EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Varaudu normaalia pienempiin tilityksiin

Tekijä: paatoimittaja

Varaudu normaalia pienempiin tilityksiin

Julkaistu

Hyvien uutisten kertominen on mukavaa. Huonojen uutisten vähemmän mukavaa. Huonon uutisen kertomisen tuskaa lieventää se, että kyseessä on aihe, jonka alalla toimivat aavistavat: tekijänoikeuskorvaukset laskevat merkittävästi koronatilanteen vuoksi.

Henkilökohtaisella tasolla tarkasteltuna tilitysten suhteellinen pieneneminen riippuu siitä, miltä alueilta on aiemmin saanut tekijänoikeuskorvauksia – siis siitä, missä musiikkisi soi.

Isoja tapahtumia ei tänä kesänä järjestetä. Teosto ennustaa, että tapahtumien, konserttien ja festivaalien peruuntuminen vähentää suomalaisille musiikintekijöille maksettavia tekijänoikeuskorvauksia kolmella miljoonalla eurolla elokuun loppuun mennessä.

Jos tapahtumia ja konsertteja ei voida järjestää normaaliin tapaan syksylläkään, laskuvaikutus jatkuu.

Koronaepidemian ennustetaan vähentävän mainosmyyntiä. Kaupallisen median kokemat kolaukset heijastuvat myös tekijänoikeuskorvauksiin, koska ne kertyvät  suhteessa kunkin mediatoimijan liikevaihtoon.

Spotifyn osalta ei ole saatavilla yksiselitteistä tietoa koronapandemian vaikutuksista palvelun käyttämiseen. No, tässä ei olekaan olennaista striimaamisen mahdollinen kasvu vaan kuukausimaksullisten asiakkaiden määrän kehitys. Tässä lienee tapahtunut normaalia kasvua pandemian aikana.

Valitettavaa on, että Pohjoismaiden joukossa Suomi pitää edelleen häntäpäätä halukkuudessa maksaa suoratoistopalveluista. Online-alueelta ei siis ole odotettavissa merkittävää kompensaatiota tekijänoikeuskorvausten alenemiseen.

Vetosimme heti koronaepidemian alkuvaiheessa Yleen, jotta se lisäisi suomalaisen musiikin käyttöä. Kiitettäviä muutoksia onkin ollut havaittavissa. Nähtäväksi jää tämän taloudellinen vaikutus suomalaisten musiikintekijöiden hyväksi. Tuskin se ainakaan on negatiivinen.

Poikkeusolojen vaikutukset Teosto-tilityksiin konkretisoituvat ensimmäisen kerran joulukuussa, jolloin tilitetään kesän konsertit, festarit ja tapahtumat. Joita ei nyt ole. Tämän kesän konserttien ja muun elävän musiikin peruutukset vaikuttavat myös kesäkuun 2021 tilityksiin.

TE-toimistot ovat linjanneet musiikintekijät ja muusikot yrittäjiksi, ja työttömyyskorvaustakin on onneksi ollut tässä erikoistilanteessa tarjolla, jos vaan on osannut kertoa hakemuksessa omasta työttömyydestään oikealla tavalla. Mitenköhän musiikintekijä osaa olla oikealla tavalla työtön?

Loppuun edes hienoisesti hyvältä maistuva uutinen: Teosto ja sen jäsenjärjestöt valmistelevat tukea, jolla kompensoitaisiin tekijänoikeuskorvausten alenemista. Tämä toteutunee syyskaudella.

Nyt selvitetään, voitaisiinko tukeen käyttää kansallisia varoja. Niitä on vuosien varrella pidätetty tilityksistä ja kerätty Teosto-rahastoon pahan päivän varalle. Sehän meillä on nyt käsillä, joten valmistelu on perusteltua. Valmistelu esitellään elokuussa Teoston jäsenkokoukselle, joka tekee päätöksen toteuttamisesta.

Tukisumma tullee kuitenkin olemaan huomattavasti pienempi kuin musiikin tekijänoikeuskorvausten kokema pudotus. Siksi ministeriöiden osoittamat tuet ja yrittäjien työttömyysturva ovat äärimmäisen merkityksellisiä alan elinvoimaisuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa.

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Mikä on Ylen exit-strategia?

Julkaistu

Kun koronakriisi tuli Suomeen, laittoi Musiikintekijät alulle vetoomuksen, jossa pyydettiin Yleä ja kaupallisia radiokanavia painottamaan kotimaisen musiikin esittämistä toistaiseksi. Vetoomuksen on allekirjoittanut yli 6100 yksityishenkilöä.

Ylen ajatukset kävivät yksiin adressin allekirjoittaneiden toiveen kanssa. Julkaisujohtaja Ismo Silvon mukaan Yle Radio 1, Radio Suomi ja YleX lisäsivät kotimaisen musiikin soittoa koronakeväänä yhteensä 170 tunnilla kuukaudessa.

”Siis absoluuttisesti runsaat viisi tuntia lisää kotimaista musiikkia joka päivä verrattuna 2019 vastaavaan aikaan ja alkuvuoden 2020 tilanteeseen”, Silvo kirjoittaa Ylen nettisivuilla.

Silvo perustelee kotimaisuusasteen lisäämistä sillä, että epävarmoina aikoina kotimainen musiikki luo tuttuutta ja jatkuvuuden tunnetta tärkeällä tavalla. Tuttuun tosiaan luotettiin. Ainakaan Radio Suomi ei poikkeusaikana ottanut uutta kotimaista soittoonsa enempää tavallisestikaan: Viikoilla 12­–24 uutuuslevyjä pääsi soittoon yhteensä 29. Ne olivat kaikki kotimaisia. Vastaavana aikana viime vuonna Radio Suomi otti soittoon 34 kotimaista ja 11 ulkomaista uutuusbiisiä.

Kotimaista musiikkia lisättiin myös siksi, että Yle halusi ”tukea ja helpottaa kotimaisten muusikoiden äkkiä muuttunutta ansaintatilannetta elävän musiikin poistuttua muilta lavoilta”. Poikkeustila on nyt maassamme ainakin tältä erää ohi, mutta yleisötilaisuuksien peruuntuminen vaikuttaa musiikintekijöiden toimeentuloon vielä pitkään. Tästä lisää Akun latauksessa.

Mikä mahtaa olla Ylen exit-strategia koronakriisissä? Silvo ei kirjoituksessaan kerro, palataanko kotimaisen musiikin soittomäärässä aikaan ennen koronakriisiä. Vai käykö niin, että muutos on pysyvä, uusi normaali?

Musiikintekijä-lehti palaa aiheeseen syksyllä.

Lämmintä kesää!

Sanna Korkee
Musiikintekijän päätoimittaja

 

P……..n kevät ikinä

Julkaistu

Tovi sitten, kun kevätpäivä yltyi mukavan lämpimäksi, pihamme terassille kokoontui joukko kavereitamme soittimineen turvavälit pitäen. Tilaisuus soitella yhdessä kuin vanhaan hyvään aikaan oli saanut heidät matkaamaan itä-Vantaalle asti. Naapureiden leuat loksahtivat kun pro-tason jamittelu kajahti ilmoille, ja koiranulkoiluttajat pysähtyivät kuuntelemaan. Pari tuntia kului kuin siivillä.

Näitä muusikkoheppuja vaivasi paha kutina, jota hetki pihallamme hetkellisesti helpotti. Jos on tottunut sosialisoimaan, liittämään koko arkensa ja elämänsä musiikkiin ja keikkailuun, kevät 2020 on totisesti vetänyt maton jalkojen alta.

Maaliskuussa, kun koko kevään tapahtumat peruttiin, olivat tuttujen reaktiot epäuskoisia. Yksi kommentoi Facebookissa 40 keikan kiertueensa yhtäkkistä peruuntumista; se on jo niin absurdia ettei voi kuin nostaa kädet pystyyn. Turha edes harmitella.

Tulojen menetys on tietenkin usealle hälyttävän katastrofaalinen asia, mutta jos jotain hyvää, niin ainakin tämä tilanne on tasapäistänyt alaa. Kaikki ovat samassa tilanteessa.

Käsi ylös, kuka on joskus tuntenut kateutta muiden festarikeikoista? Minä olen, joka kesä! Mutta nyt ei tarvitse.

Kun jäin äitiyslomalle, pelkäsin hieman etukäteen kaikesta paitsi jäämisen tunnetta. Perhe vs. ura, ikiaikainen pähkinä. Mutta nyt vauvan hoitelu ja kotona olo tuntuu ajoituksellisesti niin täydelliseltä, että ystäväni epäili koronaviruksen olevan peräisin erään vantaalaisäidin kotilaboratoriosta.

Uudenlainen arki on nyt syntynyt, ja ihmiset ovat löytäneet eri tapoja pärjätä tilanteessa. Tiedän kaveripiiristäni useita, jotka alkoivat viimein tehdä sitä kauan hautunutta soololevyä. Ilmassa on vilpittömyyttä: bisnes on kuollut – eläköön musiikki.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Tekstit tulevat ulos intiimimpinä ja koska mailat on lentäneet ulos ikkunasta, niitä ei voi puristaa. Tulevaisuus on epävarma, onko keikkoja ja milloin, tuleeko sinne ihmisiä, mitä tapahtuu? Mutta musiikki on vielä täällä.

Muusikot treenailevat päivät läpeensä niin kuin viimeksi teineinä (paitsi ne joilla on pieniä lapsia). Jotkut taas ovat laittaneet kitarat laukkuun ja huomanneet, että edelliset 20 vuotta on tullut vain soitettua ja nyt voisi opetella tekemään jotain muutakin.

Tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa, mihin suuntaan koronapeikon seikkailut etenevät ja onko edessä uusia tartuntapiikkejä ja rajoituksia. Alan tukitoimet toivottavasti pelastavat mahdollisimman monia konkurssilta. Kesä tulee silti, nuput aukeavat. Kukin voi tulevaisuudessa arvioida, oliko kevät 2020 paskin vai parhain ikinä.

Lentoyhtiöitä kaatuu ja koneet seisovat maassa, mutta lainaan länsimaista ajattelijaa Anthony Kiedisiä: Music is my aeroplane.

Kanerva on muusikko ja lauluntekijä, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikintekijöille.

 

Murattia juurrutellessa

Julkaistu

Musiikintekijä 1/2020 oli viittä vaille valmis ennen koronapandemian aiheuttamaa kriisitilannetta. Ajankohtaisinta tietoa musiikintekijöiden mahdollisuuksista saada kriisiajan taloudellista tukea löydät musiikintekijat.fi-sivustolta.

Musiikintekijöiden hyvinvointipäivää vietetään verkossa 6.5.

Toivon, että lehden jutut inspiroivat ja auttavat sinua muistamaan, että arkielämä jatkuu – siinä määrin, kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Musiikintekijää julkaistaan näillä näkymin jatkossakin normaalisti, toki niin, että haastattelut hoidetaan etänä. Tämän numeron haastattelut ja kuvaukset on tehty jo hyvissä ajoin ennen poikkeusoloja, kenenkään terveyttä vaarantamatta.

Pääkirjoitus on lehden sisällöstä se, joka syntyy aina viimeisenä. Niin nytkin. Kun kirjoitan tätä, uutiset kertovat Uudenmaan rajojen sulkemisesta. THL:n uuden ennusteen mukaan pandemia tulee koettelemaan Suomea kovemmin kuin on aiemmin ajateltu. Lähitulevaisuus on pimeän peitossa, ja sanat joko liikaa tai liian vähän.

Koitan ajatella kauemmas, kriisin yli. Oman elämäni solmukohdissa minulla on ollut tapana lohduttautua sillä, että vaikeuksista seuraa jotain hyvää. Jotain sellaista hyvää, jota ei olisi tullut ilman pohjakosketusta. Nyt toki mittakaava on aivan muuta kuin omat murheet.

Hallitus julisti maahan poikkeusolot 16.3. Minä laitoin muratin pistokkaan juurtumaan. Vuoden kuluttua se on kasvanut, vahvistunut ja voi paremmin. Niin mekin. Tämän yritän muistaa.

Sanna Korkee
Päätoimittaja
Musiikintekijä

Musiikintekijä tarvitsee apua

Julkaistu

Suomi on siirtynyt poikkeukselliseen ajanjaksoon, josta meillä ei ole rauhanaikaista kokemusta.

Musiikintekijät ovat usein esiintyjiä ja kuuluvat niihin, joilta on tämän inhimillisen kriisin myötä peruutettu ansainta. Tulot katoavat, mutta kaikki välttämättömät elämiseen liittyvät menot jatkavat juoksuaan.

Suomen hallitus on onneksi sitoutunut turvaamaan yrittäjien ja freelancereiden toimeentuloa yritysmuodosta riippumatta erityisen työttömyysturvan kautta. Havainto on oikea: ammattikuntamme on ollut väliinputoaja, jonka toimeentuloa ja sosiaaliturvaa ei ole turvattu. Ja koska havainto on oikea, ratkaisun tulee jäädä voimaan myös erikoistilanteen jälkeen.

Into Kelan tartuntapäivärahan roolista toimeentulon ratkaisijana laantui, kun musiikintekijöille kävi ilmi, että sen myöntämiseen tarvitaan kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin poissaolo-, eristämis- tai karanteenipäätös. Kun tapahtumia peruutettiin, tällaisia päätöksiä ei vielä ollut olemassa. Peruutukset tehtiin ensin yleisön kaikkoamisen pelossa, sitten yleisön turvallisuuden näkökulmasta ja lopulta viranomaisten asettamien kokoontumiskieltojen perusteella.

Mitä tästä opimme? Tilaajan selvityksen peruutetuista keikoista ja menetetystä ansainnasta tulee riittää tartuntapäivärahan maksamiseen silloin, kun on todettu maanlaajuinen epidemia.

Onneksi ainakin joissakin pankeissa on avattu mahdollisuus erityisiin lyhennysvapaajärjestelyihin. Tällaisia toimenpiteitä nyt tarvitaan.

Artistituotteiden vähäisen kuluttajamyynnin vapauttaminen arvonlisäverovelvollisuudesta sekä lupaus siitä, ettei vähäinen myynti johda pakkoyrittäjyyteen olisivat pieniä, mutta oikealla tavalla vaikuttavia päätöksiä.

Olemme haastaneet Ylen johdon ja kaupalliset radiokanavat lievittämään musiikintekijöiden tuskaa painottamalla kotimaisen musiikin soittamista kanavillaan. Vetoomuksemme on saanut asiallisen vastaanoton. Lupaukset ovat kuitenkin juuri niin hyviä kuin on toteutus, totean minä vanhaa sananlaskua vähän mukaillen.

Henkisen jaksamisen tukeminen on olennaista. Musiikkialan toimijat ovat aktivoituneet todella hienosti luomalla nettiyhteisöjä. Niissä jaetaan tietoutta ja kokemusta sekä sparrataan kollegoja digitaalisen ympäristön hyödyntämisessä.

Kun tilanne jatkuu, henkinen jaksaminen taantuu. Miten tähän valmistaudutaan? Miten Kela huomioi tulevan ruuhkan? Freelancereiden ahdinko on niin suuri, että pelkästään heidän jononsa saattaa olla yllättävän pitkä.

Musiikintekijä työstää taidettaan alitajuisesti ja koko ajan. On todennäköistä, että suomalaiseen musiikkiin on parhaillaan löytymässä uudenlaisia sävyjä.

Kun olemme selättäneet tämän yhteisen ja hyvin poikkeuksellisen terveyteen, toisista huolehtimiseen ja ansainnan loppumiseen liittyvän kokemuksen, meillä on uudenlainen yhteiskunta. Meillä soi uudenlainen musiikki. Turvataan yhdessä sen aarteen löytyminen!

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Mediamusiikki nousemassa aallonpohjasta

Julkaistu

Nelivuotiskauteni Musiikintekijöiden hallituksessa päättyy seuraaviin hallitusvaaleihin, koska en asetu enää ehdolle. Alun perin kimmokkeeni lähteä toimintaan oli silloinen huoli tallennuskorvausten poistumisesta elokuva- ja tv-musiikista sekä yleistyvät itsehallinnointisopimukset. Tämä olikin merkittävä negatiivinen muutos säveltäjien näkökulmasta.

Kun kaikesta elokuvamusiikista tuli oletusarvoisesti itsehallinnoitua, kävi pian varsin selväksi, miten hankalaa on perustella tuottajalle, että miksi summa, joka ennen oli pakollinen, pitäisi nyt sisällyttää budjettiin vaikka sitä ei oikeastaan tarvitsisi enää maksaa. Tuloksena olikin elokuvamusiikin budjettien voimakas lasku ja tulonaleneminen säveltäjille.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston painostuksesta implementoitu laajempi itsehallinnointi nosti sekin monia uhkakuvia. Maalailtiin kauhuskenaarioita tilanteista, joissa tuotantoyhtiö pakottaisi säveltäjän luopumaan kaikista tekijänoikeuskorvauksista ohjaten ne omaan taskuunsa. Tällainen kiristys olisi kuitenkin logistisesti aika hankala toteuttaa ja varojen tuloutus ilman Teostoa yksityiselle taholle vaivalloista.

Etujärjestöjen on kuitenkin syytä olla valppaana ja valmistautua kaikenlaisiin tilanteisiin etukäteen. Olemme yhdistyksen taholta saaneet lakimiesapua sopimusten formulointiin niin, ettei oikeuksien luovutuksesta ole epäselvyyttä. Usein eteen lykätyt sopimukset eivät ole kauhean huolellisesti laadittuja ja jättävät paljon tulkinnanvaraisuuksia.

Katalogimusiikki, joka valtasi markkinat muutama vuosi sitten, on myös ollut suuri huolenaihe ja vähentänyt tuntuvasti mediasäveltäjien työmahdollisuuksia. Siinä, missä ennen tilattiin alkuperäismusiikkia oikealta säveltäjältä, ruvettiin Ylelläkin käyttämään etupäässä ruotsalaisen Epidemic Sound -kirjaston teostovapaata katalogimusiikkia.

Tämä ei mielestäni toteuta Ylen lainmukaista tehtävää tukea ja edistää kotimaista kulttuuria. Voisi sanoa, että viitisen vuotta sitten tilanne oli varsin synkkä: tv-sarja- ja mainosmusiikkityöt olivat käytännössä loppuneet katalogimusiikin takia.

Parina viime vuotena on kuitenkin nähtävissä selviä elpymisen merkkejä: suoratoistopalveluita on ilmestynyt haastamaan Netflixin ja HBO:n valta-asemaa ja sisältöä ostetaan massiivisia määriä. Viime aikoina Netflixille on ruvennut kelpaamaan myös ns. local content, eli suomeksi näytellyt sarjat. Vielä joitain vuosia sitten olisi täytynyt tehdä sarja englanniksi, mikä taas olisi vaikeuttanut menestystä kotimaassa.

Monet yksityiset tuotantoyhtiöt tähtäävätkin suoraan kansainväliseen suoratoistolevitykseen, ja silloin on tarve tehdä tasokasta jälkeä kaikilla osa-alueilla sarjan kilpaillessa katsojista Game of Thronesin kaltaisten megabudjettituotantojen kanssa. Ilokseni olenkin havainnut tv-sarjamusiikkitöiden ainakin jossain määrin palanneen.

Elokuva-alalla kansainvälisten yhteistuotantojen määrä on kasvanut voimakkaasti, ja koko ala on laajentunut merkittävästi Suomen ulkopuolelle. Tämä luo paljon uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia mediasäveltäjille.

Hallituskauteni aikana musiikkialalla on ollut paljon muutoksia. Mielestäni aallonpohjasesongista on kuitenkin päästy eteenpäin. Vaikka suhtaudun usein asioihin varsin nihilistisesti, on minulla henkilökohtaisesti nyt paljon positiivisempi kokonaiskuva mediamusiikkialan tulevaisuudesta kuin aloittaessani.

Pessi Levanto
Säveltäjä
Musiikintekijöiden hallituksen jäsen

Tämän takia

Julkaistu

Olen haahuillut päiväkausia tahmeassa itsesäälissä ja yrittänyt saada aikaan jotain, joka muistuttaisi etäisesti Laulua. Kuuntelen puhelinnauhoitusta eilispäivältä ja valun lätäköksi lattialle. Kuulen vain jotain, joka on kuin heittäisi yksisiipistä lennokkia. Tuuli ei sitä kannattele, ankara maa kutsuu ja kaikki ne lauseet, jotka eilen kuulin tuoreina, käristyvät omaan keskinkertaisuuteensa.

Tekeminen on vaikeaa. On liikaa irtonaisia langanpätkiä, en saa niistä otetta, turhaudun, koska en saa aikaan mitään pysyvää. Siivoan, jotta olisin edes elossa.

Mutta sitten joskus, kun mieli on pyöritellyt, venyttänyt ja vanuttanut lauseita tarpeeksi melodian pintaan, yhtäkkiä minun ja suuremman tietoisuuden välinen jatkojohto kytketään päälle. Tiedän miten Laulu tulee menemään. Sameus väistyy kirkkaaksi loogisuudeksi, lauseet tipahtavat paikalleen kuin olisivat koko tämän ajan olleet valmiiksi odottamassa tarjottimella, kelmun alla.

Ilahdun, lämpenen. Olen äkkiä olemassa mitä tyydyttävimmällä tavalla. Jälkihehku kestää loppupäivän, olen ihana ihminen itselleni ja lähimmäisilleni. Tämän takia.

Ja sitten on ne päivät, joina ajamme bändin kanssa paikkaan, jossa äänentoistoa vasta kasataan. On kylmä tila, kirkkaat valot ja epävarmuus illan yleisömäärästä. On lihassärkyä, kadonneita piuhoja, huumoria ja kahvikuppeja, joita en muista juoda pohjaan asti. Säpäleinen levottomuuteni tiivistyy pikkuhiljaa innoksi, sillä tiedän, että osaan tämän, olen rakkauden pelikentällä.

Kun aika koittaa, nousen lavalle. Kerran niin kauhistuttava onkin maailman luonnollisinta. Olen peloton, niin kuin koi joka lentää kohti valoa. En vielä tiedä onko edessä autuus vai lähestyvä rekka, mutta tuo valo on se johon haluan.

Soitamme ja pikkuhiljaa veri alkaa kiertää lämpimänä. Jos hyvin käy, on luottamus ja ajan pysähtymisen tunne. Katselen kanssamuusikoita lavalla ja joskus tunnen välillämme sinistä sähköä, kuin ääniaaltojen luoma napanuora. Rumpali soittaa silmät kiinni ja tiedän, ettei hän haluaisi olla juuri nyt missään muualla. Vilkaisemme basistin kanssa toisiamme ja hän on pikkupoika, se joksi on syntynyt. Tunnen tuon virnistyksen, filtteröimätön onni jonka jaamme.

Kotona kääntelen vihanneksia pannulla särisevän loisteputken alla ja mietin itsensä toteuttamista, kutsumusta.

Olen onnellisimmillani silloin, kun voin elää samaan aikaan sekä maassa että ilmassa. Tämän takia.

Edunvalvontaslangia, osa 1

Julkaistu

Tunnustan, en ole ollut järjestöihminen. Ensimmäisessä kokouksessani (silloin Elvis ry) taisin istua yhdeksän vuotta sitten. Asia toki oli pääosin tuttua, mutta huomasin joutuneeni keskelle kirjanyhdistelmien viidakkoa. NPU, ECSA, APCOE FFACE… Kokemuksesta voin kertoa, että googlaaminen ei auta. Erään valtion kansallisen poliisin ja laivanvarustajien yhdistysten sivuilta selviydyttyäni päätin tunnustaa tietämättömyyteni. Lohdutan ja kannustan siis kaikkia uusia jäseniä: aina ei voi ymmärtää, ennen kuin ymmärtää kysyä. Se riittää!

NPU:hun tutustuin Holmenkollenilla norjalaisten musiikintekijöiden vieraana vuonna 2011. Nordic Populärauktorunion perustettiin vuonna 1949 ajamaan populaarimusiikin asiaa. Suomi tuli mukaan 1967. Tapaamme nykyään vähintään kerran vuodessa, ja täällä Suomessa seuraavan kerran syksyllä 2021.

Jaamme huoliamme, toimintatapojamme ja ideoitamme. Pyrimme löytämään yhteisiä näkökulmia musiikintekijöiden edunvalvontaan ja yhteistyöhön. Järjestöjen toimistot kokoustavat puhelimitse kuukausittain, joten pohjoismainen tietojenvaihto on normaali osa arkea.

Pohjoismaisilla tekijäjärjestöillä on vahvat roolit myös eurooppalaisessa kattojärjestössämme ECSA:ssa. European Composer and Songwriter Alliance perustettiin vuonna 2007. Toimisto pitää majaa Brysselissä, koska ensisijainen tehtävä on ajaa Euroopan musiikintekijöiden asiaa poliittisen vaikuttamisen keinoin.

Järjestö koostuu kolmen eri tekijäryhmän komiteasta: populaarimusiikin APCOE, taidemusiikin ECF ja elokuva/AV-musiikin FFACE. ECSA:n kautta tehty vuosien uurastus ja lobbaus johti osaltaan EU-tekijäoikeusdirektiivin hyväksymiseen parlamentissa viime keväänä.

Suomen Musiikintekijät ry on tänä päivänä kansainvälinen ja aktiivinen toimija. Olemme osa eurooppalaista musiikintekijöiden kollektiivia, jonka ongelmat ovat yhteisiä.

Kunhan DSM-direktiivi saadaan sovitettua jokaisen jäsenvaltion lainsäädäntöön, matka jatkuu. Artiklat ovat työkaluja, joilla digimarkkinoita pyritään saamaan reilummiksi myös tekijöille.

Alustapalvelut on velvoitettu sopimaan tekijänoikeudellisen materiaalin käytöstä, hyvä niin. Mutta se ei riitä.

Jos tekijätiedot saadaan suoratoistopalvelujen itsestään selväksi asiakaspalveluksi, loistavaa. Mutta sekään ei riitä. Jos nykyinen pro rata-tyyppinen rahan jako (kuukausimaksusi menee enimmäkseen striimatuimmille teoksille, vaikka kuuntelisit aivan muuta) muutettaisiin user centric-malliksi (rahasi jakautuu niille, joita todella kuuntelet), ollaan jo pitkällä. Mutta ei se riitä.

Jos Spotifyn kaltainen suoratoistopalvelu tulouttaa noin 70% tuotoistaan musiikkialalle, mikä on tekijöiden osuus? Jos vilkasemme tilitystietojamme, ikävä totuus paljastuu. Se ei riitä!

Rahan jakautuminen musiikkibisneksessä puhuttaa myös seuraavassa Musiikintekijöiden päivässä. Miksi tuottaja saa palkkaa, mutta tekijä ei? House writerkaan ei saa palkkaa työstään, vaan halutessaan ennakkoa tekijänoikeustulostaan. Ennakko vähennetään tulevista Teosto-korvauksista.

Näinä aikoina, kun rahan jakajina saattaa olla suuri määrä tekijöitä vaihtelevilla panostuksillaan valmiiseen teokseen, on pakko miettiä tätäkin ansaintalogiikkaa uudelta kulmalta.

Ja eurooppalaiset kollegamme ovat samalla asialla: Saksassa ja Britanniassa keskustelu biisinkirjoittajien päiväpalkasta on jo aloitettu.

Viime vuosina koko musiikkiala, ja luovat alat yhdessä, ovat osoittaneet, että yhteisiä asioita voidaan ajaa yhdessä. Mutta se ei riitä. Alalla on epäoikeudenmukaisia ja läpinäkymättömiä käytäntöjä, jotka on avattava, jotta muutos voi tapahtua. Niitä asioita ajavat vain tekijät.

Se oli yksi syy, miksi itse aikoinani uskaltauduin tähän lyhenteiden viidakkoon. Halusin mennä sen läpi ja tehdä edes jotakin. Se riittää.

Kaija Kärkineen
Hallituksen puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Tekijät kertovat: Näin tehtiin Neiti Kevät ja Joutsenlaulu

Julkaistu

Neiti Kevät
Säv. ja san. Juha Lehti
Sov. Riku Järvinen, Juha Lehti, Arttu Leskinen, Juha Saaresaho ja Hansu Saarinen
Ensilevytys: Sir Elwoodin hiljaiset värit (1992)

Kun Juha Lehti parikymppisenä opiskelijana näki Neiti Kevään tulevan pihaan tanssimaan, syntyi yksi kevätlaulujen klassikoista.

”Oli 80-luvun alku. Opiskelin Mikkelissä Paukkulassa, Suomen Nuoriso-opistossa nuoriso-ohjaajaksi. Asuin puutalossa Kansankadulla.

Se hetki sijoittui johonkin toukokuun alkuun. Olin vasta herännyt, kun puoliltapäivin istahdin kahvikupin kanssa puisille ulkorappusille. Maassa oli vielä lunta ja sohjoa.

Siinä tuli yhtenä humauksena se riemullinen tunne ja hellä kosketus, kun aurinko lämmittää kasvoja. Sillä hetkellä tajusin, että tähän kaupunkiin on tullut joku. Häntä olin talven yli kovasti odottanut, ja silti hän pääsi tulollaan täysin yllättämään. Hän toi lupauksen uuden ajan alkamisesta.

Istuin siinä ilman takkia. Ensimmäisiä sanoja alkoi tulla. Samoin tuli idea siitä, että tää olento on Neiti Kevät.

Lauluja tehdessäni piirrän kuvaa: näin ja näin ja näin. Ajattelen tekstin päässäni ja se alkaa elää ja viedä tarinaa. Niin se meni nytkin, kun Neiti Kevät tuli siihen pihan keskelle tanssimaan.  

Nautittuani kahvin portailla loppuun menin sisälle ja kirjoittelin kuvia ja tunnelmia. Jatkoin illalla.

Sävelmiäkin alkoi tulla, vaikka ei kokonaan valmiina. Kitaralla tapailin ja lauloin. A-osan sävellys hahmottui ensin. Sen jälkeen B-osa tuli yhtenä ryöppynä ja niin helposti, että  aluksi askarrutti. Onkohan se kopio? Onko Beatles? Ei ole. Onkohan liian simppeli? 

Usein näitä yrittää jotenkin vaikeasti. Nyt se helposti tullut B-osan idea tekstissä ja melodiassa oli vuorottelu: Kolme kertaa ‘täällä taas’ ja siihen vastaus. Miten pienellä jutulla laulu voikaan toimia!

Mihinkään oikeaoppisuuteen en siihen aikaan kiinnittänyt huomiota. Laulamalla kokeilin niin, että alkoi tuntua suussa hyvältä.

Ensimmäinen singlemme julkaistiin 1989 ja ensimmäinen albumi 1991. Materiaalia valitessa tämä ei noussut muiden joukosta eikä tullut mukaan. Talvella 1992 äänitimme joitakin biisejä ja tuli ajatus Ep:n julkaisusta jo samana keväänä, mikä sitten toteutui.

Sävellys oli heti 80-luvun alussa kolmijakoinen, mutta ei niin selvä valssi kuin lopulta bändin kanssa. Ja sovituksestahan tuli muutenkin hyvin epärock. Cembalo, Hansun fonisoolo, euroviisusoinnutus, kun lopussa valon auetessa mollista duuriin.

Se oli liveotto, myös laulu. Arttu oli töissä Kumpulan nuorisotalolla, jossa oli melko pieni sali. Siellä vedettiin sisään. Bändiin kuuluivat silloin Juha Saaresaho, Arttu Leskinen, Riku Järvinen, minä sekä juuri liittynyt Hansu Saarinen. Mikko Joenpolvi äänitti. Levy-yhtiönä meillä oli Kauko Röyhkän ja Gabi Hakasen Herodes, josta sitten tuli EMI:n alamerkki.

Neiti Kevät alkoi heti soida radiossa ihan eri volyymilla kuin meidän aikaisemmat. Yhtenä päivänä olin Vallilassa autoliikkeessä, jossa äijät oli sätkät suussa, kädet rasvassa ja mankka hyllyllä. Tämän soidessa tajusin, että jotain on tapahtumassa.

Oltiin onnekkaita, kun oli hyviä ihmisiä ympärillä. Se oli sitä aikaa, kun kaikki tehtiin kaveripohjalta. Me vasta opeteltiin silloin kaikkea. Nyt kuulee sen hienon vireen ja sen jännityksen, mikä on aloittelevilla. Se haltioitunut tunne siitä, että tää on meidän juttu.

Keikat oli silloin lähinnä tutuille pikkukapakoissa. Kun laulun vie ensimmäisen kerran yleisön eteen, reaktio kertoo, ymmärtävätkö. Hiffaavatko, että tää on laulu? Nyt tuli se tunne.”

 

Joutsenlaulu
Säv., san. ja sov. Jussi Hakulinen
Ensilevytys: Yö (1984)

Tekijän tärkein biisi syntyi, kun pakko oli kovin. Jussi Hakulisen mukaan tarvittiin myös Mika Sundqvistin kannustus.

”Sävellyksen perusta syntyi 1983. Tein biisiä Euroviisuihin, mutta ei mahtunut kolmeen minuuttiin.

 Syksyllä 1984 tehtiin Yön kakkosta. Ideat tyhjeni jo ykköselle. Seitsemän biisiä oli väännettynä siinä vaiheessa, kun soitin ja hyräilin tätä melodiaa yksin Mika Sundqvistin MSL-studiolla. Mika kuuli sen toiseen huoneeseen ja tuli sanomaan: ”Jussi, meillä on vielä mahdollisuus välttää katastrofi. Tee tää ja tee pitkä!”

 Jotain tekstinpätkiä jo oli. Tiesin lähteväni bändistä ja olin ajatellut säästää tämän soolouralle.

Teksti tuli valmiiksi parissa päivässä Tampereen Hervannassa tulevan vaimoni luona. Valvoin pitkään ja tein tekstiä päässäni. Mikan ohjeen mukaisesti siitä tuli pitkä.

Idea joutsenlaulusta oli tullut äidinkielen tunnilla, varmaan lukion viimeisellä 1983–84. Kirjassa Sanan mahti oli Otto Mannisen runo Joutsenlaulua. Opettaja kertoi, että joutsen laulaa vain kerran ja juuri ennen kuolemaansa.

Vasta äsken mulle selvisi, että tää oli yleisesti tunnettu myytti jo ennen Mannisen runoa. Se tunnetaan myös niin, että joutsen laulaa kauneimmin ennen kuolemaansa.

Lamppu syttyi, kun joutsenlaulun idea yhdistyi äidin lähes kahdeksankymppiseen siskoon. Ikäero minuun selittyy sillä, että äiti sai minut 43-vuotiaana ja täti oli äitiä selvästi vanhempi. Tädin puoliso oli kuollut ja lapset maailmalla. Hän asui kerrostalossa, ja alakerrassa oli päiväkoti. Täti kuoli 1987 eikä saanut koskaan tietää yhteyttään lauluun.

Näytin tekstin A3:lle kirjoitettuna Ollille [Lindholm] treeneissä. Olli vilkaisi, totesi tekstin pituuden ja sen, ettei ole kertsiä. Sanoi, ettei hän ‘tollasta opi’. 

Soinnut hain kaksikielisellä Hagströmin kitaran kopiolla äidin luona Porissa. Vain duuria ja mollia, ei seiskasointuja. Sävellajin nostin fis-molliin. Kun sävellaji on harvinainen, kuulija tunnistaa biisin heti alkutahdeista.

Huilu, viulu ja piano. Ei kertosäettä. Tällaisia asioita, mitä muut ei silloin tehneet.  

Koska en osannut kirjoittaa sovituksesta nuotteja, piirsin sydänkäyriä ja soitin pianolla malliksi huilun ja pianon Safkalle [Eero Pekkonen] ja viulun Petri Saloselle.

 Kun Epe [Helenius] tuli kuuntelemaan studiolle, hän oli vaitonainen muiden biisien aikana. Tämän kuultuaan sanoi tuottaja Costello Hautamäelle: ”Totaalinen biisi”.

Studiolta Epe heitti autolla Hervantaan ja kehui päivää. Laittoi soimaan juuri saamansa Peltirummun[Ismo Alanko]. ”Glitteriä”, Epe sanoi.

On sanottu, että tekijän parhaat biisit syntyy, kun pakko on kaikkein kovin. Näin se juuri on. Ilman tätä biisiä Yön kakkonen olisi flopannut täysin ja bändin tarina olisi voinut olla siinä. 

Kun 2000-luvun taitteessa Yö oli hajoamisen partaalla, Epe soitti: ”Sun täytyy nyt tehdä hitti”.

Epe tiesi, että näin voi levypomo sanoa tekijälle vain yhden kerran. Nyt oli se hetki.

Rakkaus on lumivalkoinen ei kuitenkaan ole itselleni lähellekään niin tärkeä kuin Joutsenlaulu.

Tunsin, että Joutsenlaulu oli se biisi, jonka olin aina halunnut tehdä. Mutta se tuli liian aikaisin. Se on vaarallista. Sen jälkeen tiesin, etten pysty enää parempaan.

Vaikka tässä on pinnalla tädin tarina, siihen on kätketty myös äiti ja isä. Ja lopulta se kertoo itsestä. Se kertoo myös selittämättömästä tuskasta, joka saa kiinni, kun liian vaikeista asioista on vaiettu eikä niitä ole käsitelty. 

Tää biisi on auttanut mua selviämään ja hyväksymään paljon elämästä. Kirjoittamalla pääsee asioiden yläpuolelle.”

Kaj Chydenius säveltää sanoille siivet

Julkaistu

Työpäivä alkaa usein niin, että Chydenius etsii seuraavaa sävellettävää tekstiä runokirjasta. Niitä on hänen työhuoneessaan hyllyllinen. Tarkkaan ottaen Chydeniuksen yhteydessä ei pitäisi puhua työhuoneesta eikä työpäivästä?

”Tämä on elämäntapa. En kutsu tätä työksi. Minä harrastan säveltämistä”, hän sanoo.

Kun kiinnostava runo on löytynyt, säveltäjä lukee sen ensin ajatuksen kanssa ja siirtyy sitten pianolle.

”Tapailen sointuja ja alan hahmottaa, miten melodia voisi kulkea. Kun tuntuu hyvältä, kirjoitan nuoteille yhden fraasin kerrallaan tai pidemmän osan.”

Säveltämään houkuttelevat runot, jotka ovat laulullisia. Osa laulullisuutta on poljento, jonka tekstin rytmistä tunnistaa.

”Teksti sen kertoo, onko esimerkiksi valssia, humppaa tai tangoa. Sen tietää tekstin rytmistä ilman, että sitä on kirjoittaja mihinkään merkinnyt. Tai voihan sen joskus merkitäkin, kuten Anu Kaipainen oli laittanut tekstinsä nimeksi Nuoruustango.”

Säveltäjä voi lisätä omia variaatioita, mutta kaikki lähtee tekstistä.

”Esimerkiksi Tyttö ja tanssiva karhu on kolmijakoinen. Tämä poljento oli jo Marja-Leena Mikkolan kirjoittamana.”

Tavumääriä tai sanojen painoja Chydenius ei mieti.

”Ei näitä tarvitse matemaattisesti ajatella, riittää kun tekee niin, että tuntuu hyvältä. Kyllä tekstistä huomaa, jos siinä jokin mättää. Jotkut ontuu ja toiset soljuu. Esimerkiksi Pentti Saaritsa on taitava rytmin käsittelijä sen ansiosta, että hän on itse muusikko.”

”Hyvä teksti ei ole tasapaksu ja pliisu, ei suora viiva vaan kaari, jossa on vielä jokin erityinen nousukohta. Moni runoilija osaa näin kirjoittaa.”

Riimit eivät ole tekstin laulullisuuden edellytys. Esimerkiksi Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan on riimitön.

Tekstin sisällössä Chydenius kiinnittää huomiota alun kiinnostavuuteen ja kerronnan selkeyteen sekä siihen, miten tarina ja draama on rakennettu.

”On hyvä, jos aloitus vetää heti mukaan ja jos sisällössä pysyy kärryillä. Ei haittaa, jos on jokin tunnenousu ja yllätys, jokin sellainen kohta, joka hyviin runoihin on osattu rakentaa. Hyvä teksti ei ole tasapaksu ja pliisu, ei suora viiva vaan kaari, jossa on vielä jokin erityinen nousukohta. Moni runoilija osaa näin kirjoittaa”, Chydenius kehuu.

Lyhytkin teksti on mahdollinen.

Esimerkiksi Vaikka olen vain hiekka joessa on sävelletty Tyyne Saastamoisen viisiriviseen runoon. Laulun ydinviesti mahtuu yhteen virkkeeseen: Vaikka olen vain hiekka joessa, olen matkalla mereen ja kuuntelen rannat.

Saastamoinen asui Ranskassa vuodesta 1960. Chydeniuksen vuonna 2018 säveltämä runo on julkaistu 1994. Sanoja kuunnellessa voi nähdä runoilijan asuinpaikan Etelä-Ranskan joet, joista hiekka virtaa Välimereen.

”Taivaalliset sanat. Ne järkyttävät syvästi. Ei tarvita enempää. Ei tarvitse koko lapsuutta kertoa.”

Yksi tunnetuimpia Chydeniuksen laulusävellyksiä on Matti Rossin tekstiin sävelletty Jos rakastat Kristiina Halkolan levytyksenä. Musiikki elää tekstin mukana tavalla, joka on Chydeniukselle tyypillistä.

Vaihtelua on myös suositun Lounatuulen laulun sävellyksessä. Sanat kirjoitti Kaarina Helakisa, ja laulu tehtiin Helsinki Television lastennäytelmään Anselmus. Sävellys alkaa mollissa mutta vaihtuu puolen välin jälkeen duuriin. Lopussa vaihdetaan taas molliin.

”Kaikkea tällaista, jos tuntuu, että se auttaa tekstin ymmärtämistä. Minun pitää säveltää teksti juuri niin kuin minusta tuntuu ja mikä saa minussa tunnevaikutuksen aikaan. Jos sävellys on onnistunut, se voi antaa runolle siivet.”

Chydeniuksella on tapana merkitä kunkin laulun nuottiin, milloin ja missä laulu on sävelletty. Lounatuulen laulun hän sävelsi Tukholmassa vuonna 1970.

Laulusävellyksistään suurimman osan Chydenius on tehnyt julkaistuun runoon. Osa lauluista on syntynyt niin, että kirjoittaja on tiennyt tekstinsä tulevan Chydeniuksen sävellettäväksi.

Tällaisia ovat esimerkiksi monet Marja-Leena Mikkolan, Aulikki Oksasen, Matti Rossin ja Pentti Saaritsan teksteihin sävelletyt laulut. Niiden maalina on heti alkuunsa ollut esimerkiksi Ylioppilasteatteri, KOM-teatteri tai jokin tv-näytelmä tai muu vastaava produktio.

Säveltämisen lisäksi Kaj Chydenius käy yhdessä laulajan kanssa läpi yksityiskohdat kuten fraseerauksen.

Eniten hänen laulujaan on tällä vuosituhannella levyttänyt Taru Nyman.

”Olemme tehneet kaksikymmentä vuotta yhteistyötä. Tarulla on ainutlaatuinen kyky siinä, että kuulija ymmärtää heti ensi kuulemalla, mitä laulussa sanotaan”, säveltäjä ylistää.

Tekstiin eläytymisellä ja sanojen sisäistämisellä sekä oikealla fraseerauksella välttää ongelmat esimerkiksi tavujen pituuksissa.

”Aleksis Kiven runoa Laulu oravasta en ole säveltänyt laulettavaksi uunien Kultalaan.”

Musiikintekijät ry:n jäsenistä Chydenius on säveltänyt esimerkiksi Jukka Itkosen, Pauli Ylitalon, Heikki Salon ja Ilkka Kylävaaran tekstejä.

Kirjassa Muistin juuri Chydenius kertoo reaktiostaan, kun hän ensimmäisen kerran sai Jukka Itkoselta paksun kirjekuoren runoja: ”Hetkessä olin myyty: ihastuttavia tekstejä kasapäin, hauskoja, syvällisiä, ja mikä tärkeintä, sävellettäviä!”

”Pauli puolestaan on ammattimuusikko ja tekstit ovat hurmaavia. Heikin kanssa yhteistyö alkoi, kun Sari Mällinen pyysi KOM-teatteriin kolme laulutekstiä. Jukalla, Paulilla ja Heikillä, on teksteissään huumoria. Heille runo on jotain kivaa. Taivaan kiitos!”

Ilkka Kylävaara soitti Chydeniukselle tammikuussa 1995 ja kysyi, miten laulutekstejä kirjoitetaan. Säveltäjä vastasi, että kertoisi, jos tietäisi. Hän lisäsi, että kertosäe on usein hyväksi havaittu keino.

Pian Kylävaaran tekstejä alkoi tulla. Elvis ry:n juhlakonsertissa 2004 Timo Turpeinen esitti Matti Pellonpään muistoksi kirjoitetun On Eliten pöydässä paikka.

”En muista, että olisi tullut yhtään tolkullista laulua niin, että olisin ensin tehnyt sävellyksen.”

Sävellys ennen tekstiä on Chydeniukselle nurinkurinen järjestys.

”En muista, että olisi tullut yhtään tolkullista laulua niin, että olisin ensin tehnyt sävellyksen”, hän sanoo.

Joskus sävellys ja teksti voivat olla ristiriidassa. Tai ainakin siltä voi tuntua.

”Jos teksti on tragikoominen, tämä on mahdollista. Teksti voi tuntua traagiselta, mutta siinä on hienovaraisesti jokin koominen pohjavire. Silloin sävellys ei saa korostaa traagisuutta vaan se koomisuuskin pitää säilyttää”, Chydenius sanoo.

Musiikki voi myös pilata hyvän tekstin.

”Todellakin. Esimerkkejä on pilvin pimein. Mutta älä pyydä minua mainitsemaan niitä. Löytyy omastakin tuotannosta.”

Nykytahdilla laulusävellyksiä syntyy pari sataa vuodessa. Niiden kokonaismääräksi Chydenius arvioi yli viisi tuhatta. Mukana ovat myös ne, jotka ovat vasta käsinkirjoitetuilla nuoteilla eivätkä vielä lopullisena versiona tietokoneella.

Säveltäjänuraan on tiiviisti liittynyt laulajien kouluttaminen. Chydenius on esimerkiksi ollut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston Nätyllä.

Säveltämistä hän ei ole opettanut yhdelläkään kurssilla.

”Olen pyynnöstä voinut kommentoida joidenkin nuorempien sävellyksiä. Mutta en takaa mitään, onko neuvoistani hyötyä. Poikiani Kallea ja Jussia en ole lähtenyt neuvomaan.”

Love Records oli 1970-luvun lopun konkurssiin asti Chydeniuksen levytettyjen sävellysten pääasiallinen julkaisija. Sen jälkeen se on ollut Martti Heikkisen Texicalli Records. Pelkästään viimeisimmän kymmenen vuoden aikana levyjä on ilmestynyt toistakymmentä, ja usein yhdellä julkaisulla on yli kaksikymmentä laulua.

”Martsalle olen tosi kiitollinen, että olen saanut näitä lauluja levyille. Usein hän tulee konsertteihinkin mukanaan laatikollinen levyjä. Äsken Texicallin pikkujouluissa näin, mitä kaikkea hän on viime aikoina julkaissut. En voisi enempää ihailla.”

Pianoa monella Chydeniuksen sävellysten levyllä soittaa Eero Ojanen, joka on myös sovittanut osan lauluista.

Chydenius tekee luottolaulajiensa kanssa edelleen useita kymmeniä keikkoja vuodessa. Konserttien jälkeen on usein käynyt niin, että kuulija on tullut sanomaan musiikin aukaisseen hänelle runon, jonka hän on ennestäänkin tuntenut.

”Tällaisesta palautteesta tulen aina iloiseksi. Sävellys on onnistunut, kun runoilija saa tekstilleen oikeutta.”

“Ei uhka eikä mikään!”

Kansansävelmässä Kalliolle kukkulalle on piirilaulun poljento. Se voi tuntua jopa monotoniselta.

Kaj Chydenius sävelsi tekstin uudestaan 1970-luvun alussa Teatterikoulun opiskelijoille kuorolaulun harjoitustehtäväksi. Hän löysi tekstistä keinuvamman poljennon. Samalla sävellaji vaihtui mollista duuriin.

Chydenius kertoo sävellyksen synnystä Otto Donnerin haastattelemana Populaarimusiikin museon Pomus.netin videotallenteella (24.10.2008) näin:

”Se kansansävelmä on toiminut hyvin piirilaulussa. Mutta minulle oli jäänyt siitä piirilaulusta se käsitys, että se on hiukan yhdentekevää niille pojille, että tuleeko tyttö vai ei. Että jollen sua saa, niin lähden täältä ainakin metrin päähän. Se ei ollut uhka eikä mikään.”

Piirilaulussa kansansävelmä toimii hyvin, mutta nyt laululla oli toinen funktio.

”Halusin, että pojat sanovat kerralla, että se on menoa, jos sä et tuu.”