EN | SVE
Yhteystiedot
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Takaisin ihmisten luo

Tekijä: paatoimittaja

Takaisin ihmisten luo

Julkaistu

Huomaan jumiutuneeni kotiin ja olen kahden viime vuoden aikana jo tottunut siihen, että ihmiskontaktit hoituvat viestein tai puheluilla. Tai ihan passiivisesti somea räpläämällä. Uppoudun ahdistaviin uutisiin (niitähän riittää) ja ahdistun lisää. Olen huonojen energioiden kierteessä.

Joskus käytän koronatartunnan mahdollisuutta tekosyynä sille, etten lähdekään, vaikka liput on jo ostettu. Olen kuullut monilta, että tartunta ei meille triplarokotetuille aiheuta ihan kamalia oireita. Ja tietenkin tiedän, että tapahtumia osataan järjestää terveysturvallisesti ja luotan siihen, että ihmiset jäävät kotiin jos ovat kipeitä. Silti jumitan.

Passiivisuuteni oikea syy onkin se, että ihmisten kohtaaminen jännittää. Osaanko enää small talkata sitäkään vähää kuin entisessä maailmassa? Jaksanko edes olla ihmisten kanssa? Olen nimittäin huomannut, että hyväkin seura saattaa olla kuormittavaa, kun on asettunut hiljaisempaan eloon. Introverttiys on saanut yliotteen.

Toisaalta: joka kerta, kun olen altistanut itseni ihmisille, olen tuntenut myös isosti onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta – ja saanut iloa ja voimaa pitkäksi aikaa.

Musiikintekijöiden jäsenillä on keväällä 2022 taas mahdollisuus tavata toisiaan kasvokkain yhdistyksen tapahtumissa (siis jos koronatilanne sen sallii). Myös osallistuminen etänä onnistuu. Musiikintekijöiden päivä on 20.4. Se pitää sisällään sääntömääräisen kevätkokouksen, ajankohtaiskeskusteluja ja kauan kaivattua yhdessäoloa.

Musiikintekijöiden hyvinvointipäivä (31.5.) pidetään teemalla ”takaisin ihmisten luo”. Psykologi Iida Mäkikallio puhuu elinvoimaisista ihmissuhteista, tunneälystä ja haastavien ajatusten kohtaamisesta. Muusikko Hannu Riskun vuorovaikutusluennolla tutustutaan rennosti ja konkreettisesti vuorovaikutustaitoihin ja kehonkieleen. Yhdessä tehtäviä harjoituksiakin on luvassa.

Jännittää. Osallistun silti. Toivottavasti nähdään!

Sanna Korkee
päätoimittaja
Musiikintekijä-lehti

Tapahtumien lisätiedot ja ilmoittautumiset:
musiikintekijat.fi/tapahtumat

Tekstilainat mainoksissa

Julkaistu

Näin riimitteli Ritarikunta-yhtyeen Joe ”Hopee” Silvan vuonna 2000 Suomi Hip Hop -kokoelma 2:lla julkaistulla ”Päästä parhaasta” -posseraidalla. ”Hesen kaut himaan” -heitosta tuli ainakin Turussa välittömästi klassikko, joka on edelleen laajasti käytössä.

Sanoitusta arvosti myös Kesko, jonka paikalliseen ulkomainontaan tekstilaina päätyi alkuvuonna 2022 muodossa ”Blankost Dynamoon vai Hesen kaut himaa? Onneksi on helppojakin valintoja. Onneksi on Pirkka”.

Käyttöön ei ollut kysytty Joe Silvanin lupaa. Karri ”Paleface” Miettinen nosti asian esiin omassa sosiaalisessa mediassaan, ja pian sen jälkeen Helsingin Sanomat teki aiheesta näyttävän jutun (HS 22.1.2022). Jutussa Silvan kertoi, että ”Sekä mainostoimiston että K-ryhmän puolesta on soitettu ja oltu pahoillaan”. K-brändistä vastaava johtaja Tomi Wirtanen puolestaan kommentoi asiaa sosiaalisessa mediassa heti tuoreeltaan: ”On tapahtunut selvä virhe. Ei selityksiä, vaan isot pahoittelut”. Ulkomainos poistettiin käytöstä välittömästi.

Mitä oikeuksia sanoittajalla on?

Musiikkikappaleen sanoitus on itsenäinen teos, jonka tekijä saa vastaavan tekijänoikeussuojan kuin teoksen säveltäjä. Suoja sisältää nk. taloudellisia ja moraalisia oikeuksia, joita voi ajatella täytekakun viipaleina: kakku edustaa kaikkia oikeuksia ja tekijä päättää viipaleiden jakamisesta. Koska kyse on nk. immateriaalioikeuksista, ei kakku kulu viipaleita luovuttamalla, ja saman viipaleen voi luovuttaa useammallekin taholle, jos luovutus ei tapahdu yksinoikeudella.

Tekijänoikeuslakiin on kirjattu myös rajoituksia, joiden mukaan kuka tahansa saa valmistaa julkaistusta teoksesta muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön jne. Pääsääntönä on kuitenkin sanoittajan oikeus päättää teoskappaleiden valmistamisesta ja yleisön saataviin saattamisesta sekä muuttamattomana että muutettuna, kokonaan tai osittain sekä kaikissa eri medioissa ja formaateissa (esim. graafisessa muodossa nuottina). Lupa tarvitaan esim. sanoituksen julkaisemiseen nuottikirjassa sekä kääntämiseen toiselle kielelle. Osaa oikeuksista hallinnoi Teosto, mutta esim. graafiset oikeudet ja mainoskäyttö ovat aina tekijän itsensä hallinnoimia.

Tekijänoikeussuojan saamisen ainoa edellytys on se, että sanoitus ylittää nk. teoskynnyksen. Tästä on kyse tekijänoikeuslain ensimmäisessä pykälässä, joka alkaa ylevästi: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen…”. Teoskynnys ylittyy, kun kyse on henkilön luovan työn omaperäisestä tuloksesta. Tekijänoikeuslaki ei siis suojaa ideaa vaan idean omaperäistä toteutusta.

Laulun sanoituksia on perinteisesti aina pidetty teoskynnyksen ylittävinä teoksina. Mikäli sanoitusta käytetään ilman tekijän lupaa, on tekijällä oikeus mm. kieltää käyttö ja vaatia käytöstä korvauksia.

Sanoituksen osan käyttö mainoksessa

Minkä tahansa teoksen käyttöön mainoksessa tarvitaan aina teoksen tekijän lupa. Jos mainoksessa on mukana myös äänite, tarvitaan lisäksi lupa äänitteellä esiintyviltä taiteilijoilta ja äänitteen taloudelliselta tuottajalta.

Kirjallisessa muodossa olevassa mainoksessa voidaan käyttää aiemmin luotua sanoitusta sellaisenaan tai vain osittain. Tekstikatkelman käyttöön tarvitaan siis lupa, mutta – ja tässä tulee asian varsinainen pihvi – ainoastaan silloin, kun myös kyseinen katkelma ylittää teoskynnyksen. Tekijä voi siis kieltää sanoituksestaan irrotetun osan käytön mainoksessa tekijänoikeuslain nojalla ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen tekstipätkäkin saa teossuojaa.

Teossuojan ylittymistä on pohdittu muutamissa Tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa. TN 2015:11 koski ”Tipi-tii” -kappaleen sanoitusta (san. Kari Tuomisaari). Erään yrityksen (jatkossa X) mainoksessa oli pääsiäistipu sekä omilla riveillään sanat ”Tipu tii” ja ”Kevät on vallaton X:ssä”. Lausunnossaan neuvosto katsoi, ettei laulun säkeen osan käyttö edellyttänyt sanoittajan lupaa, koska säe ei ollut tekijänoikeuden suojaama teos.

Lausunnossa TN 2010:2 oli kyse Peppi Pitkätossu -henkisestä Ikean mainoksesta. Neuvoston mukaan ilmaisut ”vinksin vonksin” tai ”heikun keikun” eivät sellaisinaan ylittäneet teoskynnystä, mutta yhdessä käytettyinä oli syntynyt tekijänoikeudella suojattu säe, jonka käyttäminen edellytti oikeudenomistajan lupaa.

Mitä tehdä, jos epäilee luvatonta käyttöä?

Jos juustoa mainostetaan kysymällä ”Missä muruseni on?” tai muotinäytöksen teemana on ”Elämä on juhla”, joudutaan aina tapauskohtaisesti pohtimaan, onko kyse tekijänoikeuden loukkauksesta – riippumatta siitä, miten kovalla äänellä em. sanaparit sisältävät musiikkikappaleet alkavat lukijan päässä soida. Ylipäätään kysymys tulee ajankohtaiseksi vain, jos mainostaja tai mainoksen toteuttanut mainostoimisto eivät ole pyytäneet tekstilainaan sanoittajan lupaa ja jos sanoittaja ylipäätään haluaa alkaa selvittää asiaa.

Koska sanoitusten osien mainoskäytöstä on vain vähän ennakkotapauksia, ollaan oikeudellisten työkalujen osalta lähes arvausten varassa. Oman näkemykseni mukaan asiaa ei kuitenkaan tarvitse arvioida ainoastaan tekijänoikeudellisesta lähtökohdasta. Sanoitusten lainaamisessa voi nimittäin olla kyse myös tavaramerkkiloukkauksesta tai sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Näihin voi lähtökohtaisesti vedota, vaikka teoskynnys ei tekstilainan osalta ylittyisi.

Joe Silvanin kohdalla kysymystä teoskynnyksen ylittymisestä ei tarvinnut pohtia, koska tekstin käyttäjä oli asiasta alusta lähtien samaa mieltä. Minulla oli kunnia edustaa Silvania neuvotteluissa, jotka Kesko hoiti erittäin tyylikkäästi.

Silvan itse kommentoi tapahtunutta näin:

”Olin häkeltynyt siitä, miten nopeasti asiat tapahtuivat ja miten julkinen jutusta tuli. Kaikilla tuntui olevan asiasta valmis mielipide. Tuntui pahalta, että tekstiäni oli luvatta käytetty kaupallisessa tarkoituksessa; sehän edustaa hyvin epäkaupallista underground-hiphoppia. Itselleni oli myös miltei mahdotonta arvottaa kyseistä lausetta. Onneksi juristiltani löytyi selkeä näkemys siitä, miten asia kuuluu hoitaa. Neuvottelut K-ryhmän ja Pirkan kanssa käytiin todella hyvässä hengessä ja ammattimaisesti, ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Mikäli tuntuu, että omaa hengentuotetta on käytetty luvatta, suosittelen kääntymään ammattijuristin puoleen. Loistavan taideteoksen tekemiseen tarvitaan aina runsaasti itseluottamusta ja paljon erikoistaitoja, mutta ne eivät välttämättä ole niitä samoja, joita tarvitaan neuvottelupöydässä.”

Jos siis koet, että sanoitustasi on käytetty mainoksessa ilman lupaa, suosittelen kääntymään Musiikintekijät ry:n asiantuntijoiden puoleen. Myös me tekijänoikeusjuristit autamme mielellämme. Asian esiin nostaminen ei automaattisesti tarkoita oikeusriitaa, vaan käytössä on lempeämpiäkin keinoja, kuten tekijänoikeusneuvoston lausunnon pyytäminen ja asian sopiminen sovinnollisesti. Tärkeintä on, että tekijänoikeuksiasi kunnioitetaan asianmukaisesti.

Lottaliina Pokkinen
Kirjoittaja on viulisti ja tekijänoikeusjuristi, jonka intohimona on musiikkialan neuvottelukulttuurin kehittäminen.

Musiikilla on taikavoimaa

Julkaistu

Piti kertoa voimaannuttavasta hiihtoretkestä lähiladulla. Piti iloita rajoitusten höllentämisistä ja pikkuhiljaa lisääntyvistä merkinnöistä kesän ja syksyn keikkakalentereissa. Piti valmistautua parempaan huomiseen.

Kohtalo päätti toisin. Ei, ei kohtalo, vaan omista valheistaan ja suuruusharhoistaan joutsenlaulunsa säveltänyt valtionjohtaja, joka yrittää kääntää kelloja taaksepäin, kun uusi aika ei häntä tottele.

Viime viikot ovat olleet henkisen pysähtyneisyyden aikaa. Katse on liian usein juuttunut uutiskuviin ja muutaman minuutin välein on pitänyt kännykän näytöltä päivittää viimeisimmät kauheudet. Keskittymiskyky on ollut koetuksella. Hartioita on täytynyt määrätä laskeutumaan korvista. Yhden joogatunnin päätti käsittämätön itkukohtaus, joka oli jo pitkään odottanut hetkeään.

Vaikeinta on ajatella, mitä tämä kaikki merkitsee Ukrainan isille, äideille, lapsille, nuorille, vanhuksille. Niille, joiden elämän paras aika oli juuri alkamassa, iästä riippumatta. Ja kuinka pitkät varjot heidän maailmaansa tämä aika jättää. Parhaat nuoruusvuotensa rintamalla viettäneen isän tyttärenä voin vain aavistella.

Ei ole helppoa monilla hyökkääjilläkään, jotka eivät edes tiedä, miksi ovat itsenäisen naapurivaltion rajojen sisällä tuskaa luomassa.

Täällä kotimaassa on ahdistavaa tuntea avuttomuutta, tunnustaa, ettei ole vastauksia, ei nopeaa ratkaisua. Ja jos antaa ahdistukselle vallan ja kokee olevansa voimaton sivustaseuraaja, ei jää voimia toimia itsensä eikä kenenkään muunkaan hyväksi.

Onneksi on olemassa ihmisiä ja yhteisöjä, joiden kautta voimme asioihin vaikuttaa. SPR, Unicef ja monet muut tekevät korvaamattoman arvokasta, ammattitaitoista työtä, jonka me lahjoituksillamme mahdollistamme!

Edellisessä lehdessä kerroin seikkailustani Absurdistanissa, jossa oltiin leikkaamassa taiteen ja kulttuurin jo valmiiksi liian pientä budjettia, ja jossa lainvalmistelija laati omatoimisia muutoksia ja tulkintoja tekijänoikeusdirektiivin luonnokseen, jossa pitkään luvatut muutokset eivät etene… Se retki tuntuu tässä maailmantilanteessa kevyeltä, mutta toki silti tärkeältä.

Ennen kuin unohdan, muistutan itseäni ja sinua, että jotain hyvääkin on tapahtunut. Helmikuussa hallitus teki odotetun päätöksen, jolla luovuttiin tekijänoikeustulojen sovittelusta työttömyysturvassa: ne eivät siis enää leikkaa tukea, koska eivät sitä ole kerryttäneetkään. Kauan tässä meni, mutta hallitus, ministeri Sarkkinen, sivistysvaliokunta ja useat asiaan vaikuttaneet kansanedustajat ansaitsevat viimein tekijöiden kiitokset.

Absurdistanista palattiin myös direktiivin suhteen: lausuntojen (yht. 223) kritiikki otettiin vakavasti, valmistelija vaihtui, ja uusi esitys näyttää tulleen lähemmäksi alkuperäisen direktiivin sanamuotoa ja viestiä.

Paljon on asioita korjaamatta, joten jatketaan! Pitää muistaa kerätä voimia, tehdä arkista työtä, hengitellä. Meitä nimittäin tarvitaan! Musiikilla on tutkittua taikavoimaa hoitaa niin henkistä kuin fyysistäkin terveyttä. Musiikilla on suora tie ihmisen sieluun ja tunteisiin, mikään ei yhdistä meitä helpommin ja nopeammin.

Me teemme työtä, joka auttaa ihmisiä jaksamaan. Pidetään huolta omasta jaksamisestamme. Ja toisistamme.

Voimia, rauhaa ja rakkautta kevääseen!

Kaija Kärkinen
hallituksen puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät

 

 

 

Olisiko tullut aika?

Julkaistu

Toisin kuin useasti luullaan, musiikkialan käytäntöihin ei valitettavasti kuulu se, että musiikintekijät – säveltäjät ja sanoittajat – saisivat korvausta silloin, kun heiltä tilataan työsuoritus: sävellys ja/tai sanoitus. Olisiko tullut aika korjata tämä epäkelpo käytäntö?

Euroopan musiikintekijäjärjestöjen kattojärjestö ECSA on julkaissut Songwriters’ Fee & Master Point Guidelines -oppaan, jossa kerrotaan, miten jo muutamissa Euroopan maissa käytössä oleva musiikintekemisen työskentelypalkkio toimii käytännössä ja miten se on otettu vastaan.

Iso Britanniassa, Saksassa ja Tanskassa musiikintekijät ovat rohkeasti ottaneet esiin neuvotteluissa levy-yhtiöiden, artistien, managerien ja kustantajien kanssa vaatimuksen työskentelypalkkiosta tai osuudesta masterin tuottoon.

Musiikintekijöille syntyy kuluja ajasta, jonka he varaavat tilatun tehtävän suorittamiseen. Olisi sekä reilua että tulevaisuuteen katsovaa nähdä luonnolliseksi suorittaa korvaus musiikintekijälle hänen aikansa ja ainutlaatuisen ammattitaitonsa käyttämisestä.

”Esimerkiksi lastenhoitajan järjestäminen maksaa. Matkat ja majoitukset maksavat. Ja kirjoitussessiopäivänä pitää kieltäytyä muista työmahdollisuuksista”, tanskalaisen sisarjärjestömme DPA:n puheenjohtaja Tobias Stenkjær toteaa. ”Lauluntekijät ovat aina ensimmäiset musiikkibisneksen tarvitsemat ammattilaiset, mutta viimeiset saamassa työstään korvausta.”

Suoratoisto on noussut merkittävimmäksi tavaksi kuluttaa musiikkia. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut musiikintekijöille tulojen nousua. Master-oikeudet ja musiikintekijän oikeudet eivät ole tasapainossa. Levy-yhtiöiden osuus Spotifyn korvauksista on 57%, kun tekijöiden ja kustantajien yhteenlaskettu osuus on 13%. Loput 30% jää Spotifylle.

Tämä jakautuma on saattanut olla perusteltavissa fyysisten levyjen markkinoilla, kun levy-yhtiöt kattoivat omasta osuudestaan levyjen puristamis- ja kuljetuskustannukset, ja riskinä oli myös levyjen palautuminen sekä rikkoutuminen. Suoratoistobisneksessä näitä kustannuksia ei ole. Syntynyt kate jää jonnekin – miksi tekijöiden osuutta ei ole nostettu?

Biisi on musiikkibisneksen ydin. ”Ilman lauluntekijöitä koko muu sirkus on turhaa. Meistä kaikki lähtee”, kiteyttää J. Karjalainen.

ECSA:n ohjeistuksen tavoite on, että musiikintekijät saisivat korvauksen silloinkin, kun tekijänoikeuskorvaukset jäävät saamatta. Ainahan työstetty biisi ei etenekään, tai biisistä hyödynnetäänkin vain tiettyä osaa, tai kappaletta pidetään ”holdissa” – joskus niin kauan, että biisin ajankohtaisuus menetetään.

Musiikintekijät ovat kiinni entistä kapeammassa leivässä yhä hupenevissa tulonlähteissä. On realistinen pelko, ettei musiikintekemistä koeta enää mielekkääksi uravaihtoehdoksi. ECSAn esittämillä vaihtoehtoisilla malleilla voidaan varmistaa alalle järkeviä korvauskäytänteitä. Nämä tukisivat osaltaan suomalaisen uuden musiikin elinvoimaa, laadukkuutta ja kilpailukykyä. Tämä kannustaisi myös uusia tekijöitä hakeutumaan alalle.

Kysyn siis Lapinlahden lintujen lailla: ”Olisiko tullut aika?”

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Lainaus ”Olisiko tullut aika” on teoksesta
Olisiko käynyt niin (Vihtaasi on kustu)
säv. & san. Pekka Hedkrok, san. Timo Eränkö, san. Heikki Salomaa

Teosto-palkinnon voittajaksi ehdolla 12 musiikkiteosta

Julkaistu

Vuoden 2022 Teosto-palkinnon ehdokkaat on valittu poikkeuksellisesti kahden vuoden aikana julkaistuista suomalaisista sävelteoksista. Myös voittajien kesken jaettava summa on sen historian suurin: jaossa on yhteensä 60 000 euroa. Vuodesta 2003 lähtien, nyt 17. kerran jaettava Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja.

Vuonna 2021 Teosto-palkintoa ei voitu jakaa koronapandemian vuoksi. Tästä syystä Teosto-palkinnon sääntöjä muutettiin poikkeuksellisesti niin, että palkinto voidaan jakaa vuonna 2022 vähintään kahdelle, enintään neljälle teokselle. Normaalina vuonna palkinto jaetaan 1–4 teoksen kesken. Voittajien kesken jaettava summa on palkinnon historian suurin, 60 000 euroa. Jos voittajia valitaan tänä vuonna kaksi, yhdelle voittajalle on luvassa jopa 30 000 euroa.

Ehdokkaana olevat teokset ja teoskokonaisuudet on julkaistu tai kantaesitetty vuosien 2020 tai 2021 aikana. Ehdokasmäärää nostettiin poikkeusvuoden vuoksi kahteentoista, kun normaalina vuonna ehdokkaita on sääntöjen mukaan 5–7.

”Koronavuodet 2020–21 näkyivät musiikkikentällä siten, että uutta innovatiivista musiikkia julkaistiin ja kantaesitettiin normaalivuosia vähemmän. Ehdokkaiksi valikoituneet teokset erottuivat kuitenkin selvästi edukseen, ja raati päätyi lopulliseen valintaansa yllättävän nopeasti ja kivuttomasti”, Teosto-palkintoehdokkaiden valinnasta vastaavan esiraadin puheenjohtaja Mervi Vuorela kertoo.

Teosto-palkintoehdokkaat 2022

Palkintoehdokkaat valitsi esiraati, johon kuuluivat musiikkitoimittaja, tietokirjailija Mervi Vuorela (pj), toimittaja, radiojuontaja Antti Granlund, musiikkitoimittaja Lotta Emanuelsson, musiikintutkija, musiikkitoimittaja Mikael Mattila, toimittaja Katri Kallionpää, DJ, toimittaja Tytti Viljanen ja musiikkitieteilijä, apulaisprofessori FT Susanna Välimäki.

Teosto-palkinnon saajan tai saajat ehdokkaiden joukosta valitsee nelihenkinen tuomaristo, johon kuuluvat vuoden 2020 Teosto-palkintovoittajat, artisti Jesse Markin ja säveltäjä, tuottaja Totte Rautiainen sekä Teoston johtoryhmän kutsumat jäsenet, Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén ja toimittaja Maria Veitola. Voittajat julkistetaan Musiikkitalon ravintolassa pidettävässä kutsuvierastilaisuudessa 19. toukokuuta.

Minna Leinosen sävellys liikeoopperassa ALMA!

ALMA!-oopperan sävelkieli rakentuu uutta luovalla tavalla puheen ja laulun välimuodoista, rytmisistä keksinnöistä ja jännittävästä soinnikkuudesta. Kolme sopraanoa, huilu, viola da gamba, piano, lyömäsoittimet ja elektroniikka muodostavat omalaatuisen supersoittimen, joka ihastuttaa sekä kokonaisvaikutelmallaan että hiotuilla yksityiskohdillaan. Yhtä aikaa jäsentynyt ja kaoottinen, älyllinen ja tunteellinen äänimaailma tuottaa teräväpiirtokuvan henkisestä väkivallasta ja vastuusta.

Ville Aallon sävellykset levyllä Avian Electronics

Ville Aallon kokeellinen Avian Electronics on suomalaisen elektronisen musiikin historiassa voimakas kannanotto ja hieno teoskokonaisuus, jossa luontosuhde luodaan uudeksi.  Teos luo signaalien keinotekoisen maailman, joka lainaa elementtejä luonnosta luoden jännittävän musiikillisen epäpaikan.

Cecilia Damströmin sävellys ICE

Cecilia Damströmin säveltäjäntyötä luonnehtii klassisen nykymusiikin ennakkoluuloton päivittäminen 2020-luvun maailmaan. Sinfoniaorkesterille sävelletty ICE kertoo, miltä jään sulaminen tuntuu ilmastonmuutoksen aikana. Teoksen äänimassat kitisevät ja kimmeltävät, hälyttävät ja häipyvät. Sielukas sointikylpy jynssää mieltä, haastaa korvaa ja katsoo tulevaisuuteen.

Adina Dumitrescun sävellys I smiled to the bird on Jupiter

Adina Dumitrescun urkuteos I smiled to the bird on Jupiter avartaa mielikuvaa urkujen ilmaisurekisteristä. Teos on kuin surrealistisen elokuvan ääniraita. Unenomaisen avaruusmaiseman yllä huhuilevat linnut muistuttavat liikuttavalla tavalla huolesta omankin planeettamme kohtalosta.

Linda Fredrikssonin sävellykset levyllä Juniper

Saksofonisti Linda Fredrikssonin Juniper on kuin laulaja-lauluntekijän jazzlevy. Upean yhteissoiton läpäisee vahva henkilökohtainen ääni ja tunne. Fredrikssonin teos on genreltään riippumaton ja koskettaa siksi yli kaikkien musiikin lajien.

Rasmus Soinin sävellykset Sointi Jazz Orchestran levyllä Kolibri

Sointi Jazz Orchestran 18:sta muusikosta moni soittaa useita eri instrumentteja. Säveltäjä-kapellimestari Rasmus Soini käyttää tätä Kolibri-levyllä hienosti hyväkseen maalaamalla herkkiä, akvarellimaisia sointivärejä, jotka mullistavat käsitystä big band -kokoonpanon soundista ja ilmaisumahdollisuuksista.

Sanna Klemetin sanoitukset sekä Sanna Klemetin ja Pekka Tuomen sävellykset ja sovitukset Litku Klemetin levyllä Kukkia muovipussissa

Kukkia muovipussissa on hillitön, nopeatempoinen ja ilahduttava diskoeepos. Levyn elektroninen ja syntetisaattorivetoinen ote on jälleen uusi, mutta luonteva tyylivaltaus. Teksteillään levy tarkkailee nuoren ihmisen kamppailua lapsuuden ja aikuisuuden välillä: epävarmuus, ulkopuolisuuden tunteet ja seksuaalinen herääminen käsitellään suorasukaisen hykerryttävästi, mutta lempeydellä.

Liisa Tanin sävellykset ja sanoitukset Sir Liselotin levyllä Maniduros

Sir Liselotin Maniduros on vastustamattoman hysteerinen kokoelma popmusiikkia, joka poukkoilee sekä tyyliensä että aiheidensa puolesta moniin suuntiin – uskaliaasti, yllätyksellisesti ja humoristisesti. Teoksen äänelliset ratkaisut ovat kotikutoisia, mutta rikkaita ja tuoreita: Maniduros on ajassa kiinni, mutta kuulostaa täysin omaperäiseltä. Kun Liisa Tanin luomaan maailmaan on kerran päässyt sisälle, sieltä ei halua enää pois.

Eevil Stöön ja työryhmän sanoitukset ja sävellykset Eevil Stöön levyllä Marsipan Wave

Marsipan Wavella jo ennestään briljantti rap-lyyrikko rakentaa kokonaisuuden, jossa yksikään rivi ei mene hukkaan. Eevil Stöön surrealistisen stand up -show’n iloisen häkellyttävät tajunnanvirtapuujalat tulevat niin hengästyttävällä rytmillä, että teksteistä paljastuu uusia oivalluksia vielä useiden kuunteluiden jälkeen. Samalla tunnelma on rento ja pakoton: hengittävistä soul- ja jazzsampleista sekä takakenoisista tempoista välittyy, että tekijöillä on ollut hauskaa teosta luodessaan.

Sami Hynnisen sävellykset ja sanoitukset Opium Warlordsin levyllä Nembutal

Nembutal on tinkimätön välitilinpäätös Sami Hynnisen jo yli neljännesvuosisadan kestäneellä tutkimusmatkalla metallimusiikin marginaaleissa. Hynninen ammentaa itselleen tutuista elementeistä – raskaudesta, kärsimyksestä ja melankoliasta – mutta tekee sen näkemyksellisellä ja itsensä likoon laittavalla otteella. Teos on vastakohtien tanssia, jossa valo ja varjo, minimalismi ja kokeilevuus, raskaus ja eteerisyys sekä kauneus ja rumuus yhdistyvät.

Laura Naukkarisen ja Matti Byen sävellykset ja sovitukset ja Janne Laineen ääniteokset LauNaun levyllä Själö

Laura Naukkarisella on vahva, Suomen musiikillisella kentällä jopa ainutlaatuinen tapa säveltää. Själö on herkkä ja vaikuttava kokonaisuus, joka tarjoaa kuulijalle matkan salaisuuksia sisältävälle Själön saarelle. Albumin musiikki on rakentunut Naukkarisen modulaareissa, loopeissa ja signaalireitityksissä, joissa hän käyttää Matti Byen pianonsoittoa, Janne Laineen kenttä-äänityksiä sekä Själön saarella eläneiden henkilöiden kirjoituksia.

Johanna Rasmuksen ja työryhmän teokset Yonan levyllä Uni johon herään

Laulaja-lauluntekijä Yona iskee tunnekeskuksen ytimeen Tapiola Sinfoniettan kanssa tehdyllä teoksellaan Uni johon herään. Sinfoniaorkesteri onkin juuri oikean kokoinen ryhmä tulkitsemaan levyn tajunnanvirranomaiset kuvaukset ihmissuhteista, rakkauksista ja pettymyksistä. Ihmisen rikkinäisyydestä on vain harvoin kirjoitettu yhtä paljaasti ja uskottavasti.

Teosto-palkinto on tunnustus rohkeille, omaperäisille ja innovatiivisille sävelteoksille

Teosto-palkinnon tarkoituksena on antaa vuosittain tunnustusta rohkeille, omaperäisille ja innovatiivisille sävelteoksille tai sävelteoskokonaisuuksille. Teosto haluaa myös tukea palkinnolla musiikkilajien moninaisuutta ja nostaa musiikin tekijöiden työn yhteiskunnallista arvostusta.  Vuodesta 2003 lähtien jaettu Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja, joka jaetaan nyt 17. kerran.

Palkinto jaetaan tänä vuonna 2–4 teokselle tai teoskokonaisuudelle (normaalina vuonna 1–4). Kokonaispalkintosumma on 60 000 euroa, josta yksi tekijä voi saada korkeintaan 30 000 euroa (normaalina vuonna 40 000 euroa ja 25 000 euroa). Teokset voivat edustaa mitä tahansa musiikin lajia.

Pääministerikin kuulee meitä

Julkaistu

Pääministeri Sanna Marin kutsui musiikkialan edustajia vierailulle Kesärantaan marraskuun lopulla. Tällä kerralla kutsuttuina oli nimenomaan organisaatioiden edustajia, ei taiteilijoita. Kutsussa mainittiin tapaamisen aiheiksi musiikkialan kasvun edellytykset ja haasteet.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun olin kutsuttuna pääministerin vieraaksi musiikintekijöiden edustajana. Pidän kutsun saamista erittäin hyvänä merkkinä musiikkialan yhtenäisen voiman löytymisestä.

Tapaaminen oli tehokas. Kahvittelun merkeissä kukin musiikkialan edustaja esitteli sovitusti oman osuutensa aiheesta. Minun osuuteni oli kertoa tekijänoikeuskorvausten ja työttömyysturvan yhteensovittamiseen liittyvästä ongelmasta, joka on yksi sosiaaliturvan monista epäkohdista.

Tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä työttömyysturvaa, mutta leikkaavat maksukuukauden työttömyyspäivärahaa sekä muita etuuksia, muun muassa asumistukea ja vanhempainpäivärahaa. Tilanne olisi ratkaistavissa valtioneuvoston työttömyysetuutta koskevan asetuksen muuttamisella.

Tapaamisessa esitettiin myös toinen sosiaali- ja eläketurva-aihe: työsuhteen ja yrittäjätoiminnan rajanvedon yhtenäistämisen tarve. Tällä hetkellä yrittäjätoiminnaksi katsotaan kaikki ei-työsuhteessa tehty työ.

Kerroimme lisäksi, että TE-viranomaisilla on puutteellinen asiantuntemus luovien alojen työllistymismuodoista. Monet freelancerit on tulkittu yrittäjiksi sen perusteella, että he ovat kertoneet tekevänsä freelance-työtä tai heillä on ollut lisäksi muutamia toimeksiantoja.

Kerroimme musiikkialan näkemyksenä, että alan elpymisen ja kasvun edellytyksiä ovat alan itsensä valmistelema kulttuuripolitiikka sekä poikkihallinnolliset toimenpiteet. Korona-ajan jälkeinen kasvu kaipaa työn tukemista kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tarvitaan ennakoitavuutta sekä näkymää tulevaisuuteen.

Totesimme, että musiikkialan elinkeinopoliittinen merkittävyys on nostettava sen kulttuurisen arvon rinnalle. Musiikkiala tulee tunnistaa ja tunnustaa elinkeinona, jonka ekosysteemiin kuuluu myös merkittävää liiketoimintaa.

Pääministeri Sanna Marin myönsi, että häntä huolestuttaa kulttuuribudjetin tulevaisuus. Leikkaamisilta tuskin vältytään. Hän suhtautui positiivisesti esittämäämme ehdotukseen musiikkialan yhteistyönä valmisteltavasta toimenpideohjelmasta. Sen tavoite on ratkaista musiikkialan usealle hallinnonalalle osuvia haasteita.

Lopuksi keskustelimme tekijänoikeuslain uudistuksen hallituksen esityksen luonnoksesta. Kuten jo kaikkien musiikkialan toimijoiden lausunnoissa on todettu, totesimme nytkin, että esitys tulee palauttaa valmisteluun. Marinin erityisavustaja Pirita Ruokonen sanoikin, että tämä viesti on lausunnoista osattu tulkita, ja että asiaan suhtaudutaan vakavasti. Uudistuksen on tarkoitus vahvistaa oikeudenhaltijoiden asemaa, ei heikentää sitä.

Tarjosimme esille nostamiimme ongelmiin samalla selkeitä ratkaisuja. Nähtäväksi jää, miten tämä hallitus saa mahdutettua niiden toteuttamisen tulevaan työhönsä. Joka tapauksessa Sanna Marin ja Pirita Ruokonen kuuntelivat meitä hyvin tarkkaavaisesti ja kommentoivat sekä tekivät tarkentavia kysymyksiä keskustelun aikana.

Kiitos kutsusta pääministerille. Tällaisia tapaamisia tarvitaan. Kiitos myös Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkölle. Hän on osoittanut poliittisille päättäjille, että koko musiikkiala ja sen asiantuntemus on kuin onkin kerralla tavoitettavissa.

Aku Toivonen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja.

Vesa Vierikon Harry Potterit

Julkaistu

Nyt kuulkaas ihmiset vahva suositus: ottakaa haltuun Vesa Vierikon Harry Potter -kirjat. Äänikirjoina löytyy kaikki osat. Itse olen kuunnellut kuin noiduttuna kaksi ensimmäistä eli Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Aion jatkaa nautintoa joulunpyhinä. Vielä on jäljellä viisi osaa. Aah!

Vesa Vierikko on rakastettu näyttelijä, jonka huikea matka suomalaisen television ja elokuvan parissa alkoi 1980-luvulla. Vierikko osaa koskettaa ja viihdyttää. Harry Pottereissa hän toteuttaa monia puoliaan, ollen yhtä aikaa herkkä ja vahva tulkitsija. Potterit lukuisine hahmoineen sopivat hänelle kuin jänis hattuun.

Potter-sarjan kolmas osa, jota nyt aloittelen, on saanut käyttämässäni äänikirjapalvelussa 3481 kuuntelija-arviota. Sen arvosana asteikolla 1–5 on 4,8.

”Paras Potter-kirjoista ja -elokuvista”, hehkuttaa eräs.

Alkuperäisten Jaana Kapari-Jattan suomentamien kirjojen kannet on kuvittanut Mika Launis. Vierikon Potterit on äänitetty Silencio-studiolla, jonka toimisto sijaitsee Lönnrotinkadulla Helsingissä. Kustantamo on Pottermore Publishing.

Eräänä äänityspäivänä Vierikko oli pukeutunut tummanharmaaseen neuleeseen, jonka kaula-aukosta pilkisteli keltainen paita(pusero?). Kuva tilanteesta löytyy osoitteesta yle.fi ja sen on ottanut Juha Heikanen. Kuvassa pöydällä on raidallinen lierihattu, joka lienee Vierikon oma.

Let’s kuunnellaan!

Ai niin, aivan: Harry Potterit on kirjoittanut J.K. Rowling.

P.S. Myös musiikilla on tekijänsä.

Sanna Korkee
Kirjoittaja on Musiikintekijä-lehden päätoimittaja.

Sanoittaja Absurdistanissa

Julkaistu

Olen yhdeltä ammatiltani sanoittaja. Syksyn ja alkutalven aikana olen sanoittanut enimmäkseen musiikintekijöiden ja muiden luovien ihmisten järkytystä, epäuskoisuutta, hämmennystä, raivoa, varovaista toivoa. Aivan kuin olisin välillä vaeltanut pimeässä Absurdistanissa. Ei ole mikään lomakeskus tämä Absurdistan, ei.

Ensin saimme tietää kulttuuribudjettiin suunnitelluista leikkauksista, kun rahapelituotot hupenevat. Leikkaukset olisivat iskeneet juuri koronan kurittamiin freelancereihin sekä heikentäneet musiikin ja koko luovan alan monimuotoisuutta, kansainvälistä kilpailukykyä sekä vähentäneet kansalaisten mahdollisuuksia moniin matalan kynnyksen kulttuuripalveluihin. Leikkausuhka ei valitettavasti kokonaan poistunut, joten sanoitustyötä riittää tuleville vuosille.

Lokakuussa vetäistiin sitten matto alta oikein kunnolla, kun EU:n tekijänoikeusdirektiivin (DSM) kansallisen toimeenpanon esitysluonnos tuli viimein lausuntokierrokselle. Esitys hämmästytti ja kummastutti luovien alojen toimijoita.

Suomen lakiluonnos on hätkähdyttävästi ristiriidassa direktiivin ja EU-maiden enemmistön siitä tekemän tulkinnan kanssa. Monin paikoin se jopa huonontaisi tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asemaa. Ja lainsäädännön yhtenäistämisen sijaan meille suomalaisille olisi luvassa muusta Euroopasta poikkeavia käytäntöjä.

Suomen esitys jättää direktiivin vastaisesti määrittelemättä, että verkkosisällönjakopalvelut välittävät tekijänoikeudella suojattua sisältöä yleisölle. Näin jää myös epäselväksi alustojen vastuu hankkia oikeudenhaltijoilta lupa sisältöjen jakamiseen.

Jännittäviä ansojakin sinne on viritelty, esimerkiksi korvausvastuu oikeudenhaltijalle väärästä poistopyynnöstä. Direktiivi ei tuollaista sisällä. Ja jos ladattu sisältö ei ”vastaa täysin” poistettavaksi vaadittua teosta, niin esto ei ole mahdollinen. Eli lyriikkavideo musan yhteyteen, niin automaattinen esto vältetään. Muitakin vesitysesityksiä löytyy.

Asianmukaisten ja oikeasuhtaisten korvausten varmistaminen, läpinäkyvä tiedonsaanti oikeuksien käytöstä tai kollektiivinen sopiminen eivät esityksessä direktiivin mukaisesti toteudu. Niin kuin ei matalan kynnyksen riitojenratkaisumekanismikaan.

Tiivistimme tekijän kannalta keskeisiä ongelmia kirjailija Juha Itkosen kanssa Hesarin Vieraskynä-palstalla 24.11.

Teoston lakiasiainjohtaja Antti Härmänmaa avaa blogissaan todella ansiokkaasti sen, mitä outouksia esittelijä on artikla 17:n sisään leiponut.

Moni muukin on ollut saman sanoitustyön touhussa. Lyhty, Tekijäfoorumi, Mitta on täysi -yhteisö ja järjestöt ovat tehneet ongelmia näkyviksi. Eri painotuksia, mutta yhteinen huoli: tämänhän piti yhtenäistää EU:n sisäistä lainsäädäntöä ja turvata tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden asema digimarkkinoilla!

Olen kiitollinen useasta tapaamisesta mm. kulttuuriministeri Antti Kurvisen kanssa. Olen kiitollinen kaikille niille poliittisille päättäjille, jotka ovat vastanneet viesteihini. He ovat nostaneet minut takaisin matolle ja antavat toivoa, että direktiivin merkitys meille tekijöille, kulttuurialan yrityksille ja koko luovalle alalle on ymmärretty. Ja että tekijän oikeuksilla ei lattiaa saa pyyhkiä!

Monissa ministerin ja ministeriön kommenteissa on toistunut huoli siitä, että kiire on, olemme nyt jo myöhässä annetusta aikataulusta. Hosumalla ei kuitenkaan synny mitään hyvää, ei lainsäädäntöäkään.

Vuoden lopulla uutisoitiin, että uusi tekijänoikeuslain luonnos siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi vasta vuoden 2022 puolella. Hyvä niin. Toivottavasti myös lausuntokierros toteutetaan uudestaan.

Päätän raporttini Absurdistanista tähän. Uusi vuosi tuokoon minut sellaiseen Suomeen, joka on oikeudenmukaisuuden, tekijöiden ja kulttuurin puolella!

Kaija Kärkinen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja sekä laulaja, sanoittaja ja näyttelijä.

 

Freelancer vanhempainvapaalla

Julkaistu

Kiitos Musiikintekijän lukijoille kuluneesta vuodesta. Tämä on viimeinen kolumnini teille. Kirjoitan sen sovitusti ja oikein mielelläni, vaikka olenkin nyt vauvan kanssa kotona. Vapaan toimittajan töitä on mahdollista tehdä omaan tahtiin pyhätöinä. Opettamistakin jatkan, kun se tuntuu hyvältä. Esiintymään minulla ei ole kiire.

Kiitos kysymästä, vauva-arki on lähtenyt käyntiin mukavasti. Olemme avopuolisoni kanssa väsyneet ja onnelliset, ylpeät vanhemmat. Luonnollista, normaalia, ymmärrettävää. Kaikki on siis kotona hyvin, mutta työelämässä olenkin kuopassa. Tilanteeni ja asemani on sama, jos ei jopa heikompi, kuin perheettömänä.

Naureskelin viimeksi toissa päivänä, ettei kukaan ota minua ainakaan kokoaikatöihin, koska olen pienen lapsen äiti. Samalla tunsin piston sydämessäni – jatkuuko epävarma työelämä koko loppuelämäni? Ennen kaikkea hirvittää, miten hulluksi tämä meno vielä äityykään.

”Onneksi nyt olemme tilanteessa, jossa sosiaaliturvan uudistaminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Asioiden täytyy vihdoinkin muuttua!”

Minulta on kysytty, miksi ihmeessä teen mitään töitä vanhempainvapaani aikana. ”Nauti vauvavuodesta! Keskity vain vauvailuun, se aika menee niin nopeasti. Älä tee mitään muuta!” No, vanhempainpäivärahani määräytyy korona-aikaisten tulojeni mukaan. Tekijänoikeuskorvaukset eivät kerryttäneet etuutta, koska käyttökorvaus ei kerrytä sosiaaliturvaa. Kelasta kerrottiin, ettei Teosto-korvausten saaminen vanhempainpäivärahakaudella kuitenkaan vaikuta maksussa olevaan etuuteen.

Onneksi nyt olemme tilanteessa, jossa sosiaaliturvan uudistaminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Asioiden täytyy vihdoinkin muuttua! Pakkoyrittäjäksi sysääminen on monelle pirullinen pelko. Nyt kun yrittäjiäkin on korona-aikana tuettu, millä verukkeella nämä tuet otetaan pois? Emme voi suostua siihen, että ihmiset hiljennetään takaisin lainsuojattomiksi.

Freelancerin työelämä ei mene niin, että voisi vain heittäytyä haamuksi. Jos minä en tee, joku muu kyllä tekee. Työntekijänä olen korvattavissa, äitinä en. Astuin jo varhain pois vauvakuplasta, jos siellä olen kunnolla ollutkaan. Yritän kuitenkin uskoa, että jaksan painaa töitä seitenkymppiseksi, vähintään lapseni vuoksi.

Jukka Takalo on kirjoittanut tähän liittyen Horjumaton-lauluunsa:

Mä työtäni teen,
sinun vuoksi vaan.
Kai olen yksi heistä,
jotka rakensi tään maan.

Mun aikani vain
ei ole loputon,
mutt’ aikaa se vain
ja sitä sulla on.

Siks koita poika elää ihmisiks,
koita poika elää…

Viime viikot olen laatinut apurahahakemuksia, päivittänyt ansioluetteloa ja hahmotellut tulevaisuutta. Kävin ostamassa vuoden 2022 kalenterin, johon aloin suunnitella toisen levyni julkaisuaikataulua. Miksaukset alkoivat marraskuussa, masteroinnilla ei ole vielä kiirettä. Toivon saavani apurahan kattamaan kansitaiteilijan ja taittajan palkkioita. Olen kiitollinen, että albumiprojekti on aiemmin saanut pieniä tukia eri tahoilta.

Nyt kun olen vanhempi, olen myös herkempi ja vahvempi – taistelenhan myös jälkikasvuni tulevaisuuden puolesta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lapsenikin tekisi taidetta jossakin muodossa. Niin tai näin, toivottavasti hänen sosiaaliturvansa tulee aikanaan olemaan paremmalla tolalla, kuin monen meidän tällä hetkellä.

Kaikkea hyvää, parempaa tulevaisuutta!

Dimi Salo
Kirjoittaja on suomalais-kreikkalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hän asuu Oulussa.

Horjumaton
säv. & san. Jukka Takalo
Lupa lyriikan julkaisuun saatu tekijältä.

Muutoksen merkkejä musiikkialalla

Julkaistu

Muusikkojen liiton, Suomen Musiikintekijöiden ja Autiosaaren Vastuullinen musiikkiala -hanke herättelee ja käy keskustelua ekologisesta kestävyydestä ja sosiaalisesta yhdenvertaisuudesta. Verkkotapahtumissa sekä Musiikki & Median pyöreän pöydän ääressä on tuotu yhteen musiikin ammattilaisia, vastuullisuusasiantuntijoita ja muita aiheesta kiinnostuneita.

Projektipäällikön roolissa olen ilokseni saanut huomata, että todella paljon hyvää tapahtuu jo. Maineikkaat yhtyeet ja artistit eivät epäile käyttää vaikutusvaltaansa ja ottaa kantaa luonnon monimuotoisuuden puolesta erilaisissa julkisissa kampanjoissa. Musiikintekijät ja muusikot pohtivat kestävyyttä soitin- ja laitehankinnoissaan sekä matkustustapojen vaihtoehdoissa co-writing-sessioihin ja keikoille suunnatessaan. Kiertueproduktioita skaalataan ja logistiikkaratkaisuja optimoidaan yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Sosiaaliseen vastuullisuuteenkin liittyviä kysymyksiä hahmotetaan yhä paremmin. Ovatko kaikki tervetulleita musiikintekotilanteisiin? Tehdäänkö kaikille tilaa? Musiikkialan tulee tarkastella kriittisesti rakenteiden nykytilaa ja valta-asetelmia, ja tehdä korjaavia toimenpiteitä.

Levy-yhtiöissä ja keikkapaikoilla onkin laadittu yhdenvertaisuusstrategioita, perustettu moninaisuutta edistäviä työryhmiä sekä järjestetty koulutuksia. Kesällä #metoo:n hengessä virinnyt keskustelu on osaltaan vauhdittanut muutosta sekä kirkastanut tavoitetilaa, jossa jokaisella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa ja ilmaista itseään sekä edetä urallaan. Tai ihan vain olla sellainen kuin on. Musiikin kenttä vain rikastuu, kun saamme erilaiset äänet kuuluviin.

Paljon on silti yhä tehtävää. Tiedämme, että kokeiluihin ja kehittämiseen kaivataan apua: relevanttia tutkimustietoa kestävistä ratkaisuista sekä vilkasta keskustelukulttuuria. Alan toimijat kehittävät ja päivittävätkin parhaillaan monenlaisia työkaluja muutoksen rakentamiseen.

Vastuullinen musiikkiala -hankkeessa muun muassa valmistelemme keväälle laajaa kyselytutkimusta yhdenvertaisuudesta musiikkialalla. Keskeisenä tavoitteena on muotoilla ja tuoda esiin konkreettisia toimenpiteitä, joita jokainen voi jatkossa hyödyntää työskentelynsä tukena ja turvana – omassa ammatissaan, yhteisellä musiikkialalla.

Murroskohdissa olo voi tuntua hankalalta, kun uudet tavat toimia ja ajatella eivät vielä ole juurtuneet osaksi arkea. Tärkeintä on aloittaa jostakin, tehdä ensin vähän ja sitten vähän enemmän.

Ajattelen, että kuten musiikin tekemisessä, myös vastuullisen elämäntyylin haltuunotossa pääsee hyvin alkuun, kun yksinkertaisesti pysähtyy kuuntelemaan toisia ihmisiä ja ympäröivän maailman ilmiöitä. Sitten voi miettiä, miten tässä tilanteessa tuntuisi oikealta toimia. Kyllä se voi olla niinkin yksinkertaista.

Helmi Saksala

Kirjoittaja on Vastuullinen musiikkiala -hankkeen projektipäällikkö, Autiosaari Oy:n toimitusjohtaja, viestinnän valmentaja ja kirjoittaja, tapahtuma-alan ja luovien alojen osaaja sekä musatyyppi. Hän auttaa yrityksiä ja tekijöitä innostumaan kestävistä toimintatavoista ja tunnistamaan oman tarinansa.

Vastuullinen musiikkiala -keskustelutilaisuuksien tallenteet ja lisää hankkeesta: vastuullinenmusiikkiala.com