EN | SVE
Yhteystiedot Contact
Tilaa Musiikintekijä-lehti
Haku

Musiikintekijöiden etujärjestö

Metsänkeiju poplandiassa

Tekijä: Nina Lith

Metsänkeiju poplandiassa

Julkaistu

Ja kun kaikki jo pitempäänkin työtä tehneet otetaan laskuihin mukaan, huomataan, että näitä mielenkiintoisia ja lahjakkaita naispuolisia musiikintekijöitä löytyykin jo aikamoinen joukko. Heistä yksi on Costi, olkaa hyvä!

Costi Minkälaisten töiden parissa puuhastelet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä mulla on monta asiaa niin sanotusti ”muhimisasteella”. Haeskelen langanpätkiä, työstän alitajunnassa uusia ajatuksia, tekstejä ja biisejä. Tuntuu, että päässä pyörii kaikenlaista, limittäin ja lomittain. Mulla on suunnitelmissa mm. sellainen radio-ohjelma, johon niinikään työstän musiikkia. Mutta olen mä levännyt ja relannutkin – sainhan viime vuoden lopulla päätökseen uuden soololevyn ”Aurinkolaulu”, joka vei paljon aikaa ja voimia.

Voitko kertoa tästä ”Aurinkolaulusta”? Kuinka ne biisit ovat syntyneet?

Mun laulut ovat usein hetkessä kiinni, ja ne kertovat lähipiiristä; tärkeistä ihmisistä ja asioista, joiden läheisyydessä elän ja olen. Yksi tärkeä juttu on tietenkin se, että olen kolmen pienen lapsen äiti, ja jokainen, jonka kanssa olen jutellut, on jakanut kanssani tunteen, että yhteys luontoon voimistuu uuden syntymän yhteydessä. Mullekin tuli jonkinlainen euforinen elämän kunnioittamisen fiilis – voimakas tunne elämän jatkuvuudesta ja luonnonvoimista. Että kaikkea tätä varmaankin tämä levy pitää sisällään.

Kuinka luova prosessi sinun kohdallasi etenee – jos nyt ajatellaan vaikkapa levykokonaisuuden tekoa?

Tämän uusimman teko sujui jotenkin itsekseen. Siihen meni aikaa, hassua kyllä, tasan yhdeksän kuukautta! Olen joskus ennen suunnitellut vähän tarkemmin asioita etukäteen, mutta nyt otin enemmän riskejä, annoin asioiden tulla ja tapahtua. Sattui niinkin, että uudemmat ideat jyräsivät vanhempia prosessin aikana. Mun mielestä varsinkin sovituksista tuli hienoja tällä systeemillä. Mullahan oli apuna tässä projektissa Kimmo Kajasto, joka teki hienoja tietokonepohjia biiseistäni. Myöskin äänityspaikat olivat inspiroivia, samoin ihmiset. Mähän olen tehnyt yhteistyötä mm. tämmösen hienon miimikitaristin, Pia Jungmanin kanssa jo kahdeksan vuotta.

Olet ilmeisen mieltynyt konemusiikkiin?

Joo … tällä kertaa varsinkaan en halunnut mitään savuisia bänditreenikämppiä ja hirveästi harjoituksia, ihan käytännön syistä. Oli mukavaa tehdä biisit ensin omassa kotipajassa, kaikessa rauhassa, ja kiikuttaa niitä sitten Kimmolle seuraavaa työvaihetta varten. Tämä oli mukavaa ja helppoa. Koko levyn tekoa sävyttikin eräänlainen maagisuus, helppous. Se oli hienoa.

Kuinka biisisi syntyvät? Istutko pöydän ääreen ja päätät aloittaa säveltämisen?

No, joskus pitää ihan päättää, että nyt aloitan biisinteon. Mutta usein on niin, että on kausia, jolloin syntyy biisi jollei kaksikin päivässä. Ja sitten tulee näitä jaksoja, jolloin haluaa tehdä jotain ihan muuta. Mulla biisinteko vaatii rauhaa ja hiljaisuutta. Etten sanoisi erakoitumista. Usein mun biisit lähtee jostakin mua inspiroivasta soundista. Istun tietokoneelle ja haen jonkin kiinnostavan kompin ja hyvän, itseäni miellyttävän mattosoundin. Tässä vaiheessa usein syntyy jo melodiakin. Joskus saatan kilkutella flyygelillä, ja jos se juttu tuntuu hyvältä, hyppään tietokoneen ääreen ja laitan sen sinne muistiin kehittelyä varten. Mua miellyttävät suunnattomasti myös hypnoottiset, jännät bassokuviot. Ja jos jotakin soitinta haluaisin osata soittaa, niin bassoa!

Bassoako?

Kyllä vaan. Mutta tuosta biisinteosta vielä sen verran, että melodiahan on se kaikkein tärkein. Kun melodia on valmis, voi biisin kanssa lähteä leikkimään, maalailemaan. Mun biisien hyviä maalareita ovat juuri kitaristini Pia, sekä Joonas Pirttilä, joka kitaran lisäksi soittaa vaikka mitä – hawaijinpillistä kattilankansiin! Perusbiisin ympärillä voi olla vaikkapa heinäsirkkojen siritystä, veden soljunaa tai ihan mitä vaan… Efektoidut taustat inspiroivat mua. Ja pyrin vielä siihen, että biisini olisivat positiivisia. Yritän ainakin omat aggressioni purkaa johonkin muuhun kuin musiikkiin, jotta lauluistani tulisi lempeitä.

Mikä on paras ja/tai rakkain työsi?

Tämän uuden levyn viides biisi taitaa olla tällä hetkellä rakkain. Se on nimeltään ”Sä täytät taivaan niin kuin kuu”. Se kertoo kahdesta ihmisestä, joiden välillä on mieletön magneettikenttä, mutta toinen on vähän niin kuin vastahankaan. Ko. biisin teko jäi mulle niin elävästi mieleen. Mulla oli tekstistä valmiina 80 %. Ja täähän on mulle tyypillistä – samana aamuna, kun piti lähteä Tampereelle kyseistä biisiä äänittämään, kahdentoista junalla, ei lopullinen versio tekstistä ollut vielä syntynyt. Soitin sitten Kauko Röyhkälle hädissäni yhdeltätoista, että ”kuule hei, et viittis jeesata?” Ja Kauko sanoi, että tervetuloa! Kauko sitten vähän korjaili ja lisäili – ja tekstistä tuli mielestäni upea! No, lähdin sitten Tampereelle, ja studiossa jatkui ihmettely: biisissä taisi olla 36 eri sointua käännöksineen, ja olin tehnyt siihen aika monimutkaisen pohjan noin ylipäätäänkin. Silloin mietin mielessäni, että ”apua, mitähän tästäkin tulee?”. Loppujen lopuksi , riisuimme sointuja ja yksinkertaistimme biisiä, ja – lopputuloksesta tuli loistava.

Vielä sattui niin, että kun äänitimme laulua, sitten vihdoin viimein, paistoi studion parvekkeelle mitä suurenmoisin täysikuu…

Millainen olit nuorempana?

Hirveen ujo, arka ja herkkä. Ja pianoahan mä soitin niin kuin kuuliaiset pikkuneidit yleensäkin! Jostain kumman syystä punk-musiikki ja uusi aalto ei kolahtaneet mulle ollenkaan, vaikka kaveripiirissä niitä paljon kuunneltiin. Mulla tais murkkuiässä olla semmoinen tunne, että olen jotenkin erilainen – että tykkäsin vaan olla metsässä ja keräillä käpyjä. Pienestä pitäen kuuntelin kuitenkin paljon konemusiikkia, tykkäsin mm. Jarresta. Ja ehkä mun musassa kuuluvat 80- luvun puolivälissä Ibizalla vietetyt kesät, senaikainen esiteknodiskomusa, jota siellä kuunneltiin. Koko saari on muutenkin jäänyt jotenkin taianomaisena mieleen …

Ikimuistoisin hetkesi lauluntekijän urallasi?

Se, kun ensimmäinen, omalla soolonimellä julkaistu single ”Marraskuun poika” alkoi soida tiuhaan tahtiin radioissa vuonna 1993. Se oli uskomatonta! Ihmettelin itsekseni, että mitäs täällä nyt oikeen tapahtuu. Siihen astihan mä olin lähinnä ollut taustajoikaamassa Kaukon ja CMX:n levyillä…

Mikä saa sinut pysymään alalla, musiikin parissa?

No, mä olen hirveen nöyrä siitä, että saan olla mukana musiikissa, sitä tekemässä – yhtenä pienenä mikrohippusena!. Musiikki on elämää suurempi juttu, hienoin asia maailmassa. Kunnioitan kaikenlaista musiikkia – se on jumalallista alkuperää. Musiikki on tapa olla, tapa elää. Hienoa musiikissa on sekin, että se on Peili. Ihminen voi sen kautta huomata oman kehityksensä.

Nythän sekin on taas jännää, kun elää tämmöistä tyhjiövaihetta, edellisen suururakan jälkeen. Jännittää. Että mihin suuntaan sitä seuraavaksi lähtee. Tää tunne on kuin heittäis pallon avaruuteen. Ja lähtis sitten seuraamaan sitä…

Vau! Ja sitten me juttelimme vielä Heidi Liehusta ja monista muistakin mielenkiintoisista asioista. Ja teki mieli jatkaa ja pyytää Costia kaljalle, juttelemaan filosofiasta. Mutta enhän minä kehdannut.

Pitkän linjan ammattimies palkittiin

Julkaistu

Kevyen musiikin moniottelija Paul ”Nacke” Johansson palkittiin tammikuussa uunituoreella Georg Malmstén -palkinnolla. Merkittävästä elämäntyöstä suomalaisen musiikin hyväksi myönnetty huomionosoitus yllätti veteraanin täysin.

– Se oli ihan hauska juttu. En ole koskaan aiemmin mitään sellaista saanut, joten palkinto oli suuri surprise ja lämmitti oikein paljon. En osaa muuta sanoa, Nacke kiittelee.

Ansaittu palkinto osui varmasti oikeaan osoitteeseen. Johanssonin meriittilista on hämmästyttävän pitkä ja monipuolisuudessaan vaikuttava: jazzia, iskelmää, teatteria, tuottamista, sovittamista, säveltämistä, soittamista, levytyksiä jne.

Viimeiset kymmenkunta vuotta Nacke Johansson on ollut eläkkeellä. Pitkän linjan ammattimies jätti kuluttavan musiikintekemisen tyylikkäästi kertarysäyksellä vuonna 1987. Suoraviivainen, joskaan ei aivan kivuton ratkaisu.

– Olihan se vaikeata. Mutta kun kuuntelee hyviä asioita, niin tulee hyvälle mielelle, innokkaasti radion musiikkitarjontaa seuraava eläkeläinen tuumii.

Muutosta pehmensi kuitenkin se, että käytännössä vain sävellys- ja sovitustöistä on luovuttu kokonaan. Sen sijaan pienimuotoisista soittohommista saadaan arkeen tarvittavaa vaihtelua.

– Minulla on ollut sellaista pientä duunia siellä Helsingissä. Viimeksi olin soittamassa 70-vuotishipoissa Tapio Salon, Roope Koistisen ja Antti Sarpilan kanssa. Se oli ihan hauska swingjuttu.

Muun ajan vievätkin uudet, vanhan polven herrasmiehelle hyvin istuvat harrastukset.

– Pelaan vähän shakkia ja bridgeä, ei sen kummempia. Rauhallisiahan nämä eläkepäivät ovat.

Mittava tuotanto syntyi oheistuotteena

Helsinkiin Nacke Johansson kotiutui 60-luvun alussa. Tie vei nopeasti Jaakko Salon luottomieheksi ja oppipojaksi, ja samalla musiikintekeminen otettiin kokonaisvaltaisesti haltuun. Itse oppineesta pianistista kouliintui pikavauhtia tuottelias säveltäjä/sovittaja sekä kapellimestari.

– Sellaistahan se on aina ollut. Suomalaiset sovittavat ja säveltävät freelance-muusikot ovat saaneet hoitaa koko ruljanssin, eli samalla oltiin myös tuottajia. Silloin ei firmasta (Scandia) lähetetty levytyksiin erikseen tuottajaa, joka olisi studiossa hommaa säädellyt, vaan se oli sovittajan homma, Nacke selvittää monipuolista työnkuvaansa.

Ajan työtahti ja -tavat selittävät osaltaan myös miehen laajaa tuotantoa.

– Sävellyksiä on syntynyt siinä sivussa. Sellainen storyhan on kulkenut jo sata vuotta, että kun esimerkiksi solisti X:n levyltä puuttuu vielä kaksi biisiä, niin sovittaja sanoo ihan sinisin silmin, että ne kaksi syntyvät ihan hetkessä. Sitten sovittaja menee kotiinsa ja tekee ne biisit.

– Se oli sellainen humpuukikonsti saada biisit framille. Ei tarvinnut sen kummemmin sysätä niitä firmalta toiselle, että ”ottakaa nyt tämä biisi, ottakaa ihmeessä”.

Musiikin teon ohella Johansson on osallistunut myös tekijöiden yhteisten asioiden hoitoon. Maestro on istunut sekä LUSESin hallituksessa että ELVIS ry:n johtokunnassa.

Järjestötoiminnasta on jäänyt hyvä maku, edunvalvonta on koettu tärkeäksi.

– ELVIS on ihan hyvä systeemi. Se on saanut aikaiseksi aika paljon, ennen kaikkea koonnut luovat ihmiset saman katon alle.

KUVASSA: Nauru on herkässä Nacke Johanssonilla sekä Georg Malmstén -säätiön puheenjohtajalla Ragni Malmsténilla.

Laulelmatervehdys lahden takaa

Julkaistu

Me täällä Ruotsissa asuvat suomalaiset laulelmien tekijät ja harrastajat panimme tammikuun alussa ”hynttyymme yhteen” ja perustimme Ruotsinsuomalaiset Trubaduurit-yhdistyksen. Ohjenuoramme on vaalia ja edistää suomenkielistä laulelmaperinnettä täällä. Vaalimissarkaa täällä riittää kyntää noin sadantuhannen viisikymppiä ylittäneen perinnepellossa. Edistämisen sävelenä on järjestää laululyriikan ym kursseja jäsenillemme. Myös siinä piisaa ”aihetta lauluun”, sillä jäseneksemme haluamme: laulajan, soittajan, säestäjän, tekstinikkarin, säveltäjän ja tekstinkääntäjän ‹ ja luonnollisesti mahdollisimman monta kutakin lajia.

Täällä toimii lukuisia kirjoittaja- ja muita yhdistyksiä, mutta yhdistävää lenkkiä ei ennen meitä ole ollut; nyt on ja myönteistä palautetta tulee tuon tuosta. Sisäänlämpiäviä emme kuitenkaan ole. Meillä on jo hyvät yhteydet Evert Tauben aikoinaan perustamaan ”Visans Vänner”-yhdistykseen täällä ja ystävystyä haluamme myös samanhenkisten ihmisten ja yhdistysten kanssa Suomessa; eikä kielestä saa kiikahtaa.

Yhteystiedot vielä tähän lopuksi,

Ruotsinsuomalaiset Trubaduurit

c/o Olavi Räihä

Fältskärs Gård 1

puh/fax + 46-21-55674

E-posti: finntrub@swipnet.se

Korppikotkat liikkeellä

Julkaistu

Lupasin viime Arthurlandissa palata Teosto-asioihin ja teen sen nyt. Moitin viimeksi sitä, että Teoston mainoksia ei ollut Muusikko-lehdessä. Asia korjattiin ja uusi mainoskampanja on aloitettu ja mainoksia on monessa muussakin julkaisussa. Mainostoimisto on tehnyt parhaansa ja luonut näkyvän mainoskampanjan, jossa muutama säveltäjä toimii mannekiinina kertoen omasta luomistyöstään. Mainokset ovat niin upeita, että Nokia ja Sonera jäävät kirkkaasti toisiksi. Tulen jossain vaiheessa tiedustelemaan, mikä on kampanjan hinta ja pelkään, ettei se ole ollenkaan suhteessa odotettuun hyötyyn.

Minulle ei nimittäin auennut alkuunkaan, mikä on mainosten viesti. Se varsinaisesti Teostoa koskeva teksti on suurinpiirtein yhtä suurta kuin vakuutuskirjan kääntöpuolen teksti, jossa kauniin sanoin usein kerrotaan, että vahingon synnyttyä ei korvata mitään. Ehkä viesti on kuitenkin taas se, että Teosto on suurin ja kaunein ja kansallinen instituutio, jonka alaisina ovat esim. Magnus Lindberg, Iiro Rantala ja Toni Wirtanen. Eli juuri se, jota olen aina pitänyt vahingollisena ja vääränä. Pidän myös vähintään harkitsemattomana, että vaikka mainoksissa vaihtuvat ”mannekiinit”, mainosten ilme on kuitenkin kaikissa julkaisuissa sama, riippumatta siitä puhutellaanko ammattilaisia, musiikin harrastajia, tilaisuuksien järjestäjiä tms. Toistan sen, mitä viimeksi sanoin: Teosto tiedottaa väärissä paikoissa, vääriä asioita, väärille tahoille. Uskon täsmätiedotukseen.

Eri tahoille pitää tiedottaa eri asioita erilaisissa sävyissä. Ja niin, että se houkuttelee lukemaan eikä ole se pieni jälkikirjoitus, joka useimmiten jää lukematta. Pidän myös vahingollisena, että kirjoitetaan esitysluvuista puheen ollen: ”Luvan saat vaivatta, ota yhteys Teostoon.” Ja raportoinnista: ”Muista raportoida elävässä musiikkitapahtumassa esitetyt teokset – ota yhteys ja sovi ilmoitusmenetelmästä.” Ei kukaan ole kiinnostunut ottamaan yhteyttä johonkin, joka asettaa velvollisuuksia. Yhteydenoton on tapahduttava toisin päin: Teoston on otettava yhteyttä esittäjiin ja tarjottava eri vaihtoehtoja. Mutta sitähän Teosto ei usko. Teoston mielestä kaikki on ihan hyvin, kun saadaan koneet toimimaan niin, että voidaan ristiintarkistaa laskutus ja raportointi.

Sen miten tällainen ristiintarkistus (josta olen kuullut puhuttavan jo kun vielä istuin Teoston johtokunnassa) toimii, olemme oppineet viimeksi NCB:n tilityksestä. (NCB:n uudesta tietokonesysteemistä Ruotsin SKAPin Roger Wallis varoitti meitä jo miltei neljä vuotta sitten NPU:n kongressissa Reykjavikissa. Sitä ei kuitenkaan kukaan ottanut vakavasti. Tekee mieli kysyä, kuka tästä kantaa vastuun.) Ristiinkytkennästä olen joskus kysynyt NCB:n täkäläisestä toimistosta, kun eräs äänite oli ollut markkinoilla jo kaksi vuotta, NCB:n siitä tietämättä. Kun kysyin, eivätkö äänitteiden valmistamot enää ilmoita valmistetuista äänitteistä, sain vastuksen, että valmistamot kyllä ilmoittavat äänitteistä, mutta NCB:n toimistolla ei ole aikaa tarkistaa asioita.

Hyvää joulua

Minusta lähinnä huvittava oli Teoston vastaus meidän vaatimukseemme raportoinnin tehostamiseksi erityisellä raportointiasiamiehellä. Vastaus oli, että kaikki pystytään hoitamaan talon nykyisillä voimilla. Parannusehdotusten listaan sitten kirjoitettiin, että hyvin raportoiville tanssiorkestereille lähetettäisiin joulukortti. Taisi olla jossain vielä maininta, että joillekin annettaisiin lahjaksi Teostokynä. Hyvin menee. Naiivius on suorastaan ihailtavaa.

Kuten yllä kirjoitin ja olen monta kertaa sanonutkin, että Teostolla on väärä imago ja viestit ovat tarkoitusperiä vastaan, sain taas vahvistusta kun luin, että Brysselissä suomalaiset mepit olivat enemmistönä vastustaneet vahvoja tekijänoikeuksia. Kiitos ranskalaisten, englantilaisten ja saksalaisten vahvat tekijänoikeudet sittenkin voittivat selvin äänin. Mutta lehtitietojen mukaan Suomen edustaja Astrid Thors oli sanonut: ”Muutamissa kannanotoissa asetuttiin kyllä Teoston kaltaisia laitoksia vastaan.” Siis ei ymmärretty, että Teosto on ainoastaan työrukkanen ja sen johtajat tekijöiden renkejä, eikä kansallisten instituutioiden suuria johtajia.

Joudunko sittenkin sotkeutumaan verkkoihin?

Olen julistanut sitä, etten halua olla tekemisissä minkäänlaisen internetin tai sähköpostin tai muiden perverssien laitteiden kanssa. Kohtalonivaa on kuitenkin, että kun ELVIS hankki internetin, ensimmäiset yhteydenotot olivat Edition ELVISin nuottitilauksia; siis tarkoitettu nimenomaan minulle. No kestin sen, kun auliit ELVISin työntekijät välittivät terveiset minulle, minulle ymmärrettävässä muodossa. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. En suostu vieläkään oppimaan kaikkien helvetinkoneiden metkuja, mutta olen ymmärtänyt, että nyt Brysselissä kinattiin siitä, mitä tapahtuu kun teoksia otetaan näihin koneisiin. Yksityiskohdat saatte kaivaa esille jostakin muualta.

Mutta minulle jäi se mielikuva, että mm. kirjastoväki, museonhoitajat yms. katsovat, että tiedonvälitystä haittaa se, että tekijöillä on jotain sanottavaa, jos hänen teoksiaan käytetään näissä nykyaikaisissa vempeleissä. Eli vähän samalla tavalla kun nyt voidaan käyttää teoksia 1. yksityisessä käytössä, 2. opetustoiminnassa ja 3. jumalanpalveluksen yhteydessä. Minusta nykyisessä tilanteessa vähintään viimeksimainittu ei ole oikein ja se on tekijöitä kohtaan väärin.

Mitä nyt tulee kirjastoihin, olen valmis tunnustamaan, että Suomen kirjastolaitos on Suomen parhaimpia instituutioita, vielä hienompi kuin musiikkiopistoverkosto. Tästä huolimatta en voi ymmärtää, että kirjasto- ym. ihmiset ovat sitä mieltä, että tekijänoikeutta pitäisi rajoittaa yhteisen tiedonvälityksen varjolla. Näen sieluni silmin säveltäjän tai kirjailijan, joka omassa pienessä kammiossaan istuu ja tuskailee luomuksensa kanssa ja hänen vieressään istuu korppikotka, joka odottaa, että tekijä saa luomuksensa valmiiksi. Sitten korppikotka syöksyy esille ja riistää tekijältä valmiin teoksen vapaan tiedonvälityksen nimessä. Minun mielestäni tiedonvälitys on tärkeää ja hienoa, mutta tekijänoikeus on pyhä.

Musta ja valkoinen lista

Stars but no stripes?Kun Brysselissä äänestettiin vahvan tekijänoikeuden direktiivistä, äänesti 437 parlamentaarikkoa direktiivin (vahvan tekijänoikeuden) puolesta, 47 vastaan ja 51 tyhjää. Suomalaiset kunnostautuivat niin, että seitsemän äänesti direktiiviä vastaan, neljä tyhjää ja ainoastaan kolme oli taiteilijoiden puolella.

Nimet ovat seuraavat. Puolesta: Outi Ojala (vas), Heidi Hautala (vihr) ja Reino Paasilinna (sd). Tyhjää äänestivät: Esko Seppänen (vas), Jyrki Otila (kok), Riitta Myller (sd) ja Pertti Paasio (sd). Käyttäjien puolesta ja taiteilijoita vastaan äänestivät: Mirja Ryynänen (kesk), Astrid Thors (r), Paavo Väyrynen (kesk), Kyösti Virrankoski (kesk), Raimo Ilaskivi (kok), Marjo Matikainen-Kallström (kok) ja Kirsi Piha (kok). Pistetäänpäs nimet mieleen tulevia eduskunta- ja EU-vaaleja varten.

EU:n komissio tulee vielä muokkaamaan direktiiviä, samoin neuvosto ja parlamentti toisessa käsittelyssä. Reino Paasilinna arvio: ”Uskon kyllä, että esimerkiksi neuvosto ei ota ihan näin tiukkaa linjaa tekijänoikeuksien soveltamiseen.” Kun tämän jälkeen vielä Suomen eduskunta muokkaa suomalaiset sovellukset tekijänoikeuslakiin, voi varmasti todeta, että taistelu on voitettu. Mutta sota jatkuu.

Arthur Fuhrmann

Suomen armeijan korpraali vuosimallia 1958

PS. Seuraava juttu olisi yhtä hyvin voinut olla joko Selvisin saksituissa tai jopa vitsi-palstalla. Erään monimutkaisen reklamaation yhteydessä sain Teostolta vastauksen, jossa luki mm: ”Teoston toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että asiakkaat ovat aktiivisia ja seuraavat lähetyksiä ja tarvittaessa reklamoivat.” Nyt sitten reippaasti hankkimaan lisää televisio- ja radiovastaanottimia. Yhdellä tv-lupamaksulla saatte seurata kaikkia Suomen (ja muidenkin) lähetyksiä Teoston reklamaatiota varten.

10 tyhmää kysymystä

Julkaistu

1. 8.12. on tärkeä päivä niin vakavalle kuin kevyelle musiikille. Miksi?

2. Sibelius kuoli 20.9.1957. Kuka toinen suomalainen säveltäjä kuoli samana päivänä?

3. Jazzin sanotaan tulleen Suomeen Andania-laivalla. Alus saapui Suomeen marskin syntymäpäivänä. Mikä on oikea päivämäärä ja vuosiluku?

4. Kolmella tytöllä oli trio. Annalla oli kaulan vasemmalla puolella ”fritsun” näköinen paukama, Bertalla oli vasemmassa kädessä lyhyet ja oikeassa pitkät kynnet. Cecilia kantoi rannekelloa oikeassa ranteessa. Mikä oli trion kokoonpano?

5. Mikä oli ensimmäinen suomalainen äänielokuva ja kuka sävelsi siihen musiikin?

6. Mikä oli ensimmäinen suomalainen värielokuva ja kuka sävelsi siihen musiikin?

7. Koska oli ensimmäinen virallinen suomalainen TV:n koelähetys?

8. Mitä tulee lyhenne ELVIS?

9. Kuka oli ELVISin pitkäaikaisin tilintarkastaja?

10. Mitä tarkoittaa numerosarja 5 4 3 2 1 0?

Vastaukset:

1.Sibelius syntyi 8.12.1865. John Lennon ammuttiin 8.12.1980.

2. Myös Heino Kaski kuoli 20.9.1957.

3. Andania saapui Suomeen 4.6.1926.

4. Anna soitti viulua, Bertta kitaraa ja Cecilia hanuria.

5. Ensimmäinen suomalainen äänielokuva oli ”Sano se suomeksi”. Ensi-ilta oli 30.3.1931. Musiikin siihen sävelsi Tapio Iloniemi.

6. Ensimmäinen suomalainen värielokuva oli ”Juha”. Ensi-ilta oli 9.11.1956. Musiikin siihen sävelsi Tauno Pylkkänen.

7. Ensimmäinen virallinen suomalainen TV-koelähetys oli 24.5.1955. Ohjaaja ja juontaja oli Lasse Pöysti.

8. Lyhenne tulee nimestä ELokuva- ja VIihdeSäveltäjät. Nimi oli käytössä vuosina 1965-1979.

9. Aarno Walli oli ELVISin tilintarkastaja 34 vuotta.

10. Kieltolain kaaduttua Alko avasi kaupat 5.4.32 klo 10.

Kuka haluaa lisää taustamusiikkia?

Julkaistu

Mitä enemmän taustamusiikki soi kaupoissa, linja-autoissa, uimahalleissa, messuilla tai hotellien hisseissä, sitä enemmän Teosto voi kerätä tuloja. Mitä useammassa puhelimessa saa kuunnella jonotusmusiikkia, silloin kun tavoittelemani henkilö puhuu toista puhelua, sitä enemmän Teoston tilinpäätös kaunistuu. Hurraa!

Viime keväänä Teoston vuosikokouksessa käytettiin monta puheenvuoroa sitä vastaan, että Teosto pyrkisi aktiivisesti lisäämään taustamusiikin kysyntää. Vuosikertomukseen kirjoittamassaan toimitusjohtajan katsauksessa Jaakko Fredman kirjoitti: Vastaisuudessa aktiivisen toimintamme tulee suuntautua siihen, että musiikkia käytettäisiin yhä suuremmassa määrin. Tämän toiminnan tehostamiseksi on organisaatiotamme jo vahvistettu.

Elviksen puheenjohtaja Juhani Leinonen muistutti tähän kohtaan viitaten, että Teoston tehtävänä ei ole markkinoida musiikkia vaan katsoa tekijöiden oikeuksien perään ja hallinnoida teoksia. Jaakko Fredman vastasi, että tuntuu vallitsevan erilaisia käsityksiä siitä, mitä markkinoinnilla tarkoitetaan. Suomen kielen perussanakirjan mukaan sillä tarkoitetaan seuraavaa: toimittaa myyntiin, markkinoille, myydä, edistää jonkin myyntiä, mainostaa.

Teoston johtokunta hyväksyi äskettäin esityksen vuoden 1999 toimintasuunnitelmaksi. Kokouksesta kantautuneiden tietojen mukaan nytkin käytiin vilkasta keskustelua Teostosta taustamusiikin markkinoijana. Toimintasuunnitelma hyväksytään Teoston vuosikokouksessa 22. huhtikuuta. Silloin Teoston jäsenten on syytä ottaa selvä kanta siihen, tuleeko Teoston pyrkiä taustamusiikin käytön lisäämiseen vai ei.

Teoston tehtävänä on tietysti myöntää lupia tekijänoikeudella suojatun musiikin käyttämiseen, periä tästä käytöstä korvaus ja tilittää se niille tekijöille, joiden luomaa musiikkia on käytetty. Lupaehdoista ja käyttömaksuista tiedottaminen kuuluu myös Teoston tehtäviin. Mutta kaiken tiedottamisen ja markkinoinnin raja tulee asettaa tähän: Teoston tehtävänä ei ole luoda taustamusiikin kysyntää vaan ainoastaan vastata jo olemassa olevaan kysyntään tiedottamalla siitä, miten lisensiointi käytännössä tapahtuu.

Taustamusiikista keräämistään tuloista Teosto käyttää nykyisin huomattavan osa kulttuuripoliittisiin tukisiirtoihin. Tällöin voidaan kauniisti puhua vakavan musiikin ja muun marginaalimusiikin tukemisesta. Tällöin kuitenkin tarkoitus pyhittää keinot. Ja vaikka taustamusiikin markkinointi lyhyellä tähtäimellä Teoston tuloja lisäisikin, pitkällä tähtäimellä se kaivaa maata Teoston koko tulevaisuudelta. Musiikin tuputtaminen ja halpamyynti johtaa inflaatioon ja markkinoiden kyllästymiseen.

Martti Heikkilä

Jussin Jupinat

Julkaistu

RADIOKUUNTELIJAN PÄIVÄKIRJASTA…

Vietin viikon 47/98 lomaa ajelemalla autolla pitkin kaunista Suomeamme. Tavalliseen tapaani kuuntelin yksin ajellessani Radio Suomen ohjelmia, jotka radio meistä (auto / radio / minä) asiantuntevimpana valikoi kuuluvuuden mukaan.

Olen aiemmin jo jopa lievästi kehaissut toimittajia heidän parannettuaan tapaansa mainita musiikin tekijöiden nimet ohjelmissa. Saattaa olla, että normaaleilla ajoreiteilläni Kymenlaakson radion ja Ylenaikaisen kuuluvuusalueilla asiat ovatkin runsaasta muistuttelusta johtuen paremmalla tolalla, mutta nyt hankkimani kokemuksen myötä olen jälleen pettyneempi toimittajakuntaan.

Kainuun, Savon, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Satakunnan radiot suolsivat ohjelmia, joissa varsin kiitettävästi mainittiin esittäjien nimet, jättäen tekijöiden nimet vähemmälle huomiolle.

Esimerkkinä voin kertoa Radio-Savon keskiviikkoaamuna 18.11.98 ohjelmassaan järjestämän yleisöäänestyksen kolmen levyiltä soitetun sävelmän paremmuudesta. Kilpailussa soitettiin ensin kaikki kolme äänitettä ja sitten kuuntelijat saivat soittaa toimittajalle antaen perustellun äänensä valitsemalleen voittajalle. Kilpailu oli täysin leikkimielinen, eikä sillä sinänsä ollut merkitystä, mutta merkittäväksi sen tekee se, ettei kyseisten “kilpailusävelmien” tekijöitä mainittu ohjelman missään vaiheessa. Yritin heti soittaa ohjelman toimittajalle ja sainkin viestitettyä hänelle soittopyynnön. Toimittaja soitti minulle myöhemmin, jolloin tiedustelin miksi hän ei ollut maininnut tekijätietoja. Hän sanoi jättäneensä tekijöiden nimet mainitsematta kilpailun alussa ollakseen johdattelematta äänestäjiä mahdollisten henkilöön kohdistuvien sympatioiden taikka antipatioiden takia ja maininneensa nimet kilpailun lopussa. Totesin, että näin hän oli menetellytkin esittäjien suhteen, mutta nyt tarkoitankin tekijä- enkä esittäjätietoja. Tästä toimittaja havaittavasti suutahti väittäen varsin töykeään sävyyn säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien nimien mainitsemisen radio-ohjelmassa olevan turhaa ja lisäksi käytännössä täysin mahdotonta. Muistutin tekijänoikeuslain velvoitteesta hyvän tavan mukaiseen käytäntöön, jolla todennäköisesti tarkoitetaan ainakin kilpailun kohteena olevien sävelmien tekijöiden nimien mainitsemista. Tämän jälkeen toimittaja päätti keskustelun hätäisesti luvaten harkita asiaa tulevaisuudessa.

Kuten sävelradio-ohjelmissa konsanaan; haastan tämän artikkelin lukijat osaltaan puuttumaan mainittuun epäkohtaan a) radio- ja TV-toimittajana mainitsemaan tekijätiedot, b) tekijänä huomauttamaan oman nimen mainitsematta jättämisestä ja c) radiokuuntelijana vaatimaan tekijänimien mainitsemista.

Eräs tunnettu sanoittaja moitti “ammattiyhdistystekijöitä” vaatimuksesta tekijänimien mainitsemiseen pakinassaan joka oli varustettu hänen nimellään ja huomattavan suurella kuvallaan. Jos tekee niin huonoja juttuja, ettei nimeä sovi niiden yhteydessä mainita, niin nimimerkki on silloin käytettävissä. Muuten nimet mainittakoon ja eiköhän ryhdytä asiaa joukolla seuraamaan ja tarvittaessa siihen kukin tahoillamme puuttumaan!

jupina: Juhani Leinonen

Oletusjako vai tasaava muuntelujako?

Julkaistu

SELVIS kysyi sanoittajilta miten uusi jakosääntö on otettu vastaan käytännössä. Uudet systeemithän ovat kohta olleet voimassa vuoden. Kyselyn perusteella uudistuksissa on menty oikeaan suuntaan, mutta ainakin tasaava muuntelujako on monelle vielä outo niin teoriassa kuin elävässä elämässäkin.

KYSYMYKSET:

Tunnetko termit oletusjako ja tasaava muuntelujako? Mitä ne tarkoittavat? (Oikea vastaus täällä)

Oletko antanut teostesi uusista sovituksista muuntelulupia ja osuuksia yhdessä säveltäjän kanssa?

Onko teoksistasi tehty sellaisia versioita, joissa kustantajakin olisi antanut osuuksia sovittajalle tai kääntäjälle?

Uudessa jakosäännössä sävelen ja tekstin keskinäinen jako voi vaihdella aina 25/75 jakoon asti. Oletko tehnyt tänä vuonna teoksia, joissa jako on jotain muuta kuin 50/50?

Muita mielipiteitä uudesta jakosäännöstä?

PENNI AIRAS

1.Sanat ovat kyllä tuttuja.

2.En.

3.Ei.

4.En.

5.Tuotantoni on aika pieni, joten en ole vielä käytännössä joutunut paljon pohtimaan eri vaihtoehtoja.

ANNE KOIVUNEN

1.Tiedän. ELVISin johtokunnassa työskentelyn myötä jakosäännön kiemurat ovat tulleet tutuiksi. 

2.Kyllä!

3.No ei.

4.Kaikki ovat menneet oletusjaon mukaan.

5.Hyvään suuntaan ollaan menty. On hyvä että erityyppisissä tilanteissa voidaan sopia, koska teoksiakin on niin erilaisia.

PAULI HANHINIEMI

1.Oletusjako on vissiin semmosta, että sanottaja ja säveltäjä ovat tasoissa ja sovittajan osuus otetaan säveltäjältä. Tasaava muuntelujako on sitten joku tasaava muunneltu systeemi.

2.Vähiin on jäänyt muunteluluvan antamiset.

3.Ei. Kustantajista ei ole toistaiseksi ollut mitään hyötyä ja kokemukseni kustantajista ovat aika huonoja. Toisaalta luulen, että jos ilmaantuisi todellinen intressi uuden version aikaansaamiseksi, luulen että kustantaja voisi suostuakin. Neuvottelutaitokysymys.

4.Tänä vuonna tekemissäni biiseissä on käytetty oletusjakoa. Oman bändini Perunateatterin puitteissa teen sävellykset yhdessä Pasi Hiidenniemen kanssa ja tekstin itse. Kun juuri sain listan uusista teoksista Teostosta ja näin osuudet, tunsin piston sydämessäni ja ajattelin, että hänen panoksensa teokseen on kyllä suurempi kuin 25%, joten jatkossa varmasti sovittelen Pasin osuudet suuremmiksi.

5.Kaiken kaikkiaan hyvä, että tapauskohtaisesti voi ja täytyykin nyt sopia enemmän. Neuvotteluiden lähtökohdaksi oletusjako on sopiva. Syyt eri jakoihin pitäisi olla itse biisissä.

JUKKA ITKONEN

1.Tiedän mistä on kyse.

2.En vielä. Tänä vuonna olen tehnyt satukirjan ja runokirjan ja aika vähän uusia biisejä.

3.Ei.

4.En vielä.

5.Aika vähän.

PEKKA LAAKSONEN

1.Olen kuullut kyllä. Oletan tietäväni. Kesken jääneet oikeustieteen opinnot ovat jättäneet minulle kammon pykälien pänttäämistä kohtaan.

2.Ei.

3.Ei.

4.Ei.

5.Kannattaisi varmaan paneutua aiheeseen ja soveltaa tilanteen mukaan.

TURKKA MALI

vastaa kännykkään autonratissa Alicantessa Espanjassa. Aurinko paistaa ja markkinoille menossa.

1.En.

2.Ei.

3.Ei.

4.En.

5.Kustannusoikeuden määräaikaisuus on hyvä uudistus (kaikki rahat olisi kiva saada eläessään!) ja muutenkin on oikeaan suuntaan menty.

JORMA TOIVIAINEN

1.Uskoisin tietäväni. Oletusjako on vanhan systeemin mukainen käytäntö, jossa sovittajan osuus menee säveltäjältä ja käännösosuudet sanoittajalta. Tasaava muuntelujako on yritys saada kustantaja osallistumaan tekijöiden rinnalla sovittajan ja kääntäjän osuuksiin. 

2.Olen.

3.Ei ole. Vielä.

4.En ole.

5.Tervetullut muutos, antaa pelivaraa vähän puoleen jos toiseenkin. Vielä kun saisi tuon tasaavan muuntelujaonkin toimimaan käytännössä.

PIA PERKIÖ

1.Asiayhteyden tunnen, en osaa selittää.

2.Ei.

3.Ei.

4.En

5. Uusi systeemi on reilu, 50/50 on hyvä lähtökohta. Suurempimuotoisissa teoksissa, esimerkiksi oopperassa säveltäjän täytyy tietenkin saada enemmän. On vaikeaa puhua säveltäjän kanssa rahasta ja siksi etukäteen sopiminen usein jää tekemättä. Sitä jää vain elämään toivossa, että joskus saa jonkun korvauksenkin.

JORI NUMMELIN

1.Oletusjako on se normaali jako teosilmoituskortissa. Tasaava on hämäävä… olisiko se että säveltäjältä otetaan sovittajan osuus. Taisi mennä nyt väärin.

2.Yhden kerran on ehdotettu sellaista. En sillä kertaa suostunut, mutta en vastusta ajatusta.

3.Ei.

4.En.

5.Ainoana tulee mieleen, että jotkut kustantajat ovat ottaneet tavakseen esitäyttää teosilmoituskorttinsa. Nuorempien ja kokemattomien varsinkin täytyy huolellisesti katsoa mihin nimensä pistää. Kovin paljon on vielä vanhojakin teosilmoituskortteja liikenteessä.

VASTAUS KYSYMYKSEEN 1.:

Oletusjako perustuu pitkälti vanhan jakosäännön mekanisointikorvausten jakoon, jossa sävel ja teksti ovat omat erilliset kakkunsa. Vanhassa jakosäännössähän suurin epäkohta oli se, että esityskorvauksissa sovittajan osuutta otettiin myös sanoittajalta, mutta tähän ei tarvittu sanoittajan lupaa. Nykyään siis keneltäkään oikeudenomistajalta ei voi ottaa promilleakaan pois ilman tämän allekirjoitettamaa teosilmoitusta.

Oletusjaossa sovittajan osuus otetaan säveltäjältä ja kääntäjän osuus sanoittajalta.

Manusversiossa prosentit ovat siis esimerkiksi:

säv.33,33 sov.16,67 san.50,00

tai säv.33,33 sov.16,67 san.33,33 kääntäjä 16,67

ja kustannetussa teoksessa vastaavasti:

säv.22,22 sov.11,11 san.33,33 kust.33,33

säv.22,22 sov.11,11 san.22,22 kääntäjä 11,11 kust.33,33.

Jos teosilmoituskortissa ei ole sovittu muusta jaosta, Teosto rekisteröi teoksen oletusjaon mukaan.

Tasaavassa muuntelujaossa muuntelijoiden (sovittaja & kääntäjä) osuudet otetaan tasaisesti kaikilta säveltäjiltä, sanoittajilta ja kustantajilta. Manusversiossa siis esimerkiksi:

säv.41,67 san.41,67 sov.16,67

ja kustannetussa versiossa:

säv.29,63 san.29,63 sov.11,11 kust.29,63

Petri Kaivanto Tasaava muuntelujako voidaan valita rastimalla teosilmoituskortissa kyseinen vaihtoehto. Tällöinkään ei tarvitse täyttää itse mitään prosenttilukuja.

Muu jako voi olla esimerkiksi seuraava:

säv. 27,78 san 27,78 sov 11,11 kust 33,33.

Tällöin prosenttiluvut on kirjoitettava oikeaan pystysarakkeeseen kunkin kohdalle erikseen.

Petri Kaivanto

Muistettavaa

Jotta vuoden 1998 esityksistä saisi tilityksiä, on uusia teoksia ja teosversioita koskevien teosilmoitusten oltava Teostossa viimeistään 15.1. 1999. On myös hyvä muistaa, että sovitusversioita koskevat teosilmoitukset on nykyisin toimitettava Teostoon jo ennen kuin tätä sovitettua versiota esitetään. Muussa tapauksessa voi käydä niin, että sovittajalta jäävät osuudet saamatta ennen sovitusversion rekisteröintiä raportoiduista esityksistä. Sovitus voidaan myös rekisteröidä alustavasti, jos sovittaja lähettäessään sovituslupapyynnön toimittaa siitä kopion Teostoon. Tässä kopiossahan ei vielä ole säveltäjän ja mahdollisten muiden oikeudenhaltijoiden allekirjoituksia. Sen perusteella Teosto voi jo kuitenkin “varata rahaa” sovittajaa varten.

Teosilmoitusten kannalta tärkeä päivämäärä on myös 31.8. Siihen mennessä on teosilmoituksen oltava Teostossa, jotta se varmasti ehtii mukaan tallennekorvausten tilitykseen saman vuoden alkupuoliskolta. Tämä tilityshän tapahtuu yleensä joulukuussa. Tallennekorvauksia voi esityskorvauksia helpommin saada myös takautuvasti.

Takautuvasti ei sen sijaan (ainakaan näillä näkymin) ole toivossa korvauksia niille sanoittajille, joiden manusteksti oli liitettynä kustannettuun sävellykseen ennen kuin jakosääntöä tältä osin kesällä 1997 muutettiin. Ennen tätähän kustantaja sai sanoittajankin osuudesta kolmanneksen vaikka sillä olisi ollut sopimus vain säveltäjän kanssa. Nythän tätä ei enää tapahdu ja Teosto on korjannut automaattisesti jaon niiden teosten osalta, jotka on rekisteröity vuonna 1991 tai sen jälkeen. Mutta jos teos on rekisteröity ennen vuonna 1991 ja siinä sävel on kustannettu mutta sanat manuksena, on sanoittajan itse ilmoitettava Teostolle haluvansa uuden jakosäännön mukaista muutosta. Jos vielä löytyy joku sanoittaja, joka ei ole tätä tehnyt, yksityiskohtaisemmat ohjeet olivat Selviksen numerossa 4/97 sivulla 26.

Lisää uudesta jakosäännöstä

Jos haluat kerrata uuden jakosäännön kiemuroita, tässä lista niistä artikkeleista ja tiedotteista, joita Elvis ja Teosto ovat tähän mennessä julkaisseet:

Elvis jäsenkirje 3.12. 1997

Elvis jäsenkirje 16.1. 1998

Selvis 1/98 s. 27

Selvis 3/98 s. 19

Teostory 4/97 s. 13-14

Teoston asiakaskirje 14.1.1998

Teoston asiakastiedote 17.6. 1998

Lue edes ”Mikään ei enää ole normaalia” (Selvis 3/98) eli aika usein kysytyt kysymykset.

Koko jakosääntö löytyy Teoston sivuilta www.teosto.fi. Tosin edelleen moni asia selviää parhaiten tarttumalla puhelimeen tai kysymällä sähköpostitse.

puhelinhaastattelut: Petri Kaivanto

Elvis elää EU:ssakin

Julkaistu

Kävimme marraskuun lopussa vakavan kolleegani Tapio Tuomelan kanssa Brysselissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun Elvis ja SS lähettivät edustajansa EU:n pääkallonpaikalle. Matkamme aiheena oli jatkokokous viime toukokuussa Lontoossa pidetylle EU-maiden musiikintekijöiden IN TUNE IN EUROPE -seminaarille

Samalla käytimme tilaisuutta hyväksemme ja ohjelmaamme kuuluivat tapaamiset europarlamentaarikko Mirja Ryynäsen ja kulttuuriasianneuvos Risto Kivelän kanssa sekä vierailu EMO:ssa (= European Music Office). Lisäksi seurasimme Euroopan parlamentissa kulttuurivaliokunnan kokousta. Mirja Ryynänen on sen suomalainen jäsen ja Marjo Matikainen-Kallström varajäsen.

Emme olleet näinä päivinä ainoat brysselinkävijät Suomesta. Kulttuurivaliokunnan kokousta seurasi myös viitisentoista Suomen Kirjastoseuran edustajaa, jotka myös illastivat yhdessä suomalaisten europarlamentaarikkojen kanssa. Yksi keskustelunaihe oli varmasti se, säilyykö kirjastoilla musiikin vapaa käyttöoikeus myös digitaaliaikana.

Euroopan Unioni vaikuttaa vuosi vuodelta enemmän myös suomalaisten musiikintekijöiden elämään, halusimmepa sitä tai emme. Heti ensimmäinen EU-jäsenyyden vaikutushan oli se, että tekijänoikeuden suoja-aika piteni täälläkin 70 vuoteen. Tämä oli vastoin meidän etujamme; korvauksista yhä pienempi osa tulee sen jälkeen teosten alkuperäisille tekijöille. Samalla hämärtyy tekijänoikeuden tarkoitus, joka on luovan työn taloudellisten edellytysten turvaaminen (= pitää tekijät hengissä).

Tuo suoja-ajan piteneminen pääsi tapahtumaan ilman EU-maiden tekijöiden riittävän kuuluvaa vastustusta. Paha puute tekijöiden EU-tason edunvalvonnassa onkin tekijöiden järjestäytymättömyydessä. Brysselissä ei ole ketään kertomassa, mitä euroopalaiset säveltäjät ja sanoittajat asioista ajattelevat. Näin pitäisi olla ennen kuin suoja-aikaa seuraavan kerran lähdetään pidentämään tai tehdään muita muutoksia, jotka vaikuttavat tekijöiden elämään.

Tekijänoikeusseurat ovat kyllä hyvin järjestäytyneet ja niiden ääni kuuluu myös Brysselissä. Ja voi tietysti kysyä, eikö Teoston kautta myös suomalaisen tekijän etuja riittävästi valvota kansainvälisillä kentillä. Vastaus on ei. Juuri esimerkiksi suoja-ajan pidentämisessä tekijöiden edut eivät välttämättä käy yksiin kustantajien kanssa puhumattakaan toimistojen liian bisneshenkisistä johtajista. Tekijöiden ääni on saatava kuuluviin myös suoraan ruohonjuuritasolta.

Maailmanlaajuisesti musiikintekijöiden ääntä voi saada paremmin kuulumaan kansainvälinen säveltäjäneuvosto CIAM, jonka puheenjohtaja on nykyisin Teoston puheenjohtaja Otto Donner. Tämä kuitenkin edellyttää CIAM:n toiminnan huomattavaa tehostumista hallinnollisista resursseista lähtien.

Mutta EU-tasolla on paljon sellaisia asioita, joiden hoitamiseen ja edistämiseen CIAM ei tehokkaampanakaan sovellu vaan tarvitaan uutta tekijöiden yhteistyöfoorumia. Vaikka CIAM lobbaisikin tekijänoikeusasiat digitaaliajan direktiiveineen, jää EU:n kulttuuripolitiikkaan vaikuttaminen ja siihen liittyvien projektien toteuttaminen sen tehtävien ulkopuolelle. Työsarkaa riittää myös esimerkiksi verotuksessa ja taiteilijoiden sosiaaliturvassa nyt, kun EU niissäkin alkaa tavoitella yhtenäistä linjaa.

Tästä syystä Elvis on lähtenyt aktiivisesti mukaan siihen brittiläisten tekijäjärjestöjen käynnistämään prosessiin, jonka alkusoittona oli viime keväänä Lontoossa pidetty seminaari ja jonka jatkoa oli tämä Brysselin kokous. Parhaalta tuntuisi sellainen malli, jonka perustan muodostavat kunkin maan tekijäjärjestöt ilman liian tiukkaa ja byrokraattista katto-organisaatiota. Tällainen verkostoituminen edellyttää tosin Keski- ja Etelä-Euroopassa tekijöiden nykyistä parempaa paikallista järjestäytymistä. On ollut hämmästyttävää huomata, kuinka monesta maasta puuttuu kokonaan sellainen tekijöiden yhdistys, joka tekijänoikeusseurasta erillisenä ajaa maan kaikkien säveltäjien ja sanoittajien etuja. Tarvitaan lisää Elviksen sisaryhdistyksiä Pohjoismaiden ulkopuolellakin.

Lontoossa ja Brysselissä nähtiin myös se, että EU:n tasolla tekijät voivat toimia ilman turhia genrerajoja. Ilahduttavaa on ollut myös se, että Suomen Säveltäjätkin on lähtenyt mukaan tähän prosessiin, vaikkakin tavoilleen uskollisena meitä varovammin.

Kansainvälisessä yhteistyössämme painopiste alkaa väistämättä siirtyä Pohjoismaista Eurooppaan. Samalla pohjoismaisessa yhteistyössä korostuu yhteisen linjan hakeminen Euroopan foorumeille.

Elviksen EU-aikaan siirtymisestä on merkkinä myös se, että ensi kesän vaaleissa meille tarjoutuu tilaisuus saada oma jäsenemme Euroopan parlamenttiin. Tällä tietoa ainakin Jani Uhlenius on ehdokkaana (demareiden listalla). Janihan on nykyisin valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtaja ja tuntee hyvin kulttuuripolitiikan kiemurat.

Elviksen toiminnassa on takana vilkas syksy ja edessä varmaan yhtä vilkas kevät. Seuraavassa joitakin tärkeimpiä syksyn ja kevään työsarkoja:

  • Musiikin tiedotuskeskuksen rooli kevyen musiikin edistäjänä kotimaassa oli aiheena seminaarissa 9. marraskuuta. Elvisläiset olivat runsaslukuisesti paikalla ja seminaari osoitti selvästi, että tarpeita ja mahdollisuuksia kyllä riittää. Micin on vain ehdottomasti saatava lisää resursseja myös kotimaiseen toimintaan ja myös meidän alueellamme. Tiedotuskeskushan saa vuosittain 4 miljoonaa markkaa Teoston kansallisista eli meidän yhteisistä varoistamme. Nykyisin tästä vähintään 3 miljoonaa palvelee vakavaa musiikkia ja meille jäävistä murusista pääosa kohdistuu musiikkimme viemiseen ulkomaille. Elviksen kanta on, että Micin toiminnan tulee palvella yhtä paljon meikäläisiä kuin vakaviakin. Tämän pitäisi olla vähintäänkin kohtuullinen vaatimus.
  • Teoston kansallisista varoista käytetään yli 800.000 markkaa vuodessa partituurimusiikin tukemiseen. Tämä ns. tukitilitys otettiin käyttöön genreuudistuksen yhteydessä osana pakettia, jolla vakavat säveltäjät saatiin suostumaan siihen, että genret poistettiin. Järjestelmä on hyvin keinotekoinen ja hyödyttää valtaosaltaan vain vakavaa musiikkia. Tämän lisäksi kyseistä tukea saavat eniten ne teokset, joita esitetään eniten, mikä ei liene tarkoitus. Sen tilalle on aika löytää jotain muuta. Samoin koko tilitysjärjestelmä vaatii uudistamista. Tätä varten Elviksellä on oma tilitystyöryhmä, johon kuuluvat Matti Kontio, Eero Lupari, Esa Nieminen ja meikäläinen. Teosto puolestaan on yhdistänyt jakosääntötoimikunnan ja tilitystyöryhmän, johon uuteen toimikuntaan tulin valituksi elvisläisenä yhdessä Otto Donnerin kanssa. Sen lähiaikojen tärkeimpänä tehtävänä on juuri tilitysjärjestelmän uudistaminen. Edellisestä remontistahan on jo viisi vuotta.
  • Työnsä päättänyt jakosääntötoimikunta sai lopulta valmiiksi esityksensä vapaita osia sisältävien teosten uudesta jakosäännöstä. Myös Teoston johtokunta on esityksen jo hyväksynyt ja se tulee Teoston vuosikokouksen päätettäväksi 22. huhtikuuta. Kompromissin keskeinen kohta on se, että alunperin vapaan teoksen sovittajan osuudet ovat 16,67, 25,00 tai 33,33 % ja kustantajan osuus vastaavasti yhtä suuri eli 16,67, 25,00 tai 33,33 %. Näin kustantajan osuus ei enää missään tilanteessa voi olla suurempi kuin suojattujen tekijöiden osuus.
  • Teoston vuosikokouksessa tulee myös päätettäväksi ns. kustannekysymys, joka jo kahdessa vuosikokouksessa on lykätty tuonnemmaksi. Ilmassa on merkkejä siitä, että lopulta löytyy sellainen neuvottelutulos, jonka sekä Elvis, Suomen Säveltäjät että Suomen Musiikkikustajat ry voivat hyväksyä.
  • Ilmassa on myös huonoja merkkejä siitä, että Teostossa jotkut voimat haluavat markkinoida taustamusiikkia jokaiseen julkiseen tilaan. Tämä ei mielestämme ole Teoston tehtävä. Lisää resursseja tarvitaan sen sijaan siihen, että tilitykset jaetaan tekijöille mahdollisimman oikein eli sen mukaisesti, mitä teoksia missäkin soitetaan.

Onko Elvis mielestäsi oikeilla linjoilla näissä ja muissa kysymyksissä? Siihen voit ottaa kantaa tulemalla yhdistyksemme vuosikokoukseen, joka pidetään 22.2. klo 18 Ravintola Tekniskassa. Silloinhan päätetään mm. Vuoden 1999 toimintasuunnitelmasta ja siitä, ketkä istuvat erovuoroisten johtokunnan jäsenten tuoleilla seuraavat kaksi vuotta. Tätä jälkimmäistä kysymystä on viimevuotiseen tapaan valmistelemassa johtokunnan asettama vaalivaliokunta, johon kuuluvat Timo Forsström, Arthur Fuhrmann, ja Jorma Toiviainen. Heistä kukaan ei kuulu nykyiseen johtokuntaan ja tämän vaalivaliokuntasysteemin tarkoitus on, että valinnat vuosikokouksessa tapahtuvat aidossa demokratian hengessä. Demokratia taas toteutuu sitä paremmin, mitä useampi jäsen saapuu paikalle.

Oman aikansa tulenkantaja

Julkaistu

Minkälaisten töiden parissa puuhaat juuri nyt?

Valmistelen uutta albumia, osa biiseistä on jo miksattu, muutama on vielä teossa. Single julkaistiin kesällä, ja albumin pitäisi ilmestyä viimeistään ihan ensi vuoden alussa. Tämä uusi kama kulkee työnimellä “Liisa Akimof goes House“. Tuottaja/sovittajina ovat nimittäin häärineet Jori Hulkkonen ja Mitro. Biisit ovat vähän eri kuuloisia kuin yleensä, vaikka itse laulut ovatkin ihan tyypillistä minua.

Kuinka biisit syntyvät?

Sävellän yleensä kitaralla tai pianolla. Ja sanat ja sävelet syntyvät yleensä yhtä matkaa. Teen biiseistä tavalliselle c-kasetille demon, sekvensseri-laitteen avulla (Master Tracks) ja tuottaja/sovittajat, tässä tapauksessa em. herrat sitten ovat tehneet niiden pohjalta taustat. Mulla on itse asiassa paljon biisejä varastossa. Ja nyt olenkin koittanut valita niistä sopivia tälle “house-levylle“, mutta laulujen joukossa on paljon sellaisia, joista aion tulevaisuudessa tehdä ihan akustisen levyn.

Mistä uudet laulusi kertovat?

Osa näistä biiseistä on mollisävyisiä, tummia tarinoita. Ne ehkä kuvaavat sitä rakkauden kääntöpuolta. Ja toinen puoli uusista biiseistä on sellaista mulle ehkä tyypillistäkin ironista tavaraa. Pientä kuriositeettiakin on luvassa, nimittäin osassa näistä suomenkielisistä biiseistä on espanjankielisiä säkeitä, jotka tulkitsee Suomessa asuva elokuvaohjaaja Alvoro Pardo. Nämä biisit ovat vähän sellaista hämmentävämpää kamaa. (Luurista kuuluu hirtehistä hörähtelyä).

Mitä muuta elämään kuuluu?

Teen näitä tv-tuottajan hommia eri kanaville. Ja lisäksi, olen sanoittanut muille artisteille biisejä, mm. Kari Tapiolle ja Lea Lavenille. Sekä ihan viimeksi Sari Kaasiselle tein sanoituksia. Yleensä nämä mun sanoitushommat menevät ns. sellaiselta puolituttu-pohjalta tai niin, että olen tarjonnut jotakin biisiä suoraan sopivalle artistille. Tykkään tehdä muille kokonaisia biisejä, en niinkään pelkkiä sanoituksia. Lisäksi olen tehnyt teatterihommia, sellaisia räp-tekstejä ja myös vähän käännöksiä, mm. espanjan- ja portugalinkielistä sekä Eva Dahlgrenia. Mutta pidän näitä käännöstöitä ennen kaikkea hyvänä treeninä. Ei niillä ainakaan rikastumaan ole päässyt. (taas hörinää luurista)

Mikä on paras ja/tai rakkain työsi?

(Lissu miettii pitkän aikaa ja kun hän alkaa puhua – ääni on muuttunut hiljaisemmaksi). No, ihan viimeisin työ on tällä hetkellä sitä. Olin eilen juuri lapsuudenystäväni hautajaisissa, hän kuoli syöpään, ja esitin tilaisuudessa hänelle tekemäni biisin “Sininen kuu“. Se oli meidän salapoliisikerhomme nimi, lapsina kun yhdessä leikittiin. Tämä biisi on ollut mulle se kaikkein vaikein tehdä.

Ikimuistoisin hetkesi lauluntekijän urallasi?

Niitä on muutamiakin ja on muuten vähän vaikea käydä äkkiä läpi 20-vuotista uraa. No, ensimmäiset julkiset esiintymiset tietysti on jääneet mieleen… Tavaramarkkinoiden ekat keikat… ja se hetki, kun ekan kerran kuuli radiosta oman biisinsä! Sitä ajatteli, että voiko tää olla tottakaan… Niin, ja tietysti se, kun kaikki Suomen rock-kriitikot haukkuivat yhteen ääneen “Kevät“-biisin, josta sittemmin on tullut oman aikansa klassikko. Että näköjään… sellaisesta ininästä ja arvottamisesta ei tarvitse välittää. Niin, ja yksi hauska keikka tulee mieleen, kun 16-vuotiaana tyttötrubaduurina olin keikalla Raittiuskahvilan avajaisissa, ja kaikki mun biisit kerto viinasta, tupakasta ja huumeista…

Millainen olit nuorena?

Hyperaktiivinen. Mä olin urheilija, luonnonsuojelija, runotyttö, ballerina, ornitologi… Ja laulunteko alkoi heti lapsena. Rallattelin kaikki automatkat, siihen aikaanhan autoissa ei ollut radioita… Tein lauluja ympäröivästä maailmasta, kaikesta mitä näin. Ja homma jatkui koulussa. Musiikinopettajani Kari Rydman kannusti lauluntekoon ja opetti antamaan lauluille muodon. Meillä oli koulussa “Hyyppä-trio“ – me tehtiin biisejä luonnosta, kuten sieniretkistä, pöllöistä jne. Eli käytännön asiat, kuten luontoretket, olivat laulujen innoittajina.

Mikä saa sinut pysymään alalla, laulujen parissa?

Se, että musiikilla on niin suuri vaikutus. Musiikki on tärkeää mulle itsensä ilmaisun kannalta ja sen takia, että muiden lauluista olen saanut paljon voimaa. Musiikki lohduttaa, luo muistoja, ilahduttaa. Ja kun sanat eivät riitä, musiikki otetaan avuksi. Niin, itse asiassa – musiikki on mulle samaa kuin hengittäminen…

Uskon sen. Taas olisin halunnut jututtaa tekijää paljon pitempään, mutta toivon, että voin olla Lissuun yhteydessä vaikkapa kuuntelemalla hänen uusia laulujaan. Kaikkea hyvää – anna älysi ja sävelkorvasi tehdä meille lisää mielenkiintoista hyvää kuunneltavaa!