Musiikintekijät -logo

Listojen alla kuplii

Listojen alla kuplii

TV:n musiikkitarjonta kaipaa vaihtoehtoja

Taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis järjesti 15.4. yhdessä TV1:n kulttuuritoimituksen kanssa keskustelutilaisuuden, jonka tarkoituksena oli kartoittaa eri taiteenalojen tarpeita, uusia tv-formaatteja ja ohjelmia suunniteltaessa.

Taiteen edustajille vakuutettiin, että tilaisuuden luonne ei ole pelkästään kohteliaan muodollinen kuuleminen, vaan tarkoitus olisi tosissaan pyrkiä tulokselliseen yhteistyöhön. Elvisiä tilaisuudessa edustivat Janne Louhivuori ja Mikko Kuustonen.

Monimuotoisen ja uudistuvan kulttuuriyhteiskunnan elinehtona on laadukkaan, omaehtoisen taiteellisen tuotannon kannustaminen ja esiintuominen. Etenkin musiikin suhteen Yleisradio on tässä tehtävässä avainasemassa.

Musiikillahan menee näennäisesti hyvin verrattuna monen muun taiteenalan esilläoloon tv-ohjelman varsinaisena kohteena. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että viihdeohjelmien musiikkitarjonta on loppujen lopuksi hyvin kapeaa korreloiden melko tarkkaan radioiden hittihenkistä soittolistaajattelua. Varsinaisia musiikkiohjelmiahan ei pakollisen iskelmätarjonnan lisäksi Ylen suomenkielisellä puolella enää ole.

Kaupallisten kanavien viihteellinen kulttuurianti degeneroituu vaihe vaiheelta. Nyt on trendikkäintä tuottaa ns. törkyohjelmia, joissa esitetty musiikki perustuu listojen niukkaan kärkeen tai julkkisartisteihin, joiden jotkin muut kuin musiikilliset ominaisuudet stimuloivat puberteettisia juontajia. Onkin käsittämätöntä, että tv:n on sallittu tulla pikkupoikien temmellyskentäksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä journalismin tai oikean ajattelun kanssa.

Entä sitten viihdekonsertit ja lavatanssit? Ne panostavat vuodesta toiseen tangokuninkaallisiin ja muihin tuttuihin sekä turvallisiin esiintyjiin, joiden ohjelmistossa eivät yllärit mellasta. Tällä alueella hurjinta lienee se, kun iskelmäartisti heittäytyy oikein ”pahaksi”, pistää nahkarotsin päälle ja laulaa rokkikappaleen.

Eikö viihteen ja iskelmän esittämiseen löydy muita ratkaisuja kuin edellä mainitut konsertit tai syksynsävelet? Sitä paitsi saamme nähdä joka kesä saman tanssilavakimaran matalaotsaisine artistihaastatteluineen. Masentavaa.

Ymmärrettävistä syistä kaupalliset tv-kanavat haluavat pitää peruskatsojat kanavillaan keinolla millä hyvänsä. Mainoskanavien kilpailun kiristyessä sisältöön pyritään kehittämään yhä rankempia shokkielementtejä. Mitä mahtaakaan löytyä ääripäästä?

Tämän kehityksen vastapainoksi tarvitaan älyä aliarvioimatonta, tyylillä tuotettua musiikkiohjelmaa. Yleisradion on tosissaan tarjottava vaihtoehto eikä olla vaan huolissaan pienistä katsojaluvuista. Keskustelutilaisuudessa kysyttiinkin, onko jonkin tv-konsertin katsojamäärä pieni, jos se on vaikkapa 50.000? Sehän on konserttiyleisömääräksi valtava!

Tarjotaan ohjelmaideoita

Myynti- ja soittolistojen katveeseen jää paljon toimivaa, laadukkaasti ja sydämellä tehtyä musiikkia. Syystä tai toisesta tämä musiikki ei helposti läpäise portinvartijoiden seulaa, eikä näin ollen pääse suuremman yleisön tai edes oman kohderyhmänsä tietoisuuteen. Onko syy siis nykynormien mukaisen mediaseksikkyyden puute vai eikö tuotetta ole puleerattu menestyshakuisesti?

Jotta keskustelutilaisuudesta olisi jäänyt tv-väelle jotain konkreettisempaakin kuin vain hajanaiset ”olisi kivaa, jos telkkarista tulis semmosta ja semmosta ohjelmaa” ­kannanotot, esitti Elvis-delegaatio vaihtoehtoisille musiikkivalinnoille perustuvan ohjelmaformaatti- idean. Seuraavassa tämä idea siten kuin se TV1:n kulttuuritoimitukselle tarjottiin.

Kuplintaa (”bubbling under”)

Ohjelmasarja musiikin tekijöistä, joilla on näyttöä lahjakkuudestaan, muttei vielä jalansijaa musiikkibisneksessä. He ovat oman tiensä kulkijoita, jotka voivat olla huomisen tiennäyttäjiä.

Musiikillisesti asiantunteva(t) juontaja( t) ja pari taiteilijaa tai ryhmää saisivat saisivat vapaasti arvioida toistensa musiikkia. Tarkastelun kohteena voisivat olla myös taustailmiöt, populaarimusiikin syklisyys (kierrätys), studiosessiot ym. Esittelyssä voisivat olla myös puitteet (työhuoneet, kotipajat), joissa luova prosessi tapahtuu. Tarkoituksena olisi siis pureutua tavallista syvemmälle ja näin valottaa musiikintekoprosessin monimuotoisuutta. Musiikkianti voisi perustua esim. unplugged-meininkiin, mutta myös äänitteisiin (ei kuitenkaan musiikkivideoihin). Mukana voisi olla myös taustavaikuttajia, kuten tuottajia ja äänittäjiä tai vaikkapa äänitteellä soittavia studiomuusikoita.

Varsinaisten musiikinharrastajien lisäksi kohderyhmän ydintä olisivat 20- 50 vuotiaat ennakkoluulottomat peruskuluttajat, jotka kaipaavat syventävää tietoa niin kuuntelemastaan musiikista kuin muistakin elämän ilmiöistä.

Ohjelman tekijöillä on mahdollisuus kerätä vierailija- sekä aiheideoita mm. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta, missä seurataan aitiopaikalta lahjakkaiden musiikintekijöiden edesottamuksia sekä Elvis ry:stä, jonka jäsenistöön kuuluu valtaosa maamme huomattavista lauluntekijöistä. Näillä tahoilla on myös luonteva kosketuspinta levy-yhtiöihin ja muihin alan toimijoihin.

Tärkeintä sarjan onnistumisen kannalta ovat sen juontaja(t). Vastapainoksi törkytrendille tarvitaan luonnollisesti käyttäytyvä ja silti kiinnostava persoona, jonka takia ei tarvitse kokea jatkuvaa vaivautuneisuutta. Olisi myös hyvä, jos henkilö olisi jo jotenkin tunnustettu musiikin alalla. Tiedossa olisi ainakin yksi nimi, joka luontevan joviaalin käytöksensä ja katu-uskottavuutensa lisäksi omaa hyvän yleissivistyksen sekä hyvin kypsyneen huumorintajun.

Koska ohjelman substanssi on ammattikeskeinen, on tärkeää, ettei siinä lämmetä sisäänpäin, vaan nähdään asioiden kiinnostavuus aina kuluttajan näkökulmasta. Voidaankin olettaa, että syväsukellus taiteentekijän maailmaan voisi parhaimmillaan olla mitä kiinnostavinta ja mukaansatempaavinta luontodokumenttia.

Mietintämyssyn alla

Edellisen lisäksi Elvisin piirissä on kehitelty Lauluntekijä-klubia, jota voisi hyödyntää myös tv-toteutuksena. Kyseessä on lauluntekijäfoorumi ­tyyppinen klubi-ilta, josta voisi saada livetaltiointisarjan kevyin tuotantokustannuksin. Tämän tyyppinen sarja voisi olla myös mainio kaapeli-tv-formaatti. Idea-asteella on myös studiolive -tyyppinen videosarja kotimaisten lauluntekijöiden tuotannosta. Sarja sisältäisi eri taiteilijoiden esityksiä askeettisin, mutta tyylikkäin puittein. Musiikki esitettäisiin pienellä kokoonpanolla livenä ja kuvallinen ilmaisu loisi jatkumon esityksen ollessa pääosassa. Tätä voisi verrata hiljattain esitettyyn jazzvideosarjaan.

Kulttuuritarjontaa pannaan uusiksi

TV1:n kulttuuritoimituksen selkeä viesti tekijöille oli se, että ideoita otetaan vastaan. Näin tehdään varsinkin nyt, kun digitalisoinnin myötä kulttuuriohjelmat tulevat ilmeisesti saamaan enemmän ja parempaa katseluaikaa. Jos siis jollakulla muhii jotain mullistavaa, kannattaa se jalostaa jonkinasteiseksi ohjelmasynopsikseksi, jossa on mietitty valmiiksi mahdollisimman moni ohjelman tekoon vaikuttava seikka (puitteet, tekotapa, kohderyhmä ym.).

Tekijöiden taholta (Kuustonen) esitettiin myös ajatus Ylen, ulkopuolisten TV-tuottajien ja taiteilijoiden yhteisestä ohjelmahautomosta. Tällä vältettäisiin ainakin osa kalliista pilottihankkeista, jotka eivät läheskään aina johda laajempaan tuotantoon. Tämä sai selvästi positiivisen vastaanoton.

Lisäksi tehtiin päätös yhteistyön jatkumisesta. Viimeistään vuoden kuluttua pidetään seuraava tilaisuus, jossa voidaan arvioida miten taiteilijoiden ääni on kuulunut. Nähtäväksi siis jää, kuinka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti TV1:n kulttuurivastaavat lopulta suhtautuvat uusiin ideoihin vai jääkö tämä sittenkin vain taiteilijoita tyynnytteleväksi kohteliaisuudeksi.

Teksti: Janne Louhivuori

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2002

Selaa lehden artikkeleita