Saavun Austiniin ensimmäinen kesäkuuta. Matkaa on takana 14 tuntia. Olen matkannut aamusta aamuun ja olo on sen mukainen. Passivirkailija kyselee minulta muutaman kysymyksen vierailuni tarkoituksesta, toivottaa tervetulleeksi letkeällä aksentillaan ja päästää minut jostain syystä jonon ohi. Kentällä minua on vastassa Thosin yhteyshenkilö Samantha Phelps, lempinimeltään Sam. Sam ojentaa minulle Topo Chico kivennäisveden, kippistämme pulloja ja lähdemme ajamaan kohti taloa.

Kurvaamme pihaan, Sam aloittaa talon esittelyn ja kertoo käytännöt. Talossa on kolme makuuhuonetta, keittiö, olohuone, kaksi kylppäriä, iso takapiha, flyygeli, urut, piano, kitaroita, äänitysmahdollisuus demoihin, toimiva wifi ja ensimmäisille päiville ruokaa. Esittelyn jälkeen Sam lähtee töihin ja minä jään taloon ihmettelmään. On kuuma, +32 astetta.

Ensimmäiset päivät menevät epätodellisisissa fiiliksissä soitellen flyygeliä ja tutustuen kaupunkiin. Sam vie minut ruokakauppaan ja kuuntelemaan keikkoja. Tapaan myös toisen talon vastuuhenkilön, rennon stetson-päisen Graham Weberin. Thosin virallinen kesto on 12 päivää, mutta olen erikseen sopinut neljästä lisäpäivästä.

Keikkoja on toden totta lähes joka baarissa; countrya, bluesia, rockia, rootsia, jazzia, folkia. You name it! Cowboy-bootseja, stetson-hattuja, ystävällisiä ihmisiä ja livemusaa all day on.

Co-writing sessioita on sovittu vierailuni ajalle kolme. Olen jo ennen tänne tuloani viestitellyt yhden muusikon, Johnnyn kanssa ja olemme sopineet tapaamisen ennen virallista sessiota.

Johnny tulee taloon ja keskustelemme Trumpista, aborttilaista, Suomen luonnosta, hurrikaaneista ja rakkaudesta. Soitamme toisillemme omia biisejämme, juomme kahvia ja ostamiani aivan liian makeita Peace & Love -limuja.

Ensimmäinen virallinen Co-writing sessio on elektropophenkisen Benin kanssa. Ben saapuu taloon täsmällisesti, kitara valmiiksi viritettynä ja valmiina hommiin. Ihmettelen aluksi hänen nopeaa työskentelytapaansa, mutta Ben kertoo oppineensa, että aika on rajallista ja ennen kaikkea aika on rahaa. Sessio on mainio ja opettavainen. Kepeä eropoppi syntyy kahdessa tunnissa ja äänityssessio sovitaan vierailuni viimeisille päiville.

Toinen sessio on kiireisen, kolmen pienen lapsen äidin, Sarahin kanssa. Sarah on jazz-laulaja, joka laulaa monissa paikallisissa bändeissä. Sarah tulee talolle ja sanoo: ’’Girl you need some time out from this house!’’ Lähdemme hänen luokseen. Tässä sessiossa saamme valmiiksi kertosäkeen ja osan säkeistöistä.

Kolmas sessio on Johnnyn kanssa. Tapaamisemme on selkeästi auttanut prosessia. Työskentely on alusta asti mutkatonta ja hauskaa. Kummallakaan ei ole kiire mihinkään. Sessio on pitkä ja antoisa. Syntyy yksi country ja yksi blues – biisi. Näemme varmasti tässä tai toisessa elämässä uudelleen.

Koittaa reissun pelottavin päivä. Kello on noin yksi päivällä. Ilma muuttuu hetkessä harmaaksi ja tuuli yltyy hurjiin lukemiin. Sitten alkaa rankkasade ja taivas räjähtää. Salamoita salaman perään. Sähköt katkeavat ja kännykän kenttä myös. Puu kaatuu takapihalla. Salamat näkyvät talon katon läpi ja olen varma, että kuolen. Hädässä pyörin huoneesta toiseen ja mietin, mitä helvettiä teen. Puhelimen kenttä onneksi palaa ja soitan Samille. Sam hieman huvittuu minun reaktiostani, sillä ukkosmyrskyt ovat Austinissa arkipäivää. Myrskyjä on vierailuni aikana kaksi, joista toisen otan rennommin. Keittiössä on taskulamppuja ja pahanlaatuisen myrskyn iskiessä kannattaa mennä ikkunattomaan huoneeseen. Austinissa myrskyt eivät ylly hurrikaaneiksi, mutta tulvavaara on.

Samaisen myrskypäivän iltana minulla on keikka The Continental Gallery – nimisessä baarissa. Mikä tunteiden vuoristorata, pelosta jännitykseen.

Keikkapaikka on rento ja hämyinen. Baarissa on muitakin esiintyjiä ja tunnelma on lämmin. Keikka menee hyvin, ihmiset toivovat lisää ja Graham pyytää minua esiintymään seuraavalla viikolla uudestaan. Loppuillan nautin talon bändistä ja tutustun muihin muusikoihin. Country soi ja bisse virtaa.

Tähän väliin vinkki seuraavalle taloon lähtijälle: Opettele The Bandin I shall be released – biisin kertsin sanat. Se soi lähes kaikilla Grahamin keikoilla ja KAIKKI laulaa. High life bisse on Austinissa halpaa ja uberilla pääsee paikasta toiseen helposti ja edullisesti.

Graham on kutsunut minut kuuntelemaan hänen bändinsä keikkaa. Otan uberin keikkapaikalle ja ihmettelen, kun auto ajaa hienolle lähiöalueelle. Tsekkaan vielä osoitteen ja kuski vakuuttaa, että olemme oikeassa paikassa. Ovi on auki ja ihmisiä on paljon. Ymmärrän, että olen saapunut juuri privaattikeikalle jonkun kotiin. Vedän happea, kerään itseni ja astun taloon, josta en tunne ketään.

Bändi on jo aloittanut soiton ja menen seisomaan huoneen takaosaan. Kaikki ovat hiljaa ja kuuntelevat taitavien muusikoiden kaihoisaa kitarointia ja upeaa stemmalaulantaa. Vieressäni istuu nainen, joka hymyilee minulle. Sitten hän ottaa laukustaan taskumatin, juo huikan siitä ja kuiskaa minulle: ’’Some whiskey?’’ Otan kulauksen ja koko loppukeikan istumme vierekkäin hiljaa siemaillen viskiä.

Keikan jälkeen nainen esittelee itsensä Amyksi. Hän on paikallinen toimittaja ja tietää Austinin livemusakulttuurista paljon. Loppuilta kuluu tutustuen muusikoihin, talon omistajiin ja heidän tarjoamiin maukkaisiin ruokiin.

Olemme sopineet Amyn kanssa brunssitreffit aamuksi meksikolaiseen ravintolaan. Ravintolassa soittaa housebändi. Keikalla on paljon vierailevia muusikoita ja riennot yltyvät upeisiin gospeljameihin. Mietin, kuinka voisin useamminkin aloittaa sunnuntai-aamut näin.

Sam tulee hakemaan minut ravintolasta ja lähdemme koluamaan Vintage-liikkeitä. Ensimmäisessä kaupassa puhelimeni varastetaan. Kiroan kohtaloani: kaikki yhteystietoni ja reissussa ottamani kuvat ovat kadonneet. Sam vie minut austinilaiseen tapaansa pubiin rentoutumaan. Illalla ostan prepaidliittymän ja halvan puhelimen.

Reissun lopussa Amy vie minut kuuntelemaan bändejä ja tutustuttaa paikallisiin. Hengailen paljon Samin kanssa ja hänestä tulee reissun aikana todella tärkeä. Sam vie minut muun muassa tanssimaan countrya ja suosittelen sitä kaikille Teksasiin matkaaville. Tanssin perusaskeleet oppii kömpelömpikin kaveri ja tanssipartnereita riittää kaikille ikään, sukupuoleen tai habitukseen katsomatta.

Voisin kertoa tässä monista kohtaamisista. Siitä kuinka kimppauberissa tutustuin maailmanympärimatkailijaan ja jonka kanssa vietin upean päivän rannalla. Tai siitä kuinka muutamaa vuotta aiemmin olin tutustunut San Fransicossa kaveriin, joka oli juuri nyt muuttanut Austiniin ja jonka kanssa vietin ihanan päivän reissussa. Tai siitä, kuinka… Taidan kuitenkin jo tällä ylittää tämän blogitekstin pituusmääreet.

Loppukiteytyksenä: Matka oli kaikin puolin inspiroiva. Kävin kuuntelemassa kymmentä keikkaa, tutustuin paikallisiin muusikoihin ja tämän lisäksi vietin paljon aikaa työskennellen itsekseni talossa. Talossa sai kailottaa ja soittaa niin kovaa kuin sielu sieti mihin kellon aikaan vaan. Kasvissyöjälle liharuokapainotteisesta Austinista löytyi onneksi hyviä vaihtoehtoja! Paikallisesta puhelimesta oli suuri apu, sillä reissuni jatkui vielä Austinista New Yorkiin.

Kiitos The House of Songs ja Suomen Musiikintekijät tästä mahdollisuudesta ja ihanasta kokemuksesta. <3

Lue lisää The House of Songsista.