjänä kirjoitti suurimman osan teksteistä. Ja Donnerin Ottohan siitä meidän pohjasta sitten leipoi sen kermakakun…

Miten muuten sävellät? Varaatko ns. työpäiviä vai teetko musiikkia inspiraation ehdoilla?

Yleensä ottaen mähän laulan hirveesti koko ajan – mulla pyörii melodioita päässä kaiken aikaa. Piano on myös tärkeä kumppani. Mutta joskus laulut syntyvät ihan yllättäen. Yksikin hauska tapaus tulee mieleen, kun vietimme edellistä Hedningarna-yhtyeen levynjulkaisuiltaa keskellä Oslon kaupunkia. Olimme vuokranneet siperialaisen jurtan, sellaisen ison kodan, jonka keskellä paloi nuotio. Ihmiset höpöttivät, käristivät poronlihaa, ja sen sellaista. Ja mulla taisi olla sitten vähän tylsää. Aloin pamistella rumpua ja lauleskella itsekseni jotakin melodiaa. Tajusin, että biisi on tulollaan ja kaivelin äkkiä jostakin ruutupaperia ja pistin laulun pääkohdat ylös. Siitä syntyikin laulu ”Polska release”, joka löytyy ”Musta”-levyltä.

Teetkö lauluja myös tien päällä?

Joo, kyllä täälläkin koitan ottaa hetkistä kiinni. Sitten kun pääsen taas kotiin, otan kyllä ihan varsinaisia työpäiviä, on pakkokin järjestää itselleen sitä aikaa. Olenhan kahden lapsen äiti ja kotona elämä on joskus aika moista hössäkkää! Sen takia lapset onkin päivät hoidossa, otan itselleni aikaa ja tilaa, jotta voin rauhassa keskittyä musiikkiin.

Sullahan on myös musiikin opintoja, eikö vain?

Joo, mä olen opiskellut Sibiksen kansanmusiikkiosastolla, mistä ajasta suurin osa on kylläkin mennyt kiertueella oloon ja lastentekoon heh heh. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että mulla on tavallaan takana kaksikin korkeakoulua – tämä Hedningarna ja sitten Sibis. Parhaiten mä olen oppinut musiikkia tekemällä, soittamalla, laulamalla ja esittämällä sitä. Olen tehnyt paljon työtä erilaisten muusikoiden kanssa, eri tyylisten musiikkilajien parissa ja erilaisissa tilanteissa. Tämä on ollut sitä parasta oppia. Ja vaikka oma musiikkini pohjautuukin paljolti kansanmusiikkiin, olen kiitollinen siitä, että olen voinut tehdä yhteistyötä muidenkin musiikkityylien edustajien kanssa.

Mikä on suhteesi rahaan ja taiteeseen – tai siis lähinnä näiden synteesiin? Onko sellaista? Ja kuinka tärkeää raha ylipäätään on sulle?

Kun tein esimerkiksi ”Mustaa”, päätin vain, että keskityn siihen. En ottanut mitään palkkatöitä vastaan, koska oman musiikin tekeminen rauhassa tuntui tärkeältä. Mutta niinhän se on, että välillä sitä elää mukavammin ja sitten taas kaurapuurolla. Mun elämässä materialistiset arvot eivät vain toistaiseksi ole tuntuneet niin tärkeiltä kuin se, että voi henkisesti hyvin. Mutta toisaalta, eihän mulla mitään miljooniakaan vastaan ole! Mutta mä en todellakaan laula vain sen takia, että saisin rahaa vaan sen takia, että mä rakastan laulamista!

Mikä on paras ja/tai rakkain työsi?

Kaikki työt. Jokainen liittyy johonkin tärkeään fiilikseen. Mun tapa tehdä musiikkia on niin henkilökohtainen, että melkein sama, jos kysyisit, mikä sormi on mulle kaikkein rakkain… Ja toivottavasti ne parhaat duunit on vasta tulossa. Muutenhan nyt jo voisi paiskata hanskat tiskiin, enkä mä ole vielä edes aloittanut kunnolla.

Missä vaiheessa musiikki muuten tuli elämääsi?

Jo ihan pienenä! Opin laulamaan ennen kuin puhumaan. Tein kesämökillä pikkutyttönä täysin palkein jo omaa oopperaa, tosin se syksyn tullen karisi päästä pois. Musiikki on aina ollut mulle tapa ilmaista itseäni, mun tapani puhua, olla ja elää.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/1999

Selaa lehden artikkeleita