Kajo
Biisinteko-päiväleiri lapsille ja nuorille 16-17.10.2014
Kajo
Teknisiä lisätietoja:
Musiikin ala ei ollut ensimmäinen järjestäytynyt taidelaji. Arkkitehdit ja kirjailijat ehtivät ensin. Heti tekijänoikeuslain voimaantulemisen jälkeen kutsuttiin koolle suomalaisia säveltäjiä keskustelemaan ja sopimaan sellaisen yhdistyksen perustamisesta, joka toimisi säveltaiteellisen tekijänoikeuden toteuttamista ja valvomista varten Suomessa. Näin perustettiin Teosto vuonna 1928.
Niin sanotut kevyen musiikin säveltäjät olivat yllättävän pitkään ilman omaa etujärjestöä, vaikka sille olisi varmaankin ollut tarvetta viimeistään silloin, kun Teosto perustettiin. Sen perustajathan olivat kaikki taidemusiikin piiristä. Elvisläisten järjestäytymiselle löytyi ikään kuin tekosyy: elokuva-alalla olleet pulmat.
Elokuva-alalla ei ollut tuolloin sääntöjä tai sopimuksia siitä, miten elokuvamusiikin säveltämisestä maksetaan palkkiota. Harry Bergström rohkeni esittää Toivo Särkälle, että sävellystyöstä pitäisi saada jonkinlaista palkkaa ennen filmin julkaisua. Tekijänoikeuskorvaukset nimittäin saattoivat jäädä kovin pieneksi, jos elokuva ei menestynytkään markkinoilla. Säveltäjälle jäi se riski, ettei isostakaan työstä ehkä saisi mitään korvausta.
Kaverit koolle
Aaltoila, Bergström ja Kärki kutsuivat kavereita keskustelemaan aiheesta. Mukaan tulivat de Godzinsky, Ilomäki, Kuusisto, Rautio, Malmstén, Marvia, Ranta ja Sonninen. He päättivät lokakuussa 1954 perustaa Suomen elokuvasäveltäjät ry:n, joka pitäisi heitä ajan tasalla kehityksestä, ylläpitäisi ja kehittäisi taiteellista tasoa, valvoisi jäsentensä taloudellisia etuja, antaisi lausuntoja sekä pitäisi yhteyttä ulkomaalaisiin sisaryhdistyksiin ja muihin elokuva- ja musiikkialan järjestöihin.
Vääntö työehtosopimuksesta Suomen Filmivalmistajien liiton kanssa alkoi. Sopimus työehdoista ja palkkioista syntyi kuudeksi kuukaudeksi vuonna 1957, ja sitä edelsivät monet värikkäät käänteet ja muiden yhdistysten intressien huomioon ottaminen (muusikoillakaan ei ollut siihen aikaan vielä suojaa esityksiinsä). Bergströmiä uhkailtiin sanomalla, että nyt loppuu sinulta elokuvamusiikin tekeminen. Ei loppunut, ja hän sävelsi vielä monta kymmentä elokuvaa.
Filmivalmistajat kuitenkin irtisanoivat sopimuksen kuuden kuukauden jälkeen. Heille nimittäin tuli sopimuspalkkioiden maksamisen yhteydessä yllätyksenä se, miten paljon työtä elokuvamusiikin tekemisessä onkaan. Tämän jälkeen neuvoteltiin sitten uusi sopimus, joka oli kompromissi ja huomioi molempien osapuolten tiukat mielipiteet.
Monet pullakahvit
Näitä tiukkoja neuvotteluja on käyty monissa pöydissä. Muun muassa Teostossa on neuvoteltu sen säännöistä ja sen hallituksen voimasuhteista, tilitys- ja jakosäännöstä sekä genreuudistuksesta. Aikanaan tehtiin kovasti työtä sen eteen, että kevyen musiikin tekijät ylipäätään hyväksyttiin Teoston jäseniksi – eikä vain säveltäjät, vaan myös sovittajat ja sanoittajat.
Lisäksi on muun muassa neuvoteltu Yle-tariffit, lausuttu valtion apurahojen jakamisen epäkohdista, kiinnitetty huomiota taiteilijaeläkkeeseen, taisteltu Rooman sopimuksen ratifioinnin puolesta ja neuvoteltu Musiikkikustantajien ja Suomen Säveltäjien kanssa mallikustannussopimus.
Elvis syntyi, Elvis elää
Yhdistyksen nimi on vuosien varrella muuntunut muutaman kerran. Vuonna 1965 se kirjattiin muotoon Elokuva- ja viihdesäveltäjät ry, vuotta myöhemmin Furtsin ehdotuksesta viralliseksi nimilyhenteeksi hyväksyttiin ELVIS. Nykyiseen muotoon Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry nimi päätettiin muuttaa vuonna 1979.
Asenne kaikkeen tekemiseen, neuvotteluihin, lausuntoihin, puheenvuoroihin ja ratkaisuihin on Elvisin sisällä syntynyt tarpeesta puolustaa oman ammattikunnan oikeuksia. Emme ole taistelleet jotakin vastaan, vaan aina vain oman asiamme puolesta. Elvisläisyyteen kuuluu myös huomioida se, kuinka meidän tarpeemme mahtuvat yhteiskunnan rakenteisiin. Välillä äänen kuulumiseksi on kuitenkin pitänyt ottaa se riski, että kohteliaaksi tarkoitettu puheenvuoro ymmärretään väärin.
Furtsi ja Taimi lopettavat kirjansa esipuheen lainaamalla kirjailija Pekka Lounelan runoa:
Löi poskelle.
Käänsin toisen posken.
Löi toiselle.
Posket loppuivat.
Löin takaisin.
Teatterimuseo (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki)
22.9.2014 klo 9.30–15.30
Kuvatallenteita (videoita) käytetään esittävien taiteiden kentällä monin tavoin. Osa esitystallenteista siirretään museoiden ja arkistojen kokoelmiin, ja muistiorganisaatiot tuottavat tallenteita myös itse. Aikaan sidottujen taiteenlajien tutkimuksen lähdeaineistona kuvatallenteet ovatkin tärkeitä. Digitaalinen kulttuuri on monipuolistanut kuvatallenteiden hyödyntämistä, ja samalla tallenteiden säilyttämiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset ovat osin muuttuneet. Teknisten seikkojen lisäksi merkittävä osa haasteista liittyy tekijänoikeuksiin. Seminaarissa näistä aiheista toivotaan taidekentän ja muistiorganisaatioiden yhteistä keskustelua.
Seminaari suunnataan erityisesti esittävien taiteiden kentän ja muistiorganisaatioiden edustajille. Myös muut asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Ilmoittautumiset 15.9.2014 mennessä osoitteeseen ilmoittautuminen[at]teatterimuseo.fi. Seminaari on maksuton.
Lisätietoja:
https://www.teatterimuseo.fi/ajankohtaista/uusimmat-uutiset/esitystallenneseminaari/
Eeva Mustonen, eeva.mustonen[at]teatterimuseo.fi, p. 0400 286 902
Pälvi Laine, tietopalvelu[at]teatterimuseo.fi, p. 0400 286 901
SEMINAARIN OHJELMA:
9.30−9.45 Seminaarin avaus
Helena Kallio (museonjohtaja, Teatterimuseo)
9.45−10.15 Kuvatallenteiden käyttö esittävien taiteiden kentällä. Case-esimerkkinä Tero Saarinen Company
Iiris Autio (toiminnanjohtaja, Tero Saarinen Company)
10.15−10.45 Teatterimuseon av-arkisto ja kuvatallenteet
Arkistonhoitaja Eeva Mustonen ja tutkija Pälvi Laine (Teatterimuseo)
10.45−11.15 Kuvatallenteiden digitointi ja pitkäaikaissäilytys
Perttu Rastas (kuvaamopalvelupäällikkö/erikoissuunnittelija, Kansallisgalleria)
11.15−11.45 Keskustelua
12−13 Lounas (omakustanteinen)
13−13.45 Esitystallenteiden muistiorganisaatiokäyttö ja tekijänoikeudet
Pekka Heikkinen (lakimies, Kansalliskirjasto)
13.45−14.00 Kahvitarjoilu
14.00−15.30 Paneelikeskustelu: Esitystallenteiden sopimukset ja käyttö
Paneelikeskustelussa käsitellään esitystallenteiden tekijänoikeuksiin liittyviä aiheita, erityisesti Teatterimuseon av-sopimusta ja sen soveltamista. Moderaattorina toimii Helena Kallio.
Panelistit:
Jukka Asikainen (toiminnanjohtaja, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry)
Anna-Maria Klintrup (hallituksen pj, Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry)
Maaria Kuukorento (toiminnanjohtaja, Teatterikeskus ry)
Elina Mäntylä (toiminnanjohtaja, Suomen Näyttelijäliitto ry)
Tommi Saarikivi (toimitusjohtaja, Suomen Teatterit ry)
Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat ry:n edustaja (panelisti varmistuu myöhemmin)
Pahimmillaan se on katalogista poimittua äänitapettia, jonka syntyperää käyttäjä ei tiedä. Sama yksilöimätön äänitapetti saattaa löytyä tv-sarjasta ja vaikkapa jostain tuotemainoksesta.
Yleisradion toimintakertomuksessa on yleviä kuvauksia toimintatavoista ja Ylen roolista suomalaisena verorahoin rahoitettuna julkisena laitoksena. Siinä sanotaan muun muassa, että
“Yleä pidetään yleisesti hyvin vastuullisena yhteiskunnallisena toimijana”.
MTV3 on ostanut noin vuosi sitten Epidemic Sound -musiikkikatalogin käyttöoikeudet ja painostaa tuotantoyhtiöitä käyttämään tämän katalogin musiikkia. Yle käyttää samaa Epidemic Sound -musiikkikatalogia TV1:llä, TV2:lla, FEM:lla ja Teemalla. Nelonen ei tietääksemme ole ainakaan vielä siirtynyt käyttämään säännönmukaisesti katalogimusiikkia tuotannoissaan.
“Suomalaisen median tärkein tulevaisuuden kysymys on, miten säilyttää kotimaisen sisällön tuotanto ja kilpailukyky.”
Epidemic Soundiin tekevät sisältöä pääasiassa ruotsalaiset musiikintekijät, jotka eivät saa olla minkään tekijänoikeusjärjestön asiakkaita. Sisällöntuottajat saavat materiaalin hyväksymisen jälkeen kertakorvauksen, mutta eivät enää myöhemmin esitys- eikä tallennuskorvauksia.
“Yle-vero velvoittaa Yleä myös entistä avoimempaan ja läpinäkyvämpään toimintaan.”
Epidemic Sound ja muut vastaavat katalogimusiikkimyyjät ovat tulleet jäädäkseen, mikäli niiden talous vain kantaa. Kaupallisten televisiokanavien musiikkisisältöpäätöksiin ja kulttuuripolitiikkaan me emme voi kovin paljoa vaikuttaa, mutta Yle verorahoilla rahoitettuna julkisena toimijana on kokonaan toinen asia. Luulisi, että Ylen sisäinen moraali estäisi ja kontrolloisi suomalaisen kulttuurin näivettymistä. Yhtiön hallituksella ja hallintoneuvostolla pitäisi olla moraalinvartijan rooli tässä tärkeässä asiassa.
“Ylen rooli suomalaisen luovan alan edistäjänä on entistä tärkeämpi, sillä Yle tekee itse tai ostaa valtaosan Suomessa tehtävistä tv-sisällöistä.”
Miten ihmeessä Ylen kaltainen toimija voi ajatella, että suomalaisen kulttuurin ulkoistaminen olisi kannatettavaa? Onko se merkki jostain suuremmasta linjauksesta? Onko lopulta kaikki muukin suomalaisen kulttuurin, luovan alan tekeminen siirrettävissä ulkomaille? Sekö on tulevaisuuden kulttuuristrategia? Jos tällainen ulkoistamiskehitys jatkuu, jotain on menossa vakavasti pieleen.
“Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti (…) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä.”
Totta, niin tulisi. Ruotsalaisen katalogimusiikin käyttäminen ohjaa kyllä aivan toiseen suuntaan. Ilmeisesti halpuus ja helppous houkuttaa, mutta riittääkö se perusteluksi? Katalogimusiikin houkuttavuus ohjaa miettimään olemmeko pakotettuja harkitsemaan periaatteellista ajatusmuutosta, jonka mukaan kaikki tekemämme musiikki ei olisikaan saman hintaista.
“Ylen ja riippumattomien tuottajien yhteistyön tavoitteena on kehittää suomalaista audiovisuaalista sisällöntuotantoa korkeatasoiseen, omaperäiseen ja nykyistä suurempaa kansainvälistä myyntipotentiaalia omaavaan suuntaan.”
Kuulostaa hyvältä. Vaan miten sisällöntuotanto voi kehittyä, jos sitä ei käytetä? Suosimalla ulkomaista katalogimusiikkia Yle näivettää suomalaisen av-tuotantomusiikkiosaamisen ja lähettää ulkomaille sen taloudellisen hyödyn, jonka soisimme jäävän Suomeen.
Vai onko vain kysymys harhasta, että me luulemme musiikin olevan käyttäjälleen arvokasta? Ja harhasta, että suomalaista luovaa alaa ja sen toimintaedellytyksiä tosissaan haluttaisiin kehittää?
On aivan sietämätöntä, että suomalaisilla verorahoilla rahoitettu julkinen laitos hienoista julkilausutuista periaatteistaan huolimatta ulkoistaa suomalaisen musiikkikulttuurin luomista ruotsalaisille tekijänoikeusjärjestöön kuulumattomille musiikintekijöille.
Aku Toivonen Elvis ry:n toiminnanjohtaja
Lainaukset on poimittu Yleisradion hallintoneuvoston eduskunnalle osoittamasta kertomuksesta, jossa kuvataan yhtiön toimintaa (v. 2013).
PS. Käsittelemme tätä aihetta Pohjoismaisilla elokuvamusiikkipäivillä aamupäivän paneelikeskustelussa 29.8.
The winning piece will be awarded with 200,000 DKK (approximately 27.000 Euro). The competition is open for all composers regardless of nationality and genre.
INFO