Musiikintekijöille ja -kustantajille 53,6 miljoonaa euroa Teostosta vuonna 2017

Musiikintekijöille ja -kustantajille 53,6 miljoonaa euroa Teostosta vuonna 2017

Musiikintekijöille ja -kustantajille 53,6 miljoonaa euroa Teostosta vuonna 2017

Tiedote. Julkaistu: 19.04.2018, 09:28

Teosto

Musiikintekijät ja -kustantajat saivat vuonna 2017 Teostosta 53,6 miljoonaa euroa korvauksia musiikkinsa käytöstä. Summasta 26,3 miljoonaa euroa maksettiin kotimaisille ja 27,3 miljoonaa euroa ulkomaisille musiikintekijöille ja -kustantajille. Kotimaisille musiikintekijöille ja -kustantajille maksetut korvaukset kasvoivat 1,0 miljoonaa euroa. 
 
Vuonna 2017 Teosto keräsi Suomessa musiikin käytöstä korvauksia 59,8 miljoonaa euroa. Suurimpana kasvun lähteenä olivat online-palvelut.
 
”Musiikin kulutus digitaalisissa palveluissa jatkaa reipasta kasvuaan. Tavoitteemme on varmistaa, että kulutuksen kasvaessa myös musiikin tekijöiden ja kustantajien saamat korvaukset kasvavat samassa tahdissa. Vuonna 2017 Teoston asiakkaille maksettujen online-korvausten määrä kasvoikin peräti 15 prosenttia”, Teoston hallituksen puheenjohtaja Kim Kuusi summaa. 
 
Teosto keräsi online-korvauksia yhteensä 8,2 miljoonaa euroa. Korvausten kasvu oli pitkälti peräisin Spotifyn kaltaisista musiikkipalveluista sekä video on demand -palveluista, kuten Netflix ja HBO.
 
Radio ja televisio merkittävimmät tulonlähteet
 
Online-palveluiden kasvusta huolimatta, radio ja televisio ovat edelleen tärkeimpiä tulonlähteitä musiikin tekijöille ja kustantajille. Viime vuonna 52 % Teoston keräämistä korvauksista oli peräisin radiossa ja televisiossa soitetusta musiikista.  
 
18 % Teoston vuonna 2017 keräämistä korvauksista oli peräisin tapahtumista, konserteista ja festivaaleilta. Tapahtumista kerätyt korvaukset ovat merkittävä tulonlähde erityisesti Teoston kotimaisille asiakkaille, sillä Suomen festivaalit ja tapahtumat nojaavat vahvasti kotimaisiin nimiin ja musiikkiin.
 
Suomalainen musiikki soi ulkomailla 
 
Ulkomaan korvausten perusteella suomalainen musiikki soi eniten Saksassa ja Ruotsissa. Aiempaa enemmän korvauksia Suomeen tuli vuonna 2017 myös esimerkiksi Espanjasta ja Belgiasta. Yhteensä ulkomailla esitetystä musiikista korvauksia kertyi 3,0 miljoonaa euroa.
 
Kaikkiaan Teoston kautta musiikintekijöille ja -kustantajille maksettavia tekijänoikeuskorvauksia kertyi 67,7 miljoonaa euroa vuodelta 2017. Summa sisältää Teoston ja muiden tekijänoikeusjärjestöjen keräämät korvaukset sekä yksityisen kopioinnin hyvityksen ja lainauskorvauksen. Teoston kuluprosentti vuonna 2017 oli 14,8 %.  
 
Henkilövaihdoksia hallituksessa
 
Teoston jäsenkokous valitsi 18.4. pitämässään kevätkokouksessa hallituksen jäseniksi vakavan musiikin edustaja Kimmo Hakolan, musiikinkustantaja Saara Konttisen ja musiikintekijä Jussi Chydeniuksen. Hallituksessa lopettivat kautensa Markus Nordenstreng ja Ari Nieminen.
 
Hallituksessa jatkavat kevätkokoukseen 2019 saakka hallituksen puheenjohtaja, säveltäjä Kim Kuusi, sanoittaja Kaija Kärkinen ja musiikinkustantaja Tommi Tuomainen.
 
Teoston vuosi 2017 pähkinänkuoressa:
Teosto tilitti musiikintekijöille ja -kustantajille 53,6 miljoonaa euroa vuonna 2017.
Tilitykset kotimaisille musiikintekijöille olivat 26,3 miljoonaa euroa.
Kerätyistä korvauksista 52 % oli peräisin radiosta ja tv:stä, 18 % tapahtumista, 16 % taustamusiikista ja 14 % online-alueen musiikki- ja videopalveluista.
Online-korvaukset kasvoivat 15 % eli 8,2 miljoonaan euroon.
Kerätyt tekijänoikeuskorvaukset olivat yhteensä 67,7 miljoonaa euroa, sisältäen Teoston ja muiden tekijänoikeusjärjestöjen keräämät korvaukset, yksityisen kopioinnin hyvityksen ja lainauskorvauksen.
 
Teoston vuosikertomus ja tilinpäätös verkossa: teosto.fi/vuosikertomus-2017
 
Lisätietoja:
Katri Sipilä, toimitusjohtaja 
puh. 040 580 3430, katri.sipila@teosto.fi
Heikki Saarinen, talousjohtaja 
Puh. 045 6946974, heikki.saarinen@teosto.fi
 
 
 

Suomen Musiikintekijöiden hallitus järjestäytyi – Markus Nordenstreng jatkaa varapuheenjohtajana

Suomen Musiikintekijöiden hallitus 2018. Vasemmalta: Varapuheenjohtaja Markus Nordenstreng, Pessi Levanto, ylhäällä vasemmalla Tuija Rantalainen ja Saara Törmä, keskellä Virpi Eroma, Riku Mattila ja puheenjohtaja Kaija Kärkinen. Kuva: Aku Toivonen.  

Laulaja-lauluntekijä, muusikko, freelancer-toimittaja Markus Nordenstreng on valittu jatkamaan Suomen Musiikintekijöiden hallituksen varapuheenjohtajana. Hallitus valitsi varapuheenjohtajan keskuudestaan järjestäytymiskokouksessaan 17. huhtikuuta 2018.

Suomen Musiikintekijät ry:n hallitus 2018

  • Kaija Kärkinen, puheenjohtaja
  • Markus Nordenstreng, varapuheenjohtaja
  • Virpi Eroma, hallituksen jäsen
  • Pessi Levanto, hallituksen jäsen
  • Riku Mattila, hallituksen jäsen
  • Tuija Rantalainen, hallituksen jäsen
  • Saara Törmä, hallituksen jäsen

Musiikintekijöiden rahastosta myönnettiin stipendejä yli 75 000 eurolla

Musiikintekijöiden rahaston vuoden ensimmäinen stipendihaku käynnistyi helmikuun alussa, ja määräaikaan 28.2. mennessä hakemuksia oli saapunut yhteensä 584 kappaletta. Eniten haettiin Työskentelystipendejä (279 hakemusta) ja toiseksi eniten Hankintastipendejä (220 hakemusta).

 
Musiikintekijöiden rahastosta on mahdollista hakea neljää erilaista stipendiä: Työskentelystipendi on tarkoitettu työskentelemiseen musiikintekijänä, eli säveltämiseen, sanoittamiseen ja sovittamiseen, Reissustipendi on tarkoitettu puolestaan säveltämisestä, sanoittamisesta tai sovittamisesta aiheutuvien matkojen kustannuksiin ja Hankintastipendi on tarkoitettu esimerkiksi luovaa työtä tukeviin laitehankintoihin ja esimerkiksi studion vuokraan parempien demoäänitteiden aikaansaamiseksi. Erityisstipendi puolestaan voidaan myöntää hakemukselle, jossa erityisen suuren tuen tarve on hyvin perusteltu ja hakijan tulee olla myös vakiinnuttanut asemansa musiikintekijänä.
 
Musiikintekijöiden rahaston toimikunta jakoi stipendejä yhteensä 59 musiikintekijälle yhteensä 75 150 euron arvosta. Reissustipendejä myönnettiin 7 kpl, Hankintastipendejä 19 kpl ja Työskentelystipendejä 33 kpl. Näiden stipendien summat vaihtelivat 500-2000 euron välillä. Erityisstipendiä ei myönnetty. 
 
Seuraava Musiikintekijöiden rahaston stipendihaku on elokuussa.
 
Myönnetyt stipendit löytyvät klaavi.fi-sivustolta.
 
 
Vuonna 2016 perustettu Musiikintekijöiden rahasto edistää ja tukee suomalaisten musiikintekijöiden toimintaa ja työtä jakamalla stipendejä. Rahastoa hallinnoi Suomen Musiikintekijät ry. Rahastoon siirrettävät varat ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten valokopiointikorvauksista.
 
 

Laulun synty on aina mysteeri

Kun Anssi Kela ilmoitti keikkatauosta Facebookin artistisivullaan, ihmiset toivottelivat hyvää lomaa. Kelaa hymyilyttää. Keikkaputkien välissä oleva luova kausi on laulaja-lauluntekijän ammatin stressaavinta aikaa.

”Keikkailu on selkeää työtä, ikään kuin ojankaivamista. Uran varrella keikkoja on kertynyt nelinumeroinen määrä. Niihin on tullut eräänlainen rutiini.”

Keikoilla Kela pystyy nojaamaan ajatukseen ”tämän minä osaan”. Biisinkirjoittajana häntä kalvaa ikuinen epävarmuus.

”Vaikka olen kirjoittanut biisejä yli 30 vuoden ajan, on fiilis vieläkin se, etten oikein tiedä miten niitä tehdään. Ikinä ei voi pitää itsestään selvänä sitä, että saan seuraavan kappaleen aikaiseksi. Jokaisen biisin jälkeen tulee fiilis siitä, että pankki on tyhjennetty, että mussa ei ole enää enempää biisejä.”

Olotilaa helpottaa se, että epävarmuuden tunteesta huolimatta uusia biisejä on aina tullut.

”Jo Nummela-albumin jälkeen tuntui, etten saa enää biisejä aikaiseksi. Sitten syntyi kuitenkin 1972, joka menestyi tosi hyvin.”

Seuraava iso hitti, Levoton tyttö, antoi odottaa itseään kymmenen vuotta.

Uusin Kela-hitti sai alkunsa ystävän puolihuolimattomasta heitosta: Kirjoita biisi, jonka nimi on Levoton tyttö!

”Sen enempää emme asiasta puhuneet. Mutta jäin miettimään, että tuon niminen biisi voisi kertoa parisuhdekuviosta, jossa toinen haluaa enemmän kuin mihin toinen on valmis sitoutumaan. Ainakin itselläni on ollut kokemuksia tällaisesta.”

Jo vuosia aiemmin Kela oli lukenut lehtijutun, jossa kerrottiin, että autojen pelteihin tarttunut tiesuola houkuttelee kauriita öisin parkkipaikoille. Jutun absurdi otsikko Kauriit nuolevat öisin autoja nousi aivojen muistikirjasta esiin, kun Kela kehitteli levottoman tytön hahmoa.

”Keksin, että hän voisi olla tyyppi, joka tietää kaikkea turhaa dataa ja viljelee knoppitietoa. Kauriit nuolee öisin autoja sopi tähän tarkoitukseen hyvin.”

Seuraavat pari päivää Kela vietti googlaten kaikenlaista joutavaa.

”En muista, mitä hakusanoja käytin. Suurin osa asioista, joita löysin, ei tietenkään sopinut biisiin. Mutta esimerkiksi se, että mustekalalla on kolme sydäntä, oli riemastuttava tieto.”

Uusin Kela-hitti sai alkunsa ystävän puolihuolimattomasta heitosta: Kirjoita biisi, jonka nimi on Levoton tyttö!

Ensin Levottoman tytön piti olla vain harjoitusbiisi, jonka kanssa Kela ottaa ProToolsin haltuun. Matkan varrella alkoi tuntua, että siitä tuleekin julkaisukelpoinen.

”Usein ennenkin on uran varrella käynyt niin, että sävellys on ollut ruma ankanpoikanen, josta on kuoriutunut joutsen. Toi oli hyvä esimerkki siitä, että vähän huonommiltakin tuntuvien biisien kanssa kannattaa nähdä vaivaa. Biisi voi olla lähtötelineissä ihan eri kuin maaliviivalla.”

Levoton tyttö julkaistiin Anssi Kela -albumin ensimmäisenä singlenä alkuvuodesta 2013. Kela ei osannut odottaa menestystä – olihan takana muutaman vuoden kestänyt julkaisutauko, jonka aikana biisinteko oli tuntunut kuivan puun järsimiseltä. Biisi kuitenkin ylitti kaikki tekijänsä odotukset, myös rahalliset.

Levoton tyttö pelasti mun uran”, Kela summaa.

Edellinen albumi, Aukio (2009), oli myynyt niukasti eikä sisältänyt hittejä.

Yksittäisten biisien julkaiseminen on Kelalle uutta. Siinä on puolensa.

”Se on aika paineetonta ja antaa mahdollisuuden kokeilla reteestikin erilaisia juttuja. Levoton tyttö on siitä hyvä esimerkki”, Kela sanoo.

”Ja jos työstää albumia kaksi vuotta ja se valuu vessanpöntöstä alas, niin onhan se raskaampaa kuin se, että yksi biisi menee huonommin läpi.”

”Kehityskulut on tärkeitä, vaikka askeleet olisivat niin pieniä, että yleisö ei niitä huomaa.”

Toisaalta albumikokonaisuuden tekeminen on Kelan mielestä ainoa tapa kehittää itseään tekijänä ja artistina. Albumikokonaisuus on tekijän olympialaiset ja näytön paikka. Dokumentti siitä hetkestä, missä kulloinkin on.

”Olen aina ajatellut, että uran pitää liikkua johonkin suuntaan ja biisejä pitää tehdä sen mukaan, missä on itse menossa. Kehityskulut on tärkeitä, vaikka askeleet olisivat niin pieniä, että yleisö ei niitä huomaa.”

Ensimmäinen askel on vaikein kenelle tahansa luovan työn tekijälle. Miten löytää se oma ääni, jolla erottuu muista? Kelalla se löytäminen kesti 13 vuotta. Oikeat vaikutteet löytyivät Nummela-albumin kappaleita tehdessä.

Kela nimeää kolme tukipilaria, joiden varaan hänen kirjoittajaminänsä aikanaan alkoi rakentua: Raymod Carverin runokokoelma (Rivi riviltä, lyönti lyönniltä), Bruce Springsteenin tuotanto ja countrybiisit.

”Näitä yhdistävät tarinankerronnalliset tekstit, joissa asia kerrotaan ilman rönsyjä”, Kela sanoo.

”Suurin aarre, jonka voi löytää, on oma tapa kirjoittaa ja oma saundi. Totta kai siitä täytyy pitää kiinni. Olisi tyhmää kääntää sille selkänsä. Sävyjen ja kerrosten luominen oman tyylin ympärille on se, mitä haen.”

Joskus Anssi Kela yrittää kirjoittaa tekstin, joka ei olisi niin Anssi Kelaa. Se ei onnistu.

”Sanoja ja informaatiota on kappaleissani aina runsaasti. Minimalistisin teksti, jonka olen kirjoittanut, on Nostalgiaa-albumin Teit musta viisaan.”

”Kertosäkeistö on tärkein. Toiseksi tärkein on biisin ensimmäinen laini.”

Biisinteon Kela aloittaa lähes aina säveltämisestä. Ensin syntyvät kertosäkeistö ja sen teksti.

”Kertosäkeistö on tärkein. Toiseksi tärkein on biisin ensimmäinen laini. Kun ne saa pois alta, on kappaleen viimeisteleminen helpompaa.”

Kertosäkeistön sanat syntyvät usein ilman, että Kelalla on mitään kokonaiskuvaa siitä, mistä biisi kertoo. Seuraavan albumin avaussinkku Rakkaus upottaa syntyi juuri niin.

”Kertsin melodia oli pitkään päässä, ja hain kauan sellaisia sanoja, jotka sopisivat siihen. Jossain vaiheessa löytyi oikealta tuntuva laini sä et oo ainoo.”

Kappaleen tekstin teema alkoi hahmottua säkeistöjen kirjoitusvaiheessa.

”En ollut tietoisesti ajatellut tekeväni kappaletta vertaistuesta. Siitä, että on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi samoja asioita kuin sinä.”

Biisit eivät synny helposti, ja etenkin oikeiden sanojen etsiminen on välillä ärsyttävää.

”En tajua, miten jotkut pystyy tekemään pari biisiä päivässä. Kappaleen tekeminen on mulle usein viikkojenkin prosessi. Lopputuloksena on sitten biisi, jonka kuullessaan kuulija sanoo, että tekisi samanlaisen viidessä minuutissa.”

Kaksi uusinta albumiaan Kela on paitsi säveltänyt ja sanoittanut, myös tuottanut itse. Yhtä foniraitaa lukuun ottamatta hän myös soittaa kaikki instrumentit. Rytmiraidat hän ohjelmoi. Miksaajana on toiminut Jyrki Tuovinen.

Biisejä rakennellessaan Kela käyttää usein referenssejä. Niistä saa hyvän sysäyksen tekemiseen.

”Jos mulle tulee musiikkia kuunnellessa ikään kuin annoskateus siitä, ettei mulla ole tällaista biisiä, lähden vain härskisti kopioimaan. Tietenkin biisi kulkeutuu aina kauas referenssistään, eikä lopputuloksesta enää kuulu se, mistä lähdettiin liikkeelle.”

Tulevaa albumia tehdessään Kela on ottanut pokkana vaikutteita myös itseltään.

”Erään kappaleen demoversiossa oli sama tempo ja meininki kuin Mikan faijan BMW:ssä. Okei, tein sitten sen päätöksen, että referoin omaa itseäni. En usko, että kuulija huomaa yhteyttä lopullisessa versiossa. Ehkä hän miettii, että kuulostaapa Anssi Kelalta.”

”Nautin prosessista ja siitä oivalluksesta, että voi ottaa vaikutteita omasta menneisyydestään. Astua askeleen taaksepäin.”

”Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen
Mun piti päästä soittamaan”

Nummela-biisin säkeissä kiteytyy se, mikä sai Anssi Kelan aikoinaan ryhtymään musiikintekijän ammattiin. Biisissä mainittu faija oli Juha Kela, joka soitti koskettimia legendaarisessa Pro Fide -gospelrock-bändissä vuosina 1974–1985.

”Tämä ei ole työtä joka mahdollistaa elämän, mutta tämä on työtä, joka tekee siitä elämisen arvoista.”

Kotona ei koskaan kyseenalaistettu sitä, että viulua, selloa ja kontrabassoa soittavan pojan opintie päättyi ylioppilaskirjoituksiin.

”No, äiti oli ehkä joskus vähän huolissaan”, Kela muistaa.

Kela ei ole ikinä tuntenut ammatillista innostusta mihinkään muuhun kuin musiikkiin. Pieni palopuhe lauluntekijän ammatin arvostuksesta irtoaa luontevasti, ikään kuin Kela olisi joskus kuullut sivustahuutelua oikeisiin töihin menemisestä.

”Sairaanhoitajat, poliisit tai palomiehet tekevät työtä, joka pelastaa ihmisiä. Lauluntekijän työ on arvoasteikossa paljon niiden alapuolella. Otetaanpa ajatusleikki, että kaikki ihmiset siirtyisivät tekemään niitä niin sanottuja oikeita töitä. Silloin meillä ei olisi musiikkia, urheilua, elokuvia, kirjoja, tv-sarjoja, taidetta. Mitäs me sitten tehtäisiin työpäivän jälkeen?”

”Jonkun täytyy luoda elämään sisältöä. Tämä ei ole työtä joka mahdollistaa elämän, mutta tämä on työtä, joka tekee siitä elämisen arvoista.”

45-vuotias Kela laskee lauluntekijäuransa alkaneen siitä, kun hän vuonna 1987 teki ensimmäiset biisinsä ja alkoi keikkailla silloisen yhtyeensä basistina. 30 vuotta Kelaa, kuusi sooloalbumia ja yksi Pekka ja Susi -yhtyeen kanssa. Julkaisutahti on ollut maltillinen. Nyt, seitsemännen albuminsa kirjoitusvaiheessa, Kela on leikitellyt ajatuksella, että vetäytyisi lomille biisintekijän ammatista.

”Entä jos pitäisin seuraavan albumin jälkeen breikin luovasta puolesta, mutta jatkaisin tekemistä artistina? Olen täysin avoin sille ajatukselle, että ottaisin biisejä vastaan muilta tekijöiltä.”

Sama vähän tuskastunut tunnelma Kelalla oli myös kolmannen sooloalbumin julkaisun jälkeen. Silloin hän piti taukoa laulunteosta ja kirjoitti kirjan Kesä Kalevi Sorsan kanssa.

”Irtiotto tuli selkeesti tarpeeseen. Sen jälkeen olikin kiva palata biisintekohommiin.”

Laulu, jota Kela pitää yhtenä parhaimmistaan, on Kuolleen miehen kitara. Se ei ole radio- tai striimaushitti, vaan Nostalgia-albumin viimeinen raita.

”Onnistuin mielestäni kiteyttämään kappaleessa jotain. Sekä musiikillinen puoli että teksti ovat sellaisia, että oon niistä aika ylpeä.”

Laulu sai alkunsa siitä, kun Kela julkaisi Facebookissa kuvan ja tarinan siitä akustisesta kitarastaan, josta Nummela-hittinsä aikoinaan tulivat. Tarina kolahti erityisellä tavalla erääseen naislukijaan, jolla oli kotonaan samanlainen kitara. Nainen kirjoitti, että kitara oli ollut kotelossa pitkään ja sitä oli viimeksi soittanut hänen miehensä, ennen kuolemaansa.

”Tämä on hyvä esimerkki siitä, että biisin aihe annettiin mulle. Välillä käy näinkin. Biisit ottaa kiinni silloin, kun ei itse aja niitä aktiivisesti takaa.”

Vain hittejä!

Evelinan esittämä Sireenit rynnisti suoraan Spotifyn Top 50 -listan ykköseksi huhtikuussa 2016. Arttu Lindemanin Läikkyy-biisi teki saman seuraavana kesänä. Kyseisiä hittejä yhdistää muun muassa se, että niiden tekijäkaartiin kuuluu nuori nainen nimeltä Tiina Vainikainen. Ne olivat hänen ensimmäiset julkaistut biisinsä.

Sireenien alkuperäinen sävellys ja sanoitus ovat Tiina Vainikaisen, 28, tekemiä. Pianodemosta lähtenyt kappale vääntyi lopulliseen muotoonsa tuottajien käsissä. Läikkyy-hittiin Vainikainen teki melodiaa ja osan sanoitusta. Kumpaakin kappaletta on kuunneltu Spotifyssa noin kymmenen miljoonaa kertaa. Myöhemmin Vainikainen on tehnyt musiikkia muun muassa Nikke Ankaralle, Laura Närhelle, Samuli Edelmannille, Kaija Koolle ja Roope Salminen & Koirat -yhtyeelle.

Housewriting-sopimuksen Vainikainen kirjoitti M-Eazy Music Publishing ja HMC Publishing -yhtiöiden kanssa heti Sireenien suurmenestyksen jälkeen. M-Eazy Music on tuottaja Henri ”MGI” Lanzin perustama yritys, johon kuuluu kustannusyhtiön lisäksi tuotantoyhtiö, levymerkki ja ohjelmatoimisto. Takaisin Suomeen palannut MGI työskenteli Yhdysvalloissa asuessaan muun muassa 50 Centin, Justin Bieberin ja Sean Kingstonin kanssa.

”Housewriting-sopimus tarkoittaa, että kaikki tekemäni biisit kustannetaan M-Eazyn ja HMC:n kautta. Ennen sitä mulla ei ollut mitään kontakteja alalle, vaan tein kaiken ihan yksin. En tuntenut ketään alalta – en artisteja, en tekijöitä, en ketään”, kertoo Vainikainen.

”Ovet ovat auenneet kustantajan kautta. Olen saanut yhteydet artisteihin, kutsuja biisileireille ja niin edelleen. Saan tietoa artisteista, jotka tarvitsevat sinkkuja ja biisejä levyilleen. Itsekseni en olisi päässyt eteenpäin.”

Biisejä Vainikainen on tehnyt lapsesta asti. Vuonna 2013 hän hankki tietokoneelleen Logic Pro X -ohjelman ja ryhtyi opettelemaan sen käyttämistä. Touhu alkoi ihan nollasta, mutta jo vuoden kuluttua Vainikainen osasi tehdä riittäviä demoja.

Vainikainen ajatteli, että hyvillä demoilla hän saattaisi saada yhteyden ihmiseen, jonka kautta voisi päästä eteenpäin. Ihailemalleen Henri Lanzille hän lähetti biisejään loppuvuodesta 2015. Lanz otti heti yhteyttä ja kysyi, onko niitä lisää.

”Kun mun biisit rupesivat vähän myöhemmin soimaan radiossa ja Spotifyssa, en kunnolla ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Se tapahtui niin nopeasti. Jotenkin tuntuu, että olen yhä samassa tilanteessa. Teen samalla mindsetillä. Haluan päästä eteenpäin. Se ajatus ei ole hävinnyt mihinkään”, sanoo Vainikainen.

”Mulla ei ole lainkaan sitä fiilistä, että voisin jäädä paikoilleni lepäämään, kun olen saavuttanut näitä ja näitä asioita. Olen onnellinen tapahtuneesta, mutta edellisellä hitillä ei ole mitään väliä, jos ei tee niitä seuraavia. Jokainen biisi pitää aloittaa puhtaalta pöydältä.”

Menestyksen jälkeen Tiina Vainikainen on saanut paljon yhteydenottoja nuorilta tytöiltä. He kysyvät usein, kuka heitä voisi auttaa.

”Vastaan yleensä, että ”tee itse”! Älä turvaudu siihen, että joku tulee ja nostaa sut esiin”, sanoo Vainikainen.

”Arkuus tarttua toimeen tuntuu olevan usein se ongelma. Tietynlaista rohkeutta tarvitaan. Toivottavasti olen siinä esimerkki niin pojille kuin tytöille. Olen tehnyt kaiken itse. Jos en olisi ottanut hommaa omiin käsiin, tuskin olisi mitään tapahtunut. Ei mulla ole ollut mitään apuvoimia tai suhteita.”

Lapsena Tiina Vainikainen oli yksinäinen. Musiikki oli hänen paras, ja usein ainoa, ystävänsä.

Vainikainen on soittanut poikkihuilua kuusivuotiaasta lähtien, ja osaa soittaa myös pianoa ja kitaraa. Hän on laulanut koko ikänsä ja valmistui parikymppisenä Jyväskylän konservatoriosta muusikoksi pääaineenaan pop/jazz-laulu.

Tuntuu luonnolliselta, että Vainikainen on myös ollut lapsesta asti hittimusiikin suurkuluttaja. Hän kertoo laulaneensa Backstreet Boysin biisien mukana ja itkeneensä, koska ne olivat niin hyviä.

”Ensimmäiset isot omat jutut olivat Backstreet Boys, Britney Spears ja muut 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun hittiartistit. Max Martinin kädenjälki on ollut vahvasti läsnä mun elämässä lapsuusvuosista asti. Väkisinkin se jollain lailla vaikuttaa. Kansainvälinen hittipoppi on mun suurin vaikuttaja”, Vainikainen kertoo.

”Vaikka teen myös sanoituksia, olen tosi melodiavetoinen ihminen. Haluan tekstin osuvan melodioiden rytmityksiin. Luultavasti se on lähtöisin siitä, että olen kuunnellut englanninkielistä hittipoppia ja R&B:tä lapsesta lähtien. Koska en vielä ymmärtänyt sanoja, imin itseeni melodia- ja rytmikoukkuja. Tarttuvat ja iskevät melodiat ja rytmitykset on tärkeitä. Varsinkin jenkkimusan kautta ne on imeytynyt mun tekemisiin. Se on mulle luontaista.”

Tiina Vainikaisen kappaleilla ei ole mitään tekemistä vaikkapa Juicen, Hectorin ja Syrjän veljesten musiikin kanssa. Miksi pitäisikään olla? Hittinikkari kertoo tutustuneensa ”vanhaan suomalaiseen rockiin” vasta muutaman viime vuoden aikana. Vainikaisen omien laulujen pohja pysyy kuitenkin muualla.

”Ulkomaisen hittipopin kuunteleminen on muovannut mut sellaiseksi tekijäksi kuin olen. Mun ilmaisulle on luotu pohja jo kauan sitten ja se on ihan muualla kuin suomalaisessa traditiossa. Olen pärjännyt hyvin ilman suomalaisen rockin perinpohjaista tuntemusta. Ehkä se jopa tuo oman sävyn mun tekemiseen.”

Yhdestä suomenkielisestä lauluntekijästä Tiina Vainikainen sentään paljastaa pitävänsä poikkeuksellisen paljon.

”Pääsin Samuli Putron teksteihin sisään Elämä on juhla -levyn kautta. Putrolla on hirveän hieno tapa kirjoittaa pieniä, kauniita kuvailuja arjen rujoistakin hetkistä. Usein oikein keskityn kuuntelemaan tekstin yksityiskohtia. Ja jos unohdun tekemään jotain muuta, joku laini vetäisee mut aina takaisin.”

Vuoden alussa Tiina Vainikainen tekee aina suunnitelmat seuraavalle. Hän sanoo olevansa järjestelmällinen ihminen, joskus jopa naurettavuuksiin asti, ja kertoo esimerkin tavastaan ”ylitarkkailla” itseään.

”Olen listojen ja Excel-taulukoiden tekijä. Viime vuonna tein joka kuukausi Excel-taulukon, jossa oli jokainen mun tekemä biisi, sen tekopäivä, kenen kanssa sen tein ja sille antamani arvosana. Laskin kuinka paljon tein biisejä minkäkin kuukauden aikana ja mikä niiden keskiarvo oli. Siitä sitten tarkkailin, että olinko plussan puolella vai menikö huonosti. Tiedän, että se on typerää ja kuluttaa ylimääräistä energiaa, mutta minkäpä luonteelleen voi. Sitä vaan haluaa, että asiat kehittyy ja ura menee eteenpäin.”

Nyt Vainikaisen plakkarissa on jo kahdeksan Spotifyn listaykköstä sekä liuta muita kulta- ja platinahittejä. Hänen osumatarkkuutensa on hyvä ja asemansa niin vakaa kuin kahden musiikkibisneksessä vietetyn vuoden jälkeen voi olla. Silti hitintekijä myöntää ajatelleensa pitkään, että jonain aamuna hän herää ja huomaa kaiken olleen vain unta.

Huijarisyndroomastahan siinä on kyse.

”Olen puhunut siitä monien tekijöiden kanssa, myös sellaisten, jotka ovat olleet alalla paljon pitempään. Jotkut sanovat, että se ei lähde ikinä pois. Aina kun tekee omasta mielestä hyvän ja tosi suositun biisin, niin jotenkin sitä vaan ajattelee, että se oli vahinko. Aina sitä kuulemma etsii syitä menestykseen muualta kuin itsestään.”

”Ehkä olen kuitenkin päässyt siitä vähän irti. Kun katsoin viime vuoden saldoani, ajattelin voivani vihdoin nukkua yöni rauhassa ja vain jatkaa työni tekemistä. Että nyt on aika luopua tietynlaisesta panikoimisesta ja luottaa, että mulla on jotain sellaista annettavaa, mikä kiinnostaa ihmisiä.”

Biisileirit ovat osa Vainikaisen työnkuvaa. Tammikuussa hän osallistui Stockholm Songwriting Camp -tapahtumaan, johon hän sai kutsun suoraan järjestäjiltä. Kyseisellä biisileirillä työskenteli 42 biisintekijää 20 eri maasta.

Kansainvälisillä biisileireillä osallistujat jaetaan pienryhmiin. Usein ryhmään kuuluu yksi träkkeri (musiikkitaustan tekijä, tuottaja) ja kaksi toplineria (tekstin ja melodioiden tekijä). Kun ryhmät on sovittu, aletaan tehdä musiikkia.

Joskus paikalla on levy-yhtiöiden a&r-henkilöitä tai artistien managereja kertomassa, ketkä ja minkä tyyppiset artistit etsivät uusia lauluja. Tukholmassa osallistujat saivat tehdä musiikkia ihan vapaasti.

”Suomessa biisileirit on usein yhden artistin ympärille koottuja. Kuvio toimii yleensä niin, että mun kustantaja kertoo, että tuli kutsu tällaiselle ja tällaiselle leirille. Että pääsetkö menemään tai kiinnostaako lainkaan?”

Biisileireillä Vainikainen on huomannut merkittävän eron suomalaisten ja ruotsalaisten tekijöiden välillä. Kuten stereotyyppisesti ajatellaan, ruotsalaiset todella ovat paljon itsevarmempia.

Kun kysyn Vainikaiselta hänen parasta ominaisuuttaan biisintekijänä, meinaa hän sortua perisuomalaiseen vaatimattomuuteen.

”Uskon, että mun melodiantaju on riittävällä tasolla. Ei kun mun melodiantaju on tosi hyvä!”

Hittimusiikista puhuttaessa nousee usein esiin ajatus biisitehtailusta. Toimintatapa ei ole millään lailla uusi.

Maailman tunnetuin lauluntekotalo taitaa olla Manhattanin Broadwaylla sijaitseva Brill Building, jossa etenkin 1960-luvulla luotiin listahittejä kuin liukuhihnalta. Lauluntekijät istuivat työpöytiensä ääressä, polttelivat tupakkaa ja miettivät, mistä suuri yleisö mahtaa juuri nyt tykätä. Tietysti myös Suomessa on näitä tuhansien laulujen miehiä ja naisia.

Tekijät ja esittäjät olivat erikseen. Laulujen tekstit eivät välttämättä kertoneet kummankaan tunnoista. Silti näihin hitteihin samastutaan vuosikymmenestä toiseen.

”Olen biisintekijänä yrittäjän asemassa. Elän myymälläni tuotteella, ja se tuote on biisi”, kuvailee Vainikainen.

”Koska en ole artisti, en tee biisejä itselleni. Lähtökohtainen tarkoitus ei ole vuodattaa biiseihin omaa elämääni. Se tulee korkeintaan sivutuotteena jostain alitajunnasta, on kyse sitten tuttaville tapahtuneista, jonkun kohtaamisen mieleen tuomista tai lehdestä lukemistani asioista.”

Tiina Vainikaisen tekemät laulut ovat lähtökohdiltaan kaupallisia. Niiden tavoite on mahdollisimman suuren yleisön saavuttaminen. Hänen mielestään se ei tee lauluista millään lailla vähempiarvoisia.

”Tietysti ymmärrän, että kaikki eivät koe omakseen kaupallisen musiikin tekemistä. Mun elämäntehtävä on elää sillä, että teen biisejä. Jos ne biisit eivät elätä mua, joudun etsimään jonkin toisen työn.”

”Tämä on mun kokopäivätyö. Olen siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että olen myös kasvanut tällaisella musiikilla, siis hittimusalla. Mun ei tarvitse tehdä biiseissäni mitään kompromisseja. Toteutan itseäni omista taiteellisista mieltymyksistä lähtien. En tee mitään semmoista, mistä en itse pitäisi.”

Vasta kaksi vuotta sitten läpi lyöneen tekijän pitää ahkerana myös hyvin konkreettinen seikka. Rahat eivät tupsahda tilille sillä hetkellä, kun uusi biisi valmistuu tai edes sillä hetkellä, kun siitä tulee hitti.

”Esimerkiksi Kaadutaan-biisin kertsin tein pari vuotta ennen kuin se julkaistiin. Jos tässä vaiheessa uraa kaikkien biisien julkaisua pitäisi odottaa pari vuotta, voisi välillä tulla nälkä. Näin uutena tekijänä mulla ei ole merkittävää tulovirtaa vanhoista biiseistä. Mulla ei vielä ole sellaista katalogia, joka pitäisi hengissä hiljaisempana aikana.”

Tällä hetkellä Tiina Vainikaisen työskentelyä helpottaa Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä kolmevuotinen apuraha.

Intohimona isot melodiat

Porista on lähtöisin iso joukko suomalaisen populaarimusiikin tekijöitä ja soittajia. Jalonen on osa sitä jatkumoa. Hän on isojen orkesterien ja melodioiden ystävä, hän on ollut sitä aina. Pikkupoikana Jalonen katseli kavereidensa kanssa tunnettuja kansainvälisiä piirrettyjä. Kaverit tempautuivat juonen ja tarinan vietäviksi, mutta hän kuunteli elokuvan musiikkia.

”Iso orkesteri ja musikaalit ovat mun juttu. Esimerkiksi Disneyn animaatioissa mä aina pienenäkin kuuntelin, miten musiikki on niissä tehty, mitä sillä on haettu, miten se on toteutettu ja miten se istuu juoneen.”

Tästä pojasta tulee musiikintekijä ja muusikko, se oli selvää jo varhain. Jalosen suvussa tai lähipiirissä ei ollut ketään muusikkoa, mutta vanhemmat laittoivat pojan pianotunnille. Tosin soitin vaihtui bassoksi aika pian. Häntä opetti Seppo Tyni, jota Jalonen muistelee vieläkin lämmöllä. Oulunkylän Pop & Jazz -konservatorio toi porilaisen myöhemmin Helsinkiin.

Nuoresta iästään huolimatta Jalosella oli sellainen tunne, että hän tahtoo jotain enemmän kuin pelkkää keikkailua. Hän mietti eri vaihtoehtoja ja silloin hänen katseensa kääntyi ulkomaille. Siellä ei voisi tehdä keikkoja. Suomessa niistä on vaikea kieltäytyä.

Amerikkalainen Berkleen yliopisto teki yhteistyötä konservatorion kanssa. Soittokokeen perusteella Jalonen sai stipendin opiskelemaan, pääaineenaan contemporary writing and production. Se piti sisällään sovittamista sinfoniaorkestereille ja big bandeille sekä musiikkituottajan opintoja.  Jalosen askelmerkit olivat selvät. Stipendin ja vanhempien tuella hän opiskeli pari vuotta, kunnes päätti tulla takaisin Suomeen. Paluu arkeen sujui nopeammin kuin hän uskalsi kuvitellakaan.

”Isä haki mut kentältä. Istuin autoon ja puhelin soi. Kake Randelin pyysi keikalle. En päässyt silloin, kun olin sopinut jo jotain muuta. Nopeasti kuitenkin sopeuduin taas tuttuihin kuvioihin ja tein keikkaa Arja Korisevan, Jari Sillanpään, Paula Koivuniemen ja Kirkan bändeissä. Samalla pääsin tekemään ensimmäiset levytuotantoni ja orkesterisovitukset.”

Jalonen ei ole koskaan tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan on ajautunut asioihin. Hänen äitinsä ammatti, rakennusinsinööri, oli joskus myös Jalosen uravaihtoehto.

”En koskaan ajatellut, että musiikista tulee ammatti. Se oli mahtava harrastus, josta aloin saamaan rahaa. On mussa vähän insinöörinkin vikaa, mutta en kadu hetkeäkään.”

Sovittaminen on ollut Jalosen intohimo soittamisen ensimmäisistä soinnuista lähtien. Laulunteossa hän sanoo olevansa myöhäisherännäinen.

”Se on kuitenkin niin erilaista kuin tuottaminen tai sovittaminen. Mä meen mielelläni melodia edellä, mutta on myös tilanteita, jossa biisiä pitää lähestyä vaikkapa jonkin rytmisen elementin kautta.”

Jalonen laulaa pääosin omat demonsa, mutta laulajan uraa hän ei ole miettinyt. Siihen liittyy liikaa sellaisia asioita, joista Jalonen ei ole kiinnostunut eikä valmis. Median riepottelu ti julkisuus eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Hän on seurannut monta vuotta aitiopaikoilta tilannetta.

”Tykkään laulaa ja se on itseilmaisukeinona makeeta. Olen tarkkaileva hahmo, ja musta on ihan kiva höpöttää yleisön kanssa bile-ja tanssikeikoilla, mutta se viimeinen palo on aina puuttunut artistina olemiseen. Sitä paitsi h-hetki meni jo. Soololevy tulee jossain välissä, mutta siihen puserretaan sitten sen hetkisellä fiiliksellä.”

Sovittaja ja tuottaja Quincy Jones lukeutuu Jalosen ehdottomiin esikuviin. Erityisen lähellä hänen sydäntään ovat laulaja-laulutekijät, kuten James Taylor. Suomalaisista nykypopin säveltäjistä hän nostaa esiin Aku Rannilan, Petri Somerin, Matti Mikkolan ja Jurekin, joista jokainen on Jalosen mielestä kiinni tässä päivässä, mutta kaikilla on oma kädenjälkensä.  Hyvä biisi on hänestä sellainen, johon korva tarttuu ja joka koskettaa.

Oma studio helpottaa projektien tekemistä. Jalonen menee pianonsa luokse ja hakee melodioita. Luovuuttaan hän kaivaa esiin myös kuuntelemalla monenlaista musiikkia. Se on hänen tapansa avata portteja.

”Se musiikki mikä just nyt soi, on aika samanlaista kanavasta riippumatta. Tiedän kuitenkin, että tämä on jatkuvaa aaltoliikettä. On kaikin tavoin pysyttävä ajassa kiinni, sekä biisien että tekniikan suhteen. Toivottavasti osaan uudistua ja tehdä uutta. Pianon kanssa säveltäessä lähestyy asiaa aina vähän samasta kulmasta, siksi työskentelen usein myös konesoundien kanssa. Silloin syntyy erilaisia biisejä.”

Jos laulun teksti on valmiina, Jalonen pyrkii löytämään rytmiikan, koska teksti luo usein tunnelman jo valmiiksi. Melodia syntyy sitten jo helpommin.

Jalosen viikko on ollut työntäyteinen. Kolme päivää studiossa Vantaan viihdeorkesterin kanssa saa hymyn huulille. Orkesterin iso pauhu on parasta mitä hän tietää; se saa ihon kananlihalle. Jalosella on ollut jo pari vuotta työn alla projekti, jossa hän on sovittanut Timo Metsolan säveltämää musiikkia. Kaksi levyä on jo tehty (Lintuja tuulessa ja Lintuja tuulessa: Kuiskaus). Kolmas on suunnitteilla yhdessä levyjen tuottaja Kim Kuusen kanssa.

”Oli ihan mahtavaa. Hieno bändi, hyvät biisit, hyvä sointi, noita hommia voisi tehdä enemmänkin.”

Rauhallisen olemuksen sisällä tapahtuu koko ajan. Jalonen tarkkailee, miettii ja kehittelee. Viime vuonna sai ensiesityksen Havaintoja parisuhteesta -konsertti. Esitystä on vaikea lokeroida, koska siinä puhutaan, näytellään ja ennen kaikkea lauletaan. Jalonen itse puhuu konsertista.

Idea syntyi keikkamatkalla, kun Jalonen katseli bussin ikkunasta Pohjanmaata ja mietti uusia projekteja. Sanoittaja Elina Tyni oli antanut hänelle vinkin Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta -blogista, jossa mies seuraa omaa parisuhdettaan. Blogi on hauska, oivaltava ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä. Lukiessaan Minkkisen tekstiä Jalonen sai oivalluksen, että teksteistä saisi konserttikokonaisuuden, jossa laulut syventäisivät blogitekstejä. Konsertin kaari on sellainen, että päähenkilöt ovat eronneet tahoillaan ja purkavat pahaa oloaan esityksen alussa. Kolmannen biisin aikana he tapaavat, ja siitä eteenpäin laulut kertovat heidän suhteensa eri vaiheista.

”Ne olivat tarinallisia tekstejä. Otin Samiin yhteyttä ja hän innostui asiasta heti. Elina Tyni teki tekstit teemojen ja blogien perusteella säveltämiini melodioihin. Nina Tapio ja Pasi Ruohonen olivat konsertin kuvitteellinen pariskunta. Kokonaisuus on yksi selkeä tarina, ja kaikki biisit eivät ole välttämättä sellaista kuunneltavaa, että ne voisi ottaa vastaan nopeasti ja pureksimatta. Me ollaan myös puhuttu, että tästä konsertista voisi tehdä lyhyen ja kevyemmän version, joka sopisi vaikka firmojen juhliin.”

Jalonen tuotti koko esityksen, eikä saanut kuin pientä taloudellista tukea. Hän miettii, että vain uskaltamalla saavuttaa jotain. Hän halusi ottaa taloudellisen riskin, koska tunsi projektin liittyvän omaan murrokseensa siitä, mitä hän haluaa tehdä ja mihin suuntaan kehittyä. Konseptin idea on siinä, että sitä voi varioida ja siitä voi tehdä uusia esityksiä, koska näkökulma on valmiina.

”Konsertin musiikki on hyvin musikaalivaikutteista poppia. Tekemisen palo on kova. Halusin tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Tästä voi tulla jatkossa isokin juttu. Ajatus on myös tehdä kokonainen levy näistä lauluista. Koska kaikki biisit ovat uusia, tilanne vaatii katsojalta paljon. Jatkossa voisi olla avuksi, jos joku biisi olisi ennakkoon katsojille tuttu.”

Palaamme keskustelussamme takaisin lauluntekijän arkeen. Biisejä syntyy joskus paljon, mutta toisinaan ei synny mitään.

”En stressaa, ajattelen vaan, että tää on nyt tällainen päivä. Homma vaatii aina tekemistä, vaikka joskus luovuus kumpuaa laiskuudesta, tai paremminkin tylsyydestä.”

Tuottaja Jalosen on pakko olla säntillisempi kuin musiikintekijä Jalosen. Hän on asettunut Järvenpäähän, koska siellä on helppo yhdistää koti ja studio. Hänellä oli hetken aikaa työhuone Helsingissä, mutta hän huomasi nopeasti, että matkoihin ja aikataulujen sovittamiseen meni kaikki aikahyöty, mikä piti vapautua tekemiseen.

”Tajusin, että mulla on hyvät työtilat lähellä. Päivän voi rytmittää, kun itse niin päättää. Se vaatii vain itsekuria.”

Jalosen mielestä tuottajan tärkein ominaisuus on lehmänhermot. Varsinkin silloin, kun artistin näkemys eroaa tuottajan näkemyksestä. On löydettävä yhteinen kieli, joka palvelee kokonaisuutta. Tulevaisuuden suhteen Jalosella on suuria, mutta ei ihan selkeitä suunnitelmia.

”Olen valppaana, seuraan miten nuoremmat tuottajat lähestyvät asioita ja mihin suuntaan musiikki menee. Se pitää palon ja luovuuden hengissä, sillä tavalla voin koko ajan uudistua. Mua kiehtoo se, miten voisi yhdistää uutta ja vanhaa, isoja orkestereita ja koneita. Tänään mennään saundi ja hokema edellä, se palvelee tiettyä mielentilaa.”

Jalonen luottaa siihen, että jos ei muuta ole, niin puhelin ainakin soi ja joku kysyy keikalle.

Pillipiiparista lastenmuusikoksi

Markus Lampela (s. 1965) muutti aikoinaan synnyinkaupungistaan Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan arkkitehdiksi. Opinnot jäivät kesken, kun nousukauden rakennushuumassa oli jo töitäkin tarjolla. Laman tullen työt kuitenkin loppuivat kuin veitsellä leikaten, eikä motivaatiota opiskeluihin enää työputken jälkeen löytynyt.

Lampela sai ansiosidonnaista päivärahaa ja soitteli irkkubändeissä.

”Ajan myötä putosin kuitenkin pitkäaikaistyöttömäksi ja jouduin työllistetyksi oululaiseen päiväkotiin.”

Päiväkodissa oli laulava johtaja, Kyösti Salmijärvi. Lampelan työllistyminen oli molemmille melkoinen onnenpotku. Monitaitoisesta pelimannista tuli Kyöstille säestäjä. Syntyi duo Kyösti & Markus.

”Olin toki soittanut Risto Järvenpään bändissä lastenmusaa, mutta muuten kokemukseni tuli lähinnä irlantilaisen musiikin parista. Kyösti oli tehnyt päiväkodissa arkikäyttöön lauluja. Aluksi soitimme niitä päiväkodissa työn puolesta.”

Pian miehiä pyydettiin jo keikoille muihinkin päiväkoteihin. Pelimanni Lampela kiinnostui varhaiskasvatuksesta ammattina, kouluttautui ja valmistautui sosionomiksi (AMK) vuonna -98. Työt päiväkodissa piti lisääntyvien keikkojen myötä kuitenkin lopettaa, eikä niihin ole tarvinnut sen koommin palata.

Lampela kiitteleekin sattumusta, joka vei hänet uusille raiteille.

”Se oli lauluntekijän ja pelimannin kohtaaminen. Kyöstillä ei ollut bänditaustaa. Lastenmuusikkoa hänestä ei olisi tullut ilman minua, eikä minusta ilman häntä.”

Ensimmäisellä yhteisellä levyllä suurin osa materiaalista oli vielä Salmijärven käsialaa, toisella äänitteellä Lampela on jo tasavertainen tekijä.

”Jossakin vaiheessa minä rupesin tekemään lauluja, ja niitä tehtiin yhdessä. Ehdoteltiin aihioita Lennon & McCartney -tyyliin: toisella oli säkeistö, johon toinen teki kertsin.”

Levytysuran alku ei startannut kivuttomasti. Fröbelin palikat oli 90-luvulla määritellyt lastenmusiikin tekotavan, eikä Soiva Siili sopinut siihen sapluunaan.

”Vallitsi käsitys, että lastenmusiikki voi olla vain ylös alas pomppimista. Kun etsimme levy-yhtiötä lauluillemme, saimme palautetta, että musiikkimme on liian rauhallista kamaa. Kuvitellaan, ettei lapsi voisi ottaa vastaan kovin vaikeita juttuja. Aika vaikeita juttuja lapset ottavat vastaan, jos haluavat. Rakennamme keikatkin niin, että siellä on biisejä, joita voi keskittyä kuuntelemaan.”

Levytyssopimusta ei tullut, mutta se saattoi olla onnenpotku. Soiva Siili on nyt menestyksekkäästi julkaissut levyjä ja kirjoja omakustanteina, jolloin kaikki avaimet ovat pysyneet omissa käsissä.

Miehet veistelevät laulunsa sillä kokemuksella, mitä he ovat työssään varhaiskasvattajina saaneet. Keikkaa on riittänyt noin 150 vuodessa.

”Joissain päiväkodeissa ollaan käyty todella säännöllisesti. Me ollaan oltu aika tykättyjä tuolla ammattikasvattajien piireissä. Joku siinä meidän tavassa tehdä puhuttelee kollegoita. Oikeastaanhan me ollaan edelleen varhaiskasvatustyössä, meidän kenttä on vain isompi. Sen puolen ammattilaisuus on vaikuttanut siihen, että meillä on tietämys siitä, mitä lapsille voi tarjota”, kertoo Lampela.

Se työ on huomattu. Yhtenä saavutuksena voidaan pitää kutsua Yle TV2:n lastenkonsertteihin. Siellä on laulettu muun muassa Lampelan Ruuneperi-biisiä: ”Ruuneperi peri peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta, hej!”

Ruuneperi on hyvä esimerkki siitä, että lastenlaulut voivat käsitellä monia aiheita, olla musiikillisesti monipuolisia ja sivistäviäkin.

”Käytämme musiikistamme termiä perhemusiikki. Kyllä lastenmusiikin täytyy olla niin hyvää, että sitä voi aikuisetkin kuunnella hyvillä mielin.”

Uutta Soivan Siilin materiaalia syntyy Lampelan ja Salmijärven biisintekoviikoilla. Metodina on luova laiskuus, joka on osoittautunut tehokkaaksi.

”Mennään viikoksi jonnekin, eikä tehdä mitään muuta kuin lauluja. Ollaan oltu esimerkiksi Kempeleessä Pentti Amoren studiolla. Mennään sinne aamulla ja laitetaan kahvi tippumaan. Kumpikin menee omalle sohvalle pötköttelemään ja kohta kuuluu kuorsaus. Sitten kun herätään, juodaan ne kahvit ja aletaan tekemään.”

Esimerkiksi Leppäkerttu-biisi syntyi niin.

”Kyösti sanoi, että sillä on melodia, joka on Leppäkerttu-biisi, tee siihen sanat. Mie tein sanat ja kysyin Kyöstiltä, että oliko sun leppäkerttu tämmöinen. Se on just tämmöinen, sanoi Kyösti.”

Se on tosin Soivan Siilin ainoa biisi, jossa toinen on tehnyt sävelen ja toinen sanat. Lampela säveltää yleensä tinapillillä.

”Lastenlauluissa lähden aina sanoista, sitten vasta keskityn sävellykseen. Se on kuitenkin laulun tekemistä, joka eroaa semmoisesta säveltämisestä mitä esimerkiksi irkkumusa vaatii. Kyllä siinä sävelkielessä varmasti on samaa, samasta päästähän ne tulee kuitenkin.”

Tinapilli ja säkkipilli ovat olennainen osa Soivan Siilin soundia, ovathan Lampelan juuret vahvasti irlantilaisessa kansanmusiikissa, mitä hän soittaa edelleenkin.

Genren sisällä Lampela on tunnettu tekijä. Ura lähti kuitenkin countrysta. Lampela soitti huuliharppua ja tinapilliä Erkki ja Tähti -bändissä. Siitä hänet bongattiin Irish Fridayn riveihin.

”Säkkipillin soitto alkoi siitä ja irkkumusiikista tuli tärkein genre itselleni. Tärkeimmäksi muodostui kuitenkin The Soap Pig -bändi, jolle olen tehnyt paljon irkkutraditioon pohjautuvia sävellyksiä. Ne syntyvät niin päällä kuin pillillä. En lähde soinnuista vaan melodian kehittelyllä; kitaraa en osaa edes soittaa. Tinapilliin on helppo tarttua, vaikka usein soitankin valmiin sävellyksen säkkipillillä.”

Säkkipilli on irlantilainen D-vireinen säkkipilli. Sen taitajia ei Suomessakaan ole montaa. The Soap Pig on edelleen kasassa, vaikka ei olekaan toiminut aktiivisesti. Materiaalia Lampela kertoo olevan ainakin levyllisen. Myös tekotapa on eri kuin lastenlauluissa.

”Se on enemmän instrumentaalimusiikkia, ei niinkään lauluja. Koetan kätkeä synkooppeja perusrakenteeseen. Lastenlauluissa ei irkkumusataustani niin kuulu, kyllä siellä on slaavilainen mollikin mukana. Toivottavasti kaikessa musiikissani kuuluu niin Irlannin saari kuin tämä Suomi-neitokin”, pohtii Lampela.

Levyt tehdään ja soitetaan oululaisin voimin. Vuonna 2011 Soiva Siili löi hynttyyt yhteen kuplettilaulaja Jukka Takalon kanssa. Syntyi Vastarannan Siili. Jo nimi kertoo paljon tekijöistään.

”Ei me tunnettu Jukkaa aiemmin, vaikka olimme tietenkin nähneet sitä pörröpäätä joka käänteessä. Onhan Jukka Aknestikin myötä poptähti ja mukana ilmakitaran MM-kilpailujen lisäksi vaikka missä. Kysyttiin Jukkaa vierailijaksi meidän konserttisarjaan. Konsertin jälkeen todettiin molemmat, että olipa aika mukavaa. Tehdään levy!”

Takalolta tuli samaan aikaan oma levy Vastarannan lauluja. Niinpä miehet päättivät tehdä levyn Vastarannan Siili -nimellä. Sen linja on astetta roisimpi kuin Soivan Siilin.

”Jukka on kantaaottava kuplettimies. Hänelle on luontevaa lähestyä lastenmusiikkia vinommasta kulmasta; pikkasen piikikkäämmin ja anarkistisemmin. Tavallaan se oli hyvä myös meille. Saimme kanavan erilaiseen lastenmusiikkiin. Me halutaan pitää Soiva Siili aika lällärinä ja pehmeänä.”

Soiva Siili -duon ohella on siis tarjolla Vastarannan Siili -trio. Tarvittaessa vahvistukseksi löytyy myös levyiltä tutut muusikot.

”Ei päiväkodeilla ole kuitenkaan usein varaa maksaa isoa bändiä, eikä sinne mahtuisikaan. Kouluihin paremmin.”

Elantonsa Lampela saa suurelta osin keikkailusta, ja myös Teoston tilityspäivä tärkeä.

”Teemme aina keikkailmoitukset. Ohjelmistomme koostuu täysin omista biiseistä.

Teostosta tuleekin tuhansien eurojen tulot vuosittain.”

Suurin osa keikkapaikoista on kunnallisia päiväkoteja ja kouluja, joilla on Teoston kanssa sopimus. Yksityisille päiväkodeille Teoston lähettämä arviolasku voi olla ikävä yllätys.

”Olemmekin neuvoneet päiväkoteja ottamaan yhteyttä Teostoon. Heillä on päiväkodeille räätälöity sopimus, jonka jälkeen huolet musiikin käytöstä poistuvat. Ollaankin hämmästelty, etteivätkö muut esiintyjät tee keikkailmoituksia, jos meidän ilmoitus tulee yllätyksenä?”

Myös levymyynti on tärkeä tulonlähde. Lastenmusiikki ei ole kärsinyt striimauspalveluista, vaan fyysiset levyt käyvät edelleen kaupaksi lähes entiseen malliin.

”On edelleen helpompaa saada levy mankkaan, ja pienetkin lapset osaavat käsitellä cd:tä. Mikään Soivan Siilin levy ei myöskään ole vanhentunut, vaan kaikki levyt myyvät koko ajan. Niitä myös tilataan meiltä.”

Kansitaide on aina ollut tärkeä osa Soivan siilin levyjä. Kansista ovat vastanneet sarjakuva-ammattilaiset, kuten Jii Roikonen, Milla Paloniemi ja Harri Filppa.

”Kantavana ideana on ollut, että levy on niin herkullinen paketti, että se ostetaan, vaikkei sitä soitettaisikaan.”

Tuoteperhe on laajentunut myös sarjakuviin, jotka ovat syntyneet Filpan kynästä Vastarannan Siilin laulujen innoittamina. Ne toimivat myös itsenäisinä kirjoina.

Inspiraationa Juice -sävellys- ja sanoituskilpailu järjestetään vuonna 2018 ensimmäisen kerran

Kilpailulla kunnioitetaan kansantaiteilijaksi ja verbaaliälyköksi nimitettyä henkilöä Pauli Matti Juhani Leskinen, jonka me kaikki tunsimme paremmin nimellä Juice.

 
Kilpailu korostaa erikoislaatuisesta tyylistään kuulun muusikon herättämää taiteellista inspiraatiota aikalaistensa ja jälkipolvien parissa. Niin ilmiöiden kuvaajana kuin ”juicemaisesta” huumorista tunnettuna kommentoijana, mutta ennen kaikkea oivaltavilla riimeillään – ah – niin monien meidän sydämiin jääneenä lauluntekijänä.
 
Juice eli vain kielessä ja kielestä. – Harri Rinne
 
Tämän henkisen kulttuuriperinnön säilyttäminen lyyrillisessä ilmaisussa ja säveltaiteessa ovat kilpailuun osallistuvien kappaleiden arvioinnissa kaikkein tärkeimmät kriteerit.
 
1. BIISIKISAN KISABIISIN LYHYT OPPIMÄÄRÄ: TEE KAPPALE KAUNEINTA JUICEA
Kilpailuaika on 6.4.–6.7.2018.
Tee Eino Leinon päivään 6. heinäkuuta mennessä enintään viisi minuuttia kestävä musiikkikappale, jossa yleinen järjenjuoksu huipentuu taiteilija Leskisen viitoittamille sanaleikittelyn ja -taituroinnin tantereille. 
Kappaleen (sävellys ja sanoitus) tulee olla uusi ja ennen julkaisematon. 
Emme etsi covereita tai imitaatioita.
Kilpailuun osallistuvaa kappaletta ei saa esittää julkisesti ennen 15.8.2018.
Kilpailun järjestäjä korvaa finaalikonserttiin kutsuttavien tekijöiden ja heidän valitsemiensa esittäjien matkakulut (max. 3 henkilön kulut), joten olethan kilpailubiisiä lähettäessäsi henkisesti valmis matkustamaan Savon pääkaupunkiin Kuopioon elokuun viidestoista päivä.
Kilpailun järjestäjä ja Yellow Films & TV varaavat itselleen oikeuden liittää voittajakappale Juicen elämään pohjautuvaan elokuvaan erikseen sovittavaa maksua vastaan. Tämä oikeus ei kata teoksen esittämisen tallentamista.
Kilpailu on avoin kaikille. Tuomariston jäsenet eivät voi osallistua kilpailuun.
 
Kilpailukappaleiden genre on vapaa ja toteutusta arvioidaan Juicen hengessä, joten elämän katveisillekin pientareille sijoittuva riimillinen filosofointi on sangen tervetullutta.
 
Kilpailuun sopivien kappaleiden kirjo on siten tyyliltään täsmälleen niin laaja kuin osallistujien luova rohkeus, joten performatiivinen, yllätyksellinen ja kokeilullinen ote on sekin aineistossa sangen tervetullutta. Ja eipä Juice varmaan pistäisi yhtään pahaksi, jos biisi olisi imenyt sopivassa määrin vaikutteita Bob Dylanilta.
 
Taiteilija Leskisen tuotannossa lähes hengellistä musiikkia muistuttavat, hitaasti rakentuvat balladit asettuvat toiselle laidalle. Toisella voisivat olla vaikkapa aikansa yhteiskuntaa kritisoiva, sähkökitaralla Maamme-laulun stemmoilla ratsastava protestihenkinen rap-kappale Siniristiloppumme tai hieman eri lajin sanaleikiksi kääntyvä Haitaribussi, jonka soljuvasta poljennosta on muodostunut iloinen koko kansan ralli.
 
2. AINEISTON LÄHETTÄMINEN
Kilpailuun voi osallistua niin monella biisillä kuin kukin suinkin osaa, pystyy ja kehtaa. Samoja tekijöitä voi osallistua useammankin kilpailuteoksen toteuttamiseen – vain lopputulos ratkaisee.
 
Kilpailumateriaali on toimitettava sähköisessä muodossa 6.7.2018 mennessä osoitteeseen juicelle@pohjois-savo.fi
 
Ohjeet:
 
Lähetä valmis tallenne määräaikaan mennessä tiedostomuotona, joka avautuu kuunneltavaksi yleisimmillä soittimilla ja toisto-ohjelmilla (mp3, mp4, wav).
Videotiedostoja, linkkejä suoratoistopalveluihin tai muuta vastaavaa ei kelpuuteta sellaisenaan kilpailuaineistoksi.
Mikäli em. ehdot täyttyvät, voit lähettää kappaleeseen tehdyn musiikkivideon esittelytarkoituksessa. Se on täysin vapaaehtoinen eikä näin ollen vaikuta kilpailukappaleen arviointiin.
Tekijätietoja ei saa olla näkyvillä kilpailumateriaalissa, joten älä liitä siihen  nimeäsi tai muita tietoja, vaan toimita ne sähköpostissa tekijöiden esittelyn ja yhteystietojesi kanssa (ks. alla).
Lähetä sanoitus sähköpostitse erillisenä doc- tai pdf-tiedostona (käytä tiedoston nimenä kilpailuun osallistuvan kappaleen nimeä).
Jos osallistut useammalla kappaleella, tee kaikista erilliset tiedostot nimineen.
Väärässä muodossa lähetetty materiaali ei suoraan johda hylkäämiseen.
Tiedot sähköpostissa:
 
Esittele tekijät ja esittäjät
Kerro lyhyesti, millainen vaikutus Juicella on ollut kilpailukappaleen syntyyn ja sinuun/teihin musiikintekijöinä
Onko jokin tietty Juicen kappale tehnyt suuren vaikutuksen?
3. TUOMAROINTI
Arvovaltainen tuomaristo huomioi painotuksissaan kiinteästi yleisön suosikit sekä valmistelee loppulausunnokseen perustelut siitä, mikä ja mistä syistä finaalikonsertissa esitettävistä kilpailukappaleista on ”kappale kauneinta Juicea” tai erityisen ansiokkaasti tuo muulla tavoin esiin hänen vaikutuksensa.
 
Kilpailun henkeen kuuluu luontevasti sekin, että huomiota tullaan kiinnittämään tasavertaisesti myös teoksiin, jotka erityisen merkittävin tyylillisin ansioin asettuvat Juicen tuotannosta poispäin ja rohkenevat silti tulla esiin kilpailutyön statuksella.
 
4. PALKINNOT
Voittajakappaleen tekijät (säveltäjä ja sanoittaja) saavat 3 000 euron rahapalkinnon.
 
Hopea- ja pronssisijoille sijoittuvien kappaleiden tekijät saavat Kuopiosta kotiinviemisiksi Amphion Loudspeakersin ja IDA Audion tavara- ja palvelupalkinnot. Kaikkien musan- ja äänentekijöiden korvia hivelevien palkintojen yhteisarvo on 6 400 euroa.
 
Lisäksi osallistuville teoksille voidaan poikkeuksellisen hyvän sanomisen johdosta jakaa erityisiä huomionosoituksia ja koska aihetta varmasti kisan myötä syntyy, tullaan tilaisuuden ohjelmaan sisällyttämään Erityisillä huomioilla muistettavien teosten esitykset ennen lopullisen voittajan julkistamista.
 
5. FINAALIKONSERTTI, KORVAUKSET JA OIKEUDET
Tuomariston valitsemat 4–5 parasta kappaletta esitetään finaalikonsertissa (15.8.) livenä. Jos tekijä ei itse esitä kappaletta, hänen tulee järjestää esittäjä/esittäjät finaalikonserttiin. Vastuu esittämisestä on tekijällä.
 
Esiintymisestä maksetaan Muusikkojen liiton liksalistan mukainen minimipalkka (ravintolakeikkojen vähimmäistariffi, sopimuksen mukaan, riippuen esittäjien määrästä/kappale). Järjestäjä sopii esitykseen liittyvät järjestelyt.
 
Kilpailun järjestäjä korvaa finaalikonserttiin 15.8. kutsuttavien tekijöiden ja kappaleiden esittäjien matkakulut (max. 3 henkilön kulut/kappale) Suomen sisällä. Esittäjien määrää ei ole rajattu.
 
Kilpailun järjestäjä ja Yellow Films & TV varaavat itselleen oikeuden liittää (synkronoida) pääpalkinnolla palkittava teos Juicen elämään pohjautuvaan elokuvaan erikseen sovittavaa synkronointimaksua vastaan. Tämä oikeus ei kata teoksen esittämisen tallentamista.
 
Lisäksi kilpailun järjestäjä varaa itselleen oikeuden neuvotella finaalikonserttiin valittujen sävellysten ja sanoitusten kustannusoikeuksista 31.12.2018 mennessä.
 
Huom! Muutokset sääntöihin ovat mahdollisia. Sääntöjä muokattu viimeksi 9.4.2018.
 
 

Tuija Rantalainen Suomen Musiikintekijöiden hallitukseen – Kaija Kärkinen jatkaa puheenjohtajana

Tuija Rantalainen Kuva: Veini Nupponen 

 
Suomen Musiikintekijöiden hallitusvaali käytiin yhdistyksen kevätkokouksessa 27.3.2018.
 
Kaija Kärkinen valittiin jatkamaan hallituksen puheenjohtajana. Erovuoroisista Pessi Levanto ja Riku Mattila valittiin jatkamaan tehtävissään. Pianisti, laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Tuija Rantalainen valittiin ainoana uutena henkilönä hallitukseen. 
 
”Luova työ tarvitsee tänä päivänä yhä enemmän puolestapuhujia ja haluan osallistua omalta osaltani näihin talkoisiin. Uskon, että laaja-alaisuuteni musiikkikentässä sekä verkostoni ja kokemukseni musiikkiyrittäjyydestä antavat minulle hyvät edellytykset toimia Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksessa”, Rantalainen toteaa.
 
Suomen Musiikintekijät ry:n hallitus 27.3.2018 alkaen: Kaija Kärkinen (puheenjohtaja), Markus Nordenstreng, Virpi Eroma, Pessi Levanto, Riku Mattila, Tuija Rantalainen ja Saara Törmä. Hallitus valitsee joukostaan varapuheenjohtajan järjestäytymiskokouksessaan huhtikuussa. 
 
 

Haku musiikkituotannon ammattitutkinto – lauluntekijä

Musiikkituotannon ammattitutkinto

Laulun tekemisen osaamisala

7.8.2018- 20.12.2019, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
 
VALMENNUS
Musiikkituotannon ammattitutkintoon johtavaa koulutusta
monimuoto-opiskelua, joka koostuu pakollisista ja valinnaisista opinnoista
keskeistä tiimioppiminen, musiikkialan työelämäprojektit sekä aidot yhteydet musabisneksen ytimeen
 
OPINNOT
laajuus 150 osp: pakolliset opinnot 75 osp, valinnaiset opinnot 75 osp
kesto keskimäärin 1,5 vuotta
opintojen aloitus 7.8.2018 (ennakkotehtävät), ens. lähipäivä on 15.8.2018
opiskelu on kokopäivätoimista (5 pv / vko), lähipäiviä Ikaalisissa keskimäärin 2 / vko
 
HINTA
800 €
 
HAKU
Täytä sähköinen hakulomake osoitteessa: sasky.fi / Jatkuva haku ja lähetä työnäytteet 7.5. 2018 mennessä: musiikki.ikaalinen@gmail.com valitsemasi osaamisalan mukaisesti.
Lähetä lisäksi kaksi työnäytettä (laulutekstiä, kokonaista laulua tai tuotantoa), jotka edustavat sinua tekijänä mahdollisimman hyvin. Jos työnäytteenä on yhteistuotanto, sinun tulee eritellä oma osuutesi tuotannossa.
 
OPISKELIJOIDEN VALINTA
Osa hakijoista kutsutaan hakemusten ja työnäytteiden perusteella valintapäivään Ikaalisiin 5. tai 6.6.2018. Päivä sisältää henkilökohtaisen keskustelun sekä tiimitehtäviä.
 
TIEDUSTELUT
Minna Hauhia, koulutusvastaava, 040 839 2911, minna.hauhia@sasky.fi