EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Musiikintekijöiden Prix Elvis -kunniamaininta Koko Jazz Clubille

Tekijä: Nina Lith

Musiikintekijöiden Prix Elvis -kunniamaininta Koko Jazz Clubille

Julkaistu

Musiikintekijöiden etujärjestö Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry haluaa vuosittain kiittää tahoa, joka on toiminnallaan edistänyt suomalaisen kevyen musiikin asemaa. Tänä vuonna kunniamaininta myönnetään helsinkiläiselle Koko Jazz Clubille.

Vuonna 2010 perustettu Koko Jazz Club tarjoaa aktiivisesti ja säännöllisesti korkeatasoista jazzmusiikkia klubi-illoissaan. Klubilla ovat esiintyneet muun muassa Severi Pyysalo, Marzi Nyman, Timo Lassy, Jukka Perko, Jenny Robson ja Arttu Takalo. Kaikkien kotimaan keskeisten ammattilaisten lisäksi klubilla ovat vierailleet lukuisat kansainvälisesti tunnustetut muusikot Steve Gaddista Bob Mintzeriin.

Koko Jazz Club on vakiinnuttanut asemansa keskeisenä osana pääkaupunkiseudun jazzmusiikin tarjontaa. Yleisö on kokenut, että se  on Helsingissä täyttänyt aidon jazzklubin vajeen. Klubin, joka ei toimi ravintolan ehdoilla vaan voi olla aito konserttiareena.

”Koko Jazz Club on pääkaupunkiseudun selkeästi merkittävin jazzklubi ja edustaa taiteellisella tasollaan ja tinkimättömällä musiikillisella näkemyksellään ehdotonta kansainvälistä huipputasoa. Timo Hirvosen ja Anna Veijalaisen pitkäjänteinen ja kärsivällinen työ jazzmusiikin eteen taloudellisista haasteista huolimatta ansaitsee kaiken tunnustuksen ja toivomme, että Prix Elvis kannustaa myös päättäjiä tukemaan tätä arvokasta toimintaa”, Elvis ry:n hallituksen jäsen, säveltäjä Pessi Levanto kommentoi.

Koko Jazz Clubin taiteellinen johtaja Timo Hirvonen kokee tunnustuksen olevan kaikille Suomen jazz-toimijoille.

”Koko Jazz Club kiittää nöyrimmin Elvis ry:n myöntämästä palkinnosta. Suomessa on koulutettu, leveä rintama kansainvälisen tason jazzmuusikoita, jotka ovat itse aktivoituneet toimimaan työtilanteensa kohentamiseksi. Olkoon tämä tunnustus tälle aktiiviselle, yhteen hiileen puhaltavalle Suomen jazzkentälle”, Hirvonen kiittää.

Myös Koko Jazz Clubin yleisö saa häneltä kiitosta.

”Korotimme lippuhintoja muutama vuosi sitten muuton johdosta. Klubin yleisö on kuitenkin pysynyt mukana ja ymmärtänyt, että taiteilijoille tulee maksaa työstään korvaus”, hän toteaa.
 

Prix Elvis -kunniamaininta jaetaan vuosittain henkilölle tai taholle, joka on edistänyt suomalaisen kevyen musiikin asemaa. Kunniamaininta ei sisällä rahallista arvoa.

Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry on vuonna 1954 perustettu kevyen musiikin tekijöiden etujärjestö. Elvis ry edistää suomalaisten säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien taloudellisia ja ammatillisia etuja, yhteiskunnallista arvostusta sekä yhteisöllisyyttä. Yhdistykseen kuuluu noin 900 jäsentä.

Lisätietoja
Nina Lith, viestintäpäällikkö
Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry
Puh. 041 517 8999

Prix Elvis -kunniamaininnat kautta aikojen

  • 2016 Koko Jazz Club
  • 2015 Risto Hemmi ja Finnvox Studiot
  • 2014 Musiikkiteatteri Kapsäkki
  • 2013 Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan työryhmä
  • 2012 Paavo Arhinmäki
  • 2011 Tarja Närhi
  • 2010 Pirkko Kotirinta
  • 2009 Otto Donner
  • 2008 Martti Heikkinen
  • 2007 Jake Nyman
  • 2006 Vantaan Viihdeorkesteri
  • 2005 Jukka Liedes
  • 2004 Lahden Kaupunginteatteri
  • 2003 Suomen Tulli
  • 2002 Radio SuomiPop
  • 2001 Ilosaarirock (Joensuun Popmuusikot ry)
  • 2000 Jukka Haavisto
  • 1999 Jussi Raittinen
  • 1998 Uusi Iloinen Teatteri
  • 1997 Atte Blom
  • 1996 Maarit Niiniluoto
  • 1995 Olli Metsänen
  • 1994 UMO
  • 1993 Juhani Merimaa
  • 1992 Pekka Gronow
  • 1991 Ilpo Hakasalo

The House of Songs -vaihto-ohjelmaan lähtijät vuodelle 2017 valittu

Julkaistu

 

The House of Songs -vaihto-ohjelma on valinnut vuonna 2017 vaihto-ohjelmaan mukaan päässeet. Ensi vuonna Austiniin lähtevät Ville Leppänen, Anni Mattila, Matti Mikkola, Kalle Ryökäs ja Annika Tello.

Seuraavasta hakuajasta tiedotetaan loppuvuodesta 2017.

The House of Songs -vaihto-ohjelma

THOS – The House of Songs, on vaihto-ohjelma, jonka tavoitteena on edistää eri kulttuureista tulevien tekijöiden verkostoitumista sekä tuottaa uutta musiikkia. 
 
Musiikkia lähdetään tekemään Austiniin, Teksasiin, The House of Songs -taloon. Talosta löytyy langaton verkkoyhteys, Gibson-kitaroita, piano sekä tietysti polkupyöriä, jotta vierailevat musiikintekijät voivat aktiivisesti tutustua ympäröivään ”the Live Music Capital of the World” -kaupunkiin.  
 
Päätavoitteena on kuitenkin edistää tekijyyttä tarjoamalla uniikki ympäristö musiikin tekemiseen ja mahdollistaa kansainvälinen verkostoituminen. Talossa asuukin siten samanaikaisesti THOS-vaihto-ohjelman vieras sekä paikallinen, ammattimainen musiikintekijä, jonka vaihto-ohjelman organisaattori, musiikintekijä ja tuottaja Troy Campbell on valinnut. Tavoitteena on yhdistää kaksi mahdollisimman yhteensopivaa musiikintekijää, jotta yhteys löytyy ja vierailusta tulee antoisa ja inspiroiva. Konseptiin kuuluu myös mahdollisen co-writing-tuotannon esittäminen Austinin live-klubeilla. Musiikintekijöillä on myös mahdollisuus nauhoittaa vierailunsa aikana demoja. 
 
Elvis osallistuu vaihto-ohjelmaan lähtijöiden kustannuksiin maksamalla asumisen talossa ja korvaamalla 1000 euroa matkakustannuksia. Ruoka- ja juomakustannukset on maksettava itse. 
 
THOS:iin valitaan vuosittain hakemuksesta lähtijät. Heidän tulee olla Elvisin jäseniä. Lähtijät valitsee The House of Songs -vaihto-ohjelma. Hakuaika on kerran vuodessa, ja vierailun kesto on noin kaksi viikkoa. Hakuaika on aina vuoden lopulla, ja siitä tiedotetaan Elvisin jäseniä.
Tutustu The House of Songsiin https://video.klru.tv/video/2365840215/
 

Co-writingin taikaa

Julkaistu

Miltä näyttäisi paperilla biisinkirjoitustiimi, joka koostuu teatterihörhöstä, vihaisesta räppäristä ja a cappellanörtistä? Ei varmaan kovinkaan lupaavalta. Se voi silti olla sitä ja siinä onkin co-writingin hienous.

Syyskuussa kuulin tulleeni valituksi Biisijalostamoon, Elvis ry:n mentorointiohjelmaan, jota olen itsekin ollut alusta asti suunnittelemassa mentorointitiimin vetäjän roolissa. Biisijalostamossa joukko Suomen ykköstuottajia valitsi nimettömien työnäytteiden perusteella kolme kirjoittajatiimiä työskentelemään ensin itsenäisesti, sitten heidän ohjauksessaan. Myös jäsenhakemuksista päätellen Biisijalostamo kiinnosti monia tekijöitä.

Samaan aikaan kun olin haljeta innosta, olin kauhuissani. Minkälaisia tyyppejä minua odottaisi ensimmäisessä sessiossa? Onnistuisinko luomaan yhtä ainutta hyvää melodiaa? Mitä jos ideani olisivat muiden mielestä surkeita? Olin astumassa kauas omalta mukavuusalueeltani; oman työhuoneeni turvasta, jossa olin kirjoittanut käytännössä kaikki lauluni. Googlasin uteliaisuuttani ryhmämme muut kirjoittajat. Myöhemmin kävi ilmi, että he olivat tehneet täsmälleen samoin.

Pelkoni osoittautui onneksi turhaksi: tiimimme hyvä kemia oli kaikille sen jäsenille ilmiselvää ensimmäisestä tapaamisesta lähtien ja tunne vahvistui sitä mukaa, mitä enemmän teimme syksyn aikana töitä yhdessä. Tuntui kuin jokainen meistä olisi omalla panoksellaan saanut muut nostamaan omaa tasoaan vielä korkeammalle. Jokaista biisiä työstäessämme mietin, että en olisi ikinä pystynyt tähän yksin. Mutta ei olisi kukaan muukaan meistä. Ensimmäinen valmiin träkin päälle kehittelemäni melodia tuntui suurelta henkilökohtaiselta voitolta. Huumaannuin musiikin tekemisestä muiden kanssa ja huomasin sessioidemme jälkeisen euforian siirtyvän omiinkin kirjoitushetkiini.

Varsinaisen Biisijalostamon anti oli minulle musiikintekijänä suuri. Tutustuin moniin uusiin tekijöihin ja opin paljon uutta seuraamalla ryhmämme mentorin, Jukka Immosen työskentelyä. Kevään pilotista kerätyn palautteen pohjalta tehdyt muutokset tuntuivat perustelluilta. Oli hyvä päästä tutustumaan tiimiin ja tekemään biisejä etukäteen. Leiriä oli pidennetty, ryhmiä vähennetty ja ohjelmaan oli lisätty Maija Vilkkumaan tekstijalostamo sekä osuus, jossa Lasse Kurki kertoi omat näkemyksensä leirillä viilatuista kappaleista. Olisin voinut kuunnella heitä vaikka kuinka pitkään!

Olen peräänkuuluttanut sparrausta ja kollegiaalista tukea kaikessa työnteossa. Se on tärkeää varsinkin luovalla alalla, jossa ajautuu helposti puurtamaan yksin. Toisista ihmisistä voi inspiroitua ja saada energiaa. Hyvästä ideastasi voi yhtäkkiä tulla nerokas, kun joku yhdistää siihen pienen palan omaa osaamistaan. Uskonkin, että oikea co-write –kumppani voi nostaa kenen tahansa tekijyyden uudelle tasolle.

Onko jokaisen kirjoittajan sitten pakko hyväksyä  co-writing ”tämän päivän tapana tehdä” ja hakeutua co-write –sessioihin? Mielestäni ei. Mutta kokeilemaan kannustan. Jos ensimmäisestä kerrasta tai tiimistä ei löydy taikaa niin kokeile uudestaan. Pakota itsesi omalle epämukavuusalueellesi. Heittäydy. Ole läsnä ja lähde ennakkoluulottomasti mukaan muiden ideoihin. Nöyristellä ei pidä, mutta lue tilannetta ja anna muille tarvittaessa tilaa hoitaa oma tonttinsa. Paras lopputulos syntyy sparraamalla, ei tallaamalla. Ja kyllä siihen vähän tuuriakin tarvitaan – niin kuin meidän paperilla vähän oudon kuuloisen tiimin kanssa taisi käydä.

Ps. Seuraava Biisijalostamo järjestetään syksyllä 2017.
Virpi Eroma
Kirjoittaja on Biisijalostamosta asti flow-tilassa leijaillut musiikintekijä, laulaja ja Elvis ry:n hallituksen jäsen

Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto 2016 Minna Pensolalle

Julkaistu

Suomen Muusikkojen Liitto ry:n vuoden 2016 tunnustuspalkinto on myönnetty viulisti Minna Pensolalle hänen työstään klassisen livemusiikin tuomisessa uusille yleisöille. Palkinto on arvoltaan 5 000 euroa.

Minna Pensola on kamarimuusikkona ja solistina esiintyvä viulisti, joka on työllään kehittänyt ja uudistanut klassisen livemusiikin kenttää tavoittaen samalla uutta yleisöä. Pelimannihenkisenä heittäytyjänä tunnettu Pensola on laajentanut käsitystä muusikkoudesta ja esiintymisestä.

Pensolan vuonna 2008 käynnistämä Klasariklubi yhdistää rennon baari-illan, artistien kanssa jutustelun sekä klassisen livemusiikin kuuntelun. Klasariklubia on järjestetty eri ravintoloissa Helsingin Punavuoressa, ja nykyään se toimii G Livelab -klubilla Yrjönkatu 3:ssa.

Pensolan yhdessä viulisti Antti Tikkasen kanssa perustama Punavuoren Kamarimusiikkiyhdistys toimii Helsingin kamarimusiikkitarjonnan elävoittämiseksi. Lisäksi Pensola on G Livelab -klubin ja Radio Helsingin toiminnasta vastaavan Livelaboratorio Oy:n hallituksen ja ohjelmaryhmän jäsen, ja hänellä on ollut tärkeä rooli G Livelabin ohjelmalinjauksissa.

Pensola on Meta4-jousikvartetin jäsen. Ryhmä voitti ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä D. Sostakovits-kvartettikilpailussa Moskovassa 2004 sekä Joseph Haydn-kamarimusiikkikilpailussa Wienissä 2007 ja on siitä lähtien ollut kysytty vieras eurooppalaisissa musiikkikeskuksissa. Solistina Pensola on esiintynyt lähes kaikkien suomalaisten orkesterien kanssa johtajinaan mm. Sakari Oramo, Olari Elts, Eva Ollikainen ja John Storgårds. Pensola opettaa viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa,  ja hän toimi Sysmän Suvisoiton taiteellisena johtajana vuosina 2006–2012.

 

Tunnustuspalkinto myönnetään vuosittain merkittävästä työstä liiton toimintapiirissä. Sen rahoittavat Suomen Muusikkojen Liitto ry sekä Suomen Messusäätiö.

”Mihin jäi punk?” -muistitietoaineisto on julkaistu

Julkaistu

Musiikkiarkisto JAPA on julkaissut ”Mihin jäi punk?” -hankkeessa kerätyn muistitietoaineiston avoindata.fi-palvelussa, jossa se on avoimesti käytettävissä ja ladattavissa excel-taulukkomuodossa. https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/mihin-jai-punk-keruuhankkeen-muistelut

Muistitietohanke ”Mihin jäi punk?” selvitti, millaista oli olla punk sen ensimmäisen aallon aikaan 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun. Hankkeessa kerättiin omakohtaisia kirjoituksia Suomessa poikkeuksellisen vireästä punk-kulttuurista. Muistelut kertovat esimerkiksi musiikkifaniudesta, toiminnasta punk-liikkeessä, itseilmaisun aloittamisesta, kasvusta punk-nuorena tai mieleen jääneistä festivaalireissuista. Hankkeessa oltiin kiinnostuttu myös aikakauden todistaneiden, mutta punk-kulttuurin ulkopuolelle jääneiden näkökulmista punkiin.

Mihin jäi punk?” -hanke toteutettiin 28.2.–31.8.2016. Kerätyistä 37 muistelusta 36 on julkaistu avoimesti. Muistelut keskittyvät punkin ensimmäiseen aaltoon. Yhteistyöhankkeen takana olivat Musiikkiarkisto JAPA ja Oranssi ry sekä Nuorisotutkimusverkosto ja Nuorisotutkimusseura. Hankkeen toteutti Juho Hänninen. Julkaistusta aineistosta on poistettu suorat tunnistetiedot ja epäsuorat tunnistetiedot on luokiteltu. Vastaajien taustatiedot sisältävä alkuperäinen muistitietoaineisto on tallennettu Musiikkiarkisto JAPAan. 

Musiikkiarkisto JAPA (www.musiikkiarkisto.fi) on valtakunnallinen keskusarkisto, joka tallentaa suomalaiseen musiikkiin liittyvää aineistoa taidemusiikkia ja kansanmusiikkia lukuun ottamatta. JAPAn toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. JAPA on ainoa itsenäinen, palkkatyövoimalla toimiva musiikkiarkisto Suomessa. JAPA palvelee tutkijoita, mutta myös muita suomalaisen populaarimusiikin historiasta kiinnostuneita.

JAPA panostaa voimakkaasti aineistojensa ja julkaisujensa avaamiseen. JAPAn Open Access -toiminta löytyy keskitetysti sivustolta https://oa.musiikkiarkisto.fi/, jonne on koottu esimerkiksi linkit JAPAn käyttämiin julkaisualustoihin sekä avoimiin kirja- ja levyjulkaisuihin.

Slush Musicissa keskusteltiin rikkinäisestä metadatasta

Julkaistu

Elvis ry järjesti Slush Music -tapahtumassa 30.11.2016 workshopin metadatan nykytilasta. Pääviestinä keskusteluista jäi käteen ymmärrystä paluusta ongelman alkulähteille. Onkin keskeisen tärkeää, että myös me musiikintekijät tarkastamme säännöllisesti, että teosrekisterimme on ajan tasalla.

Vedin keskustelua yhdessä Hans-Peter Rothin kanssa. Hän työskentelee Online Services Directorina NMP:ssä eli Network of Music Partners -organisaatiossa Tanskassa. Keskustelussa oli aktiivisesti mukana myös ruotsalaisenglantilainen Helienne Lindvall, joka edusti Auddly-startupia.

Rothin esittämät statistiikat todistivat, että vielä viime vuonna Spotifyn top 100 -listan hittikappaleista liki 20 prosenttia oli vailla riittäviä metadatatietoja. Toisin sanoen näistä hiteistä on biisintekijöiden turha odottaa korvauksiakaan. Tilanne on Rothin mukaan hieman parantunut tämän vuoden aikana, mutta merkittäviä puutteita on yhä. Lindvallin mukaan metadataketju on todella puutteellinen, eivätkä useimpien suoratoistopalveluntarjoajien tietojärjestelmät kykene tällä hetkellä edes prosessoimaan metadatatiedoista säveltäjätietoja, puhumattakaan siitä, että julkaisisivat niitä.

Ongelma ei ole vain metadatatietojen välittäjissä, vaan myös alkulähteessä. Yhä useammin tekijät eivät rekisteröi teoksiaan. Laiminlyöntejä tehdään Rothin ja Lindvallin mukaan myös levy-yhtiöissä ja aggregaattoreissa. Jopa merkittävät musiikkikustantajat ovat unohtaneet rekisteröidä Spotify-hittejä.

Mutta suuri ongelma on myös biisintekijät itse. Jokaisen tekijän tulisi säännöllisesti valvoa teosrekisteristään, että omat kappaleet varmasti rekisteröityvät. Asiaa helpottaisi, jos tekijätiedot saataisiin näkyviin suoratoistopalveluihin ja päätettäisiin nykyisenkaltainen anonyymin musiikin aikakausi.

Lindvallin edustama Auddly on kehittänyt appin, johon kappale rekisteröityy jo biisintekovaiheessa, ja johon myös säveltäjä- ja sanoittajaosuudet saadaan merkittyä heti kalkkiviivoilla. Tässä oiva esimerkki modernista palvelusta, jota tekijänoikeusjärjestöt voisivat ryhtyä tarjoamaan omille asiakkailleen!

Musiikkituottajia edustanut Tapio Korjus piti puolestaan tärkeänä, että tuottajat, kustantajat ja tekijänoikeusjärjestöt kykenisivät kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Hans-Peter Roth myös painotti, että näkyvissä on positiivisia signaaleja, ja että toisaalta pohjoismaalaisissa tekijänoikeusjärjestöissä ymmärrys metadataan liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisumalleista ovat pidemmällä kuin muualla. Osaltaan tätä selittää pohjoismaalaisten suoratoistovoittoiset musiikinkulutustottumukset sekä pohjoismaiden korkea digitalisaation taso.

Markus Nordenstreng
Kirjoittaja on muusikko-musiikintekijä, toimittaja ja Elvis ry:n varapuheenjohtaja

Teosto mukana musiikkialan kansainvälisessä tulevaisuushankkeessa

Julkaistu

Teosto on mukana Open Music Iniativessa (OMI), jossa kehitetään radikaaleja innovaatioita musiikkioikeuksien lisensointiin. Hanketta vetää Berklee School of Music. Hankkeen tavoitteena on tuoda musiikkiteollisuuden toimijat yhteen ja edistää alan yrittäjyyttä, innovaatioita ja läpinäkyvyyttä. Vuoden kestävässä hankkeessa hyödynnetään open source -alustoja sekä hajautettuja verkkoteknologioita, kuten blockchainia.

”Keskustelu musiikkialan ja teknologiatoimijoiden välillä on välttämätöntä, jotta ymmärrämme paremmin blockchain-teknologian mahdollisuudet”, arvioi hankkeessa Teostoa edustava Turo Pekari, Teoston Senior advisor, innovation and discovery.

Teoston lisäksi hankkeessa on mukana yli 140 toimijaa: huippuyliopistoja (MIT Media Lab, Harvard Business School, University College of London), ylikansallisia levy-yhtiöitä (Universal, Warner, Sony), teknologiayrityksiä (Youtube, Spotify, Netflix), musiikkikustantajia, musiikkialan järjestöjä ja muita toimijoita. Tekijänoikeusjärjestöistä mukana on Teoston lisäksi ranskalainen SACEM, kanadalainen SOCAN ja hollantilainen BUMA. Teostolle hanke tarjoaa mahdollisuuden yhteistyön luomiseen maailman parhaiden yliopistojen, tärkeiden musiikkia käyttävien asiakkaidemme ja kansainvälisten kumppaneidemme kanssa.

”Olemme huomanneet jo nyt, että tekijänoikeusjärjestöjen dataa tarvitaan, jotta musiikkialalla voidaan ottaa käyttöön toimivia blockchain-ratkaisuja. Teoston ja muiden kaltaistemme toimijoiden rooli voikin osoittautua keskeiseksi, kun uusia tekijänoikeuksien hallinnointiin liittyviä ratkaisuja kehitetään. On mahdollista, että olemme tulevaisuudessa myös palvelujen ja alustojen tarjoaja ja siten suorassa kilpailussa kaupallisten toimijoiden kanssa”, Pekari arvioi.

Ensimmäisiä julkaistavia tuloksia OMI:sta on luvassa alkuvuodesta 2017.

Teosto mukana myös Slush Musicissa

Pekarin mukaan musiikkialalla blockchainiin liittyvä hype on tällä hetkellä kuumimmillaan.

”Voi olla, että kestävät ratkaisut odottavat vielä syntyään. Isoimmat kehityshankkeet saattavat seuraavassa vaiheessa tapahtua musiikkialan isojen toimijoiden sisäisissä hankkeissa finanssialan blockchain-kehityksen tapaan”, sanoo Pekari.

Musiikkialan kehitystä edistetään tulevina päivinä ensi kertaa myös Slushissa, kun Euroopan johtava kasvuyritystapahtuma Slush järjestää ensimmäistä kertaa musiikkia, teknologiaa ja yrittäjyyttä yhdistävän sisartapahtuman Slush Musicin. Teosto on Slush Musicin pääyhteistyökumppani.

Teosto on mukana myös kahdessa Slush Musicin ohjelmasisällössä Kaapelitehtaalla:

  • Klo 11.30 The Fight for the Share of Ear (Tempo Stage)
  • Nelonen Median kanssa yhdessä toteutettavassa puheenvuorossa radioiden sisältöjohtaja Johannes Saukko avaa audiosisältöjen tarjonnan tulevaisuutta, musiikin lisensoinnista audiosisältöihin kertoo Teoston Markus Kaarto (Head of broadcast and online licensing).
  •  
  • Klo 15.30 Blockchain – Music and Next Steps (Drop Stage)
  • Allen Bargfreden vetämässä paneelikeskustelussa Teostolta mukana Turo Pekari (Senior Advisor, Innovation and Discovery).

Slush Music kokoaa 30. marraskuuta Helsingin Kaapelitehtaalle 1 500 osallistujaa kiihdyttämään miljardien arvoisen toimialan kehittymistä. Torstaina 1.12. Slush Music sulautuu Messukeskuksen päätapahtumaan.

Teoston ständillä maailman ensimmäinen virtuaalitodellisuudessa toteutettu musiikkivideo

Teostolla on Slush Musicissa oma ständi, jossa voi muun muassa katsoa maailman ensimmäisen virtuaalitodellisuudessa tapahtuvan musiikkivideon. HTC Vive VR -laseilla katsottavassa videossa sen katsoja kuulee kotimaisen rap-artisti Viewn Avalon-biisin ja pääsee visuaaliselle matkalle, jossa todellinen Kaapelitehtaan Slush Music -ympäristö ja kuvitteelliset elementit sekoittuvat omaksi surrealistiseksi maailmakseen, jonka keskellä katsoja liikkuu ja havainnoi sekä ympäristöään että itseään.

Marita Taavitsaiselle ja Markus Allanille Kullervo Linnan Säätiön palkinnot

Julkaistu

Kullervo Linnan Säätiön palkinnot jaettiin tänään iskelmä- ja tangolaulaja Marita Taavitsaiselle sekä Markus Allanille. Vuosittain jaettavat palkinnot myönnetään tunnustuksena ansioista kotimaisessa viihde- ja tanssimusiikissa. Teostossa järjestetyssä tilaisuudessa jaettiin myös toimittaja Ilpo Hakasalon mukaan nimetty palkinto, joka myönnettiin populaarimusiikin edistämisestä äänilevytuottaja, tutkija Juha Nikulaiselle.

Säätiön hallitus palkitsi Tuula Marita Taavitsaisen (1968) monipuolisesta urasta ja taitavista tulkinnoistaan.

”Marita Taavitsainen on taiteilija ja erittäin taitava sellainen. Harva ihminen näyttää niin onnelliselta laulaessaan kuin hän”, luonnehti säätiön puheenjohtaja Maarit Niiniluoto palkintojen jakotilaisuudessa.

Suuri yleisö oppi tuntemaan Marita Taavitsaisen vuonna 1995, jolloin hänet valittiin tangokuningattareksi. Laulaja on todennut, ettei pysty vieläkään kuvailemaan tuon illan, suuren muutoksen luomaa säihkettä. Elämä muuttui kertaheitolla, pysyvästi.

Kun vuonna 1998 Syksyn sävelessä kuultiin Kari Litmasen säveltämä ja Jiri Nikkisen sanoittama André, monille jäi mieleen tulkinta ja laulu, joista Taavitsainen tunnetaan vieläkin.

”Kappaleessa koettiin salaperäinen feministinen vivahdus, veikeä silmänisku ja haikea tarina, jolle luvattiin jatkoa. André voitti Syksyn sävelen ylivoimaisesti”, Niiniluoto kuvaili tilaisuudessa.

”Laulaminen on parasta, mitä elämässä voi tehdä” sanoo Marita Taavitsainen. Aikoinaan hänet johdattivat musiikin maailmaan muun muassa radiossa soineet ikivihreät sekä musiikkiopiston luokkahuoneista kaikunut äänimaailma.

Taavitsainen on puhunut paljon tangon ja tanssimusiikin tuomasta syvästä terapiasta ihmiseen. Parhaillaan hän kiertää Mikael Konttisen kanssa Sydämeni tango –konserttikiertueella hoivakodeissa ja kertoo, että on ikäihmisille laulaessaan saanut kokea olevansa muistojen välittäjä vuosisadan takaa.

Tangon suurlähettiläs Markus Allan

Helsingissä syntynyt Markus Allan (oik. Hemmi Allan Isberg 1945) aloitti laulajan uransa nuorena. Jo 16-vuotiaana häntä kuultiin laulusolistina Expo-hallissa. Nyt hän on laulanut yhtäjaksoisesti 50 vuotta.

Maarit Niiniluoto kertoi puheessaan, että lapsena Allan oppi jo varhain radiosta 1930-luvun tangon Ruhtinaan viulu, joka on Valto Tynnilän säveltämä ja Tatu Pekkarisen sanoittama. Tämä klassikkotango on sittemmin kuulunut aina taiteilija Markus Allanin ohjelmistoon ja soi edelleen suomalaisilla tanssilavoilla.

Varhaisista teinivuosistaan laulaja muistaa nähneensä Olavi Virran Korson sirkuksessa, missä tangokuninkaan hymy, sulava olemus, eloisat silmät jäivät ikuisesti mieleen upean äänen lisäksi. Olavi Virran vaikutusta hän luonnehtii maagiseksi.

Teini-iässä 1960-luvun alkupuolella Markus Allan osallistui Suomen Laulumestaruuskilpailuun voittaen miesten sarjan.

Toivo Kärki päätti ottaa ensimmäiset suomalaiset romanilaulajat äänilevylle 1960-luvun alussa. Heitä olivat Taisto Tammi (Lundberg) 1962, Markus Allan 1963 ja Anneli Sari (Lundberg) 1964, kaikki alle 20-vuotiaita.

”1960-luvulla oli niin paljon laulukeikkoja lavoilla kuin vain jaksoi tehdä”, sanoo Markus Allan, joka lauloi niin Olavi Virran kuin oman tangosukupolvensa Taisto Tammen, Esko Rahkosen ja Reijo Taipaleen kanssa. Ilmoille kaikuivatkin sellaiset tangot kuin Sokeripala, Mustalaisen kaipaus ja Kaiken vaihtaisin tangoon.

Vuonna 1985 Markus Allan sai yllättävän soiton uudelta elokuvaohjaajalta Aki Kaurismäeltä. Sen myötä hän on laulanut Veikko Aaltosen elokuvassa Tilinteko sekä Kaurismäen elokuvissa Kauas pilvet karkaavat ja Mies vailla menneisyyttä ikivihreitä suomalaisia tangoja. Hän on esiintynyt Sodankylän elokuvajuhlilla, ja yhdeksi kohokohdakseen Allan mainitsee esiintymisen Cannesin elokuvajuhlilla.

”Esiinnyimme avotaivaan alla koko orkesterin kanssa ja lauloin elokuvaväelle sellaisia tangoja kuin Siks oon mä suruinen, Liljankukka, Elämän valtateillä, Kauas pilvet karkaavat. Sen suomalaisempaa ei ohjelmisto olisi voinut olla. Yleisö kuunteli ja tanssi.”

Markus Allanin ura on ollut erittäin monipuolinen ja 2000-luvulla hänestä on tullut eräänlainen suomalaisen tangon suurlähettiläs ulkomailla sekä tangoaiheisissa dokumenttielokuvissa. Tulevan osalta Allanin mielessä ovat uudet suunnitelmat: Tammikuussa hän alkaa taltioida argentiinalaisia tangoja yhdessä lahtelaisten muusikkojen kanssa, Raimo Hastin sovituksina ja Rauli Nordbergin sanoituksin.

Kullervo Linnan Säätiön palkinnot olivat arvoltaan 4000 euroa. Vuonna 1987 kuollut säveltäjä, kapellimestari ja muusikko Kullervo Linna säätiöi tekijänoikeuskorvauksensa jaettavaksi tunnustuspalkintoina ja apurahoina musiikin tekijöille ja muusikoille. Säätiön tarkoituksena on edistää iskelmä- ja tanssimusiikin luomista ja esittämistä Suomessa. Linnan omista menestyskappaleista esimerkiksi Kultainen nuoruus soi edelleenkin jatkuvasti suomalaisilla tanssipaikoilla.

Tunnustus Juha Nikulaiselle

Samassa tilaisuudessa jaettiin joka toinen vuosi myönnettävä, toimittaja Ilpo Hakasalon mukaan nimetty palkinto. Palkinnon, 2000 euroa, sai tänä vuonna äänilevytuottaja, tutkija Juha Nikulainen. Palkinto on tunnustus populaarimusiikin aseman, arvostuksen ja tunnettavuuden edistämisestä, ja se rahoitetaan Kullervo Linnan Säätiön hallituksessa alusta asti vaikuttaneen, vuonna 2006 edesmenneen Hakasalon perintövaroista.

Kulttuurituottajaksi valmistunut Nikulainen kiinnostui jo varhain musiikin kuuntelusta. Hänellä oli opintojensa myötä määrätietoinen suunnitelma jalostaa musiikkiharrastuksensa ammatiksi: jatkaa musiikin levittämistä laajemmin, paremmilla resursseilla ja ammattitaitoisemmin.

Maarit Niiniluoto totesi puheessaan, että Nikulaisen onnistui tutustua musiikin tekijöihin, levy-yhtiöihin ja muuhun verkostoon jo ammatillisen tiensä alkuvaiheissa.

Uransa aikana Nikulainen on luonut merkittäviä cd-kokoelmia, joista ensimmäisenä ilmestyi Jormas.

”Nikulainen kokosi Jormasia täyspäiväisesti useamman kuukauden ajan, selvitti tarkasti bändin historian, miehistönvaihdokset, levytyskokoonpanot, kappaleiden taustatiedot, haastatteli kymmeniä aikalaisia”, Niiniluoto kuvaili Nikulaisen työskentelyä, johon liittyy tapa perehtyä mahdollisimman syvälle bändin nahkoihin.

Nykyisin Nikulainen julkaisee riippumattomalle vinyylifirmalle Svart Recordsille ainutlaatuisia kokoelmia, joissa musiikillinen skaala on laaja. Levyjen julkaisusta Nikulainen toteaa, ettei ole ns. formaattiuskovainen.

”Cd on varmempi, mutta vinyylissä on tiettyä jännitystä ja syvyyttä enemmän. Enemmän emotionaalista tarttumapintaa”, Nikulainen toteaa.

 

Kuva: Aku Toivonen    

Uusi kirja musiikin tekemisestä vie koulut säveltämisen jäljille

Julkaistu

Uusi 25.11. julkaistava kirja Säveltäjyyden jäljillä – musiikintekijät tulevaisuuden koulussa rohkaisee tuomaan musiikin luovan tekemisen koululuokkiin. Kirjan ovat kirjoittaneet tutkijatohtori Heidi Partti ja musiikkitoimittaja Anu Ahola ja se on tehty yhteistyössä Teoston, ArtsEqual-hankkeen sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanssa.

Tutkimusten mukaan suomalaisilla musiikintunneilla soitetaan, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia aktiivisesti ja monipuolisesti. Omia sävellyksiä, sovituksia tai improvisaatioita luokkahuoneissa ei silti juurikaan tehdä, vaikka musiikin luova tekeminen on sisältynyt valtakunnallisiin opetussuunnitelmateksteihin jo vuosikymmeniä.

”Kirja lähti liikkeelle siitä ihmetyksestä, miten jopa musiikin aktiiviharrastaja voi kulkea halki suomalaisen musiikkikasvatusjärjestelmän ammattilaisuuteen saakka säveltämättä koskaan omaa musiikkia. Vaikka opetussuunnitelmassa korostetaan luovuuden merkitystä, luokkahuoneiden arjessa lasten omalle musiikilliselle keksinnälle on vain vähän tilaa”, Heidi Partti taustoittaa.

Voiko kuka vain säveltää omia lauluja ja miten se onnistuu?

Säveltäjyyden jäljillä -kirjassa pohditaankin muun muassa sitä, kuka voi ja saa säveltää musiikkia.

”Tavoitteenamme on rohkaista ja innostaa opettajia kokeilemaan säveltämistä, sanoittamista ja luovuutta koululuokassa ja madaltaa kynnystä itse tekemiseen. Samalla haluamme omalta osaltamme viedä päättäjille viestiä siitä, miten tärkeää on varmistaa, että opettajilla on tarvittavat taidot ja resurssit musiikin luovan tuottamisen opetukseen”, kertoo Anu Ahola.

”Kirjassa tuuletetaan perinteisiä asenteita musiikin tekijyyteen. Lähestymme säveltämistä toimintana, joka on, tai ainakin pitäisi olla, kenen tahansa ulottuvilla. Kyse on siis myös tasa-arvosta, siitä, onko kaikilla oppilailla mahdollisuus aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen”, Heidi Partti painottaa.

Kirja liittyy osaltaan ArtsEqual-hankkeeseen, jossa tutkitaan taiteen mahdollisuuksia lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Samalla kirja pyrkii tukemaan peruskoulun uuden opetussuunnitelman tavoitteita, joiden mukaan luovat työtavat, monipuoliset käytännöt ja yhteistyö nousevat musiikkikasvatuksessa yhä merkittävämpään asemaan musiikin esittämisen ja kuuntelun rinnalle.

Taustalla Teoston BiisiPumppu-projekti

Kirjan pohjana toimi Teoston BiisiPumppu-kouluprojekti, jossa musiikin tekijät jalkautuivat kouluihin ja auttoivat yhteistyössä opettajien kanssa oppilaita tekemään omaa musiikkia osana musiikin ja äidinkielen tunteja. Projektin aikana pyrittiin löytämään ja kehittelemään uusia tapoja opettaa musiikin luovaa tekemistä luokkahuoneympäristössä.

”Projektissa tehtyjä havaintoja ja saatuja oppeja haluttiin hyödyntää mahdollisimman laajasti. Nyt julkaistavan kirjan muodossa musiikin tekijöiden ja opettajien oivallukset ja hyvät käytännöt voidaan jakaa kouluihin ympäri Suomen”, Teoston Tekijät ja kustantajat -ryhmän päällikkö Sirke Salovaara sanoo.

”Parhaassa tapauksessa pystymme tarjoamaan opettajille inspiraatiota ja ideoita siihen, miten musiikin tunneilla on mahdollista luoda omia teoksia. Tätä kautta saamme toivottavasti pitkällä tähtäimellä myös uusia musiikintekijöitä”, Salovaara jatkaa.

Kirjasta julkaistaan sekä painettu että sähköinen versio. Kirjan sähköistä versiota voi ladata maksutta täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/169020

Kirjan julkaisutilaisuus 25.11. Musiikkitalossa

Kirja julkaistaan 25.11. Uudistuva musiikkikasvatus, toimijuus ja tasa-arvo -seminaarin yhteydessä Helsingin Musiikkitalossa. Julkaisutilaisuudessa järjestetään klo 14.15–15.15 paneelikeskustelu, jossa keskustelemassa ovat tuottaja ja lauluntekijä Jukka Immonen, musiikinlehtori Tuomas Sidoroff, musiikkikasvattaja-tutkija ja lauluntekijä Anna Kuoppamäki sekä kirjan kirjoittajat Heidi Partti ja Anu Ahola. Lisäksi tilaisuudessa nähdään säveltäjien videotervehdys Niinistön koulun oppilailta.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja siihen voi ilmoittautua oheisen linkin kautta: https://fisme.fi/wp-content/uploads/2016/11/Fisme_ohjelma_161125.pdf

Löydä Co-Write-kaveri! Uusi ryhmä Facebookissa vain Elvisin jäsenille

Julkaistu

Etsitkö säveltäjää sanoituksillesi, sanoituksia säveliisi, träkkäyksen biisiaihioosi tai haluaisitko kokeilla tehdä uuden biisin alusta asti jonkun kanssa? Uudessa ryhmässä voit etsiä ja löytää itsellesi co-write -kumppaneita! Ryhmän jäsenet ovat Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n jäseniä, eli ammattimaisesti toimivia musiikintekijöitä. Ryhmän löydät Facebookista https://www.facebook.com/groups/1232330190153148/

OHJEET
1. Julkaise ryhmän seinällä ja kerro lyhyesti, kuka olet, mitä teet tai haluaisit tehdä. 
2. Liitä julkaisuun linkki mahdolliseen työnäytteeseen.
3. Voit halutessasi linkittää tai julkaista myös materiaalia, johon etsit tekijää (esim. teksti ilman säveltä) tai sparrausapua. 
4. Sopikaa keskenänne työtavoista, ajoista ja paikoista.

Kehotamme tekijöitä sopimaan biisin jako-osuudet heti yhteistyön alettua.

Ryhmää hallinnoi musiikintekijöiden etujärjestö Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. Ryhmä on tarkoitettu vain Elvis ry:n jäsenille.