EN | SVE
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Maija Kauhanen sai Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon

Tekijä: Sanna Korkee

Maija Kauhanen sai Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon

Julkaistu
Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2023 musiikkipalkinnon on saanut suomalainen kansanmuusikko, laulaja-lauluntekijä ja kanteleartisti Maija Kauhanen. Kauhanen on voimakas ja monipuolisen taitava muusikko, joka on luonut komean kansainvälisen uran.

Maija Kauhanen vastaanotti palkinnon Pohjoismaiden neuvoston palkintojenjakotilaisuudessa, joka pidettiin Norjan kansallisoopperassa ja baletissa Oslossa tiistai-iltana. Palkinnon jakoi saamelainen muusikko Kajsa Balto. Voittaja saa Nordlys-palkintopatsaan ja 300 000 Tanskan kruunua (noin 40 000 euroa).

Monipuolisen taitava yhden naisen orkesteri

Palkintolautakunta perustelee valintaansa muun muassa näin: ”Kansanmuusikko, laulaja-lauluntekijä ja kanteleartisti Maija Kauhanen on räjähtävän voimakas ja monipuolisen taitava yhden naisen orkesteri, joka on lyhyessä ajassa luonut komean kansainvälisen uran.”

”Omaperäisimmillään Maija Kauhanen on multi-instrumentalistina live-esiintymisissään yhden naisen orkesterina. Lavalla voi kuulla samaan aikaan villeintä kanteletta, äänekkäintä lauluilmaisua ja kymmenien lyömäsoitinten arsenaalia symbaaleista kelloihin, kulhoihin ja erilaisiin astioihin. Maija Kauhanen hallitsee kaikkea yhtä aikaa ja koko ajan mitä taitavimmin improvisoiden ja kokonaisuutta varioiden. Tuloksena syntyy eri aikakausien, tekniikoiden ja tyylien fuusiona kokeilevien äänimaailmojen raju ja kaikkialla yleisönsä haltioittava spektaakkeli.”

Lautakunta kirjoittaa myös näin: ”Tärkeässä osassa Maija Kauhasen vahvojen tulkintojen taustalla ovat laulujen tarinat ja sanat, joissa usein teemana ovat eri-ikäisten naisten kohtalot. Myös vanhat kansanlaulut tuodaan taitavasti nykymaailmaan. Usein feministiset tekstit kertovat ihmissuhteiden haasteista, kotiväkivallasta ja peloista, mutta mukaan mahtuu myös iloa, lohtua ja toivoa.”

Maija Kauhanen Musiikintekijä-lehdessä: Tee se itse!

Musiikintekijä-lehden haastattelussa (v. 2021) palkittu taiteilija kertoo, että vahva Tee se itse -meininki on ollut läsnä uran alusta asti. Kauhanen ei ole jäänyt odottelemaan, että hänet löydetään tai että häntä pyydetään mukaan juttuihin. Jos kanteleensoittajana tekisi niin, saisi odotella ikuisesti. Oli tartuttava toimeen ja järjestettävä itselleen töitä jo opiskeluaikana.

Lue haastattelu täältä

Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto

Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1965, ja sillä palkitaan korkeatasoista luovaa ja esittävää säveltaidetta. Palkinto myönnetään joka toinen vuosi jonkun elossa olevan säveltäjän teokselle ja joka toinen vuosi – kuten tänä vuonna – esiintyjälle tai esiintyjäryhmälle. Tämän vuoden palkinnon ehdokkaana oli 13 artistia, yhtyettä ja orkesteria.

Lähde: Norden.org

Tekoälyn vastuullisen käytön periaatteet: inhimillisen luovuuden ja taiteen asema turvattava

Julkaistu

Musiikintekijät on allekirjoittanut Tekoälyn vastuullisen käytön periaatteet yhdessä Teoston ja sen muiden jäsenjärjestöjen kanssa. Periaatteilla halutaan nostaa päättäjien tietoisuuteen niitä vaikutuksia, joita tekoälyn leviäminen tuo luovan alan ammattilaisille kaikkialla maailmassa.

Periaatteet koottiin Yhdysvalloissa. Niitä edistävä Human Artistry Campaign on globaali liike, joka lanseerattiin musiikkialan kansainvälisessä SXSW-tapahtumassa maaliskuussa 2023. Tällä hetkellä periaatteisiin liittyvän vetoomuksen ovat allekirjoittaneet sadat organisaatiot yli 30 maasta. Suomessa allekirjoittajia ovat Teosto ja sen jäsenjärjestöt Suomen Säveltäjät, Suomen Musiikintekijät ja Suomen Musiikkikustantajat sekä  Musiikkituottajat IFPI.

Tekoälyn vastuullisen käytön periaatteet kannustavat kehittämään vastuullista tekoälyä, joka tukee ja tehostaa luovaa prosessi. Samalla suojellaan inhimillisen luovuuden ja taiteen asemaa maailmassa. Periaatteet korostavat tekoälyn käytön parhaita käytäntöjä ja painottavat erityisesti taiteilijoiden työn kunnioittamista, läpinäkyvyyttä sekä tekijänoikeuslainsäädännön noudattamista.

Periaatteiden taakse kootun Human Artistry Campaignin mukaan tekoäly moninaisine mahdollisuuksineen muuttaa maailmaa enemmän kuin olemme osanneet kuvitella. Kampanja korostaa, että kun uutta teknologiaa kehitetään, on kunnioitettava olemassa olevaa taidetta sekä sen tekijöiden ja esittäjien oikeuksia. On myös tiedostettava, että tekoäly ei korvaa eikä syrjäytä ihmisen tekemää taidetta.

Voit allekirjoittaa Tekoälyn vastuullisen käytön periaatteet Human Artistry Campaignin sivulla.

Tekoälyn vastuullisen käytön periaatteet
ihmisten luovuuden ja saavutusten tueksi

1. Tekoäly tukee ihmisten luovuutta ja itseilmaisua

Ihmiset ovat käyttäneet teknologiaa jo sukupolvien ajan luovan itseilmaisun tukena esimerkiksi musiikissa (mm. syntetisaattorit, rumpukoneet ja digitaaliset työasemat). Myös tekoäly toimii luovien prosessien apuvälineenä. Se antaa yhä laajemmalle ihmisjoukolle mahdollisuuksia toteuttaa taiteellisia visioita. Tekoälyn avulla voidaan myös mm. vahvistaa fanisuhteita, parantaa musiikkipalvelujen suosituksia ja tunnistaa sisältöjä paremmin. Tällaiset edistysaskeleet ovat tervetulleita.

2. Ihmisten tekemän taiteen arvo ja rooli säilyvät

Taide vaikuttaa identiteettiimme, arvoihimme ja maailmankuvaamme. Kulttuurimme peruselementit ovat inhimillisyydessään ainutkertaisia. Vain ihmiset pystyvät välittämään ihmisyyden loputtomia yksityiskohtia, sävyjä ja monimutkaisuuksia taiteen keinoin, olipa kyse musiikista, esittävästä taiteesta, kirjallisuudesta, audiovisuaalisista teoksista tai muista luovuuden muodoista. Tekoäly ei korvaa tai syrjäytä ihmisten tekemää taidetta.

3. Tekoälyn kehittäjien on noudatettava tekijänoikeuslakia

Tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttö tekoälyn kouluttamisessa edellyttää kaikkien oikeudenhaltijoiden lupaa. Ammattiesiintyjien äänen ja ulkonäön käyttö on niin ikään luvanvaraista. Käytöstä on myös maksettava oikeudenmukainen korvaus.

4. Päättäjien ei tule antaa tekoälyn kehittäjille erivapauksia, jotka heikentävät oikeudenomistajien asemaa

Tekoälyn suhteen ei tule tehdä poikkeuksia tai myöntää erivapauksia tekijänoikeuksista tai muista immateriaalioikeuksista. Tekoälyn kehittäjien on noudatettava oikeudenmukaisen kilpailun ja korvauksen periaatteita.

Laillisten kiertoteiden tai porsaanreikien säätäminen tekoälyä varten vahingoittaisi luovia aloja ja tekijöiden brändejä sekä heikentäisi halukkuutta investoida uusien teosten luomiseen.

5. Tekijänoikeuden tulee suojata vain ihmisen luomia teoksia

Tekijänoikeussuojan tarkoituksena on kannustaa ja palkita inhimillistä luovuutta, ei koneiden luomaa ja tuottamaa sisältöä. Luovat ihmiset ovat luovien alojen perusta riippumatta siitä, käyttävätkö he perinteisiä työkaluja vai ilmaisevatko he luovuuttaan tietokoneiden avulla. Meidän tulee varmistaa, että he saavat korvaukset teostensa käytöstä.

6. Tekoälysovellusten on oltava luotettavia ja läpinäkyviä

Kaikki tekoälysovellusten kehittämisessä ja kouluttamisessa käytetyt teokset ja esitykset on dokumentoitava ja raportoitava tarkasti. Läpinäkyvyys sekä teosten ja esitysten alkuperän selkeä tunnistaminen ovat tekoälyn luotettavuuden perusedellytyksiä. Läpinäkyvyydellä suojataan myös tekijöiden ja esiintyvien taiteilijoiden oikeuksia.

7. Luovat alat on otettava mukaan päätöksentekoon

Luovat alat toimivat teknologiakehityksen eturintamassa. Niiden intressit on otettava huomioon, kun valmistellaan tekoälyä koskevaa lainsäädäntöä tai muita siihen liittyviä linjanvetoja, jotka vaikuttavat luovien alojen käytäntöihin, ansaintaan ja kehitykseen.

 

 

 

Musiikintekijöiden rahasto jakoi 65 stipendiä, hakijoita yli tuhat

Julkaistu

Musiikintekijöiden rahastoon saapui vuoden 2023 toisessa haussa 1018 stipendihakemusta. Eniten haettiin Työskentelystipendejä (521 hakemusta) ja toiseksi eniten Hankintastipendejä (363 hakemusta).

Stipendin sai 65 musiikintekijää.

”Tällä kierroksella hakemusten kokonaismäärä laski hieman, mutta uskaltaisin sanoa, että hakemusten määrä on tullut tälle tasolle jäädäkseen”, sanoo rahaston apurahatoimikunnan varapuheenjohtaja Sampo Haapaniemi.

Hänen mukaansa tarve monenlaiselle tuelle on ilmeinen, ja musiikintekijät ovat vuosien varrella hienosti löytäneet rahaston.

”Toisaalta jaettava tukisumma ei ole merkittävästi kasvanut, joten hyvistä hakemuksista huolimatta monet jäivät ilman stipendiä”, Haapaniemi sanoo.

Musiikintekijöiden rahasto myöntää stipendejä kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Syksyn hakukierroksella jaettiin stipendeinä yhteensä 131 330 euroa.

Eniten myönnettiin Työskentelystipendejä. Uutena stipendiluokkana keväällä 2023 aloitettu Uralle-stipendi kiinnosti, ja stipendejä myönnettiin kaksi. Tällä kertaa myönnettiin pienen tauon jälkeen myös yksi 12 000 euron Erityisstipendi.

Syksyllä 2023 myönnetyt stipendiluokittain

Työskentelystipendit
Myönnettiin 28 kpl
Yhteensä 52 800 euroa
Summat 1000–3000 euroa

Hankintastipendit
Myönnettiin 19 kpl
Yhteensä 34 230 euroa
Summat 930–3000 euroa

Reissustipendit
Myönnettiin 15 kpl
Yhteensä 22 300 euroa
Summat 900–2500 euroa

Uralle-stipendit
Myönnettiin 2 kpl
Summat 5000 euroa

Erityisstipendi
Myönnettiin 1 kpl
Summa 12 000 euroa

Stipendien saajat: klaavi.fi

Musiikintekijöiden rahaston seuraaava stipendihaku on 1.–29.2.2024

  • Työskentelystipendi työskentelemiseen musiikintekijänä, eli säveltämiseen, sanoittamiseen ja sovittamiseen
  • Reissustipendi säveltämisestä, sanoittamisesta tai sovittamisesta aiheutuvien matkojen kustannuksiin
  • Hankintastipendi esimerkiksi luovaa työtä tukeviin laitehankintoihin ja esimerkiksi studion vuokraan parempien demoäänitteiden aikaansaamiseksi
  • Erityisstipendi voidaan myöntää hakemukselle, jossa erityisen suuren tuen tarve on hyvin perusteltu ja hakijan tulee olla myös vakiinnuttanut asemansa musiikintekijänä.
  • Uralle-stipendi myönnetään alle 30-vuotiaalle tekijälle, joka on vakavasti rakentamassa uraa musiikintekijänä. Stipendi on 5000 euroa ja sen voi saada kerran.

Stipendit on tarkoitettu nimenomaan musiikintekemiseen, eikä esimerkiksi esiintymiseen liittyviin tarpeisiin. Hakijan ei tarvitse olla Suomen Musiikintekijöiden jäsen. Musiikintekijöiden rahastosta stipendin saanut ei voi saada seuraavan kahden hakukierroksen aikana stipendiä.

Hakuohjeet ja hakemukset klaavi.fi

Musiikintekijöiden rahasto edistää ja tukee suomalaisten musiikintekijöiden toimintaa ja työtä jakamalla stipendejä. Rahastoa hallinnoi musiikintekijöiden etujärjestö Suomen Musiikintekijät ry.

Rahastoon siirrettävät varat ovat peräisin Kopiosto ry:n Suomen Musiikintekijät ry:lle vuosittain tilittämistä kevyen musiikin teosten valokopiointikorvauksista.

Hiphop-legenda Keith Shocklee vierailee Helsingissä

Julkaistu

Tule kuulemaan tekijän näkemyksiä musabisneksestä ja -tuotannosta sekä hiphopin 50-vuotisesta historiasta.

Aika: ti 24.10. klo 9–12
Paikka: Pop & Jazz Konservatorion ja Metropolian Soiva-talo, Muotoilijankatu 1B, Hki, Klubi-tila 1. kerros

Ilmoittaudu täällä.

  • Tapahtuman järjestävät Musiikintekijät, Metropolia ja Pop & Jazz Konservatorio.
  • Musiikintekijöiden jäsenille varattu 40 paikkaa.
  • Myös etäosallistuminen (Zoom) on mahdollista.

Keith Shocklee

Vuonna 1962 New Yorkin Rooseveltissa syntynyt Shocklee on ollut hiphopin ytimessä sen alkuräjähdyksestä asti. Hän aloitti nuorena tiskijukkana varhaisissa puistojameissa nimellä Wizard K-Jee. Shocklee perusti tarunhohtoisen The Bomb Squad-tuottajaryhmän yhdessä veljensä Hank Shockleen kanssa vuonna 1986. The Bomb Squad on sämplätyn musiikin edelläkävijä.

Rolling Stone-lehti nimesi Shockleen ”yhdeksi hiphopin merkittävimmistä tuottajista” roolistaan Public Enemy -yhtyeen albumeilla ”It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back” (1988) ja “Fear Of A Black Planet” (1990). Levytykset ovat yhteiskunnallisen räpin merkkipaaluja. Huhtikuussa 2013 Shocklee nimitettiin Rock & Roll Hall of Fameen.

Public Enemyn lisäksi Shocklee on tuottanut monipuolisesti artisteja, kuten LL Cool J, Ice Cube, Janet Jackson, 3rd Bass, Paula Abdul ja Sinead O’ Connor.

Shockleella on laaja näkemys hiphop-musiikin estetiikan ja tuotantotapojen lisäksi musiikkibisneksen kehityksestä ja muutoksesta viime vuosikymmeninä. Lisäksi hän on suora linkki hiphop-musiikin “lähteelle”, eli tapaan, jolla dj:t miksasivat musiikkia hiphop-kulttuurin alkuräjähdyksen aikaan New Yorkissa.

Ilmiömäinen deejii tuntee muun muassa “breakbeatit”, eli varhaisen hiphop-musiikin rakennusaineen, mutta hänen osaamisensa ei rajoitu pelkkään hiphop-musiikkiin. Shockleen eklektiset dj-setit hitsaavat yhteen mm. discon, housen, soulin, r’nb:n ja elektronisen musiikin sävyjä.

Esittelyteksti: Karri Paleface Miettinen

Levotonta meininkiä

Julkaistu

Cha cha cha
Säv. Johannes Naukkarinen ja Aleksi Nurmi
San. Johannes Naukkarinen, Aleksi Nurmi ja Jere Pöyhönen

Eurovision laulukilpailussa 2023 toiseksi sijoittunut ja eniten yleisöääniä kerännyt Cha cha cha oli kappaleen tehneen kolmikon ensimmäinen yhteinen biisi. Se lähti hyvään lentoon heti ensimmäisessä sessiossa, mutta sen jälkeen sitä hiottiin pitkään ja muokattiin moneen kertaan.

Yhteistyö alkoi, kun jyväskyläläinen Johannes Naukkarinen eli Kiro lähetti Instagramissa viestin Jere Pöyhöselle eli Käärijälle.

Johannes Naukkarinen kertoo:

“Laitoin viestiin jotenkin, että teillä on niin levoton meininki, että tulisimme varmaan hyvin toimeen. Siitä lähdettiin jutteleen.

Sitten Jere, Allu [Aleksi Nurmi] ja Jaakko [Jokela] eli koko poppoo tuli Jyväskylään. Juteltiin ja tutustuttiin eikä vielä tehty biisejä.

Ensimmäinen biisisessio Jeren ja Allun kanssa oli mun studiolla Jyväskylässä alkuvuodesta 2022. Kokeiltiin eri juttuja, sekoiltiin kimpassa ja etsittiin saundeja. Oltiin puhuttu, että olisi kiva yhdistää synajuttuja ja kitaraa industrial metal -hengessä, konemusaa ja rokimpaa hommaa.

Kun heiteltiin idiksiä läjään, soitin sen verseissä toistuvan synariffin, joka ei siis ole mikään valmis luuppi tai sämple vaan itse tehty. Se meni aika äkkiä biisin kärkielementiksi ja myös hokema cha, cha-cha-cha, cha-cha-chaa laitettiin samaan rytmiin. Nämä perusjutut tuli heti ensimmäisessä sessiossa.

Sitten meillä oli täällä kolmistaan useampi sessio lisää, ja tiettyjä juttuja Allu ja Jere viilasivat heidän päässä kahdestaankin, ja taas täällä muokattiin yhdessä niin tekstiä, saundia kuin muutakin.

Tekstin ideana oli aluksi, että Käärijä on Mr Cha cha. Kyseistä tanssia ei siinä ajateltu, se oli vaan läppä. Loppukeväästä Jere ja Allu olivat käsittääkseni katsomassa jääkiekon MM-kisojen Suomen peliä baarissa ja kirjoittivat verset vielä uuteen malliin.

Biisin rakenteen hahmotan niin, että siinä on räppikertsi ja laulukertsi. Eli jälkipuolella on laulukertsi ja tavallaan C-osakin, tai tarviiko näitä edes määritellä, rakennehan ei ole ihan traditionaalinen.

Ensimmäisillä kerroilla tehtiin vain musaa Käärijälle eikä ollut mitään ajatusta UMK:sta. Oli hyvä, ettei alussa tähdätty siihen, sillä harvoin mikään laskelmoidusti toimii siihen, mihin sitä mahdollisesti ajattelee. Kun lähtee vapaasti tekemään, ei synny ulkopuolisia paineita ja rajoituksia.

Niin se lähti tulemaan rennosti ja omalla painollaan ja oli jo tarpeeksi levoton juttu siinä vaiheessa, kun otettiin päämääräksi UMK. Tämän päätöksen jälkeen käytettiin paljon aikaa viimeistelyyn ja etenkin saundillisesti hinkattiin viimeisen päälle niin, että aina uudestaan käytiin se läpi. Silti se tekeminen oli loppuun asti hauskaa ja olimme intoa täynnä.

Musana siinä on mun ja Allun ohjelmointijutut ja suuri osa kitaroista mun soittamia. Jukka Sorsa, joka oli Allun ja Jeren päässä sovittamassa, soitti vikan kertsin kitararaidan. Köörit laulettiin kolmistaan Jeren ja Allun kanssa. Kalle Keskikuru miksasi ja Svante Forsberg masteroi.

Kaikki äänitykset tehtiin meidän omilla studioilla, joten se oli kokonaan omaa tuotantoa ja itse rahoitettua, eihän nykyään muutenkaan tuotannoista kukaan maksa ennen kuin tiedetään, että biisi julkaistaan.

Keväällä 2023 tehtiin kustannussopimus HMC:n kanssa ihan vapaaehtoisesti. Haluttiin, että joku katsoo oikeuksien perään, sillä siinä vaiheessa jo tiedettiin, että tästä tulee iso biisi. Kun kenelläkään ei ole omaa kustantajaa, niin tehtiin biisikohtainen diili.

Jo ennen UMK:ta ja julkaisua kaikilla oli kutina, että tästä voi tulla aika isojakin reaktioita. Oli sellainen mukavan jännä odottava tunnelma.”

 

Kahden ammatin loukussa, onneksi

Julkaistu

Eräänä lauantai-iltana vuonna 1969 naapurimme tiedusteli, onko meillä sauna lämmin. Toivotimme heidät tervetulleiksi. Mukana oli myös yllätysvieras, joka oli liftannut heidän kyydissään keikalle Kestilään. Hänen nimensä oli Tapio Rautavaara. Kiitokseksi saunasta ja iltapalasta hän lauloi Anttilan keväthuumauksen. Siitä tuli minun ”elämäni biisi”. Soitin vieraalle pikkupojan tomeruudella pianokappaleen, ja sain siitä kannustavaa palautetta. Se oli tärkeä hetki tulevalle lauluntekijyydelleni.

”Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla”, laulaa Rautavaara sanoittamassaan kansanlaulussa. Lause on totta monelle Musiikintekijöiden jäsenelle, iästä ja genrestä riippumatta.

Tekijöiden tulovirrat muodostuvat hyvin useasta eri lähteestä.

Itselläni tulolähteitä on kaksi: luokanopettajan työ ja säveltäminen. Näin olen pystynyt puolittamaan työviikkoa ja keskittymään molempiin töihin kunnolla. On ollut rikkautta tehdä töitä myös muiden kanssa, eikä koko ajan yksin omassa sävellyskammiossa.

Todella iso hatunnosto heille, jotka elättävät itsensä pelkällä säveltämisellä ja sanoittamisella. Teoston vuosikatsauksen tulokertymät osoittavat, että aika pieni määrä ihmisiä Suomessa selviää yksinomaan teostokorvausten turvin.

”On ollut rikkautta tehdä töitä myös muiden kanssa, eikä koko ajan yksin omassa sävellyskammiossa.”

Tänä päivänä yhä useammat artistit tekevät itse laulunsa. Lisäksi co-write-työskentely on noussut vahvasti esiin, ja erilaiset laulunkirjoittajatiimit ovat levy-yhtiöiden ja kustantajien lähipiirissä. Niiden ulkopuolelta etsitään biisejä vähemmän kuin ennen, ja demojen pitää olla yhä hiotumpia ja laadukkaampia.

Musiikkiala on suhteellisen vaativa ja välillä villin lännen työkenttä. Jonakin päivänä olet suosittu ja tykätty, mutta seuraavana voit olla jo unohdettu. Yhdessä vaiheessa minulla oli tilanne, jossa harkitsin vakavasti heittäytymistä kokopäiväiseksi säveltäjäksi. Onneksi näin ei käynyt. Olen pikkuhiljaa jäämässä pois opettajan työstä ja tyytyväinen siitä, että eläkettäkin on kertynyt jonkin verran.

Ajat ja musiikkityylit muuttuvat, niin kuin pitääkin. Muutoksissa mukana pysyminen vaatii ammattitaitoa. Peiliin on pitänyt katsoa useamman kerran, mutta vielä jatketaan ja yritetään uudistuakin.

Otaksun, että aika monella lauluntekijällä on hyvät sekä huonot vaiheensa ja itseluottamus on välillä koetuksella. Lahjakkuus, kärsivällisyys ja realiteettien hyväksyminen helpottavat alalla pysymistä. Myös tavoitteita ja unelmia pitää olla.

Laulujen tekeminen iso sisällön antaja ja yhdenlainen elämäntapa. Jokin ihmevoima ajaa aina uudestaan laulujen teon ääreen. Siinä työskennellessä pystyy jopa pakenemaan jonnekin omaan maailmaansa ja unohtamaan kaiken muun.

Jussi Rasinkangas
Kirjoittaja on säveltäjä, jonka iskelmiä, lastenlauluja ja joululauluja jonka on levytetty sadoittain.

…

Anttilan keväthuumaus: Pallen käännös teoksesta Sjösalavals, säv. & san. Taube Evert

Uskommeko ihmisen arvottamiseen vai arvostamiseen?

Julkaistu

Syksy on jo pitkällä, jos kalenteriin on uskominen. Sitä en oikein ole vielä arjessani huomannut. Luonnonvedet täällä eteläisessä kolkassa tuntuivat uintilämpöisiltä vielä syyskuussakin. Kesävaatteissa ja -kengissä tarkeni pitkälle pimeään iltaan. Tavallaan on ihanaa, juu. Ja samalla kuitenkin suuri huoli painaa hartioilla: minkälaisen sään, luonnon ja yhteiskunnan me jätämme jälkeemme, muillekin kuin Keith Richardsille…

Ajankulua on sumentanut myös uuden hallituksen toimet tai toimettomuus. Sen alkutaaperruksesta on enimmäkseen jäänyt mieleen vain rasismikohu ja rasismin määrittelyyn liittyvä jaappaus: onko tämä nyt ”klassista” rasismia vai ei?

Olipa kirjoitus tai möläytys vuosien takaa tai eiliseltä, ei sen merkitys katoa, jos menneitä törkyjä ei tekijän mielestä saisi nostaa keskusteluun, tai niitä ei tarvitse katua tai pyytää anteeksi. Tehtyä kun ei tekemättömäksi saa. Oli ilkeily klassista tai ei, tarkoitus on loukata ja alentaa. Sopiiko sellainen käytös aikuiselle, vastuulliselle yhteisten asioiden edistäjälle?

Outoa joutua kysymään tuollaista 2020-luvulla! Outoa tajuta, että tämä on trendi ympäri maailmaa: palataan vanhoihin poteroihin puolustamaan jotakin, jota ei ehkä pitkään aikaan ole ollut olemassa.

Ja nuorempi sukupolviparka (toivottavasti) ihmettelee tätä halua kääntää historian laivaa taaksepäin.

Kulttuurikuplassa on jo muutaman vuoden ajan tehty töitä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden eteen. Tunnustettava on, että mitään pulmusia ei olla musiikkialalla oltu. Sen paljasti mm. keväällä 2022 tehty kysely: kolme neljästä alalla työskentelevästä on kokenut epäasiallista käytöstä! Ja viime kevään kyselytutkimus musiikkialan tasa-arvosta ei ollut mairitteleva sekään: 70% naisista ja 77% muunsukupuolisista koki alan epätasa-arvoisena, kun taas miehistä vain 32%.

Mutta noita faktoja ei ole kukaan kyseenalaistanut, vaan alettiin miettiä, mitä voisimme tehdä asioiden muuttamiseksi. Eikä pelkästään miettiä, vaan toimia.

Me Suomen Musiikintekijät olemme sitoutuneet siihen muutokseen. Viime vuonna todistimme, että jotakin on jo tapahtunut: ensimmäistä kertaa enemmistö jäseniksi liittyneistä oli naisia.

Kyllä laivat kääntyvät kun niitä yhdessä käännetään!

Jo vuoden verran jokainen tapahtumiimme osallistuja on sitoutunut noudattamaan Turvallisemman tilan periaatteita jo ilmoittautuessaan. Enkä ole kuullut, että kenelläkään olisi ollut vaikeuksia sitoutua kohtelemaan muita niin kuin itseään haluaisi kohdeltavan.

Oli hienoa, että viime vuonna kulttuuriministeri ja tasa-arvoministeri kutsuivat kulttuurialat pyöreän pöydän ääreen vaihtamaan ideoita ja hyviä käytäntöjä, jotta yhteistyöllä saadaan häirintä ja epäasiallinen käytös kuriin. Tasa-arvoministeriä ei uudessa hallituksessa näytä olevan, vaikka juuri häntä tarvittaisiin näinä kummallisina aikoina. Ja hyvää, avointa keskustelua.

Nyt hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon tavoitteenaan ”edistää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa”. Pääministeri Orpon mielestä ”Rasismin ehkäiseminen ja torjunta vaativat tekoja koko yhteiskunnalta. Tekoja pitää tehdä niin politiikassa, kasvatuksessa, harrastuksissa kuin työpaikoilla”.

Hallituksen omat teot jäävät nähtäväksi, eikä pelkkä tiedonanto riitä hälventämään epävarmuutta siitä, onko koko hallitus täydestä sydämestään mukana vai onko kaikki vain sanahelinää.

Tosiasioiden tunnustaminen ja historian muistaminen – olisiko niissä eväät parempaan tulevaisuuteen? Demokratian säilyminen vaatii tekoja, edelleen. Niin myös tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys. Aina vain!

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja
Laulaja, sanoittaja, näyttelijä

Big band -perinnettä uudistamassa

Julkaistu

Rasmus Soini valmistelee yhtyeensä ensi vuonna julkaistavaa albumia kotonaan Helsingin Herttoniemessä. Hän on saanut valmiiksi sävellykset, ja työstää nyt orkesterisovituksia.

”Tämä sovittaminen on sellaista raadollisempaa takomista, jota teen vähitellen”, hän kuvailee.

”Säveltäminen sen sijaan on pitkä ja intensiivinen periodi, jolloin pyhitän aikaa uuden luomiselle. Hyvän sävellyksen tunnistaa siitä, että se alkaa jo keskeneräisenä inspiroida ja antaa selkeän kuvan siitä, mihin ollaan menossa. Iho saattaa mennä kananlihalle.”

Tuleva albumi on Sointi Jazz Orchestran kuudes. Se tulee ehkä olemaan omakustanne, kuten osa aiemmistakin. Albumin ja kappaleiden nimet eivät vielä ole näyttäytyneet tekijälleen.

”Usein sävellys herättää minussa jonkin mielikuvan ­– vaikkapa maiseman. Mutta tunnelman typistäminen sävellyksen nimeksi on monesti vähän haastavaa. Tuntuu vieraalta pyytää apua kappaleiden nimeämiseen, vaikka sitäkin olen joskus kokeillut. Kyllä omalle lapselle pitää itse keksiä nimi”, Soini hymyilee.

Hänen työskentelyään rytmittävät lenkkeily ja pyöräily itäisen Helsingin merenrannoilla. Liikkuessa sävellykset, sovitukset ja kappaleet prosessoituvat. Soini luottaa alitajuntaan. Menneenä kesänä pyöräretket suuntautuivat usein omalle viljelypalstalle keskelle metsää. Sen satoa taiteilija on päässyt noukkimaan nyt syksyllä.

”Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, että tulevalla albumilla on luontoteema. Ihmisen suhde luontoon. Luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen ­– haluan ottaa siihen kantaa”, Soini kertoo.

”Tunnen soittajat ja heidän vahvuutensa. Voin jo sävellys- ja sovitusvaiheessa miettiä, kenelle soittajista kirjoitan.”

Albumi äänitetään loppuvuoden aikana.

”Pakokauhua, jännitystä ja innostusta”, vastaa Soini kysyttäessä, mitä tunteita uusien teosten orkesterille vieminen herättää.

”Harjoituksissa sävellys herää nuoteista eloon ja kuulokuva voi poiketa siitä mitä on ajatellut. Jotkut kohdat saattavat toimia huonommin kuin ajattelin. Myös päinvastaisia yllätyksiä tapahtuu. Viimeistely tapahtuu vasta livesoiton jälkeen.”

Sointi Jazz Orchestra on toiminut kymmenen vuotta, ja yli puolet kokoonpanon muusikoista on ollut mukana alusta saakka. Tämä helpottaa säveltäjä-kapellimestarin työtä.

”Tunnen soittajat ja heidän vahvuutensa. Voin jo sävellys- ja sovitusvaiheessa miettiä, kenelle soittajista kirjoitan.”

Rasmus Soini syntyi Savonlinnassa perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat liikunnanopettajia. Hän alkoi soittaa trumpettia 11-vuotiaana ja kävi taidelukion musiikkilinjan. Siellä selkeni, että musiikista tulisi ammatti. Vaikka orkesterimusiikki kiinnosti, Soini ei vielä tarkkaan tiennyt, että juuri sen parista ammattilaisuus lopulta löytyisi. Hän opiskeli Metropoliassa musiikkipedagogiksi.

”Teoriaopettajan linjan opintoihin kuului säveltämistä, sovittamista ja orkesterin johtamista. Ne kiinnostivat – siis sen pedagogisen pätevyyden lisäksi”, Soini kertoo.

Sointi Jazz Orchestran hän kokosi alun perin omaa sävellyskonserttiaan varten. Sen piti olla kertaluonteinen juttu, mutta soittajaporukalla päätettiin toisin.

”Kun oltiin ensikonserttia varten nähty vaivaa ja treenattu, ja omaa sävellettyä materiaalikin oli, niin tuli ajatus että voitaisiin jatkaa”, Soini kertoo.

Orkesterin taustalle perustettiin yhdistys. Ydintiimi koordinoi 18-henkisen orkesterin käytännön asioita, kuten keikkamyyntiä, markkinointia ja yhteistyöprojekteja. Soinin tehtävä on lisäksi miettiä talouspuolta ja hakea avustuksia toimintaan.

”Vaikka bändi on iso ja olen ikään kuin vastuussa siitä, että jotakin tapahtuu, niin ajatus on alusta asti ollut, että ollaan pieni bändi. Teemme asioita yhdessä. Vuosien varrella homma on toki ammattimaistunut ja strukturoitunut”, Soini kertoo

Hän voi ”ehkä jo allekirjoittaa työnantajaroolinkin”: soittajille pystytään maksamaan palkkiot sekä keikoista että harjoituksista.

”Tykkään luoda erilaisia tekstuureja, jollaisia perinteisessä big band -musiikissa ei ole.”

Sointi Jazz Orchestra ei ole ihan tavanomainen big band. Soittajia on 18, mutta soittimia 36. Saksofonisektion muusikoiden käsissä soivat esimerkiksi huilut, klarinetti, bassoklarinetti ja oboe.

”Saksofonisektiossa yksi soittaja saattaa konsertin aikana soittaa viittäkin eri soitinta ja vaihdella sävellyksen aikana 2­­–3 soittimen välillä. Myös yksi trumpetisteistamme soittaa tarvittaessa huilua. Kokoonpanossa on siis erittäin monipuolinen puupuhaltimisto. Yhdessä muiden ’erikoissoittimien’ kuten käyrätorven, englannintorven ja tuuban kanssa se luo sovittajalle ainutlaatuisia mahdollisuuksia”, Soini kertoo.

Hän määrittelee yhtyeensä ”värikylläiseksi orkesteriksi, jossa soinnilla on iso merkitys”.

”Big bandissa on perinteisesti neljä sektiota: saksofonit, trumpetit, pasuunat ja komppi. Sovituksissa sektiorajat hämärtyvät. Tykkään luoda erilaisia tekstuureja, jollaisia perinteisessä big band -musiikissa ei ole.”

Big bandista tulee herkästi mielikuva swing-musiikista. Soini haluaa laajentaa perinteistä käsitystä ja sanoo, että big band voi soittaa millaista musiikkia tahansa. Hän on tehnyt Sointi Jazz Orchestralle konserttisovituksia vierailevien artistien, esimerkiksi laulaja-lauluntekijä Matti Johannes Koivun ja kansanmusiikkiduo VILDÁn (joikaaja Hilda Länsman ja harmonikansoittaja Viivi Maria Saarenkylä), teoksista.

”Teemme projekteja erityisesti sellaisten artistien kanssa, jotka eivät ole vielä esiintyneet isojen kokoonpanojen edessä. Haluamme nostaa esiin kiinnostavia musiikintekijöitä. Tykkään paljon sovitushommista ja siitä, että voin tuoda jonkun toisen tekijän sävellyksen esiin uudessa valossa, oman kokoonpanon kautta”, Soini kertoo.

SJO keskittyy vain uuteen musiikkiin, ja toteuttaa vuosittain juuri sille räätälöityjä konserttikokonaisuuksia: tilaustöitä ja kantaesityksiä. Sen solisteina on vieraillut kansainvälisiäkin taiteilijoita, kuten saksofonistit Marius Neset ja Maria Faust, trumpetisti Mathias Eick sekä kontrabasisti Anders Jormin.

Valmistuttuaan Metropoliasta musiikkipedagogiksi 2014 Rasmus Soini aloitti päätoimisena teoriaopettajana Espoon musiikkiopistossa. Omia musiikkiprojektejaan, mukaan lukien Sointi Jazz Orchestra, hän teki siinä sivussa.

”Nyt asiat ovat keikahtaneet niin päin, että olen korostanut musiikintekijyyttä ja vähentänyt opettamista. Haave siitä, että musiikintekijyydellä saisi työllistettyä itsensä, on siis toteutunut”, hän sanoo.

Soini paljastaa, että SJO:n ydintiimin tavoitteet ovat korkealla ja tähtäimessä se, että orkesterista tulee vakiintunut instituutio.

”Toiminta on kehittynyt ja on nähty reitti, mitä pitkin voitaisiin orkesterina päästä vaikka valtionosuusjärjestelmän pariin. Näkisin, että se ei ole ihan mahdotonta. Se on haave. Ja tavoite.”

 


”Tuntuu uskomattoman hyvältä, että Sointi Jazz Orchestra on pystynyt vakiinnuttamaan toimintansa ja konsertoimaan säännöllisesti kymmenen vuoden ajan.” (Kuva: Venla Helenius)


”Maria Schneiderin sävellystyyli puhuttelee minua. Hänellä on ollut pitkään oma orkesteri, joka on yksi Sointin esikuva.”


”Leipominen on hyvää vastapainoa sävellystyölle, kun siinä näkee kädenjälkensä nopeasti. Eksoottisten kasvien kasvattaminen on mielenkiintoista.”


”Improvisoin pianolla ja käyttökelpoiset sävellysideat kirjoitan ihan perinteisesti nuottivihkoon.”


”Pyrin kuuntelemaan musiikkia mahdollisimman monipuolisesti: kansanmusiikkia, jazzia, poppia, klassista. Levyhyllyn rakennusmateriaalina ovat laatikot, joissa on ollut Sointin albumeja.”

Kurkottelua tähtiin

Julkaistu

Seinäjoki

”Kasvoin musiikkiin. Mulla on kirkkomuusikkovanhemmat ja viisi vanhempaa sisarusta, jotka kuuntelivat kaikkea mahdollista. Musiikkiopistoon pyrin 9-vuotiaana soittamaan selloa, mutta koska mukaan ei mahtunut, instrumentiksi valikoitui kontrabasso. Tavallaan hyvä niin. Viulun ja sellon soittoon tuntuu liittyvän enemmän kilpailua ja hierarkiaa, basistina on tiimipelaaja.

15-vuotiaasta asti soitin Seinäjoen kaupunginorkesterissa, ja samaan aikaan, kun luin kirjoituksiin, vedin Rahmaninovia musiikkiopiston päätöskonsertissa orkesterin solistina. Pelkäsin virheitä ja jännitin esiintymistä, mutta opin periksiantamattomuutta. Halusin olla taitava. Kaveripiirissä klasari ei nauttinut arvostusta. Olisi ollut coolimpaa olla urheilemassa kuin muusikkoherkkis.”

Jeff Buckley

”Jeff Buckley alkoi kiehtoa tosi lujaa ensi kuulemalta. Hän edustaa mulle arvokkainta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Hänen laulajuudessaan eri musiikkikulttuurit yhdistyvät kiinnostavalla tavalla. Kuultuani häntä teininä ekan kerran aloin määrätietoisesti ottaa haltuun myös laulamista. Treenasin vibraton syntymistä. Vibratohan on jousisoittajankin tärkein työkalu. Samastin ääneni kontrabassoon, esimerkiksi falsetti oli mulle sama kuin kontrabasson huiluäänet.

Kun aloin opetella kitaransoittoa, halusin tietysti about ekana soittaa Buckley-juttuja. Siinä menin perse edellä puuhun. Kyseessähän oli koulutettu superkitaristi, ja itse en ollut opiskellut kitaransoittoa päivääkään. Mutta treenaamalla oppii ja syntyy aina myös uutta. Vuonna 2008 sain ensimmäisen kosketuksen ammattimaiseen musiikinjulkaisemiseen, kun Suomen Musiikin Kari Hynninen pyysi multa coveria Syvissä vesissä -kokoelmalevylle. Valitsin CMX:n Vallat ja väet -biisin ja siihen yllättäen Jeff Buckley -tyylisen lähestymistavan.”

Prosessi

”Teen musiikkia sekä suomeksi että englanniksi. Oon julkaissut neljä albumia omalla nimelläni ja kolme taidepopyhtye Sans Paraden kanssa. Musiikkini ammentaa henkilökohtaisista aiheista ja pohjalla on rankkojakin kokemuksia. Viimeisimmällä albumillani Kun meri nousi yllemme käsittelen paljon omaa eroa ja riittämättömyyden tunteita, mutta pyrin monitulkintaisuuteen, ettei homma käy liian kiusalliseksi kenellekään.

Laulunkirjoittajana olen melodialähtöinen, melodiat syntyvät automaattisesti. Niiden päälle alan hakea sanoja. Oon vuosia kerännyt puhelimeen laineja sieltä täältä. Mikä tahansa inspiroi, museot, kirjat, matkat, ympäröivä elämä. Noita laineja alan sitten sovittaa syntyneisiin melodioihin ja harmonioihin.

Joitakin tekstejä kirjoitan uudestaan monta kertaa, joskus taas jumitan sävellyksessä tai sovituksessa. Saatan käydä saman biisin kanssa monissa genreissä, rytmiikoissa ja sointukuvioissa ennen kuin olen tyytyväinen. Uudella levyllä on parikin biisiä, joiden ensimmäiset versiot tein kymmenen vuotta sitten.

Eri kielillä kirjoittaa eri tavoin, englanniksi helpommin mitä vain, äidinkieli on tunnekielenä armottomampi. Luomisprosessini on intuitiivinen, ja joskus merkitykset hahmottuvat itselle vasta jälkeenpäin. Laulut ovat ennustaneet mulle myös tulevaa.”

Välitila

”Musiikintekijänä olen vähän väliinputoaja. En tee täysin taidemusaa enkä täysin popmusaa. Sellaisen rahoittaminen on vaikeaa. Nautin kyllä siitä, että langat on omissa käsissä eikä tarvitse miettiä muiden bisnestä. Oon saanut rauhassa kehittyä. Samalla toimeentulon vaikeus turhauttaa.

Tuntuu absurdilta, että 15-vuotiaana sain hyvää palkkaa orkesterissa, ja seitsemän albumia julkaisseena indiemuusikkona en pysty elämään työlläni. Levyjä on kyllä kehuttu, mutta laajempia yleisöjä on vaikea tavoittaa. Uusimmalle levylle sain ensimmäisen isomman apurahan, jolla pystyin rahoittamaan tuotantokustannukset.

Sans Paraden kanssa meillä on biisi Hyperborea, joka on ollut Keski-Euroopassa iso hitti. Saksalainen radiokanava radioeins rankkasi sen yhdeksi tärkeimmistä biiseistä 20 vuoteen. Siellä oltiin jonkun Nick Caven rinnalla. Soitettiin loppuunmyyty keikka Potsdamissa ja jengi melkein suuttui, kun ei ollut tarpeeksi merchandisea tai edes paitoja myyntiin. Täällä koko bändistä tiesivät lähinnä Oskari Onninen ja NRGM.

Tällä hetkellä olen paitsi laulaja-lauluntekijä, myös äänittäjä, tuottaja, tiedottaja, mainostaja, yhden miehen levy-yhtiö… Keikkamyyjäkin. Että onhan siinä.”

Bändi

”Oon saanut tehdä yhteistyötä mahtavien tyyppien kanssa.  Sans Paradeen kuuluvat lisäkseni muusikko-tuottajat Jani Lehto ja Pekka Tuppurainen. Musanteko on ollut tauolla nyt usemman vuoden, sillä kaikilla on niin paljon muita töitä.

Uusimman bändini muodostavat upeat rumpali Niilo Suihko, kitaristi Samppa Niemelä, synavelhoilusta vastaava jazz-stara Nikita Rafaelov sekä basisti Viktori Pesonen eli Spirit Eagle. Hänen kanssaan myös tuotin tuoreimman albumin. Äärimmäisen kovia muusikoita kaikki, ja jokainen on osallistunut myös levyn sovitusmaailmaan. Kyseessä on siis tavallaan bändilevy vaikka se kantaakin mun nimeä.

Bändi on perhe, kaveriporukka ja samalla yritys. Siinä mielessä olen liideri, että oon vastuussa bändin kuluista. Tärkeintä on, että soittajat saisivat edes jonkinlaiset keikkaliksat. Voisinpa maksaa heille enemmänkin. Harva asia vastaa yhdessä soittamisen tunnetta kaikkine arvaamattomuuksineen. Hienointa on nähdä muissa sama tekemisen palo ja heittäytyminen, mikä itsessä kytee.”

ROOXX

”Yksi musiikillisesti iso juttu mulle on ollut Jori Sjöroosin ROOXX vuonna 2016. Jori oli Sans Paradea julkaisseen Solina Recordsin toinen omistaja, ja tiesi pyytää mua mukaan. Se oli ihan unelmaproggis. Tehtiin lyriikoita co-write-hengessä ja ensikeikka oli Flowssa noin 10 000 – 15 000 ihmiselle. Olihan se melkoista pääasiassa pieniin pubikeikkoihin tottuneelle. Lauloin kappaleen Summertime Low ja Animals-biisissä sain laulaa yhdessä Ringa Mannerin kanssa. Nuo kappaleet ovat kuunnelluimpiani Spotifyssa edelleen, lukuun ottamatta Saksassa edelleen kuunteluja keräävää Hyperboreaa. Kyllähän sellainen hype olisi vielä hienoa kokea.”

Tunne

”Teksteissäni välttelen arkisuutta. Uusimman levyni aloittava Utopos on siitä hyvä esimerkki. Ensin lauloin maidosta ja hunajasta, jotka ovat kreikkalaisia uhrilahjoja jumalille. Sitten lauloin Hermeksestä ja Afroditesta, joista päädyin Poseidoniin ja Neptunus-planeetan siniharmauteen. Suht korkealentoinen linkki yksipuoliseen rakkauteen ja tunteiden hukuttavaan massiivisuuteen! Kuvioon liittyi vielä Aarni Koudan avaruusrunous sekä Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma ja dystooppinen tulevaisuudenkuva 1900-luvun alusta. Jep.

Mulla on usein miljoona ajatusta ja mindmappia, jotka tiivistän lopulta sellaiseen muotoon, ettei kukaan tajua varmaan mitään. Mutta mä nautin! Kun on joskus laittanut energiaa korkeakulttuurin analysointiin,

haluaa kurkotella vähän tähtiä itsekin. Yritän kanavoida lauluihini kaikkea kaunista ja kiehtovaa, mitä koen. Tärkeintä on, että tunne välittyy.

Materiaalia lauluihin on tarjonnut myös oma sukuhistoriani, jota olen heijastellut tähän päivään. Mulla on satoja vuosia vanha maanviljelijäsuku, ensimmäisiä sukuja Teuvalla. Albumini Aarnivalkea on saanut nimensä sukuni legendasta. Näiltä lakeuksilta -kappaletta inspiroivat esimerkiksi kärjäoikeuden asiakirjat koskien sitä, että naapuri oli varastanut lakanalla kasteen pelloilta ja suvun aarteet aarnivalkean alta.”

Opit

”Musan ohella oon aina tehnyt muita töitä. Valmistuin filosofian maisteriksi 2010 ja vuodesta 2015 olin englannin lehtorina helsinkiläisessä alakoulussa. Tällä hetkellä olen opintovapaalla, teen oppikirjoja ja opetan 50-prosenttisesti StadinAO:ssa. Siihen päälle musahommat ja paletissa vielä vuoroviikkoisyys.

Opettamisessa parasta on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ihmisten tulevaisuuteen. Koulutus on ollut itsellenikin aina tärkeä asia. Rankkaa taas on kohdata huonompiosaisia lapsia ja nuoria, joiden perheet eivät ole saaneet riittävästi yhteiskunnallista tukea. Resurssien puute ja kasvavat sosioekonomiset erot ovat ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jokaisen voimavaroja ja yhteistä tahtoa.

Mitä mun itseni pitäisi opetella, ainakin pysähtymistä. Se on mulle vaikeaa, tarkoittaa melkein kuin kuolemista. Olen lapsesta asti kasvanut siihen, että teen täysillä vähintään kahta asiaa yhtä aikaa. Yritän harjoitella hellittämistä.”

Kohtaaminen

”Persoonana oon kahtiajakautunut. Haluan naurattaa ja hassutella ja ikään kuin kohottaa ihmisiä ylöspäin, mutta samalla mussa on voimakkaan melankolinen puoli. Etenkin se tulee musiikissani esiin.

Laulujen kirjoittaminen on mulle terapiaa. Ylipäätään niiden avulla voi puhua asioista, joista keskustelu saattaisi muuten olla vaikeaa, häpeällistäkin. Silloin kun oman tekemisen intensiteetti on itsellekin melkein liikaa, on hyvä muistaa, että parhaimmillaan lauluni voivat nytkäyttää jonkun toisen kohti uutta.

Vähän aikaa sitten esiinnyin häissä parille, joka oli tavannut keikallani. Se oli tosi ihanaa. Tuntuu uskomattomalta olla osa toisten tarinaa niin konkreettisella tavalla. Aika monin tavoin me voidaan musiikin kautta toisemme löytää.”

Motto

”Hengitä.”

Onko iPad soitin? Muuttuva musiikintekijyys on haaste koulutuskentälle

Julkaistu

Suomalainen musiikintekijäkoulutus ei vielä anna riittäviä valmiuksia kansainvälisillä markkinoilla toimimiseen, kertoo Suomen Musiikintekijöiden selvitys.

Taustaa

Music Finlandin mukaan popmusiikin teosvienti on ollut kasvussa vuodesta 2006 lähtien. Juuri tekijänoikeudet on ainoa musiikkiviennin alue, jossa nähtiin kasvua Suomessa myös pandemia-aikana. Myös tekijäjoukko on kasvanut jatkuvasti. Ennen vuotta 2006 popmusiikin teosvienti oli muutamien yksittäisten tekijöiden varassa, mutta vuonna 2022 vientibiisejä oli tekemässä 62 eri kirjoittajaa.

Kaikkiaan Music Finlandin vuosien varrella keräämässä aineistossa on 180 tekijää ‒ joukko on tuplaantunut muutamassa vuodessa. Keskeisiä markkina-alueita ovat Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka.

”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvityksessä kartoitettiin, millaisia valmiuksia Suomessa saatavilla oleva musiikintekijäkoulutus antaa kansainvälistymiseen.

Selvityksen teki erikoistutkija, FT, Riikka Hiltunen.

Koulutus voisi kannustaa kansainvälistymiseen nykyistä tarmokkaammin

Selvitys kartoitti biisiviennin parissa jo jalansijaa saaneiden suomalaistekijöiden koulutusta, urapolkuja ja ajatuksia siitä, mitä kansainvälistyminen vaatii. Kyselyyn vastanneiden tekijöiden taustat osoittautuivat varsin erilaisiksi. Vain noin puolella vastaajista oli joko valmis tai keskeneräinen tutkinto musiikkialalta.

”Tämä ala on siitä erityinen, että monilla on tietynlaista popmusiikkiin liittyvää asiantuntijuutta pelkästään runsaan musiikinkuuntelun ansiosta. On aivan mahdollista ponnistaa musiikintekijäksi ilman koulutusta, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulutus voisi tarjota helpompia ja nopeampia teitä biisiviennin pariin”, Riikka Hiltunen toteaa.

Kansainvälisellä kentällä toimimiseen tarvitaan (musiikillisten taitojen lisäksi) rohkeutta, hyvää itsetuntoa, röyhkeyttä, englannin kielen taitoa, sosiaalista kyvykkyyttä, verkostoitumistaitoja, bisnesymmärrystä ja popmusiikin historiatuntemusta.

”Siinäpä monta haastetta koulutustarjontaan”, toteaa Hiltunen.

”Selvitykseen haastatellut koulutusvastaavat korostivat musiikintekijälinjoilla annettua psykologista tukea ja kunkin opiskelijan omiin vahvuuksiin keskittymistä, mutta vaikuttaa siltä, että kansainväliselle kentälle tähtäämiseen ja englanninkielisen musiikin tekemiseen ei erityisesti edelleenkään kannusteta.”

Oppilaitosten ja musiikkialan yhteistyössä on kehitettävää

Vastaajilta kysyttiin myös uran keskeisiä tekijöitä tai käännekohtia, jotka ovat edesauttaneet toimimista kansainvälisellä kentällä. Koulutuksen rooli jäi näissä vastauksissa vähäiseksi.

”Tärkeänä nähtiin kehittyminen biisintekijänä tai tuottajana, kustannussopimuksen tekeminen ja oikeiden co-writing-kumppaneiden löytäminen. Yksi vastaajista nosti esiin, että ensimmäinen ’oikea koulu’ biisintekoon oli työharjoittelu kustantajalla. Tällaista mahdollisuutta ei monikaan oppilaitos tarjoa tai ole välttämättä edes tullut ajatelleeksi”, Hiltunen kertoo.

Tärkeänä kehityskohteena nousi esiin oppilaitosten ja musiikkitoimialan yhteistyö. Se vaikuttaa olevan Suomessa vähäistä esimerkiksi länsinaapuriimme verrattuna. Monet koulutuskentän edustajat kokevat, että toimialalla suhtaudutaan koulutukseen hieman väheksyen. Toisaalta vika voi olla myös koulutuspuolen itseriittoisuudessa – ajatellaan, ettei toimialan panosta tarvita.

Saavutettavuus ja resurssit haasteena

Tärkeänä haasteena tutkija nostaa esiin myös resurssien puutteen, joka voi välillisesti vaikuttaa jopa biisintekijäjoukon yksipuolistumiseen. Maahanmuuttajataustaisten osuus musiikintekijäkoulutuksiin hakeutuvista on edelleen pieni.

”Moniin koulutusohjelmiin on hakijoita enemmän kuin on mahdollista ottaa sisään. Kun tieto koulutuksista leviää suusta suuhun, paikat täyttyvät joka tapauksessa eivätkä oppilaitokset koe erityistä tarvetta markkinointiin. Tietyt viiteryhmät saattavat jäädä tavoittamatta.”

Resurssien puute vaikuttaa luonnollisesti myös opetuksen sisältöön.

”Monet oppilaitokset ottaisivat mielellään esimerkiksi enemmän ulkopuolisia vierailijoita tai mentoreita kuin resurssit sallivat. Myös kansainvälisen oppilaitosyhteistyön luomiseen tarvittaisiin lisäresursseja.”

Opettajien täydennyskoulutus on avainasemassa

Erilaiset saavutettavuuteen liittyvät kysymykset ovat tutkijan mukaan keskeinen haaste kaikilla koulutusasteilla, ulottuen koulujen musiikinopetukseen ja taiteen perusopetukseen, eli musiikkiopistojen, musiikkikoulujen ja kansanopistojen tarjontaan. Näiden osalta selvitys valotti katsauksenomaisesti, missä mennään niin sanotun musiikin luovan tuottamisen opetuksessa.

Musiikin luovalla tuottamisella viitataan kaikenlaiseen musiikillisten ideoiden kehittelyyn tai toteutukseen, joka voi olla vaikkapa improvisointia tai remixausta. Sekä peruskoulun että taiteen perusopetuksen nykyisissä opetussuunnitelmissa musiikin luovalla tuottamisella on merkittävä painoarvo.

Ideaalitilanteessa siis jokainen suomalaislapsi pääsee jo peruskoulussa kokeilemaan, olisiko musiikintekeminen se oma juttu. Missä määrin tavoite toteutuu, riippuu opettajasta.

”Tässä tutkimuksessa ei selvitetty musiikkipedagogien koulutusten sisältöjä, mutta on selvää, että musiikintekemisen opettamisen valmiuksien lisäämisen pitäisi olla myös niissä keskeisessä osassa. Ja tietenkin täydennyskoulutusta pitäisi olla paljon tarjolla niitä opettajia silmällä pitäen, jotka ovat saaneet koulutuksensa vuosia sitten”, tutkija sanoo.

Musiikkiala ja musiikintekijyys muuttuvat nopeasti

Sekä koulumaailmassa että ammatillisessa koulutuksessa suuri kysymys on se, miten musiikintekeminen ylipäätään ymmärretään ja miten hyvin pysytään ajan tasalla siinä tapahtuvissa muutoksissa.

”Koulutusohjelmavastaavat joutuvat pähkäilemään esimerkiksi, voisiko DAW olla pääinstrumentti, jolla konservatorioon pääsee sisään, tai tarvitaanko oppilaitokseen sisäänpääsyyn nuotinlukutaitoa. Koulujen musiikinopetukseen on tuotu iPadeja, mutta kaikki opettajat eivät näe niitä soittimina”, Hiltunen kertoo.

Hänen mukaansa musiikkikasvatuksessa ja musiikkikoulutuksessa on suurta potentiaalia vaikuttaa siihen, että kansanvälisten menestyjien määrä kasvaisi edelleen.

”Lisää panostusta saavutettavuuteen, sensorit herkkinä alan muutoksille, kansainvälisen oppilaitosyhteistyön kasvattaminen ja runsaasti lisää yhteistyötä toimialan ja koulutuskentän välillä olisivat varmasti askelia oikeaan suuntaan”, tutkija summaa.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Sanna Korkee, viestintäpäällikkö, Suomen Musiikintekijät
sanna.korkee@musiikintekijt.fi
p. 040 588 7673

 

”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvitys tehtiin jatkotyönä Music Finlandin Biisiviennin visiolle.

Selvityksen painopiste oli musiikin tekemisen ammatillisessa koulutuksessa (ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset) ja kansanopistojen ”biisintekemiseen” keskittyvissä linjoissa (vapaa sivistystyö). Lisäksi päivitettiin tilannetta musiikin luovan tuottamisen opetuksesta musiikin perusopetuksessa ja taiteen perusopetuksessa.

Selvitys rahoitettiin Teoston kansallisista varoista, jotka jäsenistön päättämin tavoin käytetään aatteellisen toiminnan ja luovan säveltaiteen edistämiseen.