Pidä huolta
Säv. ja san. Pekka Maijanen
Ensilevytys: Mistakes (1981)
Pave Maijasen ensimmäinen suomenkielinen biisi syntyi punk-hengessä neljäkymmentä vuotta sitten. Tänä päivänä se on edelleen ajaton ja universaali kiteyttäessään sen, miksi on niin tärkeää pitää huolta toisistamme ja luonnosta. Tekijä kertoo biisin syntymisen olleen järisyttävä kokemus.
”Kiihkeä 70-luku oli takana ja kolmekymppisen meno oli alkanut tasaantua; perhe, ensimmäinen lapsi, toinen tulossa. Asuttiin Helsingin Roihuvuoressa. Olin jo pohtinut suomen kieleen siirtymistä. Uusi aalto oli vyörynyt ja uudistanut suomalaista musiikkikulttuuria sekä huuhdellut englanniksi laulavat suomirokkarit merten syvyyksiin. Myös vasemmistolainen laululiike ja underground oli jo 60-luvulta eteenpäin jättänyt oman jälkensä suomalaiseen rytmimusaan ja ilmeisesti myös omaan alitajuntaani.
Laulun nimeen liittyy Lasse Norres, joka oli tuohon aikaan Finnlevyn miehiä, itsekin olin yhtiön listoilla. Kävin usein Lassen luona ja aina lähtiessäni hän tokaisi: take care. Ne sanat jäi joka kerta kaivelemaan ja ikään kuin jemmaan. Erään kerran sitten jostain syystä Lasse vaihtoi suomen kieleen ja sanoi: pidä huolta.
Ensimmäistä kertaa suomeksi kirjoittaminen oli järisyttävää. Kirjoitin kielellä, jolla myös ajattelen.
Laulu ryöpsähti, kun katsoin tv-uutisia loppuvuonna 1980. Mosambikin sisällissodasta näytettiin kuvia jalattomista ja kädettömistä ihmisistä. Järkytyin ja suutuin niin, että nappasin kitaran ja painuin makkariin. Niin syntyi ehkä puolessa tunnissa englanniksi ’Take care’. Eka rivi meni muistaakseni ’take care of yourself and those who have to suffer’. Muutaman päivän sisällä tajusin, että tää on nyt se, mikä pitää kirjoittaa suomeksi! Myös se kävi nopeasti ja mutkattomasti.
Rakenteita jos nyt analysoi, niin biisin aloittaminen sen nimellä heti A-osan alussa ei ole kovin tavallista. Mutta siinä hetkessä en miettinyt muotoseikkoja, vaan runnoin eteenpäin raivolla ja varmaan myös sen ajan suomalaisella punk-uholla.
Ensimmäistä kertaa suomeksi kirjoittaminen oli järisyttävää. Kirjoitin kielellä, jolla myös ajattelen. Omaan kieleen laskeuduttiin kuitenkin asteittain, sillä Mistakesin Pidä Huolta –lp:llä puolet biiseistä oli suomeksi ja puolet englanniksi. Levy-yhtiö oli Sonet.
Kun olimme levyraadissa esittämässä laulua, Jukka Virtanen sanoi, että ’Maijanen kirjoittaa ihan näppärästi, mutta pitääkö kaikki sanoa yhdellä kertaa?’
Levytyksessä ja biisissä oli irtipääsemisen riemua, suoraa paahtoa. Siinä oli suurena tekijänä se, että meillä oli bändi, treenikämppä ja kova hinku mennä eteenpäin. Mistakes oli juuri tullut lopulliseen kokoonpanoonsa: Muddy Manninen kitara, Risto Hankala basso ja Jan Noponen rummut. Itse lauloin, soitin kitaraa ja urkuja. Nuo urut (Vox Continental) oli uusi ja myös aika leimallinen elementti Mistakesien äänimaailmassa, ilmavaa vikinää ja sihinää.
Levytys tehtiin MTV:n studiolla äänittäjänä Harri Sutinen. Biisi oli huolellisesti treenattu ja koko paketti toimi mahtavasti ja rennossa meiningissä. Erikseen mainittakoon, että Jan Noponen uutena rumpalina osoitti heti vahvuutensa taitavana ja jäntevänä soittajana. Tekijätiedoissa kaikki ovat sovittajia, mikä kertoo bändin hyvästä ja tasa-arvoisesta hengestä.
Tänään tunnen suurta iloa, kun 40 vuotta vanha laulu edelleen elää ja hengittää.”
Silta
Säv. ja san. Katriina Honkanen
Ensilevytys: Katriina Honkanen (1993)
Katriina Honkanen ja hänen miehensä Ilkka Tenhunen saivat keväällä 1991 kutsun Pia ja Janne Louhivuoren häihin. Syntyi laulu siitä, miten raskas on keveää ja miten ohikiitävän yli voi rakentaa jotain kestävää.
”Oltiin tosi köyhiä ja ajateltiin, että laulu on sellainen häälahja, jonka ilkeää antaa. Hyvässä lykyssä se voi kestää aikaakin jopa paremmin kuin joku Villeroy & Boch.
Pia oli Finnlevyllä tiedottajana ja Janne tuottajana. Janne oli tuottanut ekan levyni yhdessä Harri Merilahden kanssa ja parhaillaan tehtiin toista. Me pariskunnat oltiin ystävystytty ja tiesin, miten tärkeää musiikki on tulevalle hääparille.
Tuolloin asetin itselleni tehtäviä luovaan tilaan pääsemiseksi. Päätin esimerkiksi, että nyt harjoittelen alkusointuja tai sisäriimejä. Tein sävellyskonsertinkin, jossa oli sävellyksiä kuvitteellisiin elokuviin.
Myös tässä oli tehtävä, joka asetti raamit. Ensin tuli ’he lauluista rakensivat sillan toisilleen’. Sanoin silloin Ilkalle, että nyt tiedän, millaisen laulun haluan tehdä.
Näin se lähti he-muodossa, ja katselin heitä ulkopuolisena tarkkailijana. Kun kertsi lähti syntymään, sain tarinaan sen rakenteen, että ensin puhutaan heistä ja sitten annetaan heille itselleen suunvuoro.
Tarinan keinoin kertomiseen liittyy kokemus siitä, että olin vuonna 1988 tehnyt äidin kuoleman jälkeen laulun Äiti. Se oli alkanut tuntua jotenkin liian suoralta. Nyt vaistosin, että kun tekee sadunomaisemman ja vie pois alkulähteestään, siitä voi tulla henkilökohtaisempi ja samalla se voi soveltua useammalle kuin vain juuri näille.
Joki oli jo lapsuus- ja nuoruusvuosista tuttu elementti mummolan kirkasvetisestä purosta aina Vuoksen vuolaaseen virtaan asti. Perheemme asui neljä vuotta Imatralla. Aurajoenkin voin mainita, kun kesäteatteri vei perheen mukana minutkin monena kesänä Turkuun.
Vaikka laulussa on kestävyyden teema, sitä tehdessäni en todellakaan arvannut, että sitä tullaan toivomaan vielä tänäänkin.
Silta syntyi olohuoneen sohvalla kitaran kanssa ja aika nopeasti. Häissä toukokuussa sen sitten esitimme yllätyslahjana Ilkan kanssa ja luovutimme demon C-kasetilla.
Levyllä se julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin. Lopullinen sovitus löysi hahmonsa, kun mulle tuli ajatus Neil Youngin Long May You Run -biisin kantrimaisesta kompista. Levytyksen sovittajiksi tulivat itseni ja Ilkan lisäksi Juuso Nordlund, Marko Salmela ja Juha Salo eli meidän silloinen bändi.
Vaikka laulussa on kestävyyden teema, sitä tehdessäni en todellakaan arvannut, että sitä tullaan toivomaan vielä tänäänkin. Myös kummankin pariskunnan liitot ovat kestäneet, meillä Ilkan kanssa 70-luvulta asti. Nyt me ja Janne teemme ensimmäistä kertaa myös musiikkia kolmistaan. Rolling Rust on julkaisemassa englanninkielisen levyn ensi syksynä.”
