Suomen musiikkiviennin kärkihanke on saksankielinen Eurooppa vuosina 2015-2016

Suomen musiikkiviennin kärkihanke on saksankielinen Eurooppa vuosina 2015-2016

Kärkihankkeen tavoitteena on kasvattaa suomalaista musiikkivientiä ja edistää suomalaisen musiikin näkyvyyttä saksankielisessä Euroopassa.

 
Music Finlandin suomalaisen musiikkiviennin kärkihanke kohdistuu vuosina 2015-2016 saksankieliseen Eurooppaan. Kärkihankkeen tavoitteena on kasvattaa suomalaista musiikkivientiä ja edistää suomalaisen musiikin näkyvyyttä saksankielisessä Euroopassa ja muilla kohdemarkkinoilla, joihin markkina-alueen vaikutus heijastuu. Saksa on Euroopan toiseksi suurin musiikkimarkkina ja saksankielisellä alueella asuu lähes 100 miljoonaa ihmistä.
 
“Saksankielinen Eurooppa on suomalaisen musiikin merkittävimpiä markkinoita. Edellytyksiä hankkeen onnistumiselle luovat muun muassa erinomaiset verkostot ja sitoutuneet yhteistyökumppanit sekä suomalaisen musiikin hyvä maine. Suomalaiselle musiikille on saksankielisessä Euroopassa todistetusti kysyntää, mistä näyttönä ovat lukuisat menestystarinat viime vuosilta”, Music Finlandin toiminnanjohtaja Tuomo Tähtinen kertoo.
 
Tuorein kotimainen menestystarina kärkihankkeen kohdealueella on Sunrise Avenue -yhtyeen Saksassa kultalevyrajan heti julkaisuviikollaan lokakuussa ylittänyt Unholy Ground -albumi. Suomalainen musiikki on myös aikaisemmin saavuttanut laaja-alaista menestystä saksankielisellä alueella. Suomalaisista mm. HIM, Nightwish, Iiro Rantala, Aulis Sallinen ja Kaija Saariaho ovat menestyneet Saksassa ja sen lähimarkkinoilla.
 
Vuoden 2014 aikana Music Finland keskittyy kärkihankkeen strategian, toimenpiteiden ja vientiohjelmien suunnitteluun yhdessä kotimaisten musiikkialan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on luoda monipuolinen ja kattavasti alan eri toimijoiden tarpeita vastaava vienti- ja edistämistoimien kokonaisuus. Samalla Music Finland jatkaa aktiivisia toimenpiteitään vuosien 2011-2012 Ison-Britannian kärkihankkeen tulosten ylläpitämiseksi. Näihin kuuluu mm. Suomen toimiminen Ison-Britannian suurimman musiikkialan ammattilaistapahtuman The Great Escapen teemamaana.

Kansalliset varat – Musiikin edistämistyön jatkuvuuden turvaamiseksi

Kim Kuusi
Teoston hallituksen puheenjohtaja
 
Esitys syyskokoukselle
Teoston hallitus päätti 16.10. esittää syyskokoukselle kansallisten varojen pidätyksen nostamista vuodenvaihteessa nykyisestä 6,7:sta 7,7 prosenttiin. Päätös tehtiin yksimielisesti Elvisin hallituksen tekemän esityksen mukaisesti. Esityksen hyväksyminen syyskokouksessa tietäisi noin 500.000 euron lisäystä vuoden 2014 kansallisiin varoihin.
Esitys ei koske tulevia vuosia, vaan niiden pidätykset jäävät tulevien jäsenkokousten päätettäviksi. 
 
Perustelut
Kansallisiin varoihin kohdistuu tulevina vuosina merkittävää käyttöpainetta etenkin Musiikin Edistämissäätiö MES:n suunnalta. Kuluvan vuoden rahoitusosuutemme saimme Vikanin myynnillä varsin kätevästi hoidettua, mutta jatkorahoitus tulisi ilman esitettyä pidätysnostoa merkittävästi hidastamaan Teosto-rahaston kartuttamista.
 
Kansainvälisessä vertailussa on Teoston harjoittama pidätyslinja ollut huomattavan maltillinen. Monet sisarjärjestöt pidättävät edelleenkin sen maksimaalisen 10 prosenttia, jonka kansainväliset sopimukset sallivat. Korkeaa prosenttia voidaan myös perustella sillä, että yli puolet kansallisista varoista kertyy ulkomaisten oikeudenhaltijoiden tilityksistä, ja koko summa käytetään oman maan musiikkielämän hyväksi.  
 
Taustaa
Vuoden 2009 syyskokouksessa katsottiin, että paineet kansallisen pidätyksen alentamiselle edellyttävät siitä luopumista asteittain. Niinpä kokous päätti nostaa aluksi pidätystä yhdellä prosenttiyksiköllä viiden vuoden ajaksi, ja tämän jälkeen poistaa sen vähitellen vuoteen 2018 mennessä. Teosto-rahaston perustamisella haluttiin kuitenkin varmistaa kansallisen edistämistoiminnan jatkuvuus tässä uudessa markkinatilanteessa.
 
Hallituksen esityksen taustalla on yhä vuoden 2009 ajatuslinja. Silloista päätöstä on mielestämme kuitenkin tuunattava, jotta se istuisi paremmin toteutuneeseen kehitykseen. Perinteisillä alueillahan ei ole ilmennyt merkittävää pidätysprosentin laskupainetta, ja on-line alueen suoralisensiointikehitys näyttää joka tapauksessa vievän tulevaisuuden rahavirtoja Teoston ulkopuolelle. Esitys on edelleen pidättää kansallisiin varoihin rahaa hieman reilummin niin kauan, kun se on vielä mahdollista, ja kartuttaa Teosto-rahastoa etupainotteisesti huonojen aikojen varalle. 
 
Tulevaisuuden tahtotila
Teosto-rahasto aiotaan kasvattaa riittävän kokoiseksi, jotta siitä saadut sijoitustuotot riittävät nykyisin kansallisista varoista rahoitetun toiminnan ylläpitämiseen. Rahaston johtokunnassa pidetään tavoitteena saavuttaa tuo taso vuonna 2018. Tällöin voitaisiin siis kokonaan luopua kansallisiin varoihin tehtävästä pidätyksestä.
 
Mielestäni on tärkeää turvata musiikin edistämistyön jatkuvuus myös yllättävissä olosuhteissa. Uskon, että omavaraisen rahaston kartuttaminen tähän tarkoitukseen on ainutlaatuinen mahdollisuus, josta jäsenistön tulee pitää huolta.

 

Työpaikkoja ja toimeentuloa luovalla alalla ei saa vaarantaa

Tiedote Järkeä tekijänoikeuslakiin-kansalaisaloitteen johdosta

 
Tekijöiden, taiteilijoiden sekä kulttuuri- ja sisältöalan yritysten toimeentulo perustuu keskeisiltä osin tekijänoikeuteen. Siksi on tärkeää, että tekijänoikeudesta keskustellaan. ”Järkeä tekijänoikeuslakiin”-kansalaisaloite on tässä keskustelussa yksi puheenvuoro. 
 
Aloitteen julkilausutut tavoitteet sisällöntuottajien aseman parantamisesta ja verkkoteknologiaan perustuvien palveluiden kehittämisestä ovat hyviä. Valitettavasti siinä esitetyt lainmuutokset toimivat esitettyjä tavoitteita vastaan.  Aloitteen tiivistelmä ja markkinointi ovat ristiriidassa sen sisällön kanssa. 
 
Tosiasiassa kansalaisaloite ei paranna artistien, tekijöiden ja sisällöntuottajien asemaa eikä palvele parempia laillisia palveluja haluavien kuluttajien etua. Päinvastoin, se vaarantaa sisältöalojen työpaikkoja, heikentää kotimaisen sisällöntuotannon toimintaedellytyksiä, vahingoittaa digitaalisten palvelujen kehittämistä sekä tekee Suomesta turvasataman kansainväliselle verkkopiratismille. 
 
Aloite mm. laillistaisi tiedostojen lataamisen laittomista palveluista ja turvaisi eri tavoin laittomien palvelujen ylläpitäjien aseman. Aloitteen esittämät muutokset opetuskäytön osalta veisivät taloudellisen pohjan oppimateriaalituotannolta ja digitaalisten oppimispalveluiden kehittämiseltä. Hyvien oppimistulosten saavuttaminen vaarantuisi.
 
Kyse on työpaikoista ja kotimaisten yritysten kilpailukyvystä sekä kansalaisten oikeudesta saada tietoa, oppia, iloa ja elämyksiä. Tekijänoikeusala työllistää noin 3,2 % työvoimasta ja tuottaa jalostusarvoa 4,2 % BKT:sta. Kulttuurin ja joukkoviestinnän alalla toimii yli 15 000 yritystä. 
 
Tekijänoikeuslakia uudistetaan jatkuvasti. Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee ja selvittää parhaillaan ministeri Paavo Arhinmäen toimeksiannosta asioita, joita aloitteessakin on nostettu esille.  Ministeriön tavoitteena on antaa hallituksen esitys eduskunnalle kevätistuntokaudella 2014. Lakia tulee kehittää huomioiden sekä kuluttajien, luovan työn tekijöiden että alan yritysten tarpeet. Aloitteen tavoitteita voidaan saavuttaa mm.:  
 
  • säätämällä vaihtoehtoisista tavoista torjua piratismia (mm. ulkomaisten piraattipalvelujen estomahdollisuus ja ilmoituskirje-menettely), kannustamalla alan toimijoita yhdessä mainostajien ja hakukoneiden kanssa sopimaan käytänteistä laittomien palvelujen toiminnan ehkäisemiseksi ja laillisten palveluiden tukemiseksi ja luomalla kannustimia kehittää uusia, kotimaisia kuluttajia kiinnostavia, digitaalisia palveluja  
 
  • kehittämällä sopimusmalleja, joilla helpotetaan teosten käyttöä opetuksessa ja tutkimuksessa ja varmistamalla riittävät resurssit opetusta ja tutkimusta palvelevien aineistojen ja käyttöoikeuksien hankintaan

 

Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY 
Viestinnän keskusliitto
Suomen Journalistiliitto
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme

Suvi Teräsniska ja Saukki palkittiin Kullervo Linnan säätiön palkinnolla

 

Laulaja Suvi Teräsniska sekä sanoittaja ja säveltäjä Sauvo Puhtila eli Saukki saivat tämänvuotiset Kullervo Linnan Säätiön palkinnot. Säätiön hallitus palkitsi Suvi Teräsniskan tunnustukseksi hänen ansioistaan Kullervo Linnan edustaman viihde- ja tanssimusiikin esittäjänä ja Sauvo Puhtilan ansioistaan korkeatasoisena musiikin tekijänä. Palkinnot olivat suuruudeltaan 4 200 euroa ja ne jaettiin Teostossa 21.11.
 
Aito pohjoisen ihminen, Kolarissa syntynyt ja nyt Oulussa asuva Suvi Teräsniska (s. 1989) sanoo alusta asti olleensa iskelmälaulaja. ”Haluan laulaa lauluja, jotka ovat elämänmakuisia, purevat kaikkiin ihmisiin. Samalla haluan olla myös uuden iskelmäpolven sanansaattaja.” Teräsniska haluaa osoittaa kunnioitustaan myös tuottajalleen ja sovittajalleen Leri Leskiselle ja koko työryhmälle, joka on hänen takanaan.
 
Nykyisin Suvi Teräsniska nauttii siitä, että voi esiintyä festivaaleilla, tanssilavoilla, ravintoloissa, laivoilla, konserttiestradeilla ja klubeilla eli kaikkialla missä yleisöä on. Hänen levyjään on myyty jo yli 250 00 kappaletta, ja jokainen pitkäsoitto on saanut vähintään platinaa. 
 
Suvi Teräsniskan ensimmäinen albumi Särkyneitten sydänten tie ilmestyi 2008. Siitä jäi ikivihreäksi Hento kuiskaus (säv. Petri Somer, san. Lasse Wikman), jonka Suvi Teräsniska joutuu laulamaan nykyään jokaisella keikallaan. 
 
Vuonna 2009 radiokanava Iskelmä valitsi Suvi Teräsniskan vuoden iskelmätulokkaaksi. Iskelmä Gaalassa 2011 Tampereella Suvi Teräsniska voitti vuoden naisartistin palkinnon. Lisäksi hän sai vuoden viihdyttäjän ja vuoden albumin kunnianosoitukset. Samassa gaalassa vuonna 2012 Teräsniskan tulkitsema Pahalta piilossa (säv. Matti Mikkola, san. Mikko Karjalainen) palkittiin vuoden iskelmänä. 
 
Single Rakkaus on lumivalkoinen (säv. ja san. Jussi Hakulinen) ennakoi tänä vuonna ilmestynyttä Yö-yhtyeen tribuuttilevyä Hän tanssii kanssa enkelien. 
 
”Olen halunnut laulaa pitempään kuin 2 x 45 minuuttia. Nykyään se on mahdollista. Tanssilavoilla on entistä enemmän nuoria, jotka haluavat tulla sinne viihtymään ja kuuntelemaan. Lauluni on myös osoitettu heille. Omat lauluni tunnetaan jo paremmin, että voin esittää vain niitä”, Suvi Teräsniska kertoo.
 
Tänä syksynä Suvi Teräsniska voitti äänivyöryllä Syksyn sävel -kilpailun kappaleella Täydellinen elämä (säv. Petri Somer, san. Sana Mustonen). 
 
Sauvo Puhtila (s. 1928), paremmin tunnettu nimellä Saukki liittyy Suomessa lähes myyttiseksi muuttuneeseen 1950- ja 60-luvun iskelmäkulttuuriin. Hän debytoi iskelmäsanoittajana 1940- ja 50-luvun vaihteessa. Kun Reino Helismaa kirjoitti Puhtilan mielestä välillä aitoa runoutta, hän itse teki parhaansa muuttaakseen myös eksoottiset schlagerit suomalaiseen lauluperinteeseen sopiviksi. 
 
Saukki oli nimimerkkiensä suojassa väsymätön puurtaja. Jo nuorena teekkarina hän joutui kaikenlaisten riimittelyjen pariin, päätyi Yleisradioon toimittajaksi, sitten nuorten ajanvieteohjelmien päälliköksi ja lopulta myös viihdepäälliköksi. 
 
Saukki suunnitteli Annikki Tähdelle 1950-luvulla Balladin Olavinlinnasta (säv. Olavi Kontio, san. Saukki), Budapestin yössä (säv. Mihaly Erdelyi, san. Hans Bussmann) ja Kuningaskobran (säv. Teddy Powell, san. Leonard Whitcup). Hän riimitteli Suklaasydämen (säv. ja san Geoffrey Clarkson, Harry Clarkson, Dorothy Siegmann) Brita Koivuselle, Katinkan (säv. ja san. Benee Russell, Henry Tobias), Puukko-Mackien (säv. Kurt Weill, san. Bertolt Brecht) ja Ikkunaprinssin (säv. ja san. Ray Stanley). Olavi Virralle Saukin kynästä syntyivät Poika varjoisalta kujalta (säv. Giuseppe Fanciulli san. Nisa), Tango Desirée (säv. ja san. Eddie Cassen ja Charly Niessen Pohlhaus), Angelique (säv. ja san. Aksel Rasmussen), Buona sera signorina (säv. ja san. Peter de Rose, Carl Sigman) ja Mambo Italiano (säv. ja san Bob Merrill) ja Laila Kinnuselle Lazzarella (säv. Domenico Modugno  san. Riccardo Pazzaglia), Pikku pikku bikinissä (säv. ja san. Lee Julien Pockriss, Paul Vance) ja euroviisu Valoa ikkunassa (säv. Eino Hurme san. Saukki). Myöhemmin syntyivät muun muassa Kertokaa se hänelle (säv. Rodolfo Falvo san. Enzo Fusco), Uralin pihlaja (säv. Evegnij Rodygin san. Mikhail Pilipenko), Nathalie (säv. Gilbert Becaud san. Pierre Delanoe).
  
Saukin laajaan tuotantoon kuuluu myös käännöstöitä oopperoista hengelliseen musiikkiin sekä elokuvamusiikkia ja lastenlauluja. Legendaarisia ovat vuosilta 1959 – 78 Saukin ja Pikkuoravien levyt, joissa Sauvo Puhtila seikkailee äänellään kolmen villin oravansa Nestorin, Elmerin ja Simeonin kanssa. Oravien ääni saatiin soittamalla Eino Virtasen laulua erityisnopeudella.
 
Sauvo Puhtila jäi eläkkeelle Yleisradiosta vuosien 1956 – 79 jälkeen, alkoi samoihin aikoihin lopettaa myös sanoittajauraansa ja on nyt jäänyt kokonaan pois julkisuudesta.
 
Vuonna 1999 Sauvo Puhtila sai Reino Helismaa -palkinnon ja 2002 Juha Vainio -palkinnon. 
  
Kullervo Linnan säätiön palkintoa on jaettu vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 1987 kuollut säveltäjä, kapellimestari ja muusikko Kullervo Linna säätiöi tekijänoikeuskorvauksensa jaettavaksi tunnustuspalkintoina ja apurahoina musiikin tekijöille ja muusikoille. Säätiön tarkoituksena on edistää iskelmä- ja tanssimusiikin luomista ja esittämistä Suomessa. Linnan omista menestyskappaleista esimerkiksi Kultainen nuoruus soi edelleenkin jatkuvasti suomalaisilla tanssipaikoilla.

Teoston varatoimitusjohtaja ja Palvelut-yksikön johtaja Kari Paananen jättää tehtävänsä

 

Teoston varatoimitusjohtajana ja Palvelut–yksikön johtajana viisi vuotta työskennellyt Kari Paananen jättää tehtävänsä.
 
”Tullessani taloon, Teostossa nähtiin suuria kehitystarpeita nimenomaan asiakaslähtöisyydessä ja etupihatoiminnan kehittämisessä.  Teostossa on otettu näiden viiden vuoden aikana aimo harppaus asiakkaan suuntaan ja etupiha on saatu hyvään kuntoon”, sanoo Paananen.
 
”Teoston strategiaa uudistettiin syksyn aikana ja tulevaisuuden haasteet ovat etupihan sijaan pikemminkin sisäpihalla, verkkoon siirtymisessä ja prosessien kehittämisessä. Teoston vuodet ovat olleet antoisia, mutta koen, että nyt on hyvä hetki kääntää katse tuleviin haasteisiin”, kertoo Paananen.
 
Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä sanoo ymmärtävänsä päätöksen perustelut.
 
”Teoston hallituksen ja toimiston puolesta haluamme kiittää Karia ansiokkaasta panoksesta Teoston toimintakulttuurin uudistamisessa ja asiakkaan näkökulman tuomisessa mukaan Teoston arkeen ja käytäntöihin. Toivotamme Karille onnea ja menestystä uusiin haasteisiin ”, sanoo Sipilä.

Ohjeistusta Youtube-lisensointiasiassa

 
Teoston ja Youtuben sopimuksen ansiosta suomalaiset musiikintekijät voivat jatkossa saada korvauksia, kun heidän musiikkiaan kuunnellaan Youtuben kautta Suomessa. Lisätietoa seuraa sitä mukaa, kun asia ja toimenpideohjeet tarkentuvat. Myös ensimmäisen tilityksen ajankohta tiedotetaan Teoston toimesta mahdollisimman pian.
 
Yleistä Youtube-mainonnasta
 
  • Mainontaa on kahta lajia: 1. mainosvideo (In-stream), joka tulee ennen, jälkeen tai videon aikana, tai 2. videossa koko ajan näkyvä alabanneri (Display-mainonta).
  • Uploadaaja tekee valinnan, näkyykö mainonta vai ei. Tekijänoikeudenomistajat tekevät osaltaan tämän valinnan.
  • Uploadaaja tekee myös mainonnan sisällön rajauksen. On siis mahdollista rajata pois tietyntyyppiset mainokset (esim. painonhallinta, ehkäisy, okkultismi jne).
  • Sillä on merkitystä, kuka videon on uploudannut. Oletusarvoisesti uploudaaja on se taho joka valitsee onko videoissa mainoksia vai ei.
  • Uploadaaja ladatessaan kappaleen syöttää samalla järjestelmään kappaleen metatiedot, eli mm. tekijätiedot, joiden perusteella rojalteja ohjataan oikeille tahoille
  • Jos uploadaaja ei ole liittynyt partner-ohjelmaan ei hän pysty aktivoimaan mainostoimintoa. Tällöin videoon ei voi liittää mainoksia eikä tuloa ei kerry.
  • Jotta mainoksia saa videoon, tulee uploadaajan liittyä partner-ohjelmaan ja aktivoida mainokset ko. videoon. Luonnollisesti tässä yhteydessä tulee olla biisien tekijän/tekijöiden lupa tähän.
  • Tämän jälkeen alkaa kertyä rojaltituloja biisin tekijälle, käytön ja mainosten määrästä riippuen.

Mitä minä voin tehdä?

Tilanne on elänyt viime kuukausien aikana ja tieto toimintaohjeista on tarkentunut. Tämänhetkisen tiedon mukaan musiikintekijän näkökulmasta perustoimintaperiaatteet ovat seuraavat:
 
  • Youtubeen materiaalia lisäävällä taholla tulee olla kaikki oikeudet lisättävään materiaaliin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että levy-yhtiö lisää ja hallinnoi kappaleita.
  • Ota siis yhteyttä levy-yhtiöösi tai siihen levy-yhtiöön, joka on julkaissut tekemäsi kappaleen.
  • Selvitä, ovatko he jo lisänneet/täydentäneet kappaleitasi Youtubeen ja varmista, että he ovat syöttäneet metatiedot oikein
 
Mainonnan kieltäminen
 
Voit myös kieltää mainosten käyttämisen, mikäli niin haluat. Voit tehdä sen kahdella eri tavalla:
 
  • Ota yhteyttä levy-yhtiöön ja pyydä heitä poistamaan mainonta.
  • Kirjaudu sisälle Youtubeen ja tee tekijänoikeusloukkausilmoitus.
  • Ilmoituksia hallinnoidaan oman tilin Tekijänoikeusilmoitukset-osiossa.
  • Käytä prosessin kaikissa vaihessa samaa sähköpostiosoitetta.
 
Linkkejä
 

 

Teoston projekti tuo musiikintekemisen koulujen musiikkitunneille

 

Teosto käynnistää valtakunnallisen kouluprojektin, jonka tavoitteena on saada musiikin luova tekeminen osaksi suomalaisten koulujen opetustoimintaa. Projektin aikana tunnetut musiikintekijät, kuten Jukka Immonen, Ville Galle, Jenni Vartiainen ja Anssi Kela jalkautuvat kouluihin ympäri Suomen kertomaan, miten heidän biisinsä syntyvät ja opastamaan oppilaita musiikin tekemisessä opettajien apuna.
 
”Tällä hetkellä esimerkiksi kuvaamataidon tunnilla oppilaat piirtävät ja maalaavat omia teoksiaan. Kuitenkin musiikin tunneilla esitetään enimmäkseen muiden tekemiä kappaleita ja teoksia. Tavoitteenamme on tuoda musiikin tekijyys jo varhaisessa vaiheessa kouluihin niin, että myös musiikin tunneilla ennen pitkää soitettaisiin omia, itse tehtyjä biisejä. Parhaassa tapauksessa tuloksena on paitsi oivallus siitä, että musiikin tunneilla on mahdollista luoda omia teoksia, myös toivottavasti pitkällä tähtäimellä uusia musiikintekijöitä”, Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen kertoo projektin tavoitteista.
 
Nyt alkava kouluprojekti on osa laajempaa Pumppu-hanketta, jolla halutaan parantaa musiikin menestymisen mahdollisuuksia ja musiikintekijöiden toimintaedellytyksiä Suomessa.
 
Mukana 12 koulua ja 19 musiikintekijää ympäri Suomen
 
Projektissa on mukana 12 pilottikoulua ympäri Suomen. Koulut ottavat musiikin tekemisen osaksi musiikin ja äidinkielen oppitunteja keväällä 2014. Kaikilla kouluilla on myös omat tekijäkummit, jotka ovat opettajien apuna ja tukena, kun musiikin tekemistä aletaan opettaa ja lapsia sekä nuoria ohjataan tekemään omia biisejään. Musiikintekijöitä projektiin on houkuttanut mahdollisuus jakaa osaamistaan ja antaa takaisin itse saamaansa iloa ja hyvää.
 
”Olen mukana takaisin antamisen ilosta. Itselleni koulullani oli suuri merkitys oman musiikkiharrastuksen alkamisessa ja minulle on tärkeää, jos voin innostaa muita tekemään omaa juttuaan”, perustelee JVG:stä tutuksi tullut Ville Galle, joka palaa projektin myötä vanhaan kouluunsa Helsingin Pukinmäen peruskouluun.
 
Mukana projektissa on myös säveltäjä, tuottaja Jukka Immonen, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Jenni Vartiaiselle tekemiensä kappaleiden myötä.
 
”Minua kiinnostaa lasten ja nuorten harrastamisen edellytysten parantaminen ja harrastamisen tekeminen mahdollisimman mielekkääksi. Nyt alkava kouluprojekti antaa tähän erinomaisen mahdollisuuden”, Espoon Juvanpuiston koululla projektiin osallistuva Jukka Immonen toteaa.
 
Projektista sisältöä tulevaan opetussuunnitelmaan
 
Projektin aikana dokumentoidaan musiikin tekemistä osana opetusta ja pyritään löytämään toimivimpia tapoja opettaa musiikin tekemistä luokkahuoneympäristössä. Jo olemassa olevia työkaluja ja menetelmiä hyödynnetään projektissa mahdollisimman monipuolisesti. Samalla pyritään madaltamaan kynnystä ottaa luova musiikin tekeminen mukaan koulujen musiikinopetukseen. Tavoitteena on, että löydöksistä saataisiin uusia avauksia vuonna 2016 tehtävään opetussuunnitelmaan.
 
”Jo nykyisessä opetussuunnitelmassa on voimakas painotus, että opetuksen tulisi sisältää musiikillista keksintää ja tämä projekti on vastaus huutoon, kun pyritään tuomaan keinoja ja työkaluja sen toteutumiseen. Opiskelijoiden kannalta mikään ei ole hienompaa kuin taiteilijoiden kohtaaminen, heidän avoimuutensa ja yhdessä tekeminen. Opiskelijoilla on valtava halu oppia tekemään omaa musiikkia, nyt siihen annetaan avaimia”, toteaa Vaskivuoren lukion opettaja Matti Suomela, joka osallistui pilottiprojektiin omien opiskelijoidensa kanssa keväällä 2013.
 
Kouluprojekti jatkuu kevätlukukauden 2014 ajan
 
Kouluprojekti lanseerataan 12.11., jolloin valtaosa projektiin osallistuvista tekijöistä ja kouluista kohtaa toisensa Helsingin Musiikkitalossa. Muutamia kouluvierailuja musiikintekijäkummeille on sovittuna jo syksylle 2013, mutta musiikkia aletaan tehdä kouluissa toden teolla keväällä 2014, jolloin musiikintekijät kiertävät omissa kummikouluissaan.
 
Mukana projektissa ovat Teoston lisäksi myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Rockway oy, Kustannusosakeyhtiö Otava, F-Musiikki oy ja Atea Finland oy.
 

Radio Suomen Elvis soittaa elvisläisten biisejä

Moni jäsen hieraisi silmiään pariin otteeseen taannoisen Elvisin uutiskirjeen auettua ruudulle. Mikä ihmeen Radio Suomen Elvis?

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Elvis kokeilee radiotoimintaa.

– Elvisillä oli omaa radiotoimintaa jo 1990-luvulla. Kasetit vain viuhuivat ympäri Suomea, kertoo Eero Lupari, pitkäaikainen hallituksen jäsen.

Radio soitti tuolloinkin, luonnollisesti, kotimaisten tekijöiden kotimaista musiikkia. Radion työryhmässä pohdittiin kuitenkin, onko nimi Radio Suomen Elvis harhaanjohtava tai hassu. 

– Se oli Jukka Virtanen, joka sitten totesi, että ”tämä on hyvä, se on kuin ravihevosen nimi”, Lupari nauraa.

Tuolloin laadittiin myös nykyisessä Radio Suomen Elvisissä soiva jingle, jonka taustalta löytyvät Lupari ja Virtanen, sekä laulajana Sonja Lumme.

Radiotoiminta ei kuitenkaan ottanut tuulta siipiinsä, joten kanava vaimeni oltuaan toiminnassa kolme vuotta. Viime keväänä Petri Kaivanto ehdotti Elvisille radiotoiminnan uudelleen käynnistämistä. Tuumasta toimeen, ja tuloksena alkoi jäsenten biisien kerryttäminen kesän helteillä.

– Ydinajatuksena on radio, jossa Elvisin jäsenten teokset soivat sulassa sovussa. Ei musiikkipäälliköitä, eikä genreluokituksia rajoittamassa musiikillista monimuotoisuutta, summaa Kaivanto.

Teoksien soimisen tasa-arvoisuudesta huolehtii järjestelmä, joka soittaa kaikkia kappaleita tasapuolisesti

– Järjestelmä kylläkin suosii jonkun aikaa juuri lisättyjä teoksia, kunnes soittomäärät tasaantuvat aiemmin lisättyjen kanssa, Kaivanto täsmentää.

Radiotoimintaa pyöritetään Radiono-myn kautta. Kyseessä on belgialainen yritys, joka on toiminut yli 5 vuotta. Kuka tahansa voi perustaa Radionomyn palveluun nettiradion. Palvelussa on jo tuhansia nettiradioita, joiden kuuntelumäärät ovat yli 40 miljoonaa tuntia kuukaudessa. Tekijöiden ja kustantajien oikeuksista Radionomy on puolestaan sopinut Belgian SABAMin kanssa, jonka kanssa Teostolla on vastavuoroisuussopimus. Gramex on ilmoittanut, että he ovat tietoisia palvelusta ja sen käyttäminen on heidän puolestaan sopivaa, vaikka vastavuoroisuussopimusta ei vielä Belgian sisarjärjestön kanssa olekaan.

Toiminnan jatkuvuus edellyttää paitsi biisejä, myös kuuntelijoita.

Jokainen Elvisin jäsen voi lähettää Radio Suomen Elvisiin kolme julkaistua äänitettään, jossa on säveltäjänä, sanoittajana tai sovittajana. Ohjeet ja lisätiedot löytyvät Elvisin nettisivulta, joilta löytyy myös soitettavien kappaleiden lista täydellisine teostietoineen. 

Kaivanto kertoo, että tällä hetkellä radiossa on yhteensä parisen sataa eri teosta. Jotta toiminta on mahdollista jatkua, tarvitaan kuitenkin myös biisien lisäksi kuuntelijoita.

– Palvelun maksuttomuus perustuu kuuntelumäärään, jonka tulee olla keskimäärin 130 tuntia päivässä, Kaivanto kertoo ja kannustaakin kaikkia avaamaan Radio Suomen Elvisin.

– Radio Suomen Elvistä voi kuunnella kaikilla laitteilla, jotka ovat nettiyhteydessä, Kaivanto lisää.

Radiosoitin onkin kätevästi löydettävissä suoraan Elvisin nettisivujen etusivulta. Lisäksi soittimen voi upottaa vaikkapa omalle kotisivulle. Selainohjelman sijaan lähetystä voi kuunnella myös kaikilla mp3-streamia toistavilla ohjelmilla. Lisäksi Apple iOS -laitteisiin voi ladata ilmaisen Radionomy-sovelluksen, joka kertoo myös mikäli soiva kappale on saatavissa iTunesista.

Mikäli kuuntelumäärä ja soivien teoksien määrä on riittävä, Radio Suomen Elvisin toiminta jatkuu ja kehittyy. Tulevaisuudessa onkin mahdollista, että radioon tulee toimitettuja ohjelmia. Myös mahdollisuuksia suorien lähetyksien tekoon vaikkapa Tekosyy-klubilta ja Elvisin seminaareista tutkitaan. Lähetä siis biisisi Radio Suomen Elvisiin – ja laita radio soimaan!

Teksti: Nina Lith

Kuvitus: Esa Vehmassalo

musiikintekijat.fi

Radio Suomen Elvisin löydät myös Facebookista: 

www.facebook.com/radiosuomenelvis

Jahtaamisen meininki

22-Pistepirkko on poikkeuksellinen rockbändi. Sen ura on kestänyt yli 30 vuotta ja jatkuu edelleen, vieläpä alkuperäiskokoonpanolla. Esiintymiset ovat vieneet miehiä ympäri maailman, ja välillä on hautauduttu äänitysstudioihin tuottamaan uutta musiikkia. Bändin laulaja ja kitaristi Hannu ”PK” Keränen (s.1964) kertoo bändin biisinteon olevan hyvin kollektiivista.

Innostus sähkökitaraan johti utajärveläisen pikkupojan musiikin maailmaan, ja myöhemmin veljensä Asko Keräsen ja kaverinsa Espe Haverisen kanssa perustettu bändi oman musiikin tekoon.

– Kyllä se tuli aika äkkiä selväksi, että jos ja kun tätä haluaa tehdä enempi, ja ammattimaisesti varsinkin, niin kannattaa ehdottomasti tehdä omia kappaleita. Alun rämistelyhuuman jälkeen tuntui jotenkin itsestään selvältä, että se soittajuus ainakin meidän tapauksessa vaati omien kappaleiden tekemistä. Syynä oli tämä punk-ideologia, että kaikki voi tehdä. Toinen juttu oli se, että tajuttiin ettei me oltu kauhean kummosia soittajia, joten meidän piti tehdä sellaisia biisejä mitä me osataan soittaa. 

– Ensirakkauteni asiaan oli, ja edelleenkin yksi tärkeimmistä asioista on, että mä tykkäsin sähkökitaran äänestä. Hyvin äkkiä kävi kuitenkin selväksi, ettei se pelkkä pärinä ja surina ja mitä siitä ikinä lähtikään yksin riitä. Se tarvii kaverikseen biisin, ja se biisi määrittelee sen miten sä soittimesi kanssa touhuat. Eli aika nopskaan tuli sekä tarve että halu tehdä omia biisejä.

Vähän koulua, paljon työtä

Pistepirkkojen suhteen oli siis alusta asti selvää pyrkimys ammattimaisuuteen, ja sitä myöten keikkailuun ulkomailla. Taitoa ei juuri ollut, mutta tahtoa sitäkin enemmän. Muita ammattisuunnitelmiakaan ei PK:lla koskaan ollut, eikä koulunkäynti jatkunut pitkään.

– Koulu ei mua ihan hirveästi kiinnostanut, vaikka oli mahtavaa, että oli koulu, missä voi oppia asioita. Olin sosiaalisesti lahjakas, ja tarpeeksi isokokoinen, että sain olla rauhassa kovanaamoilta, eli viihdyin kyllä. Ymmärsin myös, että ’koulua käydään elämää varten’, mutta ei siellä ollut mulle mitään, enkä käynyt ylioppilaaksi. Musiikinopetus oli siellä Utajärven pikkukylällä 70-luvulla sitä mitä se oli. En mä nyt viitsi ryhtyä niitä haukkumaan, mutta ei se kovin laaja-alaista ollut. Sieltä mä en siihen mun intohimooni saanut minkäänlaisia työkaluja.

– Pistepirkot perustettiin 33 vuotta sitten, ja ihan alkumetreiltä lähtien se oli ihan päättömän määrätietoista touhua. Me harjoiteltiin aika paljon. Ja kun me muutettiin Helsinkiin, niin me harjoiteltiin aivan hirveästi. Me muutettiin vappuaattona 85, mikä oli torstai. Sunnuntaina meillä oli harjoituskämppä, ja ensimmäiset harjoitukset. Siitä eteenpäin me tehtiin siivoustöitä yöllä, ja päivät treenattiin. Tässä kun ennen nauhuria keskusteltiin [Otto] Donner-vainaasta, ja hänen pointistaan, että olemassaolon oikeutus saadaan ahkeralla työllä, niin mä olen aivan samaa mieltä. Ja mitä vanhemmaksi mä tulen, niin sitä enempi mä ymmärrän sen, että inspiraatio tulee työtä tekemällä. Ahkerointia ja jatkuvaa tekemistä, niin silloin tulee jotain. Nyt varsinkin kun on pikkulapsia, niin ei ole aina aikaa tehdä, mutta aina kun on rauha, niin kytkee tavallaan aivot nollille, tai siis toisinpäin: aukaisee, ja alkaa vaan soittamaan, miettimättä yhtään mitä sen on, ja aina tulee musaa.

Palikkatestiä

Pistepirkkojen työskentely on varsin kollektiivista myös luovalla puolella. PK lisäksi yllättää toteamalla, ettei hän oikeastaan olekaan lauluntekijä sanan varsinaisessa merkityksessä. Albumin levytysprosessi voi helposti kestää yli vuodenkin, ja yksittäisen kappaleen valmistuminen pitempäänkin. Erikokoisia kappaleen osia pyörii ja uudelleen jakautuu käden ulottuvilla runsaasti.

– Mä en oikeastaan voi tässä puhua siinä mielessä säveltäjänä, että olisin tehnyt hirvittävän määrän valmiita kappaleita. Multa tulee riffejä, säkeistöjä, kertsejä, mutta hyvin harvoin mitään alusta loppuun. Olen aikoja sitten jo ajatellut, että jos ei tule, niin sitten ei tule. Pääasia että tulee jotain. Meidän bändi säveltää kolmistaan, ja krediitit jaetaan aina tasan kolmistaan. Ei ole varmaan yhtään biisiä, mistä joku voisi sanoa, että se on kokonaan sen. Biisien lopullinen muoto määräytyy edelleen meidän kolmen kesken, ja siitä sitten levytysprosessiin. Se on hauskaa. Se on myös pragmaattista: ihmisiltä voi vaatia, kun kaikki saa saman, ja ylipäätään saavat rahaa, kun sitä alkaa tulemaan. Olkoonkin, että meidän tekijänoikeustulot niin Teostosta kuin Gramexista ei niin massiivisia ole, mutta periaate on tärkein. Meidän tapauksessa se on absoluuttisen oikeudenmukaista.

– Tuolla on tieskari pullollaan riffejä, mitkä on tehty ties milloin. Milloin ne on osa kappaletta, milloin ne on tavallaan valmis kappale mikä vaan ei ole pelannut. Meillä on niin kuin legopalikka-systeemi; on saavi palikoita, ja sieltä niitä otetaan ja sinne niitä palautuu, ja koko ajan tulee myös uusia. Ja kyllä mä palaan kokonaisiinkin kappaleisiin, jotka on levytykseltä pudonneet, viimeistään sitten kun on seuraavan levyn aika. Joskus jää pännimään, että ’toi on selvästi hyvä kappale, mutta me ei ymmärretty miten se pitäisi tehdä’.

Hyvä kappale kestää leipomista

– Meillä on itsemme lupa versioida näitä kappaleita miten meitä huvittaa. Sellainen on mahdollista, jos on jaksanut säveltää kappaleen ’loppuun’. Hyvän kappaleen yksi tunnusmerkki on, että siitä voi tehdä monenlaisia versioita. Se on nautinnollista. Sen huomaa, kun opettelee jonkun ällihyvän cover-kappaleen. Sitä on hauska pyöritellä; rämpyttää miten tahansa, niin tuntuu koko ajan että siinä on joku järki ja jotain taikaa, niin kuin hyvässä musassa on. Ja sitähän sitä jahtaa: että saa tehtyä semmoisia kappaleita, joista on poltettu paskat pois, ja jäljelle jää hy-vi-ä kappaleita. Huippustygeissä on yhteinen ominaisuus se, että ne kestää leipomista, ne ei häviä huonoihinkaan versioihin.

Pääasiassa kitaralla työskentelevä mies käyttää myös sekvenssereitä säveltämiseen, mikä joskus aiheuttaa ongelmiakin.

– Sointuergonomiaa tarvii miettiä joskus jostain tieskan näytöltä. Pahimmillaan se on ollut, kun on laiteltu studiossa jotain sekvenssejä peräkkäin ja leikelty niitä, ja sitten pitäisi opetella soittamaan se – ei onnistu. Tästä tulee aasinsilta tuohon ihan alkuun, kun mua on aina inspiroinut se, että on joku nasta soundi. Musta on kiva säveltää rumpuluuppien päälle, kun ne on aina jossakin vireessä. Kuuntelen vähän aikaa, alan rämpyttämään kitaralla jotain, siirrän capoa, ja sitten se osuu johonkin. On menty jo kaksi pykälää: rytmi – tai ajatus mahdollisesta rumpukompista ja -soundista – ja sävellaji. Se tapahtuu intuitiivisesti puolen minuutin aikana. Mihin se sitten johtaa, on toinen juttu.

Jotain laulettavaksi

PK ei pidä itseään lyyrikkonakaan, eikä kirjoita päivän omakohtaisista tapahtumistaan tekstejä, vaikka impulssi tai punch line voi toki tulla mistä tahansa.

– En lähesty musiikkia tekstin kautta, en ole millään lailla lyyrikko. Mutta laulettavassa tekstissä pitää olla sellainen järki, että siihen pystyy samaistumaan, ja siinä on oltava joku tarina ja joku tunnelma mikä passaa musiikkiin. Tekstin sointi on tärkeätä, ja se on osa sävellystyötä. Sitä kelataan itse asiassa ihan hirveästi, että miten se soi, saako siihen oman tasonsa suhteessa musiikkiin. Eipä sitä missään umpiossa elä – tai eläähän sitä, mutta sitä yrittää aina katsoa jonnekin muualle. On ne tekstit laajasti ajateltuna omakohtaisia, kun ei niitä kukaan mulle tuo. Tai voi ehkä tuodakin, mutta silloin sitä pohtii, että miten tämä liittyy siihen mitä mulla on mielessä, ja näin ne sekoittuu siihen DNA:han, mikä siinä biisissä on.

Muistan jo kauan sitten kuulleeni jonkun ulkomaanelävän suusta, että 22-Pistepirkko voisi olla kotoisin mistä vaan. Suomalaisuus heidän musiikissaan onkin PK:n mukaan kaksitahoinen juttu.

– Jos noin on sanottu, niin sitten me on ainakin osittain onnistuttu, koska meidän number one -sääntö on, että meidän musa on kaikille. Mikä ei tarkoita, että me yritetään miellyttää kaikkia. Se meille on monta kertaa sanottu, että meidän musiikki on selkeästi skandinaavista, koska siinä on niin paljon tilaa. Kuulee, että meillä ei ole ahdasta. Itse siitä on vaikea sanoa, koska se on niin itsestään selvä asia. Suomalaista mun musiikki on siinä mielessä, että mä olen suomalainen, ja musta ei koskaan minkään muunmaalaista tulekaan. Mutta en ole musiikin teon innoitusta ja eetosta saanut Suomessa tehdystä musiikista. Niin paljon kuin mä sellaista arvostankin, niin mä en hakeudu sellaisen pariin kovin helposti. Joku semmoinen loppumattomasta alakulosta ammennettu olemisen eetos on sellaista, mistä yksi osa minusta haluaa pysyä erossa. Toinen osa minusta kyllä ymmärtää aivan DNA:n tasolla sen, että minkä takia se on niin luontevaa ja miksi ihmiset siitä tykkää. Mutta mä en halua käyttää sitä musiikinteon perustana. Se on makuasia.

Bändissä soittamisen taide

Keikkailu on edelleen hauskaa, ja bändiä käydään edelleen kuuntelemassa, mitä PK pitää ällistyttävänä.

– Ällistyttävää siksi, että me ei olla ajankohtainen hittibändi. Yksi osa yleisöstä on niitä, jotka seuraa meidän keikkoja, yksi osa käy silloin tällöin, ja sitten on niitä, jotka on tulleet paikalle jonkun mukana tai suosittelemana. Viimemainittua tapahtuu koko ajan, enkä pidä sitä itsestään selvänä, ja siksi olen aina iloisesti yllättynyt. Meidän bändillä ei ole perussuoritusta, se ei ole sillä lailla rutinoitunutta. Me yritetään omalla tavallamme joka ilta soittaa niin hyvin kuin ikinä pystytään. Siinä on semmoinen jahtaamisen eetos; aina yritetään päästä siihen että jotain mahtavaa tapahtuisi. Settilistoja meillä ei ole ollut enää vuosiin; me kävellään lavalle, ja ehkä päätetään ennen sitä kaksi tai kolme ensimmäistä biisiä. Eikä sen jälkeen parhaina iltoina tarvi edes neuvotella jatkosta, vaan joku sanoo seuraavan, ja ne menee aivan limittäin.

Musiikin PK ymmärtää aina taiteeksi, myös päivänpoppiksen. Duunariperheissä kasvaneille miehille on kuitenkin jäänyt vahva samaistuminen käsityöläisiin, vaikka yrittäjiksi on ryhdyttykin.

– Joku huippuhitti on jotenkin taikaa kuitenkin. Sellaisesta on helppoa sanoa, että ’äh, jotain trendiskeidaa’, mutta niissä on kiteytynyt jotain, joka menee isosti läpi. Niitä voi aina kuunnella myös siksi, että voisiko niistä oppia jotain. Taide on mahtava, se on kuningas ja kuningatar. Se on yleispätevä voima. Suuret taiteilijat on aina olleet ihan maanisia siinä työnteossaan, niiden on ollut pakko tehdä sitä mitä ne teki. Joku [Vincent] van Gogh tai John Lennon, niin ne vaan teki, ja jotkut muut ajatteli, että ne on taiteilijoita, ne muut nosti nuo siihen asemaan. Ja niinhän se pitää mennäkin.

– Kyllä se mun tapauksessa vaan on niin, että se taide syntyy tekemisen kautta, jos on syntyäkseen. Mä olen aina ihaillut sellaisia, jotka voi säveltää tuolla kävellessään. Joskus mulle tulee jossain vihellysmelodioita, mutta muu ei onnistu. Mun sävellystyyli on liian äänekäs, mä en pysty tekemään sitä muualla kuin jossain työmaalla. Se on sillälailla rajoite, mutta se on aina ollut niin. Ja aina niin on myös syntynyt jotain, mitä voi sitten perata. Mutta sen tuloksen, sen kappaleen pitää tuntua jossain. Jos tämä pitää johonkin kiteyttää, niin me aina jahdataan sitä, että se musiikki tuntuu jossain.

Teksti: Pekka Nissilä
 Kuvat: Markku Mattila