Musiikintekijät -logo

Pillipiiparista lastenmuusikoksi

Markus Lampela

Pillipiiparista lastenmuusikoksi

Markus Lampelasta ei alun perin pitänyt tulla ammattimuusikkoa, mutta sattuma puuttui elämään mukavalla tavalla. Nyt irkkumusan taitaja saa elantonsa Soivan Siilin lastenmusiikista. Tai kuten hän itse määrittelee; perhemusiikista.

Markus Lampela (s. 1965) muutti aikoinaan synnyinkaupungistaan Rovaniemeltä Ouluun opiskelemaan arkkitehdiksi. Opinnot jäivät kesken, kun nousukauden rakennushuumassa oli jo töitäkin tarjolla. Laman tullen työt kuitenkin loppuivat kuin veitsellä leikaten, eikä motivaatiota opiskeluihin enää työputken jälkeen löytynyt.

Lampela sai ansiosidonnaista päivärahaa ja soitteli irkkubändeissä.

”Ajan myötä putosin kuitenkin pitkäaikaistyöttömäksi ja jouduin työllistetyksi oululaiseen päiväkotiin.”

Päiväkodissa oli laulava johtaja, Kyösti Salmijärvi. Lampelan työllistyminen oli molemmille melkoinen onnenpotku. Monitaitoisesta pelimannista tuli Kyöstille säestäjä. Syntyi duo Kyösti & Markus.

”Olin toki soittanut Risto Järvenpään bändissä lastenmusaa, mutta muuten kokemukseni tuli lähinnä irlantilaisen musiikin parista. Kyösti oli tehnyt päiväkodissa arkikäyttöön lauluja. Aluksi soitimme niitä päiväkodissa työn puolesta.”

Pian miehiä pyydettiin jo keikoille muihinkin päiväkoteihin. Pelimanni Lampela kiinnostui varhaiskasvatuksesta ammattina, kouluttautui ja valmistautui sosionomiksi (AMK) vuonna -98. Työt päiväkodissa piti lisääntyvien keikkojen myötä kuitenkin lopettaa, eikä niihin ole tarvinnut sen koommin palata.

Lampela kiitteleekin sattumusta, joka vei hänet uusille raiteille.

”Se oli lauluntekijän ja pelimannin kohtaaminen. Kyöstillä ei ollut bänditaustaa. Lastenmuusikkoa hänestä ei olisi tullut ilman minua, eikä minusta ilman häntä.”

Ensimmäisellä yhteisellä levyllä suurin osa materiaalista oli vielä Salmijärven käsialaa, toisella äänitteellä Lampela on jo tasavertainen tekijä.

”Jossakin vaiheessa minä rupesin tekemään lauluja, ja niitä tehtiin yhdessä. Ehdoteltiin aihioita Lennon & McCartney -tyyliin: toisella oli säkeistö, johon toinen teki kertsin.”

Levytysuran alku ei startannut kivuttomasti. Fröbelin palikat oli 90-luvulla määritellyt lastenmusiikin tekotavan, eikä Soiva Siili sopinut siihen sapluunaan.

”Vallitsi käsitys, että lastenmusiikki voi olla vain ylös alas pomppimista. Kun etsimme levy-yhtiötä lauluillemme, saimme palautetta, että musiikkimme on liian rauhallista kamaa. Kuvitellaan, ettei lapsi voisi ottaa vastaan kovin vaikeita juttuja. Aika vaikeita juttuja lapset ottavat vastaan, jos haluavat. Rakennamme keikatkin niin, että siellä on biisejä, joita voi keskittyä kuuntelemaan.”

Levytyssopimusta ei tullut, mutta se saattoi olla onnenpotku. Soiva Siili on nyt menestyksekkäästi julkaissut levyjä ja kirjoja omakustanteina, jolloin kaikki avaimet ovat pysyneet omissa käsissä.

Miehet veistelevät laulunsa sillä kokemuksella, mitä he ovat työssään varhaiskasvattajina saaneet. Keikkaa on riittänyt noin 150 vuodessa.

”Joissain päiväkodeissa ollaan käyty todella säännöllisesti. Me ollaan oltu aika tykättyjä tuolla ammattikasvattajien piireissä. Joku siinä meidän tavassa tehdä puhuttelee kollegoita. Oikeastaanhan me ollaan edelleen varhaiskasvatustyössä, meidän kenttä on vain isompi. Sen puolen ammattilaisuus on vaikuttanut siihen, että meillä on tietämys siitä, mitä lapsille voi tarjota”, kertoo Lampela.


Se työ on huomattu. Yhtenä saavutuksena voidaan pitää kutsua Yle TV2:n lastenkonsertteihin. Siellä on laulettu muun muassa Lampelan Ruuneperi-biisiä: ”Ruuneperi peri peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta, hej!”

Ruuneperi on hyvä esimerkki siitä, että lastenlaulut voivat käsitellä monia aiheita, olla musiikillisesti monipuolisia ja sivistäviäkin.

”Käytämme musiikistamme termiä perhemusiikki. Kyllä lastenmusiikin täytyy olla niin hyvää, että sitä voi aikuisetkin kuunnella hyvillä mielin.”

Uutta Soivan Siilin materiaalia syntyy Lampelan ja Salmijärven biisintekoviikoilla. Metodina on luova laiskuus, joka on osoittautunut tehokkaaksi.

”Mennään viikoksi jonnekin, eikä tehdä mitään muuta kuin lauluja. Ollaan oltu esimerkiksi Kempeleessä Pentti Amoren studiolla. Mennään sinne aamulla ja laitetaan kahvi tippumaan. Kumpikin menee omalle sohvalle pötköttelemään ja kohta kuuluu kuorsaus. Sitten kun herätään, juodaan ne kahvit ja aletaan tekemään.”

Esimerkiksi Leppäkerttu-biisi syntyi niin.

”Kyösti sanoi, että sillä on melodia, joka on Leppäkerttu-biisi, tee siihen sanat. Mie tein sanat ja kysyin Kyöstiltä, että oliko sun leppäkerttu tämmöinen. Se on just tämmöinen, sanoi Kyösti.”

Se on tosin Soivan Siilin ainoa biisi, jossa toinen on tehnyt sävelen ja toinen sanat. Lampela säveltää yleensä tinapillillä.

”Lastenlauluissa lähden aina sanoista, sitten vasta keskityn sävellykseen. Se on kuitenkin laulun tekemistä, joka eroaa semmoisesta säveltämisestä mitä esimerkiksi irkkumusa vaatii. Kyllä siinä sävelkielessä varmasti on samaa, samasta päästähän ne tulee kuitenkin.”

Tinapilli ja säkkipilli ovat olennainen osa Soivan Siilin soundia, ovathan Lampelan juuret vahvasti irlantilaisessa kansanmusiikissa, mitä hän soittaa edelleenkin.

Genren sisällä Lampela on tunnettu tekijä. Ura lähti kuitenkin countrysta. Lampela soitti huuliharppua ja tinapilliä Erkki ja Tähti -bändissä. Siitä hänet bongattiin Irish Fridayn riveihin.

”Säkkipillin soitto alkoi siitä ja irkkumusiikista tuli tärkein genre itselleni. Tärkeimmäksi muodostui kuitenkin The Soap Pig -bändi, jolle olen tehnyt paljon irkkutraditioon pohjautuvia sävellyksiä. Ne syntyvät niin päällä kuin pillillä. En lähde soinnuista vaan melodian kehittelyllä; kitaraa en osaa edes soittaa. Tinapilliin on helppo tarttua, vaikka usein soitankin valmiin sävellyksen säkkipillillä.”

Säkkipilli on irlantilainen D-vireinen säkkipilli. Sen taitajia ei Suomessakaan ole montaa. The Soap Pig on edelleen kasassa, vaikka ei olekaan toiminut aktiivisesti. Materiaalia Lampela kertoo olevan ainakin levyllisen. Myös tekotapa on eri kuin lastenlauluissa.

”Se on enemmän instrumentaalimusiikkia, ei niinkään lauluja. Koetan kätkeä synkooppeja perusrakenteeseen. Lastenlauluissa ei irkkumusataustani niin kuulu, kyllä siellä on slaavilainen mollikin mukana. Toivottavasti kaikessa musiikissani kuuluu niin Irlannin saari kuin tämä Suomi-neitokin”, pohtii Lampela.

Levyt tehdään ja soitetaan oululaisin voimin. Vuonna 2011 Soiva Siili löi hynttyyt yhteen kuplettilaulaja Jukka Takalon kanssa. Syntyi Vastarannan Siili. Jo nimi kertoo paljon tekijöistään.

”Ei me tunnettu Jukkaa aiemmin, vaikka olimme tietenkin nähneet sitä pörröpäätä joka käänteessä. Onhan Jukka Aknestikin myötä poptähti ja mukana ilmakitaran MM-kilpailujen lisäksi vaikka missä. Kysyttiin Jukkaa vierailijaksi meidän konserttisarjaan. Konsertin jälkeen todettiin molemmat, että olipa aika mukavaa. Tehdään levy!”

Takalolta tuli samaan aikaan oma levy Vastarannan lauluja. Niinpä miehet päättivät tehdä levyn Vastarannan Siili -nimellä. Sen linja on astetta roisimpi kuin Soivan Siilin.

”Jukka on kantaaottava kuplettimies. Hänelle on luontevaa lähestyä lastenmusiikkia vinommasta kulmasta; pikkasen piikikkäämmin ja anarkistisemmin. Tavallaan se oli hyvä myös meille. Saimme kanavan erilaiseen lastenmusiikkiin. Me halutaan pitää Soiva Siili aika lällärinä ja pehmeänä.”

Soiva Siili -duon ohella on siis tarjolla Vastarannan Siili -trio. Tarvittaessa vahvistukseksi löytyy myös levyiltä tutut muusikot.

”Ei päiväkodeilla ole kuitenkaan usein varaa maksaa isoa bändiä, eikä sinne mahtuisikaan. Kouluihin paremmin.”

Elantonsa Lampela saa suurelta osin keikkailusta, ja myös Teoston tilityspäivä tärkeä.

”Teemme aina keikkailmoitukset. Ohjelmistomme koostuu täysin omista biiseistä.

Teostosta tuleekin tuhansien eurojen tulot vuosittain.”

Suurin osa keikkapaikoista on kunnallisia päiväkoteja ja kouluja, joilla on Teoston kanssa sopimus. Yksityisille päiväkodeille Teoston lähettämä arviolasku voi olla ikävä yllätys.

”Olemmekin neuvoneet päiväkoteja ottamaan yhteyttä Teostoon. Heillä on päiväkodeille räätälöity sopimus, jonka jälkeen huolet musiikin käytöstä poistuvat. Ollaankin hämmästelty, etteivätkö muut esiintyjät tee keikkailmoituksia, jos meidän ilmoitus tulee yllätyksenä?”

Myös levymyynti on tärkeä tulonlähde. Lastenmusiikki ei ole kärsinyt striimauspalveluista, vaan fyysiset levyt käyvät edelleen kaupaksi lähes entiseen malliin.

”On edelleen helpompaa saada levy mankkaan, ja pienetkin lapset osaavat käsitellä cd:tä. Mikään Soivan Siilin levy ei myöskään ole vanhentunut, vaan kaikki levyt myyvät koko ajan. Niitä myös tilataan meiltä.” 

Kansitaide on aina ollut tärkeä osa Soivan siilin levyjä. Kansista ovat vastanneet sarjakuva-ammattilaiset, kuten Jii Roikonen, Milla Paloniemi ja Harri Filppa.

”Kantavana ideana on ollut, että levy on niin herkullinen paketti, että se ostetaan, vaikkei sitä soitettaisikaan.”

Tuoteperhe on laajentunut myös sarjakuviin, jotka ovat syntyneet Filpan kynästä Vastarannan Siilin laulujen innoittamina. Ne toimivat myös itsenäisinä kirjoina.


Poimintoja albumeista, joilla säveltäjänä / sanoittaja

Vastarannan Siili – Kuuluu kaikille (2017)
Vastarannan Siili. Soiva Siili & Jukka Takalo (2014)
Soivan Siilin joulu (2007)
Otavan esiopetuskirjan ”Hauska matka eskariin” liite (2006)
Oululaista ihimeteltävää (2006)
Pääosassa Soiva Siili (2005)
Kyösti & Markus: Soiva Siili (2001)

soivasiili.fi


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2018

Selaa lehden artikkeleita