Kesän ja syksyn keikat on tehty. On aika työntää esiintyvä minä taka-alalle ja ruveta houkuttelemaan luovaa minää esiin.
Tänäkin vuonna Mikko von Hertzen (s. 1972) soitti kymmeniä keikkoja Von Hertzen Brothersin laulaja-kitaristina. Vaihtelua kesään toivat Kingston Wall -tribuuttikeikat rockfestivaaleilla ja Helsingin Huvilateltassa. Nyt kalenteri on aivan tyhjä.
”Meillä ei ole mitään sovittuja aikatauluja. Pitkä tauko tästä tulee joka tapauksessa”, sanoo Mikko.
”On terve tilanne, että kalenterissa ei lue mitään. Se sopii meidän uran tähän vaiheeseen. Meistä ei kuitenkaan saa kuuminta hottia enää millään. Eikä ole mitään sellaista, että meidän olisi pakko saada jotain myytävää jonnekin mahdollisimman nopeasti. Tehdään vaan uutta musaa ihan omalla vauhdilla.”
”Me ollaan jo annettu managementille kenkää. Mulla on puhelimessa muutama muukin tyyppi, joille pitäisi soittaa.”
2010-luvun alussa Von Hertzen Brothers suuntasi ulkomaille ja rupesi noudattamaan määrätietoista viisivuotissuunnitelmaa. Se oli yhtyeen ja managementin yhdessä laatima. Sen aikana Von Hertzen Brothers saavutti monia tavoiteltuja asioita, mutta monia jäi myös saavuttamatta.
Yhtyeen tämänhetkistä tilannetta Mikko von Hertzen kuvailee jonkinlaiseksi päätepisteeksi. Se on kuin noususilta, jonka päässä ei ollutkaan mitään. Lähiaikoina Mikon, hänen isoveljensä Kien (kitara) ja pikkuveljensä Jonnen (basso) pitää keksiä, mitä yhtye seuraavaksi tekee. Ja kenen kanssa.
”Meillä on vähän samanlainen tilanne kuin ennen War Is Over -levyä (2017). Sitä ennen säädettiin kaikki yhteistyökuviot uusiksi – levy-yhtiöt, managementit, kaikki tällaiset. Suoraan sanottuna se ei vienyt asioita hirveästi eteenpäin”, kertoo Mikko.
”Me ollaan jo annettu managementille kenkää. Mulla on puhelimessa muutama muukin tyyppi, joille pitäisi soittaa. Jos on semmoinen tilanne yhteistyökumppanien kanssa, että homma ei oikein lähde, niin on aika turha jäädä siihen notkumaan. Tämä laiva on kuitenkin aika iso.”
Edellisen albumin Von Hertzen Brothers teki hollantilaiselle Mascot Recordsille. Se on yksi mahdollisuus seuraavankin julkaisijaksi, mutta keskusteluyhteyttä ei ole vielä avattu.
Ideaalitilanne olisi, jos seuraavan levyn aikataulu muovautuisi musiikin syntymisen sivutuotteena. Siinä tapauksessa bisneskuvioita ruvettaisiin säätämään vasta, kun on jotain minkä varaan laskea. Siis uutta musiikkia mahdollisille kumppaneille esitettäväksi.
”Mun mielestä on terveempi tapa, että otetaan vasta sitten yhteyttä ihmisiin. Näytetään, että meiltä on tulossa tällaista ja tällaista. Jos ne innostuu siitä musasta, kaikki on helpompaa.”
1990-luvulla Mikko von Hertzen soitti rumpuja Egotripin kahdella ensimmäisellä albumilla ja Lemonatorin kahdella ensimmäisellä albumilla. Kummassakaan hänellä ei ollut minkäänlaista lauluntekijän roolia.
”Tykkäsin olla Lemonatorissa ja Egotripissä, koska niissä oli kaksi niin helvetin hyvää melodioiden kirjoittajaa. Siinä Knipi ja Kurjen Lasse ovat superhyviä.”
”Itämaiset filosofiat ja itämainen runous puhutteli mua. Niiden kautta löysin lauluntekijän identiteettini.”
24-vuotiaana Mikko von Hertzen sai tarpeekseen rockin soittamisesta. Hän innostui äiti Amman hengellisistä opetuksista ja päätti muuttaa Intiaan. Seuraavat seitsemän vuotta Mikko asui Amritapurissa sijaitsevassa äiti Amman ashramissa ja teki vapaaehtoistyötä. Ja löysi lauluntekijyytensä.
”Mulla ei ollut mitään sanottavaa ennen kuin heräsin siihen, että mua kiinnostaa itämainen mystiikka ja Amman opetuksiin liittyvät asiat. Itämaiset filosofiat ja itämainen runous puhutteli mua. Niiden kautta löysin lauluntekijän identiteettini. Mua kiehtoo joku näkyvän maailman takana tai ulkopuolella oleva asia, joka sisältää tämän kaiken. Siitä mä haluan kirjoittaa.”
Ashramin kirjastossa oli paljon englanniksi käännettyä runoutta. Aluksi Mikko kirjoitti esikuviaan (Kahlil Gibran, Hafiz, Hermann Hesse) imitoiden. Vähitellen löytyi oma tapa asioiden esittämiseen.
”Kun lähdin Egotripistä ja Lemonatorista 90-luvun lopulla, mulla oli jotain ihan ensimmäisiä stygejä. Niiden joukossa oli tulevia VHB-biisejä, Beside You ja pari muutakin. Kie oli kirjoittanut Don Huonoille vaikka kuinka paljon biisejä, mutta Kalle (Ahola) oli aina tekstittänyt ne. Kun meillä rupesi olemaan sekä biisejä että tekstejä, me ruvettiin ajattelemaan, että tehdään tämä veljesten kesken.”
Bändin todellisena alkupisteenä Mikko von Hertzen pitää vuonna 2006 ilmestynyttä Approach-levyä. Viisi vuotta aiemmin julkaistun Experience-debyytin aikaan veljekset tekivät vain kolme keikkaa ja lähtivät taas omille teilleen.
”Olen aina halunnut löytää jotain isompaa kuin ulkomusiikilliset asiat.”
Ensimmäisen levyn kultainen idea oli veljesten välisen yhteyden säilyttäminen Mikon asuessa Intiassa. Kie soitti yhä Don Huonoissa eikä Mikolla ollut aikomustakaan muuttaa takaisin Suomeen.
”Silloin Intiasta oli vaikea lähettää meilejä tai mitään. Kerran kahdessa viikossa soitin vanhemmille, että täällä ollaan ja hyvin menee. Veljistä en kuullut oikein mitään. Sitten lähetin niille minidiscit, että mulla on tällaisia biisejä. Sitä kautta saatiin eka levy tehtyä.”
Grunge puski sisään ovista ja ikkunoista Mikko von Hertzenin ollessa 18-vuotias. Usein ajatellaan, että siinä iässä kuunnellut levyt vaikuttavat ihmisen musiikkimakuun ja musiikilliseen identiteettiin erityisen vahvasti.
”Juuri niin siinä kävi. Siinä on joku ihmeellinen klikki, jota ei vaan pysty purkamaan”, Mikko kertoo.
”Olen aina halunnut löytää jotain isompaa kuin ulkomusiikilliset asiat. Aitous on hyvin vaikea puheenaihe, mutta olisiko tämä villapaitainen grunge-sukupolvi, johon siis minäkin kuulun, jotenkin poikkeuksellisen ehdollistunut aitouteen? Että Kurt Cobain nyt ei ainakaan feikannut. Se meni samoissa tennareissa päivät ja yöt.”
Ennen grungen tuloa Mikolla oli metallikausi. Hänen mukaansa kaikki muu omaan henkilöhistoriaan kuuluva musiikki vaikuttaa Von Hertzen Brothersin ilmaisuun, mutta metallia siinä ei ole muruakaan.
”Progea, poppia, folkia, grungea, hardrockia ja muutakin raskasta voi olla, mutta ei metallia. Vaikka olen Anthraxini nuorena kuunnellut, niin sellainen ei enää tipu lainkaan. Se kuulostaa vain pahalta. Meidän musiikki on kombinaatio hyvin perinteistä melodisuutta, vaikkapa Queenin ja Pink Floydin megalomaaniseeppistä ilmaisua ja grunge-asennetta. Se on se lähestymistapa.”
”Tiedän, että meitä on vaikea myydä. Usein hevifestarit ottaa mieluummin sen oikean hevibändin ja bluesrockfestarit sen oikean rokkibändin.”
Eri maissa Von Hertzen Brothers luokitellaan eri tavoin. Usein karsinointi johtuu siitä, mikä media milläkin alueella sattuu ensiksi nostamaan artistia.
Brittiläinen Prog-lehti adoptoi Von Hertzen Brothersin hyvin varhain. Jo tämän vuosikymmenen alussa lehdessä kirjoitettiin monen sivun juttuja ”uudesta suomalaisesta progebändistä”.
Leima oli lyöty viimeistään, kun yhtye pokkasi Prog-lehden gaalassa Anthem Of The Year -palkinnon Flowers And Rust -biisillä.
”Briteissä me ollaan siitä asti oltu progebändi. Meitä buukataan progefestareille ja meidät laitetaan progelavoille. Ihmiset usein ihmettelevät, että eihän tämä mitään kunnon progea ole. Että tämähän on ihan poppia ja rockia”, Mikko von Hertzen kertoo.
”Kun me tehtiin New Day Rising-levy (2015), se oli suoraviivaisempaa rockia. Sillä saatiin pikkaisen classic rock -ovea auki. Sen jälkeen ei oltu enää pelkästään siinä ”Ian Anderson is god” -kuplassa.”
Samalla Von Hertzen Brothers pääsi monien rockhenkisten radiokanavien soittolistoille. Sekään ei ollut yhtyeen koti.
Olemalla outolintu saa vapauden tehdä mitä huvittaa, mutta siinä on myös hankaluutensa.
”Tiedän, että meitä on vaikea myydä. Usein hevifestarit ottaa mieluummin sen oikean hevibändin ja bluesrockfestarit sen oikean rokkibändin.”
Kaikki kolme von Hertzenin veljestä tekevät biisejä. Mikon mukaan heistä jokaisella on oma, tunnistettava tyylinsä.
Mikko pitää itseään ”aika perinteisenä pop-kirjoittajana”. Hänen biisinsä lähtevät liikkeelle vahvasta melodiasta ja niissä palikat ovat tutuilla paikoilla.
Kien biisit starttaavat jostain tunnelmasta ja ovat ”taiteellisempia ja arvaamattomampia”. Jonne puolestaan on ”elokuvallinen säveltäjä, joka pitää pitkistä kaarista”.
”Usein teksti elää levytykseen asti.”
Mikko kirjoittaa sanat myös veljiensä kappaleisiin. Toisin sanoen yhden ihmisen tekemien tekstien on kiteytettävä kolmen ihmisen säveltämien laulujen eetos.
”Kun Jonne tai Kie antaa mulle biisin viimeisteltäväksi, siellä on usein paljon ajatuksia mukana. Kiellä saattaa olla monta liuskaa tekstiä, että tämä voi olla tästä tai tästä tai tästä aiheesta, mutta nämä sanat pitää olla kertsissä. Ja niin edelleen. Rupean työstämään tekstiä, kun saan jostain broidien ideasta kiinni.”
Esimerkiksi Mikko nostaa viimeisimmän levyn Long Lost Sailor -biisin. Siihen Kie tarjosi pari eri vaihtoehtoa, joista biisi voisi kertoa
Mikko sai otteen merimiesaiheesta ja kirjoitti ensimmäisenä rivinä: ”Long lost sailor from the mist of the sea.” Teksti lähti purkautumaan sen ympärille.
”Mun ajatus oli, että jostain usvasta tulee pitkän ajan jälkeen takaisin tämmöinen hahmo. Ja mitä sitten tapahtuu. Kun mulla on ensimmäinen tekstiversio valmiina, laitan sen broideille heidän omista biiseistään. Kysyn, miltä tämä kuulostaa. Jos ne ei hirveästi diggaa, yritän keksiä jotain muuta. Usein teksti elää levytykseen asti.”
Aina Mikon, Kien ja Jonnen ajatukset eivät käy kitkatta yksiin.
”Pikkuasioita ne usein on, mutta ne otetaan tosi vakavasti siinä vaiheessa, kun luodaan.”
Kuuden ensimmäisen albumin ajan Von Hertzen Brothersilla oli lisenssidiili Universal Musicin kanssa. Se tarkoittaa, että Kien ja Mikon firma omistaa kyseiset levyt, mutta ne on lisensoitu Universalin käyttöön tietyksi ajaksi. Sen jälkeen kaikki oikeudet palautuvat veljeksille.
Von Hertzen Brothers lähti Universalilta, koska yhtyeelle tuli sellainen olo, että se ei ollut suuryhtiölle minkäänlainen prioriteetti.
”Se on aika tavalla väistämätöntä, kun major-yhtiöiden pitää pysyä nykyajan kelkassa ja pyydystää koko ajan hittejä”, Mikko toteaa.
”Myöskään Universalissa tapahtuneet henkilömuutokset eivät resonoineet meidän kanssa. Meidät sainannut Jarkko Nordlund lähti pois ja Kimmo Valtasesta tuli toimari. En koe, että me puhutaan Kimmon kanssa lainkaan samoista asioista. Tuli semmoinen fiilis, että tämä oli tässä.”
”Ehkä me oltaisiin pärjätty paremmin, jos oltaisiin kuunneltu muita ihmisiä, mutta se ei vaan sovi meille.”
War Is Over -albumille Von Hertzen Brothers etsi julkaisijaa vain ulkomailta. Kansainvälistyminen on ollut yhtyeen prioriteetti jo vuosikaudet.
Levydiili Mascot Recordsin kanssa oli luonteeltaan ns. artistisopimus. Se tarkoittaa, että Mascot Records omistaa albumin masterin.
”Me maksettiin levy itse ja sen jälkeen sanottiin managementille, että hintalappu ja ennakkorojalti on minimissään tämä. Se summa oli 40 000 euroa. Sillä Mascot sai levyn ja kaikki oikeudet. Meiltä meni levyn tekemiseen vähän enemmän.”
Mikko von Hertzen pitää järjestelyä toimivana. Tällä tavalla yhtye sai tehdä juuri sellaisen levyn kuin halusi ja juuri sillä tavalla kuin halusi.
Ulkopuolisten neuvojen kuunteleminen ei muutenkaan kuulu veljeskolmikon pirtaan.
”Ehkä me oltaisiin pärjätty paremmin, jos oltaisiin kuunneltu muita ihmisiä, mutta se ei vaan sovi meille. Nyt musa on ainakin just meidän kuuloista. Sillä on päästy, mihin on päästy. Muutenkin mun mielestä on ääliömäistä, että Suomen 20 parhaiten menestyvää artistia kuulostaa ihan samalta.”
Sillä lailla Von Hertzen Brothersin tilanne on otollinen, että jokaisen albumin myötä jostain päin maailmaa löytyy uutta yleisöä, joka kuulee yhtyettä ensimmäistä kertaa. Ja mikäpä olisi hienompaa kuin kohdata uusi suosikkiartisti ja tajuta, että hemmetti, sehän on tehnyt jo seitsemän levyä.
”Ei me edes tavoitella mitään maailman dominanssia. Tehdään taidetta omin ehdoin ja jos se resonoi ihmisissä, niin mahtavaa. Ei kuvion tarvi olla yhtään sen mutkikkaampi”, pohtii Mikko.
”Onneksi tähdet on ollut sen verran suotuisissa asennoissa, että me tullaan tällä toimeen. Aika harva voi sanoa, että voi tehdä työkseen juuri sitä mitä haluaa. Tiedostan, että olen sen suhteen helvetin etuoikeutettu.”
Artikkelissa mainitut biisit:
Von Hertzen Brothers: Beside You (säv. ja san. Mikko von Hertzen)
Von Hertzen Brothers: Flowers And Rust (säv. ja san. Von Hertzen Brothers)
Von Hertzen Brothers: Long Lost Sailor (säv. ja san. Von Hertzen Brothers)
