EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Listojen alla kuplii

Tekijä: Mysteerio

Listojen alla kuplii

Julkaistu

TV:n musiikkitarjonta kaipaa vaihtoehtoja

Taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis järjesti 15.4. yhdessä TV1:n kulttuuritoimituksen kanssa keskustelutilaisuuden, jonka tarkoituksena oli kartoittaa eri taiteenalojen tarpeita, uusia tv-formaatteja ja ohjelmia suunniteltaessa.

Taiteen edustajille vakuutettiin, että tilaisuuden luonne ei ole pelkästään kohteliaan muodollinen kuuleminen, vaan tarkoitus olisi tosissaan pyrkiä tulokselliseen yhteistyöhön. Elvisiä tilaisuudessa edustivat Janne Louhivuori ja Mikko Kuustonen.

Monimuotoisen ja uudistuvan kulttuuriyhteiskunnan elinehtona on laadukkaan, omaehtoisen taiteellisen tuotannon kannustaminen ja esiintuominen. Etenkin musiikin suhteen Yleisradio on tässä tehtävässä avainasemassa.

Musiikillahan menee näennäisesti hyvin verrattuna monen muun taiteenalan esilläoloon tv-ohjelman varsinaisena kohteena. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että viihdeohjelmien musiikkitarjonta on loppujen lopuksi hyvin kapeaa korreloiden melko tarkkaan radioiden hittihenkistä soittolistaajattelua. Varsinaisia musiikkiohjelmiahan ei pakollisen iskelmätarjonnan lisäksi Ylen suomenkielisellä puolella enää ole.

Kaupallisten kanavien viihteellinen kulttuurianti degeneroituu vaihe vaiheelta. Nyt on trendikkäintä tuottaa ns. törkyohjelmia, joissa esitetty musiikki perustuu listojen niukkaan kärkeen tai julkkisartisteihin, joiden jotkin muut kuin musiikilliset ominaisuudet stimuloivat puberteettisia juontajia. Onkin käsittämätöntä, että tv:n on sallittu tulla pikkupoikien temmellyskentäksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä journalismin tai oikean ajattelun kanssa.

Entä sitten viihdekonsertit ja lavatanssit? Ne panostavat vuodesta toiseen tangokuninkaallisiin ja muihin tuttuihin sekä turvallisiin esiintyjiin, joiden ohjelmistossa eivät yllärit mellasta. Tällä alueella hurjinta lienee se, kun iskelmäartisti heittäytyy oikein ”pahaksi”, pistää nahkarotsin päälle ja laulaa rokkikappaleen.

Eikö viihteen ja iskelmän esittämiseen löydy muita ratkaisuja kuin edellä mainitut konsertit tai syksynsävelet? Sitä paitsi saamme nähdä joka kesä saman tanssilavakimaran matalaotsaisine artistihaastatteluineen. Masentavaa.

Ymmärrettävistä syistä kaupalliset tv-kanavat haluavat pitää peruskatsojat kanavillaan keinolla millä hyvänsä. Mainoskanavien kilpailun kiristyessä sisältöön pyritään kehittämään yhä rankempia shokkielementtejä. Mitä mahtaakaan löytyä ääripäästä?

Tämän kehityksen vastapainoksi tarvitaan älyä aliarvioimatonta, tyylillä tuotettua musiikkiohjelmaa. Yleisradion on tosissaan tarjottava vaihtoehto eikä olla vaan huolissaan pienistä katsojaluvuista. Keskustelutilaisuudessa kysyttiinkin, onko jonkin tv-konsertin katsojamäärä pieni, jos se on vaikkapa 50.000? Sehän on konserttiyleisömääräksi valtava!

Tarjotaan ohjelmaideoita

Myynti- ja soittolistojen katveeseen jää paljon toimivaa, laadukkaasti ja sydämellä tehtyä musiikkia. Syystä tai toisesta tämä musiikki ei helposti läpäise portinvartijoiden seulaa, eikä näin ollen pääse suuremman yleisön tai edes oman kohderyhmänsä tietoisuuteen. Onko syy siis nykynormien mukaisen mediaseksikkyyden puute vai eikö tuotetta ole puleerattu menestyshakuisesti?

Jotta keskustelutilaisuudesta olisi jäänyt tv-väelle jotain konkreettisempaakin kuin vain hajanaiset ”olisi kivaa, jos telkkarista tulis semmosta ja semmosta ohjelmaa” ­kannanotot, esitti Elvis-delegaatio vaihtoehtoisille musiikkivalinnoille perustuvan ohjelmaformaatti- idean. Seuraavassa tämä idea siten kuin se TV1:n kulttuuritoimitukselle tarjottiin.

Kuplintaa (”bubbling under”)

Ohjelmasarja musiikin tekijöistä, joilla on näyttöä lahjakkuudestaan, muttei vielä jalansijaa musiikkibisneksessä. He ovat oman tiensä kulkijoita, jotka voivat olla huomisen tiennäyttäjiä.

Musiikillisesti asiantunteva(t) juontaja( t) ja pari taiteilijaa tai ryhmää saisivat saisivat vapaasti arvioida toistensa musiikkia. Tarkastelun kohteena voisivat olla myös taustailmiöt, populaarimusiikin syklisyys (kierrätys), studiosessiot ym. Esittelyssä voisivat olla myös puitteet (työhuoneet, kotipajat), joissa luova prosessi tapahtuu. Tarkoituksena olisi siis pureutua tavallista syvemmälle ja näin valottaa musiikintekoprosessin monimuotoisuutta. Musiikkianti voisi perustua esim. unplugged-meininkiin, mutta myös äänitteisiin (ei kuitenkaan musiikkivideoihin). Mukana voisi olla myös taustavaikuttajia, kuten tuottajia ja äänittäjiä tai vaikkapa äänitteellä soittavia studiomuusikoita.

Varsinaisten musiikinharrastajien lisäksi kohderyhmän ydintä olisivat 20- 50 vuotiaat ennakkoluulottomat peruskuluttajat, jotka kaipaavat syventävää tietoa niin kuuntelemastaan musiikista kuin muistakin elämän ilmiöistä.

Ohjelman tekijöillä on mahdollisuus kerätä vierailija- sekä aiheideoita mm. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta, missä seurataan aitiopaikalta lahjakkaiden musiikintekijöiden edesottamuksia sekä Elvis ry:stä, jonka jäsenistöön kuuluu valtaosa maamme huomattavista lauluntekijöistä. Näillä tahoilla on myös luonteva kosketuspinta levy-yhtiöihin ja muihin alan toimijoihin.

Tärkeintä sarjan onnistumisen kannalta ovat sen juontaja(t). Vastapainoksi törkytrendille tarvitaan luonnollisesti käyttäytyvä ja silti kiinnostava persoona, jonka takia ei tarvitse kokea jatkuvaa vaivautuneisuutta. Olisi myös hyvä, jos henkilö olisi jo jotenkin tunnustettu musiikin alalla. Tiedossa olisi ainakin yksi nimi, joka luontevan joviaalin käytöksensä ja katu-uskottavuutensa lisäksi omaa hyvän yleissivistyksen sekä hyvin kypsyneen huumorintajun.

Koska ohjelman substanssi on ammattikeskeinen, on tärkeää, ettei siinä lämmetä sisäänpäin, vaan nähdään asioiden kiinnostavuus aina kuluttajan näkökulmasta. Voidaankin olettaa, että syväsukellus taiteentekijän maailmaan voisi parhaimmillaan olla mitä kiinnostavinta ja mukaansatempaavinta luontodokumenttia.

Mietintämyssyn alla

Edellisen lisäksi Elvisin piirissä on kehitelty Lauluntekijä-klubia, jota voisi hyödyntää myös tv-toteutuksena. Kyseessä on lauluntekijäfoorumi ­tyyppinen klubi-ilta, josta voisi saada livetaltiointisarjan kevyin tuotantokustannuksin. Tämän tyyppinen sarja voisi olla myös mainio kaapeli-tv-formaatti. Idea-asteella on myös studiolive -tyyppinen videosarja kotimaisten lauluntekijöiden tuotannosta. Sarja sisältäisi eri taiteilijoiden esityksiä askeettisin, mutta tyylikkäin puittein. Musiikki esitettäisiin pienellä kokoonpanolla livenä ja kuvallinen ilmaisu loisi jatkumon esityksen ollessa pääosassa. Tätä voisi verrata hiljattain esitettyyn jazzvideosarjaan.

Kulttuuritarjontaa pannaan uusiksi

TV1:n kulttuuritoimituksen selkeä viesti tekijöille oli se, että ideoita otetaan vastaan. Näin tehdään varsinkin nyt, kun digitalisoinnin myötä kulttuuriohjelmat tulevat ilmeisesti saamaan enemmän ja parempaa katseluaikaa. Jos siis jollakulla muhii jotain mullistavaa, kannattaa se jalostaa jonkinasteiseksi ohjelmasynopsikseksi, jossa on mietitty valmiiksi mahdollisimman moni ohjelman tekoon vaikuttava seikka (puitteet, tekotapa, kohderyhmä ym.).

Tekijöiden taholta (Kuustonen) esitettiin myös ajatus Ylen, ulkopuolisten TV-tuottajien ja taiteilijoiden yhteisestä ohjelmahautomosta. Tällä vältettäisiin ainakin osa kalliista pilottihankkeista, jotka eivät läheskään aina johda laajempaan tuotantoon. Tämä sai selvästi positiivisen vastaanoton.

Lisäksi tehtiin päätös yhteistyön jatkumisesta. Viimeistään vuoden kuluttua pidetään seuraava tilaisuus, jossa voidaan arvioida miten taiteilijoiden ääni on kuulunut. Nähtäväksi siis jää, kuinka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti TV1:n kulttuurivastaavat lopulta suhtautuvat uusiin ideoihin vai jääkö tämä sittenkin vain taiteilijoita tyynnytteleväksi kohteliaisuudeksi.

Teksti: Janne Louhivuori

Kustannussopimuksista edelleen kopio Teostoon

Julkaistu
Teoston kevätkokous pidettiin 25.4. Hotelli Hesperiassa Helsingissä. Paikalla oli 138 Teoston jäsentä, minkä lisäksi valtakirjoja oli 95. Elvisläisillä näytti olevan kokouksessa jo perinteeksi muodostunut selvä enemmistö.

Kokouksessa suoritettiin yksi koeäänestys. Se koski kustantajien velvollisuutta toimittaa kustannussopimuksesta kopio Teostoon. Kustantajat olisivat halunneet, että tästä luovuttaisiin silloin, kun sopimus rekisteröidään internetin välityksellä. Tällöin tulisi kustantajien mielestä riittää muutamien perustietojen ilmoittaminen, kun taas paperikopioiden lähettäminen on heistä turhaa työtä.

Asiaa oli valmisteltu työryhmässä, joka ei kuitenkaan saavuttanut yksimielisyyttä. Sen lisäksi kevätkokoukselle esitettiin luonnos verkkopalvelusopimuksen ehdoista kustannussopimusten osalta. Näitä ehtoja ei kuitenkaan ollut hyväksytty Teoston johtokunnassa tai muussakaan toimielimessä. Jo elvisläisten esikokous ennen kevätkokousta oli sitä mieltä, ettei tältä pohjalta voida vielä tehdä muutoksia.

Itse kevätkokouksessa Teoston johtokunnan puheenjohtaja Otto Donner asettui samalle kannalle. Hänen ehdotuksensa sai koeäänestyksessä selvän enemmistön taakseen ja näin kopioiden lähettämisvelvollisuus säilytettiin.

Esityskorvauksissa hyvä kasvu

Käsiteltäessä vuoden 2001 toimintakertomusta voitiin todeta, että taloudellisesti vuosi sujui erinomaisesti. Kotimaasta perittyjen esityskorvausten jako oli 25 miljoonaa euroa eli 7,2 prosenttia edellisvuotta suurempi. Ulkomailta saatiin esityskorvauksia 2,5 miljoonaa euroa eli 36,7 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Kokoukselle esitettiin myös NCB:n toimintakertomus suomeksi käännettynä. Sekin huokui positiivisuutta, sillä näyttää, että tappiokierre on rajujen rationalisointien ansiosta saatu katkaistuksi. Toimintakertomuksen yhteydessä toimitusjohtaja Katri Sipilä esitteli myös tilastoja esitysraportoinnin kattavuudesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaisia tilastoja jäsenistölle esitettiin. Tilastot olivat vielä sikäli puutteelliset, että ne kertoivat raportoinnin kokonaismääristä eri alueilla, mutta eivät siitä, kuinka suuresta osasta eri tilaisuuksia on saatu raportit. Jatkossa tämä kattavuus tulisikin esittää ennen muuta prosenttilukuina.

Kevätkokous hyväksyi tässä yhteydessä yksimielisesti elvisläisten esittämän ponnen siitä, että raportoinnin kattavuudesta esitetään kevätkokouksessa vuosittain erillinen selvitys. Jo vuosi sitten oli päätetty, että tällainen selvitys esitetään itse vuosikertomuksessa, mutta koska sittemmin oli todettu, että ainakin toistaiseksi kattavuudesta voidaan esittää lähinnä arvioita eikä tarkkaa faktaa, niin tällaiset arviot eivät oikein ”istu” painettuun vuosikertomukseen.

Donner ja Lupari jatkavat

Otto Donner valittiin yksimielisesti jatkamaan johtokunnan puheenjohtajana. Myös toinen kevyen musiikin säveltäjien edustaja Eero Lupari valittiin jatkamaan ilman muita ehdokkaita. Todettakoon, että Elviksen valmistelevassa kokouksessa huhtikuun alussa Donner lupasi jatkaa vielä ainakin tämän seuraavan kaksivuotiskauden ja Lupari puolestaan ilmoitti olevansa käytettävissä vielä neljä vuotta.

Ilman äänestyksiä sujuivat odotetusti myös muut valinnat. Tapio Tuomela jatkaa vakavana säveltäjänä ja Sini Perho kustantajana.

Yksimielisyys vallitsi myös siitä, että johtokunnan jäsenten palkkioita tuli korottaa. Uudet vuosipalkkiot ovat: puheenjohtaja 20.000 euroa ja jäsenet 6.000 euroa. Edelliset neljä vuotta palkkiot ovat olleet puheenjohtajalla 100.000 markkaa ja muilla 30.000 markkaa eli korotusta tuli parisenkymmentä prosenttia. Kaikki nämä palkkiot ovat bruttosummia Tel-kuluineen.

Tukisiirrot romukoppaan

Teoston tilitysjärjestelmään tehtiin kevätkokouksessa useita muutoksia, jotka entisestään parantavat perinnän ja tilityksen vastaavuutta (”euro sisään – euro ulos” -periaate). Varmaan merkittävin oli Elviksen pitkään ajama tukisiirroista luopuminen. Aikaisemmin tiettyä osaa Teoston laskuttamista korvauksista on tilitetty ”kulttuuripoliittisin perustein”.

Tätä rahaa on peritty niiltä alueilta, joilta ei ole saatu esitysilmoituksia. Nyt tehdyn päätöksen mukaan ”Tavoitteena on, että tilitys vastaa kyseisillä alueilla tapahtunutta teosten käyttöä niin hyvin kuin se käytettävissä olevien tietojen ja arviointiperusteiden mukaan on mahdollista.” Tarveharkinnasta on täten luovuttava. Kesäkuussa tapahtuvassa tilityksessä sitten konkreettisesti nähdään, miten tilitys eri alueilla tämän jälkeen muuttuu.

Näitä raportoimattomia alueita ovat esimerkiksi myymälät, parturikampaamot, ravintoloiden mekaaninen musiikki, hotellit, työpaikat, linja-autot, messut, liikuntapaikat ja puhelinjonotusmusiikki. Näistä kolmen ensimmäisen osalta on musiikin käyttölähteitä selvitetty uudella tutkimuksella. Sen mukaan ylivoimaisesti eniten näissä paikoissa musiikki kuuluu radioista.

Selvästi suosituimmat radiokanavat ovat Radio Nova ja yksityiset paikallisradiot. Muutokset tilitysjärjestelmässä merkitsevät täten väistämättä sitä, että hyötyjiä ovat sellaiset teokset, joita soitetaan ahkerasti Novassa ja paikallisradoissa.

Jotkut ovat pelänneet tämän laskevan Teoston tilitysten kotimaisuusastetta. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei Teoston tilitysjärjestelmässä enää tänä päivänä voi olla kotiinpäinvetämistä niin kuin ei mihinkään muuallekaan päin vetämistä. Sitäpaitsi kotimainen musiikki tuntuu soivan yhä enemmän kaupallisilla kanavilla, kun taas Yleisradiossa asuunta on valitettavasti ollut päinvastainen.

Suurimmat paikallisradiot pois otannasta

Suurimmat yksityiset paikallisradiot (Kiss FM, SuomiPop, Suomen Sävelradio, Radio City, Radio Sata, Radio 957, NRJ/SBC, NRJ/Energy) tilitetään jatkossa radiokohtaisesti ja samalla luovutaan otannasta. Radiokohtaisuus merkitsee osaltaan sitä, että tilitys tulee näiltä alueilta huomattavasti lisääntymään.

Huvi- ja ravintolaalue yhteen

Huvitariffilla ja ravintolatariffilla perityt elävän musiikin tilaisuudet tilitetään jatkossa yhtenä alueena. Huvitilaisuudet, joissa laskutus on yli 170 euroa (lähinnä suurimmat tanssit), tilitetään jatkossa kertoimella 6, jolloin niiden tilitys on kuusinkertainen muihin alueen esityksiin verrattuna.

Tilaisuuskohtaisesti ilmoitettujen pääsymaksuttomien tanssien, ravintolatanssien sekä yhteislaulutilaisuuksien kohdalla siirrytään 20 prosentin otantaan. Kevätkokouksessa käydyssä keskustelussa tämä kohta sai myös kritiikkiä.

Yksi huomio oli se, että kun lähiaikoina esitysilmoituksia ryhdytään lähettämään myös internetin kautta, nämä kaikki ilmoitukset pitäisi ottaa mukaan tilitykseen. Tämä näkökanta on varsin perusteltu, sillä internetraportointi aiheuttaa Teostolle kustannuksia huomattavasti vähemmän kuin perinteinen paperilla tapahtuva.

Lisätilitys palkinnoiksi?

Lisätilitysten osalta päätettiin, että kuntien ja seurakuntien ilmaiskonsertit otetaan pois lisätilitysten piiristä. (Sittemmin on käynyt ilmi, että teknisten syiden vuoksi tämä muutos voidaan ensi kesänä toteuttaa vain kuntien osalta).

Todettakoon, että uusi kirkkomusiikin säveltäjien yhdistys on jo ehtinyt paheksua muutosta seurakuntien ilmaiskonserttien osalta, mitä yhdistys pitää tietyn musiikinlajin sorsimisena. Tietääköhän yhdistys, että järjestelmä on alusta asti vielä paljon enemmän sorsinut esimerkiksi tanssimusiikkia, sillä huvi- ja ravintola-alue ei koskaan ole ollut lisätiltyksen piirissä.

On myös hyvä muistaa, että seurakuntienkin osalta kaikki ne teokset saavat jatkossakin täyden lisätilityksen, joita vuosien aikana esitetään muissa kuin ilmaiskonserteissa kymmenen kertaa.

Periaatteellisesti iso muutos oli se, että lisätilityksen rahoitus siirrettiin kansllisiin varoihin, kun varat aikaisemmin oli otettu niin sanoituilta villeiltä eli Teostoon kuulumattomilta.

Esitys isommasta järjestelmän remontista siirrettiin kevätkokoukselle 2003. Elvisläisten keskuudessa alkaa koko ajan vankistua se kanta, että koko järjestelmästä on syytä luopua. Se on keinotekoinen, Teoston hallintoa työllistävä ja siitä hyötyvät vain ne tekijät, joiden musiikkia esitetään lähinnä alhaisen perinnän alueilla (kuten pienimuotoisissa konserteissa) sekä ne, jotka ovat erityisen tuotteliaita.

Kevätkokouksessa käytetyissä elvisläisten puheenvuoroissa kannatettiinkin sitä, että lisätilitysten sijaan Teoston tulisi ryhtyä jakamaan vuosittaisia palkintoja niille, jotka edellisenä vuonna ovat erityisen ansiokkaasti luoneet uutta musiikkia. Tällainen ”Teosto Awards” -järjestelmä on useissa muissa maissa. ÄKT:n emmoille saataisiin näin vastineeksi luovan puolen oma palkintogaala, jossa pyttyjen lisäksi voitaisiin jakaa myös riihikuivaa. Rahapalkinnot voisivat olla verottomia. Oma pulmansa on tietysti kysymys siitä, millainen raati palkinnoista päättäisi.

Fuhrmann ja Kaivanto jäivät vaille kannatusta

Kysymys siitä, mitä seurauksia asiakkaalle on teosilmoituksen myöhästymisestä, oli ollut esillä jo kahdessa Teoston jäsenkokouksessa. Teoston johtokunta esitti nyt, että johtokunnan päätöksellä voidaan suorittaa myös (takautuva) tilitys, ”mikäli tekijä pystyy uskottavasti osoittamaan, että teoksen ilmoittamatta jättäminen on johtunut toisen tekijän laiminlyönnistä tai ulkopuolisesta tekijästä.”

ELVISin johtokunta kannatti tätä esitystä, mutta jäsenkokouksessa huhtikuun alussa se oli saanut myös runsaasti kritiikkiä. Kevätkokouksessa tällä esityksellä oli kaksi pontevaa vastustajaa: Arthur Fuhrmann ja Petri Kaivanto. Fuhrmann esitti muutosta, jonka mukaan (takautuva) tilitys on suoritettava ”niin pian kuin se on teknisesti mahdollista”. Kaivanto esitti, että koko asia on edelleen palautettava valmisteltavaksi.

Myös Suomen Säveltäjien Tapio Tuomela teki tässä kohtaa esityksen, mutta kukaan ei sitä kannattanut. Myöskään Kaivannon ja Fuhrmannin esitystä ei kukaan kannattanut, Kaivanto veti ensin oman esityksensä pois ja kannatti Fuhrmannia. Kevätkokouksen puheenjohtajaksi valittu Jani Uhlenius oli jo julistamassa koeäänestystä alkavaksi, kun Kaivanto yllättäen ilmoittikin vetävänsä kannatuksensa pois. Uhlenius saattoi näin todeta, että kannatettuja esityksiä ei ole, joten johtokunnan esitys tuli hyväksytyksi.

Raportointityöryhmä jatkaa selvitystyötä

Kevätkokouksen asialistalla oli myös selvitys raportointiasiamiehen palkkaamisesta. Elvisläisethän ovat tällaisen asiamiehen palkkaamista esittäneet, jotta resusseja esitysraportoinnin kattavuudesta huolehtimiseen näin lisättäisiin. Elviksen aloitteesta Teostoon on myös perustettu raportointityöryhmä, jonka puheenjohtaja on kustantajien Hanna Nuortila. Kevyen musiikin tekijöitä edustaa Timo Forsström ja vakavan musiikin säveltäjiä Tommi Kärkkäinen.

Tämä työryhmä on saanut selvitettäväkseen myös kysymyksen raportointiasiamiehen tarpeellisuudesta. Työryhmä oli pyytänyt tältä osin vielä lisäaikaa, jota johtokunta oli myös myöntänyt saaden siihen kevätkokoukselta siunauksen.

Kaiken kaikkiaan kevätkokous sujui siis varsin yksituumaisesti, vaikka muutamia soraääniäkin kuultiin.

Martti Heikkilä

Terveisiä Teoston johtokunnasta

Julkaistu
Tervetuloa mukaan EAÜ, LATGA-A ja AKKA-LAA!

Eilen (30.5.) palasin NCB:n vuosikokouksesta Kööpenhaminasta. Jo Teoston kevätkokouksessa saatoimme kertoa, että NCB:ssä suoritetut saneeraustoimenpiteet ovat tuottaneet hyviä tuloksia.

Tällä kertaa suurin asia oli sääntömuutos, jolla Baltian maat: Viron, Latvian ja Liettuan tekijänoikeusorganisaatiot tulivat mukaan NCB:n hallintoon. Aluksi tämä tapahtuu liitännäisjäsenyyden muodossa, aika näyttää miten yhteistyö kehittyy. NCB:n ja Baltian maiden mekanisointikorvauksia koskeva yhteistyö on toki toiminut sopimuspohjaisesti jo vuodesta 1995 ja tulokset paranevat jatkuvasti. Silti tämä oli suuri ja tärkeä askel.

Itse olen ollut sitä mieltä, että olisi voinut mennä vielä pidemmälle, ovathan eteläiset naapurimme itsenäisissä valtioissa toimivia organisaatioita, maat hakevat kaikki EU jäsenyyttä. Tasavertainen yhteistyö on päämäärä, johon tulisi pyrkiä mahdollisimman pian. Tämä ajankohtaistaa koko joukon kysymyksiä alkaen työkielestä. NCB:n hallitus on jo nykykokoonpanossa aika raskas koneisto, kolmen maan lisäys ajankohtaistaa keskustelun hallituksen koostumuksesta ja työskentelymuodoista. Ehkä kuitenkin on hyvä että etenemme askeleen kerrallaan. Tervetuloa yhteistyöhön EAÜ, LATGA-A ja AKKA-LAA !

Tärkeä keskustelunaihe vuosikokousta edeltäneessä NCB:n johtokunnan kokouksessa oli ajatusten vaihto pohjoismaisen yhteistyön kehittämisestä. Asia jäi pöydälle lisäselvityksiä varten syyskuun kokoukseen. Arvaan että siitä käydään vielä montakin keskustelua tulevaisuudessa. Pohjoismainen yhteistyö on tuottanut hienon tuloksen: dokumentaatiotietokannan, joka kulkee nimellä NORDOC. Sen perusajatuksena on, että pohjoismainen teos rekisteröidään vain kerran (aikaisemman viiden kerran sijaan) jonka jälkeen teostiedot ovat reaaliaikaisesti kaikkien viiden seuran käytössä. Tunnuslauseena on ollut ”Do it once, do it right”. Jo nyt voimme nähdä, että tästä työstä on saavutettavissa huomattavia synergiaetuja.

Itse asiassa NORDOC on ainoa useamman seuran ylläpitämä toimiva yhteinen teosrekisteri. Se ei syntynyt aivan helpolla. Vaikka ehkä aluksi kuviteltiin, että käytännöt pohjoismaisissa seuroissa ovat hyvinkin samanlaiset, vastaan tuli kuitenkin erot sekä toimintakulttuureissa että käytännön työskentelyssä. Samat vaikeudet ovat edessä, jos muitakin työkaluja aletaan kehittää yhdessä. Mutta onhan hassua ja taloudellisesti tyhmääkin, että sinänsä samanlaista toimintaa, korvausten keruuta ja tilittämistä oikeudenhaltijaasiakkaille harjoittavat seurat kukin omalla tahollaan ja tekevät viisinkertaisesti (Baltian maat mukaan lukien, kahdeksankertaisesti) samojen työvälineiden kehitystyön.

Tätä kirjoittaessa kuulen että tilitys on valmistumassa ajallaan. Jos tämä pitää eikä eteen tule mitään ylimääräisiä vaikeuksia, korvaukset ovat tileillänne ennen juhannusta.

Hyvää kesää kaikille!!

Teksti: Henrik Otto Donner

Paras johtokunta kautta aikojen!

Julkaistu

Otsikon mukaisesti olen muutaman kerran kuullut Otto Donnerin toteavan Teoston johtokunnasta puhuttaessa. Kriittisenä ihmisenä mietin tietenkin, mihin tämä lausunto perustuu. Otto sanoi vielä, että kaikista asioista ollaan aina ihan yksimielisiä. Ensimmäinen ajatus: koko porukka pelkkiä jees-miehiä. Toinen: kotiläksyjä ei tehdä eikä asioihin perehdytä kunnolla. Kolmas ajatus: jatkuva yksimielisyys ei pidä paikkaansa.

Luettuani edellisestä Teostorystä Jorma Toiviaisen artikkelin, tulin vakuuttuneeksi siitä, etteivät (ainakaan kaikki) toiset Teoston johtokunnan jäsenet ole Jorman kanssa samaa mieltä. Kun kaiken lisäksi olen saanut tietää, että aina silloin tällöin Jorma sanelee pöytäkirjaan eriäviä mielipiteitä, olen vakuuttunut, että häntä pidetään jonkinlaisena häirikkönä (samalla tavalla kuin aikoinaan minua). Eriävä mielipide on paikallaan esimerkiksi silloin kun johtokunta päättää mennä edustamaan Teostoa ulkomaille (mielestäni liian) suurella kokoonpanolla, vaimot mukanaan. Jorma on samaa mieltä kuin ELVIS on aina ollut: tekijöiden rahoilla ei oteta seuralaisia huvittelumatkoille.

Siihen aikaan kun Otto Donner oli vielä ELVISin puheenjohtaja, hänkin oli sitä mieltä, että kun mentiin Argentiinaan ja kaikki muut ottivat vaimonsa mukaan, Oton seuralainen oli Jaakko aakko Salo Salo. Tästä oli varmasti enemmän hyötyä Teostolle. Ihmettelen, ettei näillä matkoilla tarvitse säästää, kun taas NCB:n vuosikokouksessa Otto Donner käyttää Teoston Teoston valtakirjaa ja näin ollen antaa itselleen (hallituksen jäsenenä) vastuuvapauden. Tätä perustellaan kustannussyillä; olisi kuulemma liian kallista kustantaa Teoston edustaja NCB:n kokoukseen Kööpenhaminaan. Asia on antanut aihetta ärtymykseen, ei ainoastaan meillä, vaan myös toisissa pohjoismaissa. Mutta paras johtokunta kautta aikojen on aina jättänyt vastalauseet huomioimatta ja siunannut menetelmän, jota voisi nimittää laittomaksi.

Mistä minulle syntyi ajatus, ettei kotiläksyjä tehdä? Se surullisenkuuluisa asia, joka koskee teosilmoituksen jättämisajankohtaa, jouduttiin käsittelemään kolmessa peräkkäisessä kokouksessa ennen kuin tehtiin (mielestäni väärä) päätös. Ensimmäisessä kokouksessa esitettiin sanamuotoa, jonka mukaan teos ei saa tilitystä, jos kustannussopimusta ei ole toimitettu Teostoon ajoissa. Huomautin ennen kokousta johtokunnalle tästä mokasta, mutta kokoukseen tuotiin ko. sanamuoto, kylläkin tunnustaen, että kyseessä oli lapsus. Kun sitten mietittiin kuinka käsitellään kustannussopimuksia, jotka olivat myöhästyneet, kokouksessa oli ainakin kolme erilaista näkemystä asiasta. Asiaa ei siis oltu pohdittu kunnolla.

Vielä nytkin jätettiin lause joka on epäselvä: ”Määräajan 31.3. jälkeen tulleet teosilmoitukset huomioidaan vasta seuraavan vuoden tilityksessä.” Olen monta kertaa huomauttanut, että lauseesta voi saada sen käsityksen, että teosten tilitykset suoritetaan taannehtivasti. Ihmettelen aina vaan, onko kyse hutiloinnista vai onko se tietoista harhauttamista. Ei ehkä haluta sanoa suoraan, ettei tekijä saa tilityksiä, jotka Teosto on tekijän valtakirjalla laskuttanut tekijän teosten esityksistä. Nimitän tätä kavallukseksi.

En myöskään voi ymmärtää, että Teoston johtokunta (paras tai vähän huonompi) päästää läpi sen, että jäsenistölle lähetetään (vieläpä aika myöhään ennen kokousta) ehdotus uudeksi tilitys- ja jakosäännöksi, merkitsemättä millä tavalla se eroaa entisestä. Sääntöihin tehtiin stilistisiä muutoksia, kappaleet joutuivat eri järjestykseen, minkä lisäksi asioita muutettiin.

Otin esille tähän asti voimassa olleen asiakasoppaan ja yritin vertailla muutoksia. Melkein tunnin urakan jälkeen luovuin luottaen siihen, että kokouksessa kaikki selviäisi. Ihmettelen kuitenkin, oliko vakaa tarkoitus taas kerran tiedottaa niin epäselvästi, ettei kukaan voi saada tolkkua asioista.

Kokouksessa sitten asiat esitettiin hyvin seikkaperäisesti ja sekä Katrilla, Otolla, Reijo Saarella ja Pekka Sipilällä oli hyvät kalvot, joista asiat selvisivät. (Pekka Sipilästä kyllä huomasin, että hän on kuoro- eikä mikrofonilaulaja; puhe oli niin hiljaista ja mikrofonitekniikka niin heikko, ettei puheesta meinannut saada selvää.)

Kohdassa ”Kustannussopimuksia koskevat ilmoitukset” keskusteltiin pitkään, suoritettiin koeäänestys ja oltiin viittä vaille äänestääkin. Mutta Otto vielä lisäsi johtokunnan esitykseen yhden lauseen, joten kohta voitiin hyväksyä. Eikö paras johtokunta kautta aikojen olisi voinut ajatella tätäkin loppuun asti ennen kokousta.

Vuosikertomuksen yhteydessä tuli hämmennystä aiheuttava tilanne. Olimme kaikki jo hyvissä ajoin saaneet kauniin painetun toimintakertomuksen, mutta vähän ennen kokousta saimme paperin, jossa otsikkona luki: ”Huom! Painetussa vuosikertomuksessa on virhe sivulla 8 vuoden 2000 luvuissa. Ohessa korjattu sivu.” Kyseessä oli MICin kohdalla oleva yhteenlaskuvirhe, joka (kuten Katri Sipilä kokouksessa mainitsi) ei vaikuttanut toimintavuoden laskelmiin. Tästä huolimatta ihmettelen taas, kuinka sellainen on voinut mennä läpi ja mitä se kertoo Teoston luotettavuudesta. Mielenkiintoista on tietenkin nähdä tuleeko se korjatuksi, kun Teostoryn yhteydessä lähetetään toimintakertomus. Tuleeko se painettuna korjauksena vai tuleeko silloinkin lisälappu mukaan. Jos se tulee painetuksi (mitä tietenkin toivon) herää kysymys, mitä se maksaa.

Minua tietenkin häiritsi kokouksessa, ettei menty asioita läpi yksi kerrallaan, vaan toimintakertomus tileineen yhtenä kappaleena. Samoin tilitys- ja jakosääntö kokonaisuudessaan. Sitä oli aika vaikea hahmottaa. Kerroin kokouksessa, että olen huolestunut muistini huonontumisesta. Pelkään, että pian muistini on yhtä huono kuin teidän. Sain kuitenkin jotakin sanotuksi, josta sain jälkeenpäin paljon olantaputuksia: ”Hyvin puhuttu!” Mitä hiton järkeä siinä on, että minulle kerrotaan olevan samaa mieltä kanssani, mutta kokouksessa ollaan kusi sukassa. Jos kerran ollaan samaa mieltä kanssani, ehkä asioita voitaisiin muuttaa kertomalla kokoukselle, ettei puheeni ole pelkkää palturia, vaan on olemassa muitakin, jotka ajattelevat samalla tavalla. Nyt jää se vaikutelma, että olen jonkinlainen hovinarri, joka puhuu ainoastaan, koska rakastaa omaa ääntään.

Aika uskomatonta oli myös se, että paras johtokunta kautta aikojen toi kokoukseen esityksen: ”Yhdistyksen kevätkokous valtuuttaa johtokunnan tekemään päätöksen mahdollisesta raportointiasiamiehen palkkaamisesta syksyllä 2002 työryhmän esityksen pohjalta, kun työryhmä on saanut tehtyä tarvitsemansa selvitykset.” Totesin sen olevan ”chuzpea”. (Chuzpe on jiddishiä ja sen voi selittää parhaiten esimerkillä: Juutalaispoika oli tappanut isänsä ja äitinsä, mutta vetosi oikeudessa lieventäviin asianhaaroihin; hän on sentään orpo!) Totesin, ettei yhdistyksen kokouksissa ole koskaan puhuttu henkilökunnan palkkaamisesta – ei silloin, kun joku on savustettu ulos, tai silloin, kun joku on palkattu tilalle. Henkilökunnan palkkaa toimitusjohtaja ja usein ihan johtokunnan tietämättä. Mielestäni tämä esitys oli tyypillinen todistus siitä, kuinka yhdistyksen kokouksessa sumutetaan asioita.

Illallinen oli maistuva ja silloin oli myös hauskaa. Pidettiin myös puheita, joita en voi olla kommentoimatta. Puheenjohtajamme Donner kiitti taas kerran henkilökuntaa ”kun se on ollut aina tapana”. Minä olisin kiittänyt henkilökuntaa, vaikka se ei olisi ollut tapana, vaan ihan sen takia, että se todellakin (taas) oli tehnyt loistavaa työtä. Raimo Henriksson piti puheen ”naisten yllyttämänä”. Joku on kuullut tässä puheessa shovinistisia sävyjä. Kiitos meni toimitusjohtaja Katri Sipilälle ja joku oli kuulevinaan, että Katri Sipilä olisi hyvä toimitusjohtaja, vaikka onkin nainen. Olen samaa mieltä: Katri Sipilä on hyvä toimitusjohtaja, ihan riippumatta sukupuolesta.

Hämmästyttävin puhe oli kuitenkin Rauno Lehtisen. Hän lupasi meille, että se olisi hänen viimeinen puheensa. Puheen sisältö oli uskomaton. Hän kehui taidesäveltäjien osaamista ja väitti, että hänkin voisi raapustaa jonkun melodiapätkän klubiaskin kanteen, muttei pystyisi kirjoittamaan minkäänlaista partituuria. Jos joku muu olisi sanonut näin, olisin suuttunut kovasti ja ruvennut riitelemään. Olen monta kertaa sanonut (ehkä lievästi liioitellen), että Rauno Lehtinen osaa mitä vaan. (Minua ilahdutti kovasti, että Pentti Lasanen sanoi Raunoa käsittelevässä dokumentissa tv:ssä, että ollessaan eri työnantajien palveluksessa Rauno on aina ottanut huomioon työnantajan edun lisäksi myös muusikoiden intressit.) Otavan Musiikkitieto-kirjassa sanotaan, että Lehtisen myös ulkomainen menestys perustuu ”erit. orkesterin sävellystekn. ja ilmaisullisten mahdollisuuksien vankkaan hallintaan sekä lauluäänen vankkaan hallintaan”. Ja juuri näin on asia. Ilman tätä erinomaista ammattitaitoa Rauno ei olisi säveltänyt sellaisia teoksia kuin Kun maailma paloi ja tv-balettimusiikkia Vincent van Gogh. Se joka ei usko tätä, kuunnelkoot vaikkapa Rauno Lehtisen säveltämän Barbarius suurelle sinfoniaorkesterille. Se on se kappale, jota ihailen eniten monen muun Ranen sävellyksen ohella. Rauno Lehtinen on loistava muusikko ja säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja, mutta hänen puheensa oli täyttä puppua.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni Teoston kevätkokouksen yhteydessä. Mutta sehän on vain minun tavallista marmatustani, jolle ei tarvitse antaa paljoakaan arvoa.

toteaa

Arthur Fuhrmann

PS. Kun kokouksessa valittiin ääntenlaskijat, jäi vaivaamaan, olivatko he transponointitaitoisia. Kalle Jämsenhän selviäisi siitä jo pelkällä capotastolla, mutta kuinkahan mahtaa olla Petri Kausteen laita?

Kahdeksalla eurolla kaikki musiikki

Julkaistu
Sähköposti tuo Elvis ry:n toimistoon nykyisin runsaasti viestejä, joissa annetaan sapiskaa Teostolle ja tekijöiden ahneudelle. Jos viesteissä on kysymyksiä, pyrimme niihin myös vastaamaan. Seuraavassa yksi tällainen viesti sekä siihen lähettämäni vastaus.

***

Hannu Jurvasta Hei!

Kirjoitukset teostomaksujen puolesta ja vastaan herättävät kansalaisen mielenkiinnon asiaa kohtaan. Perimmäinen ajatus toimissanne alkaa olla kateissa, RAHAN himon kasvaessa.

Näyttää naapurin muusikolla olevan enemmän kotityökiireitä, kun teostomaksut on niin pieniä.

Kysynkin kuka/kenen tilille menevät J.C.Bach. urkukoraalista teostomaksut, kun alkuperäinen äänitys on tehty yli 75 vuotta sitten, kun urkuri ja säveltäjä ovat kuolleet ja historian kirjat kertovat loput, ja digitaalimuotoon tämä äänite on saatettu muutama vuosi sitten.

Omistaako tekijänoikeudet kuka? Jos ei ole perikuntaa/sukua hoitamassa asiaa. Kuka sitten on tämä ”asianhoitaja” joka ottaa rahat talteen.

Järjestelmässä on korjaamisen varaa, kun virsistä jotka ovat 200 (kaksisataa) vuotta vanhoja, peritään ”teosto”maksua!

Eniten olisin huolissani MUSIIKIN jakelukanavista, kuinka jokin ”kyläbändi” ja hyvä sellainen saa asiansa esille, kun ei pääse levy-yhtiöön ja musaa on varastossa. Netti antaa vastauksen, miljoonat musan kuuntelijat tavoittavat peräkylän bändin ja maine/kysyntä kasvaa, kenties keikkatilauksia, ilman levyfirmaa ja Teoston kalliita jäsenmaksuja, joiden hinnalla saa kotisivut nettiin.

Teillä tulee ongelma, jos RAHAN himonne ei lopu.

Hannu Kankaanpää

opiskelija/musiikin kuuntelija

Hei! Ja sori, että ehdin nyt kommentoida vain lyhyesti.

Bachin sävellykset ovat tekijänoikeuslain mukaan vapaita (koska tekijän kuolemasta on yli 70 vuotta, Elvis ry:n mielestä tämän suoja-ajan pitäisi olla lyhyempi).

Siitä ei siis kenenkään tarvitse eikä pidä maksaa minkäänlaisia teostomaksuja. (Tilanne on eri, jos joku on tehnyt Bachin sävellyksestä sovituksen ja saanut sen suojatuksi, mutta kenenkäänhän ei ole pakko tällaisia sovituksia käyttää.) Myös 200 vuotta vanhat virret ovat täysin vapaita. (Siis jos myös tekstit ovat 200 vuoden takaa eivätkä äskettäin uudelleen muokattuja, jolloin niihin tekstin osalta voi liittyä muokkaajan ja kirkon hallussa olevia tekijänoikeuksia.)

Jos Bachia tai virsiä julkaistaan äänitteellä, on äänitteen esiintyjillä ja tuottajalla omat tekijänoikeutensa, joita esitysten osalta hallinnoi Gramex. Mutten puutu nyt niihin, koska sinäkin kirjoitit vain teostomaksuista.

Mitä nettiin tulee, niin bändi ja solisti voi toki sen ansiosta saada tuloja (esimerkiksi keikoista) ilman Teostoa ja Gramexiakin, mutta mistä saa tuloja sellainen tekijä, joka pelkästään säveltää ja sanoittaa eikä esitä ollenkaan? Teoston asiakasmaksu on muuten 100 euroa ja se ”kirpaisee” vain kerran.

Mitä ahneuteen tulee, niin Teoston kaikesta musiikin esittämisestä ja tallentamisesta perimät maksut ovat tällä hetkellä noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Se on alle kahdeksan euroa yhtä suomalaista kohden. Siis kaikesta musiikista, mikä vuoden aikana soi tai levyillä myydään korvauksena tekijöille ja kustantajille. Saahan sillä vaikkapa pari tuoppia olutta. Esimerkiksi suomalaisia esiintyjiä välittävien ohjelmatoimistojen liikevaihto on vuodessa moninkertainen näihin teostomaksuihin verrattuna.

Elvis ry:n jäsenten keskitulo Teostosta on 15.000 mk vuodessa ja verovähennysten jälkeen 12.000 mk. Jos sitten kerran elämässä jonkun kohdalle osuu muutama kaupallisen menestyksen vuosi, vie verottaja ison osan eikä minkäänlaista sosiaaliturvaa tai eläkettä kerry huonompien vuosien varalle.

terv. Martti Heikkilä, Elvis

Teksti: Martti Heikkilä

piirros: Vesa Huhtala

”Älä varasta – yhtä tikkaria enempää”

Julkaistu

Mitäpä jos lapselle opetettaisiin, että vähän saa kaupasta karkkeja varastaa, vaikkapa yhden tikkarin kerrallaan. Tai että vähän saa pienempäänsä motata, kunhan ei tule mustelmaa.

Seitsemän viisasta miestä on tehnyt esityksen Suomen tekijänoikeuslain muutoksiksi. Tai tarkkaan ottaen neljä miestä ja kolme naista. Viisaudesta todistavat ainakin tittelit (professori, lainsäädäntöneuvos, viestintäneuvos ja vanhempi hallitussihteeri ym).

Tekijänoikeustoimikunta puursi Jukka Liedeksen johdolla puolisen vuotta ja toukokuun alussa mietintö oli valmis luovutettavaksi kulttuuriministeri Suvi Lindénille. Liedes on viralliselta titteliltään neuvotteleva virkamies opetusministeriöstä, mutta lyhyemmin häntä voi tituleerata ”Mr Tekijänoikeus”. Hänhän edustaa kansainvälisestikin alan asiantuntemuksen huippua.

Ihan ilman sarvia ja hampaita tätä Liedeksen johtaman toimikunnan ehdotusta voi pitää pääosin laadukkaana. Lähtökohtahan on ollut se, että Suomen tekijänoikeuslakiin on tehtävä vuosi sitten hyväksytyn EU-direktiivin mukaiset muutokset. Ja paljon on sellaista, missä ei mitään kansallista liikkumavaraa enää olekaan. On hyvä, että tämä asiantuntijoista koostuva toimikunta on hoitanut nämä pakolliset muutokset ”alta pois”. Näihin itsestäänselviin muutoksiin voi lukea senkin, että jumalanpalveluksia ja hyväntekeväisyyspippaloita koskevat tekijänoikeuden rajoitukset nyt jäävät meilläkin historiaan.

Hallitus ja eduskunta voivat nyt rauhassa keskittyä olennaiseen. Ja heittää takaisin jorpakkoon sen varsinaisen sammakon, joka toimikunnan esitykseen on luiskahtanut. Viisaus on nimittäin tyystin loppunut piraattiäänitteiden maahantuonnin kohdalla. Toimikunta ehdottaa, että vasta yli kymmenen piraattiäänitteen maahantuonti on tekijänoikeusrikkomus, josta tuomitaan sakkoon. Perusteluissa sanotaan, että ”hallituksen esityksen jatkovalmistelussa on syytä tarkastella, onko … kymmenen samaa tai eri nimikettä olevan laittomasti valmistetun tallenteen määrä kohtuullinen yksittäisten matkailijoiden kannalta.”

HALOO! Mihin yhteiskunta on menossa, jos ryhdytään arvioimaan kohtuullisuutta VARASTAJAN kannalta? Eihän Lutherkaan käskyä ”Älä varasta” näin ole selittänyt. Yhtä hyvin voisi kysyä, onko lapsen kannalta kohtuullista, että kymmenen karamellipussia saa vapaasti varastaa.

Piraattiäänitteen ostaja varastaa musiikin tekijöiltä ja esittäjiltä, tuottajilta ja kustantajilta sekä valtiolta. Samalla hän rahoittaa järjestäytynyttä rikollisuutta.

Eihän piraattiäänitteille voi asettaa kiintiöitä niin kuin alkoholille tai tupakalle. Ainoa oikea viesti lainsäätäjältä suomalaisille on se, että yhdenkin piraattilevyn tuominen on vastoin lakia ja että tulli sen takavarikoi. Ehkä kovien rapsujen antaminen parin äänitteen tuomisesta voi olla liioiteltu rangaistus, mutta varkaus mikä varkaus. Rangaistuksissa pitäisi siis olla samat periaatteet kuin muidenkin varkauksien kohdalla.

Joku voi kysyä, mistä sen tietää, että kyseessä on piraattiäänite. Tähän toimikunnalla on ihan kelvollinen vastaus: Tuotteen hinta ja ostopaikka sekä kuitti ovat arviointiperusteita. Ja näkeehän sen useimmiten päältäkin.

Toinen tärkeä viesti uudessa laissa olkoon se, että kaikenlaisten teknisten suojausten purkaminen ja kiertäminen on kiellettyä. Kun esimerkiksi Shakiran uutta levyä ei enää voi soittaa eikä kopioida tietokoneella, ei kenenkään pidä ryhtyä tätä suojausta peukaloimaan. Toimikunta ehdottaa, että joka ”tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta” murtaa suojauksen, tuomitaan vähintään sakkoon. Suojauksen purkamista voi verrata näyteikkunan rikkomiseen, joten rangaistus on paikallaan.

Kaikkien yhteinen etu on, että piratismi saadaan kuriin niin toreilla kuin tietoverkoissa. Ja että musiikkiteokset saadaan suojattua luvattomalta kopioinnilta yhtä hyvin kuin muukin omaisuus. Ja mitä vähemmän ilmaiskopioita, sitä vähemmän on tarvetta tyhjäkasettimaksuillekaan.

Toimikunnan esitys on nyt lausuntokierroksella ja Elvis ry muiden mukana antaa kommenttinsa 14.6. mennessä. Hallituksen esitystä odotetaan kesälomien jälkeen ja eduskunnan on saatettava uusi tekijänoikeuslaki voimaan 21.12. mennessä.

Teksti: Martti Heikkilä

piirros: Vesa Huhtala

Ei tekijänoikeuksia työnantajalle ilman sopimusta

Julkaistu

Opetusministeriö on ryhtynyt selvittämään, pitäisikö Suomen tekijänoikeuslakiin ottaa uusia määräyksiä työsuhdetekijänoikeudesta. Aloite tästä on tullut suurilta mediayhtiöiltä. Asia on ovelasti tuotu esille, kun tekijänoikeuslakiamme ollaan uudistamassa EU:n uuden direktiivin mukaiseksi. Kuitenkaan tämä verkkomaailmaa säätelevä direktiivi ei mitenkään liity työsuhdetekijänoikeuteen. Asian selvittäminen on pelkkää voimavarojen haaskaamista. Direktiivi on tuonut jo itsessäänkin lainsäätäjälle ylenmäärin urakkaa.

Suuret mediayhtiöt haluaisivat, että työnantaja saa automaattisesti haltuunsa kaikki ne tekijänoikeudet, jotka syntyvät työntekijän ollessa työnantajan palveluksessa. Tämä koskisi myös free lance -työsuhteisia. Näin esimerkiksi Elvis ry:kin saisi automaattisesti tekijänoikeudet kaikkiin niihin Selvis-lehdessä julkaistuihin juttuihin ja valokuviin, joista palkkio työnantajamaksuineen on maksettu. Sen jälkeen Elvis voisi vapaasti myydä haastatteluja ja kuvia muihin lehtiin. Kiitos ei!

Nykyisinkin tällainen tekijänoikeuden siirtyminen voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Siirtyminen ei kuitenkaan ole automaatio. Näin tulee olla jatkossakin. Tekijänoikeuden perimmäinen tarkoitus on luovan toiminnan edellytysten turvaaminen. Mitä lujemmin oikeudet pysyvät alkuperäisellä tekijällä, sitä paremmmin tämä tarkoitus toteutuu.

Säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat ovat harvoin työsuhteessa eikä lainmuutos siten välittömästi juurikaan koskisi meitä. Muusikoiden asemaa lainmuutos heikentäisi jo tuntuvammin kuten muidenkin esittävien taiteilijoiden. Ja välillisesti muutos olisi selvä heikennys myös tekijöille. Todettakoon, että suomalaiset musiikkikustantajat ja äänitetuottajat eivät mitenkään ole mediayhtiöiden hankkeessa mukana.

Tietokoneohjelmille ja tietokannoille laki on jo määrännyt automaattisen työsuhdetekijänoikeuden. Taiteen alueelta tällainen automaattisuus on pidettävä visusti poissa. Tekijänoikeuden suoja edellyttää luovuutta ja omaperäisyyttä. Ja mitä enemmän teoksessa ja esityksessä on luovuutta, sitä vähemmän kenelläkään muulla kuin taiteilijalla on siihen osaa tai arpaa.

Martti Heikkilä

SUOMALAISEN MUSIIKIN PÄIVÄ

Julkaistu

Se on tietysti ja toivottavasti joka päivä, mutta erityisesti olemme useiden musiikkialan järjestöjen yhteisellä 1.9.1997 päivätyllä esityksellä halunneet Suomalaisen Musiikin Päivää vietettäväksi Helsingin Musiikkiopiston, nykyisen Sibelius-Akatemian, perustamispäivänä 11. maaliskuuta. Tänä vuonna tuosta perustamisesta tulee kuluneeksi 120 vuotta (11.3.1882). Pitäisikö päivän sitten olla liputuspäivä? Se voi olla, taikka sitten ei, aivan kuinka hyvänsä. Tärkeintä on, että suomalainen musiikki on esillä, niin kevyt kuin vakava, luova ja esittävä, ja että erityisesti sähköiset viestimet sen korostetusti huomioivat.

Juhani Leinonen

Suomalaisen musiikin päivää ei tulisi sitoa kehenkään henkilöön, sillä sen tulisi kattaa koko musiikin alue henkilöön, aikakauteen, tai tyylilajiin sitoutumatta. Tuolloiset esityksen tekijät eivät suinkaan halunneet syrjiä Sibeliusta, vaikka niin jossakin väitettiin, sillä samassa esityksessä ehdotettiin Jean Sibeliuksen syntymäpäivä 8.12. nimettäväksi liputuspäiväksi. Sibeliuksen syntymäpäivä ei ajankohdan ja henkilösidonnaisuuden vuoksi ole soveltuva kaiken kattavaksi juhlapäiväksi. Samaan joulukuiseen kauteen sisältyy jo mm itsenäisyyspäivä, jolloin myös Sibeliuksen musiikki on vahvasti esillä. Ehkäpä vielä joskus kuulemme itsenäisyyspäivän tanssiaisissa suomalaisen aloitusvalssinkin. Maaliskuu on ajankohdalta oikein sopiva suomalaisen musiikin juhlapäiväksi ja nykyisen Sibelius-Akatemian perustamispäivä sopii siihen erityisen hyvin, sillä onhan suuri osa merkittävistä suomalaisista säveltaiteilijoista saaneet siellä oppinsa.

Olisikohan nyt muutaman vuoden kuluttua jälleen aika ryhtyä kaikkien alan järjestöjen yhteiseen ponnistukseen Suomalaisen Musiikin Päivän nimeämiseksi ja viettämiseksi? Aloitteen ja muun ”paperisodan” tukemiseksi voisimme ehkä jokainen tahollamme tavalla taikka toisella ryhtyä itse viettämään omaa juhlapäiväämme.

Kiitän ELVISin jäseniä ja kaikkia yhteistyötahoja kahdeksanvuotisella puheenjohtajakaudellani saamastani tuesta, vaikutteista ja elämyksistä. Toivotan yhdistyksemme uudelle puheenjohtajalle Jani Uhleniukselle ja johtokunnalle, sekä meille kaikille menestystä parempaan tulevaisuuteen tähtäävissä toimissa.

JUSSI

Onko kevyt jo tarpeeksi painavaa?

Julkaistu

”Kotimainen kevyt musiikki on painavaa suomalaista kulttuuria!” Näin sanotaan julisteessa, joka on ripustettu seinälle neuvotteluhuoneeseen yhdistyksemme toimistossa. Juliste ei ole enää ihan uusi.

Kuten tunnettua, Elvikselle tulee parin vuoden kuluttua viisikymppiä mittariin. Menneiden vuosikymmenien aikana tärkeimpiä yhdistyksen tehtäviä on ollut suomalaisen kevyen musiikin edistäminen. Lukemattomissa eri paikoissa on ponnisteltu sen eteen, että kevyt musiikki saisi sille kuuluvan arvostuksen. Usein kevyen musiikin aseman parantamiseen on pyritty suhteessa vakavaan musiikkiin.

Elvis ry:n tarkoitus on yhdistyksen sääntöjen mukaan ”suomalaisen kevyen musiikin edistäminen, jäsenkuntansa yhdistäminen sekä pitäminen kotimaassa ja ulkomailla tapahtuvan kehityksen tasalla, jäsenistön taloudellisten etujen valvominen sekä suomalaisen kevyen musiikin ja sen sanoituksen taiteellisen tason ylläpitäminen ja kehittäminen.”

Mutta ovatkohan säännöt tältä osin jo vanhentuneet? Vieläkö ”suomalaisen kevyen musiikin edistäminen” tuntuu alta kolmekymppisistä musiikintekijöistä niin tärkeältä, että sen on oltava säännöissä ensimmäisenä?

Toimintasuunnitelmassa uusia tuulia

Elvis ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2002 hyväksyttiin vuosikokouksessa 25. helmikuuta. Aikaisempiin toimintasuunnitelmiin verrattuna se on laajempi ja sisältää entistä enemmän niitä tavoitteita, joita yhdistys ajaa. Sitä voitaisiin siis kutsua myös tavoiteohjelmaksi.

Toimintasuunnitelman aluksi todetaan, että yhdistyksen toiminnan tärkein alue on musiikintekijöiden edunvalvonta ja että siinä keskeisimmällä sijalla on musiikintekijöiden tekijänoikeuksien puolustaminen ja edistäminen. Tässä yhteydessä viitataan niihin ”EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämiin muutoksiin, joita Suomen tekijänoikeuslakiin ollaan parhaillaan tekemässä. Yhdistyksen kantana on, että tekijänoikeuslaissa tulee olla mahdollisimman vähän tekijänoikeutta koskevia rajoituksia. Kiireellisimmin tulisi poistaa musiikin jumalanpalveluskäyttöä ja opetuskäyttöä koskevat rajoitukset.”

Kevyen musiikin aseman parantaminen suhteessa vakavaan musiikkiin nousee esiin toimintasuunnitelman toisessa kohdassa, jossa käsitellään Teostoa. Ensimmäiseksi korostetaan kuitenkin Teoston avoimuutta ja läpinäkyvyyttä:

”Tekijänoikeusseurojen toiminnan tulee olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää sekä täyttää kilpailulainsäädännön vaatimukset myös suhteessa oikeudenhaltija-asiakkaisiin.”

Sitten määritellään Elvis ry:n tavoitteet Teoston tilitysjärjestelmän kehittämisessä.

”ELVISin tavoitteena on, että Teoston perintä ja tilitys olisivat mahdollisimman tarkoin toisiaan vastaavia. Käytännöistä, joissa varsinaisessa tilityksessä suositaan joitakin musiikinlajeja, tulee kokonaan luopua. Varsinaisessa tilityksessä teosten tulee siis olla tasa-arvoisia eikä esimerkiksi sillä saa olla merkitystä, onko teoksen tekijä kotimainen vai ulkomainen.”

Toimintasuunnitelmassa korostetaan siis kaikkien teosten tasa-arvoisuutta. Kevyestä ja vakavasta musiikista ei erikseen puhuta. Käytännössähän tasa-arvoisuus tarkoittaa Teoston tilityksissä sitä, että kaikessa noudatetaan markkinatalouden lakeja niin tarkoin kuin mahdollista. Eikä kulttuuripolitiikkaa tai sosiaalipolitiikkaa.

Näitä kahta viimeksi mainittua voidaan sen sijaan toimintasuunnitelman mukaan harjoittaa niin sanottujen kansallisten varojen puitteissa. Näiden tukitoimien tulee kuitenkin olla Teoston jäsen- ja asiakaskunnan kannalta hyväksyttäviä.

Tässä kohtaa puhutaan toimintasuunnitelmassa ensimmäistä kertaa vakavasta musiikista:

”Tämä tuki tulee kohdistaa eläville tekijöille ja heidän kustantajilleen. Tuesta kohtuullinen osa voi kohdentua eläville vakavan musiikin säveltäjille ja heidän kustantajilleen.”

Verotuksen epäkohtiin yhä suurempi huomio

Toimintasuunnitelmassa on nyt ensimmäistä kertaa omalla otsikollaan luku ”Tekijänoikeustulojen verotus ja sosiaaliturva”. Tämä aiheen tärkeys toiminnassamme tuntuukin vuosi vuodelta korostuvan. Olisiko monen mielestä tässä jopa tärkein lähivuosien työsarkamme:

”Suuri epäkohta tällä hetkellä on se, että elävien tekijöiden tekijänoikeustuloja verotetaan ansiotulona mutta ne eivät kuitenkaan kerrytä sosiaaliturvaa kuten työsuhteessa maksettavat palkkatulot. Moniin sosiaaliturvan etuihin tekijänoikeustulot vaikuttavat vähentävästi. Tekijänoikeustulojen suuret vuosittaiset vaihtelut saavat lisäksi aikaan sen, että keskimääräinen verotus on selvästi ankarampaa kuin palkansaajilla yleensä. Erilaisista verotukseen liittyvistä käytännöistä johtuen tekijänoikeustulojen verotus on Suomessa selvästi ankarampaa kuin muissa pohjoismaissa. Näiden epäkohtien korjaamiseksi tulisi verotusta muuttaa siten, että tekijänoikeustuloja aina verotettaisiin pääomatulona tai vaihtoehtoisesti tulisi kehittää uusia käytäntöjä, jotta tekijöillä olisi verotuksessa ja sosiaaliturvassa tasavertainen asema muihin kansalaisiin verrattuna.”

”Perinteinen jako kevyen ja vakavan musiikin välillä on jo vanhentunut”

Toimintasuunnitelmassa käsitellään myös Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskusta. Vielä viime vuoden toimintasuunnitelmassa sanottiin, että ”kevyen musiikin on saatava vähitellen tiedotuskeskuksen toiminnassa vastaava asema , mikä vakavalla musiikilla on.” Nyt tämä kohta on poistettu.

Sen sijaan kevyestä ja vakavasta musiikista puhutaan kohdassa ”Valtio, kunnat ja Yleisradio”:

”ELVIS pyrkii vaikuttamaan valtion ja kuntien harjoittamaan kulttuuripolitiikkaan sekä Yleisradion toimintaan siten, että ne tehtäviensä mukaisesti toimisivat monipuolisen kotimaisen musiikkikulttuurin edistämiseksi. Perinteinen jako kevyen ja vakavan musiikin välillä on jo vanhentunut ja kevyen musiikin arvostus on yhteiskunnassa jatkuvasti noussut, minkä kehityssuunnan voidaan olettaa luonnostaankin jatkuvan. Tästä syystä ELVIS keskittyy yhteiskuntaan vaikuttamisessa entistä enemmän myös muihin haasteisiin kuin kevyen musiikin aseman parantamiseen suhteessa vakavaan musiikkiin.”

Olisikohan tällainen muotoilu ollut Elvis ry:n toimintasuunnitelmassa mahdollinen vielä kymmenen vuotta sitten? Mutta maailma muuttuu ja sen mukana on tietysti muututtava myös musiikintekijöiden yhdistyksen. Alkaisiko vähitellen olla myös sääntöjen uudistamisen aika?

Toimintasuunnitelma 2002 löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Martti Heikkilä

Vuosikokous teki valintansa

Julkaistu
Tommi Läntinen ja Arto Tamminen uusina johtokuntaan,

Jani Uhlenius ELVIS ry:n puheenjohtajaksi

ELVIS ry:n vuosikokouksessa 25. helmikuuta tehtiin historiaa. Koskaan aikaisemmin ei puheenjohtajasta ole äänestetty, mutta nyt niin tehtiin.

Äänestys oli tiedossa jo etukäteen, sillä vaalivaliokunta oli asettanut Jani Uhleniuksen vastaehdokkaaksi Juhani Leinoselle. Tämä oli ilmoitettu jäsenille jo kokouskutsun mukana.

Johtokunnan viime syksynä asettamaan vaalivaliokuntaan kuuluivat Markku Johansson, Kikka Laitinen, Mikko Perkoila ja Jorma Toiviainen. Vaalivaliokunta siis päätyi siihen, että demokratian pelisääntöjen mukaisesti myös puheenjohtajan kohdalla oli äänestys paikallaan.

Sen suurempaa dramatiikkaa äänestykseen ei sisältynyt. Kun äänestysliput oli pöytiin jaettu, kuului sieltä täältä muminaa, että vaikea tässä on valita kahden hyvän ehdokkaan välillä.

Äänet jakautuivat: Jani Uhlenius 44, Juhani Leinonen 24, tyhjiä 2.

Elvis oli näin saanut viidennen puheenjohtajansa. Ensimmäinen oli Harry Bergström 1954-66, toinen Arthur Fuhrmann 1966-86, kolmas Otto Donner 1986-1994 ja neljäs Juhani Leinonen 1994-2002.

Sanoittaja ilman äänestystä

Muiden johtokunnan jäsenten osalta vaalivaliokunnan ehdotus oli myös lähetetty etukäteen ja äänestys oli odotettavissa.

Vaalivaliokunnan esityksestä poiketen vuosikokous päätti Arthur Fuhrmannin esityksestä valita Jori Nummelinin ilman vastaehdokasta jatkamaan sanoittajana johtokunnassa. Tällainen vaalijärjestys hyväksyttiin siis yksimielisesti.

Muiden johtokunnan jäsenten paikoista kisasi lopulta kahdeksan ehdokasta. Vaalivaliokunnan asettamien ehdokkaiden lisäksi mukaan tuli Petri Kaivanto (Harri Saksalan esittämänä) ja puheenjohtajaäänestyksen hävinnyt Juhani Leinonen (Pia Perkiön esittämänä). Paikkoja oli neljä sen jälkeen, kun Jani Uhleniukselta oli vapautunut vuoden pesti hänen tultuaan valituksi puheenjohtajan paikalle. Ennen äänestystä päätettiin, että neljänneksi eniten ääniä saava tulee tälle vuoden paikalle.

Äänestyksen tulos oli seuraava:

Kirsi Snellman 55, Tommi Läntinen 41, Arto Tamminen 41, Janne Louhivuori 35, Tommi Lindell 31, Juhani Leinonen 20, Matti Kontio 15 ja Petri Kaivanto 12.

Kolme ensimmäistä valittiin siis johtokuntaan kahdeksi vuodeksi ja Janne Louhivuori yhdeksi vuodeksi. Tommi Läntinen ja Arto Tamminen ovat johtokunnassa uusia. Juhani Leinosen lisäksi Matti Kontio jäi pois johtokunnasta. Jälkimmäinen muutti viime kesänä perheineen vuodeksi Saksaan, mikä varmaankin heijastui myös vaalitulokseen. Todettakoon muuten, että Arto Tamminen oli ehdolla jo muutama vuosi sitten, mutta sai silloin ainoastaan viisi ääntä.

Johtokunnan kokoonpano on nyt kokonaisuudessaan seuraava (suluissa ikä):

Puheenjohtaja Jani Uhlenius (56), varapuheenjohtaja Eero Lupari (52), Timo Forsström (40), Jari Knuutinen (44), Janne Louhivuori (47), Tommi Läntinen (42), Jori Nummelin (49), Kirsi Snellman (37) ja Arto Tamminen (39).

Sinikka Svärd Malmstén-hallitukseen

Myös Malmstén-säätiön hallituksesta äänestettiin. Säätiön sääntöjen mukaan sen hallituksen valitsee Elvis ry:n vuosikokous, jolle esityksen tekee Elvis ry:n johtokunta. Tämän esitys oli sellainen, että kaikki erovuorossa olleet olisivat jatkaneet. Vuosikokous päätyi kuitenkin lopulta äänestykseen, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: Sinikka Svärd 51, Kirsi Snellman 48, Jorma Toiviainen 44 ja Otto Donner 25. Kokousväellä oli tiedossa, että Otto mielellään jo luovuttaisi paikkansa nuoremmalle, ja näin kävikin kun Sinikka valittiin hänen tilalleen.

Näiden äänestysten lisäksi kokouksessa käytiin vuoden 2002 talousarvion yhteydessä keskustelua mm. siitä, maksetaanko puheenjohtajan lisäksi myös varapuheenjohtajalle kuukausipalkkaa. Vaalivaliokunta oli esittänyt, että varapuheenjohtajan kohdalla siirryttäisiin tehtäväkohtaiseen korvaukseen ajankäytön mukaan. Johtokunta esitti entistä käytäntöä. Keskustelun jälkeen johtokunnan esitys hyväksyttiin sillä evästyksellä, että asia tuodaan uudelleen valmisteltuna vuoden 2003 vuosikokoukseen.

Vuosikokous päätti johtokunnan esityksen mukaisesti korottaa jäsenmaksua 70 euroon (416,20 mk). Aiempi jäsenmaksu on 1990-luvun alusta lähtien ollut 400 markkaa, joten yli kymmenen vuoden jaksolla ei voida puhua edes inflaatiotarkistuksesta.

Toimintakertomus ja tilinpäätös siunattiin ilman pidempiä keskusteluja. Vuoden 2002 toimintasuunnitelman tehtiin pari tarkennusta ja keskustelun aikana johtokunta sai runsaasti evästyksiä ja toivomuksia jäsenten tärkeinä pitämistä asioista. Toimintakertomus lähetetään jäsenille postitse ja toimintasuunnitelma löytyy lopullisessa muodossaan tästä

Vuosikokouksen virallinen osuus kesti äänestyksineen ja äänten laskemisineen kolme tuntia. Eräät jäsenet eivät valitettavasti aina uskoneet puheenjohtajaa ja pysyneet ytimekkäästi esityslistan mukaisessa asiassa.

Vuosikokouksen puheenjohtajana ensimmäistä kertaa toiminut Heikki Elo selvisi urakasta erinomaisesti ja sai lopuksi raikuvat taputukset. Hänen lisäkseen kiitokset kuuluvat myös ääntenlaskijoille Taimi Kyyrölle ja Marja Mattlarille, jotka saivat hikoilla lippujen kanssa, kun muut olivat kahvitauolla.

Lämpimät kiitokset kahdeksan vuoden urakasta annettiin kokouksen lopuksi myös Juhani Leinoselle niin jäsenistön kuin toimiston puolesta. Tähän kiitokseen varmaan koko jäsenistö yhtyy. Samalla olemme iloisia siitä, että Jussin lupauksen mukaisesti hänen kokemuksensa ja asiantuntemuksensa on edelleen käytettävissämme.

Teksti & kuvat: Martti Heikkilä